Onko internet villi länsi? Miksi ”piraatti”?

Monenlaisiin kysymyksiin törmää ruotsalaisen torrentsivusto The Pirate Bayn oikeudenkäynnin yhteydessä. Osa niistä koskee torrentsivustoa, osa piraattipuoluetta. Ensinnäkin piraatti herättää kummastusta. Miksi puolueen nimeen liitetään näin voimakkaasti laittomuuksiin assosioituva termi, ja eikö termin käyttö jo sinänsä kerro syyttettyjen ylläpitäjien olevan tietoisesti lain väärällä puolella? Toisaalta ihmetellään, miksi internetilmiöt vaativat poliittisen puolueen. Lyhyesti: miksi internetiin tulisi soveltaa toisenlaista lainsäädäntöä kuin normaaliin elämään? Ensimmäisessä kysymys on luonnollinen ja siihen ei ole sinänsä hankala vastata. Toisen taustalla on perustavanlaatuinen väärinkäsitys, ja sen vuoksi asian ymmärtäminen edellyttää kysyjältä näkökulman vaihtamista sekä osittain ennakko-oletusten kriittistä korjaamista.

Miksi piraatti?

Itse asiassa nimitystä piraatti alettiin laajentaa tekijänoikeusrikkomuksiin ja osittain myös täysin lailliseen (mutta silti tekijänoikeusjärjestöjen tuomitsemaan) kopiointiin nimenomaan tekijänoikeuksien haltijoiden taholta. Ainakin jo 1800-luvulla eurooppalaiset kirjailijat kutsuivat amerikkalaisia kirjojensa kopioijia piraateiksi, vaikkei tuolloin tämä kopiointi aina lainvastaista ollutkaan. Pirate-sanan huolettomalta vaikuttava käyttö tulee nähdä pikemminkin vastareaktiona tekijänoikeusteollisuuden vuosikymmeniä vanhalle demonisoivalle retoriikalle. Ruotsissa termi pirat onkin jo laajalti menettänyt pejoratiivisen merkityksensä nuoren sukupolven keskuudessa. Syynä on ollut suurelta osin Piratpartietin vaikutus poliittisessa keskustelussa. Samoin tulee täälläkin käymään. Nämä Ruotsin The Pirate Bayn piraatit tulee nähdä tietynlaisina kapinallisina. Ripaus anarkiaa on joka tapauksessa ollut aina tarpeen, kun kansanliikkeet ovat muuttaneet historian kulkua parempaan suuntaan.

The Pirate Bay on joutunut tietyssä mielessä samaan asemaan kuin ensimmäisen varteenotettavan mp3-soittimen Rio PMP300:n markkinoille tuonut Diamond Multimedia, jonka RIAA haastoi oikeuteen 1998, koska soitin mahdollisti laittomien kopioiden toistamisen. The Pirate Bay:n kaltainen torrentsivusto antaa käyttäjilleen mahdollisuuden jakaa vapaasti ja tehokkaasti keskenään informaatiota ja kulttuuria ilman että sivustolla itsellään on varsinaisesti mitään materiaalia. Kyseessä on mahdollistava teknologia – se toki mahdollistaa tekijänoikeuksien loukkauksia jossain määrin suuremmalla skaalalla, mikä monista on ikävää, mutta sen vastustaminen vain tästä syystä olisi kapeakatseista. Se, että osa käyttäjistä valitsee tekijänoikeusrikkomukset on tosiasia, josta itse tekniikan tarjoajaa ei tule syyttää. Rahan (potentiaalisesta) menetyksestä syytettiin vuorollaan ääninauhureita, videonauhureita, mp3-soittimia, nyt jopa lukulaite Kindle 2:n automaattista ääneenlukutekniikkaa (äänikirjat menettävät muka kuulijoita).

Miksi internet?

Mitä tulee ajatukseen netin laittomuudesta yleensä, ei oikeastaan täysin päde se, mitä monesti uskotaan nettisukupolven suhtautumisesta internetiin jonkinlaisena villinä läntenä tai lain harmaana alueena. Toki käsitykset netissä sovellettavasta lainsäädännöstä ovat usein hataria (semminkin kun lainsäädäntö ei aina ole ajan tasalla), mikä on omiaan ruokkimaan mainittua suhtautumista. Suuri osa nettinatiiveista kuitenkin tietää pääsääntöisesti, miten Suomen tekijänoikeuslainsäädäntö suhtautuu internetin tiedostonjakamiseen. Välinpitämätön suhtautuminen arkipäiväisen toiminnan laittomuuteen ei toki johdu siitä, että uskottaisiin netin olevan jotenkin erityistä laitonta aluetta, vaan siitä, että ei uskota lakia kyettävän toimeenpanemaan siten, että yksilöt itse joutuisivat toiminnastaan edesvastuuseen. Kun kaikki tekevät sitä, ajatellaan, todennäköisyys joutua syntipukiksi on todella pieni.

Internet ei siis ole laitonta maaperää, vaan asia on lähinnä päinvastoin: internet ei ole mikään erillinen maailma. Sukupolvien välisessä kuilussa onkin kyse siitä, että nousevalle sukupolvelle netti on aivan luonnollinen osa elämää, samoin kuin vanhemmalle sukupolvelle vaikkapa kännykät, autot ja televisio. Kehityksen perässä kulkeville internetin kommunikaatio on suurelta osin vain jotain ”extraa”. Kärjistettynä: miksi internetissä tapahtuvaan kommunikaatioon tulisi soveltaa kirjesalaisuutta, kun kerran kirjeitäkin voi lähettää? Todellinen ongelma syntyykin siitä, että koska netissä on mahdollista suorittaa tekijänoikeusrikkomuksia tehokkaammin ja laajemmin, halutaan sitä suitsia ankarammalla lainsäädännöllä. Tällöin periaatteet kuten sananvapaus, yksityisyyden suoja tai viestinnän salaisuus uhrataan paljon alttiimmin kuin jos kyse ei olisi internetistä.

Internet ei siis ole muusta yhteiskunnasta irrallinen yhteisö vaan olennainen osa yhteiskuntaa, yhä enemmän ja enemmän. Juuri siitä syystä kontrolloivampi lainsäädäntö (ja tiukempi lain tulkinta), jota esimerkiksi tekijänoikeusteollisuus lobbaa, on vaarallinen ja kaikin puolin kohtuuton. The Pirate Bay on osa liikettä, joka haluaa valjastaa internetin suomat valtaisat mahdollisuudet vastustaen samalla sen tuomia valvontayhteiskunnan uhkia, sillä nämä mahdollisuudet ja uhat todellakin koskevat koko yhteiskuntaa eivätkä vain jotain kummallista ryhmää piilossa tietokoneidensa äärellä.