Monet nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää ja levy-yhtiöitä puolustavat artistit eivät ilmeisesti ymmärrä, että muutoksia on aina tapahtunut musiikin esittämisen ja säveltämisen rintamalla. Yleensä hyvissä asemissa olevat henkilöt haluavat pitää kiinni kaikin keinoin erityisasemastaan, mutta usein myös merkittävät henkilöt ovat haistattaneet olemassa olevalle järjestelmälle paskat ja romuttaneet vanhat käsityksemme asioista.
Klassinen esimerkki tästä on Wolfgang Amadeus Mozart, joka oli ensimmäisiä vapaita säveltäjiä. Nykyinen tilanne on yhtä kieroutunut, kuin aikoinaan se, jonka Mozart koki turmelevan hänen herkkää ilmaisuaan ja rajoittavan merkittävästi hänen taiteellisia vapauksia itsenäisenä artistina.
Koska Mozartin aikana feodaaliherrat rahoittivat musiikin tekemisen, säveltäjät ja orkesteri olivat vailla suurtakaan sananvaltaa. Mitä kovempi pamppu, sitä arvostetumpi säveltäjä ja suurempi orkesteri. Vain kovimmilla riistäjillä oli varaa kokonaiseen sinfoniaorkesteriin.
Säveltäjä oli siis käytännössä monesti ruhtinaalle pelkkä hyödyke ja nokitteluväline, sillä tunnetumpi säveltäjä tallissa takasi suuremman suosion snobien keskuudessa. Musiikin esittäminen tapahtui käytännössä ainoastaan seurapiirieliitille, eivätkä he arvostelleet sitä usein musiikillisin perustein, vaan vaikuttimena olivat kyseisten piirien psykoottiset mielenliikkeet ja nopeasti vaihtuvat trendit. Säveltäjän vapauksia rajoitettiin, ja esimerkiksi oopperoiden librettoihin ei ollut suurtakaan vaikutusvaltaa, vaan aiheen teksti ja esityskieli annettiin herrojen toimesta.
Useiden vastoinkäymisten sekä uralla nousemiseen tarvittavan mielistelyn takia, musiikin tekeminen näihin lähtökohtiin ei enää kiinnostanut Mozartia. Hän päätti irrottautua tästä kuviosta ja ryhtyi vapaaksi säveltäjäksi. Vaikka Mozartin elämä päättyikin lopulta aika kurjissa oloissa emme voi kiistää hänen tekemisensä uhrauksien vaikutusta siihen, että artistit lopulta murtautuivat pois tästä järjestelmästä. Monet Mozartin merkittävistä teoksista on tehty aikana, jolloin hän toimi vapaana säveltäjänä.
Onneksi monet nykyajan mozartit, kuten Radiohead, ovat alkaneet tajuta mikä merkitys on artistin vapaudella ja pyrkineet pois ruhtinaiden ikeestä, kohti todellista vapautta. Teostojen ja levy-yhtiöiden ylivallasta irrottautuminen onkin nähdäkseni samanlainen kuoriutumisprosessi, jonka Mozart kävi aikoinaan läpi.
Meidän on muistettava, että tämä prosessi tähtää ennen kaikkea artistin ilmaisun vapauteen ja musiikin tuomiseen sitä rakastavien ihmisten saataville. Nykyajan salierit ovat tyytyväisiä tilanteeseen ja he vihaavat mozarteja, koska pelkäävät näiden tuoman vapauden uhkaavan toimeentuloaan ja asemaansa. He ovat kuitenkin pian muinaisjäänteitä ja heidät muistetaan katkerina valittajina, jotka olivat muutoksen tiellä.
Mozartin elämästä kiinnostuneet voivat lukea lisää kirjasta Mozart – Neron muotokuva.
