Kokoomus ja Keskusta vs Demokratia

Perustuslakivaliokunta päätti tänään perustuslaillisten näkökulmien vuoksi muuttaa hallituksen esityksen äänikynnyksestä kolmen prosentin äänivaatimuksesta kahteen prosenttiin. Tämä tarkoittaa sitä, että paikkoja tavoittelevan puolueen on saatava vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vähintään kahden prosentin kannatus valtakunnallisesti voidakseen saada valittuja edustajia eduskuntaan.

Piraattipuolue on jo aiemmin ottanut kantaa luonnollista suurempaan äänikynnykseen todeten sen olevan tahallista haitantekoa demokratialle ja säätämisen pääperustelun ”puoluekentän sirpaloitumisen ehkäiseminen” palvelevan vain suuria puolueita eikä todellista kohdettaan, kansanvaltaa.

Tämän päiväinen MTV3:sen uutinen paljastaa raa’an ja karun totuuden jälleen kerran. Perustuslakivaliokunta ilmoitti laskevansa äänikynnystä ja heti perään Keskusta sekä Kokoomus ilmoittivat aikovansa muuttaa äänikynnyksen takaisin kolmeen prosenttiin suuressa valiokunnassa. Valiokunnat koostuvat hallituksessa tai oppositiossa olemisesta riippumatta istuvien puolueiden edustajista. Korkeaa äänikynnystä ovat kannattaneet myös puolueet, jotka eivät itse olisi päässeet eduskuntaan ehdottamallaan äänikynnyksellä.

Lainaan mukaan perustuslakivaliokunnan huomion ehdotetusta kolmen prosentin äänikynnyksestä. Viime vaaleissa kynnys ei olisi juuri aiheuttanut merkitystä, mutta:

”Tarkasteltaessa valtakunnallisen äänikynnyksen vaikutusta suhteessa aikaisempiin eduskuntavaaleihin, ilmenee sen vaikutus selkeämmin. Esimerkkeinä voidaan mainita, vuoden 1983 vaalit, jolloin valituksi eivät olisi tulleet vihreiden kaksi edustajaa (valtakunnallinen ääniosuus 1,4 %), Esko-Juhani Tennilä (Lapin vaalipiirissä annetuista äänistä 12 % omalla listalla) eikä perustuslaillisen oikeistopuolueen edustaja. Vuoden 1987 vaaleissa valitsematta olisivat jääneet Suomen kristillisen liiton viisi edustajaa (valtakunnallinen ääniosuus 2,5 %). Vuoden 1991 vaaleissa olisi valitsematta jäänyt Liberaalisen kansanpuolueen edustaja. Perussuomalaiset eivät olisi ylittäneet 3 %:n äänikynnystä vuosien 1995, 1999 ja 2003 vaaleissa. Vuoden 1995 vaaleissa valitsematta olisivat jääneet myös nuorsuomalaisten kaksi edustajaa ja Ekologisen puolueen edustaja. Vuoden 1999 vaaleissa Remonttiryhmä olisi jäänyt vaille paikkaa. Näiden esimerkkien valossa esityksen vaikutusarvio, ettei äänikynnystä voida pitää niin korkeana, että se estäisi uusien poliittisten toimijoiden mahdollisuuksia menestyä vaaleissa, on vähättelevä (s. 10). Laissa säädettävää äänikynnystä voidaan näiden esimerkkien valossa arvostella myös sillä perusteella, että se heikentää perustuslaissa taattua äänioikeuden yhtäläisyyttä.”

Pitää vain kysyä, eikö hallitus voisi välillä muistella keiden etuja heidät on valittu ajamaan, sillä itsepäinen korkean äänikynnyksen vaatiminen on selkeää oman edun tavoittelua.

5 vastausta artikkeliin ”Kokoomus ja Keskusta vs Demokratia

  1. Äänikynnykselle ei ole olemassa yhtään mitään perusteluja. Jos ”puoluekannan pirstaloituminen” on niin hirveä asia, olisiko yksipuoluejärjestelmä sitten se ihannetilanne?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*