Vastine Olli Leppäselle – Väärinkäsityksiä kaupallisesta suoja-ajasta

Verkkotutka.fi uutisoi lauluntekijä/muusikko Olli Leppäsen huolesta musiikinteon kannattavuudesta Piraattipuolueen esittämillä tekijänoikeuden suoja-ajoilla. Leppäsen huoli toimeentulosta on tietenkin aito, sillä hänen kertomansa mukaan teoksen tekemiseen ja sille oikean esittäjän löytymiseen ja tuottamiseen voi helposti kulua kymmenenkin vuotta.

Kaupallinen suoja-aika tarkoittaa aikaa, jolloin tekijällä on yksinoikeus päättää teoksen kaupallisesta käytöstä tai käyttämättömyydestä. Useimmilla aloilla tällaisia erioikeuksia ei ole olemassakaan.

Haluan huojentaa Leppäsen mieltä tällä varsin yksinkertaisella korjauksella. En tiedä mistä virheellinen käsitys Leppäselle on kantautunut, mutta Piraattipuolue ei tavoittele mallia jossa teoksen tekijä voisi menettää oikeudet teokseen jo ennen julkaisua, vaan Piraattipuolue on nimenomaisesti tarjoamassa suoja-aikaa julkaistulle teokselle. Piraattipuolueen tavoite on antaa teokselle 5-10 vuoden kaupallinen suoja-aika teoksen julkaisusta, ei tekohetkestä. Määritellyssä ajassa teos yleensä ehtii tuottaa merkittävimmän osan kaikesta tuottamastaan tulosta tekijälleen silti tarjoten mahdollisuuden teoksen hyödyntämiseen vielä tulevaisuudessakin.

Vaikka kaupallisen suoja-ajan loputtua yksinpäätäntäoikeus teoksen käytöstä lakkaa ja tarjoaa muillekin mahdollisuuden hyödyntää jo olemassaolevaa teosta osana muuta kokonaisuutta, jatkokehittää sitä tai muutoin hyödyntää, on yhtälailla myös alkuperäisellä tekijällä teokseen täydet käyttöoikeudet edelleen. Myös moraaliset oikeudet koskevat teosta vielä kaupallisen suoja-ajan päätyttyäkin.

Leppäsen pelkäämää tilanne ei ole mahdollinen Piraattipuolueen esittämin toimintamallein.

4 vastausta artikkeliin ”Vastine Olli Leppäselle – Väärinkäsityksiä kaupallisesta suoja-ajasta

  1. Mitkä ovat moraaliset oikeudet? Karkea esimerkki. Jos en halua uusnatsien käyttävän teostani propagandassaan, minulla olisi siis moraalinen oikeus kieltää tämä vaikka yksinpäätäntäoikeus on mennyt? Mikä ongelma nykyään on? Jos haluan miksata jotain, kysyn tekijältä luvan ja joko saan sen tai en.

  2. Kiitos, hyvä kysymys. Suomessa on moraalisia oikeuksia viidenlaisia. Isyysoikeus, respektioikeus, luoksepääsyoikeus, katumisoikeus ja klassikkosuoja.

    Osa moraalisista oikeuksista alkaa olla perin vanhanaikaisia ja niiden merkitys ja käyttyömahdollisuudet ovat heikentyneet. Esimerkiksi luoksepääsemisoikeutta voi realistisesti soveltaa vain joihinkin huippusuosittuihin ja harvinaisiin teoksiin, joita esitellään museoissa jne, sillä se antaa tekijälle oikeuden päästä näkemään tekemänsä teos, ellei siitä koidu kohtuutonta vaivaa.

    Katumisoikeus on nimensä mukaisesti oikeus vaikuttaa teoksesta tehtyyn sopimukseen olosuhteiden muuttuessa olennaisesti. Kyseessä on kohtalaisen normaali sopimuksissa huomioon otettava asia nykyisin.

    Klassikkosuoja on moraalinen oikeus joka antaa perikunnalle mahdollisuuden estää teosta halventava käyttö silloinkin, kun suoja-aika ei ole enää voimassa.

    Tärkeimmät moraaliset oikeudet ovat seuraavat:
    Isyysoikeus.
    Oikeus tulla tunnustetuksi tekijäksi. Kukaan ei saa väittää tehneensä toisen teoksen ja sen ollessa realistisesti mahdollista, uusissa teoksissa on kerrottava osana käytettyjen teosten tekijät. Tärkeä tekijöille ns. tunnetun nimen saavuttamiseksi ja siten potentiaalisen kiinnostuksen kasvattamiseksi. Ehdottomasti tärkein moraalinen oikeus.

    Respektioikeus.
    Oikeus kieltää teoksen tai teoksen osien käyttö tekijän ajatusmaailmaa halventavissa yhteyksissä. Vaikkapa juuri tuo uusnatsi esimerkki.

    Respektioikeus ja klassikkosuoja pitävät sisällään potentiaalisen riskin väärinkäytökselle, sillä niitä olisi mahdollista käyttää keinotekoisina kaupallisen suoja-ajan korvikkeina. Väärinkäytön estäminen on luonnollisesti varmistettava. Periaatteessa respektioikeus alkaa myös olla kohtalaisen vanhentunut, sillä se perustuu maailmaan jossa informaatio ei kulkenut tehokkaasti. Tänä päivänä jos jonkun tekemiä teoksia käytetään halventavissa yhteyksissä, tieto sen paheksunnasta tekijän suunnalta kulkee nopeasti. Aikoinaan jos vastaavaa olisi tapahtunut, tekijä itsekin olisi saattanut kuulla asiasta vasta vuosia tai vuosikymmeniä käytön jälkeen ja vahinko oli jo tapahtunut. Lisäksi tänä päivänä vapaamman tiedon liikkuvuuden kautta ihmisten on helpompi ymmärtää, ettei tekijä voi vaikuttaa kaikkeen teosten käyttöön.

    Jos haluat miksata jotain, voit koittaa kysellä lupia. Monet suomalaiset bänditkin ovat suoraan todenneet, etteivät myönnä lupia lainkaan, sillä ne vievät aikaa, eikä asia heitä välttämättä edes kiinnosta. Silloinkin jos lupia heruu, ne voivat helposti maksaa enemmän kuin koko teoksen on aihetta toivoa tuottavan.

  3. anonymous; mitkään tekijänoikeudet tai moraaliset oikeudet eivät estä käyttämästä sävellyksiäsi nazi-propagandassa. Jos propagandan takana on taho jonka omaisuus on miljoonia ja miljoonia euroja, niin koetahan siinä haastaa oikeuteen! varsinkin jos sävellystä käytetään eri maassa kuin se on kirjoitettu.
    Hyvänä esimerkkinä USAn vaalikampanjat joiden tunnussävelinä soi lähes tulkoon systeemaattisesti ”pöllittyjä biisejä”, ja onhan se hienoa kun rauhaa rakastavan muusikon sävellyksiä käytetään kysymättä yhdysvaltain armeijan propagandavideoiden taustoilla ja kun artisti yrittää siitä nostaa mekkalaa niin kuuroille korville menee…
    kerrohan minulle, millä tavalla moraaliset oikeudet tai tekijänoikeudet ovat estäneet tälläistä tapahtumasta historiassa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*