Yksityisyys julkisilla paikoilla on tullut lähteäkseen

Törmäsin pari päivää sitten juttuun Looxcie-kuulokekamerasta. Noin kahdensadan dollarin hintaan saa handsfree-kuulokkeet, jotka kaikkien tavallisten ominaisuuksien lisäksi sisältävät pienen videokameran. Kenen tahansa mukana voi nyt kulkea pieni kamera, jonka muistiin mahtuu tällä hetkellä noin neljän tunnin verran videokuvaa. Firman virallisisissa promovideoissa laatu näyttää varsin hyvältä, joskaan kaikki arvostelut eivät anna aivan yhtä ruusuista kuvaa.

Kiinnostavaa ei kuitenkaan ole tämä laite itsessään, vaan se trendi jota se edustaa. Se maksaa nyt 200 dollaria, on saatavilla vain Yhdysvalloissa ja pystyy tallettamaan vain neljän tunnin edestä kuvia. Tuskinpa kuitenkaan menee kovinkaan kauaa, ennen kuin Suomessakin saa viidellä kympillä vastaavan laitteen joka tallettaa kaksi kertaa parempilaatuista kuvaa neljä kertaa pidempään.

Mitä tämänlaisella laitteella varsinaisesti tekee? Mahdolisuuksia on monenlaisia.

  • Luentojen ja oppituntien taltiointi. Ajoittainen huomiokyvyn harhailu ei enää haittaa, kun kaiken professorin kertoman saa talteen laitteen muistiin. Jälkikäteen voi sitten katsella luennon rauhassa uudestaan, pysäyttäen niissä kohdissa kun tarvitsee miettimäaikaa ja pikakelata ne kohdat jotka jo tuntee.
  • Hauskojen juttujen taltiointi ja jakaminen. Kun kamera on aina mukana, ei mitään kuulemaansa enää tarvitse unohtaa. Oletusasetuksena laite nauhoittaa jatkuvasti kuvaa, mutta säilyttää siitä vain viimeisimmät 30 sekuntia. Mikäli joku kertoo jonkun hauskan jutun tai tekee muuten jotain minkä tahtoisi muistaa, voi käyttäjä käskeä laitetta tallentamaan viimeisen puolen minuutin aikana nauhoitetun. Jos juttu oli tarpeeksi hauska, voi videon jakaa suoraan YouTubeen parilla napinpainannuksella.
  • Päiväkirjan pito, joko julkisena tai yksityisenä. Termi lifelogging viittaa kaiken ihmisen kokeman nauhoittamiseen siten, ettei mitään osaa elämästään tarvitse unohtaa ellei itse niin halua. Miksi tyytyä pelkkiin valokuviin, kun voi paljon vaivattomammin katsella lävitse parin tunnin nauhoituksen rantalomastaan, lapsensa ensimmäisistä vuosista tai omista lapsuudenhetkistään?
  • ”Hei missä sä oot?” Verkossa on jo nyt palveluita kuten Google Latitude ja Facebook Places, joilla ihmiset voivat päivittää fyysisen sijaintinsa lähes tosiaikaisesti verkkoon. Näitä palveluita hyödyntämällä voi esimerkiksi huomata kaverinsa olevansa parin korttelin päässä, ja mennä tervehtimään. Striimaamalla tosiaikaisesti verkkoon kaiken näkemänsä voi saada aikaan saman ja vielä paremman, kun kivat kuvat innostavat muitakin liittymään mukaan.
  • Viranomaisten toiminnan taltiointi. Suomessakin on jo ollut ainakin yksi tapaus, joissa vartijoiden tarpeeton väkivalta on tallennettu videolle ja laitettu verkkoon. Mikäli tulee arkipäiväksi että ihmiset tallentavat näkemäänsä ja lähettävät sen suoraan verkkoon, jäävät viranomaisetkin valtuuksiensa mahdollisesta väärinkäytöstä paljon herkemmin kiinni.

Koen tämänlaisen teknologian jossain määrin pelottavana, sen monista hyvistä puolista huolimatta. Mikäli kaikilla ulkona liikkuvilla on jatkuvasti nauhoittavat kamerat, tulee mahdottomaksi liikkua julkisilla paikoilla ilman että tulee samalla jonkun kuvaamaksi. Jo nyt on noussut kohua Facebookin Places-toiminnosta, joka sallii ihmisten tehdä julkisia merkintöjä siitä, missä he ovat nähneet kavereitaan*. Placesin merkinnät ovat kuitenkin kiistettävissä, sillä mikään ei takaa että sinne tehdyt merkinnät ovat paikkansapitäviä. Videokuvaa on vaikeampi kiistää.

Kuvitellaanpa jotakin päivää ehkä kymmenen vuoden päästä, kun kuulokekamerat ovat yleistyneet. Moni välttää yhä sijaintinsa julkista tai edes puolijulkista kuvaamista. Kuitenkin etenkin nuorista tarpeeksi monet ovat ottaneet sen tavakseen jotta missä tahansa liikkuessa saattaa jäädä kameran muistiin. Kasvontunnistusohjelmistot ovat kehittyneet jo varsin hyviksi, ja netissä on palveluita jotka vertaavat niille lähetettyä videokuvaa suureen joukkoon nettiin ladattuja valokuvia ihmisistä. Seurauksena suuri osa kuvatuista ohitsekulkijoista voidaan luotettavasti tunnistaa, ja kun videokuva siirretään tosiaikaisena käyttäjänsä Facebook-profiiliin, tagitetaan siitä automaattisesti kaikki tunnistetut ihmiset. Vaikka ihminen ei omaa kuvaa lähettäisikään, voidaan hänen liikkeitään edelleen hyvällä todennäköisyydellä luotettavasti seurata.

Mutta haluammeko oikeasti sitä, että ne kaikki ärsyttävätkin tyypit tietävät jatkuvasti missä olemme? Tai sitä, että mahdolliset työnantajamme tekevät omia johtopäätöksiään siitä miten käymme katsomassa seksikaupan vieressä asuvaa isoäitiämme?

En tiedä, tuottaako tämä kokonaisuudessaan enemmän hyvää vai huonoa. Toivon että hyvää, mutta se jää nähtäväksi.

* Facebook-käyttäjät voivat halutessaan kieltää itsestään tehdyt merkinnät Places-palvelussa, ohjeet esimerkiksi täällä.

Olen Piraattipuolueen Helsingin vaalipiirin kansanedustajaehdokkaana 2011. Jos tämä kuulostaa sinusta hyvältä idealta, liity toki kampanjani Facebook-fanisivulle.

9 vastausta artikkeliin ”Yksityisyys julkisilla paikoilla on tullut lähteäkseen

  1. Ko. laitteesta tulee mieleen yhteydet Yhdysvalloissa yhden kauden tulleeseen tv-sarjaan V. Siinä pahikset ovat kiinnittäneet videokameran jokaisen työntekijänsä univormuun ja valvovat ympäristöään järjestelmällä, joka yhdistää kaikkien liikkeellä olevien kameroiden kuvan.

  2. Silmälasi- ja rintataskun kynäkameroita myydään kyllä jo esimerkiksi Helsingin asematunnelin valokuvausliikkeessä

  3. Netissä on jo ohjeita miten saa tehtyä itse ja halvalla tämäntyyppisiä laitteita kuten kameran joka on aurinkolaseissa piilossa jne.

  4. Mikä on “seksiliikekauppa”?

    Seksikauppa. Kiitos huomiosta, korjaan.

    Miksi artikkeli vilisee anglismeja?

    Koska kirjoittaja lukee liikaa englantia. Huomauta tarkemmin niin muutan sujuvammaksi suomeksi.

  5. Serial Experiments Lain. Panssari ulkomaailmaa vastaan on tästä lähin karhupuku.

  6. tästä tulee mieleen jo ihan 1984. facebook tekee siitä vaan ”siistii” kun annat kaikkien tietää mitä teet, milloin, missä ja miten. sitten kun teknologia löytyy ja sopii hinnaltaan kaikkien ostettavaksi, ei muuta kuin lakia läpi, joka pakottaa kaikki käyttämään sitä. tästähän on jo kokeiluja, kuten digiboxit.
    minusta on hirvittävä ajatus, että viranomainen näkee, missä järjestyksessä laitan maitotölkit kassiin kaupassa, missä asennossa rakastelen vaimoani ja saatanko tehdä jotain, joka viranomaisen mielestä on ”väärin”. sinä päivänä minä muutan metsään asumaan mielummin, koska uskon, että jkaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteensä.

  7. Yllä olevan kanssa olen täysin samaa mieltä! Jokaisella on oltava _oikeus_ yksityisyyteen, vaikka yhteiskunnallinen kehitys viekin yksityisyyden tarpeen kapenemiseen. Yksityisyys ja sananvapaus ovat tärkeimmät ehdot yhteiskunnalliselle kehitykselle, ja niitä on vaalittava.

    Julkisella paikalla yksityisyys ei koskaan ole ollut kovin kummoinen, mutta kotiemme sisäpuolelle ei meidän tule päästää ketään tai kenenkään korvia tai silmiä, jos emme sitä erikseen tahdo. Nykyajan teknologia tuo kuitenkin uusia haasteita ”yksityisyyteen” julkisilla paikoilla, ja ainakin kaikenlaista keskitettyä valvontaa on poliittisesti vastustettava.

    Ei oikeasti ole niin paha asia, jos muutamaan yksityiseen kuva-arkistoon päätyy kuva henkilöstä X konttaamassa kännissä kadulla, mutta jos henkilön X-naamaa voisi hakea algoritmein keskitetystä video-/kuvapankista, oltaisiin jo niin pitkällä 1984-meiningeissä, että pahaa tekisi. Mikään julkisella paikalla tehty asia ei olisi enää salaista, tai ainakaan ei voisi luottaa siihen, ettei se tulisi koskaan julki. Siksi esimerkiksi valtion ja kuntien hostaamia koko kunnan/valtion kattavia valvontaverkostoja on vastustettava. Vaikka viranomaiset olisivatkin täysin luotettavia (jos!), ovat tällaiset järjestelmät AINA haavottuvaisia tietomurroille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*