Kirja-arvostelu: Takaportti

Arvio kirjoitettu PDF-muotoisen arvostelukappaleen pohjalta.

Tuoreen Takaportti-romaanin aiheet kuulostavat varmasti tutuilta monille tämän blogin lukijoista: nettisensuuri, lapsipornon suodatuslistat ja oikeuksiaan väärinkäyttävät viranomaiset. Päivi Kannisto, toinen kirjan kirjoittajista, julistautui blogissaan tuoreeltaan Piraattipuolueen kannattajaksi. Millainen itse teos on?

Tarina seuraa pääasiassa lapsipornon suodatuslistaa ylläpitävää poliisia Karri Luomaa. Luoman muutenkin pitkäveteisesti menevä työpäivä saa ikävän käänteen, kun tuntematon taho alkaa lähettää hänelle kiristysviestejä, joihin liittyy verkosta urkittuja henkilödetaljeja sekä väärennettyjä valokuvia. Luoma aloittaa kiristäjän epätoivoisen etsinnän, eikä vaimonkaan kanssa tahdo mennä kovin hyvin. Välillä tarinaa kerrotaan myös muiden hahmojen, kuten entisen vankilakundi Kai Aallon, pietarilaisen hakkeri Irina Drozdovan ja poliisikollega Vesa Vahterin näkökulmista.

Kirjan teksti on enimmäkseen sujuvaa luettavaa: minun piti vain vähän silmäillä arvostelukappaletta kun sen ensimmäisen kerran avasin, mutta silmäni tarttuivat johonkin kuudennella sivulla olevaan virkkeeseen, jonka jälkeen olinkin kohta lukennut teoksesta puolet. Aivan joka kohdassa sulavuus ei tosin säily, ja aina välillä tulee vastaan aavistuksen kömpelöitä virkkeitä. Tuntuu myös siltä, että osan juonenkuljetuksesta olisi saattanut voida tehdä hieman hienovaraisemmin, ja osa hahmoista jää melko yksiulotteiseksi. Esimerkiksi Vahterin hahmo alkaa tarinan edetessä tuntua karikatyyrilta. Windowsista löydetty takaportti, jonka perusteella kirja on nimetty, jää loppujen lopuksi aika irralliseksi osaksi tarinaa. Huumoria tekstiin on ripoteltu säästellen, mutta niinä kertoina yleensä onnistuneesti.

Takaportissa tuodaan melko hyvin esiin netin valvontaan ja laajoihin viranomaisvaltuuksiin liittyvää problematiikkaa. Luoma on laitettu vahtimaan verkkoa ja etsimään sieltä lapsipornoa, mutta hän ei voi mitään ulkomailla sijaitseville sivustoille. ”Ja mitäpä muuta hänkään saattoi tehdä kuin lisätä sivuston sulkulistalle”, on lakoninen loppupäätelmä siinä kohtaa kun mies törmää taas yhteen lain kouran kantamattomissa olevaan sivuun. Myös varsinaista poliisivaltuuksien väärinkäyttämistä tulee harrastettua siinä kohtaa, kun kiristäjä alkaa hengittää pahemmin niskassa. Verkon yleiset vaarat tulevat myös hyvin esiin: loppujen lopuksi mikään nettiin liitetty kone ei koskaan ole varmasti turvassa.

Teos ei tunnu oikein osaavan päättää, koettaako se olla suunnattu ummikolle vaiko tietoyhteiskunta-aktiiville. Kirjassa tehdään välillä viittauksia Google on selain -lohkaisuihin ja Lex Nokiaan ja mainitaan teknisiä yksityiskohtia, jotka tuskin sanoisivat tietotekniikkaa tuntemattomalle mitään. Toisaalta IT-maailmaa tuntevia häiritsevät herkästi tietyt epäuskottavuudet. Esimerkiksi kokenut hakkeri päättelee nopeasti Windowsissa olevan haavoittuvuuden olevan siellä tarkoituksella ja henkensä olevan vaarassa jos hän koettaa paljastaa sitä, sen sijaan että olettaisi normaalisti Microsoftin taas möhlänneen. Toisen ihmisen kovalevyn sisällön saa kopioitua kotiyhteyksien yli hetkessä, tuntien odottelun sijaan.

Kokonaisuudessaan Takaportti on ihan mukavaa luettavaa, vaikkakaan mistään mestariteoksesta ei vielä olekaan kyse. Kirjoittajilta näkisi mielellään lisää kirjoja myös tulevaisuudessa.

Takaportti ilmestyy 29. syyskuuta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*