Tekijänoikeuden kukkahattutädit

Törmäsinpä tänään ihan muutamaankin tekijänoikeuskukkahattutätiin — miksipä muuksikaan kutsua tahoja, jotka eivät joko suostu näkemään ajamansa asian negatiivisia oikeusvaltiovaikutuksia, tai joilla ei muuten vain ole esittää tiedostonjakamisen laillistamiselle mitään vaihtoehtoa, jolla sekä kansalaisoikeudet että (epäkaupalliset) tekijänoikeudet voitaisiin säilyttää. (Vihje: Ei mahdollista. Saa ottaa haasteena.)

Joillekin tekijänoikeudet, jopa ne epäkaupalliset, tuntuvat vain olevan itseisarvo sinällään, suorastaan dogmi. Erästä kukkahattua lainatakseni, ”Mutta vaikkei [waretusta] voikaan täysin kitkeä, sen laillistaminen täysin ei vain istu moraaliini. Mitenkään.” Mitenkään. Taho kiisti ehkä huolimattomasta muotoilusta huolimatta tarkoittaneensa, että mikä tahansa yhteiskunnallinen hinta — esim. oikeusvaltion rapauttaminen — olisi waretuskiellon säilyttämisen väärti, mutta eipä hänellä ollut myöskään esittää mitään rakentavia ehdotuksia.

Epä-älyllistä mollausta toki riitti: ”Sinulla on heittää lahkolaisratkaisu, johon pieni kasa wareuskovaisia tukeutuu evankeliumin tavoin. Kuin mormoni tulisi vonkaamaan ateistilta jumalakuvaa ja kärmistelemään ettei ole sellaista tarjolla.” Mutta minähän tässä ateisti olen — en yksinkertaisesti usko immateriaalimonopolien autuaaksitekevään voimaan, ja kun osoitan yksinoikeusjumalan laajamittaisen palvonnan aiheuttamia ongelmia, uskovainen kohauttaa olkapäitään. Se nyt vain on niin.

Toinen tapaus puhuttaessa anonymisointipalveluista ja darkneteistä, joihin — tarkkailun tavoittamattomiin — laiton materiaali epäilemättä siirtyy pikkuhiljaa elleivät lait seuraa todellisuutta: ”Tiedostan ongelman, mutta en tapaa purkaa sitä. […] Tarkoituksena ei ole saada lakeja, joita ei voi valvoa. Voi olla että sellaiset lait ovat valitettava seuraus.” Sankarimme ei ollut kuitenkaan valmis kieltämään näitä tekniikoita (mikä vaatisi käytännössä kryptauksen kieltoa yksityishenkilöiden käytössä kokonaisuudessaan), mutta silti pitäisi olla tekijänoikeuslaki, vaikka sen ainoa vaikutus olisi kaistankulutuksen lisääntyminen näiden hieman tehottomampien waretuskeinojen myötä.

No, onhan tekijänoikeuslailla toinenkin efekti: yleisen lainkuuliaisuuden väheneminen. Jos jollekin oli nimittäin vielä epäselvää, eivät nousevat polvet näitä lakeja kunnioita edes siinä määrin kuin vanhat — eikä lakien jatkuva tiukentuminen liene auttanut asiaa. Lisäksi, jottei totuus unohtuisi, muistuttaisin myös isiemme ja äitiemme kopioineen aikansa medioita ihan sen verran kuin tekniikka antoi periksi, aivan nykypolvien tapaan. Nykyään vanhat sukupolvet lienevät toki nuoria vähäisempiä rikkureita, mutta onko kyse moraalista vai yleisesti vähäisemmästä mediatarjonnan seurannasta sekä uuden tekniikan vaatimasta opettelusta? Minulla ei ole tähän vastausta, vain arvelu ja halu herättää kysymys; arvelkaa siis tekin vapaasti.

Palatakseni kukkahattuihin, pelottavaa on, että molemmat lainaamani henkilöt sekä kolmas oleellisesti samoilla linjoilla ollut ovat selkeästi keskimääräistä älykkäämpiä — vaikkakin yleisinhimillisen irrationaalisia — yksilöitä. On surkuteltavaa, että älykäskin ihminen voi sortua kukkahattuansaan, jossa yksittäiset lait päätyvät dogmin asemaan täysin riippumatta ko. lakien käytännön vaikutuksista. Kyseessä on kuitenkin täsmälleen sama ajatusmalli kuin mitä muut kukkahattutädit harjoittavat ajaessaan absurdeja ja toimimattomia sensuurilakeja, julkisen keskustelun kontrollia ja ”punaisia ilmiantonappeja” nettisivuille. Muilta aloilta tulee mieleen historian hämäriin jäänyt kieltolaki, puhumattakaan ikuisuustaistelusta prostituutiota ja mietoja huumeita vastaan — vaikka näiden puskeminen yhä kauemmas legitiimin yhteiskunnan ulkopuolelle vain lisää niiden negatiivisia lieveilmiöitä.

Kukkahattujen dogmeja vastaan argumentointi on useimmiten turhaa, ja monet heistä ovat olkiukkoargumenttien mestareita; jos olet eri mieltä, haluat kaiken olevan ilmaista ja murhata lapsia/taiteilijoita/jne! Jotkut kansalaisoikeuspiireihin kontaktissa olevat tekijänoikeustyypin hattupäät saattavat kuitenkin olla valistuneempia muissa asioissa. Asioissa, joissa he itse saavat vastusta muuntyyppisistä kukkahatuista. Ehkäpä osa heistä jopa näkee muiden kukkahattujen strategian perimmäisen tyhjyyden läpi, mutta oma kotsa on liian lähellä siinä majailevan rehun havainnointiin.

Voisiko olla mahdollista saada jotkut heistä asianmukaisella vertauksella katsomaan peiliin, huomaamaan oma kukkahattunsa, ehkä jopa heittämään se nurkkaan? Ihmisten kyky muuttua paremmiksi kuin ovat on rajattu, mutta ehkä se joskus, joissain tapauksissa riittää. Ehkä suurempi osa vain kallistaa hattuaan, keikistää peilille, ja on ainakin rehellisempi itselleen.

Ja ehkä suurin osa ohittaa epämiellyttävän totuuden. Siinä ihmiset ovat hyviä.

Edes EMIn entinen johtaja ei koe nettilataamista varastamiseksi

Entinen tekijänoikeusjärjestö IFPIn Norjan puheenjohtaja ja levy-yhtiö EMIn Norjan  johtaja Per Eirik Johansen puhuu Norjan Dagbladet lehdelle suutaan puhtaaksi nyt kun musiikkiteollisuuden tuomat velvoitteet ovat takanapäin. Johansen kertoo aiemmin pitäneensä virallisen kannan, koska koki sen työnsä tuomaksi velvollisuudeksi. Tämä ei tietenkään ole mikään suuri ihme, sanontakin kertoo ettei pidä purra kättä joka ruokkii.

Nyt Johansen kuitenkin kertoo vapaasti mm. miten hän itse ei koe musiikin nettilataamisen olevan verrattavissa varastamiseen, sekä jatkaa viitaten aiempaan EMIn piratismin vastaiseen kampanjaan: ”Kampanjan viesti on se, että tekijänoikeussuojalle on syynsä olla olemassa ja tässä olen samaa mieltä. Pääpaino kuitenkin on siinä, kun kokonainen sukupolvi jo joka tapauksessa rikkoo tekijänoikeusrajoitteita, ainoa mitä voimme tehdä on löytää parempia toimintamalleja.”

Toivoaan nykyään omaa levy-yhtiötään pyörittävä mies ei kuitenkaan ole menettänyt, vaan kertookin näkevänsä tulevaisuuden tienaamismalleina live-konsertit sekä muita nykyaikaisempia toimintamalleja.

”Kukaan ei ole ikinä voittanut taistelua uutta teknologiaa vastaan.” Johansen vielä muistuttaa.

Se mitä voi nyt lukea Johansenin sanoneen, on hyvin pitkälti samaa mitä Piraattipuolue sekä koko piraattiliike on jo pitkään pyrkinyt tuomaan esille. Nettilataaminen ei ole varastamista, eikä nykyinen kulttuurin käyttösuuntaus tästä yht’äkkiä päinvastaiseen suuntaan käänny vaikka kuka sitä vastustaisi miten. Vielä on niin musiikki- kuin muillakin kulttuurialoilla mahdollisuus vaikuttaa kehityksen suuntaan ja kääntää se myös itselleen toimivaksi malliksi. Nykyinen panostus on ollut pelkästään kynsin ja hampain vastaan panemista ja tämän kautta omalle toiminnalleen haitan tekemistä.

Lähteet:
Torrentfreak (englanniksi)
Dagbladet (norjaksi)

The Pirate Bay -oikeudenkäynti lähenee

Lehdistötiedote

Vajaa kolme vuotta sitten Ruotsin poliisi ratsasi Yhdysvaltojen suunnasta tuodun painostuksen edessä The Pirate Bay -sivuston palvelimet. Kolme päivää myöhemmin sivusto oli taas pystyssä. Nyt pitkä rikostutkinta on vihdoin johtanut syytteisiin, ja oikeudenkäynti The Pirate Bayta vastaan alkaa 16. helmikuuta 2009.

The Pirate Bayn palvelimilla ei ole koskaan ollutkaan mitään laitonta aineistoa. Se toimii hakukoneena joka auttaa p2p-verkon käyttäjiä löytämään toisensa ja lataamaan toisiltaan tiedostoja. The Pirate Bay ei suoraan ole tiedostojen laittomaan levittämiseen sen syyllisempi kuin esimerkiksi Google. Molempien tarkoitus on löytää käyttäjälle tietoa, eikä kumpikaan tarjoa sitä itse, vaan toimii pikemminkin osoitepalveluna. Yleisesti tunnetuista palveluista YouTubekin rikkoo tekijänoikeuksia räikeämmin. Ruotsin nykyisen lainsäädännön mukaan The Pirate Bay onkin täysin laillinen. Sitä käytetään myös täysin laillisiin tarkoituksiin, ja esim. tunnettu yhdysvaltalainen rock-yhtye Nine Inch Nails on hyödyntänyt sitä omien kappaleidensa levittämiseen.

Nyt The Pirate Bayn ylläpidossa keskeisesti mukana olevat henkilöt ovat kuitenkin syytettynä avunannosta tekijänoikeusrikokseen. Heiltä vaaditaan kymmenien miljoonien eurojen korvauksia. Juttu on jo nyt saanut useaan otteeseen farssin piirteitä. Yksi syyttäjän avaintodistajista jutussa on poliisi, joka sopi uuden työsuhteensa Warner Brosin palkkalistoille vielä kesken rikostutkinnan. Juttua aloitettaessa syyttäjä joutui useaan otteeseen anomaan lisäaikaa syytteiden valmistelemisessa, käyttäen yli vuoden ennen kuin onnistui tekaisemaan kokoon väitettyjä lakipykälien rikkomuksia. Koko jutussa haiskahtaa suuryhtiöiden painostuksen sotkeentuminen oikeudenkäyntiprosessiin ja syytteiden kehittäminen poliittisista syistä. Piraattipuolue tuomitsee tämänlaisen toiminnan jyrkästi. Yhteiskunnassa on voitava luottaa siihen, että oikeuslaitos tuomitsee teot voimassaolevan lainsäädännön mukaan – ei sellaisen lain, jonka eri intressiryhmät toivoisivat näkevänsä voimassa.

Mediayhtiöt vaativat myös The Pirate Baylta täysin ylimitoitettuja korvauksia. Teollisuus laskee jokaisen tiedoston latauskerran menetetyksi myynniksi. Kuka tahansa täysijärkinen voi nähdä, ettei tämänlaisessa laskentatavassa ole todellisuuspohjaa nimeksikään. Teoksen lataaminen verkosta ei tarkoita, että se oltaisiin muutenkin lataajalle myyty, tai etteikö sitä sen vuoksi ostettaisi. Tilastot kertovatkin, että kulttuuriala elää tällä hetkellä poikkeuksellisen vahvaa nousukautta. Kappalemäärissä mitattu musiikin myynti on kasvanut tasaisesti, kansainvälisen elokuvateollisuuden tuotot ovat olleet ennätyskorkeita vuodesta toiseen, ja Amazon-verkkokaupan viime vuoden myydyin albumi oli myös täysin laillisesti ilmaisjakelussa.

Viime vuosina on tapahtunut paljon muutoksia ruotsalaisessa asenneilmapiirissä. Nyt jo kaikkien Ruotsin valtapuolueiden nuorisojärjestöt vaativat yksityisen kopioinnin laillistamista. Ruotsin piraattipuolueella on ollut muutoksessa merkittävä rooli. Sillä uskotaan olevan mahdollisuudet saada edustaja europarlamenttiin ensi kesän vaaleissa. Sillä on enemmän jäseniä kuin Ruotsin vihreillä ja sen nuorisojärjestö on jäsenmäärältään maan kolmanneksi suurin. The Pirate Bayn kaltaiset palvelut tarjoavat tehokasta ponnahduslautaa monille aloitteleville artisteille ja jopa vanhoille lähes unohtuneille teoksille. On häpeällistä miten tällaista kulttuurinkäyttöä edistävää palvelua kehdataan syyttää mielettömillä sakkouhilla teoista, joista pitäisi myöntää palkinto.

– Jos Pirate Bay häviää oikeudenkäynnin, se saa varmasti ruotsalaisten keskuudessa voimakkaita reaktioita. Kaikki sikäläiset poliittiset nuorisojärjestöt kannattavat jo tiedostonjakamisen laillistamista. Suomi on aina seurannut Ruotsin esimerkkiä, emmekö me voisi kerrankin näyttää esimerkkiä Ruotsille ja laillistaa yksityinen kopiointi? Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto kysyy.

http://www.piraattipuolue.fi/kulttuuri/artikkelit/171-tiedostonjakamisen-vaikutuksista-kaupalliseen-kulttuurintuotantoon
http://torrentfreak.com/the-pirate-bay-gets-ready-for-court-case-090126/
http://torrentfreak.com/pirate-party-gets-massive-support-in-sweden-081226/
http://arstechnica.com/media/news/2009/01/what-piracy-movie-biz-sees-record-box-office-in-2008.ars

Nettipokerit sensuuriin?

Eduskunnan on tarkoitus päättää tänä keväänä arpajaislain uudistuksesta. Syynä ovat ulkomaiset nettipokerisivustot, jotka houkuttelevat suomalaisten rahoja ulkomaille sekä uhmaavat paikallista valtionmonopolia. Olemassa oleva lainsäädäntö ei selvästikään kykene ehkäisemään tätä ilmiötä, mutta toisaalta on vaikea uskoa suunnitellun uudistuksen onnistuvan sen paremmin. Lakiesitys toisi kolme tapaa hillitä ulkomaisten uhkapeliyritysten maihinnousua:

  1. pankkien velvollisuus estää rahaliikennettä,
  2. uhkasakko laittoman mainonnan julkaisijalle, sekä
  3. internetsensuuri.

Rahaliikenteen rajoittaminen tuntuu varsin oudolta keinolta EU-maan näkökulmasta; joka tapauksessa esto olisi tehoton, sillä maksut kulkeutuvat pääsääntöisesti internetin rahanvälityspalveluiden (esim. PayPal, MoneyBookers) kautta.  Uhkasakon motivaationa on se, etteivät syyttäjät ole vieneet aiempia tapauksia eteenpäin: rikkeitä on pidetty vähäpätöisinä vietäviksi raskaaseen oikeusprosessiin. Sakot todennäköisesti vähentävät luvatonta mainontaa lehdissä, mutta markkinoilla on tapana sopeutua ja lopulta löytää potentiaaliset asiakkaat, kun kysyntää on riittävästi.

Erityisen huolestuttavaa on toimimattoman sensuurijärjestelmän mahdollinen laajentaminen lapsipornosta uhkapeleihin, lähinnä nettipokeriin. Lapsipornofiltterin tapauksessa sensuroitiin useita sivustoja, joilla ei ollut lainkaan laitonta materiaalia. Toisaalta nimipalvelinsensuuri on helppo kiertää eikä se lainkaan ratkaise niitä ongelmia, joiden vuoksi sitä toteutetaan. Sensuurijärjestelmä tuotiin sisään puhumalla lasten suojelemisesta, missä yhteydessä vastustajat oli helppo leimata pedofiilien puolustajiksi. Tämän Troijan hevosen sisältä ovat sittemmin loikanneet esiin mediateollisuuden vaateet tekijänoikeuslainsäädännön rikkomista mahdollistavien sivustojen sensuroinnista sekä nyt uhkapelimonopolin vaateet ulkomaisten pelisivujen lisäämisestä sulkulistalle.

Toivotaan ettei Suomi ole näin siirtymässä johtavien sensuurimaiden joukkoon mm.  Kiinan, Turkin ja Tanskan seuraan.

Piraattinuorten yhdistyksen kokous

Koska kaikki halukkuutensa hallitukseen ilmaisseet eivät päässeet Piraattinuorten perustuskokoukseen paikalle, pidetään 27.2. Helsingin Café Soihdussa (Aurorankatu 13 B 16) kokous, jossa täydennetään hallituksen kokoonpanoa.

Toiminnasta kiinnostuneiden ei mitenkään välttämättä tarvitse olla varsinaisessa hallituksessa mukana, koska järjestön pääasiallisen toiminnan on tarkoitus tapahtua vapaamuotoisesti paikallistasolla. Valtakunnallinen hallitus on vastuussa lähinnä byrokratiasta ja kaikkein suurimmista viivoista. Tästä paikallistoiminnasta tulee enemmän tietoa kokouksen jälkeen.

Finnair törmäsi Streisand effectiin, Hesari edistää piratismia

Helsingin Sanomat uutisoi verkkosivuillaan, että Finnair on painostanut Kauppalehden poistamaan verkkosivuiltaan uutisen, jossa kerrottiin ”yhtiötä loukkaavasta” YouTube-videosta. Samalla Finnair tuli törmänneeksi nk. Streisand effectiin.

Kauppalehti.fi poisti perjantaina nettisivuiltaan Finnairille kiusallisen uutisen, jossa kerrotaan yhtiön ja lentäjien välisestä kiistasta tehdystä Youtube-pilkkavideosta.

Muualla verkossa:
Finnair-video Youtubessa

Kolmen minuutin videopätkä on otettu suoraan elokuvasta Perikato, ja sitä on käytetty ilmeisen luvattomasti. Syyllistyykö Hesari nyt siis tekijänoikeusrikoksen avunantoon? Perusteita syytteelle olisi ainakin enemmän kuin pian alkavassa Pirate Bay -oikeudenkäynnissä. Tässähän on kyse sentään suorasta linkistä, toisin kuin Pirate Bayssa.

Pirkanmaalla miitti

Tampereella tavataan jälleen ravintola Artturissa (Kauppakatu 9) lauantaina 14.2.2009 klo 18-20.

Tarkoituksena on tehdä vähän Traconin jälkipuintia ja suunnitella tulevia tapahtumia. Ainakin parin viikon päästä järjestettävään Assembly Winteriin olisi hyvä saada jonkinlainen edustus vaikka vain kortteja keräämään ja keskustelemaan.

Sinäkin voit vaikuttaa Pirkanmaan toimintaan ehdottamalla meille tapahtumia, joihin voisimme osallistua yhdistyksenä.

Paikalle voit tulla keskustelemaan paikallisten piraattien kanssa, allekirjoittamaan kannattajakortin, ottamaan kortteja mukaasi sekä palauttamaan täytettyjä kortteja. Tarjolla on rentoa puhetta kahvikupillisen tai vaikkapa jonkin raikkaan juoman äärellä. Lisäksi on ollut suunnitteilla pelata jotain hassuja pelejä, joten hauskanpitokin on täysin sallittua, jopa suositeltavaa! Ota vaikka kaveri kainaloon ja tule tutustumaan!

Tervetuloa!

Puolue läsnä Tampereen Traconissa huomenna

Piraattipuolue on läsnä Tampereella viikonloppuna pidettävässä Tampereen Roolipeli- ja Animetapahtuma Traconissa 7.2.. Puolueella on paikalla esittelypöytä, jolle voi tulla kyselemään puolueesta ja vaikka allekirjoittamaan kannattajakortin.

Pidämme myös paneelikeskustelun aiheesta ”Tekijänoikeudet – kulttuurin rikastuttaja vai köyhdyttäjä?” kello 16-17. Ohjelman kuvauksesta:

”Tekijänoikeudet toisaalta auttavat ihmisiä tienaamaan elantonsa kulttuurin tekemisestä, toisaalta kahlitsevat ja rajoittavat sen käyttöä. Kumpi tekijä painaa puntarissa enemmän? Aihetta pyritään käsittelemään paneelikeskustelussa sekä yleisesti että mm. roolipeli- ja animeskeneistä otettujen esimerkkien kautta. Asiaa puivat Suomen Piraattipuolueen Kaj Sotala ja Inka Salminen, pelisuunnittelun ammattilainen Ville ’Burger’ Vuorela ja oikeusnotaari Jussi Kari.”

Lex Nokiaa puolustetaan ohi aiheen

Tietokone.fi raportoi, että ministeri Suvi Lindénin ”mielestä suuryritysten on kyettävä suojaamaan viestintänsä, samoin pienempien”.

Ehkä niin. Tämä oli varsin mielenkiintoista havaita myös mielenosoituksessa – Lex Nokian puolustelijat selittelivät systemaattisesti siitä, miksi yrityksille pitää antaa oikeus tarkkailla työntekijöitään. Juuri kukaan ei kuitenkaan sanonut sanaakaan siitä, miksi vastaava oikeus pitäisi myös antaa taloyhtiöille ja muille yhteisötilaajille. Tämä on se lain suurin ongelma, ei yritysten sisäinen toiminta. Poliitikoilta ei kuitenkaan löydy lain sille osa-alueelle perusteluita, ihan kuin sille ei mitään kunnon perustelua olisikaan.

Jos luette uutisista poliitikoiden perusteluita Lex Nokialle, kiinnittäkää huomiota siihen, sanovatko he mitään yhteisötilaajapuolesta. Jos eivät, voi se tarkoittaa sitä että he ymmärrettävästi keskittyvät vain siihen median pääasiassa rummuttamaan puoleen. Mutta se voi myös tarkoittaa sitä, että he keskittyvät puolustelemaan vain sitä osaa laista, jota ylipäätään on mahdollista millään tapaa puolustaa.

Rohkeutta on… Äänestää EI!

Kiitos kaikille mielenosoitukseen osallistuneille. Nyt on Lex Nokian vastustamisessa 1. erä kunnialla ohi. Lakiehdotus tulee eduskunnan täysistunnon käsittelyyn vasta helmikuun loppupuolella, joten aktivismia ei kannata lopettaa tähän. Adressiin kerätään edelleen nimiä, ja se luovutetaan aikanaan eduskunnalle. Kansanedustajia saa lähestyä vaikkapa asiallisella sähköpostipalautteella ja levittää Lex Nokia -vastamainoksia. Saapa nähdä, josko jotain muutakin masinointia vielä olisi luvassa. Jotkut tuntuivat hämmentyneen Piraattipuolueen hallitsevasta näkyvyydestä mielenosoituksessa. Sanonpa vain, että kutsu lähti kyllä kaikille eduskuntapuolueille nuorisojärjestöineen. Toisia nämä asiat vain kiinnostavat enemmän kuin toisia.

Vihreät nostivat kunnallisvaalikampanjassaan arkoja aiheita esille ”Rohkeutta on…” -teemalla. Nyt on vihreillä itsellään sellainen tilanne, jossa voi osoittaa rohkeutta äänestämällä EI. Vihreiden tilanne on vaikea, sillä eihän kokonainen hallituspuolue voi heittäytyä opposition puolelle. Toisaalta ainakin osan vihreistä on voitava äänestää Lex Nokiaa vastaan, muuten puolue menettää kaiken uskottavuutensa tietoyhteiskunta-asioissa.

Niinpä Piraattipuolueen järjestämissä banderollitalkoissa ennen mielenosoitusta taiteiltiin ”Rohkeutta on… Äänestää EI” -kyltti. Samassa kuvassa näkyy myös espanjankielinen kyltti, jossa lukee suunnilleen ”jos tämä hullutus ei lopu, minä häivyn täältä”. Kyltin väsäsi Espanjan Piraattipuolueen edustaja, joka oli Suomessa osallistumassa piraattipuolueiden kansainväliseen konferenssiin.

Ai niin ja ehdittiinhän tässä perustaa Piraattipuolueelle nuorisojärjestö, Piraattinuoret. Ruotsin piraatit kun saivat meidät vakuuttuneeksi siitä, että jo pinnan alla jonkin aikaa muhinut idea kannattaa toteuttaa mahdollisimman nopeasti. Kansainvälisestä konferenssista ja Piraattinuorista lisää sitten, kun joku väsyneistä aktiiveistamme jaksaa taas kirjoitella.

Ps. SIIKAHAN SE SIELLÄ! (Kuvassa näkyy kala-aiheinen Nokian ensimmäinen logo. Hampaiden perusteella tosin itse epäilen loheksi.)