Laillista jakamista tiukentuvan lain otteessa

Mediateollisuuden jahdatessa jatkuvasti kiihtyvällä innolla ja fasistisemmilla keinoilla tiedostonjakajia on hyvä silloin tällöin muistuttaa että jakamista voi vielä tietyin reunaehdoin harrastaa täysin laillisestikin. Esim. alkuperäisistä CD-levyistä saa kuka vain ottaa kopion henkilökohtaista käyttöään varten — vaikka omistaja olisikin joku muu, kuten kaveri tai kirjasto. Kopio on kuitenkin syytä ottaa suoraan alkuperäiskappaleesta, jos haluaa liikkua varmasti laillisessa maastossa.

Tämä tietysti osaltaan muistuttaa nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän kaksinaamaisuudesta. Tekijänoikeuden historiallinen luonne teollisyksinoikeutena näkyy vielä hämärästi läpi siinä, ettei aivan kaikkea tavallisten ihmisten jokapäiväisessä elämässään harrastamaa kopiointia ole vielä kielletty tai kriminalisoitu. Kuitenkin sitä mukaa kun ihmiset ovat saaneet tehokkaita keinoja rikastuttaa elämäänsä yksityisellä kopioinnilla, heidän lähtökohtaista oikeuttaan tähän on jatkuvasti rajattu. Nykyinen tilanne on melko lohduton verrattuna jo viidenkin vuoden takaiseen; mediateollisuus sai Lex Karpelassa eduskunnan kieltämään yksityisenkin kopioinnin muista kuin laillisista lähteistä. Laillisuuden varmistus jäi toki kopioijan vastuulle. (Kyllä: jos eksyt vaikkapa katsomaan Youtubesta musiikkivideota, rikot luultavasti lakia.)

Nykymaailmasta täysin ulalla olevat päättäjät kusetettiin ja/tai lahjottiin myös antamaan lain suoja digitaalisille rajoitusmenetelmille (DRM). Kuten nykypäivässä elävät kansanosat ymmärsivät ja yrittivät erilaisin mielenilmaisuin tuoda esiin, kyseessä oli avoin shekki mediateollisuudelle kieltää teosten lähes mikä tahansa käyttö, myös aiemmin sallittu yksityinen kopiointi. Kritiikinomaisena konseptidemona on esitelty mm. STOPPROT-järjestelmä, joka estää soivan musiikkikappaleen pysäyttämisen. Suomen oikeusjärjestelmä ei ehkä käytännössä sanktioisi tämän suojajärjestelmän kiertämistä (vaikka se onkin tulkittavissa lain kirjaimen vastaiseksi), mutta viime aikojen oikeuspäätösten valossa on vaikea olla ylioptimistinen.

Palatakseni kuitenkin otsikon aiheeseen, mielestäni jäljellä olevat lailliset mahdollisuudet tiedostonjakoon ovat aliarvostetut ja -käytetyt, ja niitä tulisi käyttää laajemmin hyväksi — ylpeästi ja avoimesti. Suurin osa kaupasta saatavasta videomateriaalista ei valitettavasti DRM:n vuoksi kuulu tähän kategoriaan (joskin lainaaminen tai lahjoittaminen on tietysti aina sallittua, ja kenpä tietää mitä DVD:n biteille kenenkin käsissä käy…). Musiikkipuolella tilanne on kuitenkin huomattavasti parempi: kuten sanottu, CD:t ovat vapaata riistaa, täysin laillisesti.

Epäilemättä levyjen vaihtoa tapahtuu paljon nykyiselläänkin, mutta kehottaisin piraattikansaa harrastamaan sitä entistä enemmän ja etenkin entistä suuremmalla avoimuudella; laillisena toimintana sitä on jokaisen mahdollista harrastaa suureenkin ääneen pitäen näin avoimemman kulttuurin kissaa pöydällä. Jos kohta jollakulla on taitoa ja innostusta, erilaisten medioiden (niin ääni- ja videolevyjen kuin vaikkapa kirjojenkin) lainausten ja lahjoitusten organisointia varten voisi olla potentiaalisesti hyödyllistä tehdä sivustokin luottamussuhteineen kaikkineen.

Tässä hengessä tänne asti jaksaneille ilmoitan, että ripattuani vaatimattoman CD-kokoelmani alkuperäistä vastaavaan FLAC-formaattiin lahjoitan sen valtaosiltaan pois redundanttina. Kannustan (mutten vaadi) vastaanottajia myös ottamaan levyistä omat lailliset henkilökohtaiset kopionsa ja levittämään originaaleja edelleen eteenpäin lainoina tai lahjoina.

Lista levyistä luovutuskriteereineen on erillisessä artikkelissa kirjoittajan omassa blogissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*