Torjuntavoitto suoja-aikaan ei riitä!

Erkki Puumalaisen vieraskirjoitus, julkaistu 20.11.2008.

(Taustaa: HS.fi – Suomi ei halua äänitteille 95 vuoden suojaa.)

Levylamassa on torjuttava myös monopolit, ylihinta ja piratismi.

Valtiohallinnon tulee käyttää aika oikeisiin ongelmiin, eikä jättää portteja auki tallenteiden suoja-ajan jälkivatvontaan. Yhteiskunta ei saa sallia erilliskohteluita minkään toimialan osalle, varsinkin kun ratkaisu on ylihinnoiteltujen markkinoiden omissa käsissä. Muusikoiden täystyöllisyys, koulutusta ja osaamista vastaava palkka sekä ylityö-, ilta- ja viikonloppulisien on toimittava kuten muillakin aloilla. Muusikkojen liiton ohjetuntipalkka tuo täystyöllisyydellä yli 4000 euron kk ansiot, minimipalkkionkin ollessa 164,03 euroa, jos levyllä on vain yksi soitettava kohta. Käytetty aika voi olla työn ainoa oikea arvotus. Sukupolvien ”jälkiprovisio” ja liika suoja tuhoaa enemmän kuin antaa. 90-luvun alun tekijänoikeuslainsäädännön muutos suoja-ajan pidentämisineen ja niitä seurannut musiikinkäyttäjien vainoaminen vei artisteilta julkisuuden, toimialalta tulot ja synnytti ongelmapiratismin.

Jos levy ei tuota 50 vuodessa, se ei tee sitä ikinä. Suoja-aikaa tärkeämpää on sisältöön liittyvän työn rahoitus. Suomessa ei ole niin vahvataseista yritystä, joka voi kassasta maksaa kymmenien tuhansien eurojen tallennetuotannon ja sen laadukkaan markkinoinnin. Jos järjestöt aidosti ajaisivat kotimaista intressiä, ne vaatisivat työ- ja elinkeinoministeriöltä suomalaiselle työlle ja elinkeinolle muiden toimialojen kanssa yhdenvertaisia rahoitustyökaluja! Pörssiyritys ei rahoitusta kaipaa vaan hyötyy, kun ei synny kunnon kilpailua. Montako taloa nousisi, jos rakentaja maksaisi palkat kukkarostaan?

Ahneuden hyysääminen on loputtava, sillä suoja-aika on jo 30 vuotta patenttia pidempi. Kun kännykkä maksoi 23 000 mk, oli vinyylinlevyn hinta 80 mk. Valmistuskustannuksiltaan 80 % vinyyliä halvempi CD on tänään kuluttajalle 50 % kalliimpi! Kännykkä maksaisi nyt 6 000 euroa ilman markkinavoimien puristelua. Subjektiiviset tekijänoikeudet sen lisätoiminnoissa maksaisivat vielä erikseen käytön mukaan! Ei olisi Nokiaa, eikä sen ylpeitä työläisiä. Matemaattisesti levyn oikea hinta on 5 euroa. Hintahäiriköistä puhuminen on maalaisovela tapa luoda ylihinnasta merkkitavaraa. Jos menestyslevyä myydään 20 eurolla 50 000 kpl, niin 5 eurolla sitä myydään aikakausilehtien tavoin 250 000 kpl. Muoviraaka-aineen mitätön lisäkustannus kompensoituu moninkertaisilla markkinoilla. Kuluttajia ei myöskään voi syyllistää, sillä he ovat jo tehneet alan hyväksi miljardipanostuksen yli 10 miljoonaan CD soittimeensa. Hybridiauto ei lopeta bensa-asemia, eikä Internet korvaa tarvetta ihmisille mieleisiksi tuotettuihin CD levyihin. Levybisneksen rakenteiden jääminen 50-luvulle on sen sijaan uhka.

Maailman lainsäädäntökehitystä 40 vuotta hallinneella IFPI-ryhmällä, jota ÄKT Suomessa edustaa, ei ole osoittaa yhtään toimialaa itseään kehittänyttä toimenpidettä, ellei sellaisiksi lasketa kultalevyrajan toistuvaa alentamista, kansallisten yrittäjien kukistamista ja yli 90 % alan rahavirtojen ohjaamista neljälle monikansalliselle yhtiölle. Ellei ala halua kohdata markkinamuutosvaatimusta, ei lainsäätäjä saa luoda sille tappiotakuita verotusoikeudella.

Erkki Puumalainen on Poptori Oy:n toimitusjohtaja. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia pyritään julkaisemaan kerran viikossa aina torstaisin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.

0 vastausta artikkeliin ”Torjuntavoitto suoja-aikaan ei riitä!

  1. Erkki, sankkaa sumutusta tai kummallista tietämättömyyttä. YKSIKÄÄN muusikko ei Suomessa täystyöllisty äänitystudiotyössä, ei lähimainkaan. Yksittäisiä keikkoja silloin tällöin on tosielämää yhä harvemmille studiomuusikolle.

    Jos ÄKT ei olisi kehittänyt alaa toiminnallaan, tämä komission ehdotus on kuitenkin ensimmäinen laatuaan. Siinä puututaan alan sisäiseen tulonjakoon, niin että yhtiöiden mm. pitäisi maksaa 20 % tulostaan jatkoajalta studiomuusikoille. Rojaltiartistitkaan eivät tuolta ajalta saa efektiivisesti kuin ehkä kymmenesosan tuosta. Komissio esittää selviä ja tuntuvia tulonsiirtoja yhtiöiltä muusikoille. Mikä siinä on vikana? Sille, että alan yritykset, jotka bisnestä pyörittävät, vievät suvereenisti pääosan tulosta, emme tällä direktiiviehdotuksella voi mitään, mutta millä muulla alalla alan yritykset eivät saisi liiketoimintansa tuloja? Tottakai olisi hyvä, että taiteilijoiden osuus olisi kakusta suurempi.

    Sekin on fakta, että parjaamasi isot yhtiöt maksavat taiteilijoille absoluuttisesti ja suhteellisesti enemmän kuin sinun yhtiösi. Suoja-ajan pidennyksen osalta haudankaivajayritykset eivät maksaisi taiteilijoille senttiäkään, nämä isot riistäjäyhtiöt sensijaan maksaisivat. Mitä tästä pitäisi ajatella?

    ”Jos levy ei tuota 50 vuodessa, se ei tee sitä ikinä.” Miksi Poptori tai kukaan muu sitten julkaisisi tätä vanhempaa materiaalia, jos se ei tuota? Taitaa olla niin, että kun rojaltejakaan ei tarvitse maksaa ja hitit ovat valmiiksi toisten markkinoimia, homma on mukavasti tuottavaa.

    Tuo hintaspekulointi, jota on jo iät ajat kuultu, ei ole kovin relevanttia nykyisillä markkinoilla. Kuluttaja ei maksa ylihintaisista tuotteista, kun tavaraa saa netistäkin vaivattomasti ilmaiseksi. Hinnoittelu on nykyisin erittäin monimuotoista, eli markkinat toimivat, vaikkei levy-yhtiöillä hyvin menekään.

    Patentti suojaa menetelmää, äänite on valmis tuote. Yhteiskunnalla on iso intressi saada lääkkeiden valmistusmenetelmät vapaaksi suhteellisen nopeasti. Yhteiskunnalla ei sen sijaan ole aitoa intressiä viihdesisällön saamiseksi ilmaiseksi kuluttajan käyttöön.

  2. Kiitos Ahti, kun ryhdyit keskusteluun.

    Globalisaation edessä meillä on samankaltainen asetelma kuin aikanaan Talvisodassa. Ihan pienet intressiristiriidat pitäisi osata siirtää nyt sivuun. Ulkomaisten imuvoimien lisäksi olemme häviämässä markkinoita muulle kulutukselle. Kuten esimerkissäni tuon esiin Nokian, joka edustaa huomattavasti isompaa luovaa ja taloudellista panosta, on kannattanut valita strategiakseen laajat markkinat ja alhainen hinta. Joka tarvitsee kännykän välttämättä, ostaisi sen, maksoi se vaikka 10 000 euroa.

    Tästä samasta lähtökohdasta kaikki musiikin käyttäjät eivät ole enää tarvinneet kaikkia levyjä. 22 eurolla saa paljon muuta kivaa, joten tarve korvataan muuten ja usein valitettavasti laittomasti. Netin kanssa tappelu on ilmaan huitomista. Yhdestä huonosta bisneksestä saa kolme hyvää, kun markkinat differoidaan ja sopeutetaan kuluttajan ehdoille. Palveleva erikoiskauppa, jossa levy voi maksaa vaikka 50 euroa, on jo esim. Stockmannilla todistettu kasvun tieksi. Aina on ihmisiä, jotka haluavat profiloitua kulutuksellaan. Internet, jossa logistiikan tuotantokulut ja menekkiriski ovat alhaisia, pitää saada edullisemmaksi ostopaikaksi välttääksemme piratismin. Arkipäivän kulutustavara puolestaan pitää olla helposti ostettavissa ja laajalle väestölle tarjottavissa, koska ns. heräteostohintataso liikkuu 5 euron tasolla.

    En ryhtyisi syyllistämään osapuolia tietämättömyydestä, sillä se on liian helppo ratkaisu. Levybisnes on osaamisista huolimatta kontallaan, vaikka hintajousto on kauppatieteitten peruskeinovalikoimaa. Se on muutosvastarintaa. Ehkä lipsahduksena tokaisit, että muusikot saisivat yli 50 vuotiaista myydyistä levyistä levy-yhtiöiltä korvauksia. Ei saa. Artisti voi saada, jos hänellä on voimassa oleva rojaltisopimus. Laulaja on teknisesti kappaleen sovituksessa vain muusikko, jonka työsuoritteeseen sovelletaan joko samanlaista kertakorvausta tai kahden välistä royalty sopimusta kun hän ryhtyy ”success fee” markkinointidiiliin.

    Kun esim. Beatles masterit vapautuvat, Poptori on valmis tekemään 6 % – 8 % success fee sopimuksen bändin kanssa, jos saa sen taakseen maailmanlaajuiseen markkinointioperaatioon. Ei korvausta tavaramerkistä ja työstä ole kiusallista maksaa. Jokaisella on ilmainen nautintaoikeus kansanomaisuudeksi siirtyneestä tuotannosta. Poptorin hinnoittelu perustuu tekemäämme palvelutyöhön tuottaa tuote kuluttajalle ostettavaksi. Se että tuotteessa on vain vähän tuotantokuluja tai ei enää ollenkaan, ei merkitse paljoa hinnoittelussa. Ei siinä varasteta keneltäkään mitään, päinvastoin tuetaan kauppaa ja kuluttajia. Muistutan myös, että säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja saavat täyden korvauksen tai jopa ylihintaisen meidän tapauksessamme, sillä Teosto hinnoittelee prosenttinsa minimihintana 10 euroa.

    Tahdon tässä yhteydessä todeta, että olemme vuoden 2001 jälkeen panostaneet uustuotantoon, ääneen ja kuvaan sekä erittäin menestyksekkääseen vientiprojektiimme yli 5 miljoonaa euroa. Yllätykseksemme esim. 2 milj. euron ulkomaanprojektimme ei vasten odotuksia ollutkaan työ- ja elinkeinoministeriön työkaluilla rahoitettavissa kuin 25 %, joten jouduimme todelliseen liriin kun kassasta puuttuu budjetoitua rahoitusta runsas puoli miljoonaa. Ryhdyimme hankeeseen oletuksena että siinä olisi 50% rahoitus, jonka kaikki muut toimialat saavat pitkävaikutteisiin investointeihin. Suomalaista äänitetuotantoa ei rahoiteta ollenkaan. Suomalaisen muusikon ja media-ammattilaisen työn lopputulos ei olekaan samoin rahoituskelpoinen kun esim. kirvesmiehen. Jokaista taloa vastaan saa lainaa! Jos tällaista monopoliaikaa haetaan jatkettavaksi, miksi maamme rahoitusjärjestelmät eivät arvosta sitä omaisuudeksi?

    Tällaista tilannetta ei syntyisi, jos ÄKT olisi lobannut toimialalle yhdenvertaiset edellytykset sisältöjen rahoituksille. Me joudumme karsimaan 80% tuotannoista rahoituksen puutteen johdosta ja moni on korvannut samasta syystä muusikot koneilla. Yhdenvertaisuus tosin olisi synnyttänyt kilpailua ja sitä ÄKT:n päämääräysvalta, joilla pääoma tulee muualta, ei halua. Se on ”liiketaloudellista viisautta”, jota ei saisi olla vapaassa yhteiskunnassa. Ts. ala tarvitsee uudistuakseen rahaa nyt, eikä 95 vuoden päästä.

    Ryhdytään Ahti kavereiksi yhdessä korjaamaan tämän maan edellytyksiä. Kavereidenkin kanssa syntyy aika ajoin suukopua, mutta ei sentään tarvita haudankaivuusta haastella. Olemme edelleen muusikoiden hyvä työnantaja ja paremmaksi olisi pyrky.

    Poptori Oy
    Erkki Puumalainen
    toimitusjohtaja

  3. Ei ollut lipsahdus, että kirjoitin yli 50 vuotiaista levyistä saatavan rojaltia, jos pidennys toteutuisi. Monissa vanhemmissa levytyssopimuksissa rojaltinmaksuaika määritellään yhtä pitkäksi kuin se aika, jonka yhtiö myy äänitettä. Suoja-ajan päättyminen ei siis sopimusoikeudellisesti ottaen lopeta rojaltinmaksua näissä tapauksissa. Lopuissa sopimuksissa rojaltinmaksu on sidottu suoja-aikaan, eli kun se päättyy, päättyy rojaltikin. Jos suoja-aika jatkuisi, rojalti olisi maksettava kaikissa tapauksissa.

    Mitä tulee studiomuusikkoihin, he saisivat komission ehdotuksen mukaisesti 20 % yhtiön tulosta, mikä on, etkä varmaan tätä yrittäjänä voi kiistää, kohtalainen siivu. Tämä toteutettaisiin rahastoinnin kautta, mutta yhtiön kannalta se on kuten rojalti, vaan isompi.

    Olemme yksimielisiä tuotantoalan epäoikeudenmukaisesta asemasta suhteessa muihin aloihin, mutta olematta ÄKT:n jäsen, et varmaan voi ihmeempiä edellyttää heidän lobbaustoiminnaltaan suhteessa oman yrityksesi toimintaan.

    Yhteistyöhön olen henkilökohtaisesti aina valmis hyvän asian puolesta. Myös Muusikkojen liitto on tavannut keskittyä hyvien asioiden ajamiseen.

  4. Kiitos täsmennyksestä Ahti

    En halua vastakkainasettelua, mutta kaikki tuntemani muusikot haluavat vaan soittaa ja saada siitä palkan. Mahdolliseen menestykseen perustuva iltalypsy on heille vierasta. Jos haluaa toimia yrittäjämäisesti, tulee osallistua myös riskinjakoon. Ei voi olla palkkaa ja vielä tuloksien synnyttyä toista palkkaa. Se on jopa eriarvostavaa, koska muusikko ei voi valita työtään, ja menestys on aina laulajassa tai sävellyksessä. Levy-yhtiön tulokseen kytkeytyvä provisio on myös aina suomalaisten tappio. Ulkomainen yhtiö jättää tuloksen sinne, missä on edullisin verotus. Sisäinen ylilaskutus, vaikka esim. omien tehtaiden valmistushinnassa, on helppo keino alentaa levykohtaista tuottoa.

    Muusikoille voidaan turvata iloinen mieli ainoastaan järjestämällä työtilaisuuksia. Pikkuropojen vuosia kestävät tilitykset ohjaavat muusikon tulot tekijänoikeusjärjestöihin makaamaan. Haluavatko muusikot maksaa 15 % siitä palvelusta, että osia ansainnasta tilitetään jonkun mystisen laskentakuvion kautta laitoksista?

    Pidemmästä suoja-ajasta hyötyy vain pörssinoteerattu levy-yhtiö, sillä sen substanssi- ja osakkeiden arvo nousee, kun sille taataan lähes tupla monopoliaikaa lisää. Myös Poptori on levy-yhtiö, mutta kun Suomessa ei ole edes arvonmääritystä sisällölle, emme saa ko. arvoa vastaan edes lainaa, puhumatta, että se laskettaisiin osaksi yhtiön arvoa. Jos kaikki omistamamme tekijänoikeudet lisättäisiin tuotantokulujensa määrällä yhtiömme arvoon, Poptorin liikearvo kasvaisi yli 10 milj. euroa. Et kirjoittelisi köyhän kanssa. Luvusta voi päätellä, että se ei ole vähäinen asia esim. Warnerin mittasuhteissa, jolla on satojatuhansia kertoja enemmän oikeuksia kaikkialla maailmassa. Nyt kun 60-luku alkaa muuttua kansallisomaisuudeksi, on yhtiöillä kiire käynnistää kampanja omaisuuden säilymiseksi.

    Olen ollut ÄKT:n jäsen ja liittyisin siihen uudelleen, mutta siellä on 90 % voimasuhde ulkomaisilla yhtiöillä. Kotimaisella toimijalla ei ole mahdollista vaikuttaa päätöksiin. Suomessa tarvitaan suomalaisten oma ÄKT. Useille alan ammattilaisille on epäselvää, että ulkomaisen ja kotimaisen toimijan välillä on selvä eturistiriita. Monikansalliset levy-yhtiöt ovat täällä tuottamassa ensisijaisesti omistajilleen rahaa, ei levyjä. Minulla ei ole mitään kaunaa ÄKT:ta ja sen ihmisiä vastaan, sillä he hoitavat liiankin hyvin sen työn, mikä heidän tuleekin hoitaa, eli kilpailevat kotimaisen intressin kanssa. Tunnen mm. Arto Alaspään hyvin ja meillä on tapana tervehtiä lämminhenkisesti aina kun tapaamme. Nämä ristiriidat eivät kumpua ihmisistä.

    Bisnes, joka pyörii Suomessa, palvelee suomalaisia, työllistää muusikoita ja kierrättää voitot Suomessa, on ahtaalla. Sitä ei auta, että monikansalliset yritykset saavat runnottua läpi lain, joka tekee heille ansiottoman miljardituloksen yhdessä yössä. Suomalainen levy-yhtiö toimii kuin monnikala palvellen kotimaan marginaalit. Se tarvitsee pääomia ja voimaa tänään. Ilman pääomaa ei synny laadukasta tuotantoa eikä myöskään sen markkinointia. Suomalainen muusikko ei hyödy ulkomaisesta äänitemyynnistä eikä siitä, että vanhoja omistukseen päätyneitä arkistoja myydään kokoelmina. Työtä antaa vaan uustuotanto, ja sitä panostusta ovat nimenomaan isot levy-yhtiöt vähentäneet huimasti. Miksi panostaa suomalaiseen sisältöön, kun samalla rahalla voi tehdä globaalin tuotteen jossain keskitetysti?

  5. Ehkä tunnemme eri muusikoita, mutta edustamistani 3.300 ammattimuusikoista ei yksikään ole tietääkseni ollut sitä mieltä, että tekijänoikeuskorvaukset eivät kelpaisi. Suomalaisen muusikon leipä ei ole kovin leveä, ja tekijänoikeustulot täydentävät monille kuitenkin siedettävän toimeentulon.

    Käyttöön perustuvat korvaukset on oikeudenmukainen ja yrittäjän riskinjaon kannalta aika optimaalinen malli. Studiomuusikkojen liksat ovat Suomessa melko pienet siitäkin syystä, että niissä on otettu huomioon, että Gramex-korvaukset täydentävät ansiota myöhemmässä vaiheessa, jos levy soi. Yrittäjän riskiä muusikot jakavat juuri siinä, että kaikkea ei yrittäjän tarvitse maksaa heti. Artistit ovat riskinjaossa toki studiomouusikkoa vielä astetta pidemmällä, kun he eivät saa levyntekovaiheessa lainkaan palkkaa.

    Gramex tilittää muusikkojen rahat nopeasti ja tehokkaasti, kestäen vertailun mihin tahansa vastaavaan järjestöön tässä suhteessa. Eikä se hallintokuluprosentti mene niinkään laskentakaavan käyttöön, vaan ennen kaikkea korvausten keräämiseen markkinoilta, missä on kohtalainen homma. Ammattimuusikot ovat Gramex-järjestelmän takana 100-prosenttisesti. Gramex-korvaukset ovat musiikin esittäjille Suomessa selvästi merkittävämpi tuloerä kuin levyrojaltit.

    En pidä levy-yhtiöiden keskittymistä hyvänä asiana, mutten myöskään ymmärrä, mitä tarkoitat niiden monopolilla, varsinkaan nykytilanteessa, kun musiikki on yhä enemmän bittejä, joiden liikkeitä ne eivät pysty kontrolloimaan.

    Pidemmästä suoja-ajasta hyötyvät viime kädessä kaikki yhtiöt, joilla on näihin vanheneviin äänitteisiin liittyviä oikeuksia, siinä suhteessa miten paljon näitä oikeuksia on. Iso hyötyy pientä enemmän, mutta siinä ei liene tältä osin huomauttamista.

    Jos katsomme äänitteiden myyntitilastoja Suomessa, on varsinkin kansainvälisesti vertaillen hyvin merkityksellistä, että kotimainen musiikki on täällä suhteellisesti erittäin suosittua. Näitä äänitteitä tekevät myös monikansalliset. Totta kai niitäkin kiinnostaa asiakas, joka haluaa kotimaista.

    Artistille tai muusikolle ei ole tulonjaon kannalta eroa sillä, onko levy monikansallisessa omistuksessa olevan vai kokonaan kotimaisen yhtiön tuottama. Musiikin esittäjien on otettava vastaan kaikista lähteistä saatavat tulot.

    Päinvastoin kuin esität, suomalainen muusikko hyötyisi nimenomaan ja hyvin konkreettisella tavalla siitä, että vanha materiaali olisi myynnissä tavalla, joka tuottaa heille tekijänoikeustuloja. Vaihtoehtohan on heidän kannaltaan sellainen äänitteiden hyödyntäminen, josta rahat kertyvät kokonaan muille.

    Jos leikitään ajatuksella, että vanhasta levystä, jonka suojaa olisi pidennetty, saisi tuon ”matemaattisesti oikeana” pitämäsi 5 euroa, niin 1000 levyn myynnistä kertyisi 5000 euroa vähittäiskaupassa. Suuntaa-antavasti (ja hieman mutkia oikoen) voidaan olettaa, että yhtiön tuloksi jäisi vähittäiskaupan jälkeen vaikkapa 3750 euroa. Artisti saisi 5 % rojaltilla vajaat 190 euroa ja studiomuusikot jakaisivat 750 euroa, jolloin esim. kukin sekstetin jäsen saisi 175 euroa. Summat eivät päätä huimaa, mutta jos eläke on mallia kansaneläke, niinkuin näillä muusikoilla voi hyvin olla, näkökulma muuttuu olennaisesti. Noillakin rahoilla voi ostaa kaikenlaista tarpeellista. Jos hinta olisi korkeampi, esittäjien osuudet kasvaisivat vastaavasti, ja jos vielä radiosoittoa olisi, se tulisi lisäksi.

    Jos suoja-aikaa ei jatketa, nämäkin rahat jäävät saamatta kotimaisilta muusikoilta, samalla kun säveltäjät ja sanoittajat tai heidän perillisensä saisivat tuloa vielä pitkään. Ei kovin reilua. Kuluttaja ei maksaisi yhtään enempää, eikä yhteiskuntakaan, mutta oikeudenmukaisuus taiteilijoita kohtaan lisääntyisi edes vähän.

  6. Tuossa tuli lyöntivirhe, sekstetin jäsen saisi esimerkissä tietysti 125 eikä 175 euroa.

  7. Pidän tavastasi keskustella Ahti

    Se jättää juuri sopivan määrän tilaa täsmentää omaa argumentaatiota. Olet oikeassa, kukaan ei taatusti kieltäydy iltalypsystä. Tarkoitin ja sanoin, että he mieluummin ottavat kiinteän palkan, kuin jälkiprovision. Esim. studiomme pää-äänittäjä, joilla on ratkaiseva osuus teoksen lopputulokseen, on kiinteällä palkalla. Myös apuäänittäjät toimivat niin. He eivät varmasti suostuisi ehdotukseen saada osa palkasta heti, ja 95 osissa loput, jos homma toimii. Saisin kuonooni!

    Artistien kuuluu olla yhtälössä vahvemmilla, sillä he antavat tuotteelle persoonansa. Lisäksi taustavoimat eli ”markkinapellet”, luovat veloituksetta heille tähteyden, josta syntyy lisäarvo heidän päätyölleen, eli keikkailuun. Eettismoraalinen kysymys; hyväksyisikö Muusikkojen liitto äänittäjämme ja markkinointihenkilöstömme ”saaliinjaolle” tekijänoikeustuloihin?

    Konkretiaa

    Äänitämme parhaillaan uudelleen ts. palautamme suomalaisomistukseen Pasi Kauniston hittejä K-50 konseptiimme. Luomme niihin lisäarvona DVD käyttöön 5.1 ääniympäristön aidoilla muusikoilla käyttäen uusinta modernia tekniikkaa sekä erittäin korkeatasoisen äänittäjämme osaamista. Pasi itse ehdotti, että kävisikö maksaa rojaltit kertakorvauksena. Kyllä kävi, olihan kyse kahden välisestä sopimisesta. Puhuttaessa oikeudenmukaisuudesta, niin ainoa oikeudenmukainen järjestelmä on oikeustoimikelpoisen järjissään olevan ihmisen oma oikeus sopia asioistaan.

    Hinnoittelu

    Otit jo aiemmin kantaa hinnoitteluun ikävystyneen oloisena. Ei se, että asiasta vuosia puhutaan ilman lopputulosta, tee sitä käsitellyksi. Ahneus, eli tallenteeseen kerrytetty liika kulukuorma on ainoa syy äänitekulutuksen romahdukseen ja piratismiin. Sillä ei ole merkitystä onko ääni bitteinä, urina vai magneettikenttinä. Jos tuotteella on kulutusennuste niin heikko, että se tuotetaan 1 000 kpl:n eränä, se kuuluu erikoistuotantoihin. Sellaiset myydään Stockmannilla ja niihin kuuluu 50 euron hintalappu, jossa sisällön arvoa on vähintään 15 euroa. Kun Poptori tekee Pasi Kauniston hitit, se tietää, että yli 50-vuotiaita ihmisiä on 1.8 miljoonaa, joista jokainen voi ostaa tuotteen. Moderneilla soundeilla hitit voivat hurmata myös nuoret iskelmän harrastajat.

    Koko julkisen väittelyni peruskivi on tässä:

    Poptori käyttää hittejä uusiessaan yhtä paljon tai jopa enemmän rahaa kun tuotteen alkuperäislevytys on maksanut, keskimäärin 30 000 euroa/levy. Jos tämä raha pitää saada kvartaaliajattelulla takaisin 3 kk aikana, pitää levyyn hinnoitella 6 euroa tuotantokuluja saavuttaaksemme break even pointin, jos se edes riittää, sillä entistä harvempi levy saavuttaa 5000 kpl: n myynnin, jolla raja lasketaan. Poptorin liikeidea ei ole tehdä kaikille kaikkea, vaan haluamme palvella koko kansan käyttömusiikin tarpeet, eli huumori, lastenlaulut, suuret ikäluokat ja ikivihreiksi syntyneet hitit. Pasi Kauniston levylle on Suomessa 5 milj. ostajaa, sillä kohderyhmän lisäksi pieni lapsikin voi ostaa sellaisen isälle/äidille/ isovanhemmilleen lahjaksi viikkorahoillaan. Pasin edullinen levy ei ole uhka Anna Abreun myynnille. Emme luule, vaan tiedämme, että 10 vuoden aikana Pasi Kauniston parhaita hittejä on myyty vähintään 50 000 kpl, eli 5 000 kpl vuodessa. Poptorin levyssä tuotanto maksaa kuluttajalle vain 60 senttiä eli käytämme samaa laskukaavaa kuin muutkin. Iso perustamishinta heijastuu prosenttilaskemisen vuoksi kaikkiin portaisiin ja levystä tullee kallis. Sama raha tarvitaan kun julkaisemme suoja-ajalta vapauttavaa tuotantoa. Puhdistamme masterin, kokoamme sen, rekisteröimme sen Teostoon ja teemme sille myyvän ulkoasun. Tällaisella tuotannolla ei ole vaatimusta myydä 50 000 kpl, eikä aina niin käykään, sillä kohderyhmä on jo iäkästä ja pienempi. Jos Poptori saisi tuon 10 vuoden ”odotusajan” rahoitettua lainarahalla, studiomme tuottaisi kolmessa vuorossa 7 päivää viikossa vanhoja hittejä päivän soundeille ja muusikot olisivat hyvillään.

    Piratismin peruskivi on tässä:

    Levyn hintaan ahnehdittu kvartaaliajatteluun perustuva nopea rahastus on toimialan syöpä. 7-Päivää lehden toimitus, taitto, kuvitus jne. maksavat jopa enemmän kuin 30 000 euroa. Jos lehteä painetaan 1000 kpl:n erä, painatus on kalliimpaa kuin 1000 kpl:n erä CD levyjä. Jos he hakisivat sisällön tuotantokuluja ensimmäisestä 5 000 kpl:sta, Seiska maksaisi yli 20 euroa kaupassa. Syntyy lama. Ihmiset pyytäisivät lainaksi lehtiä valokopioidakseen itseään kiinnostavan jutun, vertaisverkot levittäisivät PDF kopioita ja teollisuusalueiden pienet kirjapainot suoltaisivat piraattiseiskoja. Seiska on viisas ja tekee lehden helposti ostettavaksi ja joka viikko arvokasta tai arvotonta sisältöä menee lailliseen kulutukseen 260 000 kpl! Jos hitti uutuuslevyyn uskotaan aidosti ja se hinnoitellaan 5 euroon 22 euron sijaan, sitä myydään 50 000 kpl:n sijaan 250 000, eli siitä syntyy yli 230 000 euroa enemmän jaettavaa toimialalle. Lisäksi 200 000 taloutta enemmän tulee palvelluksi, eli taide pääsee maaliinsa. Tämä peli ei kiinnosta kansainvälistä toimijaa, kun vaan niin pieni osa kakusta jää kotiutettavaksi maasta pois!

    Kotimaisuuden peruskivi on tässä:

    Aikanaan kulki vitsi Maamiehen tietolaariin tulleesta kysymyksestä; ”saako naapuritontille rakentaa, vai paalutinko turhaan?” Onko aidosti merkityksetöntä kenen omistukseen ja määräysvaltaan suomalainen taide, työsuorite ja sydänveri vuodatetaan? Kuka takaa, että se on 50 vuoden päästä käytettävissämme? Markkinat taistelevat hyllymetreistä eli isot levy-yhtiöt eivät julkaise vanhoja ääniteitä, koska ne vievät hyllytilaa kvartaalikierrossa olevilta uutuuksilta. Heille on älykästä muokata laki, että pelkkä omistaminen tuo rahaa. Poptorin toiminnalla on siksikin sinivalkoinen sydän, että se laajentaa esillepanoja omilla telineillään ja tekee tuotteet ostettavaksi tavallisista kaupoista. Olettaako joku, että yli 50-vuotias ihminen menisi aidosti levykauppaan tekemän heräteostoja, tai ylipäätään kukaan?

    Tekijänoikeusjärjestöt eivät ole tehokkaita ja nopeita

    Gramex eikä Teosto pärjää missään muussa vertailussa kuin keskinäisen kehumisen kerhossa, jossa kaikkialla samoista globaaleista lähtökohdista toimivat organisaatiot palkitsevat toisiaan. Luottokunta välittää rahaa alle 3 % palkkiolla ja tilittää rahat ennen kuin on saanut ne asiakkaalta. Kun levy soi tammikuussa radiossa, radio maksaa sen heti, mutta muusikko ja me saamme sen seuraavan vuoden lokakuun viimeisellä viikolla. Kuka saa tällaisen määrän toisten rahaa korotta ja vakuudetta haltuunsa? Lisäksi kukaan ei pysty luotettavasti selvittämään tukevatko kaikille kuuluvat rahat ikinä perille. Satoja esimerkkejä on, että ei tule. Entä yksilöimätön massakanto, miksi muusikoiden ja meidän suomalaisten toimijoiden rahoja jaetaan samoissa tiloissa ja samojen henkilöiden toimesta, jotka ovat ÄKT:ssä? Miksi ÄKT saa toiminta-avustusta muusikoiden rahoista, vaikka se on heidän vastaboolinsa? Miksi ÄKT saa toimia niissä tiloissa ilmaiseksi?

    Lopuksi

    Kun hutkitaan ja haukutaan, niin eikö olisi ensisijaista etsiä ratkaisuja parempaan. En tarkoita Ahti liittoasi, vaan voimia, jotka saavat sumutettua ihmisiä puolelleen ja ylläpitävät tätä eriarvoistuvaa ja raunioittavaa toimintaa. Jos irrottaudumme toimimattomista globaaleista ohjausvoimista, niin Suomesta tulee hyvä maa hyödyntää luovuuden voimavaroja. Erilaistumisen strategialla voimme jopa valloittaa Nokian tavoin maailmaa myös luovalla taloudella.

    Poptori Oy

    Erkki Puumalainen

  8. Hienoa nähdä blogin herättävän keskustelua.

    Sitähän tarvitaan ja paljon.

  9. Tämä on ollut minusta mainio keskustelu, jossa myöskin on nostettu esille musiikkituotantoalan sisäisiä ongelmia, joista harvemmin julkisesti puhutaan.

  10. Mielenkiintoista keskustelua heräsi tästä ja sehän on koko blogin ja vieraskirjoituksien tarkoitus. Kiitokset molemmille!

    Yksi asia on nyt mielestäni päässyt hieman unohtumaan. Nimittäin onko piipahtanut mieleen, ettei ihminen elä 95 vuotta edes ensimmäisen teoksensa julkaisemisen jälkeen vaikka sen saisi pihalle kuinka aikaisin. Todennäköisesti ne tuottavat teokset tulevat ehkä 30v jälkeen, jolloin 50v suoja-ajalla homma pelaa jo 80-vuotiaaksi asti.

    Omasta mielestäni tilanne on selvä. ”Neljä suurta” haluavat pitää ilmaisten/halpojen teosten määrän mahdollisimman pienenä, jotta monopoli on turvattu. Vaikka kuulostaisi kuinka hienolta, että 20% menee tekijälle, niin kun tekijä ei edes elä enää niin tyhjä arpa se on. Sitä paitsi ei levy-yhtiöillä ole mitään kiinnostusta pitää näitä tuottamattomia teoksia markkinoilla vaan nimenomaan pitää ne pois markkinoilta. Tämä johtaa siihen, että uusia teoksia joudutaan käyttämään enemmän ja se maksaa.

    On totta, että neljän suuren kontrolli markkinoista on heikkenemässä. Se on hyvä asia. Yksityisen tiedostojen jakamisen määrä lisääntyy päivä päivältä ja sekin on hyvä asia, sillä se heikentää neljän suuren kontrollia. Huono asia on se mitä Erkkikin tuossa kirjoitteli, ettei musiikin tekemiseen saa samanlaisia tukirahoja, kuin muuhunkin liiketoimintaan. Tämä johtaa juuri siihen, että alkuun päästäkseen muusikon on käännyttävä levy-yhtiön puoleen ja törkeähköä sopimusta vastaan sitten rahaa tulee, jos tulee. Tyypillisestihän se rahan sijoittaja odottaa sijoittamalleen rahalle esim. 10% tuottoa, mutta tässä tapauksessa artisti odottaa ”pankiltaan” 10% tuottoa (tai no alle 10%). Homma menee siis nurin niskoin.

    Omassa ideaalissa maailmassani muusikko ottaa tukirahat/pankkilainaa, jonka sitten käyttää (kilpailuttaen) levy-yhtiön paveluiden ostamiseen näin halutessaan. Markkinoinninhan voi sillä rahalla suorittaa näppärämpi muusikko itsekin. Jos kyseessä on pelkkä laulaja, se taas maksaa biisin tekijälle heidän sopimansa osuuden (käytännössä lipputuloista) keikoilla esittämistään kappaleista. Muusikko voi myös tehdä konkurssin, ihan niin kuin mikä tahansa muukin yritys.

  11. Hyvä Mikko

    Kun ensimmäisen kerran provosoiduin tästä aiheesta johtoajatukseni oli, että musiikkibisnes ja muusikot tarvitsevat rahaa nyt eikä 51 vuoden päästä. Jos muusikoiden elämänlanka tuolloin riippuu 50 vuotta sitten soitetusta kitarasoolosta, ollaan huoli tämän ja seuraavien 50 vuoden työllisyydestä unohtamassa tyystin. Maassamme on eläkejärjestelmät huolehtimassa työtä tehneistä vanhuksista. Se, että ammattimuusikoiden on annettu köyhtyä ja kurjistua, on moninkertainen tappio yhteiskunnalle, ei vaan muusikoille itselleen. Duo Erektukset pilaavat viihteeltä uskottavuuden, vievät huvipaikoilta asiakkaat ja ihmisiltä oikeuden aitoon musiikkiin. Levyillä hakkaavat konekompit ja televisiot ajavat musiikkiohjelmiaan alas ja kohta viheltelijätkin vangitaan kaduilla. Laatumusiikin käytöstä on tullut kestämätön kustannus palvelujen tuottajille. Viihdettä on tarjoiltava hymyssä suin ja sen tehtävä on viihdyttää, eikä tuottaa rahaa. Aina kun viihde on onnistunut perustehtävässään, rahaa on tullut pyytämättäkin.

    Viihteen tekijöiltä on riistetty antamisen ilo! Kun aletaan palvella ahneutta, rikotaan yhtä kuolemansynneistä. Siitä seuraa kuolema. Tuoreessa muistissa on kun metsäteollisuus riisti ja liitto kosti. Tätä jatkui vuosikymmenet kunnes metsäteollisuus ei ollutkaan enää niin monopoli. Molemmat osapuolet pantiin nurkkaan. Viisaampi ymmärtää lopettaa, joten Ahdin kannattaa hypätä maailmanvaltaajien kelkasta niin kauan kun on vielä tarjolla muitakin vaihtoehtoja.

    Teit Mikko oikean johtopäätöksen, että ihmiselo ei hyödy noin pitkästä suoja-ajasta mutta pörssiyritykselle se merkitsee IPR omaisuuden arvon lähes kaksinkertaistumista. Mainitsemiesi neljän yrityksen lähes koko liikearvo perustuu IPR omistukseen, eli ihan pieni vaikutustoimenpide asian taustalla ei ole. Puhutaan tuhansien miljardien bisneksien suojelusta, joten sen mukaiset ovat myös hyökkäysjoukot Brysselissä lobbaamassa direktiivejä ja suosituksia muka pienen muusikon etuna. Siinä on helppo luvata muutama kymmenys muusikoille täkynä. Yksikään poliitikko puolueesta riippumatta ei uskalla vastustaa kulttuuria tai sen työntekijöitä. Sitä paitsi, ei poliitikko edes ymmärrä mistä tässä on kyse. Piraattipuolueaatteen kautta Euroopan pitää nyt edetä vihreiden lailla liittämään asia jokaisen puolueen puolueohjelmaan ja vapauttamaan maailma tekijänoikeusriistosta. Tätä julistaessani en ole Piraattipuolueen jäsen enkä ylipäätään ennätä sitoutumaan muuhun politiikkaan kuin suomalaisuuteen ja oikeudenmukaisuuden ajoon. Aidosti sanon, että täyttäkää niitä kannatuskortteja ja sen jälkeen löytäkää parhaat voimat julistamaan tätä asiaa.

    Poptori Oy

    Erkki Puumalainen

  12. Sen verran tarkennan vielä tuota iltalypsyproblematiikkaasi, että studiotuottajilla ei ole tekijänoikeuksia Suomessa, eli sikäli heidän mielipiteensä ei ole ihan kaikkein relevanteimasta päästä. Olen samaa mieltä siitä, että jokainen taiteilija ottaisi x euroa mieluummin nyt kuin osissa vuosien varrella, mutta pointti onkin siinä, että jos he ottaisivat (jos se siis olisi edes mahdollista), mikään yhtiö ei maksaisi lapaseen heti x euroa vaan x miinus aika monta euroa. Tästä on kyse äänitetuotannin riskinjaossa, joka ei toki ole muusikkojen päättämä vaan yhtiöiden. Esille ottamassasi yksittäistapauksessa varmaankin maksoit kerralla varman päälle, niin toimivat kaikki yhtiöt. Eli ns. kohtalaisen varman myynnin mukaan, jonka ylittyessä tulot jäävät kokonaan yhtiöllesi.

    Jos otan taskustani satunnaisen määrän kolikoita, sillä saa jostakin äänitteen. Jos otan pari lanttia lisää tai palautan taskuun muutaman, silläkin hinnalla irtoaa. Hintakeskustelu ei ole enää samalla tavalla relevanttia kuin se saattoi vuosia sitten olla. Kaikille kuluttajille löytyy sopivanhintaisia äänitteitä.

    Mikolle sen verran, että kyllä ne hitit usein tehdään aika nuorina. Kolmekymppinen artisti on jo monessa mielessä ”ikäloppu” markkinoiden kannalta, vaikka niin ei tietysti pitäisi olla. 70 vuoden suoja-aika äänitysvuodesta olisi monen taiteilijan mielestä riittävä, olen itse pitkälti samalla kannalla. Mutta komissio esittää nyt juuri 95 vuotta, eikä Muusikkojen liitto sitä ryhdy vastustamaan, sen verran paljon noita vastustajia on jo muutenkin. Asia, jos se etenee, tulee joka tapauksessa jonkinlaisten jatkoneuvottelujen kohteeksi, jotka ratkaisevat, mikä tuo vuosimääräkin lopulta on. Moni veikkaa, että 70.

    Olet oikeassa monikansallisten yhtiöiden pyrkimyksistä, mutta siitä ei pääse mihinkään, että juuri tämä komission esitys siirtäisi viisaria hieman tulonjakomielessä taiteilijoiden suuntaan. En oikein keksi, miksi muusikkojen pitäisi kieltäytyä kunniasta, kun ulkopuolinen taho puuttuu alan tulonjakoon meidän eduksemme.

    Erkille vielä, että tekijänoikeusjärjestöjen tehokkuudesta ja nopeudesta voidaan jaapata maailman tappiin, mutta kaikki riippuu vertailukohdista. Minä vertasin kansainvälisesti. Tekijänoikeusjärjestö varmaan mieluusti toimisi kuten Luottokunta, mutta ongelmana on se, että maksajat ovat keskimäärin aika hankalia. Esimerkiksi YLE käräjöi tämän tästä korvauksista, ja niitä pitää palauttaa jne. Oikeusjärjestelmä toimii niin, että aina kun vaatii, näköjään saa jotakin. Korvauksia ei taiteilijoilta ja tuottajilta voi takaisinkaan periä, siksi pitää tietää, mitä on oikeasti lopulta jaettavissa, ja jakaa vain se. Monenlaista neuvojaa on vuosien varrella nähty, mutta kritiikki on kyllä ollut tavallisesti tällaista heittelyä. Gramex on taiteilijoiden ja tuottajien valvonnassa. Miksi se viivyttäisi korvausten maksua yhtään tai toimisi tehottomasti?

    Gramexin toimitalossa on useampia vuokralaisia, joista ÄKT on yksi ja Muusikkojen liitto toinen. Mikä tässäkin voi olla ongelma? ÄKT:lla on edustus Gramexin hallinnossa, samoin Muusikkojen liitolla. Olisi hyvin erikoista, jos näin ei olisi. ÄKT ei saa muusikoiden rahoista senttiäkään mitään avustusta, eivät muusikot ihan niin sekaisin ole.

    Gramex toimii tilityssääntöjensä mukaan, eikä siinä ole kenelläkään intressitaholla mahdollisuutta vaikuttaa jakoon. Jos jollakulla – tai sadoilla niinkuin väität – on oikeasti jäänyt saamatta korvauksensa Gramexista, ilmoita heti minulle tarkemmat tiedot. Olen hallituksen taiteilijaedustajana äärimmäisen kiinnostunut, jos näin olisi todella käynyt. Tuollaiset asiat selvitetään juurta jaksain. Väitteesi on luonteeltaan erittäin vakava.

    Yhteistyö on tarpeen, siinä olet oikeassa. Mutta juuri tässä suoja-aika -asiassa näyttää olevan niin, että olemme kerta kaikkiaan eri kannalla, ja ajamme selvästi vastakkaisia etuja – sinä yrityksesi ja minä muusikkojen. En ryhdy enkä edes pysty neuvomaan sinua siinä, mikä on yrityksesi kannalta edullista, enkä toisaalta toivo myöskään enemmälti neuvoja sen arvioimisessa, mikä on edustamiemme taiteilijoiden etu. Jos vertaat levy-yhtiöitä maailmanvaltaajiin nykymaailmassa, en yhdy käsitykseesi. Ne ovat kaikissa suhteissa nyt menettäjiä, enkä ole ajatellut siihen kelkkaan lähteä. Ei taidettaisi kyllä ottaakaan.

  13. Ahti: Ei sinua sattumoisin kiinnostaisi kirjoittaa blogiin vieraskirjoitusta myös? Saa esittää niin PP-kriittisiäkin mielipiteitä kuin ikinä vain huvittaa, jos siltä tuntuu. Jopa vaikka siitä, miksi suoja-aikojen pitäisi olla pitkiä. Pääasia että kuullaan mahdollisimman paljon eri mielipiteitä eri suunnista.

    Heitä vaikka sähköpostilla jos et suoralta kädeltä ajatusta tyrmää.

  14. Moi Ahti

    Ei studio eikä markkinointiväellä ole tekijänoikeuksia ja sitä juuri kysyin, että suostuisitko ottamaan heidät mukaan jaolle? Heillä on täsmälleen yhtä iso rooli menestyksessä, joskus jopa isompi. Mitä eroa on sanoilla riskinjako ja jako? Muusikko saa täyden palkan työstään, eikä yhtiö saa siinä vaiheessa euroakaan. Päinvastoin panee työpanoksen lisäksi rahaa kiinni. Kummalla siinä on riski? Edelleen iltalypsy tuossa asetelmassa on ristiriidassa yhteiskunnan oikeudenmukaisuuskäsityksen kanssa eikä voi näin ollen olla terve. Juristina tiedät; mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla laki. Pasi Kaunisto tapauksessa sanoin mielestäni selvästi, että Pasi itse esitti tavan ja myös hinnan.

    Mitä tulee yleistykseen erihintaisista äänitteistä, kukaan ei osta hintaa, vaan levyn.

    Kerro Ahti mitä hyötyjä saatiin aikaan 90 luvun alun lainmuutoksella ja suoja-ajan jatkolla 25 vuodesta 50 vuoteen? Radiot ja TV vähensivät soittamista, levyt kallistuivat, myynti putosi, vaikka paremmin musiikkia toistava CD soitinkanta kasvoi 600 % ja ostovoima parani talouden nousun myötä 10 vuoden aikana 35 %. Levymyynti on vain promille bruttokansantuotteesta, joten kyllä siinä menetti levybisnes ja muusikot paljon rahaa muulle kulutukselle ja piratismille silkkaa ahneuttaan. Kurjuus lisääntyi eli ei pidä mennä mukaan hankkeeseen, jossa ei ole puhtaita jauhoja pussissa ja missä muusikoita käytetään vaan suojakilpenä. Muistat kai ”Suomipoika tule hakemaan leipää”!

    Minäkin vertasin järjestöjä nimenomaan kansainvälisesti, ja tällä alalla kaikki tuntuvat kuuluvan yhteen suureen perheeseen. Siihen syntyy väkisin kartellimaku. Eikä Ylen jupinat maksurytmejä sotke tai muutkaan. Järjestöjen kassoissa on vuosien tilityksiä ja ne tilittävät riita-asiat vasta kun riita on riidelty. Taas kerran, vuosiin vetoaminen ei pyhitä virheellistä toimintaa. Siksi maksuja viivytellään, että järjestöt ovat myös sijoitusyhtiöitä ja ne pelaavat muusikoiden ja meidän rahoillamme.

    Yhteisessä toimitalossa syntyy perheharmonian vaara. ÄKT saa muusikoiden rahaa, kun Gramex maksaa sille toiminta-avustuksena 100 000 euroa vuodessa. Puolet Gramexin rahasta kuuluu muusikoille. Lisäksi ilmainen toimitila Helsingin kalleimmalla paikalla on iso rahallinen etu, josta puolet maksaa muusikot. Ei voi vedota tasapuolisuuteen siinä, että tekin olette siellä, koska esim. me emme ole. Ylen tutkiva journalisti tiesi kertoa että vuokria ei peritty ainakaan ennen vuotta 2006.

    Ison osan maamme paikallisradioiden maksamista rahoista tilitetään valtaradioiden soittotilitysten mukaan, samoin kun massakantojenkin. Vaikuttamalla formaattiradioiden musapäällikköön tekee elämänsä tilin tyhjästä. Kumma sattuma, että Suomessa on monta isoa radiota, jotka eivät ole ikinä soittanut esim. tiettyjen levy-yhtiöiden musiikkia. Pikkuradiot nimenomaan suosivat suomalaisia tähtiä levy-yhtiöön katsomatta. Et voi olla näkemättä sitä. Vuonna -94 tilityksemme olivat 2 kertaa isommat kuin nyt, vaikka teoksiemme määrä on monikymmenkertaistunut.

    Eri kannoilla voi olla, ja pitääkin olla joskus. On hyvä kuulla muitakin osapuolia eli kiitos Ahti että olet mukana keskustelussa. Levy-yhtiöt eivät ole ikinä heikoilla, vaan heidän työntekijänsä, sillä heiltä loppuu duuni, kun konsepti ei toimi. Levy-yhtiöiden ansainta kyllä jatkuu ja tässä sitä jatketaan lisää. Oman yhtiöni kannalta edullisin tapa on oikeudenmukainen vapaa kilpailu. Osaan toki arvostaa jos meidän valmistushinnoin runsaan 10 miljoonan euron arvoinen tuotantovarallisuus saa 45 vuotta lisämonopoliaikaa, mutta koen sen epäreiluna jopa lasteni kannalta, sillä ilmaista juustoa ei ole kun hiiren loukussa. Helppo raha ja valta tuhoavat.

    Poptori Oy
    Erkki Puumalainen

  15. Sorry, kun jäin tästä kelkasta jossakin vaiheessa.

    Siltä varalta, että joku vielä lukee, niin tässä muutama huomio vielä.

    Kaj, kyllä voin kirjoitella ihan mielelläni sopivassa välissä.

    Erkki, studio- ja markkinointiväen jaolle ottaminen ei ole tietysti minun vallassani, mutta tekijänoikeuden peruslähtökohta on luovan työn suojaaminen. Studio- ja markkinointityö voi toki olla omoalla luovaa, mutta ei ylitä teoskynnystä. Se lienee aika pysyvänluonteinen este tekijänoikeuksien saamiselle näille ryhmille.

    Kyllä äänitteiden käyttö radiossa on lisääntynyt sitten 90-luvun, toki myös uusissa medioissa joita silloin ei edes ollut. Levybisneksen menestyminen tai ei-menestyminen ei ole noissa kuvaamissasi vaiheissa eikä sittemminkään musiikin esittäjistä kiinni muuta kuin sisällön laadun ja kiinnostavuuden osalta. Tulonjaossa taiteilijat saavat sen verran kapean siivun, että sillä ei ole juurikaan vaikutusta yhtiöiden menestyksen kannalta.

    Maksujen viivyttely ei ole mitenkään mahdollista Gramexissa, koska yhtiöt ja taiteilijatkin, jotka hallinnosta viime kädessä vastaavat, haluavat takuulla joka sentin ensi tilassa omalle tililleen. Jos Gramexissa joku panttaisi rahoja tilityksistä, saisi aika nopeasti kenkää.

    Muusikkojen liitto ja ÄKT maksavat käypää vuokraa toimitiloista. Talossa toimii useita järjestöjä ja yrityksiä, hammaslääkäristä ja parturista tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskukseen ja Musexiin, jotka kaikki maksavat vuokransa. Gramex ja siihen kuuluva ESEK myöntävät paljon erilaisia tukia ja avustuksia parhaan harkintansa mukaan, mutta taiteilijaedustajat hallinnossa pitävät kyllä huolen siitä, että tuottajia ei suosita tai heille anneta taiteilijavaroja.

    Radioiden formaattisoitto on minustakin todella iso ongelma, josta kärsii nimenomaan diversiteetti. Tästä olemme liikuttavan yksimielisiä.

  16. Moi Ahti ja kiitos mielipiteistä

    Mielestäni spekulaatio eri työsuoritusten yltämisestä teoskynnysten piiriin on loputon tie. Kaikki työ, josta maksetaan asiallinen ja tekijän hyväksymä palkka ja johon ei liity jälkeenpäin syntyvää työ- tms. suoritevelvoitetta pitäisi irrottaa tekijänoikeusjärjestelmistä. Jos näin ei tehdä, kaikkien teoksen tuottamiseen ja sen menestyksen generoimiseen osallistuvien on päästävä yhdenvertaisesti jaolle.

    Radiosoittolistoissa ja musiikin käytössä tuli 90 -luvun alussa talouspäälliköiden antamat listat musiikkitoimittajille kuinka paljon he saavat laittaa ohjelmavirtaan suojattua musiikkia. Tämä vaikutti dramaattisesti esim. uutuuslevyjen esillepääsyyn. Musiikin käyttö on lisääntynyt radioiden määrän kasvusta johtuen, ei niinkään soittamisen.

    Gramexin viiveestä sen verran, että jos tänään soi biisi, niin korvaus on tilillä 2010 lokakuun viimeisellä viikolla. Jos on tilityksessä epäselvyyksiä, se menee vuodella eteenpäin. On se aidosti liian hidas tahti tietokoneajassa.

    En halua puutua käyvän vuokran käsitteeseen, sillä suurempi riski ja myös haitta on ”perheharmonian” synty ja kentän asioiden helppo sopiminen järjestöstasolla. 70-luvulla politiikassa puhuttiin lehmäkaupoista. Minun mielestäni ÄKT ja Muusikkojen liitto eivät kuulu saman katon alle, sillä se olisi samanlainen kolhoosi kun SAK menisi EK:n tiloihin. Kun lisäksi kaikki toimialan avustukset ja rahanjaot tapahtuvat siellä, syntyy tarpeetonta huolta. Ei mikään tämän kaltainen järjestelmä voi jäädä ”Erkki etkö sinä luota että olemme rehellisiä” varaan. Siis korostan en syytä ketään, vaan yritän pelata pois tarpeettomat epäilyksen edellytykset.

    Radiosoittodiversiteetti syntyy siitä, että vain monikansallisilla jäteillä on varaa palkata ”myyntimiehet” kiertämään radioita maasottamassa soittoja. Tällainen privaatti puoti, joka ei ole saanut ikinä euroakaan ESEK tukia, ei pysty tuotantoinvestoinnin jälkeen enää moista panostusta tekemään.

  17. Semmoinen täsmennys vielä, että vuoden 2009 radiosoitot tilitetään toukouussa 2010. Tällainen on nykyinen tilitystahti. Mitä sitten jääkään tilitettävää, kun rahaa liikkuu kai nykyään lähinnä Gramexista YLE:en päin.

  18. Kiitos Ahti tarkennuksesta, mutta se ei silti vastaa odotuksia. Kun raha soitoista kuitenkin otetaan radioilta per 14 pv netto, sen tulee melko samaan tahtiin liikkua asiakkaalle. Jos me saisimme vuoden liikevaihdon verran rahaa korotta ja vakuudetta tilillemme olisimme ikionnellisia. Miksi Gramex voi pelata kasinotalouttaan muusikoiden rahalla?

    Ylen uusi sopimus ei voi tulla muusikoiden maksuun, joten se kai oli sinulta vitsi. Rahaa kootaan edelleen soitoista ja sen on tultava sellaisenaan perille. Tilityksien tulee ehdottomasti tehostua ja niiden kotimaisuusastetta on kasvatettava, jotta puhutaan oikeudenmukaisuudesta.

  19. Vitsikö? Gramex laittoi YLE:n tilille jo pari milliä ja YLE:n mielestä se on vasta käsiraha. Korvaukset on jo muusikoille maksettu, mutta YLE käräjöi niitä takaisin minkä kerkiää. Sellaista kulttuuritahtoa YLE:stä. Omaa musiikkituotantoa ei juurikaan enää ole, eikä toistenkaan tuotannon käytöstä haluttaisi maksaa mitään.

  20. Menee vähän hajanaiseksi kommentoinniksi, mutta josko tuo ei haittaisi.

    1) Koko Yleisradion ja Gramexin välinen vuosien nahistelu on saanut niin farssimaisia piirteitä, että pakollakin tulee miettineeksi onko jollain suunnalla joillekin ihmisille annettu liikaa valtaa liian pienin edellytyksin. Minun mielestä on ihan luontevaa että Gramex pyrkii turvaamaan asiakkailleen mahdollisimman korkean korvaustason työnsä käytöstä ja yhtä lailla on luontevaa että Yleisradio työn hyödyntäjänä pyrkii hyödyntämään työtä kustannustehokkaasti. Oikeuskahinat syövät molempien osapuolten arvovaltaa ja resursseja, samalla ryvettäen molempien osapuolten mainetta. En sinällään näe mitään moraalisesti väärää siinä, että Yleisradio perii korvaussummista takaisin niitä rahoja, jotka on oikeudessa todettu ylihinnaksi. Niin toimisi jokainen yritys tuossa tilanteessa.

    2) Älä nyt Ahti ihmeessä ala syyllistämään (niin tuon kommenttisi ainakin tulkitsin) Yleisradiota oman musiikkituotannon karsimisesta. Toisin kuin vuosikymmeniä sitten, nykyisellään suomalaisilla äänitemarkkinoilla on laadukasta tarjontaa niin paljon, että Yle voisi kymmenellä radiokanavalla soittaa 24h/vrk laadukasta musiikkia ensiesityksinä ilman valinnanvapauden puutetta. Se ettei Yle tässä tilanteessa tuota entiseen malliin esittämäänsä musiikkia, on silkkaa järkevyyttä.

    3) Sitten Erkille. Väittämäsi, että cd:n valmistuskustannukset ovat 80% pienemmät kuin vinyylin, on harhaanjohtava. Luonnollisesti hintavertailua pitäisi tehdä samojen painosmäärien yksikköhinnoissa sekä tyypillisissä musiikkiteollisuuden painosmäärissä ja silloin ero on jotain aivan muuta. Silloin kun sinun levy-yhtiösi on vinyylejä viimeksi painanut, on niitä taidettu tehdä linjalla 500-1000 kappaleen erissä (käsittääkseni myynti oli hyvin kasettivoittoista). Tuon määärän alarajassa vinyylin ja cd:n painatuskulut kappaletta kohden ovat olemattomat ja ylärajan kohdallakin kaukana väittämästäsi.

    4) Gramex-asiasta vielä sen verran, että jo nykyisellään Yleisradion soittokorvausten määrittelu on poikkeuksellista koko suomalaista radiokenttää ajatellen. Sitä se voisi olla jatkossakin, mutta ennakkoluulottomammalla sopimusneuvottelulla. Mitenkä muokkautuisi esim. soittolistat, jos Gramex-korvaukset määräytyisivät kappalekohtaisesti progressiivisesti. Ts. kun esimerkiksi Radio Suomi soittaa kappaletta X kerran vuodessa, selviäisi se pienimmällä kappalekohtaisella korvauksella, ja kuukausikaupalla veivattavien hittien kohdalla soittokerran hinta nousisi soittomäärän mukaan. Yksinkertaisin vasta-argumentti olisi että työ eriarvostuisi ja tuloerot kasvaisi. Tämän vaiheen keskustelussa välttäen vastaan jo tähän sanomalla, että se voisi johtaa myös tarjonnan monipuolistumiseen ja esille tulemisen mahdollisuuden niillekin, jotka nyt jäävät kokonaan kuuluvuuden ulkopuolelle. Eikä tämä päde vain esittäjämäärään, vaan myös albumeihin, joista menestyneimmätkään harvoin saavat radiosoittoa laajemmin kuin parin biisin osalta.

  21. Kiitos Juha keskustelun rikastamisesta

    Osoitit myos minulle oikaisua, johon haluan kommentoida. Hintaesimerkkini ei ole yhtaan harhaanjohtava, silla yksistaan levykotelon painaminen maksoi vuonna 1988 yhdeksan markkaa. C- kasetin vinyylia korkeampi kuluttajahinta oli oman aikansa vitsi, silla se oli halvempi valmistaa kuin vinyylilevy. Kirjoitan tata Cannesissa Midem messuilla, joten siksi kirjaimista puttuvat pisteet. Sorry siita. Taalla on useita CD tehtaita tehnyt minulle lamatarjouksia, jotka antaisivat edellytykset muuttaa lukua lahemmaksi 90%. Sitapaitsi eivat painosmaarat ole juurikaan muttuneet noista ajoista.

    Taalla messuilla myos nakee selvasti toimialan maailmanlaajuisen trauman. Ollaan toimittu rahatalouden ehdoilla, eli vaarin, ja nyt yritetaan selitella asioita toisten syyksi. Entisen Neuvostoliiton tavoin ei kesteta totuuden kertojia, vaan ne leimataan ja pahimmillaan tapetaan. Japanin yksi merkittavimpia levy-yhtiota King Records vannotti CD levyn myonteista jatkoa ja panotti sen ehdoksi kotimaisuuteen panostamista. Se on tasmalleen sama linja minka me olemme valinneet, joten ”liittolaisemme” ovat todella kaukana. Nain vahva on IFPI:n vaikutusvalta maailmassa.

    Jos joku keksisi tien, joka johtaisi muutokseen ilman, etta kenenkaan ei tarvitsisi menettaa kasvojaan, savuttaisimme isoja voittoja. Ahtin kannattaisi aloittaa oman littonsa kanssa ja vetaa muut perassa. Ahneuden ja vallanhimon aika on pysyvasti takana. Nyt on aidosti osattava puhua kuluttajalahtoisesta palveluketjusta ja siihen on kaikkien sitouduttava.

    Erkki Pumalainen
    Poptori Oy

  22. Yhdeksän markan vinyylikansihinta perustunee juuri niihin 1000 kappaleen painoksiin. Offset-painatuksissa kappalehinta laskee radikaalisti suuremmissa painosmäärissä. No mutta tämä on alkuperäisaiheen kannalta kohtuullisen epäolennaista.

    Äänitteiden suoja-ajasta vielä kuluttajansuojanäkökantaa. Jos puhutaan jo vapautuneesta 50-luvun ja sitä vanhemman tuotannon musiikista, niin suomalaiset äänitejulkaisijat ovat mielestäni hoitaneet leivistäkänsä verrattain hyvin. Ts. äänen jälkikäsittely on tehty useimmiten ammattitaidolla eikä ole lähdetty helpompien ja edullisimpien pikarahastusten tielle. Mutta entäpä sitten vaikkapa The Beatles -musiikin vapautuminen. Selvää on, että maailmalta löytyy suoja-ajan päätyttyä satoja eri julkaisijoiden Beatles-kokoelmia. Osa on toteutettu laadukkaammin, osa jostain vastaantulleesta äänilähteestä hutaisten kopioimalla. Miten kuluttajaraukka selviää silloin kaupassa valinnanvaikeuden keskellä? Ja ei, tässä en usko tavaratalojen sisäänoston laatukriteeriin, sillä jo nyt marketeista löytyy vaikkapa 60-luvun ulkomaisten hittibändien best of -kokoelmia, jotka vasta kuuntelussa paljastuvat huonosti äänitetyiksi 80-luvun livelevyiksi.

  23. Moi Juha

    Mielestäni yli 50 vuotta vanha materiaali on yksistään kulttuurimielessä oltava vapaasti yhteiskuntien hyödynnettävissä ihan samalla perusteella kun patenttikin vapautuu peräti jo 20 vuoden päästä. Keskustelu äärimmäisistä suoja-ajoista on suurta riistoa koko kansalta muutamalle harvalle. Maailma ei toimi millään muullakaan työnteon alueella näin.

    Mitä tulee remasterointeihin, ne ovat teknisesti ja juridisesti uusia teoksia, jolloin niiden uusi suoja-aika alkaa siitä hetkestä kun ne julkaistaan. Tässä voi mm. alkuperäinen levy-yhtiö tai muu toimija kilpailla sekä luoda työllään arvonlisää ja edelleen itselleen brändiä luotettavana remasteroijana. Toisaalta eipä 60 luvun levyissä juurikaan rahinoita enää ole, joten etu on näennäinen. Se on ihan OK että useampi levy-yhtiö kilpailisi tällä sektorilla. Sen sijaan, että julkaistaan ilmaiseksi saatu tai muuten kuoletettu materiaali ja myydään se normihinnoin, on jo kyseenalaista puuhaa.

  24. Päivitysilmoitus: Ensimmäinen kivi :: Entries :: Viihteen kotimaisuustalkoot ja piratismin “vaarat”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*