Tekijänoikeuskorvauksien merkitys muusikon tuloissa

Kirjoitan asiasta joka on pitkään painanut mieltäni, musiikkialan tuloista, niiden tekijänoikeuskorvauksista ja siitä suuresta hälystä jonka mukaan artisti menettää leivän pöydältään kun pahat nettipiraatit nakertavat tuon näkkärin yön pimeinä tunteina.

Löysin joitakin viikkoja sitten käsiini tiedon, jota olen pidempään jo kaivannut, mutta jonka utelun olen toistaiseksi tukahduttanut ja suunnitellut ajoittavani Piraattipuolueen rekisteröinnin jälkeiseksi. Luovan Työn Tekijät- ja Yrittäjät (LYHTY) onnekseni on päättänyt lisätä sivuilleen tiedon, paljonko musiikintekijän keskiarvotulot ja tekijänoikeuskorvaukset ovat.

Paljon pidetään meteliä siitä kuinka musiikintekijä menettää rahansa nettilataamisen takia, jättäen kokonaan huomiotta sen, paljonko nettilataajat siitä huolimatta musiikkia ostavat ja vielä tehokkaammin sen, kuinka netistä musiikkinsa lataavat käyvät kyseisten yhtyeiden keikoilla, ostavat oheistuotteita ja mainostavat mielittyään musiikkia myös ystäväpiirilleen, näin jälleen tuoden lisää asiakkaita yhtyeelle.

LYHTY kertoo musiikintekijän verotettavaksi mediaanituloksi musiikkialalta 1120 euroa kuukaudessa. Hyvin pieni summa nyky-yhteiskunnassa jos tällä pitäisi toimeen tulla. Totuus kuitenkin on, että käytännössä lähes lainkaan myyviä tuntemattomia artisteja on huomattavasti enemmän kuin supertähtiä. Tällä johdonmukaisella päätelmällä voisimme olettaa summan olevan useimmilla ainoana työnään musiikkia tekevillä kohtuullisempi.

Nyt kuitenkaan emme puutu summan suuruuteen, koska yleisenä palkkatasona se ei ole kelvollinen vertailuluku, joten keskitymme vain verotettavan tulon ja tekijänoikeusmaksujen suhteeseen. Sitä paljonko kukin teoksen luojista tekijänoikeuskorvauksia saa, ei Gramexista ja Teostosta saatavista esillä olevista tuloista vielä voi laskea, sillä Teosto edustaa n. 19 000:ta kotimaista sekä n. kahta miljoonaa ulkomaista musiikin tekijää ja kustantajaa, Gramex taas yli 40 000:ta kotimaista muusikkoa ja äänitetuottajaa.

Asian yksinkertaistamiseksi siis oletamme ideaalin tilanteen jossa on kyseessä yksi artisti joka itse säveltää, sanoittaa, sovittaa sekä esittää teoksensa. Tämä keskiverto yksin musiikkinsa luova ja esittävä tekijä siis tienaa 1120 euroa kuukaudessa, josta tekijänoikeusmaksut ovat 212,50 euroa.Toisin sanoen vaikka esimerkkimme muusikko tekee kaikki edellä mainitut osuudet itse, eivät tekijänoikeusmaksut siltikään ole edes viidennestä hänen palkastaan!

Nyt siirrymme hieman spekuloivampaan osuuteen:
Mikäli musiikki vapautetaan Piraattipuolueen tavoitteiden mukaisesti voittoa tavoittelemattomille kokonaan ja taloudellista hyötyä tavoitteleville tekijänoikeuskorvauksien maksuaika rajoitetaan 5-10 vuoteen julkaisuhetkestä, mitä tulee käymään? Paljon on kättä väännetty siitä, väheneekö vai kasvaako levymyynti. Molemmille kannoille on löytynyt runsaasti kannatusta, joten jos haluamme olla asiasta varmoja tässä kirjoituksessa, otamme tahallisesti pahemman otoksen ja oletamme levymyynnin laskevan.

Tämä mahdollisimman tehokkaasti tekijänoikeusmaksuja hyödyntävä yksinäinen artisti siis menettää hieman rahaa, kun hänen alle viidenneksestään otetaan pois siivu. Se kuinka suuri osa tuosta alle viidenneksestä on levymyyntiä, on täysin artistikohtaista (erityisesti riippuen suosiosta ja keikkailusta), mutta keskimäärin se lienee reippaasti alle puolet summasta. Yli puolet siis tulee kaupallisesta käytöstä, kuten esim. radio- ja baarisoitannasta. Mitä siis todella kävisi jos ihmiset, niin uskomattomalta kuin kuulostaakin, päättäisivät lopettaa kokonaan musiikistaan maksamisen niin sähköisessä kuin fyysisten CD albumien muodossa? Eri yhtyeiden musiikkia kuunneltaisiin vielä paljon entistä enemmän, jolloin musiikin kaupallisen hyödyntämisen tarve ja valikoimat väjäämättä kasvaisivat, tuoden mahdollisuuden menestyä paljon useammille artisteille, kuin vain nykyiselle skaalalle, sillä ihmiset pystyisivät vapaasti kuuntelemaan musiikkia ja muodostamaan omat suosikkiyhtyeensä. Tämän myötä myös keikoilla käynnit ja oheistuotteiden myynnit kasvaisivat, sillä fanittamansa musiikin livenä kuulemista ja näkyvästi kannattamista ei voi korvata.

Mikäli Lyhdyn sivuillaan viittaama Lissun isä on säveltäjä, hänen tekemiensä teosten käyttö kaupallisesti kasvaisi ja ehkä vielä jonakin päivänä taksin ajaminenkin voisi loppua. Ehkä hänellä taas ei ole kiinnostusta tehdä musiikkia kokopäiväisesti ja hän on mielellään taksikuski. Saattaa toki olla että Lissun isä olikin itse bändin laulaja, sitten jää taksikuskin hommat jos haluaa ehtiä keikkailla fanien kotikuppiloissa tai konserteissa.

Nyt pitää kuitenkin muistaa, että spekuloimme koko ajatuksen sen mukaisesti, että levymyynti lakkaisi kokonaan. Tätä ei tule tapahtumaan, ellei musiikkiala itse joskus niin pahasti itseään nilkkaan ammu. Fyysisten albumien arvostus tuskin koskaan kadonnee, puhumattakaan siitä että myynnissä on kyse myös palvelusta. Mikäli fyysinen tai sähköinen kauppapaikka tarjoaa jotakin palvelua jonka asiakas hyväksi näkee eikä hinta ole liian suuri, asiakas hyödyntää palvelua.

Ainoa tilanteen heikennys johon koko tilanne itseasiassa johti, oli elinikäisen tulon katoaminen. Työtä on aikuistenoikeasti myös toisinaan tehtävä, tekijänoikeusmaksut eivät valu elinikää + seitsemää kymmentä vuotta. Lisäksi yksin teoksen tekevä artistimme saa levymyynnistä 15% verottomasta myyntihinnasta. Hänen levyään myydään hintaan 15 euroa, levy myy kolmanneksen kultalevyn rajasta, eli 5 000 kappaletta, joka on jo hieno saavutus mediaanitulosta nauttivalle muusikollemme. Hänellä jää siis levymyynnistä verotettavaa tuloa 750 euroa, josta vielä maksetaan taustaorkesterille ja tulo jakaantuu vielä useammalle vuodellekin. Summan jäädessä näin pieneksi, todennäköisesti jopa negatiiviseksi, jätämme sen kokonaan pois laskelmista. Tämän todennäköisesti negatiivisen summan poisjääminen ei laskelmia ainakaan artistin kannalta ole haitallista.

Niin entä se levymyynnin tuoma osuus, riittikö konserttitulot ja kaupallinen hyödyntäminen korvaamaan tuon summan? Mitä luulette? Muusikkojen liiton mukaan suomalaisen muusikon tärkein tulonlähde on keikkakorvaukset, toissijainen tekijänoikeusmaksut (se alle viidennes tuloista) ja siitäkin levymyynti näyttelee vain yhtä roolia.

0 vastausta artikkeliin ”Tekijänoikeuskorvauksien merkitys muusikon tuloissa

  1. Hienoa Scoffa. Voisi itse vääntää oman spekuloinnin ja katsoa, mitä eroja ja mitä yhteistä arvioissamme mahtaa olla. Kirjoituksessa voisi vielä mainita, että ilman levy-yhtiöitä ja muita välikäsiä toimivien artistien verkkokaupoissa tapahtuvan digitaalisen levymyynnin osuudet artistin itse määrittelemästä hinnasta on noin 70-100% tuon 15% sijaan mikä on kyllä hyvinkin yläkanttiin esitetty luku. Yleensä puhutaan jostain 4-5%. Suomessa tosin artistin tilanne on hieman parempi, mutta ei missään nimessä kaksinumeroinen luku. Siitä voi laskea sitten että myymällä jopa 1/20 osan hintaisia levyjä voi tienata ihan samalla mitalla…

  2. Heti alku pisti silmään:
    ”suuresta hälystä jonka mukaan artisti menettää leivän pöydältään kun…”
    -Artisti ei menetä suurtakaan osaa. Artisti elää pääasiassa keikkapalkkioilla.

    Sen sijaan MUSIIKINTEKIJÄT (kuten minä itse) menetämme kyllä rutosti. Käytännössä tällä mallilla tullee käymään niin että pelkällä musiikin tekemisellä itsensä elättäviä ihmisiä ei enää ole.

    On pakko olla siis myös esittäjä tai sitten pitää tehdä pimeitä sopimuksia ja myydä biisien oikeudet vaikka jollekin kauppaketjulle tms.

  3. Musiikintekijän ja artistin välillä kieltämättä on suuri ero, juurikin tulojen ansaitsemistavassa, mutta itse en pysty näkemään tulevaisuutta musiikintekijöille synkkänä siitä huolimatta.
    Isolta osalta sama teoria pätee musiikintekijöihinkin; Levymyynnistä tulevat tulot ovat vain osa tuloista, joskin suuremman osan muodostanevat kuin artistilla. Siitä huolimatta musiikintekijä saa tekijänoikeuskorvauksia noista lisääntyvistä konserteista, radiosoitannasta ja muusta kaupallisesta hyödyntämisestä. Lisäksi toki on mahdollista yleistää enemmän kertakorvausperiaatetta provikkakorvauksen sijaan.
    Käytännössä tämä saattaa johtaa siihen, että huipputulot ovat suuremman työn takana kuin ennen, mutta taas pienempien tulojen kasvu todennäköisempää, sillä kulttuurin vapauttaminen johtaa monipuolisempaan kulttuurin tarjontaan.
    En voi väittää tietäväni millaiset tulot ja korvaukset kuinkakin suositulla musiikintekijällä on, mutta ehdottomasti olisin esim. sähköpostitse kiinnostunut kuulemaan lisää. Vaikka minusta Piraattipuolueen tehtävä ei ole tarjota valmiita ratkaisuja osinkojen jakoihin ja käytäntöihin, vaan paremminkin ohjenuoraa, on minusta erittäen tarpeellista pystyä tilannetta silti laskemaan ja laskelmoimaan.

  4. Itse en ole päässäni tullut erotelleeksi artistia ja musiikin tekijää toisestaan. Itse asiassa olen lähinnä yläasteen musiikin opettajani perässä pitänyt säälittävänä artistia, joka ei tee musiikkiaan itse tai ei kykene esittämään musiikkiaan livenä :)

    En tiedä onko tällainen musiikin tekeminen edes kovinkaan varjeltava asia, ellei ole niin hyvä että rahoitus tulee ikään kuin itsestään. Mikäli P2P laillistamisen myötä musiikkikulttuurin taso laskee, tai biisejä tulee vähemmän markkinoille, tulisi musiikin tekijöille toki tarjota jotain erityistä porkkanaa. Epäilen silti vahvasti tällaisen tilanteen syntymistä.

  5. Loistava teksti, itse olen sinänsä artistien puolella mutta loppujen lopuksi kun tänäpäivänä kaikilla on mahdollisuus ladata laitonta materiaalia netistä, jos vain omistaa tietokoneen ja netin. Hassua vielä se että päätekijä otetaan kiinni ja langetetaan sadan miljoonan euron korvaukset.

  6. Olen itsekkin sinänsä artistien sekä musiikintekijöiden puolella, jokainen toimii kuten itse parhaaksi näkee, itse näen peräänkuuluttamani muutoksen hyvänä myös musiikkialalle. Missään tapauksessa en haluaisi kulttuurintarjonnan kärsivän suuresti, sillä se vaikuttaisi myös omaan sekä muiden kulttuurinautintojen saantiin. Se jos jollakin puolella tilanne hieman huononee ja muillaosin huomattavasti paranee, ei välttämättä ole huono asia. Kaikki on suhteellista.

  7. ”Isolta osalta sama teoria pätee musiikintekijöihinkin; Levymyynnistä tulevat tulot ovat vain osa tuloista, joskin suuremman osan muodostanevat kuin artistilla”

    Tämä ei pidä paikkaansa. Nimenomaan artisti saa useimmiten 10-15% levymyynnin rojalteista itselleen. Tekijät eivät niitä saa. Tekijän ainoa tulonlähde on radiosoitosta ja suurista esityksistä saatava tekijänoikeustulo.

    ”olen lähinnä yläasteen musiikin opettajani perässä pitänyt säälittävänä artistia, joka ei tee musiikkiaan itse tai ei kykene esittämään musiikkiaan livenä”

    ;) Näin sitä maallikot usein ajattelevat, mutta mitä olisi esim. Yö -yhtye ellei Juice olisi sanoittanut heille aikanaan ”Tia Mariaa” ja ”Ihmisen poikaa”?

    Entä Trio Niskalaukaus ilman Maria Mattlarin sanoittamaa ”Lintu” -kappaletta?
    Malliksi vaikkapa rautiaisen Rajaportti levy:

    1. ”Minulla on sanottavaa!” – 01:53 (san. Timo Rautiainen)
    2. ”Surupuku” – 04:38 (san. Jarkko Martikainen)
    3. ”Elegia” – 05:05 (san. Jarkko Martikainen)
    4. ”Kova maa” – 04:00 (säv. A. P. Sarjanto, san. A. P. Sarjanto)
    5. ”Elinkautinen” – 02:25 (säv. Marja Mattlar, san. Marja Mattlar, sov. Petri Tiainen)
    6. ”Älä enää lyö” – 03:57 (san. Vexi Salmi)
    7. ”Hämmennys ja viha” – 02:44 (san. Timo Rautiainen)
    8. ”Lumessakahlaajat” – 04:40 (säv. Arto Alaluusua ja Timo Rautiainen,
    san. Jarkko Martikainen)
    9. ”Jäähyväiset” – 06:44 (san. Timo Rautiainen)

    Harvassa ovat ne yhtyeet jotka tekevät kaiken alusta asti itse ja silti julkaisevat materiaalia kerran vuodessa (kuten nyky-yleisö odottaa). Tällaisia oli aikanaan Leevi & the Leawings ja nykyään Klamydia.

    Artisteja jotka näin tekevät on vielä paljon, paljon vähemmän. Singer/Songwriterit jotka osaavat oikeasti laulaa ovat Suomessa aika vähissä (tämä on pieni maa).

    Äärimäisen hyviä tulkitsioita sen sijaan löytyy edes silloin tällöin. Ilman päätoimisia biisintekijöitä monet heistä jäisivät kokonaan vaille kuuluisuutta.

    Mitä olisi ollut Elvis ilman hyviä biisintekijöitä? Montako biisiä hän teki itse?

  8. ”Nimenomaan artisti saa useimmiten 10-15% levymyynnin rojalteista itselleen. Tekijät eivät niitä saa. Tekijän ainoa tulonlähde on radiosoitosta ja suurista esityksistä saatava tekijänoikeustulo.”

    Mutta jos näin on, eikö suuntaus ole silloin juurikin oikea?
    Vaikken siis uskokkaan levymyynnin radikaalisti vähenevän, niin yliheitetyssä esimerkkitilanteessamme, jossa levymyynti lakkasi kokonaan, radio ja muu kaupallinen käyttö, sekä konsertit lisääntyivät samaa myötä.
    Tämähän tarkoittaa tuolloin parempia tuloja myös musiikintekijöille.

    Mitä muuten tulee tuohon artistin osuuteen, minulle esitettiin eilen kaavio muutaman vuoden takaa, jossa artistin osuus levymyynnistä oli 4% kertomani yliarvioidun 15% sijaan.
    Erona tosin oli se, ettei 4%:n provikasta enää mennyt orkesterille maksuja vaan levy-yhtiö hoiti tuon osuuden.

  9. Onhan tää taas aikamoista puppua.

    Suosittelisin Scoffalle seuraavaa reseptiä, että saisit tähän asiaan vähän perspektiiviä:

    – Opettele soittamaan
    – Varaa aikaa kalenteriisi 5-10 vuotta ja perusta bändi
    – Treenaa helvetisti, jotta saatte biisit kasaan ja yhteissoiton kohdalleen
    – Keikkaile helvetisti
    – Tee demoja
    – Kontaktoi jokaisen demon osalta kaikki mahdolliset levy-yhtiöt
    – Keikkaile lisää
    – Sitten, jos satut saamaan levytyssopimuksen ala tekemään lisää biisejä, treenaa bändin kanssa yhteissoitto vielä timanttisemmaksi
    – Äänitä levy studiossa, hio biisit huippuunsa ja sen jälkeen levy julkaistavaksi
    – Lisää keikkailua, promoa ja haastatteluja, jotta levy myisi

    Kaiken tämän vaivannäön jälkeen antaisit kenen vaan levittää sydänverellä vääntämääsi levyä ilman sinun lupaasi ja ilman sinulle kuuluvaa korvausta? Epäilen vahvasti. Se on helppo huudella täällä, kun ei ole itse musiikin säveltämisen ja esittämisen kanssa missään tekemisissä.

    Ja vielä sellainen tarkennus noihin levymyyntituloihin, että artistin osuutta ei suinkaan lasketa levyn vähittäismyyntihinnasta vaan sen tukkuhinnasta. Näin useimmissa tapauksissa ainakin Suomessa.

  10. Kyllä sen täysjärkinen ihminen laskee nimen omaan asiakkaalle näkyvästä hinnasta. 10 pistettä on nimenomaan siinä, että paljonko sinä saat siitä, kun minä ostan levysi. Lähes kaikki muu on nykyaikana turhaa kustannusta asiakkaalle, jolla levyt hinnoittelevat itsensä ulos ja kannustavat lataamaan ne netistä. Selkeimmin tilanne näkyy esimerkiksi Kiinassa, missä levyn hinta on semmosta 1/10 kuukausipalkasta. Sitten joku vielä ihmettelee, että 90% ostetuistakin levyistä on piraattikopioita. Omasta mielestäni 10% myynti on itse asiassa ällistyttävän hyvä saavutus.

    Meidän visioimassa maailmassa levysoppari ei ole artistille mikään tavoite, koska siitä saatava hyöty on aika lailla nolla. Levy-yhtiöiden koko touhu perustuu muutamien artistien nostamiseen huipulle pyörimään rahassa. Tämä tilanne saavutetaan älyttömällä markkinointivolyymilla, mikä näkyy lehdissä, radioisoitannassa, telkkarissa, netissä ja niin edelleen. Koko juoni on saada ihmiset ostamaan näiden muutamien artistien levyjä älyttömiä määriä, jolloin bisnes on kannattavaa. On tehty kokeilujakin, missä mitä tahansa roskamusiikkia saa myytyä listaykkösenä, jos vain tahtoo. Musiikkihan alkaa kuulostaa sitä paremmalta, mitä enemmän sitä vain väkisin kuulee, kunnes siihen kyllästyy. Kuka muistaa enää edellistäkään idols-voittajaa? (Idos on muuten markkinoinnin oveluus potenssiin 100).

    Yksityinen kopiointi on myrkkyä levyfirmoille, koska artistin ja asiakkaan välisestä kanssakäymisestä jää levy-yhtiö sivuun. Nykyään vähemmän tunnetuille artisteille levy-yhtiöstä voitto-osuuksineen ei ole muuta kuin haittaa. Tietenkin artisti menettää liian kalliiksi käyvän levyfirman markkinointikoneiston, mutta kaikki artistit tulevat olemaan samalla viivalla, joten tämäkään ei pitäisi olla mikään ongelma. Levyjä saa painettua ilman levyfirmaakin, jos haluaa tarjota niitä MP3-tiedosojen lisäksi kannatustuotteena. Artistihan voi myös mainostaa itse itseään. Pankista saa rahaa. Niinhän se toimii muussakin liiketoiminnassa (jos artistin on kerran pakko pitää musiikintekoaan bisneksenä). Itse olisin kyllä valmis järjestämään yrityksen perustamiseen tarkoitetun starttirahan myös luovan työn tekijöille.

    En ole nähnyt vielä kenenkään suuren artistin kieltävän, etteikö yksityisestä kopioinnista olisi hyötyä aloittelevalle artistille. Niinpä tuo päättelysi työn hukkaan menevyydestä nettikopioinnin takia on hieman omituinen. Levy-yhtiön luomalle suurelle artistille tästä on tietenkin haittaa, koska saahan tämä artisti nauttia osasta levyfirman bisnestä (sillä edellytyksellä, että muovilätyt käy kaupaksi).

    Miksi sitten laillistaa yksityinen kopiointi? Siksi, koska se mahdollistaisi läjäpäin uusia kymmeniäkin miljoonia ihmisiä tavoittavia palveluita nettiin, joista artistit saavat tasavertaisina mainosta ja todella hyvillä osuuksilla voittoja myös levymyynnistä. Musiikin kulutus kasvaisi, ja jokaiselle ihmiselle olisi mahdollista tutustua nykyiseen verrattuna valtaviin määriin eri artisteja. Keikkoja ei kuitenkaan mikään levy tai MP3 korvaa ikinä.

    Yksityinen kopiointi on joka tapauksessa tullut jäädäkseen ja levy-yhtiöt joutuvat jatkuvasti vähentämään työntekijöitään ja potkimaan turhia liian vähän tuottavia artisteja listoiltaan. Sinuna ainakin alkaisin miettimään tässä vaiheessa ihan vakavasti vaihtoehtoisia toimintatapoja, koska ei jo tapahtunutta muutosta mikään enää tule muuttamaan. Sekin on jo tutkittu, että piraatit myös maksavat musiikista tavallista enemmän.

    En ymmärrä miksi puolustat kirjoituksessasi levy-yhtiötä, mutta et artistia itseään.

  11. Tuosta hinnan muodostuksesta sinulla ei selkeästi ole oikeaa kuvaa. Vallitseva käytäntö on nimenomaan se, että artistin osuus lasketaan tukkuhinnasta. Ei kuitenkaan tästä sen enempää.

    Itse näen levy-yhtiöille tulevaisuudessakin paikan musiikkiteollisuuden ravintoketjussa. Ilman niitä artistin/ bändin todellinen läpilyönti on todella vaikeaa. Tähän teidän on turha vetää mitään Radiohead tai Nine Inch Nails esimerkkejä, koska näidenkään bändien perinteisestä poikkeavat jakelutavat eivät olisi olleet mahdollisia ilman, että kyseiset bändit olisivat nousseet kuuluisuuteen levy-yhtiön ponnistelujen avulla.

    Levy-yhtiön merkitys korostuu nimen omaan artistin/ bändin uran alkuaikoina, kun rakennetaan tunnettuutta. Tämä löydettävyyden edesauttaminen on levy-yhtiön tärkein tehtävä. Nykyään musiikkia tehdään niin paljon, että siihen massaan hukkuu todella helposti. Etenkin äänitysteknologian halventuminen ja yleistyminen on lisännyt musiikin tarjontaa räjähdysmäisesti. Näin ollen tarjontaa on nyt enemmän kuin koskaan ja oman tuotannon saaminen erottumaan joukosta en entistä tärkeämpää.

    Mitä tulee suurien massaartistien varjolla rahastamiseen, niin sekään ei ole aivan noin kuin tuolla mainitsit. Nämä suuria määriä myyvät julkaisut nimenomaan mahdollistavat kyseisen levy-yhtiön marginaalisempien ja haastellisempien levyjen julkaisun. Ilman varmaa kassavirtaa ei yhtiöt uskalla ottaa riskejä pienempien julkaisujen kanssa.

    Jo nyt vallitsevassa tilanteessa musiikkia on vapaasti ja tasavertaisesti KUULTAVISSA esimerkiksi MySpacessa ja vastaavissa palveluissa. Jos haluaa siis löytää uutta musaa, niin sinne vaan selailemaan. Siihen uuden musiikin etsimiseen et oikeasti tarvitse varsinaista musiikkitiedosta omalle koneellesi. Streamattu musiikki riittää tähän vallan mainiosti. Sitten, jos satut jotain kiinnostavaa löytämään, niin voit käydä ostamassa äänitteen joko fyysisessä tai digitaalisessa muodossa. En siis näe mitään syytä, miksi musiikin jakaminen vertaisverkossa tulisi sallia.

    Kaikista näistä Piraattipuolueen edustajien kirjoituksista paistaa pahasti läpi se, että teistä kovinkaan moni ei ole musiikin tekijöitä. Edelleenkin siis suosittelisin kokeilemaan tuota aikaisemmassa kirjoituksessani suosittelemaani reseptiä, jotta saisitte paremman tuntuman todellisuuteen.

  12. Levy-yhtiöiden säilyvyyden ja kannattavuuden osalta taitaa Piraattipuolueen sisälläkin vaihdella mielipide aika paljon, jonka näen itseasiassa hyväksi, sillä se kertoo siitä miten voi käydä miten levy-yhtiöt tulevat tulevaisuudessa toimimaan. Itse pidän levy-yhtiöiden toimintaa tärkeänä ja tarpeellisena, joskin tulevaisuudessa levy-yhtiön arvo tulee pienenemään, koska artistit voivat helpommin tulla toimeen ilmankin.

    Menestyä voi ilman levy-yhtiötäkin mikäli riittää energiaa ja ideoita mainontaan sekä musiikki on oikeasti hyvää. Levy-yhtiöllä taas on valmiit markkinointikanavat, studiosopimukset ja toimintatavat. Molemmissa on omat etunsa. Tämä kaikesta huolimatta tarkoittaa sitä, että levy-yhtiöiden täytyy osata muovata toimintansa myös nykyaikaan ja tulevaisuuteen sopiviksi sen sijaan että koittavat kynsin ja hampain pitää kiinni tienaus, markkinointi- ja levytystavoista jotka ovat nykypäivänä vanhentuneita ja tulevaisuudessa suorastaan kannattamattomia.

    Koitin muuten käydä kuuntelemassa bändinne (ilmeisesti) levyä koska olin utelias minkälaisen musiikin esittäjä/tekijä kirjoituksen takana oli. Myspace kaatoi koko selaimeni ja ikinä en päässyt kuulemaan sekuntiakaan yhdestäkään laulusta.

  13. Kyllä teissä näyttää poliitikon vikaa olevan, kun oleellisimmat kysymykset kierrätte hyvin antamatta niihin vastauksia.

    Tuo MySpacen aiheuttama selaimen kaatuminen nyt on ihan sivuseikka tässä. Millä selaimella yritit kuunnella? Jommalla kummalla yleisimmästä vai jollain pienempää suosiota nauttivalla? P2P ohjelmathan eivät koskaan takkuile.

    Tämä nyt ei kuitenkaan ollut laisinkaan edellisen kirjoitukseni pääpointti, vaan se että streamattu musiikki riittää varsin hyvin uuteen musiikkiin tutustumiseen. Sillä ei ole niinkään merkitystä, kuka palvelun tarjoaja, vaan sillä, että artisti/ bändi on itse laittanut musansa sinne kuultavaksi.

  14. ”Itse näen levy-yhtiöille tulevaisuudessakin paikan musiikkiteollisuuden ravintoketjussa. Ilman niitä artistin/ bändin todellinen läpilyönti on todella vaikeaa.”

    Eli ilmeisesti artisti tarvitsee levy-yhtiöitä menestyäkseen, koska muuten kuluttajat eivät löydä artistia. Kuluttajan ja artistin välissä ei ole kuilua vaan pikemminkin seinä. Siinä välissä on kaikki muut levy-yhtiöiden suosituksi tekemä musiikki. Jos levy-yhtiöitä ei olisi, levy-yhtiöitä ei siis välttämättä tarvittaisi.
    En ole vakuuttunut, ettei artisti voisi menestyä ilman levy-yhtiötä. Mutta ei niissä mitään pahaa: tarjoavat palveluita artisteille. Artistit toki ottavat niitä vastaan, mikäli katsovat ne tarpeellisiksi ja sen kaiken arvoisiksi.

  15. ”Mutta jos näin on, eikö suuntaus ole silloin juurikin oikea?
    Vaikken siis uskokkaan levymyynnin radikaalisti vähenevän, niin yliheitetyssä esimerkkitilanteessamme, jossa levymyynti lakkasi kokonaan, radio ja muu kaupallinen käyttö, sekä konsertit lisääntyivät samaa myötä.
    Tämähän tarkoittaa tuolloin parempia tuloja myös musiikintekijöille.”

    -teidän ehdotuksessanne teijänoikeustuloa saisi vain viisi vuotta, eli sitä ei saisi useimmissa tapauksissa radiosoitosta lainkaan koska matka ensimmäisestä esityksestä kustannussopimukseen ja sen jälkeen radion soittolistalle voi hyvinkin viedä 7 vuotta.

    Vain massatuotantoyhtiöiden omat tekijät saavat biisejä soittoon nopealla kierrolla. Esim. Esa Niemien tms. Tällöin puhutaan todella kaavamaisesta musiikkiteollisuudesta. Ehdotuksenne myötä musiikkibusines monopolisoituisi täysin ja vain suurten levy-yhtiöiden massabiisintekijät saisivat biisejään radioon. Muiden ei kannattaisi yrittää koska ennen tekijänoikeuden umpeutumista se tuskin onnistuisi. yhtiöiden omien hovisäveltäjien ja sanoittajien jalansija kasvaisi ja musiikkibusiness olisi ensistä enemmän musiikkiteollisuutta.

  16. ”streamattu musiikki riittää varsin hyvin uuteen musiikkiin tutustumiseen. Sillä ei ole niinkään merkitystä, kuka palvelun tarjoaja, vaan sillä, että artisti/ bändi on itse laittanut musansa sinne kuultavaksi.”

    NIMENOMAAN NÄIN ja AAMEN!

  17. ”-teidän ehdotuksessanne teijänoikeustuloa saisi vain viisi vuotta, eli sitä ei saisi useimmissa tapauksissa radiosoitosta lainkaan koska matka ensimmäisestä esityksestä kustannussopimukseen ja sen jälkeen radion soittolistalle voi hyvinkin viedä 7 vuotta.”

    Itseasiassa tämä kaupalliseen käyttöön saamisen kesto lienee juurikin pääsyy miksi puolueohjelmaan alunperin merkittiin tavoitevuosirajaksi 5-10 vuotta, jättäen siis hieman harkinnanvaraa tilanne- tai alakohtaisiin kysymyksiin.
    Pitää tosin myös muistaa, että mikäli markkinointi on tehokasta (jota tiedostonjakaminen vahvasti tehostaa), on teosten kulku radioon ja muuhun kaupalliseen käyttöön myös nopeampaa sillä teokset saavat myös suosiota nopeammin.

    Ainiin, se selain oli uusin Firefox, ei siis mikään P2P ubersecret selain jolla näkee piiloitettuja tiedostoja katsoessa mitä tahansa sivustoja.

    Streamattu musiikki on ollut hyvä keksintö, itse toivoisin että P2P ja streamaus saataisiin vielä integroitua hyvin yhteen. Ajattelette selkeästi nyt esimerkkikirjoituksen vastaisesti siten, että jokainen kuunneltava levy on myytävä, kun taas itse hain takaa sitä, millainen markkinoinnillinen arvo sillä on, kun ihmiset voivat kuunnella levyä myös ilman maksua. Todennäköisimmin suurin osa noista ilman maksua kuuntelevista ei levyä kuitenkaan ostaisi. Ne ketkä levyn ostaisivat kuitenkin, sekä ne joille tuo tehokas markkinointi on kolahtanut, ostavat levyn. Lopputuloksena suurempi määrä ostaa levyn kuin jos levyä vain ostettaisiin eikä jaettaisi lainkaan.

  18. MySpacen ja last.fm:n kaltaisissa palveluissa streamattu musiikki on nimen omaan kuunneltavissa ilmaiseksi. Mihin tässä enää p2p-verkossa tapahtuvaa jakamista tarvitaan? Miksi se musiikki pitäisi saada omalle koneelle, kun streamin kautta musiikin kuuntele onnistuu vallan mainiosti? Jos haluat sen musan esim. mp3-soittimellesi, niin siinä vaiheessa sitten ostat äänitteen levynä tai mp3-tiedostona. Kun musa siirtyy soittimeen, niin en näkisi, että kyseessä on enää musiikkiin tutustuminen vaan siitä nauttiminen varsinaisessa käyttötarkoituksessaan. Nykyään yleiset langattomat verkot ja wlan-ominaisuudet puhelimissa (sekä myös esim. iPod Touchissa on tämä ominaisuus) ovat yleistyneet, joten streamatun musan kuuntelu onnistuu myös liikkeellä kunhan on vain langattoman verkon kantaman sisällä.

    Pointtihan on nimen omaan se, että päätös on musiikin tekijällä siitä antaako teoksensa kuunneltavaksi ilmaiseksi. Mm. MySpacessa näin tapahtuu jatkuvasti hyvällä menestyksellä. Sitä levyä ei ole ilmaiseksi tehty, joten kulut olisi saatava katettua jollain tavalla. Tähän tarvitaan musiikkia ostavia faneja. Miksi musiikin pitäisi olla sellainen hyödyke, jota pitäisi saada ilmaiseksi?

  19. Tässä hypättiin niin totaalisesti asian toiselle kantille, että on hankala alkaa kommenttimuotoisesti perustelemaan vastausta. Kirjoituksen näkökulma oli se, kuinka suuri rahallinen hyöty musiikintekijöille sekä esittäjille voi olla, kun entuudestaan pienestä tekijänoikeuskorvauksesta otetaan osa pois ja pyritään siirtämään se suurempana muiden saatujen korvauksien puolelle.
    Eli siis käytännössä osan tekijänoikeuskorvauksista saatujen varojen sijoittamisesta markkinointiin. Kyse oli vielä tahallisesti yli vedetystä esimerkistä, jossa albumimyynti lakkasi kokonaan, näin ei todellisuudessa voisi käydä.

    Kuitenkin streamatusta demomusiikista hieman:
    Ajattelitko että koko levyt ovat kokonaisina tuolla demokuuntelussa? Jos niin sehän olisi oikein mukavaa, ei tarvitsisi kuluttaa edes kiintolevyä niiden kuunteluun ;)
    Hieman vakavammin. Kävin eilen asentamassa tietokonetta kodissa, jonka käteisvaroilla riittäisi musiikkia ostaa varmasti enemmän kuin kiinnostusta on kuunnella. Silti he huomauttivat mm. siitä kuinka suututtaa jos ei voi kuunnella koko levyä etukäteen, sillä useasti on pettynyt kun ostanut albumin yhden hittopiisin takia ja heittänyt rahansa kaivoon siinnä kaupassa. Heillä ei siis koeta edes albumien hintoja suuriksi, vaan yksinkertaisesti ymmärretään rahan arvo ja ettei 15-20 euroa ole asiallinen korvaus yhdestä hyvästä kappaleesta.
    Jos taas ajattelit että se koko albumi on demokuuntelussa mutta piisit pätkittyjä tai häiriöityjä, niin ketä kiinnostaisi kuunnella sellaisia useampaan kertaan? Monasti albumi alkaa kuulostaa hyvältä vasta kun sen on kuunnellut vähintään muutamaan kertaan. Näin on ollut omissakin suosikkiyhtyeiden levyissäni. Uusi levy on kuulostanut todella erilaiselta ja sellaiselta, jonka ensimmäisen kuuntelun perusteella vielä jättäisin hyllyyn.

  20. Mikko Kunnari Kirjoittanut August 22, 2008 3:43 am

    ”Itse en ole päässäni tullut erotelleeksi artistia ja musiikin tekijää toisestaan. Itse asiassa olen lähinnä yläasteen musiikin opettajani perässä pitänyt säälittävänä artistia, joka ei tee musiikkiaan itse tai ei kykene esittämään musiikkiaan livenä :)”

    Kannattaa muistaa, ettei kaikki musiikki ole listapoppia ja kaikki musiikintekijät ei ole Maki Kolehmaisia. Koko klassisen musiikin maailma perustuu siihen, että säveltäjä ja orkesteri on erillisiä henkilöitä.

    Ylipäätään tuossa kirjoituksessa oli mielestäni hieman harhaanjohtava sävy. Ei voida niputtaa ammattimuusikkoja – tarkoitan siis tällä niitä suhteellisen harvoja muusikkoja, jotka ansaitsevat leipänsä yksinomaan musiikilla – ja jotain pubeja ja häitä kiertäviä cover-bändejä, joita on varmasti huomattavasti enemmän. Tai siis voidaan niputtaa, mutta tästä nipusta on vähän epätarkoituksenmukaista tehdä johtopäätöksiä tekijänoikeuskorvauksista. Jotta olisi järkevää vetää mitään johtopäätöksiä, tulisi huomioon ottaa vain ne muusikot, jotka ylipäätään tekijänoikeuskorvauksia saavat – ei kaikkia näitä pubibändejä, joita tekijänoikeuden muutokset eivät juurikaan koskisi. Mediaani ei todellakaan ole käyttökelpoinen luku, ellei haluta johtaa ihmisiä harhaan.

    Se 212,50 ei myöskään ole käyttökelpoinen tässä yhteydessä, mikä mielestäni jo Lyhdyn sivuilla tuli ilmi. Siinä on mukana yhtä lailla ne artistit, joiden viimeisestä levystä on 5 vuotta, kuin nekin, joilla on uusi kultalevy plakkarissa. Jotta voitaisiin arvioida tämän vuoden tuloja, tulisi arvioida myös tämän vuoden kannalta relevanttia levynmyyntiä. Jonkun neon kakkosen levy, jonka mattimeikäläinen osti joltain satunnaiselta ABC:ltä vääristää ymmärtääkseni näitäkin tilastoja.

    Eli annettujen tietojen valossa ei mielestäni voi tehdä kirjoituksessa esitettyjä johtopäätöksiä tekijänoikeuskorvausten merkityksestä muusikoille.

    Ja vielä sokerina pohjalla: spekulaatiot musiikin myynnistä ovat yksi asia, josta paljon on puhuttu. Useissa piraattipuolueen jäsenten tai tukijoiden kannanotoissa olen kuitenkin nähnyt lähes faktana esitettävän seuraavaa:

    ”Eri yhtyeiden musiikkia kuunneltaisiin vielä paljon entistä enemmän, jolloin musiikin kaupallisen hyödyntämisen tarve ja valikoimat väjäämättä kasvaisivat, tuoden mahdollisuuden menestyä paljon useammille artisteille, kuin vain nykyiselle skaalalle, sillä ihmiset pystyisivät vapaasti kuuntelemaan musiikkia ja muodostamaan omat suosikkiyhtyeensä. Tämän myötä myös keikoilla käynnit ja oheistuotteiden myynnit kasvaisivat, sillä fanittamansa musiikin livenä kuulemista ja näkyvästi kannattamista ei voi korvata.”

    En näe minään loogisena seuraamuksena musiikin myynnin ja keikoilla käynnin tällaista korrelaatiota. Myöskään oheistuotteiden myyntiä koskeva argumentointi ei vakuuta. En sano, että näin ei missään nimessä kävisi. Se on mahdollista, sillä nykykuluttajat tuntuvat mielestäni entistä arvaamattomammilta. Haluan vain uoda esille, että spekulaatiolta vaikuttavat yhtä lailla kummankin puolen esittämät skenaariot koskien a) musiikin myyntiä tekijänoikeuksien radikaalin muutoksen johdosta, sekä b) tämän vaikutusta mm. keikkaileviin bändeihin yms. Erityisesti, kun muusikoihin lukeutuu niitä edellämainittuja pubi- ja hääbändejä, ei vaikuta mitenkään itsestäänselvältä, että muusikoiden massaan (Lissun isä?) tekijänoikeuden muutoksella olisi välttämättä mitään vaikutusta. Sen sijaan ne, joita tämä oikeasti koskettaisi… spekulaatiota.

  21. Streamattu musiikki on käytännössä sama asia kuin musiikkitiedoston lataaminen. Streamin tallennus vaan vaatii muutaman ylimääräisen napinpainalluksen.

  22. Se on kumma että eniten näistä tekijänoikeusjutuista itkevät ne tekemällä tehdyn radiossa soivan kuran säveltäjät jotka itse ajavat Jaguarilla ja elävät leveämmin kuin koskaan. Että heillä ei ole varaa syödä joka päivä kaviaaria kun on olemassa piratismia. Nämäkään radiossa soivan paskantuottajat eivät tajua sitäkään tosiasiaa että heidänkin kuransa tekijänoikeustulot ovat todellisuudessa peräisin tyhjien tallennusmedioiden maksuista peräisin jonka heille on tilittänyt säveltäjien ja sanoittajien sekä sovittajien yhteinen mafia (TEOSTO). Kun samalla oikein isällisenä kummisetänä toimii myös toinen 20 kertaa ahneempi mafiajärjestö Gramex joka syö omasta kuormastaan enemmän kuin koskaan ja toimii Teoston kanssa samoissa tiloissa maksamatta vuokraa ollenkaan. Nämä mafiosot sitten maksavat sitten radiossa soivan kuran tekijöille viikkorahaa kerran vuodessa.

    Mutta tämän kaiken salaamiseksi Gramexin on täytynyt palkata itselleen sekä Teostolle lobbareita kiertämään luennoimassa siitä kuinka kulttuurin levittäminen on rikos josta pitäisi joutua vankilaan.

  23. No, niin jatketaan nyt sitten omalla nimellä. Eli aikaisemmin kirjoitin tuolla basisti nimimerkillä ja nyt sitten omalla nimellä, jotta mennään virallisemmin. Kehoittaisin muitakin tiputtamaan nimimerkit pois.

    Parit taustatiedot:

    Nimi: Juho Koikkalainen
    Soitin: basso
    Yhtye: Soulstab
    Pohjayötä ennen debyyttilevyn virallista julkaisua: n. 8 vuotta

    Sitten takaisin aiheeseen:

    Tuosta streamauksesta lisää. Itse kannatan sitä, että bändin levyn biisit tai ainakin osa biiseistä olisi kuultavissa esim. MySpacessa vähän ennen julkaisua tai heti julkaisun jälkeen. Näin kuluttaja voi nimen omaan tehdä ostopäätöksensä helpommin. Tämä alkaa jo ollakin melkolailla käytäntö bändin kuin bändin osalta. Näin on myös oman bändimme osalla. Kolme biisiä laitettiin kuultavaksi, ennen kuin levy oli kaupoissa ja julkaisun jälkeen lisää.

    Tässä on tärkeinpä pointtina kuitenkin se, että teimme itse päätöksen laittaa biisit kuultavaksi streamina. Sitä ei tehnyt meidän puolesta joku tiedostojakamisaatteen kannattaja ilman lupaa.

    Ja, mitä tuohon streamin tallennukseen tulee, niin siinä äänenlaatu on hieman eri kuin napin painalluksella koko bändin tuotannon lataaminen 256 kb/s laadulla. Stream tarjoaa riittävän laadukkaan äänenlaadun uuteen musiikkiin tutustumiseen, mutta priimaa se ei kuitenkaan ole. Eikä sen täydellistä tarvitse ollakaan, jotta biisistä saisi riittävän hyvän kuvan. Tuo joidenkin bändien harrastama streamien häiriöiminen tai biisipätkien streaminen on kyseisten bändien valinta, mutta sitä en itse ainakaan tukisi. Streamin käyttö on keino vakuuttaa kuluttaja tuotteen laadusta ja edesauttaa ostopäätöksen syntymistä.

    Edelleenkin vankasti väitän, että uuteen musiikkiin tutustuminen ei vaadi tiedoston lataamista koneelle ja sen välittämistä edelleen muille. Sen sijaan voitte esim. jakaa kiinnostavan bändin MySpace-linkkiä. Jääpähän samalla tiedot palvelun laskuriin ja tiedetään, kuinka paljon biisejä on kuunneltu.

  24. Juho Koikkalainen:
    Itse en kannata enkä vastusta sitä että yhtyeet laittavat musiikkiaan jakoon streamina. Nämä ovat markkinoilla toimivien yrittäjien yksityisiä ratkaisuja. On aivan selvää, että toimivat levitys- sekä promoamismetodit yleistyvät. Jos uuden levyn streamaus kotisivuilla tms. ohjaa lopulta rahavirtoja kotiinpäin se varmasti yleistyy vieläkin enemmän. Jos taas flac-musiikin p2p-jakaminen tuo hyviä tuloksia, se yleistyy yhtyeiden keskuudessa.

    Varmaa on se, että mikäli tahdot kuulla uuden levyn ilmaiseksi, se kyllä tavallisesti jotenkin onnistuu (mikäli kyseisellä levyllä on pientäkään huomioarvoa) joten streamaus on ainakin siinä mielessä vähintäänkin järkevää. Ja jokuhan sen uuden levyn laittaa joka tapauksessa jakoon, jos vaan levy saavuttaa jonkinmoista suosiota tai näkyvyyttä. Mikäli levyn saama huomio jää odottamattoman vähäiseksi tai hiipuu harmillisen nopeasti, voi yhtye tse sujauttaa levynsä ”luvattomaan” p2p-jakoon ja siten hankkia julkisuutta esim. valittamalla asiasta digitaalisissa medioissa (http://torrentfreak.com/band-leaks-track-to-bittorrent-blames-pirates-080731/).

    Biisien streamausta pidän lähinnä promoamisena. Levitystä se voi toki teoriassa olla joillekin, joille sellainen riittää musiikkielämykseksi. Levitys on yleensä ollut suurempana ongelmana musiikkibisneksenä, tosin tämäkin seikka on hitaasti paranemassa. Uusia nettikauppoja avataan ja drm-vapaa musiikki yleistyy vähitellen. Hinnoista taas en itse valittaisi – ne kuitenkin muodostuvat luontaisesti järkeviksi vapailla markkinoilla ilman monopoleja tai kartelleja. Ja niinhän ne näyttävät järkevään suuntaan menevänkin tällä hetkellä, varmasti pitkälti ”piratismin” avustamana =).

    Kysyit tuolla, mihin p2p-verkossa tapahtuvaa musiikin luvatonta (tätä varmasti tarkoitit?) jakamista tarvitaan. Kyllähän p2p-verkot ovat kuitenkin tärkeitä, mutta eri asia on sitten, onko välttämätöntä jakaa niissä luvatonta materiaalia, joka olisi muutenkin saatavilla. Mutta tässä tullaankin sitten enemmänkin moraalisiin kysymyksiin. Onko oikein jakaa tai ladata musiikkia, jonka jakamiseen tai lataamiseen tekijä (tai tekijänoikeuksien haltija) ei ole antanut lupaa? Toisaalta, mitä moraalista vääryyttä (tai käytännön haittaa) tapahtuu jos kuluttaja lataa musiikin ensin vertaisverkosta luvatta ja poistaa sen sitten koneeltaan tilaa viemästä? Onko kyse silkasta periaatteesta?

  25. Minun tiedot tosiaankin kuka tahansa pystyy sivuilta kaivamaan, mutta pistetään ne tähän vielä:

    Pasi Palmulehto
    Piraattipuolue varapuheenjohtaja
    Hieman lisää tietoa minusta vaikka tuolta: http://kofeiini.riippuvuus.net/about/

    Mitä musiikin streamaukseen tulee, se on mielestäni aika hyvä tapa promota tulevaa albumia. Mitä taas tulee tiedostojenjakamiseen, koen sen silti parempana. En itseni takia, minun musiikkimakuuni levyjä tulee maksimissaan pari kertaa vuodessa, enkä myöskään muita lataa, mutta nuo ovat albumeja joiden levyn olen valmis myös ostamaan.
    Eli itselläni siis toimii suhteellisen huonosti se mitä seuraavaksi kirjoitan, mutta olen huomannut sen toimivan muilla todella hyvin:
    P2P verkoista levyn lataava ei välttämättä levyä ostaisi kuitenkaan, itseasiassa uskallan väittää ettei levyä lataavista edes kymmenes osa ostaisi levyä. Kuitenkin näiden ilmaislataajien tuoma bändin suosio kasvattaa myös levyn ostavien joukkoa, kuten myös varmasti näistä ilmaislataajista monet menevät keikalle mikäli tilaisuus on ja bändistä/levystä pitävät.
    Miksi he sitten eivät ostaisi levyä siltikään?
    Toisin kuin Kivistö, minä koen levyjen hinnat sikakalliiksi ja niin tuntuvat monet kokevan. Minua se ei varsinaisesti haittaa koska kulutan niin vähän musiikkiin, mutta useimmat kuluttaisivat mieluusti saman summan levyihin kuin nyt ja saisivat paljon enemmän levyjä sillä hinnalla.
    Tämähän tietysti kuulostaa hölmöltä, penniä venytetään euroksi, mutta ei se siitä tule, vaan markkinointitekniikasta. Suusta suuhun kulkevat levykehut ovat täysin ilmaisia, levyn ollessa jonkin p2p verkon suosituimmissa latauksissa suosio on taattua, vaikka olisi vähänkin aikaa. Nettilataajat pistävät itse levyn jakoon, jakavat ja lataavat sitä, tämäkään ei maksa euroakaan. Tiedostonjakaminen ja siellä menestyminen ovat todella tehokkaita markkinointitapoja ja mikäli se olisi laillista, se voisi olla vielä paljon tehokkaampaakin. Mitä jos esimerkiksi top listoihin voisi ottaa mukaan p2p verkot, entä jos levy-yhtiöt voisivat koittaa ennakoida levyjen suosiota p2p verkkojen menekin avulla kalliiden analyysien (ennustusten) tilaamisen sijaan.

    Tässä on syy miksi en voisi kuvitella streamauksen ikinä korvaavan tiedostonjakoa, koska kuitenkin se mitä streamaus voi tarjota, on hyvin rajallista, toisin kuin tiedostonjakoverkot ovat kokonaisvaltaisia palveluja, jotka varmasti antaisivat mieluusti statistiikkaakin ulos jos uskaltaisivat.
    Olen myös aikoinaan jutellut erään bittorrent mestan ylläpitäjän kanssa, joka kertoi harmistuksestaan kun paikan ylläpito ei voi puuttua joihinkin pahoihin epämoraalisiin tapauksiin kuin potkimalla käyttäjän pihalle (tässä tapauksessa kyse oli yrityksestä pistää lapsipornoa jakoon). Niin paljon kuin vertaisverkkoja kauhistellaan, olisi ne mahdollista pitää siistinä turhan uhkailun sijaan.
    Asia hieman hairahtui streamatusta musiikista, mutta tein sen silti kertoakseni kuinka suurena palveluntarjoajana vertaisverkot näen.
    Musiikkialan osuus on siis vain yksi osa sitä, joskin tärkeä osa ja vieläpä sellainen joka minusta pystyisi hyötymään vertaisverkoista niiden kavahtamisen sijaan.

    Kysymyksenasettelijalle vielä sen verran, että vaikka nuo summat eivät mitään yleispäteviä olekkaan kuten sen itsekkin kirjoitin, ovat summat sentään mediaaniarvoja karkeiden keskiarvojen sijaan, joten jotain laskelmia niiden perusteella voi tehdä. Mieluiten toki tekisin laskelmia tarkoista summista.
    Taas konserttikävijöiden ja muun kaupallisen käytön kasvu on loogista, kun musiikkia kulutetaan enemmän kotona ym. kuuntelemalla, sitä halutaan myös nautiskella muissakin muodoissa enemmän. Lisäksi aiemmin kertomani esimerkki siitä miten todellisuudessa suurin osa levyn lataajista eivät levyä ostaisi jos se olisi ainoa mahdollisuus. Nämä ihmiset ovat silti lataamisen ansiosta mahdollisia keikoille tulijoita ja mahdollisesti jopa kannatustuotteiden ostajia.

    Viestiemme pituudet tosin alkavat olla sitä tasoa, että esim. puolueen foorumilla olisi huomattavasti selkeämpi keskustella asiasta.

  26. Jees.. Piraattipuolueen argumentoinnissa on juuri se vika että kaverit keskittyvät yksinomaan puolustelemaan laittomuuksiaan ja tekemään niistä siten laillisia, sen sijaan että ottaisivat munistaan kiinni ja seisoisivat tekostensa takana. Ratsia joka jätkän kotiin niin eiköhän se turhanpäiväinen rikos- ja tekijänoikeulain vastustaminen ala pikkuhiljaa kadota.

    Kellään ai ole oikeutta jakaa, varastaa ja levittää toisen omaa ilman korvausta. Jos tekijä haluaa itse päästää matskunsa verkkoon ladattavassa muodossa on se hänen päätöksensä.

  27. Ratsia joka jätkän kotiin niin eiköhän se turhanpäiväinen rikos- ja tekijänoikeulain vastustaminen ala pikkuhiljaa kadota.

    Jos jotain ei tehdä sille tilalle, johon lainsäädäntö on hyvää vauhtia menossa, niin ratsia tosiaan tehdään joka jätkän kotiin – olivat nämä harrastaneet tiedostonjakamista tai eivät. Jenkeissähän tähän onkin jo menty, näillä näkymin on vain ajan kysymys milloin samaa aletaan tehdä Suomessakin.

  28. ”Kellään ai ole oikeutta jakaa, varastaa ja levittää toisen omaa ilman korvausta. Jos tekijä haluaa itse päästää matskunsa verkkoon ladattavassa muodossa on se hänen päätöksensä.”

    Toivottavasti kenellekään ei ole ollut epäselvää, että tämänsuuntainen on immateriaalioikeuksien kannattajien kanta; eli nk. ”aineettoman omaisuuden” käsite johtaa siihen että kopiointi on varastamista. Itse en yksinkertaisesti usko että immaterian omistaminen on mitenkään välttämätön tai edes erityisen järkevä konstruktio, kuten olen yrittänyt muualla selittää (http://kivisto.baywords.com/2008/06/23/immaterian-omistamisesta/). Immateriaalioikeudet ovat pikemminkin monopoleja.

    Toisaalta on hyvä tehdä selväksi, että Piraattipuolueen, kuten useiden muidenkin puolueiden, tavoitteissa on olennaisena osana pyrkimys vaikuttaa lainsäädäntöön. Se on yksi eduskunnan tärkeistä tehtävistä. Onneksi tätä ei pidetä lain silmissä tuomittavana, muutenhan lakimuutosten ajaminen voisi olla yleisesti ottaen varsin ongelmallista.

  29. Minua on piraattipuolueen ideoissa vähän häirinnyt muutama asia. Lukiessani eri keskusteluja olen huomannut, että piraattiaatteen kannattajat perustelevat kyllä aluksi ihan hyvin, joskin aina saman hieman epämääräisen kaavan mukaan, mutta sitten kun aletaan esittää vaikeampia kysymyksiä, liian usein paetaan erilaisten kysymysten kiertojen taakse.

    Minä en voi ymmärtää henkilökohtaisesti, miksi tekijänoikeudet olisivat millään muotoa rajoitus kenellekkään, paitsi sille, joka haluaa saada kaiken ilmaiseksi. Itse en siis tekijänoikeustuloja nauti.

    Miten piraattipuolueen mallissa esimerkiksi taattaisiin tekijälle, että teosta ei hyödynnetä yhteyksissä, joita hän ei hyväksy? Esimerkiksi minä en haluaisi teostani soimaan hollannin pedofiilipuolueen mainokseen.

    Miten piraattipuolueen malli takaa ammattimaisille säveltäjille tulot? Klassisessa musiikiissa tulot muodostuvat vuosien ajalta konserteista. Yleensäkin puolue tuntuu keskittyvän musiikin saralla nimen omaan listapoppiin.

    Ja herra musiikkimiehelle ehdotan pikaista tarkistusta sanakirjan kohdasta argumentaatio ja sen jälkeen sanoman uudelleen muotoilua.

  30. Myönnän sen että toisinaan itsekkin sorrun vastausten kiertelyyn, se ei ole tahallista, vaan useimmiten syynä yksinkertaisesti se ettei ymmärrä kysymystä riittävän hyvin ja sen tarkentamista on hankala esim. blogikirjoituksissa pyytää, koska alkuperäinen kysyjä saattaa yhtä hyvin olla vain kerran kommentoimassa käynyt. Toinen merkittävä syy on se, että vaikka meillä usko omaan työhön onkin täysin kunnossa, on harvempi ollut aktiivisesti näin järjestäytyneessä toiminnassa mukana keskustelemassa ja kertomassa tavoitteistaan. Se puoli kyllä harjaantuu vielä.

    Nyt on myös suunniteltu että sivuille lisätään osio, johon voi pistää suoria kysymyksiä, nämä kysymykset ja niiden vastaukset julkaistaan sivuilla.
    Tämä auttaa myös siinnä, ettei jokainen jäsen välttämättä ole mukana juurikin tekijänoikeuskysymysten takia, vaan tiedän mukana olevan sellaisiakin joille ne ovat merkityksettömän kuuloinen asia, mutta ensisijaisesti ovat mukana muiden puolueen agendojen takia.

    Minä taas en ymmärrä miten tekijänoikeuksia käytetään rajoittamisen muotona vielä nykypäivänä vaikka ihmiskunnalla olisi mahdollisuus tehdä internetistä koko kansakunnan suurin ja mahtavin on-line kirjasto mitä koskaan on ollut. Sehän on tällä hetkellä selvä että tekijänoikeudella rajoitetaan kulttuurin käyttöä, toiset näkevät sen hyvänä, toiset pahana. Me koemme asian siten, ettei siitä ole haittaa vapauttaa kultturi näistä rajoituksista, joten ajamme sitä asiaa.

    Teoksen hyödyntäminen suoja-ajan jälkeen pedofilipuolueen mainoksessa.. Suoranaista oikeutta teoksen luojalla ei ole jälkikäteen alkaa tällaista kieltämään, varsinkaan kun moraali ei ole jotakin jonka voisi kirjoittaa lakiin, vaan yleinen moraali on se joka ohjaa lakien kirjoittamisen. Eli toisinsanoen joku voisi kokea yhtälailla epämoraaliseksi teoksensa hyödyntämisen Irti huumeista kampanjassa (anteeksi, tahallisesti kärjistin hieman). Tosin Piraattipuolue kuitenkin pyrkii vain antamaan niitä ohjeviivoja miten lakia tulisi muuttaa, vaikkei (ainakaan vielä) Piraattipuolueen ohjelmassa ole mitään moraaliin viittaavaa sääntöä teoksen hyödyntämisestä, ei silti olisi mahdottomuus että sellainen tehtäisiin.

    Listapoppiin emme varsinaisesti keskity, suurin osa minunkin fanittamastani musiikista ja niiden tekijöistä on jo kuollut 60-90 luvun aikana. Klassisen musiikin saralla tilanne on silti aika erilainen, useimmiten on kyse musiikista jonka tekijä on jo aikoja sitten kuollut, joten nuo voitaneen suoraan jättää nyt pois keskustelusta. Kuolleet eivät rahaa tarvitse. Elossa olevat taas voivat tienata sen 5-10 vuotta teoksen julkaisusta (kukaan ei pakota julkaisemaan teosta heti kun se on valmis).
    Kymmenenkin vuotta on todellisuudessa pitkä aika ja jos teos ehtii suoja-ajan ulkopuolelle, se vapautuu tekijänoikeusmaksuista ja luvista. Mutta vaikka teos onkin nyt ns. vapaata riistaa, mitä enemmän sitä soitetaan, sen tunnetummaksi se tekee luojaansa sekä hänen uusia tuotoksiaan. Esim. Elossa olevien säveltäjien klassisen musiikin tekijänoikeuskorvaukset eivät päätähuimaavia ole, joten vaikka hän menettää korvaukset vanhasta teoksesta, toimii se silti suurena mainoksena hänen uusille teoksilleen.
    Järjestelmä ei suosi yhden tai kaksi sävellystä tekevää säveltäjää, vaan kannustaa näillä suoja-aika sykleillään tekemään lisää sävellyksiä vähintäänkin 5-10 vuoden välein.

  31. Itse en osta musiikkia, koska siitä ei mene artistille käytännössä mitään. Itse asiassa uskon, että hyvin harva ostaisi, jos tietäisi todellisen tilanteen. Tätäkin ilosanomaa tulee levittää. Monet artistithan eivät myy edes levyjään keikoilla, koska eivät tienaa niistä käytännössä mitään. Sen sijaan levyn hintaisesta (20e) t-paidasta jää noin 15e kouraan.

    Niin ja kannattaa muistaa, että nykyinen tekijänoikeuslaki ei ole sitä, miksi tekijänoikeuslaki on tarkoitettu. Se on vain medialobbauksen ruma tuotos. Tekijänoikeuslaki on tarkoitettu kannustamaan kulttuurin tuottamista ja leviämistä, jotta oman maan kulttuuri voisi hyvin ja pärjäisi myös maailmalla. Nykyään se asettaa vain rajoituksia. Itse asiassa tekijänoikeuslaki ei mielestäni ole edes lainvoimainen. Perustuslain mukaan lakitekstin, jota ei normaali ihminen pysty edes kokonaisuudessaan ymmärtämään, perusteella ei voi tuomita.

    Esimerkki pirate cinemasta: ”Julkisena esittämisenä ja yleisölle välittämisenä pidetään myös esittämistä ja välittämistä ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille.” Millä ihmeellä voit tietää mikä tässä tapauksessa on ”suurehko”. Jos parhaimmillaan leffassa voi olla 1000 henkeä, niin en pitäisi suurehkona ainakaan alle 50. Miksi myös kouluissa tapahtuvaa opeteusta sitten kiusataan tämän lain perusteella? Luokat ovat max. 36 henkeä, yleensä huomattavasti pienempiä. Lisäksi mukana kummittelee tuo ”ansiotoiminnassa”. Eli siis vaikka pirate cinema olisi toiminut ansiotarkoituksessa tai opetus voidaan tulkita ansiotarkoitukseksi, niin silti niillä pitäisi olla oikeus esittämiseen. Jos taas ymmärrän väärin niin laki ei ole selkeä -> sen perusteella ei voi tuomita.

    Mitä tuohon teoksen käyttämiseen pedofiilipuolueen mainoksessa taas tulee niin nykyäänkin jo laki sanoo: ”…älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.”

    Lisäksi sanotaan että ”Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.” Mikä ongelma on sitten esimerkiksi youtubessa?

  32. Totta kai kannatan immateriaalioikeutta. Teoksen luojalla on oikeus oman työnsä tulokseen, koska hän on sen omalla puurtamisella ja vaivallaan saanut aikaiseksi. Se, että itse tuo ei ole fyysinen ei vähennä tämän työn arvoa. Oletteko ikinä yrittäneet säveltää biisiä? Se ei ole nimittäin ihan helppoa hommaa. Tämä teidän ajattelumalli juontaa ilmeisesti kovasti juurensa open source –ajattelusta, jota ohjelmistokehityksen puolella käytetään paljon erilaisten ohjelmien ja järjestelmien kehittämiseen.

    Tätä ei kuitenkaan mielestäni tulisi soveltaa musiikkiin tai muuhun taiteeseen, jossa teos on tarkoitettu juuri sellaiseksi kuin tekijä sen on alunperin tehnyt. Jos tekijä haluaa antaa teoksensa vapaaseen käyttöön, niin se on vain ja ainoastaan tekijän päätös.

    Se, että musiikkia on helppo välittää eteenpäin digitaalisessa muodossa ja sitä on helppo kopioida, ei tee siitä mielestäni yhtään sallitumpaa kuin fyysiten tuotteiden kohdalla. Kun ostat levyn kaupasta, ostat oikeuden käyttää sitä kyseistä kappaletta levystä. Se, että levyä on helppo monistaa ei ole mikään perustelu.

    Periaattessa tämän immateriaalioikeuden ja tekijänoikeuden lyhyemmän umpeutumisajan voisi rinnastaa lasten kasvatukseen. Jos skenaario olisi esim. sellainen, että olet eettisistä syistä opettanut lapsesi kasvissyöjäksi. Kun lapsesi sitten seitsemän vuoden iässä menee kouluun, hänet pakotetaankin siellä syömään päivästä toiseen liharuokaa, jonka johdosta kasvisruoka ei enää kotona maistukaan. Tähän ei auta valitus koululle, joka vain toteaa, että kouluun mennessä kasvatusvastuu siirtyy koululle ja täällä tehdään asiat talon tavoilla. Näin vuosien kasvatustyösi menee hukkaan eikä tilannetta ole enää korjattavissa. Tämä nyt on toki kärjistys, mutta analogia on mielestäni varsin paikkansapitävä. Monet muusikot pitävät säveltämiään biisejä ikään kuin lapsinaan ja haluavat suojata niitä itselleen sopimattomalta käytöltä.

  33. En valitettavasti osaa ajatella esimerkin enkä itse tekstin mukaisesti vaikka ymmärrän hyvin mitä tarkoitat.
    Jos meille olisi koulussa sanottu noin, olisin vaihtanut lapset toiseen kouluun tai tarvittaessa olisin muuttanut toiselle paikkakunnalle jotta se olisi onnistunut (kyse ei siis ollut retorisesta vaan todellisesta tilanteesta minun kohdallani).

    Kulttuuriin taas pätee mielestäni sama kuin fyysiseen tuotteeseen siten, että jos tehdas valmistaa tuhansia tai miljoonia pöytiä ja minä ostan yhden niistä, niin minulla on oikeus myydä pöytä eteenpäin tai käyttää sitä mallina ja rakentaa itselleni vastaavia pöytiä jokaiseen huoneeseen, oli pöytä sitten kuinka orginelli tahansa. Toki en saa myydä itse tekemääni pöytää joka on täysin samanlainen kuin se alkuperäinen, väittäen sitä alkuperäiseksi, koska silloin se olisi petollista toimintaa.
    En myöskään voisi väittää sitä itse suunnittelemakseni, mutta voisin myydä sen sanoen että se on 1:1 kopio alkuperäisestä, jonka nimi oli xxxxx ja suunnittelija xxx xxxxxx.
    Tähän tosin mallioikeus tekee poikkeuksen, mutta sekin voidaan myöntää enintään pöydän joillekkin poikkeuksellisille yksityiskohdille, eikä kiellä yksityistä valmistamista lainkaan.

    Nyt siis kulttuurille on jo myönnetty etuoikeus myydä tuotettaan rauhassa ennen kuin sen kaupallisen hyödyntämisen rajoite lakkaa.
    Tämän rajoitteen tarkoitus on helpottaa myyntiä huomattavasti ja näin antaa lisää motivaatiota kaltaisten kulttuurituotteiden tekemiseen. Tämä osittain siksi, että sen kopioiminen on niin helppoa, jos se ei olisi, rajoitetta ei välttämättä tarvittaisi sillä kopioiden valmistaminen kestäisi liikaa sen mahdollisuuden kaupalliseksi hyödyntämiseksi. Alkuperäisellä tekijällä olisi jo riittävästi etumatkaa.

    Edit. Oli pakko tulla vielä lisäämään. Mallioikeuskin voidaan myöntää aluksi vain viideksi vuodeksi ja siitä neljä kertaa viisi vuotta kerrallaan, maksimikestona siis 25v.

  34. Niin, tässähän hauskaa on se että tekijänoikeuksien kovimmat puolestapuhujat usein vetoavat siihen, että tekijänoikeus on verrattavissa omistusoikeuteen.

    Mietitäänpä asiaa omistusoikeuden kannalta. Jos minulla olisi ihmesäde jolla kopioisin jonkun toisen omistaman pöydän ZZÄP, kenen omistusoikeutta siinä rikkoisin? En kenenkään. Lähtötilanteessa oli sen toisen omistama pöytä. Kopioinnin jälkeen on kaksi pöytää, joista toinen on hänen ja toinen minun.

    Eli jos tekijänoikeus olisi verrattavissa omistusoikeuteen, mitään perustetta kopioinnin kieltämiselle ei olisi.

    Mitä tulee oikeuteen ”työn tuloksiin”, esimerkiksi kerrostalon rakentajilla ei ole oikeutta saada rojalteja valmiista talosta taloyhtiölle kertyvistä vuokratuloista. Miksei? Eikö se olisi reilua?

  35. ”Mitä tulee oikeuteen “työn tuloksiin”, esimerkiksi kerrostalon rakentajilla ei ole oikeutta saada rojalteja valmiista talosta taloyhtiölle kertyvistä vuokratuloista. Miksei? Eikö se olisi reilua?”

    -Olet väärässä. Useimmissa tapauksissa on. Riippuu ihan vain siitä onko rakennuttaja maksanut könttäsumman vai tehnyt tällaisen royalttidiilin.

    Harmi ettei suomen laki amahdollista tätä tekijänoikeuden myymistä könttäsummaa vastaan. Se on oikeastaan ainoa er tässä.

  36. Suomen laki epäilemättä varmaankin mahdollistaa tekijänoikeudesta luopumisen könttäsummaa vastaan. Täytyy vain löytää ostaja.

    Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä, mistä tulee esimerkiksi Mikko Kunnarin käsitys siitä, että levy-yhtiö on jokin mörkö, joka vie taiteilijan rahoja. Levy-yhtiö on firma, joka maksaa taiteilijan kulut. Usein suuret sellaiset. Esimerkiksi promootio, biisien tuotanto ja studiot maksavat huikeasti ja lähes kenelläkään pienellä tai keskisuurella artistilla ei ole niihin omakustanteena varaa. Levy-yhtiöt eivät lopulta saa monista artisteista edes omaansa pois. Ja jotta olisi varaa ottaa uusia tuntemattomia artisteja listoille, on pakko saada hieman enemmän niistä jo pinnalle nostetuista.

    Yleensäkkin piraattifoorumeilla puhutaan näistä paholaismaisista ryöstömegalevy-yhtiöistä ja tekijänoikeusmafiasta, jotka eivät aja taiteilijan etua, vaikka taiteilijat tekevät ihan vapaaehtoisesti sopimukset näiden kanssa kenenkään siihen pakottamatta. Teostoonkaan ei ole pakko liittyä kenenkään. Edes saadakseen tekijänoikeustuloja.

    Ja minkä tahansa lain saa kyllä helposti ymmärrettyä sekavaksi ja käsittämättömäksi, kun oikein yrittää.

  37. Tekstiurakoitsija:
    ”-Olet väärässä. Useimmissa tapauksissa on. Riippuu ihan vain siitä onko rakennuttaja maksanut könttäsumman vai tehnyt tällaisen royalttidiilin.”

    Osa rakennuksen summan maksamisesta erissä on eri asia kuin rojaltien maksaminen siitä. Tässä pitäisi verrata osamaksuun eikä rojaltijärjestelmään, sillä jo alunperin maksulle on sovittu laina-aika, korkoprosentit sekä kokonaissumma (joka saattaa hieman muuttua indeksin mukaan).

    Tietysti rakennuksen myyntiin liittyy myös rojaltimaksuja, kuten arkkitehdille piirrustuksesta sekä mikäli kyseessä on jokin merkkirakennus, saattaa sen pääyhtiö saada nimen käytöstä rahaa. Näissä nyt kuitenkin on kyse kertakorvauksista eikä kovinkaan merkittävistä summista itse rakennuksen rakennuttamisen kannalta.

    Kerro toki jos sinulla on jotain parempaa tietoa rakennuksen myynnistä ja siihen pitkäaikaiseksi maksettavaksi jäävästä rojaltijärjestelmästä, mutta kaipaisin kyllä myös jo jotain lähdettä sille tiedolle tai mistä saada asiasta enemmän tietää.

    Vallinoja:
    Mahdollistaa luopumaan toki, niinhän monet arkkitehditkin tekevät, myyvät suunnittelemansa rakennuksen piirrustukset suuremmalle yhtiölle joka voi sitten niitä vapaasti käyttää.

    Vaikka en levy-yhtiöistä olekkaan Kunnarin kanssa täysin samaa mieltä, ymmärrän kyllä silti hänen kantansa. Kuka tahansa pystyisi nykypäivänä saamaan levynsä tuotettua, levytettyä ja myytyä ilman levy-yhtiötäkin. Kunnari kaipaa siis enemmän yrittäjähenkisyyttä niiden levyjen tekijöille.
    Itse näen levy-yhtiöt tarpeellisina, joskaan en suinkaan välttämättöminä. Mitä taas tulee siihen mielikuvaan levy-yhtiöiden kovasta rahastuksesta, se perustaa paljolti juurensa siitä ettei levy-yhtiöiden menot ole tai tarvitsisi olla samaa tasoa kuin ennen. Nykyään on sähköinen kannsakäyminen jolla niin uusien asiakkaiden löytäminen kuin markkinointikustannukset ovat helpottuneet ja halventuneet radikaalisti. Myös uudet bändit voivat tulla paljon entistä helpommin esille laittamalla juurikin esim. levynsä myyntiin itsenäisesti, tällä rahoittaen alkutaivaltaan. Yksi minun suosikkini oli lahtelainen levy-yhtiö Levy-yhtiö joka näytti että levyjä voidaan myydä huomattavasti alle normaaliksi muodostuneen hinnan. Ottivat myös listoilleen monia aloittelevia bändejä sekä listoilta löytyi kovempaakin staraa kuten esim. Jarkko Martikainen. Kyseinen levy-yhtiö on tällä hetkellä kesälomalla, mutta toivon mukaan palaa entistä ehompana, innovatiivisuutta ja asennetta sisältävällä levy-yhtiöllä on paljon paremmat mahdollisuudet tulevaisuudessa kuin kaavoihin kangistuneella joka pelkää muutosta.
    Niin ja ei varmasti auta mielikuvaan levy-yhtiöistä puhtaina pulmusena myöskään tämän tason uutiset : http://www.v2.fi/uutiset/viihde/3855/Levy-yhtio-huijasi-suosikkibandia–ja-haastoi-viela-oikeuteen/
    Yksittäistapauksena vielä menee mutta kun vastaaviakin näkyy suhteellisen usein, ei onneksi suomessa vielä.

    Niin ja kyllä, tekijänoikeuslaki on oikeasti todella sekava. Siitä on tarkoituksella tehty sellainen. Oheisesta linkistä voit tarkistaa miten jo pelkästään viittauksien määrällä ja edestakaisin pomppimisella on pyritty tiputtamaan tavallinen tallaaja pois lakia lukemasta: http://www.tkvk.org/tekol.html
    (Sivuilla mm. tekijänoikeuslain sekä tieliikennelain viittauksista graafit)

  38. Itselläni ei ole juurikaan mitään levy-yhtiöitä vastaan. Ne toimivat markkinoilla kuten parhaaksi näkevät. Tosin en missään nimessä hyväksy sitä, kuinka levy-yhtiöt tai niitä edustavat järjestöt toimivat mafian tavoin kiristäen hurjia määriä rahaa summassa arpomiltaan ihmisiltä. Harva uskaltaa asettua rahaa vastaan oikeuteen; riski häviämiseen on kuitenkin merkittävä (ja loppuiäksi velkavankeuteen pelkästään vastapuolen oikeuskuluista). Ja toisaalta jos syytetty voittaa, ei taas tämän oikeudenkäyntikuluja välttämättä saadakaan täysin katettua – häviö saattaa usein olla suurempi summa kuin mitä tältä kiristettiin.

    Levy-yhtiöt ovat yrityksiä, ei siitä sen enempää. Sen sijaan artistitkin ovat periaatteessa yrittäjiä, kun he haluavat ansaita työllään. Tällöin heidän kannattaisi ottaa toimintamalleja muilta yrittäjiltä ja tarkkailla, kuinka nämä pärjäävät. Järkevää voisi olla vain ostaa erikseen niitä palveluita joita tarvitsee aina sieltä, mistä saa parhaan tarjouksen. Tämä toki asettaa suuremman taloudellisen riskin artistille, mutta toisaalta tuotosta ei tarvitse enää leikata mitään kolmansille osapuolille. Joka tapauksessahan muusikot joutuvat sijoittamaan harrastukseensa (mahdolliseen ammattiinsa) jo ennen kuin voivat edes harkita yhteydenottoa levy-yhtiöön. Aikaa menee ja tietenkin rahaa soittimiin, vahvistimiin, kaiuttimiin, muihin tarvikkeihin, matkoihin jne.

  39. Siis olen jatkuvasti puhunut levy-yhtiöiden nykytilasta mörkönä. Levy-yhtiö on artistin palveluntarjoaja. Siltä saa alussa kivasti rahaa suhteessa muihin tuloihin ja tehtyä vielä levynkin. Kyllä minäkin hyvin helposti vaikeassa alussa ottaisin ilmaista rahaa vastaan. Myöhemmässä vaiheessa tilanne onkin sitten ikävämpi. Osuudet levyn lopullisesta hinnasta on korkeintaankin naurettavia ja sinulla on sopimus, joka estää sinua esimerkiksi kilpailuttamasta yhtiöitä. Levy-yhtiömaailma kun minun näkemykseni mukaan muodostaa aika moisen kartellin, joka pitää teennäisesti hinnat ylhäällä ja vanhat ansaintamallit turhaan pitkittää jakeluketjua. Pointti on siinä, että levyfirma markkinoijana ja tuottajana on tarpeellinen, mutta jakelijana sillä ei tee mitään. Nämä palvelut voisi tarjota ilmankin kieroja sopimuksia. Annetaan aloittelevalle artistille tämän haluamassaan vaiheessa yrityksillekin tarkoitettu starttiraha (ja muut vastaavat etuudet, kuten verohelpotukset ja vähennykset) ja tätä rahaa vastaan voisi sitten kilpailuttaa itselleen markkinointipalvelut (jos siitä ei selviä itse) ja studion. Nykysysteemi on nimenomaan kiva levyfirmalle joka pitää itsensä teennäisesti laajemmin tarpeellisena mitä oikeasti on ja myös valta-aseman päättää siitä mitä koko alalla tapahtuu.

  40. Starttiraha artistille on vähintäänkin hieman musiikin tuottamisen realiteetteja ymmärtämätön ajatus. Artistin pitäisi tietää, mikä hänen tekeleistään on se, josta ihmiset kiinnostuvat. Jos hänen ensimmäinen yritys jäisi flopiksi, mahdollisuudet olisi siinä käytetty. Suurin osa yhtyeistä on tehnyt useita demoäänitteitä, ennen kuin levy-yhtiöt millään muotoa kiinnostuvat. Antaisiko starttiraha mahdollisuuden kokeilla näiden tuottamista kunnolla ja myyntiä? Artistilla pitäisi olla itsellään kokemusta markkinoiden toiminnasta ja tietoa siitä, mikä myy. Mahdollisuus oikeasti keskittyä musiikin tekemiseen vähenisi. Tämäkö on sitä kulttuurin tukemista? Hyvää siinä olisi se, että kaikille tarjottaisiin mahdollisuus. Mutta toisaalta suomessa on yhtyeitä tuhansia. Myönnetäänkö kaikille starttiraha? Mistä rahoista? Jos sama ihminen perustaa uuden yhtyeen, saako hän uuden startin?

    Bändi on aika lailla eri asia, kuin yhtiö. Bändi voi olla yhtiö vasta, kun sen toiminta ja tulot ja menot ovat vakaantuneet. Starttirahaa voisi maksaa vasta siinä vaiheessa järkevästi.

    Levy-yhtiöt myyvät kaiken muun ohessa musiikin myynnin ammattitaitoa.

    Sinänsä allekirjoitan levy-yhtiön liian suuren roolin jakelijana, mutta jostain sen levy-yhtiönkin on rahansa saatava. Jos myynti viedään levy-yhtiöltä, mistä se maksaa ne studiot, promootion ja tuotannon?

  41. Jaa että kuka tahansa saisi nykypäivänä levynsä tuotettua, levytettyä ja myytyä itse? Eipähän taida herra Scoffalla olla sitten lainkaan kokemusta musiikkiteollisuudesta.

    Toki kuka tahansa voi tuota yrittää, mutta eipähän kovin helposti onnistu. Itse tuottaminen ja levyttäminen on toki nykyään helpompaa. Näin teimme osittain myös oman levymme kohdalla. Mutta tuo myynti onkin sitten vähän hankalampi homma. Omakustanteen saaminen jakeluun suurimpiin musakauppoihin ja myös pienempiin on kovin hankalaa ilman jakelusopimusta. Jakelusopimusta puolestaan on erittäin vaikea saada ilman levy-yhtiötä, jolla on valmiit suhteet jakelijoihin. Tämän lisäksi levy-yhtiöllä on valmiit kontaktit median puolella, vuosisopimukset tarpeellisten medioiden kanssa edullisemman mainostilan ostamiseksi jne.

    Nettikauppoja toki löytyy, kuten esim. Ground, mutta edelleenkin suurin osa musasta myydään fyysisessä muodossa. Siinä ei muutamat verkkokaupat auta. Pienet nettikaupat ovat toki hyviä yhteistyökumppaneita omakustanteita myyvälle bändille, mutta koitapa neuvotella esim. iTunesin kanssa saadaksesi levysi sinne myyntiin. Ihan helppoa ei ole sekään.

    Nyt mentiin toki alkuperäisen aiheen ohitse, mutta eipä siinä mitään.

  42. En väittänyt että kaiken tarvitsisi olla helppoa, mutta on sillä silti suuri ero ostaa esim. palvelu joltain firmalta joka osaisi hoitaa tuota yritystoiminnan opastamista samaa tahtia kuin tilanne etenee, kuin teetättää se kaikki levy-yhtiöllä. En siis siltä väitä etteikö levy-yhtiön käyttökin voisi olla hyvä idea. Jotenkin vain tuntuu hassulta miten tilanne on muuttunut, ennen levy-yhtiöiden edustajat etsivät tulevia staroja, nykyään tulevat starat koittavat demoin saada jalkaa levy-yhtiön oven väliin.
    Niin ja musiikkiteollisuudesta minulla tosiaankaan ei ole käytännönkokemusta, en ole muusikko, olen huono jopa kitaran kanssa vaikka sitä haluaisinkin paremmin osata soittaa. Yksityisyrittäjänä toimimisesta minulla kuitenkin on kokemusta, joten pohjaa puheisiin löytyy.

    Annoin ehkä ymmärtää hieman väärin kun kerroin että nykyään on helpompaa markkinoida omaa albumiaan jne, asia kyllä näin on, mutta nykysuuntauksella siitä tulee edelleen kokoajan helpompaa. Kun yksityinen kopiointi dekriminalisoidaan, luo se lähes itsestään vielä tehokkaammaksi suusta suuhun kulkevan mainonnan, jonka eteen itse artisti ei joudu näkemään vaivaa. Ei se mikään kaikenkattava ratkaisu ole, mutta helpottaa huomattavasti hyvän levyn myyntiä.

  43. Kyllä ne levy-yhtiöt edelleen etsii tulevia staroja. Niitä vaan nyt on aika paljon enemmän, kuin ennen ja monet niistä on tunkemassa sitä jalkaansa sinne oven väliin. Levy-yhtiön ei nykyisin usein tarvitse, kuin valita oikea jalka.

    Ja kuten sanoin jo aiemmin, scoffa, yrityksillä ja bändeillä/artisteilla on suunnilleen yhtä paljon tekemistä toistensa kanssa, kuin liito-oravalla ja katujyrällä. Sun kokemuksesi siltä alalta ei paina tässä keskustelussa ikävä kyllä yhtään mitään.

    Mä olen vähän skeptinen ton suustasuuhun mainonnan kanssa. Internet on täynnä massaa, josta on todella hankala nousta ylös esille, vaikka olisi periaatteessa parempi, kuin se massa ympärillä. Vain todelliset kuriositeetit pääsevät nykyisin pinnalle sitä kautta ilman mittavaa mainontaa. Biisin pitäisi siis olla joko todella typerä tai hauska tai sitten vaan todellatodella hyvä. 99% biiseistä ei tätä täytä.
    Seuraava vastaus keskimäärin näissä keskusteluissa on, että onko niitä keskinkertaisia biisejä sitten pakko julkaista. Mutta kun nyt kuitenkin puhuttiin kulttuurin tukemisesta..

  44. Minä en myöskään ole ollut se joka on sanonut että bändien pitäisi siirtyä yritystoimintaan mukaan. Mutta ajatus on kyllä minusta sinällään oikea, että bändi joka viitsii siirtyä ja viitsii tehdä töitä, pystyy menestymään sen kaavan mukaan.

    Suusta suuhun tiedon kulkemisessa taas tulee muistaa, että www on vain yksi osa sitä, itseasiassa jopa se hitain osa. Keskustelufoorumeille ja muualle www:hen kirjoitettavien fanitusten etu on se, että ne ovat nähtävissä myös jälkikäteen helposti, kun taas realiaikaiset erilaiset yhteisöt ja viestimet saavat helposti etsimään kyseistä musiikkia samantien (irc, messenger, facebook jne). Melkein jokaiseen erilaiseen kanssakäymisohjelmistoon saa jopa nykypäivänä ns. now playing scriptin joka kertoo mitä musiikkia henkilö tuolloin kuuntelee. Sitten yhtenä tärkeänä muotona tulee mm. torrent ym. sivustojen statistiikat, joilla olisi tärkeä rooli tuossa tehtävässä, mikäli nuo mestat uskaltaisivat pitää statistiikan avoimempana (Finreactor tuomiot tulivat mm. näiden statistiikkojen perusteella). Sivusto pystyisi helposti kertomaan mitkä ovat suosittuja latauksia, jolla taas on suora yhteys siihen moniko musiikista on pitänyt ja eteenpäin suositellut.

    Oman kokemukseni mukaan ihmisiä seuratessa olen huomannut, että keskinkertaisella musiikilla on ollut hyvä menekki noissa yhteyksissä, vain huonommat teokset ovat jääneet vähälle huomiolle. Itseasiassa ainakin erilaisissa yhteisöissä tuntuvat ihmiset jopa eniten toisilleen tyrkyttävän juurikin sellaista musiikkia, jota ei top-listoilla näe, mahdollisesti jopa ensimmäisen albumin vasta tehneitä.

  45. Hyvä on. Seuraavaksi haluaisin tietää, miten se, että jamppa, jolla on noin 487536738 biisiä konella, lataa muutaman minun biisini hyödyttää minua. Moniko niistä perusjampoista tulisi keikalleni? Varsinkin kun keikkalippujen hintaa pitäisi korottaa, jotta se korvaisi musiikin myynnin menetykset. Aloittelevat bändit tekevät yleensä keikkaa reilulla tappiolla tukeakseen myyntiään ja promotakseen levyään. Ei ne keikkapaikatkaan ole ilmaisia, eikä baarit maksa esiintymispalkkioita tuntemattomille omaa musiikkia soittaville bändeille.

  46. Ihan sama miten paljon musiikkia on koneella; jos se jamppa oikeasti pitää siitä musiikista, sehän ostaa levyn ja käy keikalla – olettaen tietenkin että kyseessä on musiikin ystävä eikä vain obsessiivinen keräilijä, joita myös netissä pyörii. Vaikeahan noista sinänsä on sanoa, että asiaa on hankala tutkia. Eräs tutkimus osoitti nettilataajien olevan aktiivisimpia levyjen ostajia sekä elokuvissa kävijöitä (http://www.som.gu.se/SOMseminariet2007/Antoni.pdf). Kuluttajia ja kulutuskäyttäytymismalleja on toki monenlaisia. Onneksi viime aikoina on ryhdytty aiheen tienoilta tekemään tutkimuksia.

  47. Sanokaa jos olen väärässä ja kertokaa kuinka paljon. Artisti ensimmäiseksi toteuttaa luovan mielensä tuotokset toimiviksi ja päähänsoiviksi, jotta jäisi ihmisten mieleen, jotta nämä voisivat levittää bändin ilosanomaa eteenpäin. Sen jälkeen alkaa julkisuuden & suosion haku keinoja kaihtamatta (keikat, demot, kontaktit? jne.), jotta myynti & bändin selviytyminen tässä meidän julmassa maailmassamme olisi taattu. Kun fanikanta kirkuu ja kasvaa ja kirkuu lujempaa, voisi jo lievää ”nyljentää”, tai siis hienommin sanottuna rahastusta alkaa pohtimaan. Tällaisena viivana täydellisen orkesterin vaiheita voisi luulla. Mutta harvalla yhtyeellä tällaista tuhkimotarinaa tuskinpa aivan automaattisesti sanasta sanaan tarkoittaen on ollut? Siis kun ottaa huomioon että kaikki eivät ole ihmisiä, joilla elämänkerta kulkee sateenkaaren alla päivästä päivään. Joten eikö musiikin alttarille uhratuista hetkistä ja vaikeuksista pitäisi maksaa ihan muutenkin kuin maksamisen vuoksi ja aseella uhattaessa? Vaikka kuinka paatuneet käsitteet omasta tietämyksestä ja siitä kuinka kaikki toimii olisikin hallussa, silti alla oleva teksti kannattaisi lukea ajatuksen voimalla:

    Kaikilla ei ole tuhkimotarinoita. Se on hyvä muistaa ennen kuin lepertelee ilmaisjakelun puolesta liikaa.

  48. Piraatit ovatkin ilmaisseet useasti kannattavansa sitä, että ne, joilla ei ole tuhkimotarinaa tipahtaa pois sieltä seasta. Kulttuurin taso kuulemma nousee.

  49. Enpä ole vielä kuullut kenenkään puolueen jäsenen suusta että aloittelevia haluttaisiin karsia pois tai että ellei kaikki mene kerralla putkeen, dumpata sietäisi.
    Paremminkin tiedän monien kuuntelevan juurikin lähes tuntemattomia bändejä jotka eivät tasan varmasti top-listoilla ole näkyneet.

    ”Joten eikö musiikin alttarille uhratuista hetkistä ja vaikeuksista pitäisi maksaa ihan muutenkin kuin maksamisen vuoksi ja aseella uhattaessa?”
    Eikö koko blogikirjoituksen yksi idea ollutkin tuoda esille se, ettei levymyynti näyttele suurtakaan roolia muusikon tuloissa, joten tottakai kulttuurilla on tarkoitus myös rahaa tienata. Uskoisin ettei kulttuurin luominen lakkaisi vaikka siitä maksaminen lailla kiellettäisiin, mutta se ei suinkaan ole se mitä puolue ajaa takaa. Kirjoituksessakin pyrin tuomaan esille sitä, että ne levymyynnistä mahdollisesti menetetyt tulot siirtyvät moninkertaisina muun tulon puolelle. Kyse on muusikon näkökulmasta siis vain enemmän markkinoihin sopeutumisesta ja osan levymyynnin muuntamisesta levyn ja bändin mainostukseksi.

  50. ”Eikö koko blogikirjoituksen yksi idea ollutkin tuoda esille se, ettei levymyynti näyttele suurtakaan roolia muusikon tuloissa”

    Kyllä vaan ja tässä se koko postauksen propagandistinen ase onkin: Sekoitetaan tahallaan termejä oman edun ajamiseksi: ”MUUSIKKO” ei ole: ”TEKIJÄ”

    ”MUUSIKKO” ei saa lainkaan teijänoikeustuloa (siinä syy miksi sillä ei ”MUUSIKOLLE” ole merkitystä) vaan keikkapalkkaa. Sen sijaan ”TEKIJÄ” saa tekijänoikeustuloa, mutta ei saa keikkapalkkaa.

    Ne jotka tekevät sekä biisejä että keikkaa saavat molempia, mutta kumpaakin vähemmän kuin jos keskittyisivät yhteen asiaan, koska keikkailu on biisintekoajasta pois ja päinvastoin.

    Tämän artikkelin kirjoittaja saisi hävetä, että kehtaakin sekoittaa MUUSIKOT ja ”MUSIIKINTEKIJÄT” toisiinsa. ”MUUSIKKO” on henkilö joka soittaa rahasta(vaikkapa kitaristi, rumpali etc.). Tietenkään tekijänoikeuskorvauksilla ei ole kovin paljoa merkitystä hänen tulojensa kannalta.

    ”MUSIIKINTEKIJÄ” on henkilö, joka säveltää ja sanoittaa musiikkia. Joskus se löytyy bändin sisältä, mutta paljon useammin sen ulkopuolelta, etenkin silloin kuin kyseessä on soolobroggis jossa on taustabändi ja artisti.

  51. Totta, artikkelissa keskityttiin pääosin muusikon rooliin, mutta valitettavasti jokaiseen asiaan ei voi yhdessä kirjoituksessa puuttua, siksi esimerkkihenkilö tekikin kaiken itse. Siitä huolimatta, en näe musiikintekijänkään tulevaisuuden näkymää huonona. Vaikka se levymyynnistä saatava korvaus vähenisikin (joka edelleenkin on vain pirujen seinille maalaamista eikä todellisuuteen pohjautuvaa tietoa), saisi tuo sama musiikintekijä tuolloin enemmän korvauksia kaupallisen hyödyntämisen puolelta sekä keikkatuloista. En nähnyt tarvetta erotella eri rooleja musiikin tekemisen ja esittämisen osalta, koska kaikki niistä hyötyvät mitä enemmän musiikkia käytetään kaupallisesti. Albumimyynti on vain yksi osa kaupallisesta hyödyntämisestä. Jos taas niin olisi että jokin tietty ryhmä, kuten musiikintekijät, eivät enää pärjäisi saamillaan tuloilla, epäilemättä markkinat siihen nopeasti reagoisivat ja tekijöille tarjottaisiin jossain muussa muodossa parempaa tuloa. Ei se musiikki niin vain tekemättä voi jäädä.

  52. No levymyynnistä tulevat tekijänoikeustulot ovat musiikintekijöille marginaalisia. Eritäin pieniä korvauksia ovat myös ne jotka tulevat siitä että yhtye tekee keikan.

    Varsinainen tekijänoikeustulojen lähde on RADIOSOITTO.

    Muistetaan nyt että vain 20% MUUSIKOISTA ovat MUSIIKINTEKIJÖITÄ.
    Näiden erotteleminen (ja erottaminen) toisistaa on oikeasti todella tärkeä asia.

  53. .
    .
    .
    .
    .
    .
    .
    .

    Scoffa: ”Myönnän sen että toisinaan itsekkin sorrun vastausten kiertelyyn, se ei ole tahallista, vaan useimmiten syynä yksinkertaisesti se ettei ymmärrä kysymystä riittävän hyvin”

    Oheisessa blogikirjoituksessani selostan teille hieman termistöä jotta vastausten antaminen jatkossa hieman helpottuisi:

    http://sanoittaminen.blogspot.com/2008/08/terminologiaa-muusikko-musiikintekij.html










  54. Koko keskustelu on ihan turhaa ”moraalilöpinää”.

    Keskustelemalla moraalista lähdetään aivan väärille teille. FAKTA on se, ettei P2P tule koskaan loppumaan, vaikka siitä säädettäisiin rangaistukseksi kuolemantuomio. Päinvastoin P2P lataaminen kasvaa päivittäin, viikko viikolta ja vuosi vuodelta. Entistä vanhemmat sukupolvet oppivat tekniikan käytön ja alkavat ladata musaa, leffoja ja tv-sarjoja netistä paremmalla laadulla kuin niitä ostamalla saisi.

    Ongelman tästä muodostuu se valvonta mikä pitää järjestää ja pystyttää, mikäli halutaan yrittää epätoivoisesti P2P:tä hillitä. Ongelman muodostaa se, että jatkuvaan ”Tekijänoikeuksien” varjolla säädetään lakeja, jotka altistavat kaikki ihmiset (siis kaikki, ei vaan pelkästään se P2P väestö) totalitaristiseen seurantaan, sähköposteja pitää valvoja, ihmisten nettiliikennettä pitää valvoa, mp3-soittimia ja kannettavia ratsata. Haluatteko oikeasti tätä, että pelkän P2P latailun vuoksi luovutte perusoikeuksistanne?

    Nykyään P2P käyttäjien jäljittäminen on vaikeaa, ellei mahdotonta, Oikeuskäsittelyt ovat vaikeita, koska jakamista ja lataamista on melkein mahdoton todistaa. Tähän sitten on haluttu sellaista ”netti-Stasia” joka valtion toimesta seuraa kaikkia netissä pyöriviä mahdollisten ”tekijänoikeusloukkausten” levittämiseksi, ja uhrina voi olla ihan kuka vaan. Haluaisitteko oikeasti että vaikka kotienne olkopuolella pyörisi ”piha-Stasi” ja kurkkisi ikkunoista sisään ja kaappienne sisälle? Sama asia.

    Mitäpä sitten tehdä, kun anonyymi P2P yleistyy. Tällöin viimeinenkin mahdollisuus yrittää kontrolloida ihmisten nettilatauksia loppuu.

    Piraattipuolue ajaa oikeata asiaa. Kunhan vaan muistavat pysyä aiheessa ja välttää näitä turhia moraalikeskusteluja.

  55. Ei tekijänoikeuksien varjolla mitään lakeja säädellä, vaan niiden vuoksi. Olisi ihan ok mulle jos digitaalisen kopioinnin hyvitysmaksu ulotettaisiin kovalevyihin. Saisivat sitten jakaa toisilleen tavaraa ihan luvan kanssa. Niin kauan kuin sitä ei niihin uloteta on kuitenkin jahdattava tekijänoikeusrikollisia ympäri bittiavaruutta ja se on ihan oikein: kyllä rosmot pitää kiinni ottaa jos he ovat lain mukaan rikkoneet lakia.

  56. Taitaa olla vähän myöhäistä kommentoida tätä keskustelua, mutta pakko lisätä kommentti, sillä eräs piraattien vaatiman 5-10 vuoden tekijänoikeuden suurimmista vaikutuksista on tähän asti jäänyt kaiken keskustelun ulkopuolelle. Kyse on lyhyen tekijänoikeuden vaikutus radioiden ja muun median kappalevalintoihin. Nykyään tekijänoikeuskorvaukset ovat melko suuri osa radion ja tv-asemien juoksevista kuluista. Mikäli jo 5 vuotta vanhan materiaalin käyttö tulisi ilmaiseksi, en jaksa uskoa, että kovinkaan moni jatkaisi tällaisen materiaalin soittamista. Jo nykyään yleinen formaatti on soittaa musiikkia viimeisen 20-30 vuoden ajalta. Kaupallisia asemia kuunnellaan eniten autossa ja kanavalle halutaan muitakin, kuin uusimmasta musiikista kiinnostuneita nuoria. Ei olisi temppu eikä mikään jättää 2004 jälkeen julkaistut hitit pois eetteristä ja säästää sillä pitkä penni. Sama koskee yleisötilaisuuksia, coverbändejä, viihdeorkestereita jne.

    Miksi piraatit siis vaativat sekä vapaata yksityiskopiointia, että kaupallisen tekijänoikeuden minimointia nykytahdilla bändien noin kahden uusimman albumin materiaaliin? Onko musiikin tekeminen teidän mielestä niin moraalitonta, että jo 5 vuotta teoksen julkaisemisen jälkeen automatisoitua soittolistaradiota ylläpitävän omistajan tai joghurttimainoksia tuottavan toimiston oikeus tienata rahaa biisillä on arvokkaampi, kuin tekijän itsensä oikeus omaan teokseensa?

    Mikä muuten näin yleisesti on piraattien suhde mainosalaan? Netin näennäisesti ilmaiset palveluthan ovat hyvin usein rahoitettu nimenomaan mainoksilla ja mm. sananvapaudesta ja kansalaisoikeuksista krokotiilinkyyneleitä vuodattaneen Pirate Bayn taustaltahan paljastui nimen omaan tarkoitus myydä palvelu 33 miljoonalla kruunulla mainonnan välineeksi. Lisäksi yksi mahdollisista senaarioista 10-15 vuoden päähän on, että tekijänoikeuksien romuttamisen jälkeen musiikin julkaisijoiksi jäisivät suoraan sponsorit. 10 vuoden päästä maailman suurin levy-yhtiö voi hyvinkin olla Coca-Cola.

    Olisi ihan reilua, jos kertoisitte mahdollisista kytköksistänne jo tässä vaiheessa – tosin kyllä erittäin epätodennäköistä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*