Greg Stolze lunnasmallista

Greg Stolze piti viime viikonloppuna esitelmän lunnasmallista Ropecon-tapahtumassa. Olin kuuntelemassa sitä ja laadin sen sisällöstä seuraavan yhteenvedon.

———————-

Lunnasmallista Stolzen käyttämänä yleisesti

Koko juttu sai alkunsa siitä, kun Stolze kehitti minipelin Meatbot Massacre. 10 sivun mittainen peli oli liian lyhyt jotta sitä olisi kovin kannattavaa julkaista painettuna, ja PDF-myynnissä oli kaksi ongelmaa: luvaton kopiointi, ja se, ettei Stolze halunnut ruveta väsäämään omaa nettikauppaa sitä varten (siihen aikaan ei vielä juuri ollut valmiita nettikauppajärjestelmiä).

Ratkaisuksi hän kehitti lunnasmallin. Ihmisille kerrottiin, että Meatbot Massacrea pidetään panttivankina ja se tulisi ilmaiseksi kaikkien saataville, mikäli tätä varten lahjoitettaisiin 30 päivän aikana yhteensä 600 dollaria (10 senttiä/sana). Muussa tapauksessa lahjoitetut rahat menisivät hyväntekeväisyyteen ja peli pysyisi panttivankina poissa julkisuudesta. Projekti onnistui, keskimääräinen lahjoitus oli noin 10-20 dollaria ja lahjoittaneita oli yhteensä noin 60.

Meatbot Massacren onnistumisen jälkeen Stolze on julkaissut lunnasmallilla mm. pelin …in Spaaace! (lunnassumma 800 dollaria) sekä yhdeksän lisäosaa Reign-roolipeliinsä (lunnassumma 1000 dollaria/lisäosa), 10 senttiä/sana -hinnoittelua noudattaen. Maksajat saavat lisäetuina nimensä teoksen mukana tulevaan Hall of Heroes-tiedostoon, sekä sähköpostiin ilmoituksen siitä kun peli tulee valmiiksi.

Stolzen lunnasmallilla julkaisemat pelit kirjoitetaan aina loppuun asti ennenkuin haaste julistetaan ihmisille: malli rakentuu luottamukseen, ja ihmisten on helpompi luottaa siihen että saavat tuotteen mikäli tietävät saavansa sen välittömästi summan täytyttyä. Määräaika on yleensä 25 päivää, johtuen siitä että Stolze käyttää projekteihinsa nykyään Fundable-palvelua. Kuka tahansa voi laittaa tälle sivustolle kuvauksen projektistaan ja määrittää rahasumman jonka toivoo projektille saavansa. Muut ihmiset voivat luvata lahjoittavansa rahaa, jonka Fundable kerää vasta kun summa täyttyy. Jos summa ei täyty ajoissa, kukaan ei menetä rahojaan – joko lahjoittajat saavat pitää rahansa, tai sitten he saavat teoksensa. Fundable asettaa kuitenkin joitakin rajoituksia projektille: lahjoituksen minimisumma on 10 dollaria, ja määräajan maksimikesto 25 päivää. Maksimiajan olemassaolo kannustaa ihmisiä lahjoittamaan herkemmin.

Joskus rahaa tulee enemmän kuin on tarkoitus, kun ihmiset jotka eivät halua lahjoittaa rahaa etukäteen päätyvät antamaan rahaa nähtyään teoksen. Stolze lisää yleensä nämä rahat seuraavan teoksensa lunnaspottiin. Stolzella on tällä hetkellä menossa avoin haaste, joka ei käytä fundablea. Hän tekee kerran kuussa vapaaehtoistyötä paikallisessa kodittomia avustavassa hyväntekeväisyydessä, ja on tullut tietoiseksi siitä miten bensan ja ruuan hintojen nousu satuttaa kodittomia poikkeuksellisen pahasti. Koska hänellä on iso joukko julkaisemattomia novelleja joita hän ei jaksa ruveta lähettelemään lehdestä toiselle julkaisun toivossa, on hän sen sijaan alkanut laittaa niitä yksi kerrallaan ylös panttivangeiksi. Niillä ei ole määräaikaa ja rahoja ei tulla palauttamaan, mutta kaikki niihin lahjoitettu raha menee suoraan hyväntekeväisyyteen. Toistaiseksi lahjoituksia ei ole tullut hirveästi, minkä Stolze toivoo korjaavansa mm. mainostamalla asiaa Ropeconissa (ja nyt minun kauttani tässä blogissa).

Lunnasmallin edut

Yksi lunnasmallin hyvä puoli on, että se eliminoi perinteisessä julkaisussa tarvittavan infrastruktuurin. Tavallisten kirjojen kohdalla niitä joudutaan ensin painamaan ehkä tuhat, sitten lähettämään ne autolla varastoon, josta niitä jaellaan myyjille, jotka laittavat ne omaan kauppaansa. Lunnasmallissa kukaan näistä ei ota rahaa välistä, vaan kaikki tuotot menevät suoraan tekijälle.

Toinen hyvä puoli on, että Reignin lisäosien kanssa fanit ja tekijä ovat tulleet suorempaan kontaktiin toistensa kanssa. Stolze on heitellyt erilaisia ideoita siitä, millaista materiaalia voisi seuraavaan lisäosaan kirjoittaa, ja ihmiset ovat ilmaisseet paljonko olisivat kustakin vaihtoehdosta valmiit maksamaan. Suosituimmat ideat päätyvät toteutetuiksi. Malli pohjautuu luottamukseen ja pakottaa tekijän pysymään rehellisenä: jos Stolze julkaisee vain rahaa saadakseen teoksen joka on roskaa, se rikkoo luottamuksen ja vaarantaa koko tulevaisuuden. Fanien on luotettava tekijään ja tekijän on luotettava siihen että fanit maksavat ja ovat kiinnostuneita.

Malli toimii sitä paremmin mitä enemmän ihmiset luottavat siihen, ja mitä paremmin malli on toiminut, sen enemmän ihmiset siihen uskaltavat luottaa. Reignin lisäosien kohdalla ihmiset näkevät että niitä on onnistuneesti jo julkaistu yhdeksän, ja voivat olla luottavaisempia siitä, että seuraavaankin uskaltaa laittaa rahojaan. Jotkut aiemmin lahjoittamatta jättäneet ovat taipuvaisia antamaan seuraaville osille enemmän rahaa, koska tuntevat olevansa kiitollisuudenvelassa niille, jotka ovat avanneet heille pääsyn aiempiin osiin.

Lunnasmalli antaa ihmisille mahdollisuuden osoittaa, miten paljon he pitävät jonkun tekijän tuotteista. Perinteisesti myydystä kirjasta voi maksaa vain tietyn summan (ellei sitten osta sitä useaan kertaan) ja siitäkin menee alkuperäiselle tekijälle vain pieni osa. Lunnasmallissa taas voi maksaa niin paljon kuin haluaa.

Pelien kohdalla lisäosien ilmaisjakelu parantaa myös (Reignin kohdalla print-on-demandina myytävän) peruskirjan myyntiä. Tämä tekee mallin hyväksi myös perinteisille kirjakauppiaille: sen sijaan että he koettaisivat myydä asiakkailleen vain 360-sivuista kirjaa, he myyvät asiakkailleen 360-sivuista kirjaa johon on netissä 100 000 sanan verran ilmaista lisämateriaalia jota pystyy kirjan avulla käyttämään.

Merkittävää on myös, että kun tarpeeksi paljon lisäosia oli julkaistu PDF-versioina, Stolzelta alettiin pyytää painettua versiota niistä. Seurauksena hänellä on nyt myytävänä myös kaikki lisäosat yhteen kokoava kirja, josta hän voi pyytää alempaa hintaa koska se on käytännössä jo maksettu valmiiksi. Tällä tapaa julkaistu kirja on tekijälleen paljon turvallisempi kuin perinteisessä mallissa, jossa tarvitsee ensin käyttää paljon aikaa ja energiaa ison teoksen kirjoittamiseen ja sitten toivoa sen myyvän. Sen sijaan lunnasmallissa voi kirjoittaa pienissä pätkissä ja kirjoittaa lisää vain jos ensimmäiset pätkät myyvät tarpeeksi. Asettaessaan uuden lisäosan panttivangiksi, Stolze riskeeraa vain 2-3 viikon edestä työtä.

Lunnasmallin nurjat puolet

Lunnasmallin yhtenä rajoituksena taas on, että se tarvitsee paljon mainosta ollakseen toimiva. Stolze aloitti pelintekemisen freelancerina isoilla firmoille, ja on sitä kautta saamansa maineen avulla onnistunut tekemään voittoa lunnasmallilla. Yksi tapa tuntemattomampien pelintekijöiden kiertää tätä on julkaista pelistään ilmaiseksi varhainen raakaversio, jossa ei ole juuri mitään kuvia tai hienoa muotoilua. Tähän pyydetään muilta ihmisiltä palautetta ja kommentteja, jolloin saadaan luotua valmiille pelille valmis ostaja- ja mainostajakunta joka on sitoutunut tuotteeseen emotionaalisesti (”sivun 26 selvennys on siinä koska minä ehdotin sen olevan tarpeen”). Lopullinen, hiottu ja nätti versio julkaistaan lunnasmallia noudattaen normaalisti.

Olemassa on myös vaara, että liian tiukka kommunikointi tekijän ja fanien välillä ajaa uuden materiaalin pääosassa sellaiseksi, joka kiinnostaa eniten HC-faneja ja vähemmän keskimääräistä kuluttajaa. Tällöin ei välttämättä enää tule uutta väkeä maksamaan teoksista ja lunnaiden maksajakunta näivettyy vähitellen pois.

Kolmas rajoitus on, että lunnasmallia ei välttämättä uskalla kokeilla liian suurilla summilla. On helpompi tehdä yksi 1000 dollarin lunnas ja sitten seuraavassa kuussa toinen 1000 dollarin, kuin kerralla yksi 2000 dollarin. Jos summa on liian korkea, ihmiset eivät luota siihen että täyttyy ajoissa eivätkä lupaudu siihen mukaan. Lunnasmalli toimii parhaiten joko pienillä summilla tai siten että summat ovat oikeassa suhteessa fanijoukon kokoon.

Lunnassummalla saa lisäksi vain kertakorvauksen, ei pitkäaikaista säännöllistä rahavirtaa – jos teoksesta tulee valtaisan iso hitti, ei asiasta välttämättä hyödy yhtä paljoa kuin jos sen olisi julkaissut perinteistä mallia käyttäen. Hitteys tosin luonnollisesti kasvattaa sitä lunnassummaa, jota seuraavista teoksistaan voi pyytää.

Mallin soveltuvuus muihin kulttuurinaloihin

Kukaan kuvataiteilija ei Stolzen tietojen mukaan ole vielä koettanut lunnasmallia. Kirjoittamisessa on helppoa antaa etukäteen yhteenveto siitä mitä tuleva teos käsittelee ja mistä ihmiset ovat maksamassa. Kuvassa taas iso osa vaikutuksesta tulee siitä kun sen näkee ensimmäisen kerran, ja sitä vaikutusta ei pysty vastaavasti kuvailemaan sanoin (”no siinä on enkeli ja sillä on palava miekka ja se on prätkän selässä”). Pienet thumbnailit saattaisivat ehkä auttaa, mutta nekin ovat vähän ongelmallisia.

Sarjakuvien kohdalla malli toimisi todennäköisesti paremmin, etenkin siinä vaiheessa kun sarjakuvaa olisi jo aiemmin julkaistu iso kasa. Esim. Order of the Stick pystyisi todennäköisesti keräämään seuraavien osien rahoituksen lunnasmallia käyttäen – tässä vaiheessa on epätodennäköistä että tekijä hylkäisi suuren määrän tekemäänsä työtä ja monimutkaisen juonen vain saadakseen ostajia huijattuaan kerran. Vastaavasti fanit ovat seuranneet sarjakuvaa pitkän aikaa ja on epätodennäköistä että he yhtäkkiä vain jättäisivät sikseen. Nettisarjakuvissa voisi myös toimia malli, jossa tekijä normaalisti julkaisee uusia osia esim. kahdesti viikossa, mutta tarpeeksi rahaa saatuaan julkaiseekin sitä tietyn ajan verran kolmasti viikossa.

Proosakirjoituksen kohdalla Stolze kokeili mallia, jossa hän kirjoitti kirjastaan ensimmäisen luvun ilmaiseksi verkkoon. Tämän jälkeen hän ilmoitti kirjoittavansa ja julkaisevansa seuraavan luvun kunhan saisi sen lunnaat kokoon, sitten vastaavasti seuraavien kohdalla kunnes kirja olisi valmis. Tämä yritys epäonnistui, koska ihmiset eivät halunneet laittaa säännöllisesti rahaa kirjaan joka ei välttämättä tulisi koskaan valmiiksi. Stolze totesi ettei näin jälkikäteen miettiessä voi syyttää ihmisiä siitä, ja hänen olisi pitänyt ajatella asia läpikotaisemmin ensin.

Kysyin Stolzen mielipidettä ehdottamastani porrastetusta lunnasmallista musiikin suhteen. Hän sanoi sen saattavan toimia, mutta piti mahdollisena vaarana sitä että merkittävä osa ihmisistä olisi tyytyväisiä alhaisen laadun versioihin eikä vaivautuisi maksamaan paremmista. Lisäksi se voisi johtaa tilanteeseen, jossa yhtye pyytäisi lunnaita useasta eri kappaleesta samaan aikaan – tämä hajottaa ihmisten rahat useaan eri tuotteeseen. Voi sen sijaan olla tehokkaampaa laittaa teoksia myyntiin vain yksi kerrallaan.

0 vastausta artikkeliin ”Greg Stolze lunnasmallista

  1. Mielenkiintoinen näkökulma minulle täysin entuudesta tuntemattomasta revenue-streamistä. Täytyy sanoa että nykyajan web 2.0 networking saitit voisivat olla nannaa luomaan awarenessiä ko. lunnas-tuotteelle, mutta kysymys josko tätä voi laajentaa kohtalaisen marginaalisen roolipeli & shareware yms markkinan ulkopuolelle jäivät mielestäni vastaamatta. Epäilen että vastaava malli ei välttämättä esim addressoisi muusikoiden ja kuvataiteilijoiden huolia, vaan heitö auttaisi pikemmin jonkinlainen direct-debit malli esim, iTunes mallinen kauppa (muusikon nettisivu tjsp) ilman Applen kaltaisia välikäsiä. On jo nimittäin todistettu että ”in rainbows” rahoitus malli toimi juuri niin kuin pitikin, ja sen huomaa vastaavanlaisista yrityksistä jotka ovat ilmestyneet kuin tyhjästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*