Ranskan uusi laki: 200 000 yhteyttä kiinni vuodessa?

Monien mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen Ranskassa parlamentin ala- ja ylähuone ovat nyt molemmat hyväksyneet nk. Hadopi-lain. Se mahdollistaa nettiyhteyden katkaisun jopa vuodeksi parin varoituskerran jälkeen. Lakia kutsutaankin myös ”kolmesta poikki” -laiksi. Lailla perustetaan Hadopi-niminen virasto lähettelemään varoituksia ja katkomaan nettiyhteyksiä oikeudenhaltijoiden pyynnöstä. Oikeudenhaltijat edustajineen saavat siis oman yksityspoliisin.

Piraattiliitto lainaa Ruotsin piraattipuolueen puheenjohtajaa, Rick Falkvingeä, joka blogissaan summasi lain sisällön seuraavasti:

”Hadopi-lain ajatellaan suojaavan artisteja tiedostojen jakamiselta. Tämä tarkoittaa käytännössä seuraavia asioita:
1. Ihmisiä suljetaan ulos netistä ilman tuomioistuimen päätöstä kolmen suuryritysten väittämän tiedostojen jakamisen perusteella.
2. Ihmiset joutuvat maksamaan nettiyhteydestään myös siltä ajalta kun se on suljettu.
3. Jotta ihmiset voisivat vapautua epäilyistä, viranomaiset vaativat heitä asentamaan tietokoneisiinsa vakoiluohjelmiston, joka raportoi viranomaisille kaikesta siitä, mitä he tekevät koneellaan.
4. Kulttuuriministeri odottaa satojen tuhansien nettiyhteyksien katkaisemista vuosittain.”

Huhheijaa. Viimeisenä oljenkortena lain hyväksymistä vastaan on se, että Ranskan perustuslakituomioistuin ottaisi lakiin kielteisen kannan. Saattaa kuitenkin olla, että Ranska joutuu vielä jälkeenpäin muuttamaan lakejaan, sillä Hadopi-laki on räikeässä ristiriidassa Euroopan parlamentin Telecoms packagen yhteydessä jo kahdesti selkeällä enemmistöllä hyväksymän ”kolmesta poikki” -lakien vastaisen kannan kanssa, ja taitaa jo kolkutella direktiivipaketin kuluttajansuojasäädöksiäkin.

Jos todella satojen tuhansien ranskalaisten nettiyhteyksiä aletaan katkoa, se merkitsee huomattavaa tietoyhteiskunnan kehityksen taantumista. Mitkä mahtavat olla taloudelliset seuraukset? Voihan toki olla että lähes kaikki, joiden yhteys on katkaistu, hankkivat uuden yhteyden toiselta palveluntarjoajalta (ellei sitäkin ole jotenkin kielletty), mutta on aikamoinen riski laskea sen varaan.

Ranskan kansanedustajat aiheuttavat kansalaisilleen vaikeuksia selvitä päivittäisestä asioinnista, tietoyhteiskunnan taantumista, arvaamattomia taloudellisia menetyksiä (verkkokaupat, maksulliset verkkopalvelut) ja kylvävät katkeruutta tavallisten kansalaisten keskuuteen. Ja kulttuurielämähän tästä hyötyy varmaan aivan valtavasti? Jatkoa on mielenkiintoista seurata, onneksi riittävän välimatkan päästä.

Telecoms-äänestys – osittainen voitto

Telecoms package -äänestys Euroopan parlamentissa oli osittainen voitto. Erityisesti Ranskan ajamat ”kolmesta poikki” -lait, jossa tekijänoikeusrikkomuksista epäillyn nettiyhteys voitaisiin katkaista ilman oikeuden päätöstä, tyrmättiin. Nyt hyväksytty muotoilu vaatii oikeuden päätöstä. Huonompi juttu oli se, että parlamentin hyväksymä muotoilu mahdollistaa edelleen erilaiset sensuurilistat ja mm. joissakin EU-maissa internet- ja puhelinfirmojen harjoittaman Skypen sensuroinnin. Suomessa laki ei toistaiseksi tällaista mahdollista, eikä Telecoms package siihen pakota, mutta näyttää vihreää valoa jäsenmaille, mikäli ne itse haluavat kansallisella tasolla moista säätää.

Nyt ollaan siis kaavion kohdassa 16. ja seuraavaksi lakipaketti menee ilmeisesti taas ministerineuvoston käsittelyyn. Ilmeisesti on odotettavissa, että neuvosto ei hyväksy parlamentin kantaa vaan asia etenee sovitteluun, jossa neuvoston ja parlamentin kannat yritetään sovittaa yhteen.

Lisää aiheesta Piraattipuolueen sivuilla!

Majava puri Telecoms packagea

Telecoms packagen suhteen suomalaiset tiedotusvälineet eivät ole hoitaneet tehtäväänsä vallan vaihtikoirana, neljäntenä valtiomahtina. Eivät todellakaan. Uutisointi on hyvämaineisissa lehdissäkin ollut hirveimmillään sitä tasoa, että on lähinnä referoitu netissä kiertäviä huhuja. Vihreiden Satu Hassin ja Jyrki Kasvin pintaa raapaiseva tiedote asiasta sai jonkin verran palstatilaa. Kunnollista asiaa ei ole kuitenkaan näkynyt. Edellä mainittuun Aamulehden uutiseen nähden jopa Kalevan legendaarinen ”Majava puri lehmää Pielavedellä” on hyvää journalismia. Siinähän on sentään käytetty asiantuntijalähdettä (poliisi). Tiistai-iltana, päivää ennen ratkaisevaa äänestystä, Uusi Suomi viihdytti kansaa mystisen olutpullon arvoituksella.

Eivätkä edes yleensä mainio Effi ja tietoyhteiskuntaihmisten poliitikkoylijumala Jyrki Kasvi tuntuneet olevan kovin ajantasalla. Ei ole syvällisiä analyyseja tilanteesta kuulunut, vain hätäisiä ”on tullut paljon yhteydenottoja” -juttuja. Vaikka Piraattipuolue on toiminut käytännössä ainoana järkevänä suomenkielisenä uutiskanavana aiheesta, en meillekään antaisi täysiä pisteitä. Huhtikuun lopun äänestykset tulivat meille yllättäen puun takaa. Vaikka tiesimme toki Telecoms packagesta, emme olleet osanneet varautua sen tulevan äänestykseen. Merkittävä syy tähän on se, että olemme olleet pitkälti perinteisen median uutisoinnin varassa. Jotenkin sitä olisi odottanut, että näin merkittävän paketin käsittelyn eteneminen näkyisi otsikoissa edes jotenkin. Nyt tiedämme paremmin, joten tästä lähtien täytyy tehostaa omaa tiedonhakintaa.

Median lisäksi vikaa on myös EU:n melko monimutkaisessa päätöksenteossa ja lainsäädännöllisessä slangissa sekä verkkosivujen käsittämättömässä sekavuudessa. Onneksi on asialle todella omistautuneita kansalaisjärjestöjä, kuten ranskalainen La Quadratude.

Voisin tässä lupailla pientä telecoms-FAQ:ta kunhan äänestykset ovat ohi. Viimeisintä kehitystä lainsäädäntöpaketin suhteen voi lueskella La Quadratuden sivuilta:

Telecoms package – kirje suomalaisille europarlamentaarikoille

Arvoisa Euroopan parlamentin jäsen!

Euroopan parlamentti äänestää 6.5. kohua herättäneestä telecoms package -lainsäädännöstä, jolla uudistetaan EU:n sähköisiä viestintämarkkinoita koskevat säädökset. Säädöspaketti sivuaa useassa kohdassa kansalaisten oikeutta vapaaseen tiedonvälitykseen ja oikeusturvatakeita erilaisia syytöksiä vastaan. Parlamentin ja ministerineuvoston sopima kompromissiesitys on kummankin osa-alueen kohdalta huono.

Parlamentin äänestyksessä on mahdollisuus äänestää monien kuluttajansuojaa, kansalaisten oikeusturvaa ja sananvapautta vahvistavien muutosesitysten puolesta. Tekijänoikeusrikkomuksista epäiltyjen verkkoyhteyden katkaisu ilman oikeuden päätöstä voidaan kieltää. Palveluntarjoajien ja valtioiden valtaa kieltää tiettyjen verkkopalvelujen käyttö voidaan rajoittaa. Eurovaalit ovat vain kuukauden päässä, joten nyt on hyvä aika näyttää, että Euroopan parlamentti työskentelee vain ja ainoastaan kansalaisten hyväksi. Piraattipuolue seuraa tiiviisti, ketkä suomalaiset eurokansanedustajat ovat valmiita parantamaan netin käyttäjien oikeuksia oikeudenhaltijoiden etujärjestöjen ja muiden sensuuri-intoisten tahojen toimia vastaan.

Telecoms package on tärkeä säädöspaketti tietoyhteiskunnan kehityksen kannalta. Paketin säilyminen nykyisessä muodossan haittaisi kuitenkin vapaan tietoyhteiskunnan kehitystä ja näyttäisi vaarallisella tavalla vihreää valoa aiemmin lähinnä totalitaarisista maista tutuille sensuuritoimille ja oikeuslaitoksen ulkopuoliselle ahdistelulle. Mahdollisuus palveluntarjoajien suorittamaan protokollakohtaiseen sensuuriin vääristäisi alan kilpailua. Tästä esimerkkinä ovat myös puhelinyhteyksiä myyvien palveluntarjoajien
toteuttamat Skype-estot joissakin EU:n jäsenmaissa. Toivomme, että äänestätte kansalaisten oikeudet ja kuluttajansuojan takaavien muutosten puolesta.

Seuraavista linkeistä löytyy apua äänestyspäätöksen tekemisessä:
http://www.laquadrature.net/files/Voting%20list%20Harbour%20Report-A6-0257-2009.pdf
http://www.laquadrature.net/files/Voting%20list%20Trautmann%20Report-A6-0272-2009.pdf

Telecoms package – mitä, missä, milloin?

Euroopan unionissa käsittelyssä oleva nk. telecoms package on herättänyt viime päivinä paljon huolta, sillä siitä on liikkunut mitä villimpiä huhuja. Telecoms package on laaja lainsäädäntöpaketti, jonka tarkoitus on uudistaa EU:n televiestintämarkkinoita koskevat säännökset. On väitetty, että lainsäädäntöpaketti muuttaisi perusteellisesti koko internetin luonnetta maksu-tv:n kaltaiseksi tilauspalveluksi. On väitetty, että paketti pakottaisi kaikki EU-maat hyväksymään sensuurilakeja. Telecoms packagen vuoksi kannattaakin olla huolissaan, mutta osa siitä esitetyistä väitteistä on liioiteltuja.

Tämä kirjoitus ei ole juristin kirjoittama, ja säädösehdotukset ovat lainsäädännöllistä EU-jargonia, jossa välillä olennaisempaa on se, mitä siinä ei sanota kuin se, mitä siinä sanotaan. En siis takaa kaikkien yksityiskohtien oikeellisuutta, mutta pääkohdat pitävät paikkansa. Lainausmerkeissä olevat suomennokset ovat allekirjoittaneen omia käännöksiä.

Sallii jäsenmaiden hyväksyä sensuurilakeja
Telecoms package ei pakota jäsenmaita hyväksymään sensuurilakeja, mutta sallii jäsenmaiden säätää sellaisia (kuten Suomen laki lapsipornografian levittämisen estotoimista) mikäli ne itse haluavat. Se ei myöskään pakota hyväksymään ”kolmesta poikki” -lakeja, mutta sallii sen, mikäli jäsenmaa itse haluaa. Tosin parlamentin teollisuusvaliokunta päätti 21.4. esittää tähän kohtaan muutosta parempaan suuntaan. Kyseistä kohtaa tarjotaan nyt parlamentin täysistunnolle sellaisessa muodossa, joka ei sallisi nettiyhteyden katkaisua ilman oikeuden päätöstä.

Korostaa loppukäyttäjän (yksityishenkilö tai yhteistötilaaja) oikeutta estotoimiin
Telecoms package ei tee internetistä maksu-tv:n kaltaista tilauspalvelua, vaan korostaa sitä, että loppukäyttäjän tulee itse voida valita mihin kaikkeen sisältöön hänellä on pääsy (tarkoittanee erityisesti ”lapsilukkoja” ja sen tyyppisiä järjestelmiä). Koska myös yhteisötilaaja laskettaneen loppukäyttäjäksi, säädösesitys sallisi yhteisötilaajien rajoittaa käyttäjien surffailua mielin määrin. Tilanne tosin on tämä jo Suomessa ja varmaan muuallakin. Käyttöehdoissahan voidaan kieltää mitä tahansa. Jotkut ovat ilmeisesti käsittäneet tämän väärin niin, että palveluntarjoajien olisi pakko tarjota ainoastaan jotain rajoitettuja ”paketteja” käyttäjille. Mistään tällaisesta ei ole kuitenkaan kyse.

Sallii jäsenmaiden sensuroida ”laitonta sisältöä”
Säädösehdotuksen mukaan jäsenmaiden täytyy ”edistää loppukäyttäjien mahdollisuuksia oman valintansa mukaan käyttää kaikkea laillista sisältöä”. ”Laillisen sisällön” korostaminen monessa kohtaa on melko hämärää. Käytännössä se tarkoittaa ilmeisesti sitä, että jäsenmaa voisi halutessaan sensuroida kaikkea ”laitonta sisältöä”, mikä saattaisi tarkoittaa vaikkapa laittomasti jaossa olevia teoksia.

Sallii/ei salli nettiyhteyden katkaisun ilman oikeudenkäyntiä
Säädösehdotuksen piti alun perin sallia verkkoyhteyden katkaisu ”toimivaltaisen viranomaisen” päätöksestä (oikeampi suomennos olisi ehkä ”toimivaltainen taho”), eli ilman oikeudenkäyntiä. Teollisuusvaliokunta päätti kuitenkin esittää parlamentin täysistunnolle hyväksyttäväksi sellaista muotoilua, jossa edellytetään oikeuden  päätöstä. Säädösehdotuksen mukaan jäsenmaiden on kuitenkin ”rohkaistava luotettavien oikeuden ulkopuolisten keinojen käyttöä”. Tämä tarkoittaa ymmärtääkseni vihreää valoa ainakin oikeudenhaltijoiden suojelurahabisnekselle (kiristetään rahaa vastineeksi siitä ettei viedä asiaa oikeuteen). Tämän voisi tulkita tarkoittavan myös rohkaisua ”kolmesta poikki” -lakeihin, jos parlamentti päätyykin sallimaan (vastoin valiokunnan esitystä) ilman oikeuden päätöstä tapahtuvan nettiyhteyden katkaisun.

Säädösehdotuksen mukaan jäsenmaat voivat ”ottaa käyttöön käyttäjien palveluihin ja sovelluksiin pääsyyn liittyviä toimenpiteitä”, eli rajoittaa pääsyä, ja ilmeisesti myös sallia palveluntarjoajien rajoittaa pääsyä tiettyihin palveluihin. Rajoitusten tulee kuitenkin ”kunnioittaa perusoikeuksia” (sanahelinää?). Hyvänä puolena esitys pakottaisi palveluntarjoajat ilmoittamaan käyttösopimuksissa minkä tyyppiset sivustot tai palvelut on estetty. Tulkitsen tätä niin, että vastaisuudessa suomalaisten palveluntarjoajien tulisi käyttösopimuksissa ilmoittaa ”lapsipornosivustojen” ”sensuroinnista”.

Telecoms packagessa tärkeintä on se, että siinä ei juuri ole jäsenmaita velvoittavia säädöksiä. Se sallii jäsenmaiden säätää internetin käyttöä rajoittavia lakeja, mutta ei pakota siihen. Telecoms package ei siis ymmärtääkseni itsessään aiheuta mitään suuria kamaluuksia. Toki on mahdollista, että Suomen hallitus päättää sen innoittamana ryhtyä ajamaan tiukempaa lainsäädäntöä. Se on kuitenkin siinä tapauksessa hallituksen oma valinta, ei EU:sta saneltu pakko. Lakipaketin huono puoli on juuri se, että se saattaa rohkaista sensuuri-intoisia hallituksia lainsäädännön kiristyksiin omissa maissaan. Koko paketti yleensäkin lähtee väärästä näkökulmasta, eli rajoitusten sallimisesta, ilman että siinä olisi selkeästi todettu netinkäyttäjän sähköiset perusoikeudet.

Pakottaa palveluntarjoajat postittamaan tekijänoikeuspropagandaa?
Vielä mainittakoon, että esityksessä kovasti puhutaan ”tiedottamisesta”, jota palveluntarjoajien pitäisi ryhtyä harjoittamaan asiakkaidensa suuntaan. Tämä saattaisi tarkoitta jotain sen suuntaista, että palveluntarjoaja lähettäisi laskun mukana pari sivua tekijänoikeusjärjestöjen propagandaa.

Mikäli jäsenmaat ryhtyvät säätämään telecoms packagen innoittamina runsaasti sensuurilakeja tai muita älyttömyyksiä, on silti mahdollista, että lait vedettäisiin EY-tuomioistuimeen. Se taas arvioisi, ovatko telecoms packagen säädökset perusoikeussäädösten  mukaisia.

Miten esitys on edennyt/etenee?
Viime syksynä Euroopan parlamentti hyväksyi telecoms packagen sisällön (johon kuului ”kolmesta poikki” -lakeja vastustava kanta). Sen jälkeen unionin ministerineuvosto antoi siitä omat, ikävät muutosehdotuksensa (mm. ”kolmesta poikki” -lakeja puoltava kanta).

Telecoms package oli 21.4.2009 Euroopan parlamentin teollisuusvaliokunnassa äänestyksessä. Seuraavaksi se etenee valiokunnan esityksen pohjalta parlamentin täysistunnon käsittelyyn 5.5.2009. Silloin parlamentti voi joko hyväksyä ministerineuvoston muutosehdotukset, jolloin esitys menee kokonaisuudessaan läpi, tai hylätä osan neuvoston muutosehdotuksista. Jälkimmäisessä tapauksessa neuvosto voi sitten puolestaan hyväksyä tai hylätä parlamentin tekemät muutokset.

Jos neuvosto hylkäisi parlamentin tekemät muutokset, siirryttäisiin sovittelumenettelyyn, jossa parlamentin ja neuvoston kannoista hierottaisiin kummallekin sopiva kompromissi. Asiaa valottaa tämä kaavio. Sen jälkeen kun 5.5. on parlamentissa äänestetty asista, ollaan joko kaavion kohdassa 12, 14 tai 16. Käytännössä kohta 14 eli koko paketin hylkääminen ei tapahdu. Kohta 12 olisi huono juttu, kohta 16 hyvä juttu.

Kohtuullisen selkeää lisätietoa lainsäädännölliseen jargoniin tottuneille löytyy tästä paketista.

Telecoms Package

EU:ssa jälleen käsittelyssä olevasta, viime syksynä jo alustavasti hyväksytystä nk. Telecoms Packagesta on parina viime päivänä liikkunut hurjia huhuja. Lainsäädäntöpakettia on kuvattu internetin romuttavana, apokalyptisena Pandoran lippaana, jonka aukeamisen jälkeen heräämme huomenna maailmasta, jollaista edes Orwell ei osannut kuvitella. Tämä näkemys on liioittelua.

Tässä hyvin lyhyesti Telecoms Packagen pääkohdat:
– se ei pakota jäsenmaita ryhtymään sensuuritoimiin
– se ei pakota tekemään internetistä mitään maksu-tv-tilauspalvelua
– se antaa luvan jäsenmaille säätää sensuurilakeja (kuten laki lapsipornografian levittämisen estotoimista Suomessa), kolmesta poikki -lakeja ja muuta vastaavaa, jos jäsenmaa itse haluaa
– siinä on ylipäänsä vain vähän jäsenmaita velvoittavia säädöksiä, joista osa on kuluttajansuojan kannalta hyödyllisiä.

Telecoms Package ei siis itsessään aiheuta mitään suuria kamaluuksia. Toki on mahdollista, että Suomen hallitus päättää sen innoittamana ryhtyä ajamaan tiukempaa lainsäädäntöä. Se on kuitenkin siinä tapauksessa hallituksen oma valinta, ei EU:sta saneltu pakko.

Lue tästä laajempi kannanotto!

Tietoverkkojen käyttäjien oikeudet: haasteet EU-tasolla

Anna Mikkolan vieraskirjoitus, julkaistu 30.10.2008.

Syyskuussa Euroopan parlamentti hyväksyi uuden telemarkkinapaketin. Kyseessä oli niin sanottu ensimmäisen lukemisen hyväksyntä, jonka jälkeen paketti lähtee vielä neuvostoon pompahtaakseen mahdollisesti takaisin parlamentin toiseen lukemiseen, mikäli jäsenmaiden ministerit eivät parlamentin muotoiluja hyväksy. Suomea kyseisessä ministerineuvostossa edustaa viestintäministeri Suvi Lindén.

Telemarkkinapaketin valmisteluprosessi paljasti kipeällä tavalla muutamia oleellisia tosiasioita tietoverkkojen käyttäjien oikeuksien turvaamisesta EU-tasolla.

Jos alkuperäinenkin komission esitys oli painotuksiltaan vääristynyt, oli sitä myös parlamentin hyväksymä muoto. Tekijänoikeuslobbarit työskentelivät parlamentaarikkojen kimpussa armottomasti saadakseen uuteen lainsäädäntöön välttämättöminä pitämänsä nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön laajennukset – käyttäjien oikeuksien kustannuksella.

Paketin lähtökohta oli väärä: lähdettiin liikkeelle teollisuuden eduista ja linkitettiin se suoraan Euroopalle välttämättömän uuden innovaation edistämiseen. Sen sijaan mielestäni lähtökohdan olisi pitänyt olla käyttäjien oikeuksien määrittely ja niiden turvaaminen.

Euroopan tietosuojavaltuutettu esitti asiaa koskeneessa raportissaan huolensa siitä, että uusi lakipaketti saattaa jättää oven auki palveluntarjoajien toimesta tehtävälle internetin laajamittaiselle monitoroinnille tekijänoikeusrikkomusten havaitsemiseksi. (Linkki, erityisesti kohdat 31-36.)

Ranskalais-saksalainen käyttäjien oikeuksia ajava La Quadrature du Net puolestaan piti mekkalaa siitä, että Ranska on ajamassa EU-tasolle niin kutsuttua kolmen kerran sääntöä (three strike approach), jossa palveluntarjoajat saisivat kahden varoituksen jälkeen katkaista tekijänoikeusrikkomuksiin syyllistyneen käyttäjän yhteyden.

Euroopan parlamentista neuvoston käsittelyyn lähti ehdotuksen laimennettu versio, johon oli lisätty muutama maininta kansalaisten perusoikeuksista ja tuomioistuimen roolista kaikissa vakavissa toimenpiteissä. Silti tämä laimennettukaan versio ei tietosuojavaltuutetun esittämällä tavalla suoraan kiellä verkon laajamittaista monitorointia.

Lisäksi laimennettuun versioon jäivät operaattoreille suunnatut velvoitteet rohkaista käyttäjiä ”laillisen sisällön” käyttöön. ”Laillinen sisältö” on termi, jota en aikaisemmin ole lakitekstissä nähnyt, ja joka saman tien heittää tietoverkon neutraaliuden käsitteen romukoppaan.

Omalla tavallaan samaa käyttäjien kontrollointiin keskittyvää filosofiaa heijasteli jonkinmoista kohua herättänyt virolaisparlamentaarikko Marianne Mikon mietintö, jossa blogeille ehdotettiin laatumerkintöjä ja kirjoittajien taustojen selvittämistä.

Teollisuudelle ja poliitikoille on valtavan hankalaa käsitellä sitä tosiseikkaa, että informaatioyhteiskunnassa kuka tahansa voi olla sisällöntuottaja. Asian vaikeus piilee mielestäni kahdessa seikassa.

Ensinnäkin perinteinen media on hallittavampi asia. Tällä en välttämättä tarkoita kontrolloitavaa, vaan vähemmän pirstaloitunutta. Vaikka tekijänoikeusteollisuus onkin jähmettynyt kiinni vanhakantaiseen sisällöntuotantomalliin, ja näin preferoi käyttäjien laajempaa kontrollia, monen poliitikon mielessä asia yhdistyy myös selkeästi verkon ja siellä toimimisen käsittämättömyyteen.

Toiseksi yksi aikamme suuri yhteiskunnallinen muutos on siirtyminen rahan tuottamisesta tavaroilla rahan tuottamiseen tiedolla ja kyvyillä. Sisällöntuotanto on siis myös suuri taloudellinen kysymys, jossa yhteiskunnilla on voitettavaa ja hävittävää siinä missä teollisuudellakin.

Monelle nettiaktiiville verkon reguloiminen eli sääntely laeilla on itsessään kirosana. Monet ovat sitä mieltä, että täysin regulaation ulkopuolelle jätetty verkko toimisi ihanteellisen markkinatalouden sääntöjen mukaan, ja kysynnän ja tarjonnan laki pitäisi huolen käyttäjien oikeuksista. Ymmärrän tätä näkökantaa, mutta en pidä sitä realistisena.

Läheskään kaikki käyttäjät eivät ole hyvin perillä omista oikeuksistaan ja vaihtoehdoistaan, saati mahdollisuuksistaan verkossa. Verkkomaailma on ajat sitten lopettanut olemasta kohtuullisen rajoittuneen asialle omistautuneen ryhmän maailma.

Teoriassa reguloimaton verkko tarkoittaa palveluntarjoajien rajoittamatonta valtaa siltä osin kun käyttäjillä ei ole tietoja tai taitoja sitä vastustaa. Käytännössä fyysisessä maailmassa olemme huomanneet, että ainoa tapa todella taata kansalaisten oikeudet on kirjata ne sitoviksi velvoitteiksi lakiin.

Toisekseen verkossa tapahtuvan toiminnan taloudellinen merkitys yhteiskunnille tarkoittaa väistämättä sitä, että valtiot ja poliitikot kokevat nyt ja tulevaisuudessa tarvetta asettaa sille sääntöjä.

Kun poliitikot haluavat laatia sääntöjä, ja laativat niitä tekijänoikeus- ja teollisuuslobbareiden näkökulmasta, ei ole poliittista realismia vaatia reguloimattomuutta. Sen sijaan on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia ne säännöt ovat. Hyvä esimerkki mielestäni positiivisesta regulaatiosta EU-tasolla on matkapuhelinoperaattoreille asetetut katot roaming-hinnoissa. Näihin operaattoreille asetettuihin rajoituksiin on tulevaisuudessa tulossa laajennuksia ja tiukennuksia.

EU:n on siis mahdollista ajaa käyttäjän ja kuluttajan oikeuksia, ja tehdä niin sangen tehokkaasti. Tämä jo siksikin, että sisämarkkinasäännöt ovat EU:n lainsäädännön ydin. Silloin kuluttajien oikeudet ja suoja ovat yksi EU:n vahvinta lainsäädäntöaluetta. Juuri siihen on verkon käyttäjien oikeuksia ajavien kansalaisliikkeiden iskettävä.

Anna Mikkola työskentelee europarlamentaarikko Esko Seppäsen (vas) avustajana Brysselissä ja on Vasemmistonuorten ehdokas kesäkuun 2009 europarlamenttivaaleihin. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia pyritään julkaisemaan kerran viikossa aina torstaisin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.