Nettipokerit sensuuriin?

Eduskunnan on tarkoitus päättää tänä keväänä arpajaislain uudistuksesta. Syynä ovat ulkomaiset nettipokerisivustot, jotka houkuttelevat suomalaisten rahoja ulkomaille sekä uhmaavat paikallista valtionmonopolia. Olemassa oleva lainsäädäntö ei selvästikään kykene ehkäisemään tätä ilmiötä, mutta toisaalta on vaikea uskoa suunnitellun uudistuksen onnistuvan sen paremmin. Lakiesitys toisi kolme tapaa hillitä ulkomaisten uhkapeliyritysten maihinnousua:

  1. pankkien velvollisuus estää rahaliikennettä,
  2. uhkasakko laittoman mainonnan julkaisijalle, sekä
  3. internetsensuuri.

Rahaliikenteen rajoittaminen tuntuu varsin oudolta keinolta EU-maan näkökulmasta; joka tapauksessa esto olisi tehoton, sillä maksut kulkeutuvat pääsääntöisesti internetin rahanvälityspalveluiden (esim. PayPal, MoneyBookers) kautta.  Uhkasakon motivaationa on se, etteivät syyttäjät ole vieneet aiempia tapauksia eteenpäin: rikkeitä on pidetty vähäpätöisinä vietäviksi raskaaseen oikeusprosessiin. Sakot todennäköisesti vähentävät luvatonta mainontaa lehdissä, mutta markkinoilla on tapana sopeutua ja lopulta löytää potentiaaliset asiakkaat, kun kysyntää on riittävästi.

Erityisen huolestuttavaa on toimimattoman sensuurijärjestelmän mahdollinen laajentaminen lapsipornosta uhkapeleihin, lähinnä nettipokeriin. Lapsipornofiltterin tapauksessa sensuroitiin useita sivustoja, joilla ei ollut lainkaan laitonta materiaalia. Toisaalta nimipalvelinsensuuri on helppo kiertää eikä se lainkaan ratkaise niitä ongelmia, joiden vuoksi sitä toteutetaan. Sensuurijärjestelmä tuotiin sisään puhumalla lasten suojelemisesta, missä yhteydessä vastustajat oli helppo leimata pedofiilien puolustajiksi. Tämän Troijan hevosen sisältä ovat sittemmin loikanneet esiin mediateollisuuden vaateet tekijänoikeuslainsäädännön rikkomista mahdollistavien sivustojen sensuroinnista sekä nyt uhkapelimonopolin vaateet ulkomaisten pelisivujen lisäämisestä sulkulistalle.

Toivotaan ettei Suomi ole näin siirtymässä johtavien sensuurimaiden joukkoon mm.  Kiinan, Turkin ja Tanskan seuraan.

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain ja lääkelain muuttamisesta

Eduskunta löi 11.11.2008 lukkoon esityksen, jossa ehdotettiin rinnakkaislääkkeiden käytön yleistämistä lääkekorvauksien avulla. Käytännössä esitys kannattaa edullisemman vaihtoehtoisen lääkkeen tarjoamista silloin, kun siitä ei oletettavasti ole haittaa. Kannustimena lääkekorvauksia alettaisiin maksamaan edullisemman lääkkeen hinnan mukaan, muttei kieltämään kalliimpaan vaihtoa. Kalliimpaan vaihtoehtoon vaihtaminen tosin tapahtuu tällöin täysin lääkkeen ostajan omilla varoilla, eikä erotusta hinnassa lääkekorvauksen muodossa tueta.

Ehdotus herätti heti muutamia kysymyksiä siitä miten se tulee toimimaan sitten joskus kun lääkepatentteja ei enää ole, kuin myös siitä, mitä vaikutuksia ehdotuksen toteutumisella tulisi olemaan välittömästi. Selkeää ainakin on se, mitä itse ehdotuksessakin on laskelmoitu: lääkkeiden ostajille sekä lääkekorvauksen rahoittajille, eli terveydenhuoltojärjestelmälle ja valtiolle koituu selkeää säästöä, ehdotuksen mukaan yhteensä jopa n. 85 miljoonaa euroa. Kuulostaa hyvältä, paljon säästöä. On kuitenkin tapauksia, joissa täysin saman vaikuttavan aineen omaava lääke ei yksinkertaisesti jokaisella toimi kuten sen pitäisi. Tätä varten ehdotus sisältää kohdan jossa lääkkeen määräävälle lääkärille annetaan oikeus määrätä edullisemman vaihtoehdon sijaan kalliimpi lääke ja tästä lääkkeestä saa normaaliin tapaan lääkekorvauksen. Hienoa. Hienolta kuulostaa myös se, että korvaavan lääkkeen valikoimassa käytetään ns. geneeristä valintaa, eikä joissain maissa olevaa ”terapeuttista mallia”, jossa lääkkeet luokitellaan monimutkaisesti toimintakohteidensa ja tapojen mukaan. Geneerisessä tavassa korvaavan lääkkeen pitää olla samalla vaikuttavalla ainesosalla, samalla annostuksella ja jopa suurinpiirtein samalla pakkauskoolla. Tällä vältetään suurin osa lääkkeen käyttäjän riskeistä saada väärin toimivaa lääkettä.

Lääkkeisiin kulutettavan rahan määrä on noussut kovaa vauhtia, jopa melkein kymmenen prosentin vuosittaista kasvuvauhtia. Osasyy tähän on väestön vanheneminen sekä sairaudet, joihin vasta nyt on tullut lääkkeet. Yksi merkittävä tekijä kuitenkin ovat lääkkeiden kovat hinnat ja mitätön kilpailu, johon ehdotus tekeekin muutoksen. Jatkossakin se suosittu ja tunnettu merkki saattaa olla lääke jota lääkäri määrää, mutta se edellyttää riittävän edullista hintaa. Lääkkeiden hinnat arvioidaan neljännesvuosittain ja mikäli tuo tunnettu merkki lähtee riittävän hyvin hintakilpailuun mukaan, pystyy se pysymäänkin reseptiin kirjoitettuna lääkkeenä. Suurin ongelma neljännesvuosittaisesta hintojen tarkastuksesta ja sen perusteella suosituslääkkeen määräytymisestä lienee lääkäreiden tai jonkun muun vaihtoehtoisen lääkkeen valitsevan työn lisäys. Aina pitää olla selvillä siitä, mikä lääke tulee reseptiin kirjoittaa. Tämän ei kuitenkaan pitäisi koitua todelliseksi ongelmaksi järjestämällä (ellei jo ole) pääsy tietokantaan, josta saada ajankohtaiset suositukset. Saman tietokannan käyttö tulisi olla myös julkisessa käytössä, jokaisella tulee olla mahdollisuus tarkistaa mitä pillereitä suuhunsa panee tai mitä sivuoireita voi olla odotettavissa.

Minua myös huolestutti hieman prosessin aiheuttama nimen tunnettavuuden katoaminen, mutta kun asiaa pidemmälle ajattelin, tuote ehtii kyllä saada tunnettavuutta omalle nimelleen ennen rinnakkaislääkkeiden saapumista markkinoille, sikäli mitä reseptilääkkeiden nimen tunnettavuudella edes niin suurta merkitystä kuin reseptivapailla on. Jos esimerkiksi nyt tunnetun lääkkeen sijasta lääkäri määrää rinnakkaislääkettä, on alkuperäisen lääkkeen tunnettavuus varmasti jo muodostunut. Jos taas markkinoille tulisi uusi lääke, mahdollisesti jopa vaivaan johon ei vielä lääkettä ole tai lääke muutoin vain olisi tehokkaampi kuin aiemmat, sillä olisi aikaa (varovasti arvioiden) vähintään vuosi ennen kuin rinnakkaislääkettä ehtisi kukaan asianmukaisin keinoin markkinoille tarjota. Tämä aika varmasti riittää tuotteen tunnetuksi tekemiseen, suuriin myynteihin yksin kilpailijoiden puuttuessa sekä valmiiden tehokkaiden tuotantolinjojen pystytyksen. Jätin edellä olevasta esimerkistä patenttisuojan tarjoaman yksinoikeuden valmistukseen kokonaan pois, sillä todellisuudessa patentti suojaa vain täsmälleen tuota lääkettä, ei itse kehitettyjä muunnoksia jotka eivät patenttisuojaa riko. Kun vaikuttavat lääkeaineet voidaan analysoida, ei useimmissa tapauksissa patentti pysty suojaamaan lääkettä, ellei kyseessä ole hyvinkin tarkka lääkeaineiden yhdistelmä, josta ei muunnosta pysty tekemään.

Pientä tilastotietoa vielä:

Vuonna 2007 lääkekorvausmenot oli 1142,1 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan vuonna 2007 lääkkeiden vaihtamisesta halvempiin syntyi säästöjä 35,6 miljoonaa euroa. Säästö saattaa tuntua pieneltä näinkin huiman summan rinnalla, mutta mikäli uusi ehdotus tuo lisää säästöä n. 50 miljoonaa vuosittain, eikä erityisempää haittaa muutoksesta ole, ei ole mitään syytä olla toteuttamatta säästöä ja olla jättämättä lääkkeiden kilpailutuksen parannusta ja siten myös hintojen alennusta tekemättä.

Hieno lakiehdotus hallitukselta, tätä on selkeästi mietitty rauhassa ja pyöritelty monelta näkökulmalta ja monessa valiokunnassa, eikä ole lähdetty tanssimaan suurten lääkeyhtiöiden pillin mukaan vaan pyritty tarjoamaan kansalle jotakin. Vielä kun saadaan EU-tasolla poistettua lääkepatentit kokonaan, voivat lääkemarkkinatkin alkaa kokea todellista kehitystä.