Viestintäsalaisuus unohtui ihmisoikeusselonteosta

Eduskunnassa käsiteltiin 9.9. valtioneuvoston ihmisoikeusselontekoa. Selonteosta loisti poissaolollaan perustuslain 10 §:ssä turvattu viestintäsalaisuus, joka on sähköisen viestinnän osalta pitkälti romutettu.

Periaatteessa sähköisen viestinnän luottamuksellisuus nauttii samaa turvaa kuin perinteiset kirjeetkin. Kuitenkin kuluvan vuoden alusta Ruotsissa astui voimaan laki, joka antaa Ruotsin puolustusvoimiin kuuluvalle FRA:lle oikeuden tarkkailla kaikkea maan rajat ylittävää sähköistä viestiliikennettä. Tällä hetkellä lähes kaikki suomalaisten verkkoliikenne, kuten Gmail-sähköpostit, kulkee Ruotsin rajojen yli. FRA:n tietokoneet analysoivat kaikkien näiden viestien sisällön ja päättävät avainsanojen perusteella, onko viestit tarvetta ottaa manuaaliseen tarkkailuun. Sama koskee ulkomaanpuheluita ja -tekstiviestejä. Vastaavia vakoilujärjestelmiä on muillakin mailla, esimerkiksi Yhdysvalloilla.

Euroopan parlamentin valiokunta totesi raportissaan jo vuonna 2001, että mikäli haluaa toteuttaa viestintäsalaisuutensa internetissä, on tietoliikenne erikseen salattava. Sonera siirsi FRA-lain vuoksi sähköpostipalvelimensa Ruotsista Suomeen, mutta tämä on vain hyvin laiha lohtu. Suurin osa suomalaisten sähköisestä viestinnästä analysoidaan.

Ulkomaisten sotilas- ja tiedusteluviranomaisten toimien vuoksi perustuslaillinen viestintäsalaisuus on nyt kuollut kirjain. Tätä merkittävää ihmisoikeusongelmaa ei mainittu sanallakaan valtioneuvoston ihmisoikeusselonteossa. Jos viestintäsalaisuutta pidetään niin vähäpätöisenä asiana, ettei sen massiivista rikkomista tarvitse käsitellä lainkaan, miksei sitä saman tien poisteta perustuslaista? On käytävä yhteiskunnallista keskustelua siitä, minkä arvon haluamme viestintäsalaisuudelle antaa. Jos sitä kerran tarvitaan, pitäisi myös kantaa huolta sen toteutumisesta.

Tämä kirjoitus julkaistiin 17.9.2009 Helsingin Sanomissa otsikolla ”Viestintäsalaisuutta saa näemmä rikkoa”.

Puhe FRA-lain vastaisessa mielenosoituksessa

Ohessa FRA-lain vastaisessa mielenosoituksessa Piraattipuolueen puolesta pitämäni puheen teksti. Itse puhe poikkesi tekstistä jonkin verran. Lukemisen helpottamiseksi lisäsin myös väliotsikot. Kiitos kaikille mielenosoitukseen osallistuneille ja sitä henkisesti tukeneille! Paikalla oli odotetusti muutama kymmenen ihmistä, ja medianäkyvyyttä tuli ihan mukavasti.

FRA-laki valitettavan vähän esillä Suomessa
Suomessa on puhuttu hyvin vähän FRA-laista, ottaen huomioon kuinka merkittävä se on. Huomattava osa suomalaisten sähköisestä viestinnästä kuuluu lain piiriin, ja Ruotsin armeija pääsee vakoilemaan viestin sisältöä. Nyt ei siis ole kyse mistään Lex Nokiasta, joka sallisi ainoastaan tunnistetitojen käytön, vaan tosiaankin Lex Orwellista, joka sallii sähköpostien ja tekstiviestien sisällön lukemisen ja puheluiden kuuntelun.FRA voi harjoittaa vakoilua systemaattisesti ja esimerkiksi etsiä avainsanojen perusteella epäilyttävää viestintää. Kaikki tämä voi tapahtua ilman minkäänlaista rikosepäilyä ja ilman minkäänlaista oikeuden päätöstä.

Ruotsissa asiasta on syntynyt mekkala. FRA väittää olevansa kiinnostunut vain ulkomaiden kansalaisista, ja vakoiluoikeudet koskevat periaatteessa vain ulkomailta tulevaa viestiliikennettä. Kuitenkin viestintäverkot ovat nykyään niin kansainvälisiä, että osa ruotsalaisten välisestä viestinnästäkin tulee epäilemättä vakoilun piiriin. Esimerkiksi Suomen nettiliikenne ulkomaille kulkee Ruotsin kautta ja myös huomattava osa Suomen sisäisestä liikenteestä.

Syyt vaikenemiselle
Miksi Suomessa on sitten puhuttu asiasta nin vähän? Keskustelu on liittynyt lähinnä Soneran päätökseen siirtää sähköpostipalvelimensa Ruotsista Suomeen. Ensimmäinen arvaus vaikenemisen syistä on raadollinen. FRA-lain todennäköinen tarkoitus on vakoilla Venäjää, jonka ulkomaan viestiliikenteestä jopa 80 % kulkee Ruotsin kautta. Suomi on varmasti myös kiinnostunut näistä tiedoista. Lisäksi Suomen puolustusvoimissa toimii ilmavoimien alaisena Ruotsin FRA:ta vastaava viestikoelaitos, joka on vähintään yhtä salamyhkäinen kuin suojelupoliisi. Viestikoelaitos ei kerro toiminnastaan mitään, mutta sen päätehtävä on juuri kaikenlainen viestinnän vakoilu. Omien sanojensa mukaan viestikoelaitos vakoilee vain ulkomaisia tiedustelupalveluja. Nyt on kuitenkin aika kysyä Suomen päättäjiltä, mitä kaikkea viestikoelaitos oikein puuhailee? FRA:n on epäilty vakoilleen viestintää laittomasti jo aiemmin, ja FRA-laki on ehkä säädetty vain tuon aiemmin laittoman toiminnan laillistamiseksi.

Vakoilujärjestelmiä useilla mailla – viestintänsä salaamista kannattaa harkita
Ruotsi ei ole ainoa maa, joka vakoilee ihmisten viestejä. Yhdysvalloilla on tunnetusti vastaava ECHELON-järjestelmä ja muutamalla muullakin maalla tiedetään olevan vastaavia järjestelmiä. Onko FRA-lain vastustaminen siis turha taistelu? Ei ole, perusoikeuksia rikkovaa lainsäädäntöä on vastustettava kaikkialla ja kaikissa tilanteissa. Ruotsi on meille erityisen läheinen maa ja FRA:n vakoiluoikeudet kohdistuvat suoraan suomalaisten viestintään. Nämä asiat on nyt nostettava julkiseen keskusteluun. Kansalaisten on edes saatava tietää, mitä tapahtuu.

Nyt on tullut aika salata viestintänne! Piraattipuolue ottaa lähiaikoina käyttöön salatun yhteyden nettisivuilleen. Euroopan unionin ECHELON-raportti suositteli jo vuosia sitten sähköisen viestinnän salaamista, mikäli haluaa välttää niiden sisällön sorkkimisen. Meidän täytyy tietää enemmän, lukea EU-raportti Echelonista, kysyä mitä viestikoelaitos tekee, opetella salaamaan sähköpostimme ja nettiliikenteemme ja vaatia korkeaa tietosuojatasoa esimerkiksi yrityksiltä ja valtionhallinnolta. Ilmeisesti voimakkaillakin supertietokoneilla on hankalaa avata tavallisten ihmisten käytössäkin olevia salauksia. Esimerkiksi Yhdysvaltain valtionhallinnolle salaisten tietojen liikutteluun kelpaavat salaukset ovat saatavilla myös tavallisille kansalaisille.

Toivoa lain korjaamisesta on…
Toivoa jopa FRA-lain kumoamisesta tai muuttamisesta parempaan suuntaan on vielä jäljellä. Laki hyväksyttiin Ruotsin valtiopäivillä hyvin niukalla enemmistöllä, äänin 143-138. Se on aivan liian tiukka tulos perusoikeuksien kannalta näin merkittävälle laille. Toivon, että keskustelu Ruotsissa jatkuu vilkkaana ja että lakia käsitellään lähivuosina siellä ainakin joltakin osin uudelleen. Suomella on edelleen mahdollisuus vaatia Ruotsilta toimenpiteitä esimerkiksi diplomaattisen yhteistyön keinoin. Kansalaisilla on edelleen mahdollisuus painostaa päättäjiä. Ehkä suurin toivo liittyy kuitenkin siihen, että eräs kansalaisjärjestö haastoi Ruotsin FRA-lain vuoksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tuomioistuimen aiemmasta ratkaisukäytännöstä voisi päätellä, ettei se aivan purematta niele FRA-lain kaltaista perusoikeuksien rikkomista. Päätöksen saaminen tuomioistuimelta kestää kuitenkin vuosia. Siihen saakka asian olisi pysyttävä julkisessa keskustelussa.

Mielenilmaus Ruotsin vakoilulakia vastaan 31.12. Helsingissä

Joukko viestintäsalaisuuden katoamisesta huolestuneita järjestöjä ja kansalaisia järjestää Helsingissä uudenvuodenaattona mielenilmauksen Ruotsissa kesällä hyväksyttyä FRA-lakia vastaan. FRA-laki antaa Ruotsin armeijan tiedustelulaitokselle, FRA:lle (Försvarets radioanstalt), valtuudet muun muassa lukea sähköpostien ja tekstiviestien sisältöä sekä kuunnella puheluita. Oikeudet koskevat kaikkea Ruotsin rajat ylittävää tietoliikennettä, mikä käytännössä tarkoittaa esimerkiksi lähes kaikkea Suomesta ulkomaille suuntautuvaa viestintää. Myös suuri osa suomalaisten keskinäisestä viestinnästä kulkee Ruotsin kautta. Lain päätarkoituksena epäillään olevan Venäjään kohdistuva vakoilu, sillä FRA:n valvontaan tulisi jopa 80 % Venäjältä ulkomaille suuntautuvasta viestiliikenteestä. Laki tulee voimaan 1.1.2009.

Mielenilmaus alkaa senaatintorilta 31.12. klo 12.00, josta siirrytään kauppatorille Ruotsin suurlähetystön edustalle. Paikalla pidetään puheita ja lasketaan viestintäsalaisuuden muistokynttilät suurlähetystön eteen.

Ohessa järjestäjätahojen yhteinen FRA-lakia koskeva julkilausuma.

Eduskunnassa olleet kirjalliset kysymykset FRA-laista:
KK 547/2008 vp (Jyrki Kasvi /vihr)
KK 558/2008 vp (Paavo Arhinmäki /vas)

Lisätietoa FRA-laista:
Valvonta.info

FRA-laki voimaan vuoden alussa – viestintäsalaisuus katoaa

Tarkoitus ei pyhitä keinoja

”Ruotsin radiotiedustelu sanoo estäneensä poliittisen murhan” raportoi Iltalehti. FRA kertoo paitsi estäneensä Ruotsiin paenneen ulkomaisen poliitikon murhan salakuuntelemalla tätä jahdanneita murhaajia, myös auttaneensa Ruotsia välttämään poliittisen selkkauksen salakuuntelemalla Venäjän ilmavoimia. Voisi tietenkin kysyä, miksi FRA tarvitsee lisäoikeuksia kun kerran nykyiselläänkin toiminta on FRA:n itsensä mukaan niin tehokasta. Voisi myös kyseenalaistaa sen, kuinka järkevää on rakentaa kansainvälisiä ystävyyssuhteita vakoilun varaan. Haluan kuitenkin, nojatuolifilosofi kun olen, ottaa hieman syvällisemmän näkökulman.

Olettakaamme että valvontaa lisäämällä ehkäistään rikoksia. Eivätkö rikosten ehkäiseminen ja rikollisten kiinni saaminen ole hyvä asioita? Tätä kysyi minulta myös eräs toimittaja nettisensuurin yhteydessä. Jos sensuurilla ehkäistään lasten hyväksikäyttöä, eikö se ole hyvä asia? Muistakaa että keskustelun vuoksi oletamme valvonnan/sensuurin/tms. oikeasti toimivan. No, ilmaiskaamme asia tällä tavalla: jos ottaisimme käyttöön pakolliset ruumiinaukkotähystykset kaikille Suomeen saapuville, tulisi maahamme huomattavasti vähemmän kovia huumeita. Haluamme kuitenkin elää yhteiskunnassa, jossa yksilö on oletusarvoisesti syytön, epäilty jos on aihetta ja syyllinen jos on todisteita. Haluamme elää yhteiskunnassa jossa tarkoitus ei pyhitä valtion keinoja.

Valvontayhteiskunnassa yksilö on oletusarvoisesti epäilty, syyllinen jos ei ole todisteita muusta. Se, että viihdeteollisuus kohtelee asiakkaitaan oletusarvoisesti rikollisina on vain huonoa liiketoimintaa. Mikäs siinä; vapaassa markkinataloudessa jokaisella on oikeus harjoittaa huonoa liiketoimintaa. Kuitenkin kun valtio kohtelee kansalaisiaan oletusarvoisesti rikollisina, on kyse demokratian heikkenemisestä*. Valtion pitää taistella kansalaistensa oikeuksien puolesta suojellakseen heitä sortajilta, ei taistella kansalaisia vastaan suojellakseen itseään!

Suomi on hyvä maa. Täällä saa perustaa yhdistyksiä ja yrityksiä, saa vaihtaa työpaikkaa ja maasta saa poistua ja maahan saa tulla koko lailla miten haluaa. Suomessa voi toimia omalla nimellään oppositiopuolueessa ilman että tarvitsee pelätä tapetuksi tulemista. Meidän ei kuitenkaan tule pitää vapauttamme itsesään selvänä luonnonvoimana. Koska vain Eduskunta voi säätää lakeja ja muuttaa perustuslakia, olemme aina periaatteessa vain yksien vaalien päässä vapauksiemme menettämisestä, emmekä saa koskaan unohtaa sitä.

*Niin ja muuten, jos teollisuus manipuloi valtion väkivaltakoneistoa kompensoidakseen liiketoimintansa heikkouksia, sitä sanotaan korruptioksi (ja ääritapauksissa fasismiksi.)

FRA-valvontalaki: Avoin kysymys Suomen eduskunnalle ja hallitukselle.

Naapurimaassamme Ruotsissa astuu ensi vuoden alusta voimaan FRA-valvontalaiksi kutsuttu Ruotsin puolustusvoimien käyttöön tarkoitettu salakuuntelulaki, joka antaa oikeuden vakoilla kaikkea yksityisenkilöiden ja yritysten tietoliikennettä, joka kulkee Ruotsin rajojen ylitse. Suurin osa, itseasiassa jopa lähes kaikki Suomen rajat ylittävä tietoliikenne, kulkee Ruotsin kautta. Tämän merkitys on käytännössä suurempi, kuin nähtävästi tällä hetkellä päättäjien tiedossa on. Jatkossa kaikki rajat ylittävä tietoliikenne on vapaata riistaa, niin sähköposti, puhelut ja faxit kuin kaikki muukin sähköinen liikenne. Lain verukkeella on jopa mahdollista seurata mitä ihminen tekee työaikanaan, mitä vapaa-aikanaan.

Ruotsin FRA-valvontalaki vaarantaa liikesalaisuudet, yksityisyyden suojan, kirjesalaisuuden ja jopa valtionsalaisuudet. Jo nyt monet suuren luokan yritykset ovat ilmoittaneet jättäytyvänsä pois Ruotsista, pitävänsä palvelimensa muualla ja keskittävänsä liikenteensä muualle. Suomen osalta tilanne on vielä pahempi kuin Ruotsin. Ruotsin uusi laki ei oikeuta vakoilemaan Ruotsin sisäistä liikennettä, mutta kun maamme tietoliikenteestä lähes kaikki ulkomaanliikenne kulkee Ruotsin kautta,osoittautuu Suomi vielä riskimmäksi sijainniksi palvelinten tai liikenteen kehittämiselle. Tämä on varma keino sysätä viimeinkin jo ennestään tietoliikenteen alalla laahaavaksi jättäytynyt Suomi kokonaan pois näiltä markkinoilta.

Vaikka tätä kirjoittaessani olen syvästi huolissani yksityisyyden loukkaamisesta kuluttajien näkökulmasta, kuten puheluiden ja viestien sisällön, lähettäjän ja kohteen seurannasta,
halusin kuitenkin eritoten tuoda esille lain tuomat taloudelliset haitat ja estot. Ruotsin uusi FRA-valvontalaki aiheuttaa ehkä jopa eniten haittaa juurikin Suomen valtiolle, niin kansalaisille, hallinnolle kuin yrityksille.

Mitä asialle siis voi tehdä?
Yksi ratkaisu, tai kuten sanotaan: purkkaviritys, olisi kaikkien Suomen operaattoreiden yhteisvoimin toteuttama salaus liikenteeseen. Kyseinen metodi kuitenkin on huono, sillä se edellyttää valmiutta myös jokaiselta liikenteen vastaanottajalta Suomen ulkopuolella. Käytännössä siis lähes mahdotonta. Tämän lisäksi tulee myös muistaa; kaikki mikä on salattavissa, on myös purettavissa. Kyse on vain ajasta ja resursseista.

Toinen ratkaisu olisi vaatia Ruotsia olemaan tutkimatta Suomesta tulevaa liikennettä. Suostumuksen jälkeenkin tiedon salassapysyminen olisi hyvin hataralla pohjalla, vain lupauksen päässä murtamisesta.

Mikäli Ruotsin televakoilulakiin ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa, eikä epätoivoisesti tarrata huonosti toimivaan salaukseen, jäljelle jää vain Ruotsin täydellinen kiertäminen. Tässä ehdotetuista ratkaisuista ainoa toimiva siis on rakentaa Suomesta kunnolliset yhteydet suoraan esim. Saksaan. Saksa on keskeisellä paikalla euroopan kannalta, joten sinne korvaavan yhteyden luominen on loogisin sijainti. Suomen yhteydet täytyvät nykypäivänä myös olla kapasiteetiltaan sen suuruiset ja nopeuksiset, ettei liikenteen kierto Venäjän kautta tule kyseeseen. Jopa Tanskassa on jo tajuttu kyseisen lain aiheuttavan myös itse parlamentin ulkomaanliikenteen vakoilua. Tänään aamulla myös Tanskan kirkko on ilmoittanut pelkäävänsä uutta lakia, sillä kirkon sähköinen liikenne kiertää Ruotsin kautta ja näin altistaa kaikki kirkon kanssa käydyt jopa vaitiolovelvollisuuden alaiset keskustelut vapaaksi riistaksi vakoilulle.

Yhteenvetona siis totean, ettei mikään tekninen toteutus ole riittävä, ellei koko Ruotsia aleta boikotoimaan tietoliikenneyhteyksissä. Vain Ruotsiin kohdistuva liikenne tulisi kulkea Ruotsiin ja tällöinkin on vakoiluriskeistä tiedotettava tarpeeksi selkeästi. FRA-valvontalaki tulee joka tapauksessa aiheuttamaan taloudellista tappiota Suomessa, nyt on kyettävä reagoimaan nopeasti ja minimoimaan tappiot.

Ruotsin salakuuntelulaki uhka myös suomalaisille

Ruotsissa kansan vastustuksesta huolimatta täpärästi hyväksytty salakuuntelulaki sallii Ruotsin viranomaisten valvoa 80% Venäjän kansainvälisestä viestiliikenteestä ja lähes kaiken Suomen kansainvälisen viestiliikenteen. Faktat voi lukea Piraattiliitosta, joten en plagioi niitä tähän.

Suomalaisen Piraattipuolueen edellytykset kommentoida toisen maan sisäisiä päätöksiä ovat rajalliset, mutta ihmisenä olen syvästi huolissani siitä, että jokainen ulkomaanpuheluni saatetaan kuunnella ja nauhoittaa, että jokainen ulkomaille lähettämäni sähköposti saatetaan lain turvin lukea ja arkistoida ja että joku ruotsalainen virkamies mahdollisesti lukee pikaviestejäni ja pitää kirjaa nettisivuista joilla vierailen.

Minulle tämä on todellinen ongelma vain siinä määrin kuin nettisensuuri ja kopiosuojaukset. Ei kestä pitkään salata sähköpostit ja ohjata web- ja pikaviestiliikenne VPN-yhteyden läpi keskieurooppalaisen välityspalvelimen kautta maailmalle. Näin pystyn helposti ja melko halvalla ohittamaan kaikki viestejäni Ruotsin etapilla vaanivat ajatuspoliisit. Sama onnistuu keneltä tahansa jolla on taitoa ja halua käyttää sitä, olivatpa he sitten kaltaisiani nörttejä, oppositiopoliitikkoja tai jotakin huomattavasti pahempaa.

Veikkaisin kuitenkin, että suurimmalta osalta suomalaisia tämä ei onnistu aivan yhtä helposti. Kysynkin: haluammeko yhteiskunnan, jossa kansalaisoikeuksien eteen pitää nähdä erityistä vaivaa? Ovatko sananvapaus ja yksityisyys (ja kuluttajansuoja jos kopiosuojauksista puhutaan) nykypäivän suomalaisessa yhteiskunnassa etuoikeuksia, joihin vain teknisesti erityisen valistuneilla kansalaisilla on pääsy? Onko verorahojemme ostovoima niin huonossa tilassa, että ennen rikkomattomina pidetyistä kansanvallan periaatteista pitää maksaa ekstraa?

Taistelu yksityisyyden suojasta ei onneksi ole vielä tällä rintamalla menetetty. Protestien etulinjassa kaiken aikaa ollut Piratpartiet on reagoinut päätökseen ainoalla mahdollisella järkevällä tavalla, eli viemällä asian Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimeen. Toivottavasti oikeus (ja järki) voittaa.