Piraatitko friikkejä?

Jussi Ahlroth kirjoitti Helsingin Sanomien verkkosivujen kolumnissaan piraateista sanoen, että olemme oikeassa, mutta silti friikkejä. Tässä hieman kirjoituksen herättämiä ajatuksia.

”Salaliittoteorioista on vähän mennyt maku. Ei jaksa enää naureskella spekulaatioille kaikkialle piilotetuista seurantajärjestelmistä”, toteaa Ahlroth viitaten jatkuvasti paljastuviin uusiin vakoiluskandaaleihin.

Maailmanlaajuiset seurantajärjestelmät eivät ole pitkään aikaan olleet mitään spekulaatioita vaan selkeitä tosiasioita. Euroopan unionin raportti totesi jo vuonna 2001, että Yhdysvaltain NSA:lla oli Echelon-niminen maailmanlaajuinen teleliikenteen valvontajärjestelmä. Raportti on ollut koko ajan kenen tahansa luettavissa verkossa. Kesällä paljastunut Prism on käytännössä vain seuraavan sukupolven versio Echelonista. Harmi, että Ahlrothin yleissivistyksessä on ollut tässä kohtaa aukko.

Vuonna 2008 Piraattipuolue onnistui nostattamaan hieman julkista keskustelua Ruotsin armeijan tiedustelun FRA:n harjoittamasta vakoilusta. FRA oli harjoittanut vakoilua aiemmin laittomasti, mutta hommasta haluttiin tehdä laillista, ja asiasta säädettiin laki. FRA saa vakoilla kaikkea ulkomailta tulevaa Ruotsin kautta kulkevaa viestintää, siis käytännössä kaikkien suomalaisten verkkoviestintää, ilman mitään rikosepäilyjä tai tuomioistuimen päätöksiä.

FRA:lla oli tuolloin yksi maailman tehokkaimmista supertietokoneista – parhaimmillaan maailman viidenneksi tehokkain. Miksihän Ruotsin kokoisen maan tiedustelu oli sellaisen hankkinut? Päivänselvästikin siihen, että sillä saisi käsiteltyä paljon tietoja, joilla voisi käydä kauppaa jonkun muun kanssa. Kenenkähän muun? Epäilemättä Yhdysvaltojen. Tämä oli kaikille asiaa seuraaville aivan selvää jo vuonna 2008. Kuinka ollakaan, nyt on Euroopan parlamentin selvittelyissä paljastunut, että FRA on tehnyt tiivistä yhteistyötä Yhdysvaltain NSA:n ja brittien GCHQ:n kanssa.

Piraatit peräänkuuluttivat jo vuonna 2008, että Suomen pitäisi ohittaa Ruotsi ja rakentaa telekaapelit suoraan Saksaan. Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen vaati pari kuukautta sitten samaa. Friikkiä?

Ihan kiva, että suurempi yleisö on herännyt vihdoin tähän asiaan. Mutta silloin kun te piditte niitä salaliittoteorioina, oli jo selvää että kyse on ihan faktoista. Erityisen hälyttävää on, että ilmeisesti nämä asiat tulivat puolustusministerillekin täysin yllätyksenä. Kannattaisi ehkä pitää silmät vähän paremmin auki tulevaisuudessa tällaisten ilmiöiden varalta.

Nyt kannattaisi toimittajien kysellä vaikkapa sitä, mitä Suomessa toimivat Viestikoelaitos (FRA:n vastine Suomessa) ja pääesikunnan tiedusteluosasto tekevät. Epäilemättä vakoilevat samalla tavalla ulkomailta tulevaa viestintää, toki paljon pienemmin resurssein. Varmasti saavat myös tietoja FRA:lta. Veikkaisinpa, että vakoilevat myös kotimaisia tahoja, laittomasti.

Paheksuin vuonna 2009 Helsingin Sanomien mielipidepalstalla ja vuonna 2011 eräässä ihmisoikeusseminaarissa sitä, että valtioneuvoston ihmisoikeusselonteosta oli unohdettu yksityisyysasiat kokonaan. Seminaaripuheenvuorossani viittasin Echelon-järjestelemään ja valittelin myös, ettei salaisten pakkokeinojen käyttöä valvota Suomessa. Jälkimmäinenkin asia pomppasi viimein kesällä laajasti julkisuuteen.

Yksityisyydensuoja on yhtä tärkeä ihmisoikeus kuin kaikki muutkin, mutta se on jatkuvasti jätetty täysin huomiotta, vaikka tiedossa on ollut monta vakavaa yksityisyysuhkaa.

Piraatit ja PR

Ahlroth moitti piraatteja myös huonosta pr-strategiasta lapsipornografian levittämisen estotoimia koskevan lain suhteen. Varsinainen kampanja lakia vastaan tapahtui ennen kuin puoluetta oli edes perustettu. Olemme kyllä asiasta sittemmin puhuneet.

Kyse on laista, josta Keskusrikospoliisi lausui ennen sen hyväksymistä: ”laki ei valitettavasti tuo poliisille mitään uutta merkittävää työkalua rikostorjuntaan”. Perkasin lain ja sen soveltamisen huonoja puolia hiljattain blogikirjoituksessa. Kukaan ei tullut kommenteissa friikiksi haukkumaan. Vasemmistonuorten aktiivi Saara Huttunen sen sijaan kommentoi: ”Lähdetään kyllä vaarallisille vesille jos linkin (kirjallisessa muodossa taikka klikattavana) levittäminen on yhtä kuin lapsipornon levittäminen.” No, friikkiporukaksi jotkut Vasemmistonuoriakin nimittävät. Kokoomusnuorista nyt puhumattakaan!

Ahlroth piti ”friikkiyden” ilmentymänä myös sitä kun Piraattipuolue totesi, ettei Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite mene tarpeeksi pitkälle. Vaan mitäpä tekijänoikeuksien asiantuntija, professori Tuomas Mylly kirjoitti aloitteesta pari päivää sitten? Näin: ”Aloite ei ehkä mene kaikilta osin riittävän pitkälle.” Friikki mikä friikki.

Mitä ihmeen hyötyä piraateille olisi ollut pelkästä aloitteen kiittelemisestä? Lähes kaikkien eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöt olivat jo sen takana. Oli tärkeää muistuttaa, ettei aloite toteuttaisi Piraattipuolueen perusvaatimuksia. Tekijänoikeusjärjestöt yrittävät leimata aloitteen ”piraattialoitteeksi”. Totta kai meidän pitää sanoa, ettei se ole piraattialoite, kun se ei ole.

Ahlroth tuntui kolumnissaan ottavan ymmärtävän, jopa eräiltä osin puoltavan asenteen piraatteihin. Tähän nähden on valitettavaa, että hän käytännössä lähinnä levitti puolueesta huonosti perusteltuja stereotypioita sen sijaan, että olisi syventynyt aiheeseen hieman paremmin.

Äärimmäiset linjaukset?

Piraattipuolueen ”on tehtävä politiikkaa, jota valtavirta ymmärtää ja luovuttava äärimmäisimmistä linjauksistaan”, väittää Ahlroth.

Höpö höpö. Mikään uusi poliittinen liike ei ole koskaan menestynyt sillä, että se olisi kiltisti mukautunut olemassaolevaan poliittiseen keskusteluun. Uudet poliittiset liikkeet menestyvät pyrkimällä aggressiivisesti muokkaamaan uusiksi ne raamit, joiden sisällä joistakin asioista keskustellaan. Näin toimi viimeksi perussuomalaiset ja menestyi. Valtavirtaan mukautuneiden vihreiden kannatus sen sijaan on jämähtänyt paikoilleen. Ongelma on ennemminkin, että Piraattipuolue ei ole ollut riittävän aggressiivinen.

Mitä tulee valtavirtaan, NSA-paljastusten myötä valtavirta on yksityisyysasioissa tullut kohti piraatteja. Samoin on tapahtumassa tekijänoikeuksien suhteen sekä taloustieteen että oikeustieteen piirissä.

Me ”friikit” olemme ”äärimmäisillä linjauksillamme” onnistuneet pääsemään Euroopan parlamenttiin Ruotsista, kansalliseen parlamenttiin Islannissa ja Tsekeissä ja useisiin osavaltioparlamentteihin Saksassa.

Ahlroth toteaa, että ”kriisiaikana yksityisyydensuojan rajat saattavat hyvinkin muuttua – muistan kuulleeni sen jo vuosia sitten vihreiden Jyrki Kasvilta”. Vihreiden Jyrki Kasvi vain sattui tippumaan eduskunnasta, koska vihreät osoitti epäuskottavuutensa hänen ydinkannattajakuntansa kannalta tärkeissä asioissa. Äänivuotoa tapahtui mitä ilmeisimmin ainakin Piraattipuolueen Pasi Palmulehdolle. Palmulehto oli eduskunnan ulkopuolisten puolueiden valtakunnallinen ääniharava.

Kasvi oli hallituspuolueen edustajana muun muassa hyväksymässä kansallista passinhaltijoiden sormenjälkirekisteriä, josta nyt on viime viikkoina käyty Helsingin Sanomien yleisönosastossa kriittistä keskustelua.

Mainittakoon, että eräs saksalainen piraattinuori oli kesällä aivan äimän käkenä kun kerroin, että Suomessa nämä passien sormenjäljet tosiaan kerätään rekisteriin. Saksassa sellainen ei ikinä olisi onnistunut, sillä saksalaiset ovat, tutkimusten mukaan, eurooppalaisista kiinnostuneimpia yksityisyydestään (ks. raportti Attitudes on Data Protection and Electronic Identity in the European Union, taulukko s. 21, vrt. erityisesti Saksa ja Suomi).

Suomessa vihreät ajoi yksityisyyden suojan kannalta täysin katastrofaalisen autojen satelliittivalvontahankkeen nykyiseen hallitusohjelmaan ja Oras Tynkkynenkin tukee ideaa. Vihreät, jos joku, on kansalaisten massavalvontaa koskevilla ”äärimmäisillä linjauksillaan” ajautumassa marginaaliin.

Tarvitaanko Piraattipuoluetta?

”Sillä vaikka piraatit ehkä niin uskovat, suomalaiset eivät Piraattipuoluetta eduskuntaan välttämättä tarvitse”, Alroth toteaa.

Jyrki Kasvin eduskunnasta putoamisen myötä lopahti käsittääkseni myös eduskunnan vapaamuotoisen tietoyhteiskuntaryhmän toiminta. Ei siellä kukaan tällä hetkellä huolehdi näistä asioista. Vihreät ovat aivan kipsissä insinööri- ja kukkahattusiipiensä välisten kitkojen vuoksi. Sieltä ei mitään hyviä tietoyhteiskunta-aloitteita ole tulossa. Jonkin verran hyviä paikallisia vaikuttajia puolueessa toki on.

Kokoomuksessa kansanedustaja Lasse Männistö taustajoukkoineen yrittää ajaa jotain myönteistä puolueen ohjelmaan ensi kesän puoluekokouksessa. Jos siitä ylipäänsä tulee mitään, niin laimeaa se tulee olemaan. SDP, Keskusta ja Perussuomalaiset ovat vielä paljon surkeammassa jamassa. Niissä eletään täysin menneessä maailmassa. Vasemmistoliiton kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki ei ole juuri mitään myönteistä saanut aikaan, ja hänkin saattaa vielä Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen käsittelyn yhteydessä kyyristyä tekijänoikeusjärjestöjen paineen alla.

Suomi ja koko Eurooppa ovat viime vuosina jääneet jälkeen tietoyhteiskunnan kehityksessä ja verkon kaupallisten mahdollisuuksien hyödyntämisessä. Olin hiljattain kuuntelemassa Aalto-yliopiston professori Erkki Ormalan aihetta koskevaa esitystä Helsingin Edistyskokoomuksen tilaisuudessa. Ormala valitteli muun muassa ylitiukkoja tekijänoikeussäännöksiä, jotka ovat liiaksi rajoittaneet verkkopalveluiden ylläpitäjien vastuuvapautta. Esityksen voisi aikalailla sellaisenaan kopioida Piraattipuolueen eurovaaliohjelmaksi. No, ehkä Ormalakin on friikki.

Ormalan tai muidenkaan kriittiset näkemykset eivät ole vielä osa politiikan valtavirtaa. Piraattipuoluetta tarvitaan nimenomaan linjauksineen, jotka yleissivistymättömille ja naiiveille silmille saattavat näyttää ”äärimmäisiltä”. Piraatit ovat tärkeä osa sitä monipuolista joukkoa ihmisiä, joka pyrkii tekemään niistä valtavirtanäkemyksiä.

Järkeä tekijänoikeuslakiin ei ole ”piraattialoite”

Tekijänoikeuspamppu Lauri Kaira lyttäsi eilen Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteen ”piraattialoitteena”. Kairan taktiikkana on siis ”syyllistäminen assosiaatiolla” -niminen argumentaatiovirhe: piraatit ovat pahoja, Järkeä tekijänoikeuslakiin on piraattialoite, siispä se on paha aloite. Yrityksenä on puijata kansanedustajat vastustamaan koko aloitetta.

Tässä syitä, miksi Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei ole piraattialoite:

  • Piraattipuolue ei ollut järjestönä mukana aloitteen valmistelussa. Aloite on monista eri taustoista tulevien kansalaisaktiivien työn tulos, kuten viikko sitten haastattelussa totesin. Puolue ei ole myöskään rahallisesti tukenut aloitetta.
  • Piraattipuolue on toki kannattanut aloitetta, koska jos aloite menisi läpi, 9-vuotiaiden tyttöjen läppäreitä ei enää voitaisi käydä takavarikoimassa, eikä tavallisille kansalaisille lätkiä satojen tuhansien eurojen vahingonkorvaustuomioita. Tämä ei tee aloitteesta piraattialoitetta, tai jos tekee, niin sitten suurin osa suomalaisista on piraatteja, koska suurin osa suomalaisista taitaa olla näistä tekijänoikeuslain ylilyönneistä samaa mieltä Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen kanssa.
  • Piraattipuolue vaatii teosten (epäkaupallisen) jakamisen laillistamista. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolue vaatii The Pirate Bayn sensuroinnin lopettamista. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolue vaatii tekijänoikeuden suoja-ajan lyhentämistä. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolueen näkemys aloitteesta onkin: ”Aloitteeseen on kohdistettu perusteetonta arvostelua siitä, että se suhtautuisi sallivasti piratismiin. Piraattipuolueen tavoitteiden näkökulmasta syytökset eivät pidä paikkaansa, vaan aloitteen tavoitteet ovat varovaisia.”
  •  
    Lauri Kaira väittää kirjoituksessaan, että aloitteen kannattajat olisivat valehdelleet väittäessään lataamisen vertaisverkosta olevan yhtä vakava rikos kuin kuolemantuottamus.

    Oikeasti Kaira on se, joka tässä johtaa ihmisiä harhaan. Käytännössä kaikki musiikkia vertaisverkosta lataavat myös samalla jakavat teoksia. Sen 9-vuotiaan tytön läppäri käytiin takavarikoimassa juuri sen takia, että häntä epäiltiin tekijänoikeusrikoksesta, kun hän latasi ja samalla jakoi yhtä levyä. Tekijänoikeusrikoksen enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta, sama kuin kuolemantuottamuksen.

    Aloitteessa todetaan: ”Esitys pyrkii selventämään tekijänoikeuslain (404/1961) sisältöä siten, että laissa palataan ennen vuoden 2005 rikos- ja tekijänoikeuslakiuudistusta vallinneeseen tilaan siinä määrin kuin asiaa säätelevät direktiivit antavat Suomelle kansallista liikkumatilaa.”

    Sikäli kuin olen ymmärtänyt, niin eivät tekijät ennen vuotta 2005 olleet mitenkään ”lainsuojattomia”, kuten Kaira pelottelee aloitteen vaikutuksista puhuessaan.

    ”Esityksen mukaan laista poistettaisiin kielto tehdä kopioita laittomasta lähteestä”, Kaira toteaa. Tämä on totta, mutta tässä vain palattaisiin vuotta 2005 edeltäneeseen tilanteeseen. Peruste on se, että on kohtuutonta odottaa kansalaisten tietävän mikä video YouTubessa sattuu olemaan sinne laillisesti ladattu ja mikä laittomasti. Varsinaiseen piratismiin tämä ei vaikuta, koska käytänössä kaikki vertaisverkoista lataavat myös samalla jakavat, ja jakaminen olisi edelleen laitonta.

    ”Mikäli aloite menisi läpi, myöskään piratismin uhriksi joutunut ei voisi enää selvittää piraatteja levittävän nettiliittymän omistajaa”, väittää Kaira. Tämä pitää paikkansa vain sikäli, että tavallisten yksityishenkilöiden ahdistelu varoituskirjeillä loppuisi. Sen sijaan merkittäviin netin piraattipalveluihin voitaisiin edelleen puuttua. Huomauttaisin myös, että nykyisellään vaikkapa netin kautta laittoman uhkauksen kohteeksi joutunut ei saa omin päin oikeudelta teletietoja, vaan asian hoitaa poliisi.

    Lauri Kaira ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen Antti Kotilainen eivät aja tavallisen pienituloisen suomalaisen luovan työn tekijän asiaa. He ajavat viihdeteollisuuden kansainvälisten suuryritysten asiaa. Ne haluavat pelottelulla alistaa tavalliset ihmiset nöyriksi kuluttajiksi ja kontrolloida mitä nämä tietokoneillaan tekevät ja mitä palveluja käyttävät. Eduskunnassa on perinteisesti kunneltu lähinnä viihdeteollisuuden lobbareita, kuten Helsingin Sanomat taannoin uutisoi.

    Suomessa ja monissa muissakin Euroopan maissa nettipalvelujen tarjoajilla on paljon kapeampi vastuuvapaus kuin Yhdysvalloissa. Muun muassa tämän vuoksi merkittävimmät nettipalvelut tulevat Yhdysvalloista ja rahat menevät sinne. Tämä ei ole mikään pelkkä piraattien huoli. Aalto-yliopiston professori Erkki Ormala puhui samasta asiasta juuri pari viikkoa sitten Helsingin Edistyskokoomuksen järjestämässä tilaisuudessa.

    Muutamille viihdeteollisuuden suuryrityksille ylitiukasta tekijänoikeuslaista on hyötyä, koska ne voivat sitä kautta kiristää nettipalveluita erilaisilla oikeusuhkailuilla, tukahduttaa kilpailun ja ohjata kaikki kuluttajat omiin palveluihinsa. Sillä asialla nämä laurikairat ja anttikotilaisetkin ovat.

    Bradley Manningille tuomio — synkkä päivä länsimaiselle oikeusvaltiolle

    Kuten odotettua, tietovuotaja Bradley Manning todettiin syylliseksi. Tuomion pituus selviää tänään, todennäköisesti kymmeniä vuosia, mahdollisesti jopa 130 vuotta. Odotettua mutta silti hyvin surullista.

    Ainoa syyte, josta olisi teoriassa voitu tuomita kuolemantuomio, kaatui, mikä on saanut amerikkalaisen median esittämään tuomio lähtökohtaisesti positiivisessa valossa. Suomalainen media lähti samalla nuotilla, mutta onneksi retoriikka muutti suuntaa neutraalimmaksi.

    Siinä ei ole nimittäin juuri mitään riemuittavaa, että kaikkein räikein ja kuvottavin syytekohta kaatui oikeudessa, kun joka tapauksessa tuomio tulee olemaan äärimmäisen kova. Ei, tämä tuomio on äärimmäisen surullinen, kuten koko oikeusprosessi.

    Tarkoitus on tietenkin pelotella kaikkia niitä, jotka harkitsevat arkaluonteisten tietojen paljastamista.

    Bradley Manning paljasti Wikileaksin kautta äärimmäisen tärkeitä Irakin sotaan ja terrorisminvastaiseen sotaan liittyviä tietoja. Ne sisälsivät todisteita sotarikoksista sekä hallinnon valheista. Tietovuodot saivat monet amerikkalaiset kyseenalaistamaan hallituksen virallisen propagandan sekä sotatoimet kokonaisuudessaan aivan uudella tavalla.

    Manning teki mitä näki välttämättömäksi kun valtio selkeästi valehteli ja salasi sotarikoksia. Teon taustalla ei ollut minkäänlaista omaa etua. Pidän häntä sankarina, mutta silti jokaisen kansalaisen tulisi olla valmis toimimaan samalla tavalla.

    Yhdysvaltain hallinto väittää hanakasti, että tietovuodot ovat vaarantaneet sotajoukkoja ja tiedustelupalvelun turvallisuutta. He eivät ole kuitenkaan onnistuneet esittämään minkäänlaista edes suuntaa antavaa perustelua väitteelleen. Tämä perustelu sotarikosten salaamiselle kuulostaa muutenkin täysin pöyristyttävältä.

    Kansallinen turvallisuuden ylläpitäminen on toki tärkeää. Kansainvälistä terrorismia vastaan tulee taistella. Minusta on kuitenkin selvää, että elämme maailmassa, jossa tyrannian uhka on terrorismin uhkaa voimakkaampi ja todellisempi. Erittäin vakavaa on, että nämä kaksi uhkaa toimivat käsi kädessä.

    Manningia pidettiin vankeudessa ennen tuomiota yhteensä 1161 päivää. Tästä ajasta hän vietti yhdeksän kuukauden ajan eristyssellissä sellaisissa olosuhteissa, joita asiantuntijat ovat hyvästä syystä kutsuneet kidutukseksi. Minusta ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että Bradley Manningia kidutettiin aktiivisesti ja tarkoituksellisesti noiden yhdeksän kuukauden aikana.

    Kaikki tämä on tehty, jotta välitettäisiin kaikille selkeä viesti: meille ei ryppyillä. Mafia toimittaisi viestin kenties hieman toisin.

    Toivon että pelottelu ei toimi, vaan että tapahtuu jotain päinvastaista. Toivon että tämän tapauksen räikeä epäoikeudenmukaisuus ja kafkamaisuus innoittaa kansalaisia taistelemaan valppaammin hallitustensa rikoksia vastaan ja paljastamaan niitä aina kun mahdollista.

    Tarvitsemme YK-tason yhteistoimintaa tietovuotajien suojelemiseksi, jotta yhtä valpasta valtiota ei voitaisi painostaa mielivaltaisesti. Askeleina tähän on kehittää kansallista lainsäädäntöä, esimerkiksi ’Lex Snowden’ olisi hyvä alku, sekä työskennellä EU-tasolla samojen periaatteiden puolesta. Vahvemmat kansalaisoikeudet ovat sellainen ideaali, jonka eteen soisi Unionin tekevän voimakasta yhteistyötä.

     

     

    Puoluekokous takana

    Viime viikonloppuna 6.–7.7. pidettiin Espoossa Piraattipuolueen kokous, jossa puolueohjelmaa uudistettiin laajalti. Entisen puolueohjelman tilalle rakennettiin useampaan ohjelmaan jakautuva kokonaisuus. Kaiken pohjalla on periaateohjelma, jossa luonnehditaan piraattien ajatusmaailmaa yleisemmällä tasolla. Siinä määritellään puolueen politiikan lähtökohdat yksilönvapauksista, yhdenvertaisuudesta, avoimesta ja demokraattisesta yhteiskunnasta sekä maltillisesta taloudenhoidosta.

    Periaateohjelman ympärille rakentuvat erityisohjelmat:

    Yksilönvapausohjelma ottaa rohkeasti kantaa yksilönvapauksien lisäämiseksi holhousyhteiskuntaa vastaan. Yksilönvapausohjelma lienee ainakin Suomessa ensimmäinen laatuaan.

    Tietoyhteiskuntaohjelma sisältää piraattien perinteiset kannat tekijänoikeuksiin, patentteihin, julkisiin ohjelmistohankkeisiin, avoimuuteen ja demokratian kehittämiseen. Mukana ovat nyt myös vaatimukset tieteen ja taiteen riippumattomuuden puolesta sekä konkreettisia toimia koulutuksen kehittämiseksi tietoyhteiskunnan tarpeisiin.

    Talous-, kunta- ja perusturvaohjelmassa määritellään puolueen talouspolitiikan peruslinja sekä otetaan kantaa demokraattisemman ja kuntien itsemääräämisoikeutta paremmin kunnioittavan kuntauudistuksen puolesta. Tähän ohjelmaan sisältyy myös selkeämpi kanta perustulon puolesta.

    Eurooppa-ohjelmassa määritellään Piraattipuolueen kanta jäsenvaltioiden ja EU:n suhteisiin, otetaan kantaa EU:n demokratian ja avoimuuden parantamiseksi sekä EU:n budjetti- ja talouskysymyksiin. Eurooppa-ohjelma tarjoaa hyvät lähtökohdat vuoden 2014 toukokuussa pidettäviin Euroopan parlamentin vaaleihin.

    Puolueen ohjelmista käytiin kokouksessa lähes 200 äänestystä, joten menee vielä jonkin aikaa, ennen kuin saamme puhtaaksikirjoitettua kaikki ohjelmat. Heinä-elokuun aikana lähetämme ohjelmia koskevia lehdistötiedotteita ja julkaisemme uusia kantoja perustelevia blogikirjotuksia.

     

    Piraattipuolueen eurovaaliehdokkaat valittu

    Jäsenäänestys Piraattipuolueen vuoden 2014 eurovaaliehdokkaista on päättynyt. Kuten monilla muillakin aloilla, pyrkii puolue näyttämään esimerkkiä käyttäessään moderneja työkaluja myös ehdokkaidensa valinnassa. Puolueen jäsenet äänestivät ehdokkaista verkon välityksellä siirtoäänivaalitavalla (STV). Jokainen saattoi äänestää enintään neljää ehdokasta. Äänestyksessä annettiin 304 ääntä.

    Ehdokkaittemme joukosta löytyy paljon vakuuttavaa ymmärrystä tietoyhteiskunnasta sekä aitoa huolta perusoikeuksien toteutumisesta. Juuri paljastuneiden vakoiluskandaalien myötä on yhä tärkeämpää, että EU olisi aktiivinen yksityisyyden puolustaja. Olen ylpeä ehdokasjoukostamme! Lisää voit lukea lehdistötiedotteesta.

    Ehdokkaita valittiin jäsenäänestyksessä 20, mikä on enimmäismäärä, jonka puolue voi eurovaaleissa Suomessa asettaa. Ehdokkaiden iät vaihtelevat 24:sta 64:een vuoteen. Ehdokkaita on Helsingistä, Espoosta, Tampereelta, Turusta, Jyväskylästä, Mikkelistä, Loviisasta ja Rovaniemeltä.

    Onnea valituille ehdokkaille tuleviin eurovaaleihin!

    Äänestystulos on tarkistettu ja puolueen ehdokkaiksi on valittu seuraavat henkilöt:

    Kivistö Harri, Tampere
    Isomaa Mika Tampere
    Plommer Raoul, Helsinki
    Böök Mikael, Loviisa
    Morri Maria, Tampere
    Paalijärvi Janne, Espoo
    Hautakangas Ville,Helsinki
    Letonsaari Mika, Mikkeli
    Lampila Arto, Jyväskylä
    Pennanen Petrus, Helsinki
    Virtaperko Tuukka, Helsinki
    Zarrouk Mira, Helsinki
    Keronen Jiri, Turku
    Karvinen Tapani, Turku
    Hukkinen Janne P, Helsinki
    Purojärvi Jonna, Jyväskylä
    Apajalahti Ahto, Helsinki
    Sunde Peter
    Ryynänen Ari, Rovaniemi
    Immonen Satu, Helsinki

    Äänestyksestä ja sen käytännön järjestelyistä vastasi puoluehallituksen nimittämä vaalilautakunta, jonka jäseniä olivat Lasse Kärkkäinen (pj), Tiina Malinen (vpj), Pasi Palmulehto (sihteeri) ja Oskar Elmgren (varajäsen).

    Äänestystulosten raakadata
    Äänestystulosten laskentadata
    Äänestystulos
    Ehdokkaiden esittelyt

    Piraattien EU-linja?

    Tämä kirjoitus liittyy meneillään olevaan puolueohjelman uudistamiseen.

    Euroopan parlamentin vaalit pidetään loppukeväästä 2014. Piraattipuolueenkin on ennen vaalitaistoon lähtöä mietittävä, millaista EU:n ja kansallisvaltioiden suhdetta haluamme edistää. Kyse on demokratian ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle keskeisestä asiasta. Puoluekokouksessa 6.-7.7. käsiteltävään puolueohjelman uudistamisehdotukseen sisältyykin EU-linjauksia. Lähtökohtana on se, että puolueen jäsen- ja kannattajakyselyssä niistä jotka osasivat sanoa kantansa 45 % kannatti Suomen ja Euroopan unionin suhteen suunnilleen ennallaan pitämistä tai tiivistämistä, kun taas 55 % kannatti suhteen löyhentämistä (vähemmän asioita EU-tasolla, vähemmän sitovia päätöksiä).

    Ohjelmaehdotusta voisi kuvailla liberaaliksi EU-kritiikiksi, joka on vaihtoehto sekä nationalistiselle ja nurkkakuntaiselle EU-vastaisuudelle että ylikansallisten teollisuusintressien ja byrokratian palvonnalle.

    EU on yksi päätöksentekotaso muiden joukossa

    Ohjelmaesityksessä hylätään lähtökohta, että kansallisvaltio olisi ainoa lähtökohtaisesti oikeutettu päätöksenteon taso. Lähtökohtaisesti päätösvalta on yksilöillä. Päätösvalta, joka ei ole yksilöillä, tulee olla sillä taholla, joka pystyy kyseessä olevassa asiassa parhaiten huolehtimaan yksilönvapauksien ja perusoikeuksien turvaamisesta. Euroopan unioni on kunnallis- ja aluehallinnon sekä kansallisvaltioiden ohella yksi tällainen taho, jolla voi olla päätösvaltaa eri asioissa.

    Päätöksenteon on kaikilla tasoilla oltava kansanvaltaista. Ohjelman muutosesitykseen sisältyy myös parannuksia kansanvaltaisuuteen EU:n osalta (niistä ehkä lisää tulevissa blogikirjoituksissa).

    EU vastapainona suurvalloille ja ylikansallisille yrityksille

    EU:ta tarvitaan esimerkiksi vastapainoksi Yhdysvalloille, Kiinalle ja taloudelliselta mahdiltaan monia valtioita suuremmille suuryrityksille ja niiden yhteenliittymille.

    Kemikaalilaki ja päästökauppa ovat esimerkkejä ylikansallisiin ympäristö- ja terveyskysymyksiin liittyvistä toimista, joita tuskin olisi saatu aikaan ilman unionia. Unioni pyrkii myös torjumaan väärinkäytöksiä markkinoilla, mistä kuuluisimpana esimerkkinä lienevät Microsoftille asetetut sakot. Lisäksi EU:ssa on pyritty huolehtimaan yksityisyyden suojasta Yhdysvaltain vaatimuksia vastaan, mistä esimerkkinä pankkitietojen luovutuksesta käyty kiista, ACTA-sopimuksen kaatuminen sekä kiista tietosuojadirektiivistä unionin ja Yhdysvaltain välillä. Esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltain väliset alkavat kauppaneuvottelut tulevat olemaan taisteluareena tässä suhteessa. Myös esimerkiksi roaming-maksujen kitkemisen ja verkkoneutraliteetin osalta ja eräiltä muiltakin osin EU on välillä edistänyt järkevää tietoyhteiskuntakehitystä.

    Vaikka myönteisiä esimerkkejä löytyy, EU ei tietenkään ole ollut mitenkään täydellinen näissä asioissa. Siksi onkin tärkeää saada lisää piraatteja EU-parlamenttiin.

    EU:n valtaoikeuksia tulkittava suppeasti

    Yhdysvalloissa liittovaltion valtaoikeuksia lienee eniten laajennettu sillä perusteella, että asia liittyy ”osavaltioiden väliseen kauppaan” (nk. commerce clause). Käytännössä sama kehitys on meneillään EU:ssa, koska laajasti ottaen melkein mikä tahansa elämän osa-alue liittyy ainakin välillisesti kaupankäyntiin, joka on aina mahdollisesti rajat ylittävää. EU:n valtaoikeuksia pitäisikin tulkita suppeasti siten, että vain EU:n sisämarkkinoiden toiminnan kannalta välttämätön säätely tapahtuisi EU-tasolla.

    Muillakin aloilla EU:n toimivaltuuksia on tulkittava supistavasti siten, että kaikken valtaoikeuksien, joita ei ole yksiselitteisesti määritelty EU:lle, tulee jäädä kansallisvaltioille tai paikallistasolle.

    Vapaus kokeilla erilaisia käytäntöjä

    Jäsenvaltioilla pitää olla mahdollisuus kokeilla erilaisia käytäntöjä siten, että parhaimmat käytännöt voisivat levitä vapaaehtoisesti maasta toiseen. EU:n tulee säätää vähimmäistasot yksilönvapauksien, perusoikeuksien, terveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojelemiseksi. Jäsenvaltioille pitää kuitenkin jättää merkittävää kansallista liikkumavaraa, joka mahdollistaa erilaisten käytäntöjen kokeilemisen.

    Olisi suuruudenhullua kuvitella, että EU:n toimielimet kovinkaan usein kykenisivät keksimään niin hyviä ratkaisuja, että olisi syytä pakottaa kaikki jäsenmaat tiukkaan muottiin niiden toteuttamiseksi. Yritysmaailmastakin on tuttu ilmiö, että usein suurimmat yritykset ennen pitkää jämähtävät byrokraattisiksi ja uudistuskyvyttömiksi. Sama ilmiö koskee epäilemättä myös valtiokoneistoja. Uudistuminen on mahdollista vain ruohonjuuritasolta lähtevien muutosten kautta.

    Yhteistyö turvallisuusasioissa

    Yhdysvaltoihin on muodostunut valtava sotilas- ja turvallisuuskoneisto. Sen väärinkäytökset viime vuosikymmenien aikana ovat olleet lukuisia. Uusimpana esimerkkinä on tuore sosiaalisen median palveluihin liittyvä vakoiluskandaali. Vaikka Yhdysvallat ei siinä suhteessa ole ainoa pahantekijä, on selvää, että hyvin voimakkaat turvallisuuskoneistot ovat uhka yksilönvapauksille.

    Tämän vuoksi EU:lle ei pidä luoda omaa, kansallisvaltioiden omista joukoista riippumatonta sotilaallista eikä poliisivoimaa, eikä rikosoikeudellista syyttäjä- ja tuomioistuinlaitosta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ehdotettua Euroopan syyttäjänvirastoa ei tulisi perustaa. Lisäksi EU:n sotilaallisten joukkojen tulisi perustua yksinomaan siihen, että jäsenvaltiot luovuttavat vapaaehtoisesti joukkojaan EU-käyttöön, ei ylikansallisiin joukkoihin.

    Voidaanko EU-yhteistyötä syventää?

    EU:n integraatiota ei pidä syventää ainakaan ennen kuin on kehittynyt todellinen eurooppalainen kansalaisyhteiskunta, jossa eri kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat organisoituneet EU:n laajuisesti yhtä hyvin kuin kansainvälisen liike-elämän edunvalvontaorganisaatiot. Eri EU-maita yhdistävän julkisen keskustelun on laajennuttava ja kehityttävä. Tämä edellyttää lisää avoimuutta sekä muutoksia EU:n instituutioihin. Puolueohjelman muutosesityksessä on tästä ehdotuksia (joista ehkä myös lisää tulevissa blogikirjoituksissa).

    Mitä tietoyhteiskuntakaari tuo tullessaan?

    Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan tietoyhteiskuntakaari-nimistä lakihanketta (ks. lain valmistelijan puheenvuoro Finnish Internet Forumissa 25.4., YouTube). Tarkoituksena on koota yhteen keskeiset sähköistä viestintää ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjontaa koskevat säännökset. Piraattipuolue on seurannut hankkeen valmistelua. Annoimme 5.9.2012 kommenttimme silloisesta lakiluonnoksesta, ja 20.5.2013 uudemmasta luonnoksesta.

    Lakihankkeesta on viime päivinä uutisoitu lennokkaasti. Uutisoinnissa esille nostettiin verkkoneutraliteetti eli periaate, että liikennettä välittävien teleyritysten on kohdeltava kaikkea verkkoliikennettä tasa-arvoisesti. Ne eivät siis esimerkiksi kilpailullisista syistä saisi hidastaa tiettyjä palveluja tai estää pääsyä joihinkin palveluihin. Klassinen esimerkki on se, että maailmalla monet teleyritykset vaikeuttavat Skype-palvelun kautta soitettavia nettipuheluja, koska katsovat niiden kilpailevan teleyrityksen omien puhelinpalvelujen kanssa.

    Verkkoneutraliteettiin kiinnittivät huomiota muun muassa Effi, Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus (Jyrki Kasvi) ja tietosuojavaltuutettu. Ongelma lakiluonnoksessa on se, että siinä annetaan teleyrityksille epämääräinen mahdollisuus ”tuotteistaa” palvelujaan, mutta mitä tämä käytännössä tarkoittaa, jää epäselväksi. Uusi viestintäministeri Pia Viitanen on antanut ymmärtää, että ei halua muuttaa nykytilannetta verkkoneutraliteetin suhteen.

    Tietoyhteiskuntakaaressa lähinnä yhdistellään muutama laki yhdeksi laiksi. Sisällöllisesti niihin ei ole tulossa kovin kummoisia muutoksia. Lex Nokia -pykälät yksinkertaistetaan, mutta tämä ei käytännössä paranna yksityisyyden suojaa. Sikäli kuin verkkoneutraliteettiasiaan saadaan tyydyttävä ratkaisu, laki tuskin tuo dramaattisen vakavia heikennyksiä saati parannuksiakaan yksityisyyden suojaan ja sananvapauteen. Luonnoksessa on kuitenkin eräitä merkittäviä korjaustarpeita.

    Piraattipuolue korosti lausunnossaan seuraavia asioita:

    Sähköisen viestinnän tietosuoja

  • Piraattipuolue on tyytyväinen siihen, että välitystietojen (tunnistamistietojen) käsittelyä koskevat sekavat Lex Nokia -pykälät enimmäkseen poistetaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yksityisyyden suoja paranisi. Tilanne pysyy käytännössä ennallaan ja lainsäädännöllisesti palaa lähelle ennen Lex Nokia -pykälien säätämistä vallinnutta tilannetta.
  •  

  • Piraattipuolue vaatii, että välitystietoja saisi käsitellä vain kun se on välttämätöntä (haluamme lisätä välttämätöntä-sanan lakitekstiin). Tunnistamistietojen käsittelystä pitäisi aina ilmoittaa sille, kenen tietoja on käsitelty (mikäli käytännössä mahdollista).
  •  

  • Luonnoksessa annettaisiin liian yleisluontoinen mahdollisuus viestien sisällön tutkimiseen. Kohta on tarkoitettu siihen, että virus- yms. tietoturvatapauksissa myös viestin sisältö voidaan lukea (laki sallii tämän nykyisinkin). Piraattipuolueen mielestä tämä mahdollisuus pitäisi sitoa selkeästi tiettyjen rikosten estämiseen (kuten tietoliikenteen häirintä).
  •  
    Teleyrityksen ja tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan velvollisuudet

  • Teleyritysten ja tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajien velvollisuuksia estää yhteyksiä ja poistaa aineistoja saatavilta käsitellään tällä hetkellä kolmessa eri laissa. Tietoyhteiskuntakaareen pitäisi sisällyttää selkeyssyistä kaikki olennaiset palveluntarjoajien velvoitteet.
  •  

  • Piraattipuolueen mielestä palveluntarjoajille ei pitäisi asettaa velvollisuuksia poistaa aineistoja ilman oikeuden päätöstä. Lisäksi tekijänoikeuslakiin sisältyvä menettely, jonka perusteella Pirate Bay on Suomessa sensuroitu, tulisi kumota.
  •  

  • Tietoyhteiskuntakaareen sisällytetään nykyinen laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta, mutta pykälät jäisivät sisällöllisesti ennalleen, ja lisäksi sananvapauslaki ja tekijänoikeuslain säännökset jäisivät ennalleen. Tietoyhteiskuntakaari ei siis vaikuttaisi nykyiseen Pirate Bay -sensuuriin, eikä muutenkaan parantaisi sananvapaustilannetta. Toisaalta tilanne ei myöskään tältä osin heikenny.
  •  
    Teletietojen tallennusvelvollisuus

  • Teletiedot pitäisi Piraattipuolueen mielestä tallentaa vain direktiivin edellyttämän vähimmäisajan eli kuusi kuukautta. Nyt ne säilytetään vuoden ajan.
  •  

  • Tietoyhteiskuntakaaren luonnoksessa on sekava kohta (147 §), jonka mukaan tietyissä tilanteissa saataisiin tallentaa myös tietoja siitä, millä verkkosivuilla tietystä IP-osoitteesta on käyty. Perusteluna on se, että tämä olisi käyttäjän yksilöimiseksi välttämätöntä tietyissä tilanteissa muun muassa ”IPv4-osoitteiden rajallisen määrän ja IPv6:een siirtymisen viivästymisen” takia. Piraattipuolueen mielestä tällaiset kuluttajista riippumattomat tekniset syyt eivät ole hyväksyttäviä perusteita yksityisyyden suojan kaventamiselle.
  •  
    Eräistä rangaistuksia ja pakkokeinoja koskevista säännöksistä

  • Tietoyhteiskuntakaareen sisältyisi rangaistussäännökset tietosuojarikkomuksesta. Luonnoksessa todetaan tällä hetkellä, että ”rangaistusta ei tuomita, jos rikkomus on vähäinen”. Piraattipuolueen mielestä kyseinen kohta pitää poistaa, koska se heikentäisi tietosuojasäännösten noudattamista.
  •  
    Alle 15-vuotiaita ja vajaavaltaisia koskevien sijaintitietojen käsittely

  • Nykyisessäkin laissa oleva alle 15-vuotiaan huoltajan ja täysi-ikäisen vajaavaltaisen edunvalvojan oikeuksia koskeva sääntely on ongelmallista. Säännöstä voi tulkita niin, että esimerkiksi huoltaja voisi alle 15-vuotiaalta kännykän haltijalta lupaa kysymättä asettaa kännykkään sovelluksen, joka lähettäisi huoltajalle ajantasaisia sijaintitietoja. Tällaista oikeutta huoltajalla ei muiden lakien (perustuslaki, rikoslaki) perusteella ole, minkä pitäisi käydä selkeästi ilmi lainkohdasta tai sen perusteluista.
  •  
    Sananvapausongelmat televisio- ja radiotoimintaa koskevissa säännöksissä

  • Nykyisessä laissa on EU-säännösten ja kansainvälisten sopimusten takia pikkutarkkaa säätelyä esimerkiksi siitä, montako minuuttia mainoksia tv- tai radiokanava saa esittää tuntia kohti, ja kuinka suuren osan kanavan lähettämistä ohjelmista tulee olla eurooppalaista tuotantoa. Piraattipuolueen mielestä tällainen sääntely rikkoo sananvapautta, mutta asialle ei voi tietoyhteiskuntakaaren yhteydessä tehdä mitään, koska sääntely tulee kansainväliseltä tasolta.
  •  

  • Laki antaa myös huomattavan epämääräisen ja laajan mandaatin viestintävirastolle ja eräissä tapauksissa hallitukselle määrätä tv- tai radiokanavan toiminnan keskeytettäväksi. Piraattipuolue vaatii tähän rajoituksia ja parempaa oikeusturvaa.
  •  
    Lapsipornografian levittämisen estotoimet

  • Alun perin tietoyhteiskuntakaareen olisi sisällytetty myös nykyinen laki lapsipornografian levittämisen estotoimista, jonka perusteella poliisi ylläpitää teleyrityksille toimitettavaa estolistaa väitetyistä lapsipornosivustoista. Uusimmassa luonnoksessa näitä pykäliä ei jostain syystä enää ole, vaan laki jäisi voimaan erillisenä lakina.
  •  

  • Piraattipuolueen mielestä laki pitäisi tietoyhteiskuntakaaren säätämisen yhteydessä kumota. Tiettävästi suurin osa teleyrityksistä ei pidä sensuurilistaa oletuksena päällä, eikä listaa ole viime aikoina ilmeisesti päivitetty. Laki on toimimaton ja sananvapauden kannalta ongelmallinen monestakin syystä. Esimerkiksi lakia kritisoiva Lapsiporno.info-sivusto lisättiin perusteettomasti sensuurilistalle. Sivusto on edelleen periaatteessa sensuurissa, ja sen ylläpitäjä on joutunut maksamaan tuhansia euroja oikeudenkäyntikuluja.
  •  

    Piraattina eurovaaleihin

    Ihmiset oppivat kopioimalla muilta. Kaikki se tieto mitä meillä on tänään ja kaikki menestys perustuvat tähän yksinkertaiseen tosiasiaan – me kopioimme.

    Tuhansia vuosia olemme parantaneet mahdollisuuksiamme kerätä ja levittää informaatiota. Informaation hallinnasta on aina taisteltu: vanhoista antiikin kirjastoista ja nykyajan internetistä. Kirjastoja on poltettu ja kirjarovioita pidetty. Natsihallinto piti moraalisesti oikeutettuna tuhota ”epäsaksalainen henki” polttamalla kirjoja jotka sisälsivät muita näkemyksiä.

    Meidän aikanamme tekijänoikeushallinto puhuu digitaalisen hengen torjumisesta. He haluavat torjua vapaan pääsyn informaatioon ja tietoon, vaikka tämä ainoastaan parantaa yhteiskuntaamme. Tämän päivän kirjaroviot tapahtuvat digitaalisesti niin, että estetään pääsy sellaisiin internetin palveluihin, joita informaatiota kontrolloivat tahot pitävät moraalittomina, tai suljetaan niitä.

    Yhteiskunta kuitenkin muuttuu jatkuvasti. Tänään saatamme liittää termin ”digitaalinen” elokuviin ja musiikkiin, mutta yhteiskunnastamme on tulossa yhä digitaalisempi! Voi tulostaa auton osia, polkupyöriä tai vaatteita tavaratulostimilla (3D-printterit). Tutkimukset kuinka tulostaa lihaa tai muita ruokia ovat niin edistyneitä, että ihmisten ruokkiminen tällä tavalla on pian todellisuutta.

    Ne yhtiöt, joihin tavaratulostimet (ja muu uusi teknologia) iskevät, katsovat miten olemme aiemmin ratkaisseet asian. Ne haluavat myös asetettavan lakeja estämään uutta teknologiaa ajamasta niitä perikatoon. Ne toimivat aivan kuten elokuva- ja musiikkiyhtiöt ovat toimineet, eli yrittävät kriminalisoida tulevaisuuden.

    Tällä hetkellä nämä yhtiöt sanovat, että niiden täytyy pysäyttää piratismi suojellakseen kuluttajia vaarallisilta asioilta kuten räjähtäviltä paristoilta tai laittomilta lääkkeiltä – tai yhtä hyvin viruksilta elokuvissa joita olet ladannut. Tulevaisuudessa virusten sanotaan olevan ruoassa, jota lataat laittomasti syöttääksesi perheesi sen sijaan että maksaisit ruokalisenssiä suuryhtiölle. Ei ole kyse kuluttajien turvallisuudesta vaan on kyse kontrollista sekä vallasta. On kyse rahasta.

    Kehoni solut ovat kopioita vanhempieni soluista. Rokotteet jotka he ovat saaneet saattaisivat myös suojella minua. Tämän ollessa jo todellisuutta suomme yhtiöille oikeuden pitää järjettömiä geenipatentteja. On esimerkiksi olemassa hohtavia kaloja, jotka eivät saa lisääntyä, koska se loukkaisi patenttia. Jos annamme tällaista tapahtua yhteiskunnassamme, annammeko myös näille yhtiöille samoja oikeuksia omiin kehoihimme?

    Suurimman osan elämästäni olen työskennellyt informaatio-aiheen parissa: aina varhaisesta lapsuudestani asti, kun kopioin ohjelmia ystäviltäni oppiakseni ohjelmoimaan, tähän päivään saakka, kun käytän näitä taitoja aktivistina, joka luo tärkeitä internetpalveluita. Yksi niistä oli The Pirate Bay, maailman suurin informaation jakelupalvelu, palvelu, joka pelottaa Hollywoodia niin paljon, että Valkoinen Talo meni Ruotsiin ja sanoi lopettavansa kaupankäynnin maan kanssa mikäli se ei tekisi loppua The Pirate Baystä. Lakeja ei ollut rikottu, mutta Ruotsi silti yritti pysäyttää palvelun. Laittoman ratsian jälkeen, jonka toteutti poliisi, joka oli tutkinnan aikaan myös töissä kahdessa Hollywood-yrityksessä, seurasi yksi suurimmista oikeudenkäynneistä Ruotsissa. Tuomari oli puheenjohtajana tekijänoikeusjärjestössä, joka lobbasi joidenkin Hollywood-yhtiöiden tukemana voimakkaampaa informaation kontrollia. Minut tuomittiin vankeuteen sekä sakkoihin, jotka olivat Ruotsin oikeushistorian suurimpia. Rikoksena oli avunanto avunantoon informaation välityksessä, jota mahdollisesti tapahtui luvattomasti jossain päin maailmaa.

    Me jotka olemme Pohjoisesta pidämme järjestelmiämme eettisinä ja reiluina. Tämä oikeusjuttu sai kansan kyseenalaistamaan tuon näkemyksen. Se teki selväksi, että valta kuuluu niille joilla on rahaa. Minä en halua sellaista yhteiskuntaa!

    Teen mitä voin auttaakseni niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita meillä on tänään, kuten myös niiden, joita meillä on tulevaisuudessa. Siksi olen päättänyt osallistua Europarlamenttivaaleihin 2014. Vaikka en olekaan poliitikko, tai kenties juuri siitä syystä, uskon että kokemukseni sekä tietoni voisivat auttaa luomaan kipeästi kaipaamiamme ratkaisuja. Yhteiskunnallinen valta tulee jakaa demokraattisesti. Kansan tulee päättää mitkä säännöt ja lait ovat olemassa, ei korruptoituneiden yhtiöiden. Meidän on uhrattava joitain asioita joita emme enää tarvitse tehdäksemme tietä uudelle parannetulle versiolle.

    Ne jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti tietävät, että taistelen monien asioiden puolesta. Olen kasvissyöjä ja haluan siten parempaa eläintensuojelua ja ruoan sääntelyä. Olen huolestunut vallan keskittymisestä EU:hun, kuten myös henkilötietojen keskittymisestä suurille yhtiöille. Haluan toimivan sosiaalisen turvaverkon ja erittäin hyvän koulutuksen kaikille riippumatta sukupuolesta tai taustasta. Uskon, että huomisen luokkaeriarvoisuus perustuu siihen, miten ihmiset pääsevät käsiksi informaatioon ja tietoon. Taistelen aina lujaa enkä koskaan anna periksi auktoriteeteille niiden itsensä vuoksi. Kuten The Pirate Bay ei koskaan luovuttanut, en luovuta minäkään.

    Kutsun yleensä itseäni sosialistiksi, vihreäksi ja piraatiksi. Monipuolisen taustani vuoksi – olen (muun muassa) hakkeri, aktivisti, taiteilija ja DJ – en sovi perinteiseen poliittiseen puolueeseen. Siksi olen päättänyt tuoda ehdokkuuteni puolueeseen, joka keskittyy harvoihin asioihin ja siksi sopii siihen mitä haluan saavuttaa: Piraattipuolueeseen. Uskon että meillä on valtava mahdollisuus vaikuttaa EU:hun ja haluan olla osa sitä.

    Tällä hetkellä piraateilla on kaksi europarlamentaarikkoa, jotka molemmat ovat Ruotsista. Nämä kaksi ovat ainoat, jotka todella keskittyvät siihen, minkä näen olevan yhteiskuntamme tulevaisuuden perusta. Nämä aiheet ovat tärkeitä maailmanlaajuisesti, ei vain Ruotsissa. Ja kotimaani Suomi on jopa vieläkin riippuvaisempi digitaalisen alan tulevaisuudesta. Siksi Suomen on mielestäni aika saada piraatti Euroopan unioniin!

    Peter Sunde

    Puolueohjelman laajentaminen

    Lähtökohta

    Maaliskuussa pidetyn palautekyselyn ja puoluehallituksen sekä piiriyhdistysten edustajien suunnittelutapaamisen pohjalta hallitus on päättänyt, että puolueen kevätkokouksen käsiteltäväksi laaditaan esitys puolueen ohjelman laajentamiseksi.

    Kaksi kolmesta kyselyyn vastanneista kannatti ainakin jonkinasteista ohjelman laajentamista ja kaikki suunnittelutapaamiseen osallistuneet kannattivat tai hyväksyivät ajatuksen, että puolueohjelmaa tulee laajentaa jonkin verran. Vain hyvin harva kannatti puolueen muuttamista ’yleispuolueeksi’, joten laajentamisen jälkeenkin puolueen fokus on selkeästi tietoyhteiskunnassa ja kansalaisoikeuksissa.

    Ohjelman muutosesitysten on tarkoitus olla valmiina toukokuun puoliväliin mennessä.

    Talouspolitiikkaa

    On osoittautunut, että puolueen täytyy voida esittää kattavia näkemyksiä talouteen liittyen. Esimerkiksi toukokuussa 2014 pidettävissä europarlamenttivaaleissa ollaan hyvin heikoilla eväillä, mikäli lähdemme ilman minkäänlaista kantaa eurokriisiin. Lisäksi perustulokanta vaatii tarkempaa mallia sekä, mikä ehkä olennaisempaa, johdonmukaisen näkemyksen siitä, miten mahdollista ideaalista perustuloa kohti pitäisi edetä.

    Arvoliberalismia halutaan vahvistaa

    Puolueohjelmassa on jo selkeä periaatelinjaus yksilönvapauksien puolesta, mutta sen lisäksi halutaan konkreettisia linjauksia jotka erottavat piraatit muista puolueista, jotka haluavat näyttää arvoliberaaleilta, mutta välttävät ottamasta suoraan kantaa keskeisiin kysymyksiin. Harkittaviksi on ehdotettu muun muassa päihdepolitiikassa huumeiden dekriminointia ja kannabiksen laillistamista sekä tupakka- ja alkoholilainsäädännön tiukennusten vastustamista, yleistä ja yhtäläistä vapaaehtoista asevelvollisuutta, rahankeräyksen sallimista kansalaisille ja yleishyödyllisille yhdistyksille, sekä seikkaperäistä eutanasialainsäädäntöä.

    EU:n ja jäsenvaltioiden suhde

    EU-vaalien vuoksi on otettava kantaa myös kansallisvaltioiden ja EU:n suhteeseen. On tärkeää esittää näkemyksiä siitä, minkä päätöksenteon tulee tapahtua paikallisella tai kansallisella, minkä eurooppalaisella tasolla. Euroopan demokratiakehitystä varjostavat vaikutusvaltaiset lobbauskoneistot sekä järjestelmän raskas byrokraattisuus; näille tulisi tarjota vaihtoehtoina rakenteellista avoimuutta ja suoraa kansalaisvaikuttamista.

    Koulutus ja tiede

    Palautekyselyssä korostui, että koulutus- ja tiedepolitiikasta halutaan puolueelta näkemyksiä. Puolueen aktiivit ovat yleensä perehtyneet näihin aiheisiin varsin hyvin, joten luontaisesti puolueella olisi paljon annettavaa koulutuspolitiikan kehittämiseksi sekä tieteellisen tutkimuksen edistämiseksi muutenkin kuin vain immateriaalioikeuksien rajoituksia löyhentämällä. Aiemmin puolueohjelmaan jo hyväksytyistä ehdotuksista, toisen kotimaisen kielen pakollisuuden poistamisesta ja uskonnonopetuksesta luopumisesta, on esitettävä tarkempi malli, jossa muutokset suhteutetaan koko opetussuunnitelmaan.

    Tekijänoikeudet ja demokratia

    Puolueohjelman keskiön suhteen on odotettavissa tarkennuksia ja lisäyksiä. Erityisesti demokratian kehittäminen ja tekijänoikeudet kaipaavat päivittämistä liittyen tuoreisiin poliittisiin muutoksiin. Esimerkiksi kansalaisaloitejärjestelmän toteutuminen on tärkeä ottaa huomioon puolueen tavoitteita uudistettaessa. Järkeä tekijänoikeuteen -kansalaisaloitteessa on ilmaistu joitain piraattipuolueen ajatuksia sivuavia tavoitteita, joita tulee harkita oikeansuuntaisina ratkaisuina edetessä kohti selvästi joustavampia ja rajallisempia tekijänoikeuksia. Varsinkin on syytä miettiä tekijänoikeussopimuksia koskevaa kohtuullisyyspykälää.

    Uudistuksen suuntaviivat
    Nykyinen puolueohjelma

    Kansalaisaloitetta pitää vielä kehittää

    Tämä kirjoitus julkaistiin 1.3. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.

    Kansalaiset ovat hyödyntäneet ahkerasti mahdollisuutta kansalaisaloitteiden laatimiseen eduskunnalle. Aloitteilla on kuitenkin tuskainen taival saavuttaa vaadittava 50 000 kannattajan raja puolessa vuodessa. Onnistuminen vaikuttaa mahdolliselta vain muutaman aloitteen kohdalla.

    Aloitteiden laatijoita saattaa uhata turhautuminen. He ovat kovalla työllä saaneet kerättyä vaikkapa 30 000 allekirjoitusta, mutta kun vaadittu raja uupuu, aloite mitätöityy kokonaan. Näin on juuri käymässä Energiajuomat K16 -aloitteelle.

    Suomessa edellytettävä kannattajien määrä on korkea suhteessa äänioikeutettujen määrään. Puolassa, jossa järjestelmä on toiminut hyvin, kannattajia tarvitaan 0,3 prosenttia äänioikeutetuista kolmessa kuukaudessa. Suomessa tarvitaan 1,2 prosenttia kuudessa kuukaudessa. Määrän voisi, aikaraja huomioonottaen, pudottaa Suomessa puoleen.

    Kansalaisaloitelakia valmisteltaessa Piraattipuolue esitti käyttöön otettavaksi myös ”kansalaiskysymystä”. Siinä tietty määrä henkilöitä voisi esittää kirjallisen kysymyksen, johon ministerin pitäisi vastata parissa viikossa kuten kansanedustajan kirjalliseen kysymykseen. Kansalaiskysymys vastaisi Yhdysvalloissa käytössä olevaa järjestelmää, jossa Valkoinen talo vastaa kansalaisten verkossa keräämiin adresseihin.

    Kansalaisaloitetta voisi myös porrastaa. Vaikka aloite ei olisikaan saavuttanut täyttä kannattajamäärää, se etenisi kuitenkin jollakin tavalla. Jos kannattajia olisi esimerkiksi kolmasosa vaaditusta, ministerin tulisi vaikkapa vastata aloitteeseen kirjallisesti.

    Sikäli kuin kansalaisaloitteita etenee eduskuntaan, on ainakin joihinkin niistä reagoitava tavalla tai toisella. Jos aloitteille ei tehdä mitään ja kannattajia on kovin vaikea saada kerättyä, järjestelmän uskottavuus romahtaa.

    Lähteitä:
    Puolan aloitekäytännöstä ks. Perustuslain tarkistamiskomitean mietintö 2010, s. 219.
    ”Kansalaiskysymyksestä” ks. Piraattipuolueen lausunto 8.3.2010.
    Yhdysvaltain järjestelmästä.