EU-parlamentti lyttäsi ACTA-sopimuksen valmistelutavat

Euroopan parlamentti hyväksyi tänään suurella enemmistöllä päätöslauselman, jossa vaaditaan ACTA-sopimusneuvotteluihin suurempaa avoimuutta ja perusoikeuksien huomioon ottamista. Parlamentti teki samalla selväksi, ettei ACTA-sopimuksen pidä kiristää verkossa tapahtuvan tiedostonjakamisen valvontaa, eikä se hyväksy sopimusten valmistelua salassa parlamentilta ja kansalaisilta.

– Olen erittäin iloinen siitä, että tämä päätöslausema hyväksyttiin. Nyt komission täytyy pitää meidät täysin ajan tasalla ACTA-neuvotteluiden kulusta. Tämä on äärimmäisen tärkeää, koska aiemmin vuotaneet tiedot osoittavat, että neuvotteluissa käsiteltävät kysymykset saattavat heikentää vaivalla saavutettuja edistysaskelia vapaamman internetin puolesta, kommentoi Ruotsin piraattipuolueen europarlamentaarikko Christian Engström.

Vuotaneissa sopimusluonnoksissa on esitetty esimerkiksi ”kolmesta poikki” -menettelyä nettiyhteyden katkaisemiseksi epäillyiltä tekijänoikeuksien rikkojilta ja suurempaa vastuuta palveluntarjoajille käyttäjien tekemisistä.

– ACTA-sopimuksen salassa valmistellut suunnitelmat ovat röyhkeä loukkaus jokaista EU:n kansalaista kohtaan. Komission pyrkimys onkin ilmeisesti ajaa suuryritysten etuja kansalaistensa etujen sijaan, moittii Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Piraattipuolue on jo pitkään pyrkinyt nostamaan esille ACTA-neuvotteluiden ongelmia, mutta vasta viime kuukausina myös Suomessa on herätty tilanteeseen. Ilman aktiivisia politiikkaa seuraavia kansalaisia ympäri Eurooppaa koko ACTA-sopimus olisi mahdollisesti onnistuttu livahduttamaan EU:n päätöksenteon sekaan ilman vastustusta.

ACTA, eli Anti-Counterfeit Trade Agreement, on muiden muassa Yhdysvaltojen, EU:n, Kanadan ja Japanin välinen kauppasopimus, jonka näennäisenä tarkoituksena on yhtenäistää tuoteväärennöksiin liittyvää lainsäädäntöä. Käytännössä sopimus koskisi myös nettipiratismin säätelyä.

Lisätietoja antavat:

Pasi Palmulehto
Puheenjohtaja, Piraattipuolue
045 310 2340

Harri Kivistö
Varapuheenjohtaja, Piraattipuolue
045 310 2344

Lehdistötiedote: Saksan perustuslakituomioistuin tyrmäsi teletallennuksen

Saksan perustuslakituomioistuin päätti, että vuonna 2008 EU-direktiivin perusteella hyväksytty laki teletunnistetietojen tallentamisesta on perustuslain vastainen, ja määräsi tallennetut tiedot poistettavaksi. Tuomioistuin ei pitänyt teletietojen tallennusta riittävän turvallisena ja oli lisäksi huolissaan mielikuvasta, jonka kansalaiset saavat tiedostaessaan jatkuvan valvonnan.

– Oikeuden päätös oli riemuvoitto kansalaisten yksityisyydelle ja takaisku ”isoveli valvoo” -ilmapiiriä ajaville. Teletallennuslait ovat olleet suuria askeleita valvontayhteiskuntaan, jossa kukaan ei voi luottaa yksityisten keskustelujensa olevan yksityisiä, summaa Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Vaikka päätös ei tuomitse teletietojen tallennusta kokonaan, se on viestinä muille jäsenmaille, ettei EU-direktiivien saa antaa polkea kansalaisoikeuksia. Saksan piraattipuolue on vastustanut lakia yksiselitteisesti. Saman direktiivin edellyttämää lakia ajetaan läpi Ruotsissa, jossa piraattipuolue on ollut yksityisyydensuojaa puolustavan rintaman kärjessä. Teletallennuslain käsittelyä on jopa suunniteltu lykättäväksi Ruotsin valtiopäivävaalien yli, sillä sen pelätään aiheuttavan voimakkaan reaktion nykyisiä hallituspuolueita vastaan.

Suomessakin jo aiemmin käyttöönotettu teletallennuslaki velvoittaa palveluntarjoajia säilyttämään huomattavan määrän tietoa käyttäjistään vuoden ajaksi. Tiedot sisältävät niin yhteyden lähteen, kohteen kuin sijainninkin. Tallennuslaki koskee GSM-puheluja ja muita sähköisiä yhteydenpitotapoja kuten sähköpostia. Piraattipuolueen mielestä kansalaisten säännönmukainen, laajamittainen valvonta johtaa vääjäämättä väärinkäytöksiin, eikä sille ole vapaassa yhteiskunnassa mitään perusteita.

– Emme yksinkertaisesti saa hyväksyä kansalaisten kokonaisvaltaista vakoilua. Kun EU-direktiivien tulkinnat runtelevat kansalaisten perustavia oikeuksia, niitä täytyy vastustaa, toteaa Palmulehto.

Vuonna 2030

Se tapahtui lopulta; viimeinen valtio on ilmoittanut luopuvansa tekijänoikeuksista ja patenttijärjestelmästä. Liberian päätös ei ollut yllätys kenellekään, koska oli vain ajan kysymys milloin vanhanaikaisesta informaatiomonopolin käsitteestä päästiin eroon. Lailla ei ollut mitään käytännön vaikutusta yli kymmeneen vuoteen, mutta se oli tärkeä periaatteellinen voitto Liberian piraattipuolueelle.

Sisällön kopioinnin rajoittaminen nähdään huonotapaisena toimintana, ja vaikka joku yritys sitä välillä yrittääkin digitaalisella rajoitusten hallinnalla, estot ohitetaan nopeasti. Tuotantoyhtiötä myös boikotoidaan jättämällä klikkaamatta mikromaksupainiketta.

Tekijät saavat palkkansa lähinnä lahjoitusten, mikromaksujen (jotka ovat äärimmäisen suosittuja) ja fanituotteiden avulla. Harrastelijat tekevät valtaosan sisällöstä ja sitä tehdään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vapautuneiden sisältöpalveluiden ansiosta jokainen ihminen saa äänensä kuuluville. Teollisuuden automatisoinnin viedessä työpaikkoja on mediateollisuus nopeiten kasvava ala, ja perustulon ansiosta sisällön tuottaminen on huoletonta jokaiselle. Remix-kulttuuri on suosittua, ja suurin osa teoksista pohjautuu muihin teoksiin.

Patenttien luopumisen ansiosta teknologian kehitys vain nopeutui, ja vapaisiin ohjelmistoihin saatiin lopulta kaikki ominaisuudet laillisiksi. Yhä kasvava patenttiviidakko oli tehnyt vapaat ohjelmistot suurelta osin laittomiksi, ja niitä pitikin jakaa anonyymissä Freenetissä. Tämän kaltaiset palvelut myös osoittivat sensuurilistat tehottomiksi, ja valtiot päätyivät poistamaan rajoitukset sananvapauteen.

Sisältöä ei ainoastaan tehdä valtavasti enemmän, se on myös vapaampaa. GNU/Linux on selvästi suosituin käyttöjärjestelmä, ja suljettuja käyttöjärjestelmiä käytetään lähinnä teollisuudessa erikoistarkoituksiin. Suljetut ohjelmistot ovat muutenkin harvinaisia eikä niille ole edes kysyntää. Ohjelmistoyritykset saavat tulonsa ohjelmistotuen ja räätälöinnin avulla.

Yksityisyydestä on alettu vapaaehtoisesti luopua yhteisöpalveluiden avulla, mutta kansalaisten yksityisyydensuoja on silti vahva. Googlen tietokannat ovat äärimmäisen laajat, ja ihmiset voivat hakea esimerkiksi geenejä genomitietokannasta. Jokainen henkilöllisyyksiä koskeva palvelu on kuitenkin vapaaehtoinen, ja ihmisten pitää käydä erikseen hyväksymässä tietojen käyttö palveluissa.

Kansalaisilla on enemmän valtaa kuin koskaan aikaisemmin. Valtiot tekevät lakia valmisteltaessa usein mielipidemittauksia, joihin vastaaminen onnistuu helposti kotikoneelta. Äänestys tapahtuu kuitenkin perinteisellä tavalla, koska sähköisestä äänestyksestä luovuttiin Yhdysvaltojen äänestysskandaalin jälkeen. Toinen presidenttiehdokkaista oli palkannut ohjelmoijan sabotoimaan vaalikoneet, ja miljoonat äänet väärennettiin.

Yllä esitetty tulevaisuudenkuva on kuitenkin vain yksi mahdollisuus, eikä edes se todennäköisin. Politiikassa oleva trendi on oikeasti vastakkaiseen suuntaan; vähemmän yksityisyyttä, enemmän tekijänoikeuksia sekä vähemmän vapautta nauttia sisällöstä. Vaikka teknologinen kehitys puoltaa immateriaalioikeuksista luopumista, ei sen varaan saa jättäytyä. Internet on vielä vapaa, mutta ei välttämättä ikuisesti.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen jäsen.

Vieraskirjoituksia julkaistaan epäsäännöllisin väliajoin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistosta. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.

Vastine vihreään keskustelunavaukseen

Espoolaisen vihreän kaupunginvaltuutetun ja elokuvaohjaajan, Kaisa Rastimon, pari viimeisintä blogikirjoitusta ovat poikineet runsaan määrän vastineita ja satoja kommentteja. Yritän tässä vetää keskustelun langanpätkiä yhteen.

Rastimon ja piraattien aiemmasta yhteiselosta kerrottakoon sen verran, että olin vuoden 2009 lopulla panelistina eräässä paneelikeskustelussa hänen kanssaan. Tammikuussa piraatteja oli yleisönä Espoon vihreiden järjestämässä keskustelutilaisuudessa, mikä antoikin Rastimolle aiheen kirjoittaa ensimmäisen kahdesta kiistellystä blogikirjoituksestaan. Rastimon suhtautuminen piratismiin on nähdäkseni tiukempaa kuin esimerkiksi opetusministeriön eräiden virkamiesten, eli tekijänoikeusneuvos Viveca Stillin ja Lex Karpelan valmistelusta aikanaan vastanneen johtaja Jukka Liedeksen, joiden ajatuksia olen myös päässyt kuulemaan kasvokkain.

Vihreissä on kova kahtiajako piraatteja ymmärtävien ja Rastimon mielipiteitä lähellä olevien välillä. Eräs vaikutusvaltainen Rastimon ajatuksia lähellä oleva vihreä on kansanedustaja Heli Järvinen. Puolueen sisäiset sähköpostilistat käyvät kuumana. On mielenkiintoista seurata, millaisiin kompromisseihin puolueen tietoyhteiskunta- ja tekijänoikeustyöryhmät päätyvät. Rastimo on tehnyt piratismin vastustamisesta nyt itselleen vaaliteeman. Mikäli hän päätyy eduskuntavaaliehdokkaaksi, olisi varsinainen ironian huipentuma, jos niinikään espoolaisen Jyrki Kasvin äänet vetäisivät Rastimonkin eduskuntaan.

Piratismista
Siirrytäänpä kommentoimaan Rastimon blogikirjoituksia. Ensinnäkin, piratismia on mahdotonta valvoa sellaisella tavalla, että päästäisiin tyydyttävään kiinnijäämisprosenttiin. Verkkoyhteyksien nopeutuessa ja tallennuskapasiteetin kasvaessa tekijänoikeuslait muuttuvat yhä merkityksettömämmiksi. Siinä vaiheessa kun jokaisella on kaikki maailmassa koskaan tuotettu kulttuuri ja kirjallinen tieto koneellaan, on herttaisen yhdentekevää, miten he ovat sen kaiken saaneet. Mikäli tiedostonjakajia vainotaan enemmän, jakaminen siirtyy suljetumpiin verkkoihin. Tavallisten ihmistenkin käytössä on salauksia, joita eivät helposti pura edes suurvaltioiden tiedustelupalvelut. Tämän ansiosta nettipankinkin käyttö on varsin turvallista.

Rastimolla ja piraateilla on tekijänoikeuksista yksinkertaisesti erilaiset mielipiteet. Lisätietojen hankkiminen toisen mielipiteistä ja niiden perusteista edistää keskustelua, mutta tuskin koskaan johtaa siihen, että mielipiteet muuttuisivat aivan toiseen suuntaan. Jokaisella on oikeus ilmaista tekijänoikeuksista mielipiteensä ilman, että hänen henkilöään tai henkilökohtaisia ominaisuuksiaan vastaan hyökätään hänen mielipiteidensä vuoksi. Tämä koskee kaikkia osapuolia.

Lasten oikeuksista
Lapsia koskevat lähtökohtaisesti samat ihmisoikeudet kuin kaikkia muitakin. Yksi näistä oikeuksista on viestintäsalaisuus, jonka kunnioittamisessa Rastimolla on aiemman blogikirjoituksensa perusteella parantamisen varaa. Olin hiljattain Suomen Internet-yhdistyksen järjestämässä Nuoret ja Internet -seminaarissa, joka oli suunnattu vanhemmille ja ammattikasvattajille. Siellä aihetta käsiteltiin niin poliisin, kaupallisen alan, Internet-gurujen kuin nuorten itsensäkin näkökulmasta. Seminaarissa esitelmän pitäneiden kahdeksasluokkalaisten keskeinen sanoma, johon myös muut esitelmöijät yhtyivät, oli se, että vanhempien ei pitäisi vakoilla lastensa Internetin käyttöä, vaan keskustella siitä avoimesti.

Pitää täysin paikkansa, että Internet jonkin verran lisää lasten mahdollisuuksia törmätä epämiellyttäviin mediasisältöihin. Sitä ei voi täysin estää. Television keksiminenkin lisäsi tätä mahdollisuutta. Televisionhan voi panna päälle helposti, ja sieltä tulee silloin tällöin lapsille sopimatonta ohjelmaa. Internet ei kuitenkaan ole sen vaarallisempi kuin elämä muutenkaan. Jos uskaltaa päästää lapsensa yksin ulos talosta, uskaltaa päästää hänet myös Internetiin.

Palveluntarjoajien vastuusta
Rastimo astuu hyvin heikoille jäille vaatiessaan palveluntarjoajia vastuuseen asiakkaidensa tekemisistä. Ilmeisesti hän tarkoitti termillä myös teleyrityksiä. On ehdottomasti pidettävä kiinni periaatteesta, että viestin välittäjä ei ole vastuussa viestistä. Jokainen vastaa itse siitä, mitä Internetissä tekee. Vastuuta ei voi sälyttää teleyrityksille ilman katastrofaalisia seurauksia. Teleyritysten intressinä olisi tällöin olla ylivarovaisia, ja käytännössä kaikki vähänkin kiistanalainen mielipiteenilmaisu tukahtuisi. Kyse olisi ilmaisunvapauden palauttamisesta 1700-luvun tasolle. Demokraattisista sivistysmaista ei toivoakseni tule koskaan löytymään laajaa tukea tällaisille vaatimuksille.

Valistusta piraateille?
Rastimo totesi Espoon vihreiden järjestämästä keskustelutilaisuudesta, että hän päätyi ottamaan valistuksellisen linjan: ”Niinpä olin valmistanut paneelia varten valistuspaketin elokuvan rahoitus -ja levitysrakenteesta käyttäen siinä casena omaa Myrsky-elokuvaani.  Vihreiden vähyydestä johtuen tietopakettini anti suuntautuikin itse piraattipuolueelle, jotka (toivottavasti!) oppivat siitä jotain.”

Itselleni tietopaketissa ei ainakaan ollut mitään uutta. Olen jo ennen piraattipuolueen olemassaoloa, sen olemassaolon aikana ja etenkin itseni ja puoluetoveri Kaj Sotalan piratismiaiheiseen kirjaprojektiin liittyen tutustunut elokuva-alan toimintaan. Jonkin verran olen elokuva-alaa seurannut läheltä jo pienestä pitäen, sillä eräällä sukulaisellani on alalla toimiva liikeyritys. Elokuva-alan toimintaan tutustuminen ei ole saanut minua muuttamaan mielipiteitäni. Päin vastoin, piraattiaatteeni on saanut vain lisää vankkaa ideologista pohjaa sitten teinivuosieni.

Henkilökohtainen näkökulma
Rastimon luonnehdinta piraateista hentoina, honteloina, kaksikymppisinä poikasina, ”joista selvästi näki päältä, että tietokone on heille se tärkein asia elämässä”, kohdistui henkilökohtaisesti minuun. Olin yleisön joukossa hänen mainitsemassaan paneelikeskustelussa ja esitin panelisteille kysymyksiä. Kuvaus sopii minuun ruumiinrakenteeni ja ikäni osalta, joskin pidän hieman epäreiluna väitettä, että tietokone olisi minulle elämän tärkein asia.

Piraattipuolueessa toimiminen on ollut minulle henkilökohtainen uhraus. Voidakseni keskittyä sekä opiskeluun että puoluetoimintaan kunnolla jäin pois osa-aikaisesta työpaikasta. Henkilökohtaiset puoluetoiminnan vuoksi saamatta jääneet nettotuloni ovat tällä hetkellä jossakin kymppitonnin kieppeillä, mikä on ikäiselleni nuorelle paljon. Voi siis sanoa, että ”piratismi” on ”aiheuttanut” minulle yli 10 000 euron ”tappiot”. :)

Jos haluaisin vain ladata teoksia ilmaiseksi, voisin tehdä sitä jatkuvasti ilman huolta kiinnijäämisestä. Ei minulla olisi ollut mitään syytä perustaa puoluetta tai luopua hyvästä työpaikasta sen vuoksi. Itse en muuten ole minkään sortin tietotekniikka-asiantuntija tai ”matematiikkanero” vaan historianopiskelija, joka ei edes viitsinyt kirjoittaa matematiikkaa ylioppilaskirjoituksissa.

Piratismi on altruismia
Meitä piraatteja syytetään usein itsekkäiksi ”kaikki mulle heti nyt” -ihmisiksi. Me olemmekin ihmisiä, jotka haluavat kaiken tiedon ja kulttuurin heti nyt, mutta emme pelkästään itsellemme, vaan kaikille, koko ihmiskunnalle. Olemme ”kaikki kaikille heti nyt” -ihmisiä. Meidän silmissämme itsekkäiltä vaikuttavat ne, jotka haluavat pitää työnsä hedelmät itsellään, ja kieltää muita hyödyntämästä niitä. Kun omastaan on mahdollista jakaa toisille ilman, että menettää itse mitään, jakaminen on helppoa. Omansa jakaminen toisten kanssa on lähimmäisenrakkautta parhaimmillaan, mutta jakamisesta kieltäytyminen on itsekästä. Teosten jakamisesta kieltäytyminen on kulttuurielämysten ja sivistyksen kieltämistä toisilta.

Teknologia on aina muuttanut liiketoimintamalleja. Katulamppujen sytyttäjiä ei enää tarvita. Tehtaissa ei enää tarvita valtavaa määrää työntekijöitä. Internet on mahdollistanut todella nopean kulttuurin ja tiedon jakamisen, eikä Internet enää häviä mihinkään. Teknologinen muutos on tapahtunut ja siihen on yksinkertaisesti sopeuduttava, vaikka se tarkoittaakin kulttuurialan toimintakentän muuttumista. Mikä tietoyhteiskunta se sellainen on, jossa tietoa pantataan tekijänoikeuksien avulla? Todellisessa tietoyhteiskunnassa tieto liikkuu vapaasti.

Provosoitu provosoituu
Se, että Rastimon blogiin sateli myös varsin kärkkäitä ja loukkaaviakin kommentteja, kertoo siitä, että moni hänen kirjoitustensa lukija on selvästi loukkaantunut niistä henkilökohtaisella tasolla. Kun kirjoittaa provosoivasti jostakin sellaisesta ryhmästä, johon monet ihmiset identifioituvat, on varmaa, että osa provosoituu, ja pahasti. Esimerkiksi etninen stereotypisointi saa monet helposti kiihtymään, eivätkä nörtit ryhmänä ole tästä poikkeus. Kansalaisoikeuksista puhumisen leimaaminen ”liirumlaarumiksi” on varmasti ollut myös monelle kova pala nieltäväksi. Jos provosoi, on oltava valmis kestämään se, että joku provosoituu.

Nostaisin Rastimon blogikirjoituksista yhden virkkeen erityisesti esille:

Kun tunteet nousevat pintaan, ei todellisuutta näe selvästi.

Toivoisin hänen itsensä pohtivan tarkasti kyseisen virkkeen sisältöä.

Aiheeseen liittyviä linkkejä
Kaisa Rastimon blogikirjoitukset:

Vastineita:

Uutisia:

Jos jokin vastine puuttuu listasta, ilmoitathan siitä kommenteissa!

Mitään salattavaa?

Allaoleva sitaatti löytyi artikkelista ’I’ve Got Nothing to Hide’ and Other Misunderstandings of Privacy’ ja oli niin hyvä, että se piti jakaa bloginlukijakansallekin:

By saying ”I have nothing to hide,” you are saying that it’s OK for the government to infringe on the rights of potentially millions of your fellow [citizens], possibly ruining their lives in the process. To me, the “I have nothing to hide” argument basically equates to “I don’t care what happens, so long as it doesn’t happen to me.”

Käräytä koulusi

Piraattinuoret kirjoittaa:

Koululaisten ja opiskelijoiden luottamuksellista viestintää puolustava sivusto koulu-urkinta.info aloitti toimintansa pari päivää sitten.

Sivusto tarjoaa tietoa ja valistusta kouluissa käytettävistä valvontaohjelmista. Se on suunnattu erityisesti koululaisille, opiskelijoille ja opettajille. Sivustolla painotetaan myös viestintäsalaisuutta, joka kuuluu kaikille Suomen kansalaisille. Opettajille koitetaan välittää tieto siitä, että urkintaohjelmat ovat perustuslain vastaisia.

Monessa oppilaitoksessa on jokaiselle oppilaspäätteelle asennettu valvontaohjelmisto, ja opettajat pystyvät ottamaan niiden kautta etäyhteyden oppilaan koneelle. Oppilaalle ei välttämättä ilmoiteta, että koulussa on tällaisia valvontaohjelmia käytössä, vaikka näytöllä voi olla auki luottamuksellisia sähköposteja, internetsivuja tai keskusteluja. Opettajat näkevät, mitä työpöydällä on, pystyvät liikuttamaan kursoria sekä hallitsemaan kokonaisuudessaan kyseistä tietokonetta. Oppilas ei huomaa, jos opettaja ottaa hänen koneeseensa yhteyden, jollei opettaja siirrä osoitinta tai tee muita näkyviä toimenpiteitä.

Koulu-urkinta.info-sivustolla listataan oppilaitoksia, jotka vakoilevat oppilaidensa tekemisiä. Siellä on myös mahdollisuus käräyttää oma koulunsa vakoilusta. Tämä niin sanottu häpeälista lähetetään 1.3.2010 tietosuojavaltuutetulle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Oppilaille tarjotaan myös neuvoja, miten toimia, jos koulussa tapahtuu urkintaa: “Tulosta ‘Koulu-urkinta pois!’ -kaavakkeemme, täytä se ja vie se rehtorillesi. Vaadi, että valvontaohjelman käyttö lopetetaan, koska se loukkaa viestintäsalaisuutta ja on siten perustuslainvastainen. Ilmoita asiasta oppilaskuntasi hallitukselle ja pyydä heitä puuttumaan asiaan.”

Kirjesalaisuuden loppu häämöttää

Ruotsin sotilastiedustelulaitos FRAn (Försvarets radioanstalt) piti alkaa 1.12.2009 alkaen tarkkailla kaikkea Ruotsin rajat ylittävää internet- ja puhelinliikennettä. FRA:lla on oikeus tarvittaessa salauksia purkamalla tarkkailla kaikkea Ruotsin rajat ylittävää sähköistä viestintää, joka ei tapahdu Ruotsin kansalaisten välillä maan sisällä. Valtaosa Suomen internet- ja puhelinliikenteestä kulkee ulkomaailmaan Ruotsin läpi.

Ei ole varmuutta siitä, milloin FRA kytkeytyy runkoliikenteeseen. Vakoilu ei ole vielä alkanut ilmeisesti teknisten ongelmien vuoksi. Suomen hallituksella olisi nyt tilaisuus näyttää kykenevänsä puolustamaan kansalaisiaan. Piraattipuolue ehdotti jo puolitoista vuotta sitten tietoliikennekaapelin rakentamista Suomesta suoraan Saksaan. On annettava tunnustusta Huoltovarmuuskeskukselle ja Viestintävirastolle siitä, että tilanteen korjaamiseksi on alettu käydä vakavia keskusteluja. Keskustelut noudattavat ennakkotietojen mukaan pitkälti Piraattipuolueen ehdottamaa ratkaisua. FRA ehtinee kuitenkin aloittaa vakoilun ennen kuin sähköinen viestintä saadaan kulkemaan turvallisempaa reittiä.

Viestintävirastossa ovat keinot vähissä. Teleyrityksiä on viime hetkellä vaadittu ilmoittamaan asiakkailleen, mikäli viestintäyhteyksien yksityisyys on uhattuna, vaikkakaan tilanteeseen ei ole tarjota kuin puutteellisia keinoja viestinnän salaamiseen. Tiedotusvälineet ovat laiminlyöneet tehtävänsä vallan vahtikoirina, joten kansalaisilla on tietoa asiasta hyvin vähän jos ollenkaan.

Yksittäisen henkilön tai yrityksen kaikki viestintä ulkomaille voidaan tallentaa ja avata. Nykyisellä tekniikalla se tarkoittaa mahdollisuutta tutkia lähes kaikkea Suomesta ulkomaille suuntautuvaa puhelin- ja sähköpostiliikennettä sekä internetin selaamista. Myös voimakkaasti salattujen sähköpostien lähettäjä- ja vastaanottajatiedot, viestien ajankohdat ja koot voidaan tallentaa.

Helsingin Sanomat tiedusteli usealta suurelta yritykseltä mielipiteitä ja toimenpiteitä urkintalain käyttöönoton vuoksi, mutta sai lähinnä kierteleviä vastauksia. Tämä ei tietenkään ole yllätys, sillä yrityksen uskottavuudelle aiheutuisi vaikeuksia sen myönnettyä viestintänsä luottamuksellisuuden olevan vakavasti uhattuna. FRA loukkaa vakavasti perusoikeuksiin kuuluvaa viestintäsalaisuutta ja uhkaa valtion- ja yrityssalaisuuksia. Ongelma on huomattavasti tiedostettua suurempi niin suomalaisille kuin Suomeen sijoittaville ulkomaisille yrityksillekin ja asettaa Suomen eriarvoiseen asemaan viestintäsalaisuuden säilyttävien maiden kanssa.

Usein puhutaan vain signaalitiedustelusta tai muutoin harhaanjohtavasti vakoilun määrää väheksyen. Karu totuus kuitenkin on, että FRA saa oikeuden vakoilla lähes kaikkea mitä suomalaiset internetissä tai puhelimitse keskustelevat, tekevät tai siirtävät. Suomessa supersuosion saaneen Google tarjoaa myös suomalaisten keskuudessa hyvin suosittua ilmaista sähköpostipalvelua, Gmailia. Gmailin palvelimet sijaitsevat ulkomailla, joten joka kerta, kun sähköpostia lähetetään tai vastaanotetaan vaikkapa juuri Gmailin kautta, voidaan Ruotsissa lukea viestin sisältö. Vaikka viestit hakisi itse salatulla yhteydellä, tämä ei pelasta tilannetta, sillä maailmalla eri palvelimien välillä tieto kulkee salaamattomana. Ongelma ei ole vain Gmailissa, vaan kaikissa sähköpostipalvelimissa ja myös useimmissa muissakin palveluissa. Myöskään Facebook ei tarjoa mahdollisuutta salattuun yhteyteen, vaikka sen kautta voidaan lähettää yksityisiä viestejä, joita ei ole tarkoitettu ulkopuolisten silmille.

Palveluita, joissa voidaan olettaa tietojen olevan jatkossa FRA:n luettavissa selkokielellä:
Gmail
Google
Facebook
Hotmail
Doodle
Livejasmin (live-seksiä, suomalaisten 23. käytetyin www-sivusto)
PornHub (pornovideosivusto, suomalaisten 39. käytetyin www-sivusto)
Flickr (vain suojattu sisäänkirjautuminen, myös yksityiset kuvat ilmeisesti vapaata riistaa)
GSM-puhelut (sisältää salauksen, joka on helposti purettavissa)
Windows Live Messenger (suosituin pikaviestinohjelma, keskustelut ja tiedostonjako eivät ole salattuja)

Palveluita, joihin voi ottaa salatun yhteyden, mutta sitä ei tarjota vakiona tai se ei ole kunnolla toimiva:
Myspace
Youtube
PartyPoker (pokerisivusto, suomalaisten 37. käytetyin www-sivusto.)

Kuten listasta näkyy, mukana on sähköpostipalveluita, joissa oma asiointi on salattua, mutta kyse on vain teennäisestä turvasta. FRA pääsee näihin sähköposteihin käsiksi. Muita salaamattomia protokollia ovat muun muassa FTP, VNC, RSH, telnet sekä monet pikaviestintäprotokollat. Yleistäen voisikin sanoa, ettei mitään, varmasti Suomen rajojen sisäpuolella pysyvää liikennettä lukuunottamatta, tulisi pitää enää yksityisenä. Viestiliikenteen salaaminen jätetään kokonaan yksityisten kansalaisten harteille ilman kunnollista opastusta. Kaikkea viestintäänsä ei käytännössä voi suojata salaamalla. Hallitus tarjoaa hopeavadilla FRA:lle iltalukemista kansalaisistaan, vapaaehtoisesti.

Lisätietoja antaa:
Pasi Palmulehto (PP), pj, 045 310 2340
Harri Kivistö (PP), vpj, 040 531 9232

Puolueet laillisuuden rajamailla

Ruotsin FRA-vakoilulaki on saanut viimein hieman julkisuutta perinteisemmässä mediassakin; Taloussanomien artikkelissa pistää kuitenkin silmään Info Center Finland Oy:n Markku Vettenniemen kummastelu: ”Tuntuu käsittämättömältä, että laillisuuden rajamailla toimiva yhdistys ja pieni internet-yritys joutuvat pitämään näin tärkeää asiaa esillä.”

Hämmästys on aiheellista, mutta tahtoisin muistuttaa Piraattipuolueen toimivan voimassaolevien Suomen lakien puitteissa. Samojen lakien mukaan Piraattipuolue ei ole mikään aivan tavallinen yhdistys, vaan täysiverinen poliittinen puolue. Tämä jälkimmäinen vähättely olkoon tässä yhteydessä kuitenkin ymmärrettävää, koska tarkoituksena on korostaa, ettei vakoilulaki ole saanut ansaitsemaansa huomiota Suomessa.

Tärkeää olisi kuitenkin muistaa se, että Piraattipuolueen pyrkimykset uudistaa radikaalisti nykyistä tekijänoikeuslakia poliittisen järjestelmämme puitteissa eivät ole missään määrin laillisesti kyseenalaisia. Tietääkseni moni muukin puolue on silloin tällöin ajanut Suomen lakeihin muutoksia, ja tätä on yleisesti ottaen pidetty melko normaalina poliittisena toimintana. Vaalirahasotkujen jälkeen toisaalta katsoisin monen perinteikkäämmän puolueen täsmäävän Vettenniemen luonnehdintaan Piraatteja paremmin.

Tietysti moniarvoisessa yhteiskunnassa lakimuutosten ajamisestakin voidaan olla montaa mieltä; onhan Suomen nykyisestä tekijänoikeuslaista tuttu ex-ministeri Karpelakin aikanaan todennut Iltalehden mukaan: ”Jos Euroopassa sallitaan puolueet, jotka ajavat lakien muuttamista, seuraava kysymys on, sallitaanko sellaisetkin, jotka ajavat vaikka raiskausten hyväksymistä.”

Allekirjoittaneen käsitys demokratiasta on kuitenkin hieman sallivampi.

Sisäministeriön holhoavat peliautomaattisuunnitelmat huolestuttavia

Helsingin Sanomissa esitettiin 16.10.2009 mahdollisuus muodostaa pakollinen rekisteri kaikista rahapelien pelaajista. Tämä on yksi huolestuttava askel lisää kohti täysimittaista holhous- ja valvontayhteiskuntaa. Pakkorekisterin esitystä perustellaan peliongelmaisten auttamisella, ja ensiaskeleena mainitaan myös mahdollisuus vapaaehtoiseen rekisteriin. Vaikka ajatus peliongelmaisten auttamisesta onkin itsessään ilahduttava, tulisi rekisterin pysyä vain ja ainoastaan vapaaehtoisena. Sen ei myöskään tulisi näkyä muille kuin käyttäjälle itselleen.

Suomessa on jo nyt selkeitä ja voimakkaita valvontayhteiskunnan piirteitä, joten sen suhteen ei rekisterissä itsessään ole mitään uutta. Ehdotetut toimenpiteet kuitenkin vahvistaisivat tätä taipumusta entisestään. Rekisterin avulla olisi mahdollista tarkkaan seurata sitä, miten paljon ja milloin ihminen käyttää peliautomaatteihin rahojaan. Vaikka tiedot periaatteessa olisivatkin vain käyttäjän itsensä tiedossa, löytyisivät ne silti keskitetystä tietokannasta. Näiden tietoturvan luotettavuus ei viime vuosina ole ollut mitenkään vakuuttava, ja useassa eri maassa on ollut tapauksia joissa satojen tai jopa tuhansien henkilötietoja on päässyt kerralla vuotamaan. Mitä vähemmän tietoja ihmiset pakotetaan luovuttamaan, sen pienempi vaara tällaiseen on.

Ehdotus on myös ongelmallinen sen suhteen, että satunnaiset pelaajat tuskin jaksaisivat rekisteröityä pelaamista varten. Samaan aikaan aktiivisesti pelaamista harrastavat joutuisivat rekisteröitymään jatkaakseen harrastustaan. Tämä vähentäisi rajusti peliautomaattien tuottoa ja samalla kohdistaisi peliautomaatit niille, joilla on suurempi riski päätyä peliongelmalliseksi.

– Vapaaehtoisella pelaajakortilla voisi olla lisäarvoa. Voitot voisi maksattaa suoraan tilille, pelihistorian seuraaminen olisi mahdollista ja pelaamiselle voisi asettaa itse rajoja, mutta en hyväksy tietojen kenenkään muun silmille saattamista, puhumattakaan edes ideointitasolla rekisteröinnin pakollisuudesta, kertaa Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto jo aamusta asti aihetta aktiivisesti kommentoineena.

Poliisi ihan pihalla

”Nettiaktivisti käräytettiin poliisille aiheetta”, uutisoi Kaleva. Vasemmistolaista poliittista blogia pitävä oululaisnuorukainen haettiin poliisikyydillä ylioppilaskirjoituksista, koska ”poliisille oli lähetetty kuvankaappaus hänen IRC-Gallerian profiilisivustaan, johon oli kuvan yläpuolella olevaan tilaan kirjoitettu lause ’Oikeisto tuhotaan asein maanantaina.’” Häntä kuulusteltiin, ja hänen kotiinsa tehtiin etsintä, jossa hänen tietokoneensa takavarikoitiin.

Tarinan absurdius:

”Epäilin heti, ettei kyseessä ollut mikään tunnuksillani sisään kirjautunut tyyppi, vaan kuvanmuokkaus”, Elmo kertoo. Hän otti omatoimisesti yhteyttä IRC-Gallerian ylläpitoon ja sai varmistuksen siitä, ettei hänen profiilisivullaan ollut missään vaiheessa näkynyt uhkaavaa lausetta.

Siis pitääkö tämä nyt ymmärtää niin, että poliisi saa kuvankaappauksen ja käy sen perusteella kiinnottamassa henkilön ja takavarikoimassa hänen tietokoneensa tarkistamatta itse mainittua IRC-Galleria-profiilisivua tai ottamatta itse yhteyttä IRC-Gallerian ylläpitoon? Siis poliisi ottaa todesta kaiken kuvamateriaalin, mikä heille lähetetään? Tämä on täysin uskomatonta. Aidon näköisten yksinkertaisten kuvanmuokkausten tekeminen on helppoa kuin mikä, kyllä poliisin pitäisi tämä tietää. On täysin anteeksiantamatonta, että vakaviin pakkokeinoihin ryhdytään selvittämättä lainkaan vihjettä, jonka aitous on hyvin helppoa tarkistaa nopeasti, ja jonka aitoutta on ylipäänsä oletusarvoisesti syytä epäillä helpon väärentämismahdollisuuden vuoksi.

Kyse on selvästikin siitä, että joku ei ole ollut mieltynyt kyseisen henkilön poliittisiin mielipiteisiin, ja on tehnyt sen vuoksi väärän ilmiannon ja johtanut viranomaisia harhaan väärennetyillä todisteilla. Se, että harhaanjohtaminen onnistui, on käsittämätöntä. Toiselle voi aiheuttaa näinkin suuria hankaluuksia näin helpolla. Jos poliisin ammattitaidon taso on tämä, kukaan poliittinen blogaaja ei ole turvassa.

Kotietsintää odotellessa…