Hajotetut ja hallitut

teabeatin vieraskirjoitus, julkaistu 4.5.2009.

Eräs luovan työn raskaan raataja kirjoitti Helsingin Sanomissa, kuinka luovan työn tekijöiden kimppuun hyökkäävät piraatit vasemmalta vaatien heti-mulle-kaikki-nyt-ilmasex ja suuryhtiöt oikealta vieden tekijöiltä oikeuksia yksi kerrallaan. Moni lukija mahtoi ohittaa kirjoituksen joko yhtenä todisteena piraattien pahuudesta tai to-järjestöjen propagandan uhrin avautumisena lukuisten muiden joukossa, mutta jokin siinä iski kuin miljoona volttia. Se paljasti jotain mikä on ollut jo kauan silmiemme edessä huomaamattamme.

Jo muinainen Kiinalainen sotapäällikkö Sun Tzu ymmärsi kuinka ylivoimaista vastustajaa vastaan taistellaan ja kirjoitti jopa klassikoksi jääneen teoksen aiheesta. Avoimeen taisteluun ei pidä ryhtyä vaan on tuhottava vastustajan sisäinen yhtenäisyys jolloin jäljelle jääneet saarekkeet joutuvat kuluttamaan rajalliset resurssinsa omaan selviytymiseensä ja keskinäiseen valtataisteluun ollen näin helposti nujerrettavissa. Ylivoimainen osapuoli ei tässä taistelussa ole kuitenkaan monikansallinen to-mafia, vaan me, kulttuurin ystävät, tekijät ja kuluttajat. Me olemme onnistuneesti hajoitetut ja hallitut – taistelemme verisesti saadaksemme armonpalamme ja pitääksemme keskinäiset etuoikeutemme samaan aikaan kuin meitä huomattavasti pienempi joukko eli välittäjäporras kiereskelee rahoissa ja aktiivisesti masinoi vastakkainasettelua jonka tavoitteena on ylläpitää nykyinen tila ja kasvattaa sitä kautta valtaansa.

Miettikääpä. Luovan työn eri aloja kohdellaan lainsäädännössä räikeän epätasa-arvoisesti, vailla minkäänlaista logiikkaa tai kantavaa ajatusta. Säveltäjä säveltää kappaleen ja saa lähes vuosisadan mittaisen oikeuden rahastaa kerran tekemänsä työn tulosten käytöstä, jopa kuolemansa jälkeen. Arkkitehti suunnittelee rakennuksen, tekee myös paljon mekaanista työtä ja saa siitä kertakorvauksen muttei rojalteja rakennetun talon asukkailta, mutta samalla hyvinkin konkreettisen näytteen kyvyistään joka onnistuessaan ei ainakaan heikennä arkkitehdin työnsaantimahdollisuuksia tulevaisuudessa. Ohjelmoija kirjoittaa koodia, saa tunti- tai kuukausipalkkaa ja nimensä versionhallintajärjestelmään mutta oikeudet työhönsä vain työnantajansa armosta. Puhumattakaan näyttelijöiden, ohjaajien, puvustajien, lavastajien, käsikirjoittaijien, kirjailijoiden, maalarien, kuvanveistäjien, muusikoiden, tanssijoiden, valokuvaajien, sisustajien ja lukemattomien muiden luovan työn tekijöiden oikeuksista. Ne, joilla sattui olemaan aktiiviset edunvalvontajärjestöt oikeassa paikassa oikeaan aikaan, nauttivat nyt etuoikeuksista joista muut vain uneksivat, kun taas ne, joiden etuja kukaan ei sattunut ajamaan, ovat käytännössä vailla minkäänlaisia oikeuksia ja taistelevat siksi kynsin hampain pitääkseen sen vähän mitä heillä on.

Opportunistisesti ajatellen piraatit ovat kuin taivaan lahja välittäjäportaalle – tarjoamme hyvän vihollisen jolla välittäjäporras voi perustella kerta toisensa jälkeen miksi tekijöiltä on taas kerran nipistettävä vähän lisää oikeuksia elinvoimasen kulttuurintuotannon ylläpitämiseksi ja kuluttajien oikeuksia on kavennettava piratismin vastaiseen taisteluun. Tulee ihan mieleen filmaus jalkapallossa, ja ehkä juuri tässä onkin syy sille miksi to-teollisuus on ollut kovin haluton muuttamaan liiketoimintamenetelmiään – miksi turhaan lopetella loukkaantumisen näyttelemistä jos on vielä mahdollisuus että erotuomari antaa toisille kortin? Näiden opportunistien taktiikka perustuu kuitenkin olettamukselle, että piraatit ovat hajanainen ryhmä joilla ei ole muuta yhteistä kuin halu saada kaikki-mulle-heti-ny. Enemmän kuin piraatteja, tämä olettamus kuitenkin kuvaa juuri näitä narsistisia tahoja, joiden koko maailma pyörii yhden mitattavissa olevan suureen ympärillä ja jotka ovat kykenemättömiä ymmärtämään sitä motiivien, syiden ja seurausten kirjoa jotka ihmisiä tässä maailmassa ajavat.

Vaikka moni nykytilanteesta hyötyvä pyrkii toisin väittämään, totuushan on, että kulttuurin kuluttajat ja tekijät tarvitsevat ainoastaan toisiaan mutta kulttuurin välittäjien on oltava sekä tekijöiden että kuluttajien kannalta hyödyllisiä oikeuttaakseen olemassaolonsa. Tämän takia piraattiliikkeen kannattaisi liiallisen vastaikkainasettelun korostamisen (eli to-teollisuuden demonisoinnin) sijaan etsiä yhteisiä tavoitteita ja liittolaisia heidän joukostaan jotka luovaa työtä tekevät ja pyrkiä aktiiviseksi sillanrakentajaksi luovan työn tekijöiden ja kuluttajien välille, sillä vain kaikkien kulttuurin ystävien yhteisellä rintamalla on realistisia mahdollisuuksia luoda tilanne jossa niin tekijöiden, kuluttajien kuin välittäjienkin oikeudet ovat tasapainossa ja heidän välillään vallitsevat tasapuoliset pelisäännöt joista kaikki osapuolet hyötyvät.

Tämä on nimimerkki Teabeatin alun perin keskustelupalstalle kirjoittama teksti. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia julkaistaan epäsäännöllisin väliajoin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.

Suomalainen teknologiakonsensus

Asmo Maanselän vieraskirjoitus, julkaistu 11.3.2009.

Suomessa, jossa on totuttu palvelemaan teknologian kultaista vasikkaa, herättää teknologiaa tai teknologiayhtiöitä koskeva lainsäädäntötyö aina intohimoja. Lex-Karpelaa säädettäessä kiisteltiin tiedon vapaudesta ja omistuksesta. Lex-Nokiassa on kyse sosiaalisesta kontrollista. Teknologian vaikutuksia tulkitsevat markkinaliberalismi, teknologialiberalismi ja teknologiakriittinen koulukunta.

Markkinaliberaalien mukaan julkisen vallan on mahdollisimman vähän puututtava markkinoiden toimintaan, koska vapaa markkinamekanismi tuottaa yhteiskunnallisesti parhaan tuloksen. Teknologialiberalismi painottaa, että kaiken tiedon tulisi olla lähtökohtaisesti vapaata, ilmaiseksi saatavilla olevaa sekä yhteisesti kehitettävää. He pyrkivät vastustamaan erityisesti hallituksen ja markkinoiden pyrkimyksiä kontrolloida ihmisiä uuden teknologian avulla. Teknologiakriittisten mielestä taloudellisen vallan keskittymisestä seuraa poliittisen päätöksenteon painostuksen uhka. Markkinoilta valta keskittyy yksittäisille markkinajohtajien asemassa oleville yrityksille, joilla on valta luoda elinympäristöömme vaikuttavat teknologiset ratkaisut. Valta siirtyy poliitikoilta markkinoille.

On paradoksaalista, että Suomessa kaikki kolme teoriaa näyttävät toteutuvan yhtä aikaa. Suomalaiset yritykset saavat laista kilpailuetua ja pystyvät kehittämään tuotteitaan ja saavuttamaan monopolituottoja markkinoilta, jotka lisäävät verotulojen ja työllisyyden muodossa suomalaisten hyvinvointia. Samalla ihmisten ja tiedon kontrolli lisääntyy ja vapaus vähenee. Suuryritysten valta kasvaa ja keskittyy markkinajohtajan kaltaisille yrityksille. Kontrolli auttaa suuryrityksiä kuten Nokiaa saavuttamaan ympäri maailmaa markkinaosuuksia, jotka ovat kansantalouden kannalta kiistattomia.

Vaikka puolueet jakautuvat markkinaliberalismia korostavaan oikeistoon, teknologialiberaaleihin vihreisiin ja teknologiakriittiseen vasemmistoon, kritiikki sulaa päälinjaan. Kritiikki sopii saumattomasti myös yritysmaailman intressejä korostavien edustajien maailmankuvaan. Valtio-opillisesti ajateltuna Suomessa jatketaan Hegel-Snellman linjalla, jossa tietoyhteiskunnassa elävä ihminen voi olla vapaa vain jos hän alistuu valtiossa toteutuvan Maailmanhengen tai poliittisen agendan toimintaan. Yritysmaailman huoli tiedon varkaudesta, johtaa kontrolliin jonka lainsäätäjät vähitellen hyväksyvät osaksi suomalaista tietoyhteiskuntakäsitystä. Näin ollen Suomeen on syntynyt teknologian Paasikivi-Kekkonen linja, konsensus teknologiayhtiöiden varauksettomasta hyvyydestä.

Asmo Maanselkä (YTM) on eduskunta-avustaja ja Kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia julkaistaan epäsäännöllisin väliajoin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.

Yksitysyys, sananvapaus, demokratia ja tekijänoikeudet pinnalla

Parin viime viikon aikana on suoranaisena ryöppynä tulvinut uutisia yksityisyyteen, sananvapauteen, demokratiaan ja tekijänoikeuksiin liittyen. Ensin tarkoitukseni oli kirjoittaa niistä kaikista lyhyesti tähän blogiin, mutta uutisten määrä on niin suuri, että päädyin toiseen ratkaisuun. Osa linkeistä johtaa Piraattipuolueen keskustelupalstan ”Uutisia maailmalta” -osioon, osa taas suoraan asiaa käsittelevään uutiseen. Salaisena agendana tässä on mainostaa uudistunutta keskustelupalstaamme ja aktivoida sitä. Tähän on koottu vain omasta mielestäni merkittävimmät jutut. Lisää löytynee seuraavasta tiedottajamme ylläpitämästä mainiosta uutiskirjeestä.

Tässä yhteydessä ei ole uutisia Lex Nokiasta eikä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen DNA-näytteiden tallentamista koskevasta päätöksestä, jolla saattaa olla vaikutusta Suomen passilakiuudistukseen. Kummastakin asiasta on tulossa erillinen kirjoitus.

Yksityisyys

EU kaavailee verkon kautta suoritettavia ”kotietsintöjä” ihmisten tietokoneille
EU haluaa lapsiystävällisemmän internetin
Ajoneuvovero ajettujen kilometrien mukaan?

Sananvapaus

Belgialainen poliitikko törttöili kännissä ja päätyi blogiin –  pitää blogeja uhkana
Wikipediaa sensuroitiin Britanniassa ja vahingossa vähän Suomessakin
Verkkovaltuutetusta halutaan netinkäyttäjien edunvalvoja – foorumien kyttäyksen ohessa
Volvo uhkailee Voima-lehteä
Poliisi aloittaa rikostutkinnan Halla-ahosta
Tanskan Pirate Bay -sensuuri korkeimpaan oikeuteen

Demokratia

Presidentti Sarkozy jyräsi EU-parlamentin enemmistön, p2p-käyttäjien nettiyhteydet vaarassa
Kansalaisjärjestöt: Piia-Noora Kaupille EU-parlamentin pahin eturistiriita -palkinto
Sähköistä äänestystä ei jatketa eurovaaleissa
Euroopan neuvoston raportti: Suomen sähköinen äänestys ei täyttänyt demokratian perusvaatimuksia

Tekijänoikeudet

Ruotsin IPRED-laki on Lex Karpela potenssiin kaksi
Teosto: hyvitysmaksu usb-muisteihin ja musakännyköihin

Lyhty kampanjoi hyvitysmaksuja matkapuhelimiin
Hyvitysmaksut ajettiin läpi tulostimille ja skannereille Saksassa
Antipiraatit pommittavat tuhansia brittejä teineistä vanhuksiin pornokiristyskirjeillä

Tunteettomat lakimiehet

RIAA sakotti sairaalassa maannutta teiniä

Vieraskirjoitukset joulutauolle

Tälle torstaille ei ehditty saada vieraskirjoitusta. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä useammat uudet kirjoittajat ovat jo lupautuneet tuottamaan meille uusia vieraskirjoituksia, eli lisää on tulossa. Sarja siirtyy kuitenkin nyt joulutauolle odottamaan, että useampia kirjoituksia ehtisi taas kertyä varastoon – jatkamme ensi vuoden puolella.

Tässä kohtaa on hyvä tilaisuus pyytää lukijoiltakin palautetta sarjasta yleisesti – ovatko tekstit olleet kiinnostavia, onko niihin hankittu oikeanlaisia kirjoittajia, millaisia aiheita tai millaisia kirjoittajia pitäisi saada enemmän? Sana on vapaa. (Ja muistakaa, kirjoittajatkin tykkäävät jos käytte jättämässä heidän teksteihinsä enemmän kommentteja.)

Keskustelulistaa, uutisarkistoa ja korttitilauksia

Piraattipuolueen uutiskirjeet löytyvät nyt myös verkosta, kätevästi yhdelle sivulle arkistoituna. Lisäksi blogissa julkaistut vieraskirjoitukset löytyvät nykyään myös kaikki omalta sivultaan.

Kannattajakorttien tilaamista on myös helpotettu. Nyt voit tilata helposti nettilomakkeella kotiin kannattajakortteja täyttämistä varten. Lähetys sisältää 5 kpl kannattajakortteja, sekä kuoren jolla kortit voi palauttaa ilmaiseksi. Kortteja saa myös suuremman määrän kerralla; ilmoita tällöin osoitetietojen lisäksi tarvitsemasi korttimäärä.

Ajoittain on pyydetty, että pelkän tiedotuslistan lisäksi luotaisiin sähköpostilista jolla voi käydä Piraattipuolue-aiheista keskustelua. Näin onkin nyt tehty, ja listalle voi liittyä.

Informaationvallankumous on käynnissä

Henry Vistmäen vieraskirjoitus, julkaistu 27.11.2008.

Informaatio hylkii rajoituksia. Suurin osa kaikesta julkaistusta musiikista päätyy ennemmin tai myöhemmin jakoon nettiin, luvan kanssa tai ilman. Olen synnyttänyt musiikkia aktiivisesti viimeiset viisi vuotta, ja alusta alkaen on ollut selvää, että tahdon luovuttaa ääneni CD-muodon lisäksi myös vapaaseen levitykseen. Merkittävä määrä ihmisiä ei edes halua omistaa kuuntelemaansa musiikkia fyysisessä muodossa. 2000-luvun henki on, että kaikenlaisen informaation – kuvan, äänen, tekstin, ideoiden sekä ajatusten – leviäminen ja levittäminen helpottuu jatkuvasti. Uudenlaisia sovelluksia otetaan koko ajan käyttöön ja niitä opitaan hyödyntämään odottamattomilla tavoilla. Verkostoitumisen tarjoamia hillittömiä mahdollisuuksia on vaikea hahmottaa kattavasti, koska ne kehittyvät sitä mukaa kun niitä käytetään. Esimerkiksi Last.fm:n, Mikseri.netin ja YouTuben kaltaisten palvelujen merkitys musiikin leviämiselle on mittaamaton.

Koska internet on pohjimmiltaan anarkkinen järjestelmä, se anarkisoi koko kulttuuriamme. Kulahtanut tuottajat/kuluttajat-jaottelu on tullut tiensä päähän – kuka tahansa voi tehdä molempia, ja tämä inspiroi kollektiiviseen luovuuden evoluutioon. Internet auttaa kyseenalaistamaan ja murentamaan hierarkioita. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että opimme maksamaan asioista enemmänkin niihin liittämämme subjektiivisen arvon kuin tehokkaan markkinoinnin luomien mielikuvien perusteella. Tahdomme sijoittaa asioihin, jotka olemme ensin itse todenneet laadukkaiksi ja kestäviksi. Kasvottomien koneistojen valta on kutistumassa. Raha on alkanut virrata ennennäkemättömiin suuntiin. Taiteen merkitys yhteiskuntaa muovaavana voimana on laajentumassa.

Ilmeisen loputtomassa ahneudessa rypevät tekijänoikeusjärjestöt ja isot levy-yhtiöt esittävät olevansa taiteilijoiden asialla, mutta kieltäytyvät hyväksymästä aikamme teknologisia realiteetteja. Kehityksen etulinjassa kulkemisen sijaan ne ovat päättäneet keskittyä nyhtämään mafiamaisesti yksittäisiltä ihmisiltä mielivaltaisia korvauksia tekijänoikeusrikkomuksista. Tiedonvälityksen tehokkuuden kasvaessa informaatiosta on kuitenkin yhä vaikeampaa pakottaa maksamaan. Levityksen helpottuminen vähentää olennaisesti painostusta kaupallisiin kompromisseihin – persoonallinen ilmaisu löytää hetki hetkeltä sujuvammin kohdeyleisönsä. Vielä jokin aika sitten asia oli toisin, koska ilman isoja kanavia useimmat taiteilijat olivat käytännössä lähiympäristönsä mieltymysten armoilla. Materialliset haasteet eivät enää rajoita samalla tavalla kuin ennen. Tietoverkoston hyperpuskaradio kuljettaa sanaa mielenkiintoisiksi koetuista jutuista, ja tuntemattoman tekijän hyvä idea saattaa räjähtää valtavaksi, satojatuhansia ihmisiä tavoittavaksi nettimeemiksi yhdessä yössä. Tämä on täysin vallankumouksellista.

Myyn omaa musiikkiani ”ostaja päättää hinnan”-periaatteella. Painokseni ovat pieniä eikä minun ja kuuntelijoiden välissä ole isoa levy-yhtiötä loisimassa. Siksi minun ei tarvitse saada jokaisesta myydystä levystä pariakymmentä euroa – jotkut maksavat enemmän, toiset vähemmän. Etenkin koska varmasti ärsytän joitakin olemassaolollani, olisin voinut kuvitella että hintapolitiikallani suorastaan kutsun ihmisiä tilaamaan massoittain levyjäni muutamalla sentillä. Tällaista ei kuitenkaan ole esiintynyt. Siltä varalta että joku kuitenkin yrittäisi vedättää esimerkiksi organisoimalla massaoston sentillä per levy, varaan oikeuden epämääräisissä tapauksissa perua kaupat ja palauttaa rahat – painattaminen ja postitus ei ole ilmaista. Ajoittain silti lahjoitan levyjäni korvauksettakin. Rakastan luovaa prosessia ja sen hedelmien jakamista mahdollisimman monille fiilisteleville korville; siksi musiikkini löytyy ilmaiseksi netistä niillekin, joita CD:t eivät kiinnosta.

Kaoottinen suhtautuminen rahaan tuntuu vapauttavalta. Informaatiovallankumous on uskomatonta.

”Art at its most significant is a Distant Early Warning System that can always be relied on to tell the old culture what is beginning to happen to it. As the unity of the modern world becomes increasingly a technological rather than a social affair, the techniques of the arts provide the most valuable means of insight into the real direction of our own collective purposes.” -Marshall McLuhan

Henry Vistmäki on hypertaiteilija, jonka ääniteoksia löytyy mm. mikseri.netistä (Satumnaisuus, Ihmineläin, Taiunta). Kolmas levy, Ihmineläin: Lähde, on juuri ilmestymässä (nyrjähtänyt Ihmineläin-musiikkivideo). Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia pyritään julkaisemaan kerran viikossa aina torstaisin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.

Torjuntavoitto suoja-aikaan ei riitä!

Erkki Puumalaisen vieraskirjoitus, julkaistu 20.11.2008.

(Taustaa: HS.fi – Suomi ei halua äänitteille 95 vuoden suojaa.)

Levylamassa on torjuttava myös monopolit, ylihinta ja piratismi.

Valtiohallinnon tulee käyttää aika oikeisiin ongelmiin, eikä jättää portteja auki tallenteiden suoja-ajan jälkivatvontaan. Yhteiskunta ei saa sallia erilliskohteluita minkään toimialan osalle, varsinkin kun ratkaisu on ylihinnoiteltujen markkinoiden omissa käsissä. Muusikoiden täystyöllisyys, koulutusta ja osaamista vastaava palkka sekä ylityö-, ilta- ja viikonloppulisien on toimittava kuten muillakin aloilla. Muusikkojen liiton ohjetuntipalkka tuo täystyöllisyydellä yli 4000 euron kk ansiot, minimipalkkionkin ollessa 164,03 euroa, jos levyllä on vain yksi soitettava kohta. Käytetty aika voi olla työn ainoa oikea arvotus. Sukupolvien ”jälkiprovisio” ja liika suoja tuhoaa enemmän kuin antaa. 90-luvun alun tekijänoikeuslainsäädännön muutos suoja-ajan pidentämisineen ja niitä seurannut musiikinkäyttäjien vainoaminen vei artisteilta julkisuuden, toimialalta tulot ja synnytti ongelmapiratismin.

Jos levy ei tuota 50 vuodessa, se ei tee sitä ikinä. Suoja-aikaa tärkeämpää on sisältöön liittyvän työn rahoitus. Suomessa ei ole niin vahvataseista yritystä, joka voi kassasta maksaa kymmenien tuhansien eurojen tallennetuotannon ja sen laadukkaan markkinoinnin. Jos järjestöt aidosti ajaisivat kotimaista intressiä, ne vaatisivat työ- ja elinkeinoministeriöltä suomalaiselle työlle ja elinkeinolle muiden toimialojen kanssa yhdenvertaisia rahoitustyökaluja! Pörssiyritys ei rahoitusta kaipaa vaan hyötyy, kun ei synny kunnon kilpailua. Montako taloa nousisi, jos rakentaja maksaisi palkat kukkarostaan?

Ahneuden hyysääminen on loputtava, sillä suoja-aika on jo 30 vuotta patenttia pidempi. Kun kännykkä maksoi 23 000 mk, oli vinyylinlevyn hinta 80 mk. Valmistuskustannuksiltaan 80 % vinyyliä halvempi CD on tänään kuluttajalle 50 % kalliimpi! Kännykkä maksaisi nyt 6 000 euroa ilman markkinavoimien puristelua. Subjektiiviset tekijänoikeudet sen lisätoiminnoissa maksaisivat vielä erikseen käytön mukaan! Ei olisi Nokiaa, eikä sen ylpeitä työläisiä. Matemaattisesti levyn oikea hinta on 5 euroa. Hintahäiriköistä puhuminen on maalaisovela tapa luoda ylihinnasta merkkitavaraa. Jos menestyslevyä myydään 20 eurolla 50 000 kpl, niin 5 eurolla sitä myydään aikakausilehtien tavoin 250 000 kpl. Muoviraaka-aineen mitätön lisäkustannus kompensoituu moninkertaisilla markkinoilla. Kuluttajia ei myöskään voi syyllistää, sillä he ovat jo tehneet alan hyväksi miljardipanostuksen yli 10 miljoonaan CD soittimeensa. Hybridiauto ei lopeta bensa-asemia, eikä Internet korvaa tarvetta ihmisille mieleisiksi tuotettuihin CD levyihin. Levybisneksen rakenteiden jääminen 50-luvulle on sen sijaan uhka.

Maailman lainsäädäntökehitystä 40 vuotta hallinneella IFPI-ryhmällä, jota ÄKT Suomessa edustaa, ei ole osoittaa yhtään toimialaa itseään kehittänyttä toimenpidettä, ellei sellaisiksi lasketa kultalevyrajan toistuvaa alentamista, kansallisten yrittäjien kukistamista ja yli 90 % alan rahavirtojen ohjaamista neljälle monikansalliselle yhtiölle. Ellei ala halua kohdata markkinamuutosvaatimusta, ei lainsäätäjä saa luoda sille tappiotakuita verotusoikeudella.

Erkki Puumalainen on Poptori Oy:n toimitusjohtaja. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia pyritään julkaisemaan kerran viikossa aina torstaisin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.

Vallankumous vai reformi?

Pekka Gronowin vieraskirjoitus, julkaistu 13.11.2008.

Kuulun niihin, joiden mielestä tekijänoikeus on pääosin tarpeellinen ja oikeudenmukainen järjestelmä. Samaan aikaan olen kuitenkin jo pitkään ollut huolestunut järjestelmän hallitsemattomasta kasvusta. Lainsäädäntö, jonka tarkoituksena oli alun perin turvata luoville kirjailijoille ja taiteilijoille korvaus heidän työstään, koskee nykyisin myös kännykkäkameralla otettuja kuvia, kopionesto-ohjelmia ja tv-verkon mittaustaukoa. Elävien taiteilijoiden sijasta laki suojaa taiteilijoiden lapsenlapsia sekä osakeyhtiöitä. Lapsettoman Maurice Ravelin oikeuksia valvoi hänen kuolemansa jälkeen pitkään hänen entinen taloudenhoitajansa.

Oma kokemukseni tekijänoikeuslaista on käyttäjäpuolelta, arkistoista, kirjastoista ja yleisradiotoiminnasta. Oikeustieteilijänä olen amatööri. Kymmenen vuotta sitten oli erittäin harvinaista tavata lakimiehiä, jotka olisivat suhtautuneet tekijänoikeuteen ja sen jatkuviin laajennuksiin millään tavoin kriittisesti. Tällä vuosituhannella ilmapiiri on ratkaisevasti muuttunut. Ei ole enää vaikea löytää joka maasta professoritason oikeusoppineita, joiden mielestä tekijänoikeus on edennyt liian pitkälle ja väärään suuntaan.

Samanlaisia muutoksia oikeustieteellisessä ajattelussa on tapahtunut aikaisemminkin. Sata vuotta sitten oltiin yleisesti sitä mieltä, että kuolemanrangaistus on oivallinen tapa vähentää rikollisuutta. Ei enää. Oopperalaulaja Usko Viitanen istui teini-ikäisenä vankilassa lapsellisen kioskimurron takia. Hän pääsi siitä eteenpäin, onneksi, mutta tänään vastaava rangaistus ei enää tulisi kysymykseen. Käsityksemme rangaistuksista ja niiden kohtuullisuudesta on olennaisesti muuttunut.

Toinen yhtä selkeä ajattelutavan muutos oli miljöölainsäädännön läpimurto neljännesvuosisata sitten. Ajatus siitä, että liito-oravillakin on oikeuksia, olisi aikaisemmin ollut useimmille täysin käsittämätön.

Professoritasolla keskustellaan tällä hetkellä paljon siitä, mikä olisi tekijänoikeuksien ihanteellinen laajuus, niin että sekä tekijöiden ja käyttäjien intressit olisivat tasapainossa. Liian vähäinen suoja aiheuttaa haittaa tekijöille. Liian laaja suoja ohjaa rahavirtoja suuromistajille ja sulkee osan kulttuuriperinnöstä pitkäksi ajaksi kaappiin yksinoikeuden varjolla. Osaratkaisuja näihin kysymyksiin pohditaan mm EU:n tuoreessa Green paperissa eli mietinnössä tietotaloudesta (Knowledge in the copyright economy), johon kuka tahansa voi ottaa kantaa marraskuun loppuun mennessä.

Aina on myös niitä, jotka uskovat enemmän suoraan toimintaan. Sata vuotta sitten kaadettiin kuningashuoneita. ”Piraattipuolueiden” syntyminen moniin Euroopan maihin on mielenkiintoinen osoitus siitä, että osa kansalaisista ei enää usko tekijänoikeuden yleiseen hyödyllisyyteen. Parhaiten liike on menestynyt Ruotsissa. Tapasin pari viikkoa sitten ensi kertaa Rickard Falkvingen, Ruotsin piraattipuolueen karismaattisen puheenjohtajan.

Falkvinge toi hakematta mieleen Timo Soinin. Molemmat ovat samalla lailla sympaattisia ja vakuuttavia yhden asian ihmisiä, joilla on aina valmis vastaus vaikeisiinkin kysymyksiin. Falkvinge pyrkii valtiopäiville piraattipuolueen edustajana, tavoitteenaan tekijänoikeuslain radikaali muuttaminen. Itse asiassa hän ei halua kumota lakia, vaan laajentaa olennaisesti yksityisen käytön määritelmää nykyisestä, niin että kaikki vertaisverkot laillistetaan. Jos puolue pääsee valtiopäivillä vaa’ankielen asemaan, mikä Ruotsissa voisi teoriassa olla mahdollista, se aikoo pakottaa tukensa ehtona muut puolueet näkemystensä taakse. Kun kysyin Falkvingeltä, mitä tapahtuu, jos jotkut puolueen ajamista uudistuksista todetaan Ruotsin solmimien kansainvälisten sopimusten vastaisiksi, hän ei lainkaan huolestunut. Kansainvälinen prosessi kestää ainakin viisi vuotta, hän sanoi, ja siinä ajassa muu maailma on jo ryhtynyt seuraamaan Ruotsin viitoittamaa tietä.

En edes kysynyt Falkvingeltä, miten puolue suhtautuu Natoon, tulonjakopolitiikkaan tai tietulleihin. Puolue on jo ohjelmansa mukaan yhden asian liike, joka ei ota kantaa muihin kysymyksiin. Nähtäväksi jää, pidättäytyykö puolue sitten kaikista muista äänestyksistä, jos se pääsee valtiopäiville.

Keskustelu tekijänoikeuksista on kuitenkin alkanut, siitä kiitos myös Rickard Falkvingelle. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Pekka Gronow on Helsingin yliopiston etnomusikologian dosentti. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia pyritään julkaisemaan kerran viikossa aina torstaisin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.

Melkein ilmaista musiikkia

Tero Kallion vieraskirjoitus, julkaistu 6.11.2008.

Kaikki ovat varmasti huomanneet, että viimeiset vuodet musiikkiteollisuudessa ovat olleet todella ”kivuliaita”. Teollisuus itse syyttää oikeastaan kaikesta Internetiä, vastapuoli huutaa aina täysin vastakkaista viestiä. Eiköhän se totuus ole jälleen perinteisesti siellä jossain välimaastossa. Oli syynä sitten mikä tahansa, niin fakta on kuitenkin se, että musiikkiteollisuus on auttamatta jäänyt kehityksen jalkoihin. Uusia bisnesmalleja ei kehitetä, vaikka tarvetta selkeästi on. Klassista vanhasta kiinnipitämistä siis havaittavissa ja tuo on historian aikana johtanut käytännössä 100%:een tuhoon.

Aivan viime aikoina on oikeasti alkanut kuitenkin näkyä mielenkiintoista kehitystä. Nokian astellessa Internet-yhtiöksi on sen yhdeksi kivijalaksi suunniteltu musiikkia, ja se kiinnostava seikka tässä kivijalassa on se, että Nokia pyrkii siihen, että musiikki ainakin tuntuu käyttäjälle ilmaiselta. Mediafuturisti Gerd Leonhardin ”Music like Water”-mallia siis lähestytään vahvasti Nokian visiossa. Tottakai Nokialla on oma lehmä ojassa ja rahaakin pitää tulla, mutta Nokian ydinbisneshän on kuitenkin puhelimet ja niitä yhä uudelleen myymällä pyritään saamaan rahat välillisesti musiikin kautta. Nokia on antanut palvelulleen nimeksi ”Comes with Music”.

Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että ostamalla ”nokialaisen”, jossa tuo palvelu on mukana pääsee lataamaan Nokia Music Storesta vapaasti kaikkea sen sisältää vuoden ajan ja lataamansa musiikin saa pitää myös tilauksen umpeuduttua. Mutta entäs se hinta? Ensimmäinen malli, jossa tuo ”Comes with Music” tulee olemaan, on Nokia 5310, joka Briteissä maksaa nykyään ilman ”Comes with Musicia” n. 100£. Kun tuo palvelu julkaistaan saa tuota samaa mallia hintaan 130£ ja silloin siis saa vapaasti latailla musiikkia. Eli kuukausihinnaksi tulee tuollaiset 2,5£/kk (vähän reilut 3 euroa). Kuulostaako houkuttelevalta?

Toki tuolla on huonojakin puolia, kuten jonkinlaisia DRM-rajoituksia, mutta visio on kuitenkin oikean suuntainen (ja tuota kuuluisaa haudattua koiraa yritän myös löytää tästä tarjouksesta, mutta ainakaan vielä en ole siihen törmännyt). Ja Nokian lihaksilla tuo voidaan oikeasti jopa saada toimimaan. Jos kuitenkin unohdetaan Nokia tästä visiosta ja katsotaan maailmaa hieman korkeammalta. Samanlainen malli voitaisi toteuttaa hyvinkin maailmanlaajuisesti Leonhardin mallia mukaillen. Ihmiset maksavat kuukausimaksun ja sen jälkeen kaikki on ”ilmaista” tai ainakin se tuntuu siltä. Tottakai pitää olla joku organisaatio, joka kerää nuo maksut, mutta systeemistä olisi helppo tehdä hyvin yksinkertainen ja läpinäkyvä, kun rahavirtoja olisi vähemmän.

Henkilökohtaisesti olisin hyvinkin valmis maksamaan 10 euroa kuukaudessa tuollaisesta ”oikeudesta”. Jos lasketaan pelkkiä Suomen lukuja niin maksajia voisi olla teoriassa ehkä maksimissaan 2 miljoonaa (aivan kuten televisiolupiakin). Tuolla määrällä vuositulot digitaalisesta vapaasta musiikista nousevat jo 240 miljoonaan euroon. Teosto jakoi viime vuonna vähän reilut 54 miljoonaa euroa oikeudenomistajille, joten tuo 240 miljoonaa on aika iso summa, josta kiva palanen lohkaistaan varmasti myös Teostolle ja muille vastaaville organisaatioille. Ja luonnollisesti tuo on siis pelkästä ilmaisen tuntuisesta digimusiikista. Tottakai maailmassa olisi silti olemassa monenlaisia fyysisiä tuotteita, joilla rahavirtoja pystytään lisäämään.

Levy-yhtiöt maalailevat nykyään edelleen uhkakuvia maailmanlaajuisesta ”pahan akselista”, johon kuuluvat kaikki maailman nettilataajat. Itse ainakin luotan kuitenkin hieman enemmän ihmisten oikeudenmukaisuuden tajuun. Jos oikeasti on helposti saatavilla laillinen kanava, joka tarjoaa oikeaa sisältö oikeaan hintaan, niin varmasti ihmiset ovat valmiita myös maksamaan.

Tero Kallio on Noise.fi -musiikkinettilehden perustaja ja päätoimittaja. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia pyritään julkaisemaan kerran viikossa aina torstaisin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.

Tietoverkkojen käyttäjien oikeudet: haasteet EU-tasolla

Anna Mikkolan vieraskirjoitus, julkaistu 30.10.2008.

Syyskuussa Euroopan parlamentti hyväksyi uuden telemarkkinapaketin. Kyseessä oli niin sanottu ensimmäisen lukemisen hyväksyntä, jonka jälkeen paketti lähtee vielä neuvostoon pompahtaakseen mahdollisesti takaisin parlamentin toiseen lukemiseen, mikäli jäsenmaiden ministerit eivät parlamentin muotoiluja hyväksy. Suomea kyseisessä ministerineuvostossa edustaa viestintäministeri Suvi Lindén.

Telemarkkinapaketin valmisteluprosessi paljasti kipeällä tavalla muutamia oleellisia tosiasioita tietoverkkojen käyttäjien oikeuksien turvaamisesta EU-tasolla.

Jos alkuperäinenkin komission esitys oli painotuksiltaan vääristynyt, oli sitä myös parlamentin hyväksymä muoto. Tekijänoikeuslobbarit työskentelivät parlamentaarikkojen kimpussa armottomasti saadakseen uuteen lainsäädäntöön välttämättöminä pitämänsä nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön laajennukset – käyttäjien oikeuksien kustannuksella.

Paketin lähtökohta oli väärä: lähdettiin liikkeelle teollisuuden eduista ja linkitettiin se suoraan Euroopalle välttämättömän uuden innovaation edistämiseen. Sen sijaan mielestäni lähtökohdan olisi pitänyt olla käyttäjien oikeuksien määrittely ja niiden turvaaminen.

Euroopan tietosuojavaltuutettu esitti asiaa koskeneessa raportissaan huolensa siitä, että uusi lakipaketti saattaa jättää oven auki palveluntarjoajien toimesta tehtävälle internetin laajamittaiselle monitoroinnille tekijänoikeusrikkomusten havaitsemiseksi. (Linkki, erityisesti kohdat 31-36.)

Ranskalais-saksalainen käyttäjien oikeuksia ajava La Quadrature du Net puolestaan piti mekkalaa siitä, että Ranska on ajamassa EU-tasolle niin kutsuttua kolmen kerran sääntöä (three strike approach), jossa palveluntarjoajat saisivat kahden varoituksen jälkeen katkaista tekijänoikeusrikkomuksiin syyllistyneen käyttäjän yhteyden.

Euroopan parlamentista neuvoston käsittelyyn lähti ehdotuksen laimennettu versio, johon oli lisätty muutama maininta kansalaisten perusoikeuksista ja tuomioistuimen roolista kaikissa vakavissa toimenpiteissä. Silti tämä laimennettukaan versio ei tietosuojavaltuutetun esittämällä tavalla suoraan kiellä verkon laajamittaista monitorointia.

Lisäksi laimennettuun versioon jäivät operaattoreille suunnatut velvoitteet rohkaista käyttäjiä ”laillisen sisällön” käyttöön. ”Laillinen sisältö” on termi, jota en aikaisemmin ole lakitekstissä nähnyt, ja joka saman tien heittää tietoverkon neutraaliuden käsitteen romukoppaan.

Omalla tavallaan samaa käyttäjien kontrollointiin keskittyvää filosofiaa heijasteli jonkinmoista kohua herättänyt virolaisparlamentaarikko Marianne Mikon mietintö, jossa blogeille ehdotettiin laatumerkintöjä ja kirjoittajien taustojen selvittämistä.

Teollisuudelle ja poliitikoille on valtavan hankalaa käsitellä sitä tosiseikkaa, että informaatioyhteiskunnassa kuka tahansa voi olla sisällöntuottaja. Asian vaikeus piilee mielestäni kahdessa seikassa.

Ensinnäkin perinteinen media on hallittavampi asia. Tällä en välttämättä tarkoita kontrolloitavaa, vaan vähemmän pirstaloitunutta. Vaikka tekijänoikeusteollisuus onkin jähmettynyt kiinni vanhakantaiseen sisällöntuotantomalliin, ja näin preferoi käyttäjien laajempaa kontrollia, monen poliitikon mielessä asia yhdistyy myös selkeästi verkon ja siellä toimimisen käsittämättömyyteen.

Toiseksi yksi aikamme suuri yhteiskunnallinen muutos on siirtyminen rahan tuottamisesta tavaroilla rahan tuottamiseen tiedolla ja kyvyillä. Sisällöntuotanto on siis myös suuri taloudellinen kysymys, jossa yhteiskunnilla on voitettavaa ja hävittävää siinä missä teollisuudellakin.

Monelle nettiaktiiville verkon reguloiminen eli sääntely laeilla on itsessään kirosana. Monet ovat sitä mieltä, että täysin regulaation ulkopuolelle jätetty verkko toimisi ihanteellisen markkinatalouden sääntöjen mukaan, ja kysynnän ja tarjonnan laki pitäisi huolen käyttäjien oikeuksista. Ymmärrän tätä näkökantaa, mutta en pidä sitä realistisena.

Läheskään kaikki käyttäjät eivät ole hyvin perillä omista oikeuksistaan ja vaihtoehdoistaan, saati mahdollisuuksistaan verkossa. Verkkomaailma on ajat sitten lopettanut olemasta kohtuullisen rajoittuneen asialle omistautuneen ryhmän maailma.

Teoriassa reguloimaton verkko tarkoittaa palveluntarjoajien rajoittamatonta valtaa siltä osin kun käyttäjillä ei ole tietoja tai taitoja sitä vastustaa. Käytännössä fyysisessä maailmassa olemme huomanneet, että ainoa tapa todella taata kansalaisten oikeudet on kirjata ne sitoviksi velvoitteiksi lakiin.

Toisekseen verkossa tapahtuvan toiminnan taloudellinen merkitys yhteiskunnille tarkoittaa väistämättä sitä, että valtiot ja poliitikot kokevat nyt ja tulevaisuudessa tarvetta asettaa sille sääntöjä.

Kun poliitikot haluavat laatia sääntöjä, ja laativat niitä tekijänoikeus- ja teollisuuslobbareiden näkökulmasta, ei ole poliittista realismia vaatia reguloimattomuutta. Sen sijaan on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia ne säännöt ovat. Hyvä esimerkki mielestäni positiivisesta regulaatiosta EU-tasolla on matkapuhelinoperaattoreille asetetut katot roaming-hinnoissa. Näihin operaattoreille asetettuihin rajoituksiin on tulevaisuudessa tulossa laajennuksia ja tiukennuksia.

EU:n on siis mahdollista ajaa käyttäjän ja kuluttajan oikeuksia, ja tehdä niin sangen tehokkaasti. Tämä jo siksikin, että sisämarkkinasäännöt ovat EU:n lainsäädännön ydin. Silloin kuluttajien oikeudet ja suoja ovat yksi EU:n vahvinta lainsäädäntöaluetta. Juuri siihen on verkon käyttäjien oikeuksia ajavien kansalaisliikkeiden iskettävä.

Anna Mikkola työskentelee europarlamentaarikko Esko Seppäsen (vas) avustajana Brysselissä ja on Vasemmistonuorten ehdokas kesäkuun 2009 europarlamenttivaaleihin. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia pyritään julkaisemaan kerran viikossa aina torstaisin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.