ThePirateBay -serverit jälleen takavarikkoon

Seuraavaa voittoa waretuksenvastaisessa sodassa haettiin iskemällä ThePirateBay -palveluun maanantaiaamuna. Suurta katkosta se ei kuitenkaan aiheuta viihdehedonistin syötteeseen, sillä vaikka TPB ei heti nousisi, kaavanmukainen Hollywood -viihde on edelleen internetissä ilmaiseksi saatavilla, melkeinpä torrent -tekniikkaa helpommin useista verkon streaming -palveluista.

Maailma menettää TPB:n myötä tiedostonjaon pioneerityön tehneen ja myös ensimmäinen 3D-tulostusmallien jakamiseen ryhtyneen torrent -palvelun. Parempi esimerkki tiedostonjaon tärkeydestä on kuitenkin palvelusta löytynyt Nikola Teslan patenttikokoelma. Vaikka en itse sitä kykene hyödyntämään, pieni promille väestöstä pystyy. Jotta teoksen sisältämästä informaatiosta voisi manifestoitua ihmiskunnalle hyötyä, mahdollisimman monella tulee olla siihen esteetön, ilmainen pääsy.

On totta, että TPB oli peli- ja seksisivumainostuotoilla ylläpidetty, rankkaa uudistamista kaipaava latauspalvelu. Muut torrent -palvelut on rahoitettu pitkälti samalla tavalla, mihin suuri osasyy on se, että lain harmaalla alueella toimivissa palveluissa mainostamisessa on suuremmat riskit. Kehitystyökin tuppaa pitkässä juoksussa pysähtymään, jos resursseja ei ole.

Vääntö tiedon- ja tiedostonjaon vapaudeksi jatkuu, eikä taannoinen TPB -takavarikko vielä tarkoita palvelun pysyvää katoamista. Kuten tapana, ihmisyys keksii keinot ylittää kaikki eteentulevat haasteet.

Tapani Karvinen
pj, Piraattipuolue

Puoluekokous takana

Viime viikonloppuna 6.–7.7. pidettiin Espoossa Piraattipuolueen kokous, jossa puolueohjelmaa uudistettiin laajalti. Entisen puolueohjelman tilalle rakennettiin useampaan ohjelmaan jakautuva kokonaisuus. Kaiken pohjalla on periaateohjelma, jossa luonnehditaan piraattien ajatusmaailmaa yleisemmällä tasolla. Siinä määritellään puolueen politiikan lähtökohdat yksilönvapauksista, yhdenvertaisuudesta, avoimesta ja demokraattisesta yhteiskunnasta sekä maltillisesta taloudenhoidosta.

Periaateohjelman ympärille rakentuvat erityisohjelmat:

Yksilönvapausohjelma ottaa rohkeasti kantaa yksilönvapauksien lisäämiseksi holhousyhteiskuntaa vastaan. Yksilönvapausohjelma lienee ainakin Suomessa ensimmäinen laatuaan.

Tietoyhteiskuntaohjelma sisältää piraattien perinteiset kannat tekijänoikeuksiin, patentteihin, julkisiin ohjelmistohankkeisiin, avoimuuteen ja demokratian kehittämiseen. Mukana ovat nyt myös vaatimukset tieteen ja taiteen riippumattomuuden puolesta sekä konkreettisia toimia koulutuksen kehittämiseksi tietoyhteiskunnan tarpeisiin.

Talous-, kunta- ja perusturvaohjelmassa määritellään puolueen talouspolitiikan peruslinja sekä otetaan kantaa demokraattisemman ja kuntien itsemääräämisoikeutta paremmin kunnioittavan kuntauudistuksen puolesta. Tähän ohjelmaan sisältyy myös selkeämpi kanta perustulon puolesta.

Eurooppa-ohjelmassa määritellään Piraattipuolueen kanta jäsenvaltioiden ja EU:n suhteisiin, otetaan kantaa EU:n demokratian ja avoimuuden parantamiseksi sekä EU:n budjetti- ja talouskysymyksiin. Eurooppa-ohjelma tarjoaa hyvät lähtökohdat vuoden 2014 toukokuussa pidettäviin Euroopan parlamentin vaaleihin.

Puolueen ohjelmista käytiin kokouksessa lähes 200 äänestystä, joten menee vielä jonkin aikaa, ennen kuin saamme puhtaaksikirjoitettua kaikki ohjelmat. Heinä-elokuun aikana lähetämme ohjelmia koskevia lehdistötiedotteita ja julkaisemme uusia kantoja perustelevia blogikirjotuksia.

 

Hyttysen kusi: tosielämän esimerkki

2003: Amerikkalainen terveydenhuoltofirma nimeltä Kaiser Permanente päätti ottaa käyttöön terveystietojärjestelmän nimeltä Epic. Firmalla on hieman yli Suomen väkiluvun verran asiakkaita, kymmeniä sairaaloja ja satoja klinikoita. Kaiken piti sujua helposti, sillä Epic oli jo tuolloin terveystietojärjestelmien markkinajohtaja Yhdysvalloissa. Kyse on samasta tuotteesta, jota Accenture nyt kauppaa HUSille ja koko Suomelle.

Hinnaksi arvioitiin $1,8 miljardia, ja aikaa piti kulua kolme vuotta. Kuten Suomi, myös KP tarvitsi järjestelmälle hieman räätälöintiä, mutta osaavien konsulttien avulla kaiken piti onnistua helposti.

2006: Projekti oli hieman viivästynyt. Käyttöönoton lopulliseksi hinnaksi arvioitiin kolme miljardia, ja valmista arveltiin olevan vuonna 2008.

2009: Projektin hinta oli noussut 4,2 miljardiin dollariin, mutta järjestelmä oli saatu käyttöön jo lähes koko organisaatiossa.

Hyttysen kusta! Hinta on sivuseikka, senkin Linux-piraatit! Varmasti tulee onnistumaan kaikki!”

Emmehän me protestoineet pelkästään projektin hintaa, vaan sitä, että jälleen ollaan ostamassa huonoilla ehdoilla huonoa, jo alunperin vanhanaikaista tuotetta, etukäteen kulisseissa räätälöidyllä muka-kilpailutuksella. Että jälleen kerran ollaan astumassa samoihin sudenkuoppiin kuin näissä hankinnoissa aina ennenkin.

Ollaan tekemässä sellaista ostosta, jossa myyjä voittaa, jos tuote EI valmistu ajallaan, EI toimi, EIKÄ varsinkaan tule sopimaan alkuperäiseen budjettiin. Kuten tiedämme, tämmöinen tuote tuottaa Suomessa liikevoittoa vuosien, jopa vuosikymmenten ajan, kunhan toimittajana vain on tarpeeksi suuri, luotettava, ja ennenkaikkea, hyvin poliitikkoihin kytkeytynyt softatalo.
Jos alkuperäinen hinta-arvio on esimerkiksi 400 miljoonaa, HUS tuskin tulee selviämään hankinnasta alle miljardilla.

Rutosti lisäkuluja muodostuu jo siitä, että vanhoille, jo kertaalleen irtisanotuille järjestelmille joudutaan väkisinkin ostamaan erittäin kallista jatkoaikaa, tekohengitystä. Jyrki Kasvin kuvaama ”pakko onnistua” -tilanne ei ole suomalaisissa tietojärjestelmäprojekteissa mitään uutta, ja yleensä siitä on selvitty – tietenkin – kaatamalla lisää rahaa konsulteille.
Tietysti tämänkertaisessa suunnitelmassa on jotain hyvääkin. Alkuvaiheessa katastrofi koskee vain HUSin aluetta, joten kaikkien virheiden, viivästysten ja ongelmien jälkeen käyttöönotto muussa maassa lienee tavallista tuskattomampaa.

Amerikassa totesivat jälkeenpäin, että uusi tietojärjestelmä kannattaa ottaa käyttöön aina ensin yhdessä sairaalassa, ja levittää eteenpäin vasta kun puutteet on korjattu. Muutoin koulutuskustannukset ja oudon järjestelmän aiheuttama työnhukka muodostavat jopa 50% koko käyttöönoton kuluista.

Noilla opeilla myös Epicin käyttöönotot ovat viime aikoina sujuneet hieman paremmin. Mutta Accentureen en luottaisi – eihän onnistuminen ole heidän etunsa mukaista. VR:n lippujärjestelmästäkin alkoi tulla kunnolla rahaa vasta, kun junalippuja ei saanut mistään muutamaan päivään.

Me tietojärjestelmähankinnoista huolestuneet ihmiset haluamme kertakaikkiaan lopun tällaiselle kuppaukselle.

Kannattaisi siis kuunnella sellaisia ammattilaisia, joiden tulot eivät ole käänteisesti verrannollisia kompetenssiin. Eikä mitään puoluetoimistoissa, suuryrityksissä ja verorahastoissa korruptoituja äijiä.

Miten Accenture kuppaa

Accenture itse suositteli Epiciä toimiessaan konsulttina HUS:lle. Samaan aikaan yritys kuitenkin oli jo aloittanut valmistelut: se oli hankkinut yksinoikeudet edustaa Epiciä Suomessa, vaikka valehtelikin tehneensä näin vasta raportin valmistuttua.

Kyseinen Sirius-kartoitushanke on Sitran käsialaa, ja Sitran puolelta projektia konsultoi Accenturen ex-pomo Markku Silén. Accenturen johtaja taas on pitkän linjan keskustavaikuttaja, pääministeri Vanhasen avustajana tunnettu Mika Rossi.

Suomessa tästäkin källistä nousi vain pieni myrsky vesilasissa, ja se tuntuu jo jääneen unholaan?

Miten Epic yritetään myydä

Kuten yleensä laajaa tietojärjestelmää kaupitellessa, nytkin luvataan, että lopulta, viimein, tällä kertaa, järjestelmätoimittaja kuuntelisi käyttäjien toiveita.

Tämänpäiväisessä HUSin tiedotustilaisuudessa erikoislääkäri Tinja Lääveri (HUS tietohallinnosta, mukana Sirius-selvityksessä) olikin korostanut, miten tällä kertaa panostettaisiin käytettävyyteen ja kuunneltaisiin käyttäjien toiveita.

Juuri näin Epiciä on markkinoitu muuallakin maailmassa. Nimenomaan lääkäreiden kautta, ja lupauksilla, jotka liittyvät lähinnä käyttöliittymään. Juuri näin siitä on tullut Yhdysvalloissa erittäin suosittu.

Käyttöliittymä on toki ensiarvoisen tärkeä, mutta vain pieni osa laajasta järjestelmästä. Epicin tapauksessa konepellin alta löytyy erittäin outo, erittäin vanhanaikainen MUMPS-tietovarasto, jolla on aivan omanlaisensa ohjelmointikieli.

Tässä tapauksessa MUMPS-implementaation nimi on Intersystems Caché, ja sen päälle on vielä lisäksi rakennettu relaatiotietokanta, nimeltään Chronicles ERDBMS. Perse edellä kuuhun.

Tällaiset vempeleet ovat suomalaisille IT-osaajille tuntemattomia, ja hyvästä syystä. Kaikenlaiset korjaus- ja muutostyöt tulisivat siis tavallistakinkalliimmaksi. MUMPSin käyttäjiä löytyy lähinnä Amerikasta, ja he suoraan sanoen vihaavat työtään. Nokian insinöörejä tällainen paskaduuni tuskin kiinnostaa.
Vaan ehkä työkkärissä voitaisiin passittaa pitkäaikaistyöttömiä demoscene-veteraaneja MUMPS-kurssille? Työhän on vähän kuin koodaisi symbolista konekieltä, jollekin käsittämättömän oudolle konearkkitehtuurille, ja vielä saisi rahaa siitä.

Näh. Epicin leviäminen Yhdysvaltain ulkopuolelle pitäisi pysäyttää, ennenkuin on myöhäistä. Jenkeille sopivat tuumat ja unssit, jalat ja paunat, asiakkaiden rotuerottelu, täysin yksityistetty terveydenhuolto ja avoin korruptio. Me emme tällaisia kaipaa.

Suomen suurimmat piratismikorvaukset vahvistettu hovioikeudessa

Turun hovioikeus löi perjantaina oman sinettinsä Helsingin käräjäoikeudessa alkaneelle oikeusmurhalle.

Suomessa näyttää jo nyt vakiintuneen käytäntö, että Internet-palveluiden tarjoajat voidaan tuomita asiakkaidensa tekemisistä – mutta tämä toimii vasta tekijänoikeusrikoksissa, joissa on kyse isosta rahasta.

Ja palvelun tarjoajan status voidaan hovioikeudessakin päättää hyvin epämääräisesti, ks. alempi kuva.

Mistä tuo viimeinen lause on päätelty? Laista? Mitä kautta?

 

Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 5.6.2002/458:

15§ Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa

Kun tietoyhteiskunnan palvelu käsittää palvelun vastaanottajan (sisällön tuottaja) toimittamien tietojen tallentamisen tämän pyynnöstä, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa tallennettujen tietojen sisällöstä tai välittämisestä, jos hän toimii viipymättä tallentamansa tiedon saannin estämiseksi:

1) saatuaan tietoonsa sitä koskevan tuomioistuimen määräyksen taikka, jos kysymyksessä on tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaaminen, saatuaan 22 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen;

2) saatuaan muuten tosiasiallisesti tietoonsa, että tallennettu tieto on ilmeisesti rikoslain (39/1889) 11 luvun 10 tai 10 a §:n taikka 17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen. (13.5.2011/512)
(9.7.2004/655)

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos sisällön tuottaja toimii palvelun tarjoajan johdon tai valvonnan alaisena.
DC++-hubin tapauksessa palveluntarjoaja ei ollut tallentanut mitään tietoa, eikä voi alun perinkään olla siitä vastuussa. Palvelun käyttäjät jakoivat palvelussa vain hetkellisesti listoja tiedostoista, joita heiltä, oman väitteensä mukaan, saattoi ladata.

Lataaminen tapahtui suoraan käyttäjän omalta koneelta, toisen käyttäjän koneelle. Kuten jo ohjelmiston nimestä (DirectConnect++) voisi ovelampi päätellä.

Laki ei ole sama kaikille

Yhä vieläkään operaattorit tai palveluntarjoajat eivät ole vastuussa asiakkaidensa vihapuheista, uhkauksista, kunnianloukkauksista, kiusaamisesta, vakoilusta tai muusta vainoamisesta. Kyseisenlaiset viestit esimerkiksi keskustelufoorumin ylläpitäjä joutuu poistamaan vasta, jos asianomistaja tai viranomainen niin vaatii, ts. saattaa ne palveluntarjoajan tietoon.

Ja jos kyse on esimerkiksi sähköpostitse tai puhelinverkon kautta tapahtuvasta pahanteosta, operaattoreilla ei ole mitään velvollisuutta – viestintäsalaisuuden puitteissa usein edes oikeutta – estää tällaista viestintää pelkän yhteydenoton perusteella, vaan siihen edellytetään oikeuden päätöstä.
Nyt tuomittu ”piraattipariskunta” ei ollut kuitenkaan saanut mitään sensuurivaatimuksia. Ei tekijänoikeuksien haltijoilta, joilla oli koko ajan keinot ottaa heihin yhteyttä, ja laillisesti vaatia esimerkiksi tietynnimisten tiedostojen sensurointia. Eikä sen puoleen tuomioistuimelta.

Oikeudenkäynnin tarkoituksena oli yksinkertaisesti sulkea satunnainen Internetistä löytynyt ”piraattipalvelu”, ja tehdä sen ylläpitäjistä varoittavia esimerkkejä.

Ja miten helposti tämä onnistuikaan! Pari kotietsintää, ja palvelimet olivat takavarikossa, ja pari oikeudenkäyntiä, niin vaadituista parin miljoonan korvauksista yli 800 kiloeuroa määrättiin maksettavaksi.
Käytännössä rangaistus tarkoittaa vain, että tuomitut ovat elinikäisesti maksukyvyttömiä. Muiden kuin tekijänoikeuskorvausten osalta todennäköisesti valtio joutuu suorittamaan maksut asianomistajille (esimerkiksi oikeudenkäynti- ym. kulut). Ja ne saattavatkin olla ainoat rahat, joita asianomistajat koskaan näkevät.

Raha puhuu

Vertailun vuoksi, suomalaiset teleoperaattorit sentään tuomittiin oikeudessa ”vain” estämään asiakkaidensa pääsy Pirate Bayhin. Operaattoreita ei suinkaan pakotettu luovuttamaan tietoja asiakkaistaan, tai laitteitaan takavarikkoon. Heitä ei ajettu alas kotietsintöjä varten. Estovaatimuksen toimitti ulosottomies, kun käräjäoikeus oli päätöksensä tehnyt.

Pirate Bayn (täysin tehottoman) sensuroinnin tarkoituksena ei suinkaan ole suojata kyseisiä operaattoreita vastuulta asiakkaidensa tekemisistä, vaan suojata tekijänoikeusmafiaa, jotta nämä eivät joutuisi haastamaan paljon rahakkaampia yrityksiä oikeuteen. Tulottomat nuoret ovat paljon helpompia saaliita tällaiseen noitaoikeudenkäyntiin.
Samalla hiljalleen hivutetaan Suomeenkin oikeuskäytäntöä, joka antaa yrityksille ja näiden etujärjestöille entistä vapaammat kädet, vallan sensuroida verkosta asioita, joita eivät sinne halua.

Kun tällaiset tapaukset etenevät hovin kautta korkeimpaan oikeuteen, niistä tulee ihan oikeasti ennakkotapauksia – ellei niitä kumota.

Teleoperaattoreiden voisi väittää myös tienaavan rahaa piratismilla, jos joku ostaa niiltä palvelua käyttääkseen sitä (muun muassa) laittomaan tiedostojen jakamiseen.

Turussa tuomitut piraatit eivät olleet rahaa tehneet, heidän palvelunsa oli puhtaasti sosiaalinen keskusteluverkko, jossa käyttäjät lisäksi pystyivät (joidenkin sääntöjen puitteissa) jakamaan tiedostoja keskenään. Kyseiset tiedostot eivät kulkeneet DC++-palvelimen kautta – kyseessä on teknisesti keskustelufoorumi, chatti.

Mitäs yrititte estää lapsipornon!

Tuomiosta tulee vaikutelma, että oikeus katsoi raskauttavaksi asianhaaraksi, että esimerkiksi lapsi- ja eläinpornon tai rasistisen materiaalin jakamisesta oli jaettu bännejä käyttäjille.

Tähän oli todennäköisesti käytetty jotain valmista estolistaa, joita DC++:lle on Internetistä saatavilla – jos esimerkiksi jakoon laittamiesi tiedostojen nimet sisältävät tiettyjä sanoja, sinut suljetaan pois palvelusta.

Ehkä ylläpitäjät kuvittelivat, että pitämällä kieltolistoja, he estäisivät palveluaan muodostumasta ikävien ihmisten kokoontumispaikaksi. Kuten oikeuden päätöksestä voi lukea, tekijänoikeuksien alaisia aineistoja olisi aivan mahdotonta torjua helppojen hakusanojen avulla. Sekin olisi kuitenkin ollut mahdollista, jos esimerkiksi Teosto olisi tarkalleen kertonut, minkä nimisiä tiedostoja ei saa jakaa.

Jos ylläpitäjät olisivat sallineet (myös helposti torjuttavan) laittoman aineiston jakamisen, olisiko tuomio ollut pienempi?

Jos olisi voitu katsoa, että ylläpitäjät eivät pitäneet minkäänlaista jöötä palvelussaan, olisiko asianomistajia alkanut kiinnostaa myös varsinaiset rikosten tekijät, eli ne parituhatta tiedostojen jakajaa, joille olisi koitunut paljon pienemmät korvaukset maksettavaksi kullekin?

Yhteen sanaan tiivistettynä: Kuvottavaa.

Lehdistötiedote: ACTA-sopimus kaatui Euroopan parlamentissa

Piraattipuolueen lehdistötiedote
4.7.2012 klo 14.30
Vapaa julkaistavaksi heti

ACTA-sopimus kaatui Euroopan parlamentissa

Euroopan parlamentti on hylännyt ACTA:n eli ”väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen”. Todellisuudessa sopimus olisi tiukentanut nettipiratismia koskevia lakeja ja siten heikentänyt sananvapautta ja yksityisyyden suojaa Internetissä. Teleyritykset ja verkkopalvelujen ylläpitäjät olisi voitu saattaa globaalisti vastuullisiksi asiakkaidensa tekemisistä, romuttaen perinteisen palveluntarjoajien vastuuvapauden. Euroopan parlamentti hylkäsi sopimuksen selvin luvuin 478-39.

- Alun perin sopimuksen piti olla läpihuutojuttu, mutta Euroopan laajuinen kansalaisaktivismi herätti europarlamentaarikkojen huomion asiaan, kertoo Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti.

ACTA:a vastaan järjestettiin kolme Euroopan laajuista mielenosoituspäivää maalis-kesäkuussa. Eri maiden piraattipuolueet ja monet kansalaisjärjestöt kampanjoivat laajasti sopimusta vastaan. Tämä käänsi poliittisten ryhmien päät Euroopan parlamentissa. Sopimuksen valmistelu poikkeuksellisen salaisesti komission piirissä oli herättänyt jo aiemmin närää parlamentissa.

- ACTA-sopimuksen kaatuminen on hieno osoitus kansainvälisen kansalaisaktivismin voimasta ja avoimuuden tärkeydestä, Apajalahti jatkaa.

ACTA:n vastainen kansalaistoiminta oli jatkoa Yhdysvaltojen SOPA/PIPA-lakiesityksiä talvella vastustaneelle protestiaallolle, johon liittyen esimerkiksi Wikipedia pimensi sivustonsa vuorokaudeksi. ACTA-sopimuksessa on kyse samoista asioista, joiden vuoksi Wikipedia ja Google protestoivat vastaavia yhdysvaltalaisia lakiesityksiä vastaan.

Lisätietoja:

Ahto Apajalahti
Varapuheenjohtaja, Piraattipuolue
p. 045 310 2342

Harri Kivistö
Puheenjohtaja, Piraattipuolue
p. 045 310 2344

Ranskan piraattilain ”menestys” on vitsi

Toissapäivänä Suomessa raportoitiin tekijänoikeusjärjestöjen innostuneen Ranskan piratisminvastaisen lain menestyksestä. TTVK:n Antti Kotilainen toisteli ranskalaiskollegojensa tarkasti valikoituja lukuja: suurin osa varoituskirjeen saaneista piraateista oli kuulemma lopettanut tiedostojen jakamisen, ja suurin osa muista lopettaisi, jos saisi varoituskirjeen.

Toisissa uutisissa puhuttiin jopa piratismin romahduksesta – ja huomautettiin, että se ei nostanutkaan musiikin tai elokuvien myyntiä: Englanniksi Torrentfreak, suomeksi Digilelut.fi.

Hadopin väitteet ”menestyksestä” ovat kuitenkin hyvin kyseenalaisia. Ranskalaislehti Le Figaro oli kumonnut väitteet piratismin vähenemisestä jo edellisellä viikolla.

Piratismi erikseen valvotuissa, nimetyissä P2P-verkoissa oli kyllä ensimmäisen vuoden aikana vähentynyt kolmanneksella. Tämän oli mitannut yksityinen tutkimusyritys Médiamétrie.

Miten mitattiin

Hadopin raportissaan käyttämä Médiamétrie // NetRatings Panel on kuluttajatutkimus, joka suoritetaan sekä puhelinkyselyin, että seuraamalla vapaaehtoisia Internetin käyttäjiä näiden koneille asennetulla seurantaohjelmalla, joka raportoi selailutottumukset Médiamétrielle verkon välityksellä.

Moniko teistä asentaisi koneelleen vakoiluohjelman vapaaehtoisesti? Moniko luottaisi ulkopuoliselle yritykselle kaiken selaimenkäyttönsä?

Tutkimus siis ei tällaisenaan varsinaisesti vakuuta. Mutta leikitään nyt vielä hetki, että tuo osaamattomien, yksityisyydestään välittämättömien käyttäjien lauma olisi todella kattava halkileikkaus Internetin käyttäjistä Ranskassa. Pardonnez-moi, mes amis!

Ainoastaan näiden käyttäjien selailua on siis seurattu. Hadopin raportin mukaan seuraaja ei voi tietää, mitä muuta käyttäjät tekevät koneellaan – heille on ainoastaan laskettu käyttäjiä ja käyntejä joillakin luetelluilla piraattisivustoilla, sekä tiettyihin tiedostonjako-ohjelmiin liittyvillä sivuilla.

Huomioita

1. Valvonnassa ollut ”piratismi” oli alkanut vähentyä jo kuukausina ennen lain voimaantuloa, eli valveutuneimmat näistäkin käyttäjistä minimoivat varoituskirjeiden riskin valmistautumalla hyvissä ajoin.

2. Samaan aikaan, kun vertaisverkkojen käyttö oli vähentynyt, streaming-palvelut ja suorat lataukset ovat lisääntyneet, ja olivat suositumpia kuin P2P-palvelut – jo ennen kuin yhtäkään varoituskirjettä oli lähetetty. Piratismi oli siis myös näiden valvottujen käyttäjien keskuudessa ainoastaan muuttanut muotoaan – poispäin jakamisesta, ja takaisin kohti perinteistä ”tyhmää” lataamista. (1)

3. Koko tutkimus on relevantti vain laillisen myynnin osalta, koska siitä on saatavilla tietoa kauppiailta itseltään. Spotifyn käyttäjämäärä oli moninkertaistunut (kuten muuallakin maailmassa), iTunes oli suvereeni markkinajohtaja ja lisäsi myyntiään reilusti (kuten muuallakin maailmassa). Pienemmät palvelut, erityisesti pelkästään Ranskaan ”piratismin kilpailijoiksi” suunnatut, ovat menestyneet huonommin (kuten arvata saattoi). Olisi kannattanut kilpailla hinnalla ja käytettävyydellä, eikä pelkästään laillisuudella?

4. Musiikin myynti perinteisillä levyillä sun muilla lärpäkkeillä on vähentynyt reilusti, kuten muuallakin maailmassa. Sille nyt ei voi mitään. Ja kokonaisuutena musiikkiteollisuus varmasti kärsii, sillä sen bisnes on ollut monopoliasemassa kerätä hervottomat katteet nimenomaan levyistä.

Ranskan presidenttiehdokkaista joka ainoa on tähän mennessä ilmoittanut olevansa valmis kumoamaan Hadopin ostaman, typerän, kansalaisoikeuksia loukkaavan ja äärimmäisen epäsuositun lain. Nopeastikohan mieli muuttuu, kun joku heistä lopulta valitaan?

(1) Pelkästään tiedostoja lataava piraatti muuttuu aktiivisesta jakajasta passiiviseksi kuluttajaksi, ja piratismista katoaa paljolti se välitön, puskaradiomainen mainostuselementti, joka vapaammassa ympäristössä lisää myös laillisten tuotteiden suosiota.

Vertaisverkossa kustannat kiinnostavan sisällön jakamisen itse, ja jaat sitä kaikkein tehokkaimmin naapureillesi. Suorista latauksista tai streaming-sivustoilta bitit tukkivat runkoverkkoa tuhansien kilometrien matkalta, ja kustannukset lankeavat palvelun tarjoajalle. Joka saattaa olla jopa voittoa tuottava yritys – ja näin ollen tekee rahaa tekijänoikeuksien alaisilla sisällöillä. Kumpi olikaan parempi vaihtoehto? 

Hyviä uutisia: ACTA tuhotaan jo tänä kesänä!

EU-parlamentti päätti maanantaina, että ACTA on tulossa äänestykseen ”normaalissa järjestyksessä” kesäkuussa. Tämä oli rohkea veto, ja röyhkeä! Sekä, todennäköisesti, ACTAn vastustajien kannalta edullisin mahdollinen.

Komission lisäksi myös ne mepit, jotka ACTAa kannattivat, olisivat mieluusti nähneet äänestyksen viivästyvän vuodella-parilla. Mutta INTA-komitea, joka sopimuksen käsittelystä päätti, oli pääasiassa vastustajien puolella.

Euroopan komissio ei tiettävästi ole vieläkään lähettänyt ACTAa tuomioistuimen arvioitavaksi, kuten sanoi tekevänsä. Ei ole lopulta edes varmaa, olisiko se tehnytkään niin – sopimuksesta äänestämistä kun voi viivyttää monella tavalla. Ehkä he toivoivat ujuttavansa sen äänestykseen jo syksyllä tai ensi talvena, odottamattomasti. Tämäkin olisi EU:n päätöksenteossa normaalia taktikointia.

Nyt ACTAlta on viety viivytyksen tuoma toivo läpimenosta. Eikä sen herättämä vastustus, satojen tuhansien ihmisten kansanliike, ehdi laantua lainkaan näinä parina kuukautena ennen äänestystä.

Nyt valppaana!

Olemme siis saavuttaneet vieläkin paremman osavoiton kuin viivästys olisi ollut. Ja ACTAn vastustajat EU-parlamentissa ovat pitäneet puoliamme, hekin paremmin kuin olisi saattanut arvata.

ME, aktivistit, pysäytimme ACTAn. Kiitos tästä jokaiselle, joka uhrasi aikaansa!

Nyt EU-parlamentin INTA-komitea esti ACTAa perääntymästä turvaan. Kiitos, että teitte työnne!

Ja seuraavaksi parlamentti antaa sille kuoliniskun, kunhan jatkamme kannustamista.
Mikään tässä ei tarkoita, että voisimme huokaista helpotuksesta. Nämä asiat ovat liian tärkeitä, ja vastapuolella on kaikesta huolimatta kosolti voimaa takanaan – hallitusten, puolueiden ja yritysten kautta.

ACTAn suhteen voimme lakata painostamasta päättäjiä vasta sinä päivänä, kun sopimus on kuollut ja kuopattu koko valtioliittomme osalta. Ja mieluummin lisäksi julistettu laittomaksi.

Siihen asti meidän on kuumoteltava meppejä asiasta, osoitettava mieltä, kerättävä julkisuutta ja aktivoitava muita.

 

Mitä ACTAn jälkeen?

ACTAn kohtalosta riippumatta, sen jalanjäljissä on yhä tulossa lisää uusia säädöksiä, sekä unionin että valtioiden tasolla, ja jotkut niistä tulevat olemaan ACTAa pahempia. Tekijänoikeuksien laajennuksia, yritysvallan lisäämistä, ties mitä vihapuhesensuuria. Aina uusia uhkia Internetin vapaudelle ja neutraaliudelle.

Torjuntavoitot ovat toki hieno juttu. Vuonna 2012 pelkästään kansalaisaktivismi on onnistunut pysäyttämään SOPAn, PIPAn ja ACTAn ”varman” etenemisen. Mutta pelkkä torjunta ei riitä, ei niin kauan, kuin vihollinen voi aina vain paketoida samat säädökset uudelleen, ja yrittää niitä läpi jollain uudella nimellä tai tekosyyllä.

Meidän on opittava hyökkäämään takaisin, ja käyttämään samoja aseita kuin vihollisemme. Säätämään lakeja ja laatimaan sopimuksia, ja jatkuvasti lobbaamaan päättäjiä, sekä vapaan tiedonkulun että kansalaisoikeuksien turvaamiseksi.

Meidän on opittava vuorostamme haastamaan tekijänoikeusmonopolit, vaikka oikeuteen, ja lyötävä murskaksi sekä ne, että kaikki niiden ostamat lait ja ”oikeudet”. Vaikka sitten yksitellen ja hiljaa hivuttaen, kuten nuo monopolit ovat tehneet jo kymmenien vuosien ajan.

Tähän on loistavat mahdollisuudet nyt, kun myös sisältöteollisuutta suuremmiksi nousseet teknologia- ja Internet-yritykset ovat lopulta heräämässä turvaamaan omia oikeuksiaan.

 

Työtä siis riittää. Mutta tapetaan me eurooppalaiset se ACTA nyt ihan ensin.

Tulevia mielenosoituksia suunnitellessa, muistuttakaa meppejänne ACTAsta! Ja kansanedustajianne, ja ministereitänne. Meidän on pidettävä heidät ajan tasalla siitä, mitkä asiat kansalaisia huolestuttavat.

ACTA on saanut paljon hyvää aikaan

Menneinä viikkoina on tapahtunut paljon. ACTAn saama huomio on nostanut tekijänoikeuskeskustelun päivänpolitiikkaan, ja tuntuu, että myös muut kuin piraatit ovat alkaneet ottaa asioista selvää.

Tuskin kukaan meistä osasi odottaa näin hyviä tuloksia, kun häthätää Suomessakin kyhäsimme ensimmäistä mielenosoitusta helmikuussa. Tämä, jos mikä, valaa uskoa siihen, että kansalainen voi vaikuttaa!

Torstaina, 8. maaliskuuta, eduskunnan kyselytunti antoi jo viitettä, että Kokoomus on Suomessa melko lailla yksin ACTAn takana – ja jo puolustuskannalla. Hallituskumppaneiden kysymykset ja Stubbin selittelyt ovat minulle erityisen mieluisaa luettavaa.

Jo aiemmin oppositiosta on kuulunut hyvin kriittisiä ääniä sekä ACTAa että koko nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää kohtaan. Mutta nyt myös hallituksen sisäinen oppositio on herännyt, minkä saattoi haistaa jo tuosta kyselytunnista.

Kansalaisinfo perjantaina 9.3.

Jaakonsaari, Jungner, Palmulehto, Rechardt, Kaleva, Nojonen

 

Tuota kyselytuntia seuraavana päivänä eduskunnan Kansalaisinfossa kuulosti, että jopa Mikael Jungnerilla olisi piraattihattu päässä. Jo avauspuheenvuorossaan hän harhautui puheenaiheena olleesta ACTAsta, edeten Lex Nokian ja jopa Guggenheimin kautta kritisoimaan ensin suljettujen ovien politiikkaa, ja sitten koko nykyistä sisältöteollisuutta ja IPR-monopolien valtaa:

”Meillä on tää vanha hallintaan perustuva maailma, jossa sisältöjä jaetaan mekanismeilla, joissa on portinvartijoita, jotka on isoja, lähes monopoleja tai oligopoleja, ja se rahantekokone, ja se tavoitteellisuus ja jäykkyys on selkeesti haittaamassa tän sisältöteollisuuden ja luovuuden mahdollisuuksia.”

”Kiitos tekniikan, yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus tänään tehdä huikeita asioita; mutta kaikki tää potentiaali jää toteutumatta sen takia, että meillä on rakenteita, jotka pakottaa toimimaan tietyllä tavalla.”

Erityisen mieleenpainuva pointti Jungnerilta oli, että olemme rakentaneet Atlantin yli ”valtavan putken Yhdysvaltoihin”, ja että raha tuossa putkessa virtaa nimenomaan länteen päin, sikäläisen teollisuuden ehdoilla.

Euroopan pelikehittäjiä edustanut Jari-Pekka Kaleva oli ACTAn suhteen pessimistinen, ja koki sen pikemminkin uhkaavan kuin suojelevan alaansa. Hänen teollisuutensa on sopeutunut Internetiin mainiosti, ja on verkon avoimmuudesta ja vapaudesta riippuvainen. Portinvartija- ja sensuurijärjestelmät asettaisivat pienemmät pelifirmat oitis alisteiseen asemaan:

Ulkoministeriön kaupallinen neuvos Mary-Anne Nojonen jatkoi esimiehensä Stubbin selittelyjä: ”sopimus nyt on tällainen, kun ei ne muut mihinkään muuhunkaan suostuneet” (vapaasti suomennettu). Aivan kuin Suomen olisi ollut pakko allekirjoittaa edes jotain?

IFPIä edustanut lakimies ja Gramexin hallituksen jäsen, Lauri Rechardt, oli selkeästi ACTAn ja vahvempien tekijänoikeuksien kannalla. Mutta mies vain hieroi naamaansa, virnuili väkinäisesti, ja pyöritteli päätään vähän väliä, kun puheenvuoro toisensa jälkeen kyseenalaisti hänen hienon bisneksensä, joka on imeä rahaa tekijänoikeusdinosaurusten kuolinkamppailusta.

Rechardt aloitti oman avauspuheenvuoronsa suoraan TO-propagandabingolla: ”työpaikat… henki ja terveys… järjestäytynyt rikollisuus”.

Myöhemmin yleisön eturivistä löytynyt Poptorin Erkki Puumalainen kyseenalaisti Rechardtin näkemyksiä rajusti – hänen mukaansa muun muassa:

”Nää isot jätit, jotka omistaa nyt, jotka on ostaneet nää Fazerit ja kaikki [...] Ne saavat itse asiassa paljon paremmat bisnekset siitä ettei ne tee mitään, elikkä vaan jatkaa sitä suoja-aikaa.”

”Se 60-luku, he eivät ole maksaneet siitä mitään, silloin kun on 25 vuodesta suoja-aika kasvanut 50 vuoteen, sillä välillä syntyi vain arvonnousu sille omistukselle, ja kun siitä syntyy sitten suvereeni määräysvalta, jossa voi vaikuttaa muihin liiketoimintoihin, niin tää on kansallinen kysymys, ja tää synnyttää vääjäämättä arvokeskustelutarpeen.”

Puumalaisen mukaan artistien varsinainen työnteko on muuttunut lähes arvottomaksi, ja tuon työn tulokset siirretään järjestelmällisesti ulkomaisen verotuksen piiriin, tuottamaan riskitöntä rahaa vuosikymmeniksi. Vaikea olla eri mieltä siitä, että tämä on todellinen ongelma.

 

Tampereen mielenosoitus lauantaina

Viime tingassa järjestyneellä laina-autolla me helsinkiläiset pääsimme ulkoiluttamaan ACTA-possukylttiämme myös Tampereelle. Sorsapuistoon kerääntynyt noin sadan ihmisen mielenosoitus oli Tampereen mittakaavassa huomiotaherättävän iso. Poliisiauton johtaman pikamarssin jälkeen päästiin asiaan Keskustorilla.

Ensimmäisinä äänessä olivat Tatu Ahponen (Vanu) ja Olga Haapa-aho (Virnu):

Harri Kivistö (Piraattipuolue):

Kyuu Eturautti edusti Sananvapauden puolesta ry:tä:

Oula Lintula Muutos 2011-puolueesta:

Tällä hetkellä lähinnä Iron Sky-leffasta tunnetulla Jarmo Puskalalla oli hyvin sama näkökulma kuin Timo Vuorensolalla pari viikkoa aiemmin Helsingissä:

Puskala on muuten nyt valittu uuteen tekijänoikeuksien neuvottelukuntaan, jonka koostumus vaikuttaa paljon tasapuolisemmalta kuin entisen tekijänoikeustoimikunnan. Voin vain toivottaa menestystä.

Vielä lopputerveisiksi neljä puheenvuoroa yleisöltä:

Olette hienoja ihmisiä. Kiitoksia ja aplodit!

Tällä viikolla ACTA-asia on ollut Ylellä esillä ainakin kolmesti:

Tiistainen Ylen Aamu-TV:ssä Effin Ville Oksanen vs. ulkoministeriön Mary-Anne Nojonen:

http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/tv/1481363

Radiossa, ensinnäkin Palmulehto ja Rechardt:

http://areena.yle.fi/audio/1331731200013

Sitten, Internet-yhdistyksen, Effin ja Housemarquen edustajat keskustelevat hieman:

http://areena.yle.fi/audio/1331724175113

Blogauksen Kuvat ja videot: Hannu Mäkäräinen, Jönni Heinistö, minä

Kaikkea sisältöä saa käyttää vapaasti.

Kasvi ja Effi tekijänoikeusasioiden neuvottelukuntaan

Vuoden 2011 lopussa toimikautensa päättäneen tekijänoikeustoimikunnan tilalle on nimitetty uusi tekijänoikeusasioiden neuvottelukunta. Tekijänoikeustoimikunnan kokoonpano oli erittäin vahvasti painottunut musiikkialan ja mediayhtiöiden suuntaan. Uuden neuvottelukunnan kokoonpano on monipuolisempi.

Uuteen neuvottelukuntaan nimitettiin ”hyviksistä” Effin Ville Oksanen ja entinen vihreiden kansanedustaja, nykyinen TIEKE:n tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki kasvi. Tämä on kulttuuriministeri Paavo Arhinmäeltä tervetullut kädenojennus terveemmän tekijänoikeuskeskustelun luomiseksi.

Arhinmäki veti kotiinpäin sikäli, että paikan sai kolme taustaltaan vasemmistoliittolaista: Star Wreck ja Iron Sky -projekteista tuttu käsikirjoittaja Jarmo Puskala, Suomen näytelmäkirjailijoiden ja käsikirjoittajien toiminnanjohtaja Minna Sirnö sekä tutkijatohtori Juho Lindman. Sirnö on vasemmistoliiton entinen kansanedustaja. Puskala ja Lindman ovat olleet vasemmistoliiton ehdokkaina vaaleissa.

Edellämainittujen nimityksille on toki asiallisiakin perusteluja. Lisäksi Puskala kuuluu piraattien kannalta ”hyviksiin” ja Lindmanin väitöskirja käsitteli avointa lähdekoodia. Hän on lisäksi toiminut Effin rahastonhoitajana. Lupaavaa.

Kaikkein hilpein uutinen on kuitenkin se, että suulaimmat piraattien vastustajat, TTVK:n Antti Kotilainen ja kirjailija Jarkko Tontti, eivät saaneet jatkokautta. Tätäkin voinee pitää Arhinmäeltä jonkinlaisena kannanottona. TTVK:lla ei ole enää lainkaan edustusta!

Neuvottelukunnan kokoonpano on muutenkin monipuolisempi kuin edeltäjänsä. Elokuva-ala, kirjastot, yliopistot sekä teatteri- ja mediatyöntekijät ovat saaneet omat edustajansa. ”Pahikset” ovat toki edelleenkin vahvasti edustettuna: Kopioston Pekka Rislakki, Teoston Katri Sipilä, Lyhdyn Lauri Kaira, musiikkiteollisuuden Lauri Rechardt.

Neuvottelukunta tuskin esittää lain tiukentamista tällaisella kokoonpanolla, mutta tuskin myöskään merkittäviä lievennyksiä. Neuvottelukunnan esitykset ministeriölle eivät varmaankaan tule olemaan yksimielisiä. Todennäköisesti niissä on useampia vaihtoehtoja, ja Arhinmäelle itselleen jää vapaampi harkintavalta. Jos neuvottelukunnalta jotain voisi toivoa, se olisi esitys jonkinlaisesta katosta tekijänoikeusrikoksista tuomittaviin korvauksiin. Pidän tätä kuitenkin epätodennäköisenä. Liikoja ei kannata odottaa.

Piraattipuolueen näkökulmasta myönteiseksi näen, että tiedon saaminen neuvottelukunnan toiminnasta on varmasti aiempaa parempaa. Vaikutusmahdollisuudetkin ovat paremmat, kun keskusteluyhteys syntyy ainakin Kasvin, Puskalan ja Oksasen kautta.

Miten olisi karkotus Yhdysvaltoihin?

Englantilainen opiskelija Richard O’Dwyer on pahoissa ongelmissa. Hän ylläpiti sivustoa, jolla linkitti muilta sivustoilta katsottavissa oleviin TV-ohjelmiin. Kaikki, mitä hän teki, oli hänen kotimaassaan laillista – mutta se ei häntä auttanut.

Yhdysvaltain tulliviranomaiset takavarikoivat O’Dwyerin sivuston, tvshack.netin, domain-osoitteen jo kesäkuussa 2010. Tämä onnistui, sillä .net -osoitteita hallinnoidaan Yhdysvalloista käsin. O’Dwyer reagoi tähän vain rekisteröimällä uuden domainin, johon jenkkiviranomaisilla ei ollut hallintaa. Kaikki hyvin? No ei.

Vain kuukausia myöhemmin poliisit, mukanaan kaksi tuntematonta amerikkalaista miestä, tulivat vierailulle O’Dwyerin kotiin. Tämä oli jo varsin erikoinen huomionosoitus. Ihan ystävällismielisen keskustelun jälkeen hän päätti vapaaehtoisesti ajaa sivustonsa alas, välttääkseen mahdolliset ongelmat.

Joka tapauksessa häneltä takavarikoitiin tietokoneita. Mutta kun ei ollut tehnyt mitään väärää, niin miksi pelätä?

Pelon aihe materialisoitui keväällä 2011. Britannian poliisi oli kyllä päättänyt lopettaa jutun tutkinnan, mutta Yhdysvallat vaati O’Dwyeriä luovutettavaksi!

Ja tässä kuussa brittioikeus päätti, että O’Dwyer voidaan lähettää Yhdysvaltoihin tuomittavaksi rikoksistaan.

Vielä kerran: O’Dwyer ei tehnyt mitään mitään laitonta kotimaassaan. Myöskään hänen sivustonsa ei sijainnut amerikkalaisella palvelimella. ”Rikos” Yhdysvaltalaisia oikeudenhaltijoita vastaan tapahtui siis kokonaan maassa, jossa rikosta ei voinut tapahtua. Ja nyt tuon maan oikeus on määrännyt hänet luovutettavaksi Yhdysvaltoihin.

Yhdysvalloissa tuomio ”rikoksesta” voi olla vuosien vankeus. Plus tietenkin tähtietieteelliset korvaukset – joita O’Dwyer tuskin pystyy ikinä maksamaan.

Melko sanattomaksi vetää. Perusteluina oikeuden päätöksessä mainittiin, että rikos olisi vaikuttanut Yhdysvaltoihin; osa TV-ohjelmista oli amerikkalaisia, kuten oli osa niiden katsojistakin. Joten O’Dwyer oli edistänyt tai helpottanut rikosta Yhdysvalloissa. Linkittämällä toisten tarjoamia ohjelmia Isossa-Britanniassa.

Wired: US wins extradition of Richard O’Dwyer

ArsTechnica: US Wins Extradition of College Kid From England