Kaikkien mielestähän tupakointi on paha asia, ja jokainen askel sen vähentämiseksi hyvä? Vaikka vähentäminen tapahtuisi tupakoijien oikeuksia polkemalla, ja heitä nöyryyttämällä ja leimaamalla?
Moni on viime päivinä ällistynyt, kun markettien tupakka-automaateista ei enää näekään, mitä tilaa. Sen sijaan, että asiakas voisi jo jonottaessaan painaa nappia ja saisi haluamansa tuotteen, joutuu ensin kysymään myyjältä, mistä numerosta tuotteen saa. Myöskään hinnat eivät ole enää esillä (sikäli kuin ne tupakanhimoiselle mitään merkitsisivät).
Suomi on asettanut tavoitteekseen tupakoinnin lopettamisen kokonaan. Tämä tarkoittaisi käytännössä tupakoinnin kieltämistä, toisin sanoen kieltolakia, joka koskettaisi (tällä hetkellä) yhtä viidestä suomalaisesta.
Lakeja hivutetaan hiljaa
Baaritupakoinnin rajoitukset alkoivat muutama vuosi sitten hyvin maltillisesti, vain baaritiskitupakoinnin kiellosta ja paremmasta ilmastoinnista.
Sitten hyvin pian vaadittiin savuttoman puolen järjestämistä ravintoloihin. Rajoitus toisensa jälkeen ajettiin läpi, ja katsottiin ”onnistuneeksi” – kunnes tupakoivat asiakkaat oli ajettu suurimmaksi osaksi ulos kadulle. Juuri tähän tapaan epäsuositut lait ajetaan läpi.
Mikä tapahtui baareissa, on jo alkanut tapahtua koko yhteiskunnan laajuudessa. Seuraavassa vaiheessa tupakoijat voidaan ajaa jopa työttömiksi, ja jo vuosia on siellä täällä esitetty vaatimuksia, että esimerkiksi parveketupakoijat voisivat menettää asuntonsa.
Terveystekoja rajoitusten sijaan
Samaan aikaan, kun tupakointia halutaan rajoittaa terveysvaikutusten perusteella, myyntipakkauksissa ei edelleenkään edes listata kunkin tuotteen sisältämiä lisäaineita. Tämä voisi vaikuttaa ostopäätöksiin paljon merkittävämmin kuin meneillään olevat hankkeet, ja olisi kuluttajansuojan kannalta ensiarvoisen tärkeää.
Kun elintarvikkeissa ihmisiä pelottaa jo E-koodilla merkitty c-vitamiinikin, niin röökiaskissa listatut oikeesti vaaralliset aineet voisivat tosissaan ohjata käyttötottumuksia turvallisempään suuntaan, edes luonnonmukaisemman tupakan pariin.
Muista tupakkatuotteista
Nuuskan myyntikielto työnnettiin Suomeen epädemokraattisesti, ja on kumottava. Tämä on vakaa mielipiteeni, vaikka en ole koskaan kokeillutkaan nuuskaa.
Tämänhetkinen ns. sähkötupakkatuotteiden syrjintä lainsäädännössä vaikuttaa epäilyttävästi lääketeollisuuden suosimiselta. Nikotiini ei voi olla patentoitava keksintö sen vuosituhansia jatkuneen käytön jälkeen, eikä ole mitenkään perusteltavissa, että ainoastaan lääketeollisuus saisi valmistaa ja markkinoida käsikaupan nikotiinituotteita.
Syy, miksi näin tehdään, ja näiden ”lääketuotteiden” myynti myös apteekkien ulkopuolella on sallittu, on ainoastaan taloudellinen. Sinänsä pienihaittaiset (mutta silti haitalliset) korvaushoitotuotteet on käytännössä monopolisoitu lääketeollisuudelle, joka nyhtää niistä merkittäviä tuloja.
Sähkösavukkeetkin ovat merkittävästi varsinaista tupakkaa haitattomampia korvaushoitotuotteita. Ne ovat auttaneet monia joko vähentämään tupakointia, tai jopa kokonaan pääsemään riippuvuudestaan.
Vähemmän haitallisten tupakka- ja nikotiinituotteiden torjuminen markkinoilta on ainoastaan tupakkateollisuuden ja lääkevalmistajien intresseissä, ja sekä kansanterveyttä, yksilönvapautta, että tervettä kilpailua vastaan.
Piraattipuolueen kanta
Puolueohjelmamme mukaan kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia, ja jokaisella tulee lähtökohtaisesti olla oikeus tehdä henkilökohtaisia valintoja myös silloin, kun nämä ovat itselle haitallisia.
Henkilökohtainen kantani on selvä. Suomi ei tarvitse lisää syrjintää, ei lisää kieltolakeja, eikä lisää yksilönvapauksiin kohdistuvia rajoituksia.
Katson syrjinnäksi esimerkiksi ”tupakoimaton kaupunki” -tyyppiset hankkeet, joissa työntekijöitä käytännössä uhataan potkuilla ja pakotetaan vieroitushoitoon. Riski tupakoinnin terveyshaitoista on nimittäin mitätön verrattuna esimerkiksi työttömyyden tai syrjäytymisen seurauksiin, sekä henkisiin että fyysisiin.
Holhous synnyttää kapinahenkeä
Positiivinenkaan muutos, joka ei lähde ihmisestä itsestään, on pakottamista. Viranomaiset ja lainsäätäjät ovat astumassa oman erinomaisuutensa miinaan.
Nykyään tupakoinnin lopettaminen on henkilökohtainen saavutus; jo lähitulevaisuudessa se voi olla ylhäältä saneltu pakko, ja henkilökohtaisella tasolla suurempi saavutus saattaakin olla se, että keksii keinoja saada tupakkaa.
Kieltolait ja pakkorajoitukset toimivat itseään vastaan. Nytkin Suomeen salakuljetetaan tupakkaa jatkuvasti, vain verotuksen aiheuttaman rangaistusluonteisen hinnan ansiosta; tulevaisuudessa, jos tupakka muuttuisi laittomaksi, sen hinta (ja rikollisten liikevoitot) kasvaisivat merkittävästi, ja näiden kannattaisi myös aggressiivisesti pyrkiä laajentamaan markkinoitaan.
Mutta lainsäätäjien mentaliteetilla tämäkin tarkoittaisi, että kontrollia pitäisi vain entisestään lisätä, jotta heidän jalot tavoitteensa voisivat toteutua.
Johtopäätös
Periaatetavoite tupakoinnin lopettamisesta Suomessa kokonaan tulisi asettaa kriittiseen tarkasteluun, sen sijaan että poliitikot ja virkamiehet hivuttavat sitä läpi lähes salassa.
Kansantaloudellisesti tupakoijat on todettu paremmiksi kuin tupakoimattomat; he kuolevat nuorempina eivätkä kuormita vanhustenhuoltoa, ja tästä oikeudestaan he maksavat elämänsä aikana kymmeniä tuhansia euroja pelkkiä veroja.
Mutta päättäjien unelmayhteiskunta alkaa yhä enemmän vaikuttaa yhteiskunnalta, jossa kukaan ei tee mitään, mitä ei ole erikseen sallittu, ja mieluummin heidän toimestaan suositeltu.