Auta Musiquitousta!

Seuraavaa mainosta pyydettiin levittämään. Tarkempi tutkimustieto siitä, miten ihmiset oikeasti kulttuuria hankkivat, voi vain olla hyvä asia, joten välitetäänpä eteenpäin.

———-

Musiquitous on Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:n ubiikin musiikin tutkimusprojekti. Vuosien 2009–2012 kuluessa projektissa tullaan tutkimaan suomalaisen musiikinkäytön muotoja ja teknologian kehityksen vaikutusta näihin. Projekti alkaa teknologiakatsauksella, jossa selvitetään mistä musiikkia hankitaan ja millaisilla laitteilla sitä kuunnellaan.

Teknologiakatsauksen tueksi pyydämme apua digitaalisen musiikin lähteiden selvitykseen. Julkisten kanavien lisäksi musiikkiharrastajat käyttävät oletettavasti monia epävirallisia kanavia musiikin hankintaan. Alan harrastajien asiantuntemusta kaivataan täydentämään tutkimusryhmän puutteellisia tietoja tästä aiheesta.

Voit kantaa oman kortesi kekoon tarkistamalla, tiedätkö jotain enemmän kuin muut. Tätä varten olemme avanneet avoimen, anonyymin wikin tietojen keräämiseksi. Kerättyjä tietoja käytetään ainoastaan tutkimuskäyttöön. Wikiin pääset kirjoittamaan osoitteessa:

http://wiki.hiit.fi/display/MusiqOpen/Teknologiakatsaus+2009

ja sieltä alasivu Digitaalisen musiikin hankkimisen muodot 2009.

Palvelu toimii myös salatun yhteyden yli,
https://wiki.hiit.fi/display/MusiqOpen/Digitaalisen+musiikin+hankkimisen+muodot+2009.

Koska käyttämämme sertifikaatti on toistaiseksi Helsingin yliopiston allekirjoittama, voi se aiheuttaa selaimessa suojausvaroituksen. Yksityisyytesi maksimoimiseksi suosittelemme käyttämään Tor– tms. anonymisoivaa välityspalvelinta.

Kiitos vaivannäöstäsi jo etukäteen!

Musiquitous-tutkimusryhmän puolesta,
Lassi A. Liikkanen,
projektipäällikkö

Mitä jos tiedostonjakaminen olisi laillista?

Osa kirjoitussarjaa ”miten kulttuuria voitaisiin tuottaa, jos Piraattipuolueen vaatimukset toteutettaisiin?”. Tämä kirjoitus keskittyy tiedostonjakamisen (ja sen laillistamisen) vaikutuksiin.

Laiton nettilataaminen yleistyy jatkuvasti. Marraskuussa uutisoitiin siitä, miten se on ylittämässä DVD-myyntiä ja on nuorten yleisin rikos. Mikään varsinainen uutinen tämä ei kuitenkaan ollut, sillä ilmiön laajuus oli hyvin tiedossa jo aiemmin. 2007 uutisoitiin, miten lataamista vastaan suunnattu tiukempi tekijänoikeuslainsäädäntö ei juuri hidastanut sen kasvua. Britanniassa laitonta kopiointia harrastaa 18-24 -vuotiaiden ikäluokasta 96 prosenttia, Suomessa 80 prosenttia HIITin kyselyn 6000 vastaajasta. Äänitealan etujärjestö IFPIn mukaan 95 prosenttia nettilatauksista on laittomia.

Ruotsissa arvioitiin, että elokuvien laittomien lataajien määrä kasvaisi sadalla tuhannella vuoden 2008 aikana. ”Elokuvateollisuus: Olemme epätoivoisia!” otsikoitiin tästä kertonut uutinen Ruotsin Metro-lehdessä. Haastatellut elokuvateollisuuden edustajat esittivät pelastuskeinoksi käyttäjän oikeuksia polkevia ja katseluelämystä hankaloittavia DRM-suojauksia, mutta myös järkevämpiä ajatuksia, kuten parempia laillisia vaihtoehtoja. Mediateollisuuden suunnasta kuuluva viesti on kuitenkin yhtenäinen: tiedostonjakaminen vaarantaa koko alan tulevaisuuden ja elinkelpoisuuden.

Mikäli tämä todella pitää paikkansa, pitäisi sen näkyä selkeästi viime vuosien myyntitilastoissa. Enää ei ole kyse mistään pienestä ilmiöstä, vaan toiminnasta jota toteuttavat nuorista ikäluokista lähes kaikki, ja vanhemmistakin merkittävä osa. Ruotsissa ammattimuusikoistakin yli puolet on syyllistynyt tiedostonjakamiseen. Kulttuurialan pitäisi olla kuolintoreissaan, tai ainakin nähdä merkittävää myynnin laskemista.

Mitä tilastot sitten meille kertovat?

DVD-elokuvia ja TV-sarjoja myytiin Suomessa viime vuoden tammi-syyskuussa 8,2 miljoonaa kappaletta, 4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2007. Tästä 70% oli blu-ray -levyjen myynnin kasvua, mutta myös perinteiset DVD:t paransivat asemiaan. Yhdysvaltojen myynti näytti synkempää lukemaa, pudoten miltei 6 prosenttia.

Kotimaisilla elokuvateattereilla oli viime vuonna paras tulos neljään vuoteen, mutta tästä on hankala vetää johtopäätöksiä. Hyvä tulos (kahdeksan prosentin kasvulla edellisvuodesta) antaisi ymmärtää, ettei tiedostonjakaminen ole aiheuttanut merkittävää vahinkoa. Toisaalta uutisen voi myös tulkita siten, että viimeksi päästiin yhtä hyvään tulokseen viisi vuotta sitten.

Yhdysvaltojen tilastot taas kertovat elokuvateatterien tulojen olleen ennätyksellinen 9,8 miljardia dollaria. Tämä merkitsee 2 prosentin kasvua vuodesta 2007 ja 7 prosentin kasvua vuodesta 2006. Kansainvälisesti tarkasteltuna elokuva-ala kasvoi merkittävästi. Kuuden suurimman studion Yhdysvaltojen ulkopuoliset vuosituotot olivat yhteensä noin 9,9 miljardia dollaria. Tämä merkitsee vuoden 2007 lukuihin verrattuna 400 miljoonan dollarin kasvua.

Musiikin myynti on monitahoisempi kysymys. Musiikin myyntiä Yhdysvalloissa mittaava Nielsen SoundScan on tuoreeltaan julkaissut vuoden 2008 myynnistä tuloksia, joita on raportoitu varsin ristiriitaisin tavoin. Varsinaiset tilastot kertovat seuraavaa:

  • Myynnin kappalemäärissä oli 10 prosentin kasvua, kun tarkasteltiin kaikkia yksiköitä (albumeita, sinkkuja, musiikkivideoita, digitaalisia kappaleita).
  • Musiikin kokonaismyynti saavutti 1,5 miljardin yksikön rajan. Aiempina vuosina myyntiä on ollut 1,4 miljardia (2007), 1,2 miljardia (2006) ja 1 miljardi (2005).
  • Vuoden 2008 viimeisellä viikolla myytiin 65 miljoonaa yksikköä, enemmän kuin minään aiempana viikkona. Edellinen ennätys oli vuoden 2007 jouluviikko 58,4 miljoonalla yksiköllä.
  • Mielenkiintoisena uutisena Nine Inch Nailsin ilmaisjakelussa ollut levy Ghosts oli Amazonin vuoden myydyin albumi. Suomessa musiikin albumimyynti pysyi likimain edellisvuotisella tasolla. Myynnin kappalemäärä laski yhden prosentin, arvo kahdeksan prosenttia. Elävän musiikin tilanne oli hyvä – kansainvälisiä konserttituloja kertyi 4 miljardia dollaria. Tämä tulos oli parempi kuin koskaan, merkiten 13 prosentin kasvua edellisestä vuodesta.

    Tietokone- ja videopeliteollisuus oli myöskin elinvoimaista. Sen myynti oli Yhdysvalloissa 21,13 miljardia dollaria (kasvua edellisestä vuodesta 3 miljardia eli 19 prosenttia). Suomen pelimarkkinoiden arvo kasvoi 86,5 miljoonaan euroon, edellisvuoden 80,8 miljoonasta (kasvua 7 prosenttia).

    Mikään kulttuurinala ei siis näyttäisi voivan kovin huonosti, tiedostonjakamisesta huolimatta. Kenties päinvastoin: tuoreen hollantilaisselvityksen mukaan nettipiratismi lisää kauppaa, hyödyttäen eniten pieniä tekijöitä.

    Myös pidemmän aikavälin selvitykset antavat samanlaisia tuloksia. Turun Kauppakorkeakoulun mediaryhmän Luovan kentän yritystoiminta-raportti kertoo, että vuonna 2005 kulttuurin ja luovien alojen liikevaihto Suomessa oli lähes 7 miljardia euroa, merkiten 16 prosentin kasvua vuodesta 2000. Yritysten määrä kasvoi tällä aikavälillä 10 prosenttia, mikä on huomattavasti enemmän kuin koko yrityskannan kasvuvauhti (muutosta +6%). Näiden yritysten työllistämien henkilöiden määrä lisääntyi 3%.

    Ruotsin kulttuurimarkkinoita taas analysoi Johanna Nylanderin raportti Kulturskymning inställd. Se kertoo meille mm. seuraavaa: kirjamyynti kasvoi aikavälillä 1997-2008 37,7 prosenttia. Elokuvissa vähintään kerran puolessa vuodessa käyvien määrä oli vuonna 2006 korkein sitten mittausten aloittamisen 1980-luvulla. Musiikkia myytiin vuonna 2007 19 prosenttia enemmän kuin 2002. Tietokone- ja konsolipelejä myytiin 2006 kaksi miljoonaa enemmän kuin 1998, liikevaihdon kasvaessa samalla huimat 169 prosenttia.

    Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Ainakin sen, että puheet tiedostonjakamisen vaaroista kaupalliselle kulttuuriteollisuudelle ovat vähintäänkin liioiteltuja. Joillakin kulttuurinaloilla (kuten fyysisten CD-levyjen myynnissä) esiintyy pudotusta, mutta kokonaisuutena kasvu muilla aloilla kompensoi sitä paremmin kuin hyvin. Tässä tarkastelluista kulttuurinaloista ainoastaan DVD-levyjen myynti väheni, ja sekin vain osassa maailmaa (Yhdysvalloissa). Tähän todennäköisesti vaikutti myös Yhdysvaltojen lama, ja vastaava asia kuin joka on ollut osasyynä CD-levyjen myynnin putoamiseen – vanhoja VHS-kokoelmiaan DVD-levyiksi vaihtaneet ovat saamassa päivityksen tehtyä.

    Tämän kirjoituksen alussa nähtyjen tilastojen valossa on selvää, ettei laittomuus juurikaan hidasta tiedostonjakamisen yleistymistä – sen laajeneminen koko kansan harrasteeksi on vain ajan kysymys. Sen laillistamisella ei siis olisi kovinkaan merkittävää vaikutusta asian yleisyyteen (mutta kansalaisoikeuksiin kyllä). Eikä sillä edes ole väliä, vaikka tiedostonjakamisen laillistaminen sen yleisyyteen vaikuttaisi. Kaupallinen kulttuuriala elää ja voi hyvin, ja sen kasvu tapahtuu samaan aikaan kuin tiedostonjakamisenkin.

    Teini-ikäiset tekijänoikeusrikolliset turmelevat tulevaisuutemme?

    Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimus (pdf) nuorten rikoskäyttäytymisestä osoitti nettipiratismin olevan ysiluokkalaisten keskuudessa erittäin suosittua: 69 % vastaajista oli harrastanut sitä kyselyä edeltäneen vuoden aikana. Harrastuksen yleisyyttä kuvaa se, että nettipiratismi olisi nuorten keskuudessa kolmanneksi yleisin rikkomus, vaikka mukaan otettaisiin pelkästään sitä päivittäin tai lähes päivittäin harrastavat; heitä on ikäluokasta 29 %. Yleensä sellaista, joka syyllistyy näin usein rikokseen, josta voi seurata jopa kahden vuoden vankeustuomio, kutsutaan rikolliseksi.

    Kun nyt joka kolmas ysiluokkalainen on todettu rikolliseksi, eikö pitäisi olla huolestunut yhteiskunnan tulevaisuudesta? Eikö yhteiskuntajärjestys jo romahda näin valtoimenaan vellovasta rikosaallosta? Vastaus on tietenkin ei, koska nettipiratismista ei ole yhteiskunnalle minkäänlaista haittaa. Sen sijaan jos esimerkiksi 29 % autoilijoista syyllistyisi lähes päivittäin törkeään rattijuopumukseen, jossa on sama enimmäisrangaistus kuin tekijänoikeusrikoksessa, oltaisiin todellisissa ongelmissa.

    Vaikka luvut ovat suuria, ne eivät sittenkään välttämättä anna selkeää kuvaa piratismin laajuudesta. Varsinaisen lataamisen lisäksi luvattomasti jaossa olevia elokuvia ja tv-sarjoja voi katsella sellaisista palveluista kuin SurfTheChannel ja YouTube. Pelkkä katselu ei (kai?) ole laitonta, mutta eräänlaista piratismia kuitenkin. Erityisen ironista tilanteessa on se, että varastaminen on nuorten keskuudessa vähentynyt reilussa kymmenessä vuodessa selvästi (s. 3, kuvio 1, pdf). Tässäpä pähkinä purtavaksi niille, jotka pyrkivät rinnastamaan varastamisen ja nettipiratismin.

    Pehmeät keinot käyttöön?
    Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus tyrkytys- ja valehtelukeskus (TTVK) haluaisi itselleen oikeuden lähestyä henkilökohtaisesti tekijänoikeusrikollisten äitejä ja isiä erinäisin varoituskirjein. Heidän hengenheimolaisillaan onkin maailmalta hyviä kokemuksia oikeudenkäynnillä uhkailusta ja rahankiristyksestä vastineeksi oikeustoimista luopumiselle. Tällaista perinteisen puolueettoman oikeudenkäynnin ohittavaa ”pehmeää keinoa” ilmoittaa kannattavansa myös LYHTY-projekti.

    Samaan kuoroon yhtyy Suomen elokuvatoimistojen liitto, jonka mukaan nettipiratismi on DVD-kauppojen ”kaikkein suurin peikko”. Asiasta uutisoinut Keskisuomalainen väittää DVD-myynnin laskevan nimenomaan nettipiratismin takia. Oikeasti nettipiratismin vaikutuksesta myyntiin ei kuitenkaan vallitse tieteellistä yksimielisyyttä. Alkaisivatpa perinteiset joukkoviestimet käyttää lähdeviitteitä.

    Musiikki- ja elokuvateollisuus ovat jo yhdessä kestäneet gramofonin, radiosoiton,  äänielokuvan, jukeboksin, kelanauhurin, videonauhurin, c-kasettien ja CD-R-levyjen kauhut. Kuvitteleeko joku tosissaan, että ne nyt kaatuisivat internetiin ja DVD-R-leyihin? Vaikka nettipiratismi todella vaikuttaisi myyntiin, on alan asenne väärä: yritetään rangaistusten uhalla pakottaa kuluttajat kuluttamaan tuotetta tietyllä tavalla. Normaalin bisneslogiikan mukainen vastaus olisi: keksikää parempi tuote!

    Ps. Euroopan unionissa kaavaillaan muusikoiden tekijänoikeussuojan pidentämistä 95 vuoteen teoksen julkaisusta. Suomi ja Iso-Britannia ovat ilmoittaneet vastustavansa ajatusta. Suomen hallituksen kantaan lienee vaikuttanut Elinkeinoelämän keskusliiton kielteinen näkemys. Näyttää siltä, että pidennyksen läpimeno ei ole mitenkään varmaa.

    Tiedostonjakotutkimuksia: Oberholzer & Strumpf 2004-2007, Andersen & Frenz 2007

    Edellisen tiedostonjakotutkimuksia käsittelevän viestini kommenteissa otettiin esille kaksi tutkimusta, joten käsitellään ne nyt seuraavaksi.

    2004:

    Oberholzer, Felix & Strumpf, Koleman: The effects of file sharing on record sales – an empirical analysis. Tämä on varsin usein siteerattu tutkimus. Sen tekijät tarkastelivat 17 viikon aikana ladattuja tiedostoja ja myytyjä albumeita, eivätkä löytäneet merkittävää yhteyttä lataamisen määrän ja myyntilukujen välillä. Pessimistisimmässäkin mallissa tarvittiin 5000 tiedostonlatausta jotta myynti olisi tippunut yhdellä albumilla.

    2007:

    Oberholzer-Gee, Felix & Strumpf, Koleman: The Effect of File Sharing on Record Sales An Empirical Analysis, julkaistu Journal of Political Economyssa. Päivitetty ja tarkennettu versio aiemmasta, jossa on otettu huomioon lisää tekijöitä. Mielenkiintoisena sivuhuomiona siteeraavat myös tilastoja, joiden mukaan myös taloudet joissa ei ollut tietokonetta, ovat myöskin vähentäneet CD-levyihin käyttämäänsä rahankulutusta 43 prosentilla vuoden 1999 jälkeen. Toteavat ettei tiedostonjakamisella ole merkittävää vaikutusta myyntiin ja esittävät vaihtoehdoiksi (kuten muutkin tutkimukset) että kuluttajat ovat lakanneet konvertoimasta vanhoja LP- ja kasettikokoelmiaan CD-levyiksi sekä sen, että muut viihteen muodot, kuten DVD-levyjen myynti, ovat vieneet CD-levyihin aiemmin käytettyjä rahoja.

    Andersen, Birgitte & Frenz, Marion: The Impact of Music Downloads and P2P File-Sharing on the Purchase of Music: A Study for Industry Canada on Industry Canadan, erään Kanadan hallituksen viraston, selvitys tiedostonjakamisen vaikutuksen myyntiin Kanadassa. Aineistona käytettiin kyselytutkimusta, johon vastasi 2100 henkeä. Tutkimuksessa kysyttiin mm. montako levyä he olivat vuonna 2005 ostaneet ja paljonko olivat niistä maksaneet, paljonko musiikkia olivat ostaneet verkkokaupoista, olivatko ripanneet levyjä tai ladanneet niitä verkosta, ja niin edelleen. Vastaajista puolet olivat ladanneet musiikkia verkosta ja puolet eivät.

    Tiedostonlaatamisen ja CD-ostosten väliltä ei löydetty merkittävää yhteyttä, positiivista tai negatiivista, kun tarkasteltiin kaikkia vastaajia. Kun tarkastelu rajattiin niihin käyttäjiin, jotka olivat raportoineet lataavansa musiikkia verkosta, jokainen 12 ladattua kappaletta lisäsi musiikin myyntiä 0,44 CD-levyn verran.

    Tiedostonjakotutkimuksia: Hong 2004, Rob & Waldfogel 2004

    Tähänastiset blogikirjoitukset ovat tehneet sen oletuksen, että levyteollisuuden väitteet pitävät paikkansa, ja tiedostonjakaminen vahingoittaa levyjen myyntiä. Pitääkö tämä kuitenkaan paikkaansa, ja onko asia ylipäätään niin yksinkertainen? Käyn aiheesta löytämiäni tutkimuksia läpi selvittääkseni asian – kirjoittelen niistä tänne yhteenvetoja muutaman kerrallaan.

    Vuodelta 2004:

    Seung-Hyun Hong: The Effect of Napster on Recorded Music Sales: Evidence from the Consumer Expenditure Survey on Stanford Institute for Economic Policy Researchin discussion paper, kommentointia varten levitetty alustava tutkimusartikkeli. Nimensä mukaisesti se pyrkii arvioimaan Napsterin vaikutusta levyjen myyntiin.

    Artikkeli toteaa levymyynnin saavuttaneen huippunsa 1999 ja laskeneen sen jälkeen joka vuosi tarkastellulla aikavälillä (1999-2002) – joskin eri lähteet antavat erilaisia lukuja laskun suuruudesta. Kuitenkin artikkeli arvioi, että 80% myynnin laskusta on johtunut muista syistä kuin Napsterista. Yksi syy oli, että samaan aikaan tapahtui hinnanmuutoksia muissa tuotteissa: CD-levyjen hinnat pysyivät samana, mutta videoiden hinnat laskivat (jolloin kuluttajat käyttivät enemmän rahaa videoihin ja vähemmän CD-levyihin) sekä konserttien hinnat nousivat (jolloin myös konserteissa esiintyvien artistien CD:itä ostettiin vähemmän). Lisäksi CD-levyjen tultua markkinoille olivat kuluttajat 1990-luvun aikana konvertoineet olemassaolevia LP- ja kasettikokoelmiaan CD-kokoelmiksi: 2000-lukuun mennessä tämä muutos oli enimmäkseen valmis, ja CD:iden myynti laski vastaavasti. Tämä on nähtävissä vanhempien sukupolvien ostamien levyjen määrissä, jotka alkoivat laskea jo ennen vuotta 1999.

    Rafael Rob & Joel Waldfogel: Piracy on the High C’s: Music Downloading, Sales Displacement, and Social Welfare in a Sample of College Students julkaistiin vuonna 2006 The Journal of Law and Economicsissa, mutta en pääse käsiksi sen lopulliseen versioon, joten pohjaan yhteenvetoni sen aiempaan versioon, 2004 julkaistuun National Bureau of Economic Researchin working paperiin joka arvioi tiedostonjakamisen vaikutusta ostamiseen college-opiskelijoille tehtyjen kyselyiden kautta. Se arvioi tiedostojen lataamisen vähentävän levyjen myyntiä ainakin 10 prosentilla, mutta toteaa myös, että merkittävää osaa ladatusta musiikista ei olisi ostettu muutenkaan. Tästä syntyvä kuluttujan ylijäämä on lähes kaksi kertaa suurempi kuin tuottajien kärsimät tappiot, tuottaen nettohyödyn. Tekijät painottavat, ettei college-opiskelijoiden otosjoukko ole edustava koko väestöön.