Hyttysen kusi: tosielämän esimerkki

2003: Amerikkalainen terveydenhuoltofirma nimeltä Kaiser Permanente päätti ottaa käyttöön terveystietojärjestelmän nimeltä Epic. Firmalla on hieman yli Suomen väkiluvun verran asiakkaita, kymmeniä sairaaloja ja satoja klinikoita. Kaiken piti sujua helposti, sillä Epic oli jo tuolloin terveystietojärjestelmien markkinajohtaja Yhdysvalloissa. Kyse on samasta tuotteesta, jota Accenture nyt kauppaa HUSille ja koko Suomelle.

Hinnaksi arvioitiin $1,8 miljardia, ja aikaa piti kulua kolme vuotta. Kuten Suomi, myös KP tarvitsi järjestelmälle hieman räätälöintiä, mutta osaavien konsulttien avulla kaiken piti onnistua helposti.

2006: Projekti oli hieman viivästynyt. Käyttöönoton lopulliseksi hinnaksi arvioitiin kolme miljardia, ja valmista arveltiin olevan vuonna 2008.

2009: Projektin hinta oli noussut 4,2 miljardiin dollariin, mutta järjestelmä oli saatu käyttöön jo lähes koko organisaatiossa.

Hyttysen kusta! Hinta on sivuseikka, senkin Linux-piraatit! Varmasti tulee onnistumaan kaikki!”

Emmehän me protestoineet pelkästään projektin hintaa, vaan sitä, että jälleen ollaan ostamassa huonoilla ehdoilla huonoa, jo alunperin vanhanaikaista tuotetta, etukäteen kulisseissa räätälöidyllä muka-kilpailutuksella. Että jälleen kerran ollaan astumassa samoihin sudenkuoppiin kuin näissä hankinnoissa aina ennenkin.

Ollaan tekemässä sellaista ostosta, jossa myyjä voittaa, jos tuote EI valmistu ajallaan, EI toimi, EIKÄ varsinkaan tule sopimaan alkuperäiseen budjettiin. Kuten tiedämme, tämmöinen tuote tuottaa Suomessa liikevoittoa vuosien, jopa vuosikymmenten ajan, kunhan toimittajana vain on tarpeeksi suuri, luotettava, ja ennenkaikkea, hyvin poliitikkoihin kytkeytynyt softatalo.
Jos alkuperäinen hinta-arvio on esimerkiksi 400 miljoonaa, HUS tuskin tulee selviämään hankinnasta alle miljardilla.

Rutosti lisäkuluja muodostuu jo siitä, että vanhoille, jo kertaalleen irtisanotuille järjestelmille joudutaan väkisinkin ostamaan erittäin kallista jatkoaikaa, tekohengitystä. Jyrki Kasvin kuvaama ”pakko onnistua” -tilanne ei ole suomalaisissa tietojärjestelmäprojekteissa mitään uutta, ja yleensä siitä on selvitty – tietenkin – kaatamalla lisää rahaa konsulteille.
Tietysti tämänkertaisessa suunnitelmassa on jotain hyvääkin. Alkuvaiheessa katastrofi koskee vain HUSin aluetta, joten kaikkien virheiden, viivästysten ja ongelmien jälkeen käyttöönotto muussa maassa lienee tavallista tuskattomampaa.

Amerikassa totesivat jälkeenpäin, että uusi tietojärjestelmä kannattaa ottaa käyttöön aina ensin yhdessä sairaalassa, ja levittää eteenpäin vasta kun puutteet on korjattu. Muutoin koulutuskustannukset ja oudon järjestelmän aiheuttama työnhukka muodostavat jopa 50% koko käyttöönoton kuluista.

Noilla opeilla myös Epicin käyttöönotot ovat viime aikoina sujuneet hieman paremmin. Mutta Accentureen en luottaisi – eihän onnistuminen ole heidän etunsa mukaista. VR:n lippujärjestelmästäkin alkoi tulla kunnolla rahaa vasta, kun junalippuja ei saanut mistään muutamaan päivään.

Me tietojärjestelmähankinnoista huolestuneet ihmiset haluamme kertakaikkiaan lopun tällaiselle kuppaukselle.

Kannattaisi siis kuunnella sellaisia ammattilaisia, joiden tulot eivät ole käänteisesti verrannollisia kompetenssiin. Eikä mitään puoluetoimistoissa, suuryrityksissä ja verorahastoissa korruptoituja äijiä.

Miten Accenture kuppaa

Accenture itse suositteli Epiciä toimiessaan konsulttina HUS:lle. Samaan aikaan yritys kuitenkin oli jo aloittanut valmistelut: se oli hankkinut yksinoikeudet edustaa Epiciä Suomessa, vaikka valehtelikin tehneensä näin vasta raportin valmistuttua.

Kyseinen Sirius-kartoitushanke on Sitran käsialaa, ja Sitran puolelta projektia konsultoi Accenturen ex-pomo Markku Silén. Accenturen johtaja taas on pitkän linjan keskustavaikuttaja, pääministeri Vanhasen avustajana tunnettu Mika Rossi.

Suomessa tästäkin källistä nousi vain pieni myrsky vesilasissa, ja se tuntuu jo jääneen unholaan?

Miten Epic yritetään myydä

Kuten yleensä laajaa tietojärjestelmää kaupitellessa, nytkin luvataan, että lopulta, viimein, tällä kertaa, järjestelmätoimittaja kuuntelisi käyttäjien toiveita.

Tämänpäiväisessä HUSin tiedotustilaisuudessa erikoislääkäri Tinja Lääveri (HUS tietohallinnosta, mukana Sirius-selvityksessä) olikin korostanut, miten tällä kertaa panostettaisiin käytettävyyteen ja kuunneltaisiin käyttäjien toiveita.

Juuri näin Epiciä on markkinoitu muuallakin maailmassa. Nimenomaan lääkäreiden kautta, ja lupauksilla, jotka liittyvät lähinnä käyttöliittymään. Juuri näin siitä on tullut Yhdysvalloissa erittäin suosittu.

Käyttöliittymä on toki ensiarvoisen tärkeä, mutta vain pieni osa laajasta järjestelmästä. Epicin tapauksessa konepellin alta löytyy erittäin outo, erittäin vanhanaikainen MUMPS-tietovarasto, jolla on aivan omanlaisensa ohjelmointikieli.

Tässä tapauksessa MUMPS-implementaation nimi on Intersystems Caché, ja sen päälle on vielä lisäksi rakennettu relaatiotietokanta, nimeltään Chronicles ERDBMS. Perse edellä kuuhun.

Tällaiset vempeleet ovat suomalaisille IT-osaajille tuntemattomia, ja hyvästä syystä. Kaikenlaiset korjaus- ja muutostyöt tulisivat siis tavallistakinkalliimmaksi. MUMPSin käyttäjiä löytyy lähinnä Amerikasta, ja he suoraan sanoen vihaavat työtään. Nokian insinöörejä tällainen paskaduuni tuskin kiinnostaa.
Vaan ehkä työkkärissä voitaisiin passittaa pitkäaikaistyöttömiä demoscene-veteraaneja MUMPS-kurssille? Työhän on vähän kuin koodaisi symbolista konekieltä, jollekin käsittämättömän oudolle konearkkitehtuurille, ja vielä saisi rahaa siitä.

Näh. Epicin leviäminen Yhdysvaltain ulkopuolelle pitäisi pysäyttää, ennenkuin on myöhäistä. Jenkeille sopivat tuumat ja unssit, jalat ja paunat, asiakkaiden rotuerottelu, täysin yksityistetty terveydenhuolto ja avoin korruptio. Me emme tällaisia kaipaa.

Suomen suurimmat piratismikorvaukset vahvistettu hovioikeudessa

Turun hovioikeus löi perjantaina oman sinettinsä Helsingin käräjäoikeudessa alkaneelle oikeusmurhalle.

Suomessa näyttää jo nyt vakiintuneen käytäntö, että Internet-palveluiden tarjoajat voidaan tuomita asiakkaidensa tekemisistä – mutta tämä toimii vasta tekijänoikeusrikoksissa, joissa on kyse isosta rahasta.

Ja palvelun tarjoajan status voidaan hovioikeudessakin päättää hyvin epämääräisesti, ks. alempi kuva.

Mistä tuo viimeinen lause on päätelty? Laista? Mitä kautta?

 

Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 5.6.2002/458:

15§ Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa

Kun tietoyhteiskunnan palvelu käsittää palvelun vastaanottajan (sisällön tuottaja) toimittamien tietojen tallentamisen tämän pyynnöstä, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa tallennettujen tietojen sisällöstä tai välittämisestä, jos hän toimii viipymättä tallentamansa tiedon saannin estämiseksi:

1) saatuaan tietoonsa sitä koskevan tuomioistuimen määräyksen taikka, jos kysymyksessä on tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaaminen, saatuaan 22 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen;

2) saatuaan muuten tosiasiallisesti tietoonsa, että tallennettu tieto on ilmeisesti rikoslain (39/1889) 11 luvun 10 tai 10 a §:n taikka 17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen. (13.5.2011/512)
(9.7.2004/655)

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos sisällön tuottaja toimii palvelun tarjoajan johdon tai valvonnan alaisena.
DC++-hubin tapauksessa palveluntarjoaja ei ollut tallentanut mitään tietoa, eikä voi alun perinkään olla siitä vastuussa. Palvelun käyttäjät jakoivat palvelussa vain hetkellisesti listoja tiedostoista, joita heiltä, oman väitteensä mukaan, saattoi ladata.

Lataaminen tapahtui suoraan käyttäjän omalta koneelta, toisen käyttäjän koneelle. Kuten jo ohjelmiston nimestä (DirectConnect++) voisi ovelampi päätellä.

Laki ei ole sama kaikille

Yhä vieläkään operaattorit tai palveluntarjoajat eivät ole vastuussa asiakkaidensa vihapuheista, uhkauksista, kunnianloukkauksista, kiusaamisesta, vakoilusta tai muusta vainoamisesta. Kyseisenlaiset viestit esimerkiksi keskustelufoorumin ylläpitäjä joutuu poistamaan vasta, jos asianomistaja tai viranomainen niin vaatii, ts. saattaa ne palveluntarjoajan tietoon.

Ja jos kyse on esimerkiksi sähköpostitse tai puhelinverkon kautta tapahtuvasta pahanteosta, operaattoreilla ei ole mitään velvollisuutta – viestintäsalaisuuden puitteissa usein edes oikeutta – estää tällaista viestintää pelkän yhteydenoton perusteella, vaan siihen edellytetään oikeuden päätöstä.
Nyt tuomittu ”piraattipariskunta” ei ollut kuitenkaan saanut mitään sensuurivaatimuksia. Ei tekijänoikeuksien haltijoilta, joilla oli koko ajan keinot ottaa heihin yhteyttä, ja laillisesti vaatia esimerkiksi tietynnimisten tiedostojen sensurointia. Eikä sen puoleen tuomioistuimelta.

Oikeudenkäynnin tarkoituksena oli yksinkertaisesti sulkea satunnainen Internetistä löytynyt ”piraattipalvelu”, ja tehdä sen ylläpitäjistä varoittavia esimerkkejä.

Ja miten helposti tämä onnistuikaan! Pari kotietsintää, ja palvelimet olivat takavarikossa, ja pari oikeudenkäyntiä, niin vaadituista parin miljoonan korvauksista yli 800 kiloeuroa määrättiin maksettavaksi.
Käytännössä rangaistus tarkoittaa vain, että tuomitut ovat elinikäisesti maksukyvyttömiä. Muiden kuin tekijänoikeuskorvausten osalta todennäköisesti valtio joutuu suorittamaan maksut asianomistajille (esimerkiksi oikeudenkäynti- ym. kulut). Ja ne saattavatkin olla ainoat rahat, joita asianomistajat koskaan näkevät.

Raha puhuu

Vertailun vuoksi, suomalaiset teleoperaattorit sentään tuomittiin oikeudessa ”vain” estämään asiakkaidensa pääsy Pirate Bayhin. Operaattoreita ei suinkaan pakotettu luovuttamaan tietoja asiakkaistaan, tai laitteitaan takavarikkoon. Heitä ei ajettu alas kotietsintöjä varten. Estovaatimuksen toimitti ulosottomies, kun käräjäoikeus oli päätöksensä tehnyt.

Pirate Bayn (täysin tehottoman) sensuroinnin tarkoituksena ei suinkaan ole suojata kyseisiä operaattoreita vastuulta asiakkaidensa tekemisistä, vaan suojata tekijänoikeusmafiaa, jotta nämä eivät joutuisi haastamaan paljon rahakkaampia yrityksiä oikeuteen. Tulottomat nuoret ovat paljon helpompia saaliita tällaiseen noitaoikeudenkäyntiin.
Samalla hiljalleen hivutetaan Suomeenkin oikeuskäytäntöä, joka antaa yrityksille ja näiden etujärjestöille entistä vapaammat kädet, vallan sensuroida verkosta asioita, joita eivät sinne halua.

Kun tällaiset tapaukset etenevät hovin kautta korkeimpaan oikeuteen, niistä tulee ihan oikeasti ennakkotapauksia – ellei niitä kumota.

Teleoperaattoreiden voisi väittää myös tienaavan rahaa piratismilla, jos joku ostaa niiltä palvelua käyttääkseen sitä (muun muassa) laittomaan tiedostojen jakamiseen.

Turussa tuomitut piraatit eivät olleet rahaa tehneet, heidän palvelunsa oli puhtaasti sosiaalinen keskusteluverkko, jossa käyttäjät lisäksi pystyivät (joidenkin sääntöjen puitteissa) jakamaan tiedostoja keskenään. Kyseiset tiedostot eivät kulkeneet DC++-palvelimen kautta – kyseessä on teknisesti keskustelufoorumi, chatti.

Mitäs yrititte estää lapsipornon!

Tuomiosta tulee vaikutelma, että oikeus katsoi raskauttavaksi asianhaaraksi, että esimerkiksi lapsi- ja eläinpornon tai rasistisen materiaalin jakamisesta oli jaettu bännejä käyttäjille.

Tähän oli todennäköisesti käytetty jotain valmista estolistaa, joita DC++:lle on Internetistä saatavilla – jos esimerkiksi jakoon laittamiesi tiedostojen nimet sisältävät tiettyjä sanoja, sinut suljetaan pois palvelusta.

Ehkä ylläpitäjät kuvittelivat, että pitämällä kieltolistoja, he estäisivät palveluaan muodostumasta ikävien ihmisten kokoontumispaikaksi. Kuten oikeuden päätöksestä voi lukea, tekijänoikeuksien alaisia aineistoja olisi aivan mahdotonta torjua helppojen hakusanojen avulla. Sekin olisi kuitenkin ollut mahdollista, jos esimerkiksi Teosto olisi tarkalleen kertonut, minkä nimisiä tiedostoja ei saa jakaa.

Jos ylläpitäjät olisivat sallineet (myös helposti torjuttavan) laittoman aineiston jakamisen, olisiko tuomio ollut pienempi?

Jos olisi voitu katsoa, että ylläpitäjät eivät pitäneet minkäänlaista jöötä palvelussaan, olisiko asianomistajia alkanut kiinnostaa myös varsinaiset rikosten tekijät, eli ne parituhatta tiedostojen jakajaa, joille olisi koitunut paljon pienemmät korvaukset maksettavaksi kullekin?

Yhteen sanaan tiivistettynä: Kuvottavaa.

Kaatoiko aktivismi ACTA:n?

Nettipiratismin ja väärentämisen vastaisen ACTA-sopimuksen kaatuminen Euroopan parlamentissa on maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen ja merkittävä asia.

Brittiläinen europarlamentaarikko David Martin, joka valmisteli ACTA:sta raportin ja suositteli sopmuksen kaatamista, totesi kaatumisen olleen EU-komissiolle ”kaikkien aikojen suurin lainsäädännöllinen tappio parlamentissa”.

ACTA olisi estänyt EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä muita allekirjoittaneita maita muuttamasta tekijänoikeus- ja patenttilakejaan lievemmiksi. ACTA olisi jättänyt liikkumavaraa vain tekijänoikeuksien  kiristämisen puolesta.

Aiemmin vastaavat kiristykset ovat menneet läpi. Miksi ACTA kaatui? Alla oma näkemykseni syistä (jotka eivät kuitenkaan ole välttämättä tärkeysjärjestyksessä).


Kuva: Lotta Söderholm. Lisenssi: CC-by-nc-sa.

1. Kansalaisaktivismi

Monet kansalaisjärjestöt ovat yrittäneet toimia ACTA:a vastaan jo vuosia, koko sopimuksen valmistelun ajan. Kuluvan vuoden tammikuussa aktivismin määrä nousi kuitenkin aivan uuteen ulottuvuuteen. Ensin Yhdysvalloissa SOPA/PIPA-lakiestyksiä vastaan kehittyi protestiliike, jonka kärjessä olivat muun muassa Wikipedia ja Google, joista ensinmainittu pimensi sivustonsa vuorokaudeksi.

Yhdysvalloissa lakiehdotukset jäädytettiin ja tämän jälkeen huomio kiinnittyi ACTA:an. ACTA:a vastaan järjestettiin maalis-kesäkuussa kolme kansainvälistä mielenosoituspäivää, jotka keräsivät mielenosoittajia sadoille paikkakunnille ja jokaiseen EU-maahan.

ACTA:a vastaan toimivat eri maiden piraattipuolueet, tietoyhteiskunta-alan kansalaisjärjestöt kuten European Digital Rights (EDRI), ranskalainen La Quadrature du Net, jo vuonna 1992 perustettu Internet Society, Free Software Foundation sekä Electronic Frontier Foundation (EFF) ja sen Suomen-haara Effi.

Myös muutamat muut vaikutusvaltaiset kansalaisjärjestöt kritisoivat ACTA:a nimenomaan vapaan tiedonvälityksen ja yksityisyyden rajoitusten suhteen. Näihin kuuluivat Amnesty, kirjastoalan kansainvälinen liitto IFLA, Toimittajat ilman rajoja ja kansainvälinen kuluttajajärjestö Consumers International.

Terveys- ja kehitysyhteistyöalan järjestöt kritisoivat erityisesti sitä, että ACTA olisi vaikeuttanut laillisten, geneeristen lääkkeiden vientiä kehittyvästä maasta toiseen. Tästä huomauttivat esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja ja Oxfam.

Euroopan parlamentille luovutettiin myös 2,8 miljoonan ihmisen allekirjoittama ACTA:a vastustava adressi. Lisäksi akateemiset asiantuntijat sekä Euroopasta että Yhdysvalloista luovuttivat omat vetoomuksensa.

Ks. luettelo ACTA:n vastustajista ja linkkejä kannanottoihin.

2. EU:n valtapolitiikka

Yksi syy ACTA:n kaatumiseen löytyy EU:n sisäisistä valtasuhteista ja toimintatavoista.

Euroopan parlamentti ei valitse poliittista enemmistöhallitusta, jonka ohjelmaan enemmistö sen jäsenistä joutuisi sitoutumaan. Tämän vuoksi EU:ta usein haukutaan ”epädemokraattiseksi”. Toisaalta juuri tämä mahdollistaa sen, että parlamentti voi reagoida kansalaisliikkeiden esille nostamiin asioihin vapaammin kuin jäsenmaiden parlamentit. Komissiolla ei ole EU-parlamenttiin nähden samanlaista valtaa kuin jäsenmaiden hallituksilla niiden omia parlamentteja kohtaan.

ACTA:n suhteen komissio suorastaan kerjäsi verta nenästään. Komissio härnäsi parlamenttia ACTA:n valmisteluvaiheessa pyrkimällä pimittämään tietoa sen valmistelusta. Tämä huipentui parlamentin ACTA-raportoijan eroon protestina salailua vastaan. Tämä oli yksi syy siihen, että parlamentin enemmistö kääntyi helpommin ACTA:a vastaan.

Kuluvalla vaalikaudella parlamentin toiminnassa ovat olleet mukana myös Ruotsin piraattipuolueen europarlamentaarikot Christian Engström ja Amelia Andersdotter. ACTA:n kaatuminen osoittaa myös sen, kuinka tärkeää piraattien on saada mahdollisimman paljon edustajia EU-parlamenttiin. Sillä on todellakin merkitystä.

3. Rahakkaita vastustajia

ACTA-sopimuksella on ollut myös rahakkaita vastustajia bisnesmaailmasta. Euroopan teleyritysten liitot ovat kritisoineet ACTA:a voimakkaasti ja myös esimerkiksi ranskalaisten verkkopalveluyritysten järjestö on vastustanut sitä. Järjestön taustalla ovat muiden muassa Google, Facebook, Skype ja Yahoo.

4. Kiina, Brasilia, Intia, Meksiko

ACTA-sopimusprosessi osoittaa nopeasti teollistuvien maiden painoarvon huomattavan kasvun (lue lisää aiemmasta blogauksestani). Kun immateriaalioikeuksien kiristykset eivät onnistuneet WTO:n kautta, Yhdysvallat alkoi ajaa ACTA:a. Kehittyviä maita ei päästetty mukaan neuvotteluihin. Sopimus oli tarkoitus solmia samanmielisten länsimaiden kesken, minkä jälkeen olisi ollut helpompaa pakottaa kehittyvät maat mukaan.

Kiina, Brasilia ja Intia ovat virallisesti protestoineet ACTA-neuvotteluja vastaan WTO:n elimissä. Myös Meksiko on ottanut kielteisen kannan. Tällä on ollut suuri merkitys. Euroopan maiden on melko helppo luopua ACTA:sta, kun sopimusta vastustavat Kiinan, Brasilian ja Intian kaltaiset koko ajan merkittävämmiksi muuttuvat kauppakumppanit. Yhdysvaltain painoarvo on pienentynyt.

Mitä seuraavaksi?

ACTA:n valmistelujen kanssa samaan aikaan on neuvoteltu Yhdysvaltain aloitteesta  Tyynenmeren rantavaltioiden kanssa Trans-Pacific Partnership (TPP) -nimellä kulkevaa sopimusta, joka immateriaalioikeuksien osalta olisi ACTA:a vastaava. Tämä projekti ei koske EU-maita.

Myös EU:ssa tapahtuu. Komissio julkaisi tammikuussa ”tiekartan” tekijänoikeusdirektiivin uudistamiseksi. Tiekarttaan sisältyy ACTA:sta tuttuja uhkakuvia, kuten teleyritysten ja verkkopalveluyritysten vastuuvapauden romuttamista sekä hengenvaarallisten tuoteväärennösten ja yksityishenkilöiden harjoittaman nettipiratismin yhteen niputtamista.

Tiekartassa kaavaillaan kuitenkin ”kaupallisen tekijänoikeusrikkomuksen” määrittelemistä niin, ettei yksityishenkilöihin kohdistettaisi liian rankkoja toimia. Tarkoituksena lienee käydä yksittäisten henkilöiden sijaan sosiaalisen median palvelujen ja teleyritysten kimppuun.

Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että osapuolet ovat aiempaa tasavertaisempia. Toisaalta tähän sisältyy uhka koko Internetin tuhoamisesta, mikäli kaikki sosiaalisen median palvelut alistetaan viihdeteollisuuden mielivallan alle.

Punapiraatit?

Vasemmistonuoret on hyväksynyt tekijänoikeus- ja tietoyhteiskuntateesit. Ne ovat yleisestiottaen piraattihenkisiä, mutta pari hämmennystä aiheuttavaa kohtaa niistä löytyy.

Vasemmistonuorten kanta teosten epäkaupallisen käytön suhteen jää teeseissä epäselväksi. Toisaalta niissä todetaan, että ”tiedostojen lataamisesta yksityiseen käyttöön ei tule rangaista”. Lisäksi todetaan, että ”tekijänoikeusrikkomuksista säädetyt rangaistukset tulee kohtuullistaa”.

Ensinnäkin, tiedostojen lataaminen (eli kopion hankkiminen itselle) ei ole rangaistavaa tälläkään hetkellä. Se on tosin laitonta, mutta seuraamuksena voi olla vain siviilioikeudellinen korvausmaksu. Käytännössä pelkästä lataamisesta ei kuitenkaan ketään ahdistella, vaan mukana on aina myös jakamista, eli teoksen, tai nykyään torrent-palveluissa käytännössä teoksen osien, levittämistä muille. Jakamista harjoittavat käytännössä kaikki lataajat.

Toiseksi, jos järjestö vaatii rangaistusten kohtuullistamista, se ei kai silloin vaadi rangaistavuuden poistamista, eli laillistamista? Kaikki kohtuuttomat rangaistukset ovat tulleet nimenomaan tiedostonjakamisesta tai sen mahdollistamisesta (palvelun ylläpitämisestä). Eli mitä Vasemmistonuoret haluaa laillistaa ja minkä osalta vain kohtuullistaa rangaistuksia?  Kolmanneksi, teeseissä ei mainita epäkaupallista muokkaamista, eli remixiä, mashupia, parodiakäyttöä tai muita jälkiperäisiä teoksia.

En osaa teesien lukemisen perusteella sanoa, kannattaako Vasemmistonuoret teosten epäkaupallisen käytön, eli esimerkiksi tavanomaisen vertaisverkkojen käytön, täyttä laillistamista vai ei. Hieman selkeämpää kannanottoa olisi voinut tältä osin toivoa.

Teeseissä esitetään myös tekijänoikeuden suoja-ajan rajaamista tekijän elinikään. Se merkitsisi monien teosten suoja-ajan vähintäänkin puolittumista, ja on tervetullut kanta. Pitäisin kuitenkin järkevämpänä laskea suoja-aika teoksen julkaisuvuodesta lähtien. Vasemmistonuorten tekemällä linjauksella nimittäin 27-vuotiaana kuolleen rokkarin 25-vuotiaana tekemällä kappaleella olisi vain kahden vuoden suoja-aika. Piraattien hyväksymä enimmäissuoja, eli 10 vuotta teoksen julkaisusta, jatkuisi tekijän ennenaikaisen kuoleman jälkeenkin.

Hieman kyllä ihmetyttää, miksei Vasemmistonuoret uskaltanut ottaa samaa kantaa kuin Vihreät nuoret ja opiskelijat, joka päätyi aiemmin kannattamaan 20 vuoden suoja-aikaa. Vasemmistonuorten prioriteetit ovat kuitenkin selkeästi paremmin kohdallaan kuin Vihreän liiton, joka taannoisessa tekijänoikeuslinjauksessaan asettui selkeästi vastustamaan teosten epäkaupallisen käytö laillistamista.

Kiitettävää on, että Vasemmistonuoret otti selkeän kannan tekijänoikeusperusteista nettisensuuria vastaan. Mikäli teleyrityksille määrätyt The Pirate Bay -sensuuripäätökset pysyvät korkeammissa oikeusasteissa, tämä tarkoittaisi sitä, että järjestön tulisi ajaa nykylain muuttamista. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki on jo luvannut olla säätämättä uusia sensuurilakeja tällä vaalikaudella. Olisi kuitenkin paljon vaikeampaa saada häntä lieventämään nykyistä lakia.

Kokonaisuutena Vasemmistonuorten tietoyhteiskuntateesit ovat tervetullut lisä poliittiseen keskusteluun. Teesit yksityisyydestä, avoimesta tiedosta ja lähdekoodista, sekä kriittisyys lääke-, bio- ja ohjelmistopatentteja kohtaan ovat mukavan piraattihenkisiä.

Miten piraattien pitäisi suhtautua kulttuurialaan?

Tekijänoikeuksia koskevissa keskusteluissa usein vaaditaan piraatteja ottamaan huomioon muutakin kuin ”oma napansa”. Tämä syytös esitettiin hiljattain esimerkiksi Liberalismin petos -pamfletin tekijöiden haastattelussa. Sanottakoon nyt ensin, että puolueen perustaminen ja rakentaminen siihen kuntoon, että on mahdollisuuksia menestyä vaaleissa, on sen verran työlästä ettei kukaan ryhdy siihen vain tuijotellakseen omaa napaansa.

On kuitenkin aika yleistä peräänkuuluttaa piraateilta parempaa vastapuolen ymmärtämistä. Heitän nyt pallon yleisölle, ja pyydän kertomaan, millaisina he haluaisivat piraattien näkevän vastapuolensa. Taustoitan kysymystä hieman.

Eräs aiempaa kirjoitustani kommentoinut totesi: ”Mitä nyt koitan sanoa on se, että ilmeisesti kulttuurialalla on heidän näkökulmastaan vankat perusteet kannattaa nettisensuuria. Miksi asiat ovat menneet siihen pisteeseen, on ehdottomasti pohtimisen paikka, jotta vastaaviin äärimmäisyyksiin ei päädytä tulevaisuudessa.”

Asiat ovat menneet siihen pisteeseen, koska vanhojen teollisten suurvaltojen kauppapoliittisissa intresseissä on ylläpitää vahvoja immateriaalioikeuksia.

Asiat ovat menneet siihen pisteeseen, koska monet oikeudenhaltijat ja heidän edustajansa sinänsä ymmärrettävästi, mutta empiirisen todistusaineiston valossa aivan liioitellusti, pelkäävät Internetin aiheuttamia muutoksia ihmisten käyttäytymiseen ja jopa moraaliin.

Jos globalistisen ajattelun voisi jotenkin kiteyttää, kiteyttäisin sen niin, että muiden hyvinvointi lisää myös meidän hyvinvointiamme. En lähde tässä purkamaan tämän taustalla olevia argumentteja. Mikäli tällainen ajattelu hyväksytään, oman maan kauppapoliittisten intressien ei enää ajatella pidemmän päälle lisäävän omaa hyvinvointia, mikäli ne ovat ristiriidassa muiden hyvinvoinnin kanssa.

Immateriaalioikeudet ovat ”rikkaan valkoisen miehen” etuoikeuksia. Niiden tehtävä globaalissa taloudessa on hidastaa köyhien elintason paranemista. Globalistisen ajattelun mukaisesti tämä hidastaa myös meidän elintasomme paranemista. Meidän kannattaisi alkaa purkaa globaalisti immateriaalioikeuksia nyt, sillä muussa tapauksessa Kiina ja Intia kyykyttävät meitä tulevaisuudessa vaikeuttamalla tietotaidon leviämistä, eikä toisin päin kuten aiemmin.

Näistä asioista pitäisi puhua tekijänoikeuksia koskevassa debatissa, eikä jumittua keskustelemaan siitä, montako CD-levyä missäkin myydään ja miksi. Se ei ole ollenkaan kiinnostava kysymys. Tekijäpuolella vain harvoin tuntuu olevan kiinnostusta katsoa tätä asiaa omaa napaa pidemmälle.

Toinen, mitä tekijäpuolella vielä vähemmän halutaan tunnustaa, on se, ettei empiirinen aineisto todellakaan osoita mitään tulossaolevaa katastrofia minkään kulttuurialan kohdalla. Ei haluta myöskään tunnustaa sitä, että silloin kun viitteitä tulojen laskusta on, tiedostonjakaminen, jos se ylipäänsä on syy siihen, ei ole ainakan ainoa tai edes merkittävin syy.

Yksi tällainen syy on kulttuuri- ja viihdemuotojen monipuolistuminen, kuten pelialan kasvu, joka syö samoja viihteeseen ja kulttuuriin meneviä kuluttajien rahoja. Rahat ovat tosiaankin pitkälti samoja kuin aiemminkin. Tilastojen mukaan virkistyksen, kulttuurin ja koulutuksen osuus suomalaisten kotitalouksien kulutusmenoista on kasvanut 35 vuoden aikana vain 10 %:sta 12 %:iin.

Toinen syy on laillisen ilmaisen viihde- ja kulttuuritarjonnan helpompi saatavuus ja sen tuottamisen helpottuminen tietotekniikan myötä. Lisätään tähän vielä Internetin hömppäkulttuuri, kuten hassut kissakuvat. Ne ovat viihdyttäviä juuri niiden tietynlaisen aitouden ja ruohonjuuritason meiningin takia, joita vastaan tuotteistetun viihdeteollisuuden on vaikea taistella.

Mielikuvat tiedostonjakamisen vaikutuksista vain on niin vahvoja, että monien kyky ottaa vastaan järkiperusteista informaatiota on vakavasti heikentynyt. Toinen ongelma on se, että vastapuolen viestintäkoneisto tavoittaa yleisönsä paljon tehokkaammin, mikä on paljolti rahakysymys. Jossain vaiheessa tulee piste, jolloin kannattaa vain lopettaa inttäminen näiden ihmisten kanssa. Mielestäni se piste on jo saavutettu.

Sitä ei myöskään tekijäpuolella tunnusteta, että vaikka Internet olisikin johtamassa katastrofiin kulttuurialan ja viihdeteollisuuden nykyisten liiketoimintamallien suhteen, se katastrofi voidaan välttää ainoastaan siten, että alat käyvät vapaaehtoisesti läpi merkittävän rakennemuutoksen. Internetin yhteysnopeuksien ja kovalevyjen tallennuskapasiteetin kasvua ei voida pysäyttää.

Näiden syiden vuoksi ennenpitkää tulee vastaan tilanne, jossa tekijänoikeudet ovat käytännössä menettäneet merkityksensä ihmisten välisessä verkkoviestinnässä. Kuinka monta oikeusmurhaa ja toimimatonta, perusoikeuksia heikentävää lakia joudumme vielä sietämään sen vuoksi, ettei alalla suostuta näkemään tämän kehityssuunnan väistämättömyyttä?

Kulttuurialalta ja viihdeteollisuudesta ei kuulu mitään viitteitä siihen, että he haluaisivat estää tämän hulluuden. Eivätkä he tunnusta sitä hulluudeksi, vaikka suuri määrä hyvää informaatiota osoittaa siihen suuntaan, että se on hulluutta. Piraattijahti vain kiihtyy. Ottaen kaiken tämän huomioon, mitä meidän piraattien oikein pitäisi tässä vaiheessa vastapuolesta ajatella?

Hyviä uutisia: ACTA tuhotaan jo tänä kesänä!

EU-parlamentti päätti maanantaina, että ACTA on tulossa äänestykseen ”normaalissa järjestyksessä” kesäkuussa. Tämä oli rohkea veto, ja röyhkeä! Sekä, todennäköisesti, ACTAn vastustajien kannalta edullisin mahdollinen.

Komission lisäksi myös ne mepit, jotka ACTAa kannattivat, olisivat mieluusti nähneet äänestyksen viivästyvän vuodella-parilla. Mutta INTA-komitea, joka sopimuksen käsittelystä päätti, oli pääasiassa vastustajien puolella.

Euroopan komissio ei tiettävästi ole vieläkään lähettänyt ACTAa tuomioistuimen arvioitavaksi, kuten sanoi tekevänsä. Ei ole lopulta edes varmaa, olisiko se tehnytkään niin – sopimuksesta äänestämistä kun voi viivyttää monella tavalla. Ehkä he toivoivat ujuttavansa sen äänestykseen jo syksyllä tai ensi talvena, odottamattomasti. Tämäkin olisi EU:n päätöksenteossa normaalia taktikointia.

Nyt ACTAlta on viety viivytyksen tuoma toivo läpimenosta. Eikä sen herättämä vastustus, satojen tuhansien ihmisten kansanliike, ehdi laantua lainkaan näinä parina kuukautena ennen äänestystä.

Nyt valppaana!

Olemme siis saavuttaneet vieläkin paremman osavoiton kuin viivästys olisi ollut. Ja ACTAn vastustajat EU-parlamentissa ovat pitäneet puoliamme, hekin paremmin kuin olisi saattanut arvata.

ME, aktivistit, pysäytimme ACTAn. Kiitos tästä jokaiselle, joka uhrasi aikaansa!

Nyt EU-parlamentin INTA-komitea esti ACTAa perääntymästä turvaan. Kiitos, että teitte työnne!

Ja seuraavaksi parlamentti antaa sille kuoliniskun, kunhan jatkamme kannustamista.
Mikään tässä ei tarkoita, että voisimme huokaista helpotuksesta. Nämä asiat ovat liian tärkeitä, ja vastapuolella on kaikesta huolimatta kosolti voimaa takanaan – hallitusten, puolueiden ja yritysten kautta.

ACTAn suhteen voimme lakata painostamasta päättäjiä vasta sinä päivänä, kun sopimus on kuollut ja kuopattu koko valtioliittomme osalta. Ja mieluummin lisäksi julistettu laittomaksi.

Siihen asti meidän on kuumoteltava meppejä asiasta, osoitettava mieltä, kerättävä julkisuutta ja aktivoitava muita.

 

Mitä ACTAn jälkeen?

ACTAn kohtalosta riippumatta, sen jalanjäljissä on yhä tulossa lisää uusia säädöksiä, sekä unionin että valtioiden tasolla, ja jotkut niistä tulevat olemaan ACTAa pahempia. Tekijänoikeuksien laajennuksia, yritysvallan lisäämistä, ties mitä vihapuhesensuuria. Aina uusia uhkia Internetin vapaudelle ja neutraaliudelle.

Torjuntavoitot ovat toki hieno juttu. Vuonna 2012 pelkästään kansalaisaktivismi on onnistunut pysäyttämään SOPAn, PIPAn ja ACTAn ”varman” etenemisen. Mutta pelkkä torjunta ei riitä, ei niin kauan, kuin vihollinen voi aina vain paketoida samat säädökset uudelleen, ja yrittää niitä läpi jollain uudella nimellä tai tekosyyllä.

Meidän on opittava hyökkäämään takaisin, ja käyttämään samoja aseita kuin vihollisemme. Säätämään lakeja ja laatimaan sopimuksia, ja jatkuvasti lobbaamaan päättäjiä, sekä vapaan tiedonkulun että kansalaisoikeuksien turvaamiseksi.

Meidän on opittava vuorostamme haastamaan tekijänoikeusmonopolit, vaikka oikeuteen, ja lyötävä murskaksi sekä ne, että kaikki niiden ostamat lait ja ”oikeudet”. Vaikka sitten yksitellen ja hiljaa hivuttaen, kuten nuo monopolit ovat tehneet jo kymmenien vuosien ajan.

Tähän on loistavat mahdollisuudet nyt, kun myös sisältöteollisuutta suuremmiksi nousseet teknologia- ja Internet-yritykset ovat lopulta heräämässä turvaamaan omia oikeuksiaan.

 

Työtä siis riittää. Mutta tapetaan me eurooppalaiset se ACTA nyt ihan ensin.

Tulevia mielenosoituksia suunnitellessa, muistuttakaa meppejänne ACTAsta! Ja kansanedustajianne, ja ministereitänne. Meidän on pidettävä heidät ajan tasalla siitä, mitkä asiat kansalaisia huolestuttavat.

ACTA on saanut paljon hyvää aikaan

Menneinä viikkoina on tapahtunut paljon. ACTAn saama huomio on nostanut tekijänoikeuskeskustelun päivänpolitiikkaan, ja tuntuu, että myös muut kuin piraatit ovat alkaneet ottaa asioista selvää.

Tuskin kukaan meistä osasi odottaa näin hyviä tuloksia, kun häthätää Suomessakin kyhäsimme ensimmäistä mielenosoitusta helmikuussa. Tämä, jos mikä, valaa uskoa siihen, että kansalainen voi vaikuttaa!

Torstaina, 8. maaliskuuta, eduskunnan kyselytunti antoi jo viitettä, että Kokoomus on Suomessa melko lailla yksin ACTAn takana – ja jo puolustuskannalla. Hallituskumppaneiden kysymykset ja Stubbin selittelyt ovat minulle erityisen mieluisaa luettavaa.

Jo aiemmin oppositiosta on kuulunut hyvin kriittisiä ääniä sekä ACTAa että koko nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää kohtaan. Mutta nyt myös hallituksen sisäinen oppositio on herännyt, minkä saattoi haistaa jo tuosta kyselytunnista.

Kansalaisinfo perjantaina 9.3.

Jaakonsaari, Jungner, Palmulehto, Rechardt, Kaleva, Nojonen

 

Tuota kyselytuntia seuraavana päivänä eduskunnan Kansalaisinfossa kuulosti, että jopa Mikael Jungnerilla olisi piraattihattu päässä. Jo avauspuheenvuorossaan hän harhautui puheenaiheena olleesta ACTAsta, edeten Lex Nokian ja jopa Guggenheimin kautta kritisoimaan ensin suljettujen ovien politiikkaa, ja sitten koko nykyistä sisältöteollisuutta ja IPR-monopolien valtaa:

”Meillä on tää vanha hallintaan perustuva maailma, jossa sisältöjä jaetaan mekanismeilla, joissa on portinvartijoita, jotka on isoja, lähes monopoleja tai oligopoleja, ja se rahantekokone, ja se tavoitteellisuus ja jäykkyys on selkeesti haittaamassa tän sisältöteollisuuden ja luovuuden mahdollisuuksia.”

”Kiitos tekniikan, yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus tänään tehdä huikeita asioita; mutta kaikki tää potentiaali jää toteutumatta sen takia, että meillä on rakenteita, jotka pakottaa toimimaan tietyllä tavalla.”

Erityisen mieleenpainuva pointti Jungnerilta oli, että olemme rakentaneet Atlantin yli ”valtavan putken Yhdysvaltoihin”, ja että raha tuossa putkessa virtaa nimenomaan länteen päin, sikäläisen teollisuuden ehdoilla.

Euroopan pelikehittäjiä edustanut Jari-Pekka Kaleva oli ACTAn suhteen pessimistinen, ja koki sen pikemminkin uhkaavan kuin suojelevan alaansa. Hänen teollisuutensa on sopeutunut Internetiin mainiosti, ja on verkon avoimmuudesta ja vapaudesta riippuvainen. Portinvartija- ja sensuurijärjestelmät asettaisivat pienemmät pelifirmat oitis alisteiseen asemaan:

Ulkoministeriön kaupallinen neuvos Mary-Anne Nojonen jatkoi esimiehensä Stubbin selittelyjä: ”sopimus nyt on tällainen, kun ei ne muut mihinkään muuhunkaan suostuneet” (vapaasti suomennettu). Aivan kuin Suomen olisi ollut pakko allekirjoittaa edes jotain?

IFPIä edustanut lakimies ja Gramexin hallituksen jäsen, Lauri Rechardt, oli selkeästi ACTAn ja vahvempien tekijänoikeuksien kannalla. Mutta mies vain hieroi naamaansa, virnuili väkinäisesti, ja pyöritteli päätään vähän väliä, kun puheenvuoro toisensa jälkeen kyseenalaisti hänen hienon bisneksensä, joka on imeä rahaa tekijänoikeusdinosaurusten kuolinkamppailusta.

Rechardt aloitti oman avauspuheenvuoronsa suoraan TO-propagandabingolla: ”työpaikat… henki ja terveys… järjestäytynyt rikollisuus”.

Myöhemmin yleisön eturivistä löytynyt Poptorin Erkki Puumalainen kyseenalaisti Rechardtin näkemyksiä rajusti – hänen mukaansa muun muassa:

”Nää isot jätit, jotka omistaa nyt, jotka on ostaneet nää Fazerit ja kaikki […] Ne saavat itse asiassa paljon paremmat bisnekset siitä ettei ne tee mitään, elikkä vaan jatkaa sitä suoja-aikaa.”

”Se 60-luku, he eivät ole maksaneet siitä mitään, silloin kun on 25 vuodesta suoja-aika kasvanut 50 vuoteen, sillä välillä syntyi vain arvonnousu sille omistukselle, ja kun siitä syntyy sitten suvereeni määräysvalta, jossa voi vaikuttaa muihin liiketoimintoihin, niin tää on kansallinen kysymys, ja tää synnyttää vääjäämättä arvokeskustelutarpeen.”

Puumalaisen mukaan artistien varsinainen työnteko on muuttunut lähes arvottomaksi, ja tuon työn tulokset siirretään järjestelmällisesti ulkomaisen verotuksen piiriin, tuottamaan riskitöntä rahaa vuosikymmeniksi. Vaikea olla eri mieltä siitä, että tämä on todellinen ongelma.

 

Tampereen mielenosoitus lauantaina

Viime tingassa järjestyneellä laina-autolla me helsinkiläiset pääsimme ulkoiluttamaan ACTA-possukylttiämme myös Tampereelle. Sorsapuistoon kerääntynyt noin sadan ihmisen mielenosoitus oli Tampereen mittakaavassa huomiotaherättävän iso. Poliisiauton johtaman pikamarssin jälkeen päästiin asiaan Keskustorilla.

Ensimmäisinä äänessä olivat Tatu Ahponen (Vanu) ja Olga Haapa-aho (Virnu):

Harri Kivistö (Piraattipuolue):

Kyuu Eturautti edusti Sananvapauden puolesta ry:tä:

Oula Lintula Muutos 2011-puolueesta:

Tällä hetkellä lähinnä Iron Sky-leffasta tunnetulla Jarmo Puskalalla oli hyvin sama näkökulma kuin Timo Vuorensolalla pari viikkoa aiemmin Helsingissä:

Puskala on muuten nyt valittu uuteen tekijänoikeuksien neuvottelukuntaan, jonka koostumus vaikuttaa paljon tasapuolisemmalta kuin entisen tekijänoikeustoimikunnan. Voin vain toivottaa menestystä.

Vielä lopputerveisiksi neljä puheenvuoroa yleisöltä:

Olette hienoja ihmisiä. Kiitoksia ja aplodit!

Tällä viikolla ACTA-asia on ollut Ylellä esillä ainakin kolmesti:

Tiistainen Ylen Aamu-TV:ssä Effin Ville Oksanen vs. ulkoministeriön Mary-Anne Nojonen:

http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/tv/1481363

Radiossa, ensinnäkin Palmulehto ja Rechardt:

http://areena.yle.fi/audio/1331731200013

Sitten, Internet-yhdistyksen, Effin ja Housemarquen edustajat keskustelevat hieman:

http://areena.yle.fi/audio/1331724175113

Blogauksen Kuvat ja videot: Hannu Mäkäräinen, Jönni Heinistö, minä

Kaikkea sisältöä saa käyttää vapaasti.

ACTA oikeuteen, protestit jatkuvat

Muun muassa nettipiratismia koskeva kansainvälinen ACTA-sopimus menee EU-tuomioistuimen käsittelyyn. Tuomioistuin tarkistaa, vastaako sopimus EU:n perusoikeussäännöksiä. Päätös tehtiin sen jälkeen kun Saksa ja eräät pienemmät EU-maat olivat ilmoittaneet lykkäävänsä sopimuksen allekirjoittamista omalta osaltaan toistaiseksi. Käsittely tuomioistuimessa kestänee ainakin vuoden. Ks. EuroparlTV:n video aiheesta, sisältää Ruotsin piraattipuolueen europarlamentaarikko Christian Engströmin kommentit.

Seuraava kansainvälinen ACTA-mielenosoituspäivä on lauantaina 10.3. Suomessa mielenosoitus pidetään tällä kertaa Tampereella. Kokoontuminen klo 14 Sorsapuistossa, josta marssitaan Keskustorille. Keskustorilla puheita. Tuo mukaan omat kylttisi, ideasi ja tarmosi! Järjestäjinä ovat Pirkanmaan piraatit, Tampereen vasemmistonuoret ja Tampereen vihreät nuoret. Ilmoittautua voi Facebookissa. Banderolleja ja kylttejä suunnitellaan Hämeen Vasemmistonuorten toimistolla (Näsilinnankatu 22 A, toinen kerros, summerissa lukee ”Vasemmistonuoret”) 9.3. klo 18.00.

Helsingissä pidettiin 25.2. jo toinen ACTA-mielenosoitus, johon osallistui reilu parisataa ihmistä. Lisäksi Lahdessa pidettiin samana päivänä mielenosoitus, jossa oli osanottajia reilu parikymmentä.

Iron Sky- ja Star Wreck -elokuvaprojekteista tuttu ohjaaja Timo Vuorensola piti puheen Helsingin mielenosoituksessa, kuten myös Helsingin piraattien puheenjohtaja Raoul Plommer sekä Vasemmistonuorten ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden edustajat. Helsingin mielenosoituksista löytyy runsaasti videoita YouTubesta.

Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) lähetti mielenosoitukselle kirjalliset terveiset:

Kansalaiset ovat esittäneet ACTA-sopimusta kohtaan voimakasta kritiikkiä.  On hienoa, että meillä Suomessa ja laajemminkin Euroopassa on aktiivinen kansalaisyhteiskunta, joka saa  aikaan muutosta. Euroopan komissio päätti keskiviikkona pyytää Euroopan unionin tuomioistuimen lausuntoa Acta-sopimuksesta ja sen yhteensopivuudesta perusoikeuksien kanssa.

Otin tiedon ilolla vastaan. EU-tuomioistuimen päätöksen saaminen asiassa on todella tervetullut uutinen, koska se selventää tietoa Acta-sopimuksesta ja sen vaikutuksesta. Avoimuuden lisääminen Acta-sopimuksen ympärillä on erittäin tärkeää, sillä sopimusneuvotteluissa korostui pitkään avoimuuden puute.  Kansalaisten Acta-sopimusta kohtaan esittämä kritiikki ja huoli on otettava vakavasti ja asiasta on voitava käydä avointa keskustelua. Me Vihreät tulemme seuraamaan asiaa tarkkaan.

Helsingin piraattien puheenjohtaja Raoul Plommer varoitti mielenosoituksessa pitämässään puheessa tuudittautumasta siihen, että ACTA olisi kaatumassa:

Nyt euroopanlaajuinen, ennennäkemätön liikehdintä Internetin vapauden puolesta on jo vaikuttanut päättäjiin, ja komissio on laittanut ACTA:n jäihin odottamaan Euroopan tuomioistuimen arviota. Älkää antako sen kuitenkaan hämätä: tämä on pelkkää viivytystaktiikkaa! Komissio pelkää, että jos ACTA nyt tulisi parlamentin äänestykseen, se torjuttaisiin. Se torjuttaisiin samalla tavalla kuin monet muut epädemokraattisesti junaillut kabinettisopimukset.

Voi olla, että tuomioistuin vaatii sopimukseen tehtäväksi joitakin kosmeettisia korjauksia, joiden jälkeen sopimusta yritetään taas ajaa läpi ilman, että olennainen sisältö olisi muuttunut. Nyt saatiin lähinnä hengähdystauko, ja sekin pitää käyttää hyödyksi aktiiviseen vastustukseen.

Lisätietoja:
Effin Ville Oksasen tuorein blogikirjoitus ACTA-sopimuksesta
Edrin kirjoitus ACTA:n odotettavissa olevista käsittelyvaiheista

Effin ACTA-sivusto

ACTA-mielenosoitus sujui mainiosti

ACTA-sopimusta vastustava mielenosoitus lauantaina 11.2. Helsingin keskustassa onnistui hyvin. Mielenosoitukseen osallistui pari-kolmesataa ihmistä ja samaan aikaan mielenosoituksia järjestettiin parilla sadalla paikkakunnalla ympäri Eurooppaa. Suomen ACTA-mielenosoitusta voi pitää osoituksena verkkoyhteisöjen voimasta. Varsinainen organisoijajoukko oli pieni porukka piraattien / Effin aktiiveja ja aikataulu oli hyvin tiukka. Silti sana saatiin leviämään kohtuullisesti ja osanottajamäärä oli suomalaisittain hyvä.

Mielenosoitus huomioitiin myös julkisuudessa:
Helsingin Sanomat
MTV3.fi
Tietokone
Tv-uutiset (Yle Areena, ks. 7 min 50 s kohdalla)


Kuva: Lotta Söderholm. Lisenssi: CC-by-nc-sa.
Laajemminkiin Yhdysvaltain SOPA/PIPA-lakiesitystä vastaan organisoitu toiminta ja Euroopan laajuinen ACTA-protestointi ovat osoittaneet verkon tehokkuuden ruohonjuuritason kansalaisaktivismin järjestämisessä. Tieto liikkuu nopeasti, pienellä vaivalla ja lähes ilmaiseksi. Mielenosoitusten tärkein tehtävä on kuitenkin toimia yleisinä huomion herättäjinä ja luoda uusia yhteyksiä asioista kiinostuneiden ihmisten välille. Todelliseen muutokseen pelkät mielenosoitukset eivät riitä, ellei kansanliike saa tuekseen voimakkaita, erityisesti taloudellisia intressejä. ACTA:n tapauksessa näin on käymässä, sillä ainakin teleyritykset ovat kritisoineet ACTA:a ja myös suuret verkkopalvelut heräsivät SOPA/PIPA-lain yhteydessä.

Nyt jo Saksakin on lykännyt sopimuksen allekirjoittamista. ACTA:a vastustava kansanliike ei aio antaa asian liukua pois julkisuudesta niin, että kulisseissa ACTA:n täytäntöönpanoa voitaisiin alkaa viedä eteenpäin kaikessa hiljaisuudessa. Tämän vuoksi uusi kansainvälinen mielenosoituspäivä on tulossa. Näillä näkymin Suomessakin mielenosoitetaan seuraavan kerran jo 25.2.

ACTA on vaarallinen kauppasopimus

Kauppasopimukseksi naamioitu ACTA on todellisuudessa yksi merkittävimmistä sananvapautta rajoittavista sopimuksista koskaan. Osoitan teille nyt yksityiskohtaisesti, miksi olen ACTAsta näin huolestunut, joten pidelkää kiinni, selostus ei ole ihan lyhyt.

  1. ACTA estäisi EUta ja sen jäsenvaltioita sekä muita allekirjoittaneita maita muuttamasta tekijänoikeus- ja patenttilakejaan lievemmiksi. ACTA jättäisi liikkumavaraa vain tekijänoikeuksien laajentamisen puolesta eikä antaisi korjata immateriaalioikeuksíen omistajien brutaaliksi ja liioitelluksi todettuja vaatimuksia ja rangaistuksia. Muutokset tekijänoikeus- ja patenttilakeihin eivät olisi enää yksittäisten kansojen omissa käsissä vaan ne säädeltäisiin ylemmältä taholta, käytännössä Hollywoodista käsin. Sopimus siis kaventaisi kansallista itsemääräämisoikeutta ja siirtäisi valtaa mediayhtiöiden käyttöön.
  2. Jos ACTA hyväksytään, viihdeteollisuuden on mahdollista myös uhkailla internet-operaattoreita rikosoikeudellisilla seuraamuksilla ”avunantorikkomusten”  varjolla (art.23.4) kun taas ”yhteistyö” molempien osapuolten välillä tarkoittaisi käytännössä teosoikeudenhaltijoiden operaattoreille sanelemia toimenpiteitä. (art.27.3). Näin on jo nähty tapahtuvan Suomessa ja onkin erittäin kyseenalaista onko Elisan saama uhkasakko lain sallimissa puitteissa langetettu. ACTA mainitsee lisäksi ”ripeät toimenpiteet jatkuvien loukkausten suitsimiseksi” (art.27.1)., joka minusta kuulostaa hutkimiselta ennen tutkimista.
  3. Neuvottelut pidettiin mahdollisimman pitkään salassa jopa niin, että ne ohittivat jo olemassa olevat kansainväliset immateriaalioikeudelliset päätöksentekoelimet (WIPO, WTO). Sopimusta luonnosteltiin ilman merkittävää panosta kansallisten parlamenttien, poliitikkojen tai kansalaisten taholta. Vaikka ACTAa neuvoteltiin alunperin enimmäkseen rikkaiden valtioiden kesken, sillä on maailmanlaajuisia seurauksia. Ensinnäkin se luo uusia sääntöjä Internettiin, joka on perusluonteeltaan maailmanlaajuinen, ja toiseksi sen standardeja tullaan soveltamaan muihinkin kuin sopimuksen osapuoliin Yhdysvaltojen vuosittaisen Erikoisprosessi 301:n kautta.
  4. Sopimus luo uuden maailmanlaajuisen instituution, ”ACTA komitean”, joka asetetaan hoitamaan ACTAn toimeenpanoa ja tulkintaa. Komitea koostuu vaaleitta valituista henkilöistä, joilla ei ole oikeudellista velvoitetta olla avoimia menettelyissään. ACTA edustaakin vanhentunutta ylhäältä alaspäin tarjottua mielivaltaista yhteiskuntamallia joka ei ole linjassa nykyaikaisten, avoimuuden puolesta puhuvien hallitusten kanssa, ei sisällöllisesti, eikä demokraattisen lainsäädäntöprosessin kannalta.
  5. Sopimuksen 27. Artikla esittää pakotteita immateriaalioikeuksien haltijoiden etujen turvaamiseksi, muttei kuitenkaan velvoita maata noudattamaan ihmisoikeuksia (yksityisyys, sananvapaus) näin tehdessään. Tämä pykälä oikeuttaa ja kannustaa käyttäjien valvontaan ja jopa rankaisuun normaalien oikeuskäytäntöjen ulkopuolisella harmaalla alueella, jossa rikkurille voidaan lähettää isonumeroinen rahallinen uhkakorvausvaatimus ilman pitäviä todisteita. Tämän jälkeen syytetyn pitäisikin todistaa syyttömyytensä oikeuden edessä jos ei halua uhkailuihin alistua.
  6. Kyseessä on systeemi, jossa toimeenpanijoilla eli tekijänoikeuksien edunvalvojilla on päivänselvä eturistiriita päättäessään jonkin toiminnan laillisuudesta: musiikkilevyjä jakanut ihminen muuttuu turhan helposti vastentahtoiseksi, maksavaksi asiakkaaksi. Olettaen toki että rehellinen työ ja siten satojen tuhansien eurojen korvausvaatimusten (joita Teosto haluaa nimittää hyvityksiksi) maksaminen on realistinen vaihtoehto.
  7. ACTA edellyttää myös internetoperaattoreita paljastamaan asiakkaidensa henkilöllisyydet   immateriaalioikeuksien haltijoille syytöstä vastaan. Nykyään näihin tietoihin pääsee lain mukaan käsiksi vain poliisi ja silloinkin vain oikeuden päätöksellä. Maailmalla on jo ollut paljon tapauksia  joissa syytteen on saanut syytön ihminen  tai jossa muuten vain on ylitetty kohtuuden rajat jo kauan aikaa sitten.

ACTAa on lähdetty vastustamaan jo useissa Euroopan maissa, merkittävimmin Puolassa, Tsekeissä ja Slovakiassa. Maailmanlaajuinen, ACTAn vastainen päivä on 11.2. jolloin myös Helsingissä järjestetään mielenosoitus. Kehoitankin kaikkia ihmisoikeuksia ja demokratiaa arvostavia ihmisiä saapumaan paikalle.

ACTA ratifioidaan tämän hetkisten tietojen mukaan EU-parlamentissa kesäkuussa ja Suomessa syksyllä. Ota yhteyttä Suomen europarlamentin ja eduskunnan kansanedustajiin ja kerro mitä olet ACTAsta mieltä. Vain osoittamalla tietoisuutta laista ja sen epäkohdista, saamme pitää oikeutemme nykyaikaiseen, vapaaseen ja luottamukselliseen tiedonvälitykseen.