ThePirateBay -serverit jälleen takavarikkoon

Seuraavaa voittoa waretuksenvastaisessa sodassa haettiin iskemällä ThePirateBay -palveluun maanantaiaamuna. Suurta katkosta se ei kuitenkaan aiheuta viihdehedonistin syötteeseen, sillä vaikka TPB ei heti nousisi, kaavanmukainen Hollywood -viihde on edelleen internetissä ilmaiseksi saatavilla, melkeinpä torrent -tekniikkaa helpommin useista verkon streaming -palveluista.

Maailma menettää TPB:n myötä tiedostonjaon pioneerityön tehneen ja myös ensimmäinen 3D-tulostusmallien jakamiseen ryhtyneen torrent -palvelun. Parempi esimerkki tiedostonjaon tärkeydestä on kuitenkin palvelusta löytynyt Nikola Teslan patenttikokoelma. Vaikka en itse sitä kykene hyödyntämään, pieni promille väestöstä pystyy. Jotta teoksen sisältämästä informaatiosta voisi manifestoitua ihmiskunnalle hyötyä, mahdollisimman monella tulee olla siihen esteetön, ilmainen pääsy.

On totta, että TPB oli peli- ja seksisivumainostuotoilla ylläpidetty, rankkaa uudistamista kaipaava latauspalvelu. Muut torrent -palvelut on rahoitettu pitkälti samalla tavalla, mihin suuri osasyy on se, että lain harmaalla alueella toimivissa palveluissa mainostamisessa on suuremmat riskit. Kehitystyökin tuppaa pitkässä juoksussa pysähtymään, jos resursseja ei ole.

Vääntö tiedon- ja tiedostonjaon vapaudeksi jatkuu, eikä taannoinen TPB -takavarikko vielä tarkoita palvelun pysyvää katoamista. Kuten tapana, ihmisyys keksii keinot ylittää kaikki eteentulevat haasteet.

Tapani Karvinen
pj, Piraattipuolue

Alkava viisivuotiskausi ratkaisee vapauksiemme kohtalon

Tämä poliittisen piraattiliikkeen perustaja Rick Falkvingen kolumni julkaistiin alun perin vertaisverkkoasioihin keskittyvällä TorrentFreak-sivustolla:

Euroopan parlamentin vaalit ovat ovella. Äänestyksen alkuun on noin kuukausi aikaa, ja varsinaiset äänestyspäivät ovat 22.-25.5. Verkon vapautta puolustaneet aktivistit ja huolestuneet kansalaiset ovat saavuttaneet viiden viime vuoden aikana monia voittoja, mutta näyttää siltä, että ratkaisevat taistelut käydään seuraavan viiden vuoden aikana. Äänelläsi on väliä.

Euroopan parlamentin jäsenistä äänestettiin viimeksi kesäkuussa 2009. Vaalikausi on nyt lopuillaan, ja vaalit pidetään kuuden viikon kuluttua. Verkon vapautta puolustava liike on saanut ennennäkemätöntä menestystä ja pystynyt pitämään pimeyden voimat kahleissa kuluvana vaalikautena. Seuraavalla kaudella on pelkän pahan vastustamisen sijasta mahdollista kääntää muutoksen suunta ja saada aikaan parannuksia.

Kuten tiedätte, olen ensimmäisen, Ruotsin, piraattipuolueen perustaja. Ruotsin piraattipuolue menestyi vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa ja on sen kautta saanut paljon aikaan osana laajempaa vapausliikettä. Pysäytimme kolmesta poikki -lakien rantautumisen Eurooppaan. Monilta on tainnut jo unohtua, että oli olemassa aivan todellinen vaara siitä, että viihdeteollisuus olisi saanut oikeuden katkaista ihmisten nettiyhteyksiä pelkän sormella osoittelun perusteella. Myös ACTA-sopimuksen pysäyttämisessä oli tärkeää se, että meillä oli omat edustajamme parlamentissa. Verkkoneutraliteettia puolustava kantamme sai tärkeässä ensimmäisessä käsittelyssä juuri taakseen Euroopan parlamentin enemmistön. Onnistuimme myös saamaan merkittävää tukea radikaalille tekijänoikeusehdotukselle, joka muun muassa laillistaisi epäkaupallisen kopioinnin ja kieltäisi DRM-kopiosuojaukset. Tämä vain taustatiedoksi.

Viiden viime vuoden aikana vapausliikkeemme ja melkeinpä kokonainen sukupolvi on onnistunut pitämään pimeyden voimat aisoissa. Seuraavan viiden vuoden aikana meillä on mahdollisuus ottaa aloite omiin käsiimme ja oikeasti parantaa asioita sen sijaan että vain koetamme estää niiden menemisen huonompaan suuntaan. On mahdotonta korostaa liikaa tämän tilaisuuden tärkeyttä. Tilaisuuden hyödyntäminen riippuu kuitenkin siitä, että Euroopan parlamentissa on edustajia, jotka pystyvät olemaan yritysten lobbareita äänekkäämpiä.

Euroopan parlamentin jäsenen on itse asiassa aika helppo olla yrityslobbareita äänekkäämpi. Lobbareilla on valta silloin, ja vain silloin, kun parlamentin jäsenillä ei ole itsellään selkeää näkemystä käsiteltävästä asiasta. Kun parlamentissa on jäseniä, jotka pystyvät kuittaamaan lobbareiden paskapuheet paskapuheina, lobbareiden vaikutusvalta romahtaa nopeasti. Siksi europarlamentaarikoiksi on saatava ihmisiä, yksilöitä, jotka ymmärtävät näitä kysymyksiä ja osaavat pitää meteliä.

Seuraavan viiden vuoden aikana käsittelyyn tulee asioita, joiden kautta pääsemme liputtamaan vapauden puolesta. Euroopan parlamentissa on jo käsittelyssä verkkoneutraliteetin varmistava laki, jossa tehdään selväksi, että kaikki asiakkaat ovat tasa-arvoisia, eivätkä teleyritykset voi suosia yksittäisiä asiakkaita toisten kustannuksella. Tämä on ratkaisevan tärkeää. Kyse on siitä, haluammeko markkinoiden olevan oikeasti vapaita kaikille. Voitimme jo lain ensimmäisen käsittelyn, mutta lakia pallotellaan vielä edes takaisin eri EU-toimielinten välillä, joten asia ratkaistaan tulevalla vaalikaudella.

Verkkoneutraliteetista päätetään lopullisesti seuraavan viiden vuoden aikana.

Vieläkin tärkeämpää on se, että Euroopan Unionin koko tekijänoikeuslainsäädännön perusteet määritellään uusiksi tulevalla vaalikaudella. Aivan kirjaimellisesti kaikki mahdollisuudet ovat avoinna, ja monet yritysten edunvalvojat pyrkivät lyttäämään valinnan- ja sananvapauden. Olemme kuitenkin jo oppineet olemaan heitä äänekkäämpiä ja menestyksekkäämpiä. On todellakin mahdollista saada pitkäaikaisesti varmistettua sananvapauden, viestintäsalaisuuden ja perusoikeuksien toteutuminen verkossa, ja täysin selvästi osoittaa että nämä oikeudet ovat vahvempia kuin voimakkaan, mutta nykyaikana pohjimmiltaan tarpeettoman viihdeteollisuuden kopiointimonopolit.

Tiedostonjakaminen voidaan laillistaa ja kopiosuojaukset kieltää seuraavan viiden vuoden aikana.

Verkon tulevaisuudesta päätetään kuuden viikon kuluttua. Euroopan tapahtumat vaikuttavat muuhun maailmaan. Jos kulttuurin ja tiedon jakaminen laillistetaan Euroopassa, sitä ei voida missään muuallakaan täysin kieltää. Nykypäivän naurettavan tekijänoikeusjärjestelmän kumoamiseen riittää yhdenkin maan päätös. Kunhan tiedostonjakaminen laillistetaan, ja tosiaankin painotan sen olevan aivan mahdollista, vaatimukset kovemmista keinoista tekijänoikeuksien rikkojia vastaan valuvat tyhjiin.

En halua käyttää TorrentFreakin [kolumnin alkuperäinen julkaisupaikka] palstoja vain yritykseen saada lisää ääniä piraattipuolueille. Se olisi tämän arvokkaan palstatilan väärinkäyttöä, eikä siihen ole tarvettakaan kun kaikki muutenkin tietävät, että olen piraattiliikkeen perustaja, ja osaavat suhtautua teksteihini sitä kautta. Lähdin perustamaan piraattiliikettä siksi, että silloin oli, ja edelleenkin on, huutava pula poliitikoista, jotka antavat näille asioille riittävästi painoarvoa. Toisin sanoen, on huutava pula vaaleilla luottamustehtäviin valituista vapausaktivisteista, jotka ymmärtävät verkon tärkeyden.

Pyydänkin kaikkia Euroopassa asuvia äänestämään Euroopan parlamentin vaaleissa. Äänestä ehdokasta, joka ottaa nämä asiat tosissaan.

Ehdokkaan puoluetaustalla ei ole niin väliä. Kaikki samalla asialla olevat ihmiset toimivat joka tapauksessa yhteistyössä Euroopan parlamentissa, puolueesta riippumatta. Tarvitsemmekin parlamenttiin juuri yksilöitä, jotka ymmärtävät verkkoneutraliteetin, perusoikeuksien ja tekijänoikeusjärjestelmän uudistamisen päälle. Jos luet tätä, kuulut hyvin todennäköisesti siihen joukkoon, joka ymmärtää näiden asioiden olennaisen ja arkipäiväisen merkityksen yhteisessä tulevaisuudessamme.

Toukokuussa valta on käsissämme. Pyydän vain, että olet mukana päättämässä.

Käännös: Piraattipuolue. Tekstin ja suomennoksen lisenssi: CC-by-nc
Kuva: Carl Johan Rehbinder / Wikimedia Commons (CC-by-sa)

Arhinmäki herätti henkiin tekijänoikeuslobbareiden sensuurilain

Itsekin elättelin viime eduskuntavaalien jälkeen toiveita, että Paavo Arhinmäki saattaisi kulttuuriministerinä tuoda edes hieman järkeä tekijänoikeuslakiin. Maanantaina pidetyn vuosittaisen tekijänoikeusfoorumin myötä nämä toiveet ovat karisseet. Arhinmäen retoriikka on kaunista, mutta teot rumia.

Arhinmäki kertoi maanantaiaamuisessa puheessaan ministeriön hänen pyynnöstään käynnistämästä tekijänoikeuslain muutosselvityksestä. Ajatuksia esittelivät ministeriön virkamiehet tarkemmin myöhemmin päivällä.

Puheissaan Arhinmäki on suhtautunut kielteisesti verkkosensuuriin, siis sivustoille pääsyn estämiseen tekijänoikeuksien rikkomisen perusteella. Hän ei kuitenkaan taannoin reagoinut mitenkään, siis esimerkiksi esittänyt lainmuutoksia, kun The Pirate Bay sensuroitiin nykyisen lain puitteissa. (Sensuuri ei toki käytännössä ole erityisen tehokas, mutta tämä on sivuseikka.)

Nyt Arhinmäen johdolla suunnitellaan, ei suinkaan sensuurin vähentämistä, vaan helpottamista. Kaavailtujen muutosten myötä tekijänoikeusjärjestöjen olisi helpompi vaatia ulkomaisia nettisivustoja pysyvästi sensuroiduiksi. Tällä hetkellä sensuuri on periaatteessa väliaikainen toimenpide, joka edellyttää kanteen nostamista myös sensuroitavaa verkkopalvelua vastaan, ja joka pitää hakea jokaisen teleyrityksen osalta erikseen. Ehdotettujen muutosten myötä toimenpiteestä tulisi pysyvä, ja sen voisi hakea kerralla kaikkia teleyrityksiä koskien.

Ehdotus on tältä osin käytännössä sama kuin pari vuotta sitten Musiikkituottajien Lauri Rechardtin johdolla suljettujen ovien takana viimeistä pilkkua myöten valmisteltu lakiehdotus, jonka Piraattipuolue tuolloin vuoti julkisuuteen.

Kyseisen ehdotuksen keskeisiä pointteja olivat juurikin, että sensuuria ei olisi sidottu kanteen nostamiseen verkkopalvelua vastaan, ja että sen voisi hakea kerralla kaikkia teleyrityksiä kohtaan. Juuri näitä samoja seikkoja korostivat ministeriön virkamiehet esitellessään kaavailtuja muutoksia nyt tekijänoikeusfoorumissa!

Lisäksi ministeriössä pohditaan jostain käsittämättömästä loukosta esiin putkahtanutta ehdotusta piratismiin liittyvän verkkoliikenteen hidastamisesta. Apuna käytettäisiin deep packet inspection -menetelmää, joka ei suinkaan ole ongelmaton yksityisyyden suojan suhteen. Ongelmavyyhti pikemminkin. Teleyritysten järjestön Ficomin edustaja suhtautuikin omassa puheenvuorossaan ideaan nihkeästi.

Ehkä tässä on jokin sellainen tausta-ajatus, että ehdotetaan niin älyttömiä keinoja, että ne tarkemmassa tarkastelussa osoittautuvat mahdottomiksi toteuttaa. Siten säilytettäisiin kasvot sekä tekijänoikeusjärjestöihin että nuoreen äänestäjäkuntaan päin. Toivossa on hyvä elää. Tekojen tasolla Arhinmäki kuitenkin toistaiseksi siis siunaa nettisensuurin.

Taannoin eduskunnan käsittelyssä oli niin kutsuttu varoituskirjelaki, joka raukesi vaalikauden päättymiseen. Laissa teleyritykset olisi valjastettu lähettelemään piratismista epäillyille varoituskirjeitä ilman mitään ”turhaa” oikeuskäsittelyä. Tekijänoikeusfoorumissa tehtiin nyt selväksi, että tätä lakia ei ole tulossa. Musiikkituottajien Lauri Rechardt kyllä ilmoitti edelleen toivovansa sellaista.

Nykyinen tekijänoikeusjärjestöjen kiristyskirjetoiminta Nalle Puh -läppärien takavarikointeineen saa kuitenkin Arhinmäen puolesta jatkua. Sitä ei esitetä mitenkään rajoitettavaksi.

Ministeriö aikoo kuitenkin selvittää, olisiko yksityishenkilöille koituvia seuraamuksia tekijänoikeusrikoksista tarvetta kohtuullistaa. Tämä on ehdotukseen kirjattu sen verran ympäripyöreästi, ettei mitään todellista muutosta kannata toivoa. Ehdotuksessa esitetty ajatus siitä, että rikosasioiden sovittelua voitaisiin soveltaa nuoriin tekijänoikeusrikollisiin, olisi käytännössä hyvin vähämerkityksinen. Jättikorvauksia se ei varsinaisesti estäisi. Nykyiselläänkin korvauksia voidaan sovitella, mutta sehän on täysin tekijänoikeusjärjestöistä ja viihdeteollisuudesta kiinni paljonko haluavat sovitella, ja niin olisi kyseisen muutoksen jälkeenkin.

Arhinmäki syytti puheessaan epäsuorasti Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen laatijoita harhaanjohtamisesta: ”aloitteeseen on kirjattu sisään paljon sellaisia esityksiä, jotka eivät ole käynyt ilmi aloitteen lyhyessä esittelyssä”. Arhinmäki myös vältti ottamasta mitään kantaa aloitteen sisältöön. Kannan ottaminen olisi ”kansalaisaloitteen ideaa vastaan”, koska ideahan on juurikin ohittaa ministeriövalmistelu viemällä asia suoraan eduskuntaan.

Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite jätetään eduskunnalle 26.11., jolloin asiasta järjestetään myös monipuolinen seminaari. Aloitteen lähetekeskustelu varmaankin nähdään ennen joulua, ja sen valiokuntakäsittely sijoittunee helmi-maaliskuulle. Toivo kohdistuu nyt tähän aloitteeseen. Mikäli aloitteen käsittelyn aikana valiokunta ilmaisee esimerkiksi paheksuntansa joistakin kohtuuttomista rangaistuksista tai kyseenelaistaa verkkosensuurin mielekkyyden, saattaisi tällä olla merkittävä vaikutus ministeriön suunnitelmiin.

Tärkeää on, että sivistysvaliokuntaan päätyy tällä kertaa kuultavaksi oikeasti monipuolinen asiantuntijajoukko.

Se olisi uutta.

Eduskunta on nimittäin juuri hyväksymäisillään erään tekijänoikeuslain muutospaketin. Sitä käsiteltäessä valiokunta kuuli pelkästään tekijänoikeusjärjestöjen ja viihdeteollisuuden lobbareita. Tämä siitä huolimatta, että niinkin hiljattain kuin viime keväänä julkisuudessa heräsi arvostelua valiokunnan yksipuolisia kuulemisia kohtaan.

Nyt eduskunnasta putkahtavassa paketissa on itse asiassa jotain hyvääkin. Niin sanottuihin orpoteoksiin liittyviä ongelmia vähennetään. Mediayhtiöt saavat myös mahdollisuuden helposti uudelleenjulkaista reilua kymmentä vuotta vanhempaa aineistoa vaikkapa verkkoarkistoissa. Näin historianopiskelijan näkökulmasta se on merkittävä muutos, joka parantaa arkistoaineistojen saatavuutta.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Tähän lainmuutokseen liittyy myös musiikkiäänitteiden suojan (nk. lähioikeuksien) pidentäminen 50:stä 70:een vuoteen.

Järkeä tekijänoikeuslakiin ei ole ”piraattialoite”

Tekijänoikeuspamppu Lauri Kaira lyttäsi eilen Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteen ”piraattialoitteena”. Kairan taktiikkana on siis ”syyllistäminen assosiaatiolla” -niminen argumentaatiovirhe: piraatit ovat pahoja, Järkeä tekijänoikeuslakiin on piraattialoite, siispä se on paha aloite. Yrityksenä on puijata kansanedustajat vastustamaan koko aloitetta.

Tässä syitä, miksi Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei ole piraattialoite:

  • Piraattipuolue ei ollut järjestönä mukana aloitteen valmistelussa. Aloite on monista eri taustoista tulevien kansalaisaktiivien työn tulos, kuten viikko sitten haastattelussa totesin. Puolue ei ole myöskään rahallisesti tukenut aloitetta.
  • Piraattipuolue on toki kannattanut aloitetta, koska jos aloite menisi läpi, 9-vuotiaiden tyttöjen läppäreitä ei enää voitaisi käydä takavarikoimassa, eikä tavallisille kansalaisille lätkiä satojen tuhansien eurojen vahingonkorvaustuomioita. Tämä ei tee aloitteesta piraattialoitetta, tai jos tekee, niin sitten suurin osa suomalaisista on piraatteja, koska suurin osa suomalaisista taitaa olla näistä tekijänoikeuslain ylilyönneistä samaa mieltä Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen kanssa.
  • Piraattipuolue vaatii teosten (epäkaupallisen) jakamisen laillistamista. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolue vaatii The Pirate Bayn sensuroinnin lopettamista. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolue vaatii tekijänoikeuden suoja-ajan lyhentämistä. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolueen näkemys aloitteesta onkin: ”Aloitteeseen on kohdistettu perusteetonta arvostelua siitä, että se suhtautuisi sallivasti piratismiin. Piraattipuolueen tavoitteiden näkökulmasta syytökset eivät pidä paikkaansa, vaan aloitteen tavoitteet ovat varovaisia.”
  •  
    Lauri Kaira väittää kirjoituksessaan, että aloitteen kannattajat olisivat valehdelleet väittäessään lataamisen vertaisverkosta olevan yhtä vakava rikos kuin kuolemantuottamus.

    Oikeasti Kaira on se, joka tässä johtaa ihmisiä harhaan. Käytännössä kaikki musiikkia vertaisverkosta lataavat myös samalla jakavat teoksia. Sen 9-vuotiaan tytön läppäri käytiin takavarikoimassa juuri sen takia, että häntä epäiltiin tekijänoikeusrikoksesta, kun hän latasi ja samalla jakoi yhtä levyä. Tekijänoikeusrikoksen enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta, sama kuin kuolemantuottamuksen.

    Aloitteessa todetaan: ”Esitys pyrkii selventämään tekijänoikeuslain (404/1961) sisältöä siten, että laissa palataan ennen vuoden 2005 rikos- ja tekijänoikeuslakiuudistusta vallinneeseen tilaan siinä määrin kuin asiaa säätelevät direktiivit antavat Suomelle kansallista liikkumatilaa.”

    Sikäli kuin olen ymmärtänyt, niin eivät tekijät ennen vuotta 2005 olleet mitenkään ”lainsuojattomia”, kuten Kaira pelottelee aloitteen vaikutuksista puhuessaan.

    ”Esityksen mukaan laista poistettaisiin kielto tehdä kopioita laittomasta lähteestä”, Kaira toteaa. Tämä on totta, mutta tässä vain palattaisiin vuotta 2005 edeltäneeseen tilanteeseen. Peruste on se, että on kohtuutonta odottaa kansalaisten tietävän mikä video YouTubessa sattuu olemaan sinne laillisesti ladattu ja mikä laittomasti. Varsinaiseen piratismiin tämä ei vaikuta, koska käytänössä kaikki vertaisverkoista lataavat myös samalla jakavat, ja jakaminen olisi edelleen laitonta.

    ”Mikäli aloite menisi läpi, myöskään piratismin uhriksi joutunut ei voisi enää selvittää piraatteja levittävän nettiliittymän omistajaa”, väittää Kaira. Tämä pitää paikkansa vain sikäli, että tavallisten yksityishenkilöiden ahdistelu varoituskirjeillä loppuisi. Sen sijaan merkittäviin netin piraattipalveluihin voitaisiin edelleen puuttua. Huomauttaisin myös, että nykyisellään vaikkapa netin kautta laittoman uhkauksen kohteeksi joutunut ei saa omin päin oikeudelta teletietoja, vaan asian hoitaa poliisi.

    Lauri Kaira ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen Antti Kotilainen eivät aja tavallisen pienituloisen suomalaisen luovan työn tekijän asiaa. He ajavat viihdeteollisuuden kansainvälisten suuryritysten asiaa. Ne haluavat pelottelulla alistaa tavalliset ihmiset nöyriksi kuluttajiksi ja kontrolloida mitä nämä tietokoneillaan tekevät ja mitä palveluja käyttävät. Eduskunnassa on perinteisesti kunneltu lähinnä viihdeteollisuuden lobbareita, kuten Helsingin Sanomat taannoin uutisoi.

    Suomessa ja monissa muissakin Euroopan maissa nettipalvelujen tarjoajilla on paljon kapeampi vastuuvapaus kuin Yhdysvalloissa. Muun muassa tämän vuoksi merkittävimmät nettipalvelut tulevat Yhdysvalloista ja rahat menevät sinne. Tämä ei ole mikään pelkkä piraattien huoli. Aalto-yliopiston professori Erkki Ormala puhui samasta asiasta juuri pari viikkoa sitten Helsingin Edistyskokoomuksen järjestämässä tilaisuudessa.

    Muutamille viihdeteollisuuden suuryrityksille ylitiukasta tekijänoikeuslaista on hyötyä, koska ne voivat sitä kautta kiristää nettipalveluita erilaisilla oikeusuhkailuilla, tukahduttaa kilpailun ja ohjata kaikki kuluttajat omiin palveluihinsa. Sillä asialla nämä laurikairat ja anttikotilaisetkin ovat.

    Piraattina eurovaaleihin

    Ihmiset oppivat kopioimalla muilta. Kaikki se tieto mitä meillä on tänään ja kaikki menestys perustuvat tähän yksinkertaiseen tosiasiaan – me kopioimme.

    Tuhansia vuosia olemme parantaneet mahdollisuuksiamme kerätä ja levittää informaatiota. Informaation hallinnasta on aina taisteltu: vanhoista antiikin kirjastoista ja nykyajan internetistä. Kirjastoja on poltettu ja kirjarovioita pidetty. Natsihallinto piti moraalisesti oikeutettuna tuhota ”epäsaksalainen henki” polttamalla kirjoja jotka sisälsivät muita näkemyksiä.

    Meidän aikanamme tekijänoikeushallinto puhuu digitaalisen hengen torjumisesta. He haluavat torjua vapaan pääsyn informaatioon ja tietoon, vaikka tämä ainoastaan parantaa yhteiskuntaamme. Tämän päivän kirjaroviot tapahtuvat digitaalisesti niin, että estetään pääsy sellaisiin internetin palveluihin, joita informaatiota kontrolloivat tahot pitävät moraalittomina, tai suljetaan niitä.

    Yhteiskunta kuitenkin muuttuu jatkuvasti. Tänään saatamme liittää termin ”digitaalinen” elokuviin ja musiikkiin, mutta yhteiskunnastamme on tulossa yhä digitaalisempi! Voi tulostaa auton osia, polkupyöriä tai vaatteita tavaratulostimilla (3D-printterit). Tutkimukset kuinka tulostaa lihaa tai muita ruokia ovat niin edistyneitä, että ihmisten ruokkiminen tällä tavalla on pian todellisuutta.

    Ne yhtiöt, joihin tavaratulostimet (ja muu uusi teknologia) iskevät, katsovat miten olemme aiemmin ratkaisseet asian. Ne haluavat myös asetettavan lakeja estämään uutta teknologiaa ajamasta niitä perikatoon. Ne toimivat aivan kuten elokuva- ja musiikkiyhtiöt ovat toimineet, eli yrittävät kriminalisoida tulevaisuuden.

    Tällä hetkellä nämä yhtiöt sanovat, että niiden täytyy pysäyttää piratismi suojellakseen kuluttajia vaarallisilta asioilta kuten räjähtäviltä paristoilta tai laittomilta lääkkeiltä – tai yhtä hyvin viruksilta elokuvissa joita olet ladannut. Tulevaisuudessa virusten sanotaan olevan ruoassa, jota lataat laittomasti syöttääksesi perheesi sen sijaan että maksaisit ruokalisenssiä suuryhtiölle. Ei ole kyse kuluttajien turvallisuudesta vaan on kyse kontrollista sekä vallasta. On kyse rahasta.

    Kehoni solut ovat kopioita vanhempieni soluista. Rokotteet jotka he ovat saaneet saattaisivat myös suojella minua. Tämän ollessa jo todellisuutta suomme yhtiöille oikeuden pitää järjettömiä geenipatentteja. On esimerkiksi olemassa hohtavia kaloja, jotka eivät saa lisääntyä, koska se loukkaisi patenttia. Jos annamme tällaista tapahtua yhteiskunnassamme, annammeko myös näille yhtiöille samoja oikeuksia omiin kehoihimme?

    Suurimman osan elämästäni olen työskennellyt informaatio-aiheen parissa: aina varhaisesta lapsuudestani asti, kun kopioin ohjelmia ystäviltäni oppiakseni ohjelmoimaan, tähän päivään saakka, kun käytän näitä taitoja aktivistina, joka luo tärkeitä internetpalveluita. Yksi niistä oli The Pirate Bay, maailman suurin informaation jakelupalvelu, palvelu, joka pelottaa Hollywoodia niin paljon, että Valkoinen Talo meni Ruotsiin ja sanoi lopettavansa kaupankäynnin maan kanssa mikäli se ei tekisi loppua The Pirate Baystä. Lakeja ei ollut rikottu, mutta Ruotsi silti yritti pysäyttää palvelun. Laittoman ratsian jälkeen, jonka toteutti poliisi, joka oli tutkinnan aikaan myös töissä kahdessa Hollywood-yrityksessä, seurasi yksi suurimmista oikeudenkäynneistä Ruotsissa. Tuomari oli puheenjohtajana tekijänoikeusjärjestössä, joka lobbasi joidenkin Hollywood-yhtiöiden tukemana voimakkaampaa informaation kontrollia. Minut tuomittiin vankeuteen sekä sakkoihin, jotka olivat Ruotsin oikeushistorian suurimpia. Rikoksena oli avunanto avunantoon informaation välityksessä, jota mahdollisesti tapahtui luvattomasti jossain päin maailmaa.

    Me jotka olemme Pohjoisesta pidämme järjestelmiämme eettisinä ja reiluina. Tämä oikeusjuttu sai kansan kyseenalaistamaan tuon näkemyksen. Se teki selväksi, että valta kuuluu niille joilla on rahaa. Minä en halua sellaista yhteiskuntaa!

    Teen mitä voin auttaakseni niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita meillä on tänään, kuten myös niiden, joita meillä on tulevaisuudessa. Siksi olen päättänyt osallistua Europarlamenttivaaleihin 2014. Vaikka en olekaan poliitikko, tai kenties juuri siitä syystä, uskon että kokemukseni sekä tietoni voisivat auttaa luomaan kipeästi kaipaamiamme ratkaisuja. Yhteiskunnallinen valta tulee jakaa demokraattisesti. Kansan tulee päättää mitkä säännöt ja lait ovat olemassa, ei korruptoituneiden yhtiöiden. Meidän on uhrattava joitain asioita joita emme enää tarvitse tehdäksemme tietä uudelle parannetulle versiolle.

    Ne jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti tietävät, että taistelen monien asioiden puolesta. Olen kasvissyöjä ja haluan siten parempaa eläintensuojelua ja ruoan sääntelyä. Olen huolestunut vallan keskittymisestä EU:hun, kuten myös henkilötietojen keskittymisestä suurille yhtiöille. Haluan toimivan sosiaalisen turvaverkon ja erittäin hyvän koulutuksen kaikille riippumatta sukupuolesta tai taustasta. Uskon, että huomisen luokkaeriarvoisuus perustuu siihen, miten ihmiset pääsevät käsiksi informaatioon ja tietoon. Taistelen aina lujaa enkä koskaan anna periksi auktoriteeteille niiden itsensä vuoksi. Kuten The Pirate Bay ei koskaan luovuttanut, en luovuta minäkään.

    Kutsun yleensä itseäni sosialistiksi, vihreäksi ja piraatiksi. Monipuolisen taustani vuoksi – olen (muun muassa) hakkeri, aktivisti, taiteilija ja DJ – en sovi perinteiseen poliittiseen puolueeseen. Siksi olen päättänyt tuoda ehdokkuuteni puolueeseen, joka keskittyy harvoihin asioihin ja siksi sopii siihen mitä haluan saavuttaa: Piraattipuolueeseen. Uskon että meillä on valtava mahdollisuus vaikuttaa EU:hun ja haluan olla osa sitä.

    Tällä hetkellä piraateilla on kaksi europarlamentaarikkoa, jotka molemmat ovat Ruotsista. Nämä kaksi ovat ainoat, jotka todella keskittyvät siihen, minkä näen olevan yhteiskuntamme tulevaisuuden perusta. Nämä aiheet ovat tärkeitä maailmanlaajuisesti, ei vain Ruotsissa. Ja kotimaani Suomi on jopa vieläkin riippuvaisempi digitaalisen alan tulevaisuudesta. Siksi Suomen on mielestäni aika saada piraatti Euroopan unioniin!

    Peter Sunde

    Neuvoja Arhinmäelle

    Suuri osa kansalaisista tuntuu olevan sitä mieltä, että tekijänoikeuslaissa on ainakin kaksi kohtuutonta seikkaa: suurimmillaan satoihin tuhansiin euroihin nousevat tavallisten yksityishenkilöiden maksettavaksi määrätyt korvaukset ja aggressiiviset toimintatavat maksuvaatimuskirjeiden lähettelyssä.

    Näitä edellämainittuja arvosteli myös kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki kirjoituksessaan. Arhinmäen soisi havaitsevan olevansa sellaisella paikalla, josta hän voi konkreettisesti puuttua asiaan. Hän voi lopettaa ylimitoitetun toiminnan parilla yksinkertaisella lakimuutoksella.

    Koska Arhinmäki on mielestäni ehkäpä mukavin tyyppi tämänhetkisestä ministerikööristä, ajattelin auttaa ja muotoilla nämä muutokset konkreettisten lakiehdotusten muotoon. Ei tarviste kuin kopioida ja liittää (ehdotusten seuraukset selkokielisesti alempana).

    1. Laki tekijänoikeuslain 56 a §:n ja 57 §:n muuttamisesta

    Eduskunnan päätöksen mukaisesti

    lisätään tekijänoikeuslain (404/1961) 56 a §:ään uusi 3 momentti, ja

    muutetaan lain 57 §:n 1 momentti seuraavasti:

    56 a §
    Tekijänoikeusrikkomus 

    ————-

    Tekijänoikeusrikkomuksena ei pidetä sellaista tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla tapahtuvaa tämän lain säännösten vastaista tekoa, jossa teos on asetettu saataville ilman ansiotarkoitusta.

    57 §
    Hyvitys ja korvaus 

    Joka vastoin tätä lakia tai 41 §:n 2 momentin nojalla annettua määräystä käyttää teosta taikka tuo maahan tai Suomen alueelle edelleen kolmanteen maahan kuljetettavaksi teoksen kappaleen, on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Vastoin lakia tapahtuvasta teoksen kappaleen valmistamisesta yksityistä käyttöä varten on hyvitysvelvollisuus vain siinä tapauksessa, että kappaleen valmistaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että kopioitava aineisto on saatettu yleisön saataviin vastoin tätä lakia. Yksityishenkilön suorittaman kohtuullisen hyvityksen suuruus on enintään 20 000 euroa.

    Tämä laki tulee voimaan _ päivänä _kuuta 20_.

    2. Laki rikoslain 49 luvun 1 §:n 3 momentin muuttamisesta

    Eduskunnan päätöksen mukaisesti

    muutetaan rikoslain 49 luvun 1 §:n 3 momentti seuraavasti:

    1 §
    Tekijänoikeusrikos

    ————

    Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla ylläpitää ensisijaisesti tekijänoikeuksien loukkaamiseen tarkoitettua palvelua tai palvelinta, ja teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

    Tämä laki tulee voimaan _ päivänä _kuuta 20_.

    Näiden muutosten vaikutukset olisivat seuraavat:

    • Tavalliselle yksityishenkilölle esim. vertaisverkkopalvelun ylläpitämisestä tuomittavat korvaukset olisivat enintään 20 000 euroa, verrattuna siihen että nyt on tuomittu useita kertoja 200 – 800 000 euron korvauksia. Tällöin maksimikorvaus olisi edelleen yksityishenkilölle tuntuva, muttei tekisi esim. työntekoa kannattamattomaksi eikä siten olisi omiaan aiheuttamaan tuomitun syrjäytymistä yhteiskunnasta. Muutoksen myötä enimmäiskorvaus olisi samaa luokkaa mitä tyypillisesti henkirikoksen uhriksi joutuneen ihmisen lähiomainen saa henkisistä kärsimyksistä.
    • Tiedostonjakaminen / lataaminen vertaisverkon kautta ei olisi enää rikosasia, eikä oikeuttaisi kotietsintää.
    • Tekijällä tai hänen edustajallaan olisi edelleen oikeus saada teleyritykseltä tiedostonjakajan yhteystiedot oikeuden päätöksellä ja lähetellä maksuvaatimuskirjeitä. Asian voisi kuitenkin viedä oikeuteen vain riita-asiana, ei rikossyytteenä. Asian selvittämisessä ei voisi käyttää tietokoneen takavarikoimista, kuulusteluja tai muitakaan poliisin toimenpiteitä.
       
      (Huom. Riita-asiassa ei ole syyttömyysolettamaa vaan yksinkertaisesti arvioidaan ovatko kantajan vai vastaajan esittämät todisteet uskottavampia. Toisaalta kun nytkin oikeudessa riittää kuvakaappaus vertaisverkko-ohjelmasta vedenpitäväksi todisteeksi niin tämä ei millään tavalla heikentäisi epäillyn tekijänoikeuksien rikkojan asemaa nykyisestä.)
    • Ison erityisesti tekijänoikeuksien rikkomiseen käytetyn palvelun (kuten Pirate Bay) ylläpitäminen olisi edelleenkin rikosasia ja oikeuttaisi kotietsinnän.

    En ole oikeusoppinut, joten näissä ehdotuksissa voi olla jotakin juridista hienosäädettävää, mutta niihin sisältyvät ideat ovat sellaisia, että ne voidaan toteuttaa kansainvälisten sopimusten, EU-direktiivien tai hallitusohjelman sitä estämättä.

    Bernin sopimus ei koske rikosoikeudellisia toimenpiteitä. TRIPS-sopimus (Artikla 61) edellyttää vain kaupallisen piratismin kriminalisointia. EU:n tekijänoikeusdirektiivi edellyttää ”asianmukaisia seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja” (8 artikla), eli se ei edellytä epäkaupallisen nettipiratismin kriminalisointia.

    Hallitusohjelman mukaan ”luovien aineistojen luvatonta käyttöä kitketään tiedotuksen keinoin sekä kehittämällä lainsäädäntöä ja tehostamalla sen täytäntöönpanoa”. Kirjaus ei varsinaisesti kehota lieventämään lainsäädäntöä, muttei toisaalta kiellä tässä kirjoituksessa käsiteltyjen epäkohtien poistamista.

    Näille lakimuutoksille ei siis pitäisi olla mitään poliittista eikä oikeudellista estettä. Koetin muotoilla ne siten, että ne vastaisivat mahdollisimman hyvin keskivertokansalaisen maalaisjärkeä.

    Ps. Nämä lakimuutokset olisivat omasta näkökulmastani ensimmäinen ja kaikkein kipeimmin muutosta kaipaava kohta tekijänoikeuslainsäädännössä. Omani ja Piraattipuolueen perimmäiset päämäärät ovat toki pidemmälle meneviä.

    Antipiratismin epätoivoiset kasvot

    TTVK ry on taas päässyt julkisuuteen usuttamalla poliisit takavarikoimaan 9-vuotiaan tytön tietokoneen ja vaatimalla tämän isältä kuuttasataa euroa korvauksena yhden albumin lataamisesta. Moni on pitänyt tapausta kohtuuttomana, mitä se toki onkin. Räikeät tapaukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä piraattien jahtaaminen on tämän yksityisen yhdistyksen päivittäistä toimintaa: tätä varten se on olemassa.

    Suomen markkinat ovat rajalliset, ja netissä on näistä teoksista laajassa luvattomassa levityksistä vain pieni osa. Näitä TTVK seuraa. Aina kun julkaistaan jokin teos, jonka odotetaan nousevan listahuippuun, antipiraatit tarkkailevat torrent-sivustoja, ja kun julkaisut päätyvät niille, he seuraavat niiden lataamista.

    Kerätään lista IP-osoitteista, jotka ovat ladanneet tiettyä julkaisua, jonka jälkeen haetaan oikeusistuimelta liittymien haltijoiden tiedot. Sitten lähetetään uhkakirjeet näiden koteihin, joissa vaaditaan tietty summa rahaa, tällä kertaa 600€. Tutkintapyyntö tehdään niistä, jotka eivät vastaa tai suosta maksamaan, minkä jälkeen tapaus etenee, usein kyseenalaiseen kotietsintään.

    Joitain kuukausia sitten TTVK sai ensin Elisan ja sitten Soneran oikeuden päätöksellä estämään käyttäjiltään pääsyn The Pirate Bay -palveluun. Tämän seurauksena julistettiin riemulla, että palvelun käyttö on vähentynyt 70 prosentilla. Soneran ja Elisan osuus laajakaistaliittymistä on Suomessa käsittääkseni runsas 70%, ja näistä liittymistä ei enää suoraan pääse Piratebay’hin. Moni kiertää eston, koska se on varsin helppoa; tätä ei liene TTVK:n propagandaosasto ottanut huomioon laskuissaan.

    Tietotekniikkaa tuntevat kommentaattorit suhtautuvat pääsääntöisesti epäuskoisesti antipiraattien edesottamuksiin ja pitävät näiden yrityksiä rajoittaa laitonta lataamista toimimattomina ja usein jopa naurettavina.

    Uhkauskirjeiden lisäksi TTVK vaatii kohteiltaan täyttä vaitioloa oikeusjutun uhalla. Se esittäytyy viranomaisena, vaikka se on täysin yksityinen yhdistys vailla viranomaisasemaa, eikä se hoida viranomaistehtävää. Julkisuuslaki ei siis koske TTVK:ta.

    Antipiraatit ovat nyt saaneet päällensä kritiikin vyöryn sosiaalisessa mediassa, ja onkin tärkeää että näistä asioista keskustellaan vakavasti. On kyse oikeusturvasta ja toisaalta myös luovan alan rahoituksesta ja rahankäytöstä. Piratismin vastaisessa sodassa raha menee käytännössä kaivoon.

    Meidän on kuitenkin katsottava asiaa toisesta näkökulmasta. Mikä saa antipiraatit näin epätoivoisiksi? Mikä saa tekijänoikeusjärjestöt sekä tekijät ja artistit turvautumaan tällaisiin toimiin, jotka selvästikään eivät luovan työn tekijöitä auta saati vähennä laitonta lataamista?

    Yksi syy on lainsäädäntö. Uusimman tapauksen kommentit ilmentävät selkeää hätää: TTVK puolustelee toimintaansa sanomalla että heillä ei ole mitään muuta keinoa puuttua asiaan, ja tämän järjestön ainoa tarkoitus on puuttua asiaan. Luovalla alalla kommentoidaan, että tekijöiden oikeuksia pitää puolustaa jotenkin ja laki ei anna muita mahdollisuuksia.

    Tämä on dogmaattisuutta pahimmasta päästä. Dogmit ovat seuraavat:

    1. Laiton lataaminen vähentää tekijöiden tuloja, joten laittoman lataamisen vähentäminen lisää tekijöiden tuloja.
    2. Oikeusjutut ja uhkailut vähentävät laitonta lataamista.

    Näillä dogmilla tekijänoikeusjärjestöt ovat toimineet kymmeniä vuosia, eivätkä heidän toimensa ole tuottaneet odotettuja tuloksia. Mitä dogmaatikko tekee kun tulokset kyseenalaistavat dogmit? Hän lyö päätä seinään yhä lujempaa. Keinoja muutetaan ja kehitetään, mutta dogmeja ei kyseenalaisteta. Jos pelotevaikutus ei toimi, lisätään pelotetta. Korvausvaatimukset lyödään pilviin ja toivotaan että sillä estetään laiton lataaminen. Eipä ole toiminut.

    Tällä hetkellä tekijänoikeuslainsäädäntömme perustuu muun muassa juuri näihin virheellisiin dogmeihin. Mikäli sisällöntuottajat kyseenalaistaisivat nämä oletukset, se kyseenalaistaisi samalla TTVK:n olemassaolon ja suuren osan sen lobbaustyöstä viimeisten vuosikymmenien ajalta. Moinen käännös ei ole helppoa, eikä se tule tapahtumaan ennen kuin tekijät sitä oikeasti vaativat.

    Tämäkään ei kuitenkaan ole helppoa, sillä nykyinen järjestelmämme ei ole kovin muuntautumiskykyinen. Se perustuu siihen että tekijät kuuluvat kaikki alansa yhteen tekijänoikeusjärjestöön, joka hallinnoi kaikkia sen asiakkaiden oikeuksia. Jaloilla ei yksinkertaisesti ole mahdollista äänestää jos haluaa toimia luovalla alalla, varsinkin kun on täytynyt sopia itsensä levy-yhtiöön tai muuhun julkaisijaan, jotta on ylipäänsä päässyt alalle.

    Näkisin että ainoa järkevä etenemiskeino ja ensimmäinen askel tekijänoikeusuudistuksessa on muuttaa lainsäädäntöä niin, että kaikki lataaminen on laillista. Ensinnäkin tämä poistaisi motivaation ohjata resursseja hyödyttömään ”piraattien vastaiseen sotaan”. Toiseksi se pakottaisi luovan alan hylkäämään virheelliset dogminsa ja auttaisi ottamaan vastaan myös tuoreempia ansaintamalleja.

    Kaikille olisi hyödyksi, että hylkäisimme yhteiskuntana vanhat harhaluulot. On vuosi 2012 ja puhutaan yhä piratismin vaaroista kuin missäkin 80-luvun kasettikopioinnin vastaisessa mainoksessa! Pitäisikö sitten tekijänoikeuksien haltijoiden nostaa kätensä pystyyn yksityisen kopioinnin edessä? Kyllä pitäisi. Tai oikeastaan sen pitäisi ojentaa kätensä kohti faneja ja asiakkaita ja lakata pitämästä näitä kaiken aikaa potentiaalisina rikollisina. Luvaton lataaminen ei ole koskaan merkittävästi vähentänyt luovan alan tuloja. Väittäisin että pikemminkin antipiratismi ja asiakkaiden jatkuva syytteleminen saa monet suhtautumaan koko alaan kyynisesti. Tämä jos mikä on ollut tuhoisaa luovan alan rahoituksen kehitykselle.

    Et ehkä usko niihin tutkimuksiin, joiden mukaan piraatit käyttävät keskimäärin enemmän rahaa kulttuuriin, tai niihin, joiden mukaan luvattomalla lataamisella ei ole merkittävää vaikutusta luovan alan tuloihin. Saatat suhtautua skeptisesti uusiin, optimistisiin, rahoitusmalleihin, jotka eivät ole erityisen riippuvaisia tekijänoikeuksista. Mutta eikö sinustakin jotain ole mennyt pahasti pieleen, kun luova ala suojelee oikeuksiaan lähettämällä sadoille ihmisille kiristyskirjeitä vaitiolovaatimusten kera?

    Yksittäisiä toimijoita ei välttämättä ole hyvä lähteä syyttelemään, vaan tärkeintä on kyseenalaistaa ne virheelliset oletukset, jotka ovat ajaneet luovan alan näin epätoivoiseen asemaan. TTVK ry:n toimintaa voi toki kritisoida. Yhdistyksen jäsenet ovat: Gramex, Kopiosto, Teosto, Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat SATU ry, Suomen elokuvatoimistojen liitto SEL ry, Suomen elokuvatuottajien keskusliitto SEK ry, Suomen muusikkojen liitto SML ry, Musiikkituottajat – Ifpi Finland ry, Av-tuottajien tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry, Suomen Musiikkikustantajat ry, Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry,Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto ry, Suomen Kustannusyhdistys ry, MTV Oy, Yleisradio Oy sekä Sanoma Entertainment Oy.

    Keskustelutilaisuus netin vapaudesta

    Helsingissä pidettiin elokuun puolivälissä kirjastoalan kansainvälinen konferenssi, jonka yhteydessä järjestetiin Internetin vapautta koskeva keskustelutilaisuus. Aiheena olivat yksityisyys, sananvapaus ja tekijänoikeudet. Keskustelijoina olivat muiden muassa Ruotsin piraattipuolueen puheenjohtaja Anna Troberg (ks. video, alkaen 53:30) sekä Verkko ja vapaus -kirjan kirjoittanut Hanna Nikkanen (21:00). Yleisössä oli paljon kirjastoalan ihmisiä eri puolilta maailmaa.

    Olen aiemminkin todennut kirjastoalan ihmisten suhtautuvan avoimesti ja jopa piraattihenkisesti nettiä koskeviin yksityisyys-, sananvapaus- ja tekijänoikeuskysymyksiin, ja tämä keskustelutilaisuus vahvisti käsitystäni. Se, että tämäntyyppinen tilaisuus yliäänsä järjestettiin tällaisella vieraskaartilla, kertoo jo paljon.

    Esitin myös itse yleisökysymyksiä (kohdissa 17:00, 46:15, 1:06:40) ja ehdotin esimerkiksi, että sananvapaudesta ja yksityisyydestä kiinnostuneiden kirjastoalan ihmisten, toimittajien ja kirjailijoiden tulisi solmia yhteistyösuhteita teleyrityksiin, jotka ovat näissä keskusteluissa usein samalla puolella. Lainsäädännöllisen paineen kohdistaminen teleyrityksiin näyttää olevan koko ajan laajeneva trendi ja tämän hetken tärkein sananvapauskysymys länsimaissa.

    Tilaisuuden jälkeen keskustelin Anna Trobergin kanssa, joka sattuu olemaan taustaltaan englannin kielen ja kirjallisuuden opiskelija samoin kuten Harri Kivistökin. Keskustellessamme totesimme, että ennen kesäkuun 2014 eurovaaleja on tiivistettävä piraattipuolueiden kansainvälistä yhteistyötä. Eurovaaleissa on näytettävä, kuinka kansainvälinen ilmiö poliittinen piraattiliike todella on.

    Video keskustelutilaisuudesta:

    Miksi Piraattipuolue ei auta Pirate Bay -sensuurin kiertämisessä?

    Hiljattain uutisoitiin Suomessakin, että ”Britannian piraattipuolue on luonut välityspalvelimen, jonka kautta Pirate Bay -sivustoa voi käyttää estosta huolimatta”. Miksi Suomen piraattipuolue ei ole toiminut näin?

    Siksi, että Suomessa tällaiseen toimintaan liittyy käsittääksemme merkittävä oikeudellinen riski. Piraattilahti.org-tyyppisen palvelun (joka ei ole Piraattipuolueen ylläpitämä) pystyttäminen saatettaisiin korkeimman oikeuden ennakkopäätösten valossa tulkita yhtä pahaksi rikokseksi kuin itse Pirate Bayn ylläpitäjänä toimiminen. Koska jo pelkkä linkittäminen luvattomasti jaossa olevaan teokseen on käsittääksemme Suomessa laitonta, pelkästään Pirate Bayhin menevän uudelleenohjausosoitteen luominen voitaisiin katsoa avunannoksi tekijänoikeusrikokseen.

    Vaikka haluja Pirate Bay -eston kiertämisessä auttamiseen löytyykin puoluehallituksen piiristä, emme koe oikeaksi ottaa riskiä ihmisten kunnallisvaaleja varten lahjoittamilla rahoilla. Mikäli suomalaisille teleyrityksille määrätyt sensuurivaatimukset pysyvät korkeimmassa oikeudessakin, asiaa täytynee kuitenkin harkita uudelleen. Mahdollisia rahoitusjärjestelyjä täytyy miettiä.

    Laajamittaisen nettisensuurin leviämistä Suomeen ei pidä sietää.

    Suomen suurimmat piratismikorvaukset vahvistettu hovioikeudessa

    Turun hovioikeus löi perjantaina oman sinettinsä Helsingin käräjäoikeudessa alkaneelle oikeusmurhalle.

    Suomessa näyttää jo nyt vakiintuneen käytäntö, että Internet-palveluiden tarjoajat voidaan tuomita asiakkaidensa tekemisistä – mutta tämä toimii vasta tekijänoikeusrikoksissa, joissa on kyse isosta rahasta.

    Ja palvelun tarjoajan status voidaan hovioikeudessakin päättää hyvin epämääräisesti, ks. alempi kuva.

    Mistä tuo viimeinen lause on päätelty? Laista? Mitä kautta?

     

    Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 5.6.2002/458:

    15§ Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa

    Kun tietoyhteiskunnan palvelu käsittää palvelun vastaanottajan (sisällön tuottaja) toimittamien tietojen tallentamisen tämän pyynnöstä, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa tallennettujen tietojen sisällöstä tai välittämisestä, jos hän toimii viipymättä tallentamansa tiedon saannin estämiseksi:

    1) saatuaan tietoonsa sitä koskevan tuomioistuimen määräyksen taikka, jos kysymyksessä on tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaaminen, saatuaan 22 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen;

    2) saatuaan muuten tosiasiallisesti tietoonsa, että tallennettu tieto on ilmeisesti rikoslain (39/1889) 11 luvun 10 tai 10 a §:n taikka 17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen. (13.5.2011/512)
    (9.7.2004/655)

    Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos sisällön tuottaja toimii palvelun tarjoajan johdon tai valvonnan alaisena.
    DC++-hubin tapauksessa palveluntarjoaja ei ollut tallentanut mitään tietoa, eikä voi alun perinkään olla siitä vastuussa. Palvelun käyttäjät jakoivat palvelussa vain hetkellisesti listoja tiedostoista, joita heiltä, oman väitteensä mukaan, saattoi ladata.

    Lataaminen tapahtui suoraan käyttäjän omalta koneelta, toisen käyttäjän koneelle. Kuten jo ohjelmiston nimestä (DirectConnect++) voisi ovelampi päätellä.

    Laki ei ole sama kaikille

    Yhä vieläkään operaattorit tai palveluntarjoajat eivät ole vastuussa asiakkaidensa vihapuheista, uhkauksista, kunnianloukkauksista, kiusaamisesta, vakoilusta tai muusta vainoamisesta. Kyseisenlaiset viestit esimerkiksi keskustelufoorumin ylläpitäjä joutuu poistamaan vasta, jos asianomistaja tai viranomainen niin vaatii, ts. saattaa ne palveluntarjoajan tietoon.

    Ja jos kyse on esimerkiksi sähköpostitse tai puhelinverkon kautta tapahtuvasta pahanteosta, operaattoreilla ei ole mitään velvollisuutta – viestintäsalaisuuden puitteissa usein edes oikeutta – estää tällaista viestintää pelkän yhteydenoton perusteella, vaan siihen edellytetään oikeuden päätöstä.
    Nyt tuomittu ”piraattipariskunta” ei ollut kuitenkaan saanut mitään sensuurivaatimuksia. Ei tekijänoikeuksien haltijoilta, joilla oli koko ajan keinot ottaa heihin yhteyttä, ja laillisesti vaatia esimerkiksi tietynnimisten tiedostojen sensurointia. Eikä sen puoleen tuomioistuimelta.

    Oikeudenkäynnin tarkoituksena oli yksinkertaisesti sulkea satunnainen Internetistä löytynyt ”piraattipalvelu”, ja tehdä sen ylläpitäjistä varoittavia esimerkkejä.

    Ja miten helposti tämä onnistuikaan! Pari kotietsintää, ja palvelimet olivat takavarikossa, ja pari oikeudenkäyntiä, niin vaadituista parin miljoonan korvauksista yli 800 kiloeuroa määrättiin maksettavaksi.
    Käytännössä rangaistus tarkoittaa vain, että tuomitut ovat elinikäisesti maksukyvyttömiä. Muiden kuin tekijänoikeuskorvausten osalta todennäköisesti valtio joutuu suorittamaan maksut asianomistajille (esimerkiksi oikeudenkäynti- ym. kulut). Ja ne saattavatkin olla ainoat rahat, joita asianomistajat koskaan näkevät.

    Raha puhuu

    Vertailun vuoksi, suomalaiset teleoperaattorit sentään tuomittiin oikeudessa ”vain” estämään asiakkaidensa pääsy Pirate Bayhin. Operaattoreita ei suinkaan pakotettu luovuttamaan tietoja asiakkaistaan, tai laitteitaan takavarikkoon. Heitä ei ajettu alas kotietsintöjä varten. Estovaatimuksen toimitti ulosottomies, kun käräjäoikeus oli päätöksensä tehnyt.

    Pirate Bayn (täysin tehottoman) sensuroinnin tarkoituksena ei suinkaan ole suojata kyseisiä operaattoreita vastuulta asiakkaidensa tekemisistä, vaan suojata tekijänoikeusmafiaa, jotta nämä eivät joutuisi haastamaan paljon rahakkaampia yrityksiä oikeuteen. Tulottomat nuoret ovat paljon helpompia saaliita tällaiseen noitaoikeudenkäyntiin.
    Samalla hiljalleen hivutetaan Suomeenkin oikeuskäytäntöä, joka antaa yrityksille ja näiden etujärjestöille entistä vapaammat kädet, vallan sensuroida verkosta asioita, joita eivät sinne halua.

    Kun tällaiset tapaukset etenevät hovin kautta korkeimpaan oikeuteen, niistä tulee ihan oikeasti ennakkotapauksia – ellei niitä kumota.

    Teleoperaattoreiden voisi väittää myös tienaavan rahaa piratismilla, jos joku ostaa niiltä palvelua käyttääkseen sitä (muun muassa) laittomaan tiedostojen jakamiseen.

    Turussa tuomitut piraatit eivät olleet rahaa tehneet, heidän palvelunsa oli puhtaasti sosiaalinen keskusteluverkko, jossa käyttäjät lisäksi pystyivät (joidenkin sääntöjen puitteissa) jakamaan tiedostoja keskenään. Kyseiset tiedostot eivät kulkeneet DC++-palvelimen kautta – kyseessä on teknisesti keskustelufoorumi, chatti.

    Mitäs yrititte estää lapsipornon!

    Tuomiosta tulee vaikutelma, että oikeus katsoi raskauttavaksi asianhaaraksi, että esimerkiksi lapsi- ja eläinpornon tai rasistisen materiaalin jakamisesta oli jaettu bännejä käyttäjille.

    Tähän oli todennäköisesti käytetty jotain valmista estolistaa, joita DC++:lle on Internetistä saatavilla – jos esimerkiksi jakoon laittamiesi tiedostojen nimet sisältävät tiettyjä sanoja, sinut suljetaan pois palvelusta.

    Ehkä ylläpitäjät kuvittelivat, että pitämällä kieltolistoja, he estäisivät palveluaan muodostumasta ikävien ihmisten kokoontumispaikaksi. Kuten oikeuden päätöksestä voi lukea, tekijänoikeuksien alaisia aineistoja olisi aivan mahdotonta torjua helppojen hakusanojen avulla. Sekin olisi kuitenkin ollut mahdollista, jos esimerkiksi Teosto olisi tarkalleen kertonut, minkä nimisiä tiedostoja ei saa jakaa.

    Jos ylläpitäjät olisivat sallineet (myös helposti torjuttavan) laittoman aineiston jakamisen, olisiko tuomio ollut pienempi?

    Jos olisi voitu katsoa, että ylläpitäjät eivät pitäneet minkäänlaista jöötä palvelussaan, olisiko asianomistajia alkanut kiinnostaa myös varsinaiset rikosten tekijät, eli ne parituhatta tiedostojen jakajaa, joille olisi koitunut paljon pienemmät korvaukset maksettavaksi kullekin?

    Yhteen sanaan tiivistettynä: Kuvottavaa.