ThePirateBay -serverit jälleen takavarikkoon

Seuraavaa voittoa waretuksenvastaisessa sodassa haettiin iskemällä ThePirateBay -palveluun maanantaiaamuna. Suurta katkosta se ei kuitenkaan aiheuta viihdehedonistin syötteeseen, sillä vaikka TPB ei heti nousisi, kaavanmukainen Hollywood -viihde on edelleen internetissä ilmaiseksi saatavilla, melkeinpä torrent -tekniikkaa helpommin useista verkon streaming -palveluista.

Maailma menettää TPB:n myötä tiedostonjaon pioneerityön tehneen ja myös ensimmäinen 3D-tulostusmallien jakamiseen ryhtyneen torrent -palvelun. Parempi esimerkki tiedostonjaon tärkeydestä on kuitenkin palvelusta löytynyt Nikola Teslan patenttikokoelma. Vaikka en itse sitä kykene hyödyntämään, pieni promille väestöstä pystyy. Jotta teoksen sisältämästä informaatiosta voisi manifestoitua ihmiskunnalle hyötyä, mahdollisimman monella tulee olla siihen esteetön, ilmainen pääsy.

On totta, että TPB oli peli- ja seksisivumainostuotoilla ylläpidetty, rankkaa uudistamista kaipaava latauspalvelu. Muut torrent -palvelut on rahoitettu pitkälti samalla tavalla, mihin suuri osasyy on se, että lain harmaalla alueella toimivissa palveluissa mainostamisessa on suuremmat riskit. Kehitystyökin tuppaa pitkässä juoksussa pysähtymään, jos resursseja ei ole.

Vääntö tiedon- ja tiedostonjaon vapaudeksi jatkuu, eikä taannoinen TPB -takavarikko vielä tarkoita palvelun pysyvää katoamista. Kuten tapana, ihmisyys keksii keinot ylittää kaikki eteentulevat haasteet.

Tapani Karvinen
pj, Piraattipuolue

Pieni yösoitto piraattinäkökulmasta

Muutama päivä sitten uutisoitiin, että Neil Hardwick kielsi julkaisemasta ohjaamansa Pieni yösoitto -elokuvan DVD-versiota, koska julkaisija MTV oli vaihtanut elokuvan musiikin. MTV halusi pihistellä tekijänoikeuskorvauksissa ja vaihtoi tunnetut kappaleet korvauksettomaan hissimusiikkiin. Hardwick selostaa tapausta myös tuoreessa kirjoituksessaan Suomen elokuvaohjaajaliiton verkkosivuilla.

Tapauksessa näkyy se, miten tekijänoikeudet nykyisellään heikentävät teosten saatavuutta. MTV on katsonut oikeuksien hankkimisen elokuvan alkuperäiseen musiikkiin liian työlääksi ja kalliiksi. Koska muutettu versio ei ymmärrettävästi kelpaa ohjaajalle, teos jää toistaiseksi vaille DVD-julkaisua. En löytänyt verkosta tietoa, että elokuvaa olisi julkaistu aiemmin myöskään VHS-tallenteena. Piraattipuolue ajaa tekijänoikeussuojan lyhentämistä enintään kymmeneen vuoteen teoksen julkaisusta. Miten Pienelle yösoitolle olisi käynyt piraattien mallissa?

Ensin muutamia taustapohdintoja.

Ensinnäkin, jos piraattien agenda olisi jo toteutettu, MTV:llä ei olisi ollut mitään syytä pyrkiä vaihtamaan elokuvassa ollutta musiikkia. Sekä elokuvan että musiikin tekijänoikeussuoja olisi jo rauennut, joten MTV olisi halutessaan voinut uudelleenjulkaista elokuvan alkuperäisellä musiikilla täysin vapaasti.

Neil Hardwickille taikka elokuvan muille tekijöille saati musiikin tekijöille ei olisi tarvinnut maksaa korvauksia. Toisaalta elokuva olisi saatu aiempaa laajempaan levitykseen alkuperäisessä muodossaan. MTV (tai levittäjä Finnkino) olisi tehnyt työn DVD-julkaisun aikaansaamiseksi ja markkinoimiseksi, ja saanut siitä myös mahdollisen rahallisen hyödyn. Tosin DVD:n painosmäärä on nytkin ollut niin pieni, joitain satoja kappaleita, joista kaupoille toimitettu 120, että julkaisu olisi varmaaankin joka tapauksessa ollut tappiollinen. Tekijöiden saamatta jäänyt tulo olisi siis joka tapauksessa pieni, oli kyse sitten nykymallista tai piraattien mallista.

Piraattien mallissa alkuperäiset tekijät olisivat myös voineet alun perin tehdä MTV:n kanssa sopimuksen, jossa olisivat esimerkiksi sitoutuneet olemaan antamatta teosta kenenkään muun julkaistavaksi sillä ehdolla, että MTV teoksen mahdollisesti myöhemmin julkaistessaan maksaa heille korvauksia. Tällaiseen sopimusmenettelyyn ei tarvita erillistä tekijänoikeuslainsäädäntöä. Mikäli tällaista sopimusta ei olisi tehty, tekijät olisivat itse voineet antaa teoksen kenen tahansa muun tahon julkaistavaksi korvausta vastaan jo ennen vuotta 1997.

Piraattien ajaman mallin puitteissa joku olisi periaatteessa halutessaan voinut julkaista vuoden 1997 jälkeen elokuvasta myös version, jossa musiikit olisi vaihdettu. (Mitään kannustinta musiikin vaihtamiseen ei tosin olisi ollut.) Tällöin teoksen markkinoinnissa olisi pitänyt tehdä selväksi, että teosta on muutettu. Piraatithan ovat myös voimakkaasti kuluttajansuojapuolue. Emme halua, että teosta voi markkinoida Pienenä yösoittona, jos se ei enää ole alkuperäinen Pieni yösoitto, sillä tämä olisi kuluttajan harhaanjohtamista.

Mutta mitä olisi tapahtunut Neil Hardwickin ohjaamalle, vuonna 1987 valmistuneelle elokuvalle Pieni yösoitto, mikäli piraattien tekijänoikeusmalli olisi ollut voimassa jo elokuvan valmistumisaikana?

1) Luultavasti MTV olisi julkaissut elokuvan ennen vuotta 1997 VHS-nauhalla. Tähän sillä olisi ollut kannustin, koska tekijänoikeuden päättyessä 1997 kenellä tahansa muullakin olisi ollut julkaisuoikeus, ja MTV olisi halunnut varmaankin hyödyntää ”kuka ehtii ensin” -tilanteen. MTV olisi luultavasti kiirehtinyt julkaisemaan elokuvan myös DVD-formaattiin siirtymisen yhteydessä. Tähänkin sillä olisi ollut etu muihin nähden, koska sillä on ollut hallussaan elokuvan alkuperäiskopio, varmasti VHS-laatua parempi. Elokuva olisi siis ollut yleisön saatavilla nykyistä paremmin.

2) Elokuva olisi julkaistu alkuperäisen musiikin kanssa. MTV:llä ei olisi ollut mitään syytä vaihtaa musiikkia.

3) Elokuvan tekijät joko olisivat saaneet korvausta julkaisusta myös vuoden 1997 jälkeen tai sitten eivät. Tämä olisi riippunut heidän MTV:n kanssa tekemästään sopimuksesta.

4) Jokin kolmas taho olisi voinut julkaista elokuvan vuoden 1997 jälkeen myös lupaa kysymättä ja korvauksia maksamatta. Mikäli tämä kolmas taho olisi kuitenkin halunnut julkaista teoksen mahdollisimman hyvälaatuisena alkuperäisnauhan pohjalta, se olisi joutunut vuokraamaan tai ostamaan alkuperäisnauhan MTV:ltä. Elokuva olisi ollut joka tapauksessa paremmin saatavilla, ja vaikutus vaikkapa Neil Hardwickin tulotasoon plus-miinus-nolla nykyjärjestelmään verrattuna (nythän julkaisua ei tapahdu, eli ei tule rojalttejakaan).

5) Tekijät itse olisivat myös voineet antaa alkuperäisnauhan korvausta vastaan kenelle tahansa taholle, joka olisi ollut halukas julkaisemaan sen. Tämä kolmas taho olisi saattanut olla vaikkapa tämäntyyppisten elokuvien uudelleenjulkaisuun erikoistunut taho, jolla olisi ollut suurempi motivaatio sen markkinointiin kuin MTV:llä. Tällöin tekijöiden saama taloudellinen hyöty olisi voinut olla jopa suurempi kuin nykyjärjestelmän puitteissa.

Tämän esimerkkitapauksen pohjalta voidaan siis sanoa, että Piraattipuolueen ehdottama tekijänoikeusmalli parantaisi teosten saatavuutta. Pieni yösoitto olisi hyvin todennäköisesti ollut jo vuosia saatavilla DVD:nä. Seuraukset tekijöiden teoksesta saaman taloudellisen hyödyn määrään olisivat voineet olla nykyjärjestelmään verrattuna kielteiset, plus-miinus-nolla, tai jopa myönteiset, tilanteesta riippuen.

Koska nykyjärjestelmä ei ole kannustanut teoksen asialliseen uudelleenjulkaisuun, tekijät eivät ole hyötyneet uudelleenjulkaisun tuomasta rahasta. Toisaalta MTV ei selkeästikään ole odottanut merkittävää kysyntää kun painosmäärä on ollut niin vähäinen ja musiikki on vaihdettu korvauksien maksamisen välttämiseksi. Tekijöiden mahdollisesti saamat tulot olisivat siis joka tapauksessa olleet vähäisiä. Piraattien ajamassa järjestelmässä tämä sama vähäinen raha olisi varmaankin niin ikään jäänyt saamatta, mutta teos olisi nyt paremmin yleisön saatavilla ja aivan alkuperäisessä muodossaan. Riippuu kunkin eettisistä lähtökohdista, kumpaa lopputulosta pitää parempana.

Alkava viisivuotiskausi ratkaisee vapauksiemme kohtalon

Tämä poliittisen piraattiliikkeen perustaja Rick Falkvingen kolumni julkaistiin alun perin vertaisverkkoasioihin keskittyvällä TorrentFreak-sivustolla:

Euroopan parlamentin vaalit ovat ovella. Äänestyksen alkuun on noin kuukausi aikaa, ja varsinaiset äänestyspäivät ovat 22.-25.5. Verkon vapautta puolustaneet aktivistit ja huolestuneet kansalaiset ovat saavuttaneet viiden viime vuoden aikana monia voittoja, mutta näyttää siltä, että ratkaisevat taistelut käydään seuraavan viiden vuoden aikana. Äänelläsi on väliä.

Euroopan parlamentin jäsenistä äänestettiin viimeksi kesäkuussa 2009. Vaalikausi on nyt lopuillaan, ja vaalit pidetään kuuden viikon kuluttua. Verkon vapautta puolustava liike on saanut ennennäkemätöntä menestystä ja pystynyt pitämään pimeyden voimat kahleissa kuluvana vaalikautena. Seuraavalla kaudella on pelkän pahan vastustamisen sijasta mahdollista kääntää muutoksen suunta ja saada aikaan parannuksia.

Kuten tiedätte, olen ensimmäisen, Ruotsin, piraattipuolueen perustaja. Ruotsin piraattipuolue menestyi vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa ja on sen kautta saanut paljon aikaan osana laajempaa vapausliikettä. Pysäytimme kolmesta poikki -lakien rantautumisen Eurooppaan. Monilta on tainnut jo unohtua, että oli olemassa aivan todellinen vaara siitä, että viihdeteollisuus olisi saanut oikeuden katkaista ihmisten nettiyhteyksiä pelkän sormella osoittelun perusteella. Myös ACTA-sopimuksen pysäyttämisessä oli tärkeää se, että meillä oli omat edustajamme parlamentissa. Verkkoneutraliteettia puolustava kantamme sai tärkeässä ensimmäisessä käsittelyssä juuri taakseen Euroopan parlamentin enemmistön. Onnistuimme myös saamaan merkittävää tukea radikaalille tekijänoikeusehdotukselle, joka muun muassa laillistaisi epäkaupallisen kopioinnin ja kieltäisi DRM-kopiosuojaukset. Tämä vain taustatiedoksi.

Viiden viime vuoden aikana vapausliikkeemme ja melkeinpä kokonainen sukupolvi on onnistunut pitämään pimeyden voimat aisoissa. Seuraavan viiden vuoden aikana meillä on mahdollisuus ottaa aloite omiin käsiimme ja oikeasti parantaa asioita sen sijaan että vain koetamme estää niiden menemisen huonompaan suuntaan. On mahdotonta korostaa liikaa tämän tilaisuuden tärkeyttä. Tilaisuuden hyödyntäminen riippuu kuitenkin siitä, että Euroopan parlamentissa on edustajia, jotka pystyvät olemaan yritysten lobbareita äänekkäämpiä.

Euroopan parlamentin jäsenen on itse asiassa aika helppo olla yrityslobbareita äänekkäämpi. Lobbareilla on valta silloin, ja vain silloin, kun parlamentin jäsenillä ei ole itsellään selkeää näkemystä käsiteltävästä asiasta. Kun parlamentissa on jäseniä, jotka pystyvät kuittaamaan lobbareiden paskapuheet paskapuheina, lobbareiden vaikutusvalta romahtaa nopeasti. Siksi europarlamentaarikoiksi on saatava ihmisiä, yksilöitä, jotka ymmärtävät näitä kysymyksiä ja osaavat pitää meteliä.

Seuraavan viiden vuoden aikana käsittelyyn tulee asioita, joiden kautta pääsemme liputtamaan vapauden puolesta. Euroopan parlamentissa on jo käsittelyssä verkkoneutraliteetin varmistava laki, jossa tehdään selväksi, että kaikki asiakkaat ovat tasa-arvoisia, eivätkä teleyritykset voi suosia yksittäisiä asiakkaita toisten kustannuksella. Tämä on ratkaisevan tärkeää. Kyse on siitä, haluammeko markkinoiden olevan oikeasti vapaita kaikille. Voitimme jo lain ensimmäisen käsittelyn, mutta lakia pallotellaan vielä edes takaisin eri EU-toimielinten välillä, joten asia ratkaistaan tulevalla vaalikaudella.

Verkkoneutraliteetista päätetään lopullisesti seuraavan viiden vuoden aikana.

Vieläkin tärkeämpää on se, että Euroopan Unionin koko tekijänoikeuslainsäädännön perusteet määritellään uusiksi tulevalla vaalikaudella. Aivan kirjaimellisesti kaikki mahdollisuudet ovat avoinna, ja monet yritysten edunvalvojat pyrkivät lyttäämään valinnan- ja sananvapauden. Olemme kuitenkin jo oppineet olemaan heitä äänekkäämpiä ja menestyksekkäämpiä. On todellakin mahdollista saada pitkäaikaisesti varmistettua sananvapauden, viestintäsalaisuuden ja perusoikeuksien toteutuminen verkossa, ja täysin selvästi osoittaa että nämä oikeudet ovat vahvempia kuin voimakkaan, mutta nykyaikana pohjimmiltaan tarpeettoman viihdeteollisuuden kopiointimonopolit.

Tiedostonjakaminen voidaan laillistaa ja kopiosuojaukset kieltää seuraavan viiden vuoden aikana.

Verkon tulevaisuudesta päätetään kuuden viikon kuluttua. Euroopan tapahtumat vaikuttavat muuhun maailmaan. Jos kulttuurin ja tiedon jakaminen laillistetaan Euroopassa, sitä ei voida missään muuallakaan täysin kieltää. Nykypäivän naurettavan tekijänoikeusjärjestelmän kumoamiseen riittää yhdenkin maan päätös. Kunhan tiedostonjakaminen laillistetaan, ja tosiaankin painotan sen olevan aivan mahdollista, vaatimukset kovemmista keinoista tekijänoikeuksien rikkojia vastaan valuvat tyhjiin.

En halua käyttää TorrentFreakin [kolumnin alkuperäinen julkaisupaikka] palstoja vain yritykseen saada lisää ääniä piraattipuolueille. Se olisi tämän arvokkaan palstatilan väärinkäyttöä, eikä siihen ole tarvettakaan kun kaikki muutenkin tietävät, että olen piraattiliikkeen perustaja, ja osaavat suhtautua teksteihini sitä kautta. Lähdin perustamaan piraattiliikettä siksi, että silloin oli, ja edelleenkin on, huutava pula poliitikoista, jotka antavat näille asioille riittävästi painoarvoa. Toisin sanoen, on huutava pula vaaleilla luottamustehtäviin valituista vapausaktivisteista, jotka ymmärtävät verkon tärkeyden.

Pyydänkin kaikkia Euroopassa asuvia äänestämään Euroopan parlamentin vaaleissa. Äänestä ehdokasta, joka ottaa nämä asiat tosissaan.

Ehdokkaan puoluetaustalla ei ole niin väliä. Kaikki samalla asialla olevat ihmiset toimivat joka tapauksessa yhteistyössä Euroopan parlamentissa, puolueesta riippumatta. Tarvitsemmekin parlamenttiin juuri yksilöitä, jotka ymmärtävät verkkoneutraliteetin, perusoikeuksien ja tekijänoikeusjärjestelmän uudistamisen päälle. Jos luet tätä, kuulut hyvin todennäköisesti siihen joukkoon, joka ymmärtää näiden asioiden olennaisen ja arkipäiväisen merkityksen yhteisessä tulevaisuudessamme.

Toukokuussa valta on käsissämme. Pyydän vain, että olet mukana päättämässä.

Käännös: Piraattipuolue. Tekstin ja suomennoksen lisenssi: CC-by-nc
Kuva: Carl Johan Rehbinder / Wikimedia Commons (CC-by-sa)

Arhinmäki herätti henkiin tekijänoikeuslobbareiden sensuurilain

Itsekin elättelin viime eduskuntavaalien jälkeen toiveita, että Paavo Arhinmäki saattaisi kulttuuriministerinä tuoda edes hieman järkeä tekijänoikeuslakiin. Maanantaina pidetyn vuosittaisen tekijänoikeusfoorumin myötä nämä toiveet ovat karisseet. Arhinmäen retoriikka on kaunista, mutta teot rumia.

Arhinmäki kertoi maanantaiaamuisessa puheessaan ministeriön hänen pyynnöstään käynnistämästä tekijänoikeuslain muutosselvityksestä. Ajatuksia esittelivät ministeriön virkamiehet tarkemmin myöhemmin päivällä.

Puheissaan Arhinmäki on suhtautunut kielteisesti verkkosensuuriin, siis sivustoille pääsyn estämiseen tekijänoikeuksien rikkomisen perusteella. Hän ei kuitenkaan taannoin reagoinut mitenkään, siis esimerkiksi esittänyt lainmuutoksia, kun The Pirate Bay sensuroitiin nykyisen lain puitteissa. (Sensuuri ei toki käytännössä ole erityisen tehokas, mutta tämä on sivuseikka.)

Nyt Arhinmäen johdolla suunnitellaan, ei suinkaan sensuurin vähentämistä, vaan helpottamista. Kaavailtujen muutosten myötä tekijänoikeusjärjestöjen olisi helpompi vaatia ulkomaisia nettisivustoja pysyvästi sensuroiduiksi. Tällä hetkellä sensuuri on periaatteessa väliaikainen toimenpide, joka edellyttää kanteen nostamista myös sensuroitavaa verkkopalvelua vastaan, ja joka pitää hakea jokaisen teleyrityksen osalta erikseen. Ehdotettujen muutosten myötä toimenpiteestä tulisi pysyvä, ja sen voisi hakea kerralla kaikkia teleyrityksiä koskien.

Ehdotus on tältä osin käytännössä sama kuin pari vuotta sitten Musiikkituottajien Lauri Rechardtin johdolla suljettujen ovien takana viimeistä pilkkua myöten valmisteltu lakiehdotus, jonka Piraattipuolue tuolloin vuoti julkisuuteen.

Kyseisen ehdotuksen keskeisiä pointteja olivat juurikin, että sensuuria ei olisi sidottu kanteen nostamiseen verkkopalvelua vastaan, ja että sen voisi hakea kerralla kaikkia teleyrityksiä kohtaan. Juuri näitä samoja seikkoja korostivat ministeriön virkamiehet esitellessään kaavailtuja muutoksia nyt tekijänoikeusfoorumissa!

Lisäksi ministeriössä pohditaan jostain käsittämättömästä loukosta esiin putkahtanutta ehdotusta piratismiin liittyvän verkkoliikenteen hidastamisesta. Apuna käytettäisiin deep packet inspection -menetelmää, joka ei suinkaan ole ongelmaton yksityisyyden suojan suhteen. Ongelmavyyhti pikemminkin. Teleyritysten järjestön Ficomin edustaja suhtautuikin omassa puheenvuorossaan ideaan nihkeästi.

Ehkä tässä on jokin sellainen tausta-ajatus, että ehdotetaan niin älyttömiä keinoja, että ne tarkemmassa tarkastelussa osoittautuvat mahdottomiksi toteuttaa. Siten säilytettäisiin kasvot sekä tekijänoikeusjärjestöihin että nuoreen äänestäjäkuntaan päin. Toivossa on hyvä elää. Tekojen tasolla Arhinmäki kuitenkin toistaiseksi siis siunaa nettisensuurin.

Taannoin eduskunnan käsittelyssä oli niin kutsuttu varoituskirjelaki, joka raukesi vaalikauden päättymiseen. Laissa teleyritykset olisi valjastettu lähettelemään piratismista epäillyille varoituskirjeitä ilman mitään ”turhaa” oikeuskäsittelyä. Tekijänoikeusfoorumissa tehtiin nyt selväksi, että tätä lakia ei ole tulossa. Musiikkituottajien Lauri Rechardt kyllä ilmoitti edelleen toivovansa sellaista.

Nykyinen tekijänoikeusjärjestöjen kiristyskirjetoiminta Nalle Puh -läppärien takavarikointeineen saa kuitenkin Arhinmäen puolesta jatkua. Sitä ei esitetä mitenkään rajoitettavaksi.

Ministeriö aikoo kuitenkin selvittää, olisiko yksityishenkilöille koituvia seuraamuksia tekijänoikeusrikoksista tarvetta kohtuullistaa. Tämä on ehdotukseen kirjattu sen verran ympäripyöreästi, ettei mitään todellista muutosta kannata toivoa. Ehdotuksessa esitetty ajatus siitä, että rikosasioiden sovittelua voitaisiin soveltaa nuoriin tekijänoikeusrikollisiin, olisi käytännössä hyvin vähämerkityksinen. Jättikorvauksia se ei varsinaisesti estäisi. Nykyiselläänkin korvauksia voidaan sovitella, mutta sehän on täysin tekijänoikeusjärjestöistä ja viihdeteollisuudesta kiinni paljonko haluavat sovitella, ja niin olisi kyseisen muutoksen jälkeenkin.

Arhinmäki syytti puheessaan epäsuorasti Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen laatijoita harhaanjohtamisesta: ”aloitteeseen on kirjattu sisään paljon sellaisia esityksiä, jotka eivät ole käynyt ilmi aloitteen lyhyessä esittelyssä”. Arhinmäki myös vältti ottamasta mitään kantaa aloitteen sisältöön. Kannan ottaminen olisi ”kansalaisaloitteen ideaa vastaan”, koska ideahan on juurikin ohittaa ministeriövalmistelu viemällä asia suoraan eduskuntaan.

Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite jätetään eduskunnalle 26.11., jolloin asiasta järjestetään myös monipuolinen seminaari. Aloitteen lähetekeskustelu varmaankin nähdään ennen joulua, ja sen valiokuntakäsittely sijoittunee helmi-maaliskuulle. Toivo kohdistuu nyt tähän aloitteeseen. Mikäli aloitteen käsittelyn aikana valiokunta ilmaisee esimerkiksi paheksuntansa joistakin kohtuuttomista rangaistuksista tai kyseenelaistaa verkkosensuurin mielekkyyden, saattaisi tällä olla merkittävä vaikutus ministeriön suunnitelmiin.

Tärkeää on, että sivistysvaliokuntaan päätyy tällä kertaa kuultavaksi oikeasti monipuolinen asiantuntijajoukko.

Se olisi uutta.

Eduskunta on nimittäin juuri hyväksymäisillään erään tekijänoikeuslain muutospaketin. Sitä käsiteltäessä valiokunta kuuli pelkästään tekijänoikeusjärjestöjen ja viihdeteollisuuden lobbareita. Tämä siitä huolimatta, että niinkin hiljattain kuin viime keväänä julkisuudessa heräsi arvostelua valiokunnan yksipuolisia kuulemisia kohtaan.

Nyt eduskunnasta putkahtavassa paketissa on itse asiassa jotain hyvääkin. Niin sanottuihin orpoteoksiin liittyviä ongelmia vähennetään. Mediayhtiöt saavat myös mahdollisuuden helposti uudelleenjulkaista reilua kymmentä vuotta vanhempaa aineistoa vaikkapa verkkoarkistoissa. Näin historianopiskelijan näkökulmasta se on merkittävä muutos, joka parantaa arkistoaineistojen saatavuutta.

Ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Tähän lainmuutokseen liittyy myös musiikkiäänitteiden suojan (nk. lähioikeuksien) pidentäminen 50:stä 70:een vuoteen.

Järkeä tekijänoikeuslakiin ei ole ”piraattialoite”

Tekijänoikeuspamppu Lauri Kaira lyttäsi eilen Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteen ”piraattialoitteena”. Kairan taktiikkana on siis ”syyllistäminen assosiaatiolla” -niminen argumentaatiovirhe: piraatit ovat pahoja, Järkeä tekijänoikeuslakiin on piraattialoite, siispä se on paha aloite. Yrityksenä on puijata kansanedustajat vastustamaan koko aloitetta.

Tässä syitä, miksi Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei ole piraattialoite:

  • Piraattipuolue ei ollut järjestönä mukana aloitteen valmistelussa. Aloite on monista eri taustoista tulevien kansalaisaktiivien työn tulos, kuten viikko sitten haastattelussa totesin. Puolue ei ole myöskään rahallisesti tukenut aloitetta.
  • Piraattipuolue on toki kannattanut aloitetta, koska jos aloite menisi läpi, 9-vuotiaiden tyttöjen läppäreitä ei enää voitaisi käydä takavarikoimassa, eikä tavallisille kansalaisille lätkiä satojen tuhansien eurojen vahingonkorvaustuomioita. Tämä ei tee aloitteesta piraattialoitetta, tai jos tekee, niin sitten suurin osa suomalaisista on piraatteja, koska suurin osa suomalaisista taitaa olla näistä tekijänoikeuslain ylilyönneistä samaa mieltä Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen kanssa.
  • Piraattipuolue vaatii teosten (epäkaupallisen) jakamisen laillistamista. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolue vaatii The Pirate Bayn sensuroinnin lopettamista. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolue vaatii tekijänoikeuden suoja-ajan lyhentämistä. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolueen näkemys aloitteesta onkin: ”Aloitteeseen on kohdistettu perusteetonta arvostelua siitä, että se suhtautuisi sallivasti piratismiin. Piraattipuolueen tavoitteiden näkökulmasta syytökset eivät pidä paikkaansa, vaan aloitteen tavoitteet ovat varovaisia.”
  •  
    Lauri Kaira väittää kirjoituksessaan, että aloitteen kannattajat olisivat valehdelleet väittäessään lataamisen vertaisverkosta olevan yhtä vakava rikos kuin kuolemantuottamus.

    Oikeasti Kaira on se, joka tässä johtaa ihmisiä harhaan. Käytännössä kaikki musiikkia vertaisverkosta lataavat myös samalla jakavat teoksia. Sen 9-vuotiaan tytön läppäri käytiin takavarikoimassa juuri sen takia, että häntä epäiltiin tekijänoikeusrikoksesta, kun hän latasi ja samalla jakoi yhtä levyä. Tekijänoikeusrikoksen enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta, sama kuin kuolemantuottamuksen.

    Aloitteessa todetaan: ”Esitys pyrkii selventämään tekijänoikeuslain (404/1961) sisältöä siten, että laissa palataan ennen vuoden 2005 rikos- ja tekijänoikeuslakiuudistusta vallinneeseen tilaan siinä määrin kuin asiaa säätelevät direktiivit antavat Suomelle kansallista liikkumatilaa.”

    Sikäli kuin olen ymmärtänyt, niin eivät tekijät ennen vuotta 2005 olleet mitenkään ”lainsuojattomia”, kuten Kaira pelottelee aloitteen vaikutuksista puhuessaan.

    ”Esityksen mukaan laista poistettaisiin kielto tehdä kopioita laittomasta lähteestä”, Kaira toteaa. Tämä on totta, mutta tässä vain palattaisiin vuotta 2005 edeltäneeseen tilanteeseen. Peruste on se, että on kohtuutonta odottaa kansalaisten tietävän mikä video YouTubessa sattuu olemaan sinne laillisesti ladattu ja mikä laittomasti. Varsinaiseen piratismiin tämä ei vaikuta, koska käytänössä kaikki vertaisverkoista lataavat myös samalla jakavat, ja jakaminen olisi edelleen laitonta.

    ”Mikäli aloite menisi läpi, myöskään piratismin uhriksi joutunut ei voisi enää selvittää piraatteja levittävän nettiliittymän omistajaa”, väittää Kaira. Tämä pitää paikkansa vain sikäli, että tavallisten yksityishenkilöiden ahdistelu varoituskirjeillä loppuisi. Sen sijaan merkittäviin netin piraattipalveluihin voitaisiin edelleen puuttua. Huomauttaisin myös, että nykyisellään vaikkapa netin kautta laittoman uhkauksen kohteeksi joutunut ei saa omin päin oikeudelta teletietoja, vaan asian hoitaa poliisi.

    Lauri Kaira ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen Antti Kotilainen eivät aja tavallisen pienituloisen suomalaisen luovan työn tekijän asiaa. He ajavat viihdeteollisuuden kansainvälisten suuryritysten asiaa. Ne haluavat pelottelulla alistaa tavalliset ihmiset nöyriksi kuluttajiksi ja kontrolloida mitä nämä tietokoneillaan tekevät ja mitä palveluja käyttävät. Eduskunnassa on perinteisesti kunneltu lähinnä viihdeteollisuuden lobbareita, kuten Helsingin Sanomat taannoin uutisoi.

    Suomessa ja monissa muissakin Euroopan maissa nettipalvelujen tarjoajilla on paljon kapeampi vastuuvapaus kuin Yhdysvalloissa. Muun muassa tämän vuoksi merkittävimmät nettipalvelut tulevat Yhdysvalloista ja rahat menevät sinne. Tämä ei ole mikään pelkkä piraattien huoli. Aalto-yliopiston professori Erkki Ormala puhui samasta asiasta juuri pari viikkoa sitten Helsingin Edistyskokoomuksen järjestämässä tilaisuudessa.

    Muutamille viihdeteollisuuden suuryrityksille ylitiukasta tekijänoikeuslaista on hyötyä, koska ne voivat sitä kautta kiristää nettipalveluita erilaisilla oikeusuhkailuilla, tukahduttaa kilpailun ja ohjata kaikki kuluttajat omiin palveluihinsa. Sillä asialla nämä laurikairat ja anttikotilaisetkin ovat.

    Suositeltavia kansalaisaloitteita

    Suomessa on nyt voimassa laki, jonka myötä 18 vuotta täyttäneet kansalaiset voivat tehdä eduskunnan käsittelyyn meneviä laki- ja toimenpidealoitteita. Aloitteen taakse tarvitaan 50 000 allekirjoitusta puolessa vuodessa. Tällä hetkellä on avoinna useita kansalaisaloitteita, jotka vastaavat Piraattipuolueen tavoitteita (puolue ei ole laatinut näitä aloitteita, vaan ne ovat laajemman kansalaisaktiivisuuden tulosta):

    Järkeä tekijänoikeuslakiin

    Toimenpidealoite perustulosta

    Puolueohjelma: ”Sosiaaliturvan tulee pääosin perustua kaikkien kansalaisten vastikkeettomaan perustuloon, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason ja kannustaa hankkimaan ylimääräisiä tuloja.”

    Kansalaisaloitteen nimirajan laskeminen

    Piraattipuolue vaati aikanaan lausunnossaan, että kansalaisaloitteen taakse tarvittava nimimäärä olisi 20 000 ja keräysaikaa vuosi. Nyt määrä on 50 000 ja keräysaikaa puoli vuotta. Kansalaisaloitteessa esitetään rajan laskemista 10 000:een, mutta keräysaika pysyisi puolena vuotena.

    Lisäys 13.3.: Ks. myös blogaus Kansalaisaloitetta pitää vielä kehittää.

    Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla (päivitys 13.3.: linkki vaihdettu toiseen, suositumpaan aloitteeseen)

    Puolueohjelma: ”Toisen kotimaisen kielen opiskelun tulee olla kaikilla oppiasteilla vapaaehtoista.”

    Kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopuminen

    Puolueohjelma: ”Yksilönvapauksiin kuuluu itsemääräämisoikeus silloinkin, kun se on haitaksi henkilön omalle terveydelle.”

    Vallan uusjako – sitovat kansanäänestykset käyttöön

    Aloitteessa esitetään, että aloitteen tekijä voisi valita, viekö asian eduskunnalle vai sitovaan kansanäänestykseen.

    Puolueohjelma: ”Kansalaisilla tulee olla paremmat mahdollisuudet vaatia lisää tietoa käsiteltävistä asioista ja päätöksistä, sekä vaikuttaa itse päätöksentekoon, esimerkiksi kansalaisaloitteiden ja kansanäänestysten muodoissa.”

    Lausunto: ”Olisi syytä harkita myös varsinaisen suoran kansanäänestysaloitteen käyttöönottoa.”

    Henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden puolesta

    Aloitteen mukaan ”valtiolla ei ole oikeutta puuttua yksilön henkilökohtaiseen vapauteen, kun kyseessä on yksilön oma elämä, vaan ainoastaan henkilöiden väliseen toimintaan silloin, kun yhden toiminta uhkaa toisia”.

    Puolueohjelma: ”Lain on taattava ihmisille mahdollisimman kattavat yksilönvapaudet, jotka mahdollistavat sellaisen toiminnan, joka ei loukkaa muiden vapauksia. Yksilönvapauksia tulee rajoittaa ainoastaan sen ollessa välttämätöntä toisten vapauksien ja oikeuksien suojaamiseksi. Teon kieltämisen perusteeksi ei riitä se, ettei joku pidä siitä. Yksilönvapauksiin kuuluu itsemääräämisoikeus silloinkin, kun se on haitaksi henkilön omalle terveydelle.”

    Aloite eduskunnalle eutanasialainsäädännön valmisteluun ryhtymisestä (lisätty 13.3.)

    Puolueohjelma: ”Yksilönvapauksiin kuuluu itsemääräämisoikeus silloinkin, kun se on haitaksi henkilön omalle terveydelle.”

    Kesäajasta luopuminen (lisätty 14.3.)

    Puolueohjelma: ”Piraattipuolue haluaa poistaa kesäaikajärjestelmän käytöstä EU-tasolla, jossa nykyinen Suomen käyttämä järjestelmä on määritetty.”

    Neuvoja Arhinmäelle

    Suuri osa kansalaisista tuntuu olevan sitä mieltä, että tekijänoikeuslaissa on ainakin kaksi kohtuutonta seikkaa: suurimmillaan satoihin tuhansiin euroihin nousevat tavallisten yksityishenkilöiden maksettavaksi määrätyt korvaukset ja aggressiiviset toimintatavat maksuvaatimuskirjeiden lähettelyssä.

    Näitä edellämainittuja arvosteli myös kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki kirjoituksessaan. Arhinmäen soisi havaitsevan olevansa sellaisella paikalla, josta hän voi konkreettisesti puuttua asiaan. Hän voi lopettaa ylimitoitetun toiminnan parilla yksinkertaisella lakimuutoksella.

    Koska Arhinmäki on mielestäni ehkäpä mukavin tyyppi tämänhetkisestä ministerikööristä, ajattelin auttaa ja muotoilla nämä muutokset konkreettisten lakiehdotusten muotoon. Ei tarviste kuin kopioida ja liittää (ehdotusten seuraukset selkokielisesti alempana).

    1. Laki tekijänoikeuslain 56 a §:n ja 57 §:n muuttamisesta

    Eduskunnan päätöksen mukaisesti

    lisätään tekijänoikeuslain (404/1961) 56 a §:ään uusi 3 momentti, ja

    muutetaan lain 57 §:n 1 momentti seuraavasti:

    56 a §
    Tekijänoikeusrikkomus 

    ————-

    Tekijänoikeusrikkomuksena ei pidetä sellaista tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla tapahtuvaa tämän lain säännösten vastaista tekoa, jossa teos on asetettu saataville ilman ansiotarkoitusta.

    57 §
    Hyvitys ja korvaus 

    Joka vastoin tätä lakia tai 41 §:n 2 momentin nojalla annettua määräystä käyttää teosta taikka tuo maahan tai Suomen alueelle edelleen kolmanteen maahan kuljetettavaksi teoksen kappaleen, on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Vastoin lakia tapahtuvasta teoksen kappaleen valmistamisesta yksityistä käyttöä varten on hyvitysvelvollisuus vain siinä tapauksessa, että kappaleen valmistaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että kopioitava aineisto on saatettu yleisön saataviin vastoin tätä lakia. Yksityishenkilön suorittaman kohtuullisen hyvityksen suuruus on enintään 20 000 euroa.

    Tämä laki tulee voimaan _ päivänä _kuuta 20_.

    2. Laki rikoslain 49 luvun 1 §:n 3 momentin muuttamisesta

    Eduskunnan päätöksen mukaisesti

    muutetaan rikoslain 49 luvun 1 §:n 3 momentti seuraavasti:

    1 §
    Tekijänoikeusrikos

    ————

    Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla ylläpitää ensisijaisesti tekijänoikeuksien loukkaamiseen tarkoitettua palvelua tai palvelinta, ja teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

    Tämä laki tulee voimaan _ päivänä _kuuta 20_.

    Näiden muutosten vaikutukset olisivat seuraavat:

    • Tavalliselle yksityishenkilölle esim. vertaisverkkopalvelun ylläpitämisestä tuomittavat korvaukset olisivat enintään 20 000 euroa, verrattuna siihen että nyt on tuomittu useita kertoja 200 – 800 000 euron korvauksia. Tällöin maksimikorvaus olisi edelleen yksityishenkilölle tuntuva, muttei tekisi esim. työntekoa kannattamattomaksi eikä siten olisi omiaan aiheuttamaan tuomitun syrjäytymistä yhteiskunnasta. Muutoksen myötä enimmäiskorvaus olisi samaa luokkaa mitä tyypillisesti henkirikoksen uhriksi joutuneen ihmisen lähiomainen saa henkisistä kärsimyksistä.
    • Tiedostonjakaminen / lataaminen vertaisverkon kautta ei olisi enää rikosasia, eikä oikeuttaisi kotietsintää.
    • Tekijällä tai hänen edustajallaan olisi edelleen oikeus saada teleyritykseltä tiedostonjakajan yhteystiedot oikeuden päätöksellä ja lähetellä maksuvaatimuskirjeitä. Asian voisi kuitenkin viedä oikeuteen vain riita-asiana, ei rikossyytteenä. Asian selvittämisessä ei voisi käyttää tietokoneen takavarikoimista, kuulusteluja tai muitakaan poliisin toimenpiteitä.
       
      (Huom. Riita-asiassa ei ole syyttömyysolettamaa vaan yksinkertaisesti arvioidaan ovatko kantajan vai vastaajan esittämät todisteet uskottavampia. Toisaalta kun nytkin oikeudessa riittää kuvakaappaus vertaisverkko-ohjelmasta vedenpitäväksi todisteeksi niin tämä ei millään tavalla heikentäisi epäillyn tekijänoikeuksien rikkojan asemaa nykyisestä.)
    • Ison erityisesti tekijänoikeuksien rikkomiseen käytetyn palvelun (kuten Pirate Bay) ylläpitäminen olisi edelleenkin rikosasia ja oikeuttaisi kotietsinnän.

    En ole oikeusoppinut, joten näissä ehdotuksissa voi olla jotakin juridista hienosäädettävää, mutta niihin sisältyvät ideat ovat sellaisia, että ne voidaan toteuttaa kansainvälisten sopimusten, EU-direktiivien tai hallitusohjelman sitä estämättä.

    Bernin sopimus ei koske rikosoikeudellisia toimenpiteitä. TRIPS-sopimus (Artikla 61) edellyttää vain kaupallisen piratismin kriminalisointia. EU:n tekijänoikeusdirektiivi edellyttää ”asianmukaisia seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja” (8 artikla), eli se ei edellytä epäkaupallisen nettipiratismin kriminalisointia.

    Hallitusohjelman mukaan ”luovien aineistojen luvatonta käyttöä kitketään tiedotuksen keinoin sekä kehittämällä lainsäädäntöä ja tehostamalla sen täytäntöönpanoa”. Kirjaus ei varsinaisesti kehota lieventämään lainsäädäntöä, muttei toisaalta kiellä tässä kirjoituksessa käsiteltyjen epäkohtien poistamista.

    Näille lakimuutoksille ei siis pitäisi olla mitään poliittista eikä oikeudellista estettä. Koetin muotoilla ne siten, että ne vastaisivat mahdollisimman hyvin keskivertokansalaisen maalaisjärkeä.

    Ps. Nämä lakimuutokset olisivat omasta näkökulmastani ensimmäinen ja kaikkein kipeimmin muutosta kaipaava kohta tekijänoikeuslainsäädännössä. Omani ja Piraattipuolueen perimmäiset päämäärät ovat toki pidemmälle meneviä.

    Antipiratismin epätoivoiset kasvot

    TTVK ry on taas päässyt julkisuuteen usuttamalla poliisit takavarikoimaan 9-vuotiaan tytön tietokoneen ja vaatimalla tämän isältä kuuttasataa euroa korvauksena yhden albumin lataamisesta. Moni on pitänyt tapausta kohtuuttomana, mitä se toki onkin. Räikeät tapaukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä piraattien jahtaaminen on tämän yksityisen yhdistyksen päivittäistä toimintaa: tätä varten se on olemassa.

    Suomen markkinat ovat rajalliset, ja netissä on näistä teoksista laajassa luvattomassa levityksistä vain pieni osa. Näitä TTVK seuraa. Aina kun julkaistaan jokin teos, jonka odotetaan nousevan listahuippuun, antipiraatit tarkkailevat torrent-sivustoja, ja kun julkaisut päätyvät niille, he seuraavat niiden lataamista.

    Kerätään lista IP-osoitteista, jotka ovat ladanneet tiettyä julkaisua, jonka jälkeen haetaan oikeusistuimelta liittymien haltijoiden tiedot. Sitten lähetetään uhkakirjeet näiden koteihin, joissa vaaditaan tietty summa rahaa, tällä kertaa 600€. Tutkintapyyntö tehdään niistä, jotka eivät vastaa tai suosta maksamaan, minkä jälkeen tapaus etenee, usein kyseenalaiseen kotietsintään.

    Joitain kuukausia sitten TTVK sai ensin Elisan ja sitten Soneran oikeuden päätöksellä estämään käyttäjiltään pääsyn The Pirate Bay -palveluun. Tämän seurauksena julistettiin riemulla, että palvelun käyttö on vähentynyt 70 prosentilla. Soneran ja Elisan osuus laajakaistaliittymistä on Suomessa käsittääkseni runsas 70%, ja näistä liittymistä ei enää suoraan pääse Piratebay’hin. Moni kiertää eston, koska se on varsin helppoa; tätä ei liene TTVK:n propagandaosasto ottanut huomioon laskuissaan.

    Tietotekniikkaa tuntevat kommentaattorit suhtautuvat pääsääntöisesti epäuskoisesti antipiraattien edesottamuksiin ja pitävät näiden yrityksiä rajoittaa laitonta lataamista toimimattomina ja usein jopa naurettavina.

    Uhkauskirjeiden lisäksi TTVK vaatii kohteiltaan täyttä vaitioloa oikeusjutun uhalla. Se esittäytyy viranomaisena, vaikka se on täysin yksityinen yhdistys vailla viranomaisasemaa, eikä se hoida viranomaistehtävää. Julkisuuslaki ei siis koske TTVK:ta.

    Antipiraatit ovat nyt saaneet päällensä kritiikin vyöryn sosiaalisessa mediassa, ja onkin tärkeää että näistä asioista keskustellaan vakavasti. On kyse oikeusturvasta ja toisaalta myös luovan alan rahoituksesta ja rahankäytöstä. Piratismin vastaisessa sodassa raha menee käytännössä kaivoon.

    Meidän on kuitenkin katsottava asiaa toisesta näkökulmasta. Mikä saa antipiraatit näin epätoivoisiksi? Mikä saa tekijänoikeusjärjestöt sekä tekijät ja artistit turvautumaan tällaisiin toimiin, jotka selvästikään eivät luovan työn tekijöitä auta saati vähennä laitonta lataamista?

    Yksi syy on lainsäädäntö. Uusimman tapauksen kommentit ilmentävät selkeää hätää: TTVK puolustelee toimintaansa sanomalla että heillä ei ole mitään muuta keinoa puuttua asiaan, ja tämän järjestön ainoa tarkoitus on puuttua asiaan. Luovalla alalla kommentoidaan, että tekijöiden oikeuksia pitää puolustaa jotenkin ja laki ei anna muita mahdollisuuksia.

    Tämä on dogmaattisuutta pahimmasta päästä. Dogmit ovat seuraavat:

    1. Laiton lataaminen vähentää tekijöiden tuloja, joten laittoman lataamisen vähentäminen lisää tekijöiden tuloja.
    2. Oikeusjutut ja uhkailut vähentävät laitonta lataamista.

    Näillä dogmilla tekijänoikeusjärjestöt ovat toimineet kymmeniä vuosia, eivätkä heidän toimensa ole tuottaneet odotettuja tuloksia. Mitä dogmaatikko tekee kun tulokset kyseenalaistavat dogmit? Hän lyö päätä seinään yhä lujempaa. Keinoja muutetaan ja kehitetään, mutta dogmeja ei kyseenalaisteta. Jos pelotevaikutus ei toimi, lisätään pelotetta. Korvausvaatimukset lyödään pilviin ja toivotaan että sillä estetään laiton lataaminen. Eipä ole toiminut.

    Tällä hetkellä tekijänoikeuslainsäädäntömme perustuu muun muassa juuri näihin virheellisiin dogmeihin. Mikäli sisällöntuottajat kyseenalaistaisivat nämä oletukset, se kyseenalaistaisi samalla TTVK:n olemassaolon ja suuren osan sen lobbaustyöstä viimeisten vuosikymmenien ajalta. Moinen käännös ei ole helppoa, eikä se tule tapahtumaan ennen kuin tekijät sitä oikeasti vaativat.

    Tämäkään ei kuitenkaan ole helppoa, sillä nykyinen järjestelmämme ei ole kovin muuntautumiskykyinen. Se perustuu siihen että tekijät kuuluvat kaikki alansa yhteen tekijänoikeusjärjestöön, joka hallinnoi kaikkia sen asiakkaiden oikeuksia. Jaloilla ei yksinkertaisesti ole mahdollista äänestää jos haluaa toimia luovalla alalla, varsinkin kun on täytynyt sopia itsensä levy-yhtiöön tai muuhun julkaisijaan, jotta on ylipäänsä päässyt alalle.

    Näkisin että ainoa järkevä etenemiskeino ja ensimmäinen askel tekijänoikeusuudistuksessa on muuttaa lainsäädäntöä niin, että kaikki lataaminen on laillista. Ensinnäkin tämä poistaisi motivaation ohjata resursseja hyödyttömään ”piraattien vastaiseen sotaan”. Toiseksi se pakottaisi luovan alan hylkäämään virheelliset dogminsa ja auttaisi ottamaan vastaan myös tuoreempia ansaintamalleja.

    Kaikille olisi hyödyksi, että hylkäisimme yhteiskuntana vanhat harhaluulot. On vuosi 2012 ja puhutaan yhä piratismin vaaroista kuin missäkin 80-luvun kasettikopioinnin vastaisessa mainoksessa! Pitäisikö sitten tekijänoikeuksien haltijoiden nostaa kätensä pystyyn yksityisen kopioinnin edessä? Kyllä pitäisi. Tai oikeastaan sen pitäisi ojentaa kätensä kohti faneja ja asiakkaita ja lakata pitämästä näitä kaiken aikaa potentiaalisina rikollisina. Luvaton lataaminen ei ole koskaan merkittävästi vähentänyt luovan alan tuloja. Väittäisin että pikemminkin antipiratismi ja asiakkaiden jatkuva syytteleminen saa monet suhtautumaan koko alaan kyynisesti. Tämä jos mikä on ollut tuhoisaa luovan alan rahoituksen kehitykselle.

    Et ehkä usko niihin tutkimuksiin, joiden mukaan piraatit käyttävät keskimäärin enemmän rahaa kulttuuriin, tai niihin, joiden mukaan luvattomalla lataamisella ei ole merkittävää vaikutusta luovan alan tuloihin. Saatat suhtautua skeptisesti uusiin, optimistisiin, rahoitusmalleihin, jotka eivät ole erityisen riippuvaisia tekijänoikeuksista. Mutta eikö sinustakin jotain ole mennyt pahasti pieleen, kun luova ala suojelee oikeuksiaan lähettämällä sadoille ihmisille kiristyskirjeitä vaitiolovaatimusten kera?

    Yksittäisiä toimijoita ei välttämättä ole hyvä lähteä syyttelemään, vaan tärkeintä on kyseenalaistaa ne virheelliset oletukset, jotka ovat ajaneet luovan alan näin epätoivoiseen asemaan. TTVK ry:n toimintaa voi toki kritisoida. Yhdistyksen jäsenet ovat: Gramex, Kopiosto, Teosto, Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat SATU ry, Suomen elokuvatoimistojen liitto SEL ry, Suomen elokuvatuottajien keskusliitto SEK ry, Suomen muusikkojen liitto SML ry, Musiikkituottajat – Ifpi Finland ry, Av-tuottajien tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry, Suomen Musiikkikustantajat ry, Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry,Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto ry, Suomen Kustannusyhdistys ry, MTV Oy, Yleisradio Oy sekä Sanoma Entertainment Oy.

    Keskustelutilaisuus netin vapaudesta

    Helsingissä pidettiin elokuun puolivälissä kirjastoalan kansainvälinen konferenssi, jonka yhteydessä järjestetiin Internetin vapautta koskeva keskustelutilaisuus. Aiheena olivat yksityisyys, sananvapaus ja tekijänoikeudet. Keskustelijoina olivat muiden muassa Ruotsin piraattipuolueen puheenjohtaja Anna Troberg (ks. video, alkaen 53:30) sekä Verkko ja vapaus -kirjan kirjoittanut Hanna Nikkanen (21:00). Yleisössä oli paljon kirjastoalan ihmisiä eri puolilta maailmaa.

    Olen aiemminkin todennut kirjastoalan ihmisten suhtautuvan avoimesti ja jopa piraattihenkisesti nettiä koskeviin yksityisyys-, sananvapaus- ja tekijänoikeuskysymyksiin, ja tämä keskustelutilaisuus vahvisti käsitystäni. Se, että tämäntyyppinen tilaisuus yliäänsä järjestettiin tällaisella vieraskaartilla, kertoo jo paljon.

    Esitin myös itse yleisökysymyksiä (kohdissa 17:00, 46:15, 1:06:40) ja ehdotin esimerkiksi, että sananvapaudesta ja yksityisyydestä kiinnostuneiden kirjastoalan ihmisten, toimittajien ja kirjailijoiden tulisi solmia yhteistyösuhteita teleyrityksiin, jotka ovat näissä keskusteluissa usein samalla puolella. Lainsäädännöllisen paineen kohdistaminen teleyrityksiin näyttää olevan koko ajan laajeneva trendi ja tämän hetken tärkein sananvapauskysymys länsimaissa.

    Tilaisuuden jälkeen keskustelin Anna Trobergin kanssa, joka sattuu olemaan taustaltaan englannin kielen ja kirjallisuuden opiskelija samoin kuten Harri Kivistökin. Keskustellessamme totesimme, että ennen kesäkuun 2014 eurovaaleja on tiivistettävä piraattipuolueiden kansainvälistä yhteistyötä. Eurovaaleissa on näytettävä, kuinka kansainvälinen ilmiö poliittinen piraattiliike todella on.

    Video keskustelutilaisuudesta:

    Piraatit pääsemässä lobbaamaan kansainvälisesti

    Piraattipuolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö Pirate Parties International (PPI) on pääsemässä YK:n alaisen Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tarkkailijajäseneksi. PPI:n jäsenyyttä esitetään hyväksyttäväksi järjestön kokouksessa lokakuussa. PPI:n jäsenenä on 25 eri maiden piraattipuoluetta.

    Mikäli PPI hyväksytään tarkkailijajäseneksi, se pääsee osallistumaan WIPO:n kokouksiin. Jäsenyys helpottaisi tiedonsaantia immateriaalioikeuksia (kuten tekijänoikeus ja patentit) koskevista kansainvälisistä neuvotteluista ja tarjoaisi erinomaisen vaikutuskanavan ja mahdollisuuden tuoda esille piraattien näkökulmia vaikutusvaltaiselle yleisölle.

    WIPO:n tarkkailijajäsenenä on noin 250 järjestöä, joista useimmat edustavat tekijöitä ja viihdeteollisuutta. Mukana on kuitenkin myös esimerkiksi suomalaisen Effin emojärjestö Electronic Frontier Foundation (EFF). Äänioikeus järjestössä on vain sen 185:llä jäsenvaltiolla.

    Asiasta uutisoi englanniksi TorrentFreak.