Raportti Teoston syysseminarista ”Sisältöä elämään – ja verkkoon”

Musiikin tekijöiden ja kustantajien tekijänoikeusjärjestö Teosto järjesti syysseminaarinsa Finlandia-talolla torstaina 10. päivä. Muutaman tunnin seminaarin teemana olivat erityisesti sosiaalinen media ja user generated content (UGC) eli kulttuuriteosten käyttäjien itse nettiin lataamat sisällöt. Käytännössä aihetta käsiteltiin aamupäivän mittaan useiden lyhyiden puheenvuorojen ja esitelmien avulla.



(Klikkaa suuremmaksi.)

Saavuttuani paikalle pidin vähän outona, että sosiaalisen median seminaarissa olin nähtävästi ainut, jolla oli läppäri esillä. Näin yhden tutun merkinneen Foursquaressa sijainnikseen Finlandia-talon ja taisin olla ainut, joka oma-aloitteisesti kirjoitti tapahtumasta Twitteriin.

Ohjelma muuttui hieman tuosta vanhasta rungosta, ja Googlen kannoista saapui kertomaan Anni Ronkaisen sijasta Ari Ojansivu. Olen linkannut tekstissä joihinkin puheenvuorojen diaesityksiin. Suunnittelutoimisto N2:n strategi Riku Vassinen veti semman todella hyvin, ja seuraavassa tiivistelmäni esityksistä.

Intron jälkeen ensimmäisen puheenvuoron piti konsultti Jari Muikku Digital Media Finlandista. Hän esitteli yleisölle user generated contentin käsitteen ja selitti tekijöitä, jotka saavat ihmiset tuottamaan remix-kulttuuria nettiin. Tekijöiden, palveluntarjoajien ja teosten käyttäjien välillä on paljon erilaisia sosiaalisia ja kaupallisia intressejä, ja tulee muistaa, ettei UGC:ssa kyse ole vain harrastelijoiden kiinnostuksesta.

En todellakaan odottanut näkeväni Teoston seminaarissa Hitler saa tietää -videota tai Pink Floydin ja Bee Geesiä yhdistelevää mash-uppia, mutta näin kävi. Lasketaankohan seminaari julkiseksi esitykseksi…

Korkeimman oikeuden esittelijäneuvos Kristiina Harenko kertoi sen jälkeen lyhyesti siitä, mitä laki sanoo tekijänoikeudella suojattujen teosten uusiokäytöstä ja levityksestä. Esimerkiksi suuren joukon yhdessä tekemien teosten käyttöä vartenhan pitäisi oletuksena kysyä kaikkien tekijöiden lupa, mutta tätä harvoin esimerkiksi mash-uppien YouTube-levityksessä näkee.

Erityisesti isyysoikeus saattaa mahdollisesti kokea jonkinlaisen mullistuksen lähiaikoina, sillä tekijän nimi tulee mainita esityksen yhteydessä alan hyvän tavan mukaisesti, mutta jos nettivideoiden levityksessä alan tavaksi muodostuu vuosien mittaan se, että kansalaisten tekemissä jälkiperäistuotoksissa (derivative works) ei mainita lähteitä, niin tämä saattaa muodostua uudeksi laintulkinnaksi. Harenko oli sitä mieltä, että vanha luova ala pääsee kyllä osalliseksi uudesta digiympäristöstä ja sen liikemalleista ilman lakimuutoksiakin, kunhan vain lähtee ennakkoluulottomasti mukaan. Muutos olisi siten pikemminkin hallinnollinen eikä lainsäädännöllinen.

Googlen toimialajohtaja Ari Ojansivu valisti yleisöä ihmisten netinkäyttötottumuksista ja erityisesti YouTubesta, joka on Suomen suurin musiikkipalvelu, vaikkei sitä ole Suomessa vielä edes lisensoitu. Mielenkiintoista oli kuulla esimerkiksi Ciscon arviosta, että nykyään 40 % internetliikenteestä koostuu videoista. Hämmästyttävä oli myös tutkimustulos, että 17 % keski-ikäisistä ja eläkeläisistä on katsonut elokuvan aluista loppuun netissä.

Videoiden käytön hurjan sosiaalisuuden lisäksi hän painotti myös tekijöiden ja esittäjien uutta mahdollisuutta päästä maailmanmaineeseen. Esimerkiksi Britain’s Got Talent -kykyjenetsintäohjelmasta suosioon noussut Susan Boyle olisi arvioitu jääneen vain kansalliseksi laulajatähdeksi ilman videoiden internetlevitystä .

Googlella on uskomaton määrä dataa käytettävänään, josta voidaan hyötyä liikemallien suunnittelussa. Pelkästään YouTube voi antaa esiintyjille ja tekijöille niin laajat ja monipuoliset tiedot yleisöstä, että monet bändit suunnittelevat nykyään kiertueita pelkästään katsoja-analytiikan perusteella. Hurjaa YouTubessa on myös videomateriaalin määrä – sitä kun ladataan palveluun 48 tunnin edestä joka minuutti!

Ei-kaupallinen harrastelijasisältö kiinnostaa myös Yleisradiota. Internetpäällikkö Jari lahti kertoi, miten YleX esittelee demoja Uuden musiikin iltavuorossa, miten muutama ammattikuvaaja ei voi pärjätä uutistarjonnassa crowdsourcingille ja miten YLE ottaa mieluusti vastaan harrastelijakuvamateriaalia. Ja sosiaalisessa mediassa ison mediatalonkin täytyy nöyrtyä. ”UGC:ssä broadcasterilla ei ole mitään erityisasemaa kaveripiiriin verrattuna”, Lahti muistutti. ”Median pitää ansaita relevanssinsa.” Nykyinen toiminta johtaa datan avautumiseen, ja hän pitääkin materiaalien laajaa käyttöä hyvänä asiana. Yhtenä menestyksenä mainittiin Elävä arkisto, ja miten Ylen aineistoja hyödynnettiin esimerkiksi Altervative Party -tapahtumassa.

MTV3:n internet- ja kuluttajaliiketoiminnan toimituspäällikkö Jyrki Huotari esitteli geokätköilyä, otti kaupallisemman asenteen käyttäjien itse luomaan sisältöön ja käytti esimerkkinä esimerkkinä Eat.fi-palvelua. Käyttäjät ja yleisö luovat vapaaehtoisesti paljon sisältöä, josta voidaan hyötyä kaupallisesti. Esimerkiksi Salattujen elämien Facebook-sivu on suurin Maikkarin televisio-ohjelmia käsittelevä sivu – fanikunnan ansiosta.

Olen itsekin säveltäjänä Opera by You -projektissa, ja oli hienoa nähdä crowsourcingin kiinnostavan Teosto-porukkaa niin paljon, että kutsuivat projektipäällikkö Päivi Salmen pitämään aiheesta esitelmän. Opera by Youssa oopperan suunnittelu säveltämisestä ja käsikirjoituksesta puvustukseen on ulkoistettu Wreckamovie-alustan avulla, ja tuotantoon on suositeltu ilmaisohjelmistoja. Kokeilu on ensimmäinen maailmassa. Valmis ooppera, Free Will, kantaesitetään Savonlinnan oopperajuhlilla heinäkuussa 2012.

Pelkästään erittäin mielenkiintoisen kokeilun lisäksi projektilla haetaan uutta yleisöä ja tartuntapintaa oopperaan. Nykyäänhän kävijät ovat keskimäärin yli 50-vuotiaita, ja entinen kuulijakunta on katoamassa. Ideana on, että oopperan tekeminen voisi innostaa myös yleisöksi. Osittain tämä uuden demografian saavuttaminen on jo saavutettu, sillä tavallisesti oopperassa käyvien enemmistö on naisia, mutta Opera by Youn tekijöiden enemmistö on miehiä.

Osallistujilla on paljon erilaisia motiiveja lähteä tekemään oopperaa vapaaehtoisesti, ilman palkkaa. Huomautettakoon kuitenkin, että ottaessaan osaa projektiin säveltäjä, valaisija, graafikko tai pukusuunnittelija luopuu taloudellisista oikeuksistaan: Savonlinnan oopperajuhlat julkaisee oopperan perinteiseen tyyliin, all rights reserved, tosin tekijäluettelosta tulee varsin pitkä.

Ehkä seminaarin kohokohdaksi ajateltu oli puolen tunnin paneeli ”Hyvä vai paha UGC?” – tekijöiden näkökulma, jossa keskustelivat musiikintekijä ja Rähinä Recordsin toimistusjohtaja Elastinen (Kimmo Laiho), musiikintekijä ja Pepe Deluxe -yhtyeen jäsen James Spectrum (Jari Salo) sekä säveltäjä ja Tampere Biennalen taiteellinen johtaja Olli Virtaperko, joka tunnetaan myös Ultra Bran laulajana.

”Oon luonut urani kyllä ihan tekijänoikeusrikkomusten pohjalta”, aloitti Spectrum. Paljon esimerkiksi hip hopissa käytetty samplaus on aina ollut laillisuudeltaan kyseenalaista. Suuremman suosion saavuttamisen jälkeen hoidettiin sitten uran alkutaipaleen materiaalien oikeudet kuntoon ja julkaistiin sitten uudet, laillistettu versiot. Byrokratia tai aiemminkin mainitut tekijänoikeuden hallinnolliset asiat tuntuvat olevan aika kova paikka. Uutta musiikkia tehdessään on kuulemma joutunut antamaan pätkän kaverille ”Tee tästä laillista!” -viestin kera. Sointuja ja melodiaa saa aina muokattua niin, ettei se vastaa liikaa jo jotakin olemassa olevaa, mutta se vaatii paljon työtä.

Jonkin verran keskustelua syntyi myös piratismista, mutta ei ainakaan näin poliittisen piraatin näkökulmasta mitään kovin huolestuttavaa. Levy-yhtiöiden vallasta Spectrum muistutti: ”Jos viet levyn meiltä, sä et vie meiltä vaan levy-yhtiöltä.” Piikittelyä levy-yhtiöiden toimintaa ja vanhoillisuutta kohtaan riitti muillakin keskustelijoilla.

Fintelligensistä tuttu Elastinen kertoi Rähinä Recordsin olevan Suomen suurin levy-yhtiö ja että YouTubessa 3 miljoonan katselukerran suomenkielinen musiikkikanava on jo kovaa näyttöä. Elastinen piti itseään enemmän käyttäjänä, userina, eikä niinkään erotellut itseään UGC:n ja nettifanituksen kohdalla vain tekijäksi tai esiintyjäksi. Hän ihmetteli, että miksi ihmeessä aikoinaan tuhlattiin resursseja CD-levyjen kopiosuojauksiin, kun sekin aika olisi voitu käyttää internetiin: nyt YouTube on Suomen suurin musiikkipalvelu, mutta suomalaiset tekijät eivät hyödy siitä. Jos saisi edes jotain siitä suurimmasta, niin se olisi mahtavaa. Elastinen suositteli esimerkiksi Spotifyta ja sanoi, että näin myöhässäkin on ehdottomasti parempi saada edes vähän kuin ei yhtään mitään. Rähinä Recordsin tuloista puolet tulevat digimarkkinoilta ja siitäkin jo puolet streamauspalveluista.

Virtaperko sai yleisöltä aplodeja useaan otteeseen lähinnä hyvin osuvilla kommenteillaan kulttuurin arvostuksesta ja kehityksestä. Tiede ja taide kasaantuvat yhteisestä panoksesta ja sitten yksilöt tekevät sen päälle rohkeita kokeiluja. Terveisiä meni myös Opera by Youlle siitä, että ammattisäveltäjän kajoaminen noiden kymmenien vapaaehtoisten työhön tekee materiaalista välttämättäkin lattean. Vähän irraleen kontekstista jäi väite: ”Tekijänoikeusrikkomusten kasauma luo ansaintalogiikan ytimen, tätä ei tule jättää huomiotta.”

Seminaarin viimeisenä esitelmänä Teoston tuotehallinta- ja online-päällikkö Jani Jalonen ja tutkimuspäällikkö Ano Sirppiniemi esittelivät tutkimustietoa musiikinkäytöstä internetissä ja esittivät sen jälkeen ehdotuksensa siitä, miten järjestelmää pitäisi kehittää. Jonkinlaisena ideaalina haettiin loppukäyttäjälle esimerkiksi ehdottoman helppoa lisensointijärjestelmää, jossa laajasta katalogista voisi pientä maksua vastaan saada käyttöönsä musiikkia vaikkapa omia YouTube-videoita varten.

Tutustukaa ihmeessä itse tarkemmin matskuissa mainittuihin tutkimuksiin, vaikka ne oletuksiltaan ja kysymyksenasetteluiltaan olisivatkin kyseenalaisia. En pysty tässä kaikkea erittelemään. Itseäni jäi esimerkiksi häiritsemään se, että kyselyissä eroteltiin musiikin kuuntelu netistä ja kännykällä, koska näin streamauspalveluiden suosion jo noustua moni kuuntelee musiikkia juuri netistä, kännykällä. Nämä eivät sulje toisiaan pois.

Puheenvuorossa esiteltiin monipuolisesti erilaisten musiikkipalveluiden kuten Spotifyn, YouTube ja The Pirate Bayn eroja käyttäjien ikäjakaumissa. Jopa Grooveshark mainittiin. Muita mainittuja tutkimustuloksia ja huomioita:

  • Musiikinkuluttajat, jotka käyttävät älypuhelimia, tuntevat paremmin musiikkipalveluita, kokevat kuuntelevansa enemmän musiikkia ja käyttävät enemmän rahaa musiikkiin.
  • YouTube on suosituin musiikkipalvelu ja 2,5 miljoonaa suomalaista katsoo YouTubesta erityisesti musiikkia. Palveluun ladatuista videoista yli puolet on käyttäjien omaa tuotantoa – musiikista yli puolet on muiden tekemää.
  • 8 prosenttia ikäluokasta 18–30 vuotiaat sanoi julkaisseensa YouTubessa musiikkia sisältäviä videoita.
  • YouTuben käyttäjät kokivat olennaisiksi musiikkipalveluiksi soittolistat, mahdollisuuden nähdä muiden käyttäjien kanavia, ajan tasalla pysymisen ja uusien bändien löytämisen.
  • YouTuben käytössä koettiin epäselväksi erityisesti tekijänoikeusasiat. Tämä muodostaa monille suuren kynnyksen videoiden lataamiseen palveluun.
  • Ehdotus laillisen musiikkikirjaston (tai ”musapankin”) kehittämisestä nosti kysymyksiä aidosta valintamahdollisuudesta ja siitä, löytyisikö sieltä muutakin kuin valtavirtamusiikkia.
  • ”50 % of the inernet users in USA are creating content to internet in 2012” (emarketer)
  • ”25 % of content will be user generated in 2012” (Nokia)

Oli varsin rohkaisevaa nähdä tällainen halu tehdä musiikin käytöstä mahdollisimman helppoa. Ratkaisuehdotuksia esitettiin niin jälkiperäisteosten tekijöiden, sisältöjen oikeudenomistajien ja palveluntarjoajien huoliin. Kaikki tuntuvat ratkeavan, jos saataisiin aikaan toimiva kuluttajalisenssi, jolla saa hoidettua kaikki oikeudet kerralla kuntoon ja että lisenssien ostaminen integroidaan osaksi viihdealustoja.

”Musabisnes ei oikeasti ole tehnyt musan käyttämisestä helppoa”, Jani Jalonen muistutti. ”Musiikkibisnes ei ole aina tehnyt laillista käyttämistä helpoimmaksi vaihtoehdoksi.” Esimerkkinä toimi kuuluisa Sonyn paljon mainostettu ja paljon maksanut CD-kopiosuojaus, joka lopulta ohitettiin huopakynällä. Jalonen jatkoi, ettäd digitaalinen ympäristö on kiehtova, mutta se on syntynyt jopa musiikkibisneksestä huolimatta. Nyt olisi aika lähteä mukaan…

Teoston hallituksen puheenjohtaja, pitkän linjan musiikintekijä Kim Kuusi päätti seminaarin toteamalla, että UGC on lainsäädännöllisesti helppo mutta hallinnollisesti vaikea asia. ”Työ kaatuu juuri Teoston niskaan. Meidän tehtävä on pitää huoli siitä, että ammattimainen musiikintekeminen on mahdollista Suomessa.” Musiikin käyttö on räjähdysmäisesti lisääntynyt ja Kuusi esitti huolen siitä, että miten tehdä musiikin käyttö mahdollisimman helposti myös niin, että tekijät saavat siitä rahaa. Teostolla olisi kuitenkin tämän ratkaisun löytämiseen hyvät puitteet, sillä heillä on jo maailmanlaajuinen sopimusjärjestelmä sekä tietoa siitä, mitä musiikkia käytetään ja kuunnellaan. Viimeinen toive oli, että user generated contentille keksittäisiin vihdoin jokin suomenkielinen ilmaisu.

Yhteenvetoa ja kommenteja

Seminaari user generated contentista oli tietenkin nyt hyvin paikallaan, vaikka esitelmien fokus heilahtelikin paljon. ”Tämä oli ylivoimaisesti suosituin Teoston seminaareista. Teoston on selvästi ajan tasalla ymmärtäessään, mikä tällä hetkellä on ajankohtaista”, sanoi Kuusi vielä seminaarin päätöspuheenvuorossaan. Innokkaasta ja positiivisesta lähestymisestä huolimatta joudun toteamaan Teostolle, että ei tässä nyt aivan ajan tasalla olla, sillä UGC on jo vanha juttu. Tekijänoikeudella suojatuista (musiikki)materiaaleista tehtyjä jälkiperäisteoksia ja erityisesti muiden tekemien teosten levittämistä on harrastettu aina, mutta internet tarjoaa nykyään vain toiminnalle uuden tehokkaan alusta. Tai ei oikeastaan ihan uudenkaan, koska internet on jo teknologiana yli 40 vuotta ja julkisena palveluna yli 20 vuotta vanha. On harmillista, että näihin muutoksiin herätään vasta siinä vaiheessa, kun tarjonta ei mitenkään vastaa enää kysyntää ja kulttuurin ”mustat markkinat” ovat jo syntyneet. Edistystä ei auta myöskään suora ja epäsuora fanien, asiakkaiden sekä palveluiden kiusaaminen oikeusteitse.

Seminaarissa oli kuitenkin hämmästyttävän eteenpäin katsovaa sisältöä, ja kokemus vahvisti osaltani, että näillä vanhoilla tekijänoikeusorganisaatioilla on lopulta yllättävän paljon samoja tavoitteita piraattien kanssa, mutta prioriteetit ja keinot eroavat. Vai johtuisiko tämä mielikuva kenties siitä, että seminaari ei ollut niinkään PR-tilaisuus ja puhujina oli paljon muita kuin tekijänoikeusjärjestöjen palkattuja lakimiehiä? Ei mitään mainintaa tiedostonjakamisen pahuudesta, sensuurista, oikeusjutuista, …

Lisäksi tekisin huomion, että on hurjaa ajatella, että myös villin tiedostonjakelun vastainen taistelu on johtanut teknologiseen kehitykseen. Esimerkiksi YouTube on tehnyt uskomattomia harppauksia sisällön tunnistamisessa ja käsittelyssä juuri tekijänoikeusteollisuuden paineen alla. Jonkinlaista kultaista reunaa tässäkin pilvessä, vaikka lähtökohdat olisivatkin väärät. Internet on mullistanut kulttuurin, talouden ja kulttuuritalouden niin nopeasti, että mukana on kieltämättä vaikea pysyä, ja niin lainsäädäntö, bisnesmallit kuin kansalaisten mielikuvat harvoin perustuvat nykyaikaiseen tietoon kulttuurialalta.

Tietämättömyyden ja ennakkoluulojen vastineeksi tarvitaan raakaa dataa reaalimaailmasta. Olen henkilökohtaisesti monesti yliarvioinut kansalaisen netinkäyttöä ja kompetenssia. Toisaalta tuntuu, että poliittinen päätöksenteko ja bisnessuunnittelu on jäljessä ja pyörivät suurilta osin viime vuosituhannen tiedoilla. Teosto on nyt selvästi ottanut hienon askeleen eteenpäin, mutta työtä on vielä tehtävä.

Lähettäisin siis terveisiä, että Teosto ja verrattavat ryhmät toisivat keskustelun internetiin, vaikka sinne sosiaaliseen mediaan, josta niin paljon puhuttiin. Tällä hetkellä Twitterin hakusanalla #tekijänoikeus löytyy lähinnä tekijänoikeusneuvoja opettajille ja TTVK:n mollaamista. Myös hashtag #Teosto on käytössä, mutta seminaarissa ei lopulta kehotettu ketään viemään keskustelua nettiin.

Koska katse on nyt selvästi tulevaisuuteen ja seminaarissa kehotettiin hyvin laaja-alaiseen keskusteluun, niin eiköhän kaikki nyt kommentoida, miten musiikin saatavuutta voitaisiin kehittää ja internetiä hyödyntää paremmin. Palautetta ja ehdotuksia pyydettiin lähettämään suoraan osoitteeseen teosto@teosto.fi. Teosto löytyy myös Facebookista.

Puolueohjelmaa uudistetaan

Tämän blogauksen keskeistä sisältöä käsitellään myös Piraattiradion uusimmassa jaksossa (YouTube)!

Osallistu puolueohjelman laajentamista koskevaan keskusteluun keskustelupalstalla!

Heti viime eduskuntavaalien jälkeen Piraattipuolueen pitkäaikainen aktiivi Kaj Sotala avasi keskustelun siitä, pitäisikö puolueen ohjelmaa laajentaa yksityisyys-, sananvapaus- immateriaalioikeus-, avoimuus- ja tietoyhteiskunta-asioiden ulkopuolelle. Varsinkin vaalikampanjan aikana oli huomattu, että ehdokkailla oli monia yhteneviä näkemyksiä myös puolueohjelman ulkopuolisista asioista, että nykyistä agendaa on vaikea saada esille tilanteessa, jossa julkinen keskustelu pyörii aivan muiden asioiden ympärillä, ja että varsin monet äänestäjät toivoisivat puolueelta edes jonkinlaista talous- ja sosiaalipoliittista kantaa. Kesäkuun puoluekokouksessa päätettiin, että puolueohjelman laajentamistarvetta selvitetään.

Loppukesästä toteutettiin Piraattipuolue-kysely, jonka tulokset tukevat ajatusta puolueohjelman laajentamisesta. Noin 40 % vastaajista toivoi puolueohjelman laajentamista ja puolet oli sitä mieltä, että laajentaminen lisäisi halua äänestää Piraattipuoluetta. Vain viitisen prosenttia sanoi suoraan, että äänestyshalut vähenisivät. Erilaisista puolueohjelman laajentamisvaihtoehdoista suosituin, jonka 40 % vastaajista valitsi, oli arvoliberaalien ja yksilönvapautta korostavien aihealueiden mukaan ottaminen. Toiseksi suosituin syy, joka lisäsi halua äänestää Piraattipuoluetta, oli puolueen ehdokkaiden vapaamielisyys ja arvoliberaalius.

Yksi merkittävimpiä äänestyshalukkuutta vähentäviä syitä oli, että Piraattipuolue ajaa liian harvoja asioita. Merkittävin tällainen syy oli ”yksittäisten ehdokkaiden mielipiteet, joista olen eri mieltä”, mikä osaltaan myös vahvistaa sitä näkemystä, että monille äänestäjille jäi puolueesta liian hajanainen kuva liian kapean puolueohjelman vuoksi.

Toisaalta noin 40 % piti nykyistä puolueohjelmaa sopivana, eikä puolueohjelman laajentamista haluavien keskuudessa näytä tulosten perusteella olevan mitään yksimielisyyttä siitä, millä tavalla puolueohjelmaa pitäisi laajentaa. Kyselyn sanallisista palautteista, joita tuli runsaasti, ilmeni myös selvästi se, että puolueen jäsenten ja puolueesta kiinnostuneiden piirissä on hyvin erilaisia näkemyksiä monista asioista. Puolueohjelman laajentamista toivottiin ristiriitaisiinkin suuntiin.

Puoluehallituksen sekä piiriyhdistysten hallitusten piirissä tehty kokonaisarvio on, että puolueohjelman maltillista laajentamista tulisi esittää. Puolueen syyskokous pidetään 3.-4.12. Tampereella ja kokoukselle tehdään esitys puolueohjelman laajentamisesta. Laajentamisesitystä työstää parhaillaan puolueen tulevaisuusryhmä, jossa on edustajia eri piiriyhdistyksistä.

Puolueohjelman laajentamisesta on avattu keskustelupalstalle ketju, johon kaikki ovat erittäin tervetulleita keskustelemaan ja esittämään näkemyksiään!

Puoluehallituksen, piiriyhdistysten hallitusten, Piraattinuorten ja tulevaisuusryhmän edustajat kokoontuivat 15.-16.10. Helsingissä keskustelemaan puolueohjelman uudistamisesta. Paikalla oli parikymmentä edustajaa seitsemän vaalipiirin alueelta. Tapahtuman yhteydessä äänitettiin puolituntinen Piraattiradio-jakso, jossa puheenjohtaja Pasi Palmulehto, varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti ja tulevaisuusryhmän koordinaattori Lasse Kärkkäinen keskustelevat puolueohjelman uudistamisen taustoista ja esille tulleista laajentamisideoista.

Puolue- ja piirihallitusten tapaamisessa käytiin seuraavia pohdintoja puolueohjelman laajentamisesta:

Lisää nykyiseen puolueohjelmaan liittyviä tai sille läheisiä teemoja?

  • Oikeusturva-asiat (hyvä hallinto ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti, tasa-arvo lain edessä, laillisuusperiaatteen noudattaminen viranomaistoiminnassa) voisi lisätä puolueohjelmaan.
  • Vaatimukset lainvalmistelun parantamisesta pitäisi saada konkreettisemmin esille puolueohjelmassa.
  • ”Demokratian kehittämistä” pitäisi konkretisoida puolueohjelmassa: Suora demokratia? ”Liquid democracy” (Saksan piraattien eräs idea)? Kansalaisaloitteet yms.?
  • Samalla voitaisiin selvittää lähdesuojan varmistamista ja hallinnon avoimuutta laajemmin, kuten myös talouden avoimuutta. Esimeriksi Islannissa on valmisteilla uutta mielenkiintoista näitä aloja koskevaa lainsäädäntöä.
  • Lisää jotain ihan muuta? Arvoliberaalius? Perustulo?

  • ”Kannatamme yksilön valinnanvapauden lisäämistä ja byrokratian vähentämistä.”?
  • Edellisen perusteella ja myös yksityisyyden suojan perusteellakin voidaan argumentoida perustulon puolesta.
  • Pelkkä ”liberaalius” turhan epämääräinen?
  • Sukupuolineutraalia avioliittoa ja huumausaineiden laillistamista ei suoraan puolueohjelmaan, koska niiden puolesta kampanjoinnista ei ole enää saatavissa erityistä lisähyötyä. Sukupuolineutraali avioliitto saattaa hyvinkin toteutua jo kuluvalla vaalikaudella. Puolueen ehdokkaiden joidenkin huumeiden dekriminalisoinnille myönteiset näkemykset ovat jo levinneet, eikä aihetta ole toisaalta syytä korostaa liikaa. Yksilön valinnanvapaus -argumentointi mahdollistaisi myös näiden puolesta puhumisen sopivissa tilanteissa ilman erillistä kirjausta puolueohjelmassa. Ei tehdä puolueohjelmassa näin yksityiskohtaisia kantoja nykyisten ydinaiheiden ulkopuolelta. Sen sijaan perustulo on ”laaja talous-/sosiaalipoliittinen kanta”.
  • Yksi puolueohjelma, vai lisäksi tavoiteohjelma, ja entä erilliset kannanotot ja ehdokkaiden julkilausumat?

  • Yllämainitut lisäykset mahtuvat puolueohjelmaan. Tämän lisäksi voidaan edelleen tehdä puoluekokouksissa tai puoluehallituksessa tarkentavia kannanottoja. Lisäksi ehdokkaat voisivat edelleen tehdä yhdessä julkilausumia.
  • Kunnallisvaaleissa voisi olla kuntakohtaisia ohjelmia esimerkiksi sellaisissa kysymyksissä joihin kyseisessä kunnassa on ”pakko” olla joku kanta.
  • Tavoitteita ei suoranaisesti jaeta tärkeimpiin (ensisijaisiin) ja vähemmän tärkeisiin (toissijaisiin), vaan mielummin esim. puolueohjelman alussa todetaan, mikä on puolueen ydinaluetta ja se perusta, jolle puolueen tavoitteet rakentuvat.
  • Voitaisiin myös kirjata puolueohjelmaan, että ”voidaan tehdä puolueohjelmaa tukevia kannanottoja” puolueohjelman arvoperustaan kuuluvista, mutta siinä tarkemmin mainitsematta jääneistä aiheista.
  • Yllä olevat ovat näkemyksiä keskustelun pohjaksi, keskustelu alkakoon!

    Piraattien Assembly-ryhmätilaus!

    On taas sen aika!

     

    Piraatit ovat perinteisesti ottaneet yhdessä osaa Assembly-tapahtumaan. Digitaalisen kulttuurin festari järjestetään tänä vuonna torstaista sunnuntaihin 4.–7.8. Hartwall Areenalla, ja kuten tavallista, partyt ovat käynnissä kellon ympäri!

    Piraateilla on ollut menestystä erilaisissa peli-, musiikki-, grafiikkakilpailuissa, ja olemme järjestäneet assyjen aikaan paljon omaa aktiviteettia. Myös tapahtuman seminaarit ovat usein olleet hyvin mielenkiintoisia piraattiagendasta kiinnostuneille. Esimerkiksi kesällä 2010 Assemblyilla esitelmiä pitivät Electronic Frontier Foundation EFF:n hallituksen puheenjohtaja John Buckman ja The Pirate Bayn perustaja ja Flattr-mikromaksupalvelun kehittäjä Peter ”brokep” Sunde. Ehtivätpä miehet piraattienkin haastateltaviksi.

    Vielä on huomiseen asti aikaa ilmoittautua Piraattinuorten ryhmätilaukseen tosin vara- ja peruutuspaikkoja voi kysellä vielä jälkikäteen.

    Osallistumisohjeet lötyvät täältä:
    http://assembly.steptail.com/assembly2011_tietoja.php

    Facebook-tapahtuma:
    http://www.facebook.com/event.php?eid=153421214724562

    Keskustelua irkissä: #assembly @ irc.piraattipuolue.fi

    Tilauksesta vastaa Oliver ”Zele” Molini, jonka puoleen voi kääntyä kaikissa ryhmätilausta koskevissa asioissa. Käytännön järjestelyitä paikan päällä hoitaa myös Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen. Mietitytti mikä hyvänsä, heihin voi ottaa yhteyttä:

    oliver@steptail.com
    joonas.makinen@piraattinuoret.fi

    Piraattinuorten ryhmätilaukseen osallistuvat saavat hyvät paikat katsomossa hyvässä seurasssa ja pääsyn piraattien jääkaapille. Älä jätä väliin, ja ota kaverikin mukaan!

    Piraattivaalit


    Varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti ja puheenjohtaja Pasi Palmulehto Piraattipuolueen vaalivalvojaisissa Helsingissä 17.4.2011. Helsingin vaalivalvojaisiin Villa Hakaan oli kokoontunut satapäinen joukko. Vaalivalvojaisia pidettiin myös esimerkiksi Turussa, Tampereella ja Jyväskylässä. Kuva: Lilja Tamminen. Lisenssi: CC-BY-NC.

    Piraattipuolue nousi ensimmäisissä vaaleissaan suurimmaksi eduskunnan ulkopuoliseksi puolueeksi. Valtakunnallinen äänisaalis oli 15 103 ääntä, joka tarkoittaa 0,5 %:n valtakunnallista kannatusta. Tulosta korostaa se, että piraateilla oli ehdokkaita vain 11:ssä manner-Suomen 14:stä vaalipiiristä.

    Uudenmaan vaalipiirissä ehdolla ollut puheenjohtaja Pasi Palmulehto oli eduskunnan ulkopuolisten puolueiden ääniharava 1 074 äänellä! Muita piraattien ääniharavia olivat Mikko Rauhala (Helsinki, 427 ääntä), Lilja Tamminen (Helsinki, 411 ääntä), Mika Isomaa (Pirkanmaa, 407 ääntä) ja Harri Kivistö (Pirkanmaa, 360 ääntä).

    Suurinta kannatus oli Helsingin ja Pirkanmaan vaalipiireissä: 0,9 %. Kunnista suurin kannatus oli Tampereella, Jämsässä, Vaalassa, Jyväskylässä ja Ypäjällä (1,1 – 1,5 %). Yksittäisistä äänestysalueista piraateilla oli kova kannatus esimerkiksi Tampereella Hervannan opiskelija-alueella (7,3 %), Espoossa Otaniemen teekkarialueella (6,8 %) ja Jyväskylässä Kortepohjan ylioppilaskylän alueella (3,1 %).

    Ainoa tietoyhteiskunta-asioihin näkyvästi perehtynyt kansanedustaja Jyrki Kasvi putosi eduskunnasta, mihin Piraattipuolueen mukanaolo vaaleissa on varmasti yksi merkittävä syy. On kuitenkin muistettava, ettei Kasvi olisi yksin kyennyt pelastamaan Suomea yksityisyyden ja sananvapauden rajoituksilta tai huonolta tietoyhteiskuntapolitiikalta. Näiden asioiden esilletuomiseen ja ajamiseen olisi joka tapauksessa tarvittu uusia keinoja.

    Piraattipuolueen vaalitulos:

    Ääniä valtakunnallisesti: 15 103
    Valtakunnallinen osuus hyväksytyistä äänistä: 0,5 %

    Helsingin vaalipiiri: 2 974 ääntä, 0,9 % *
    Pirkanmaan vaalipiiri: 2 539 ääntä, 0,9 % *
    Keski-Suomen vaalipiiri: 1 235 ääntä, 0,8 % *
    Uudenmaan vaalipiiri: 3 307 ääntä, 0,7 % *
    Varsinais-Suomen vaalipiiri: 1 664, 0,6 % *
    Hämeen vaalipiiri: 1 074 ääntä, 0,5 % *
    Pohjois-Karjalan vaalipiiri: 306 ääntä, 0,4 % *
    Oulun vaalipiiri: 767 ääntä, 0,3 %
    Etelä-Savon vaalipiiri: 243 ääntä, 0,3 % *
    Vaasan vaalipiiri: 618 ääntä, 0,2 % *
    Kymen vaalipiiri: 376, 0,2 %

    * = Suurin eduskunnan ulkopuolinen puolue

    Kannatus eräissä suurissa kaupungeissa:

    Tampere: 1 829 ääntä, 1,5 %
    Jyväskylä: 838 ääntä, 1,2 %
    Turku: 943 ääntä, 0,9 %
    Helsinki: 2 974 ääntä, 0,9 %
    Espoo: 1 299 ääntä, 0,9 %
    Vantaa: 700 ääntä, 0,7 %
    Lahti: 333 ääntä, 0,6 %
    Oulu: 391 ääntä, 0,5 %

    Kunnallisvaaleja ajatellen tulokset näyttävät jo nyt varsin lupaavilta. Ainakin Tampereella, Jyväskylässä ja Helsingissä saadaan lokakuussa 2012 lähes varmasti ainakin yksi kaupunginvaltuutettu. Tampereella 1,5 %:n kannatus ylittää jo nyt laskennallisen alarajan yhden valtuustopaikan saamiseen (1,49 %). Helsingissä ollaan lähellä tätä (0,9 % vs. 1,18 %), kuten myös Jyväskylässä (1,2 % vs. 1,49 %). Muissakin suurissa kaupungeissa kannatuksen nostaminen kunnallisvaaleissa sille tasolle, että valtuustopaikkoja saadaan, on aivan realistista. Pikkupaikkakunnilla saattaa myös hyvinkin tulla iloisia yllätyksiä, jos paikallisesti tunnettuja ehdokkaita löytyy.

    Vihreiden ja perussuomalaisten kasvukehityksestä on pääteltävissä, että Suomessa tie eduskuntaan käy kunnallispolitiikan kautta. Vuoden 2012 kunnallisvaaleista tulee piraattien läpimurtovaalit. Mitä suurempi menestys niissä tulee, sitä helpompaa on päästä läpi seuraavissa eduskuntavaaleissa.

    Pian onkin aika aloittaa kunnallisvaaleihin valmistautuminen kehittämällä organisaatiota ja nostamalla esille sellaisia valovoimaisia piraatteja, jotka lähtevät kunnallisvaalitaistoon tosissaan. Ehdokkaiden rekrytointia tarvitaan runsaasti, sillä ehdokasmäärä tulee saada erityisesti keskeisissä kaupungeissa kymmeniin, jopa yli sataan kussakin. Samalla tulee pohdittavaksi myös kysymys Piraattipuolueen puolueohjelman laajentamisesta, josta Kaj Sotala kirjoitti jo keskustelunavauksen.

    Presidentinvaali pidetään alkuvuodesta 2012.  Siihen Piraattipuolue ei voi suoraan asettaa ehdokasta, koska kansanedustajapaikkoja ei tullut. Presidentinvaaliin voidaan asettaa ehdokas keräämällä 20 000 nimeä valitsijamiesyhdistykselle. Lähiviikkoina mietitään, lähteekö joku tähän yritykseen, ja alkaako puolue tukea sellaista.

    On mukava ajatella, että Piraattipuolue alkoi muutama vuosi sitten pienen, tuntemattoman ja kokemattoman porukan puuhastelusta, ja nyt meillä on jo niin paljon äänestäjiä, etteivät he mahtuisi Hartwall-areenalle. Sydämelliset kiitokset kaikille piraatteja äänestäneille!

    Lähteet:

    Piraattipuolueen vaalitulos Helsingin Sanomien tulospalvelussa
    Vaalitulokset oikeusministeriön tulospalvelussa
    Vaalitulokset Ylen tulospalvelussa

    Päivitys 20.4.: Äänimäärät muutettu lopullisesti vahvistetun vaalituloksen mukaisiksi.

    Poliittisesti sitoutumaton kauppakeskusta

    Tiedustelin kuluneella viikolla mahdollisuutta pitää vaalitelttaa Riihimäellä kauppakeskus Atomin edessä. Tiedusteluun vastattiin kieltävästi:

    Hei Harry

    Kiitos yhteydenotostasi, valitettavasti meillä Atomissa on kaikenlainen puolueiden mainostaminen ja poliittinen toiminta kielletty. Emme isona kauppakeskuksena halua että meitä yhdistetään mihinkään puolueeseen.

    Mukavaa kevättä ja menestystä vaaleissa

    Ystävällisin terveisin

    Sari Mustapää
    kauppakeskuspäällikkö
    Kauppakeskus Galleria ja Atomi

    Asia selvä! On ihan ymmärrettävää, ettei kauppakeskus halua leimautua poliittisesti. Suuntasimme siis telttoinemme Riihimäen Graniitin aukiolle kauppakeskuksen sijaan. Onneksi tyhjähköllä Graniitin Aukiolla keskustelemaan tulleiden ihmisten laatu korvasi määrän. Saimme informoitua ihmisiä tavoitteistamme ja huolistamme. Muutamista paikallaolleista saatiinkin heti uusia äänestäjiä piraateille. Perusoikeudet, perustulo ja tietoyhteiskunta kiinnostavat ihmisiä!

    Aikamme kampanjoitua pakkasimme tavaramme ja suuntasimme kotia. Kotia päästyäni ei mennyt montaa minuuttia, ennen kuin kännykkäni piippasi tekstiviestin saapumisen merkiksi:

    ”Mari Kiviniemi, sorkka-liisa ja muut keskustan tyypit esiintyy nyt tämän poliittisesti sitoutumattoman kauppakeskuksen edessä.”

    Jaahas, eikös Piraateilta äsken kielletty vastaava toiminta kauppakeskuksen alueella? Ei muuta kuin kamera mukaan ja paikanpäälle toteamaan tilaane omin linssein:

    Keskustan vaaliteltta piraateilta kielletyllä paikalla. Atomi ei halua leimautua poliittisesti.

    Oletettavasti Keskusta ei ollut ilmaantunut paikalle hetken mielijohteesta, koska paikalla oli maan eliittiä pääministeristä lähtien tukkimassa sisäänkäyntiä kauppakeskukseen. Turvajärjestelyt olivat myös mittavat:

    Mittavat turvajärjestelyt...

    Vaalitilaisuuden jo loputtua Piraattipuolueen Hämeen vaalipiirin ehdokas Mari Palmulehto kävi juttelemassa Keskustan vaaliteltan pitäjien kanssa, tarkoituksenaan selvittää mitä kautta Keskusta oli saanut luvan vaalitapahtumaan kauppakeskuksen alueella. Tästä seurasi varsin närkästyneitä kommentteja Keskustan vaalityöntekijöiltä, joista eräs käski Maria ”painumaan töihin”, ilmeisesti sekoittaen hänet mieltään osoittaneisiin eläinoikeusaktivisteihin. Tästä voitaneen kuitenkin päätellä jotain Keskustan kenttäväen stereotypioista.

    Turkistarhaajien rahoilla kampanjoiva Mari Kiviniemi puolustamassa eläinoikeuksia.

    Aion tiedustella kauppakeskukselta uudelleen lupaa vaalitelttailuun. Poliittisen leimautumisen pelosta ei ainakaan näytä olevan kyse. Jatkoa seuraanee…

    Rankkaa puoluetoimintaa

    Vaalit lähestyvät ja puolueaktiivien työtahti kiihtyy. Moni ei tiedäkään, miten paljon puolueissa tehdään töitä ”kulissien takana” vaaleihin valmistauduttaessa. On vaalijulisteiden painatukset ja kiinnitykset, esitteiden suunnittelut, tapahtumien järjestelyt, ehdokkaiden lähettely haastatteluihin ja kuvauksiin, vaalikonepatistelut suuntaan ja toiseen, muutamia mainitakseni. Omassa virassani tiedottajana eniten aikaa menee sähköpostiviestintään.

    Täytyy rehellisesti todeta, että puoluetoiminta lähes nollabudjetilla on rankkaa puuhaa. Tulokset revitään pienemmistä palkkatyötuntimääristä ja yöunista, mielenterveydestä, sekä omalta säästötililtä. Varsinaista vapaa-aikaa en muista viikkoihin minulla olleenkaan – tänäänkin olen pyöritellyt toimintaa melko lailla täysipainoisesti viimeiset 14 tuntia. Edessä on muutaman tunnin yöunet, jonka jälkeen kiire alkaa taas. Mutta ensin on päästävä siirtymään toimistolta asuntoni sänkyyn.

    Torstain ja perjantain välinen yö sujui puoluejohdolta muutenkin työteliäissä merkeissä. Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja Piraattinuorten puheenjohtaja kantoivat puolueen toimistolle puheenjohtajan itse sirkkelöimiä vaalijulisteiden taustalevyjä. Tärkeään tehtävään tarvitaan arvovaltaiset tekijät… On vaikea arvata etukäteen sitä, mihin kaikkeen puoluetoiminnassa menee aikaa. Rahastonhoitajamme on esimerkiksi kunnostautunut tärveltyneiden kuittien silittämisessä.

    Valtapuolueilla on toisin. Niillä on takanaan mittava puolue- ja lehdistötuki, joilla saadaan ammatti-ihmisten toimesta teetettyä niitä hartijatöitä, joiden ei oikeasti pitäisi kuulua puolueiden arvojohtajille. Näin on esimerkiksi mainostamisen kanssa. Valtapuolueiden hyvin brändätty näkyvyys mainonnassa korreloi saadun äänimäärän kanssa suunnattomasti. Monen kaupungin ja kunnan vaalimainonta on lisäksi organisoitu sellaiseksi, että pienellä mainosbudjetilla pelatessa mainostaminen on käytännössä ja teoriassa mahdotonta. Tämä tuntuu olevan toisinaan ihan tarkoituksellista.

    Esimerkiksi Vantaa antoi vaalijulisteiden painatukseen ja levitysyritykselle toimittamiseen yhden arkipäivän aikaa siitä, kun ehdokasnumerot julkistettiin. Tähän aikalokeroon mahtuminen offset-tekniikalla vaatisi käytännössä kokonaisen painotalon vuokraamisen puolueen omaan kiirekäyttöön viikonlopuksi. Ei millään puoluetukia saamattomalla puolueella ole sellaiseen varaa. Julisteiden kiinnitys sujuu nyt Vantaallakin ilmeisesti talkootyönä.

    Kukaan ei tietenkään pakota minua puoluetoimintaan. Olen kuitenkin aktiivisesti mukana, jotta tulevaisuudessa voisimme nauttia paremmasta sananvapaudesta ja yksityisyydensuojasta.

    Positiivisena ajatuksena voisi heittää, että vaalit ovat kuitenkin jo 17.4. Tämän jälkeen välitön kiiretoiminta taukoaa, ja voi ainakin hetkeksi keskittyä nauttimaan töidensä hedelmistä.

    Joulukalenteri 6: Piraattiradion arkistojen uumenista: Amelia & EU

    Tänään vietetään Suomen itsenäisyyspäivää. Tästä huolimatta ei tule unohtaa päiväksikään, että piraattien aiheet ovat globaaleja, ja erityisen paljon esimerkiksi yksityisyydensuojaan ja tekijänoikeuksiin liittyviä päätöksiä tehdään EU:ssa eikä niinkään valtiollisella tasolla.

    Julkaisemme Piraattiradio 26. jaksona Piratpartietin toisen europarlamentaarikon Amelia Andersdotterin haastattelun, joka äänitettiin Saksan piraattinuorten (Junge Piraten) kesäleirillä 31. heinäkuuta. (Kuuntele myös muuta leirillä äänitettyä materiaalia.) Ruotsi sai 19. meppinsä Lissabonin sopimuksen myötä, mutta Amelialla ei ole parlamentin sisäisten byrokraattisten päätösten viivästymisen vuoksi vieläkään äänestysoikeutta, ja hänen toimistonsa on lukossa.

    Minkälaista on nuoren poliitikon arki? Mitä tekemistä parlamentissa on? Amelia kertoo työstään harjoittelijana ja (edelleen) ajankohtaisista piraatteja kiinnostavista EU-asioista.

    Haastattelu on englanniksi.

    23-minuuttisen keskustelun voi ladata ogg– tai mp3-muodossa tai kuunnella alla olevalla HTML5-soittimella.

    Joulukalenteri 4: Piraattiradio & sankaripiratismia

    Piraattiradio on pitänyt pitkän joululoman jo syksyllä, ja palaa nyt aalloille. Joulukuun aikana julkaistaan sekä uutta tuotantoa että ennen julkaisematonta arkistomateriaalia kuluneelta vuodelta.

    Aloitamme 11. marraskuuta järjestetyn Tekijänoikeudet ja sankaripiratismi -keskustelutilaisuuden äänitteellä. Vallilan kirjastossa tekijänoikeuksista keskustelemassa olivat Piraattipuolueen varapuheenjohtaja ja Jokapiraatinoikeus-kirjan kirjoittaja Ahto Apajalahti ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen. Tämä on Piraattiradion 25. jakso.

    Tunnin ja 45 minuutin keskustelun voi ladata ogg tai mp3-muodossa tai kuunnella sen alla olevalla HTML5-soittimella, joka toimii moderneilla selaimilla.

    Verkossa nuori vaikuttaa

    Teksti on julkaistu TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n Tiedosta-lehden numerossa 4/2010.

    Joonas Mäkinen on helsinkiläinen muusikko, matemaatikko ja Piraattinuorten varapuheenjohtaja.

    Piraattinuoret on keväällä 2009 perustettu piraattipuolueen nuorisojärjestö, joka keskittyy yksityisyydensuojan ja sananvapauden vaalimiseen. Piraatit kannattavat informaation vapautta ja vastustavat valvontayhteiskuntaa.

    Nuorisotyössä on ollut mitä palkitsevinta nähdä, kuinka niin moni on nostanut takamuksensa sohvalta. Kannustan kaikkia nuoria tuomaan esille mielipiteensä, ottamaan asioista selvää ja lähtemään mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan eli politiikkaan. Tässä internetistä on valtavasti apua, eikä sen roolia tiedonhaussa, viestimenä ja vaikutusväylänä pidä aliarvioida.

    Otin syyskuussa osaa Internet Governance Forumiin (IGF), joka tällä kertaa järjestettiin Vilnassa, Liettuassa. Konferenssi saattaa monet eri tahot yhteen keskustelemaan internetin hallinnosta ja kehityksestä. Viidettä kertaa järjestetyn IGF:n aiheita olivat muiden muassa pilvipalvelut, nuoret ja internet sekä tekijänoikeudet.

    IGF:ää seuraavalla viikolla Suomessa järjestettiin internetkeskustelun paikalliset jatkot, kaksipäiväinen Finnish Internet Forum. Osallistuin nuoret ja internet -paneelikeskuskusteluun sekä nuoren roolissa että Piraattinuoret-nuorisojärjestön varapuheenjohtajana.

    Kun IGF:ssä puhuttiin nuorista ja internetistä, nostettiin usein esille kolmijako protection, provision & participation eli suojelu, tarjonta ja osallistuminen. Paneelimme tuntui edustavan tasapainoisesti näitä alueita.

    Itse pyrin tuomaan esille nuorten yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia. Nuorisotyössä on ollut mitä palkitsevinta nähdä, kuinka niin moni on alkanut tiedostaa ympärillään olevia epäkohtia, nostanut takamuksensa sohvalta ja tehnyt asialle jotain.

    Nuorilla riittää internetissä tekemistä, enkä ole huolissani palveluiden tarjonnasta muuten kuin helposti saatavilla olevan kulttuuritarjonnan osalta.

    Vaikeaselkoisen tekijänoikeusjärjestelmän vuoksi nuorison (ja myös aikuisten) täysin tavallista kommunikointia internetissä leimaa laittomuus – helpoin keino hankkia esimerkiksi elokuvia onkin yllättäen laitonta toimintaa.

    Eniten olen huolissani lasten ja nuorten suojelemisesta – tai pikemminkin siitä, että suojelemisesta ylipäätään ollaan huolissaan. Tässä näkyy selkeä sukupolvikynnys eli diginatiivien ja vanhempien ihmisten erilainen suhtautuminen teknologiaan.

    Huolta on jaksettu kantaa esimerkiksi mahdollisesta internetriippuvuudesta, jonka olemassaolon haluan kyseenalaistaa. Nettikoukuttumista voi käyttää yläkäsitteenä laajalle joukolle riippuvuuksia ja sosiaalisia ongelmia, jotka tulevat ilmi internetympäristössä, mutta mistään uudesta pahasta ei ole kyse.

    Ihmiset kaipaavat viihdettä, informaatiota ja seuraa. Se, mitä kautta nämä tarpeet tyydytetään, on muuttunut ajan myötä. Ennen tähän kaikkeen käytetty aika jakautui useamman median välille; nykyään lähes kaiken voi tehdä omalta kotikoneelta.

    Puhuimmeko kännyköiden tultua puhelinmaailmasta? Olemmeko olleet huolissamme kirjariippuvuudesta? Internet ei ole mikään mystinen virtuaalimaailma, vaan työkalu osana tavallista arkea.

    Vastuuta nuorten hyvinvoinnista ei voi tuosta vain heittää jonkun niskoille. Vastuu ei tarkoita sitä, että voidaan haukkua joku, kun kaikki on jo mennyt pieleen, sillä siitä ei ole apua.

    Aikuisten ja nuorten on keskusteltava rakentavasti. Jos esimerkiksi jonkinlainen sisältö internetissä häiritsee ja aiheuttaa ”valtaapitäville” aikuisille mielipahaa, se ei tarkoita, että tämä sisältö tulisi estää nuorilta. Hedelmällinen keskustelu vaatii luottamusta, pelkoon perustuvat käyttörajoitukset eivät auta.

    Nuoret eivät halua sensuuria, vaan rehellisen ja avoimen pääsyn siihen informaatioon ja niihin sosiaalisiin resursseihin, joita internetillä on tarjottavana. IGF:ssä kuultua: ”Jos vanhemmat asettavat nuorten internetin käytölle esteitä, nuoret jatkavat toimiaan ilman vanhempia.”

    Pirate Bayn Sunde piraattien haastattelussa

    Piraatit olivat Assembly Summer 2010 -tapahtumassa noin 65 paikan ryhmätilauksen voimin. The Pirate Baysta ja Flattr-projektista tuttu Peter Sunde sekä Effin sisarjärjestö EFF:n puheenjohtaja ja Magnatune-levykaupan vetäjä John Buckman olivat Assemblyssä seminaaripuhujina. Piraattinuorten Joonas Mäkinen pääsi haastattelemaan herroja, ja tässä on tulos:

    Peter Sunden haastattelu

    John Buckmanin haastattelu