Sensuurin vaatijat – älkää naurako niille!

Internetiäsi ollaan ottamassa pois. Aika kauan tätä vapautta on kestänytkin, mutta ilmeisesti lainsäätäjät ja -valvojat ovat lopulta hiljalleen tajuamassa, miten verkko toimii, ja mitä kaikkea se mahdollistaa. He ovat kauhuissaan, ehkä syystäkin.

Rajoittamaton viestintä, edes jälkikäteen sensuroituna, ei Suomen päättäjille nyt vain mitenkään sovi, sen paremmin kuin se sopii viestinnän rajoittamisesta rahansa ansaitseville mediayrityksillekään. Molemmat kyllä keksivät tekosyitä ottaa sen hallintaansa.

Yksittäisten netinkäyttäjien ahdistelusta on edetty jo palveluiden tuottajien, ja seuraavaksi itse verkon infrastruktuurin tuottavien yritysten kimppuun.

Jos tällä tiellä jatketaan, tuloksena saadaan ennemmin tai myöhemmin aikaan rajoittamaton kontrolli. Tietenkään tämä ei ole varsinainen tavoite, mutta mitä muutakaan voi seurata, jos rajoituksia jatkuvasti lisätään?

 

Miksi ei nauraa?

”Hah hah, eihän ne mihinkään pysty!”
”Paranoidi!”

Kyllä poliitikkojen ja virkamiesten puheet aina aluksi naurattavat. Heistä tulee vaikutelma höpsöinä kukkahattutäteinä ja -setinä, ja heidän yrityksensä kansalaisten kontrollointiin näyttävät aina aluksi yhtä onnettomilta ja typeriltä kuin heidän lähtökohtansakin. Ja yritetyt keinot ovat, aluksi, aivan puutteellisia.

Mutta kun he tarpeeksi yrittävät, niin ne keinot alkavat parantua. Lähtökohdat taas EIVÄT parane. Jästipäät, jotka haluavat kontrolloida muita ihmisiä, eivät koskaan tule luopumaan ajattelumalleistaan.

Päin vastoin, he käyvät vain raivokkaammiksi, kun huomaavat, että heille nauretaan.

 

Mika Illman, julkisuuteen vaatimuksinesi!

Valtionsyyttäjä Mika Illman on jo aiemmin profiloitunut varsinaiseksi vapauden antisankariksi, eikä hän tänäänkään petä:

”Sanomalehden verkkokeskusteluista vastuu voi olla lehden toimituksella, mutta kysymys kuuluukin, miten iso vastuu on operaattorilla, joka vain pitää yllä tekniikkaa, mutta myötävaikuttaa kuitenkin aineiston saatavilla pitämiseen.”

Ei siis riitä, että viestin kirjoittaja on vastuussa sanomisistaan, ja palvelun toimitus / moderaattori voidaan saattaa vastuuseen viestin pitämisestä näkyvillä (ts. pakottaa poistamaan se).

Nyt vastuuseen halutaan myös teleoperaattori, joka alunperin mahdollistaa bittien siirtymisen kirjoittajan, palvelun ja lukijan välillä.

Niin, bittien. Joita operaattorilla ei lähtökohtaisesti pitäisi olla edes mitään oikeutta vilkuilla, vaan ainoastaan saattaa ne mahdollisimman nopeasti perille.

Tällaiset ideat ovat vihapuhetta Internetiä, sananvapautta, ja joka ainoan ihmisen omaa arviointikykyä kohtaan.

Suomeksi sanottuna kyseessä on vaatimus, että 2000-luvun viestinnän vallankumous vedetään vessasta alas, ja sen tilalle tuodaan totalitaarinen valvontakoneisto.

 

Vastaavia hankkeita maailmalla

Maailmalla yritetään kyllä sensuuria, myös ihan operaattoritasolla, jatkuvasti. Esimerkiksi Kiina, Iran, Kuuba yms. paikat ovat hyviä esimerkkejä.

Hallituksen esto- ja vakoilujärjestelmät toimivat tosi hienosti myös Egyptissä ja Libyassa – tosin niitä pystytettiin häthätää, kun niiden tarpeeseen herättiin hieman liian myöhään.

Näissä maissa väärinajattelijoille on/oli luvassa vähän kovemmat rangaistukset kuin ne sakkotuomiot, joita mm. Illman on täällä läpi runnonut.

 

Suomi amerikkalaisyritysten talutusnuorassa

Yhdysvalloissa, missä sananvapauden rajoittaminen ei oikein tule kyseeseen, vastaavaa sensuuria, operaattori/palveluntarjoajavastuita myöten, on ajettu lähinnä piratismin torjunnan nimissä.

Näitä lakeja on tungettu myös ”liittolaismaille” vaihtelevalla menestyksellä. Suomi on tähän mennessä ollut mallioppilas: täällä musiikin jakamisesta saa merkittävästi raskaamman rangaistuksen kuin esimerkiksi avoimista kehotuksista väkivaltaan.

Viimeisin Amerikan lakiuudistus joutui vain muutama päivä sitten vastatuuleen, kun suuryritykset Facebookista ja Googlesta alkaen tajusivat, että heidät todellakin voisi saattaa vastuuseen lähes mistä tahansa, mitä käyttäjänsä ovat tehneet.

Läpi mennessään nyt vaiheessa oleva SOPA (Software Online Piracy Act) edellyttäisi todella monen verkkopalvelun sulkemista, tai monimutkaisia, kalliisti toteutettavia rajoituksia, jotka luultavimmin ajaisivat käyttäjät pois.

Hyvitysmaksu – ketä kiinnostaa?

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki (vas) halusi laajentaa hyvitysmaksua. Maksupohjan laajentaminen kaatui, entiset maksut nousivat. Kompromissiin vaikuttivat varmasti asiasta noussut häly, Nokian reaktio ja toisten viranomaisten kielteiset lausunnot. LYHTY:n projektinjohtaja, tekijänoikeuspamppu Lauri Kaira pitää aiemmassa kirjoituksessaan ”esityksen nostattamaa hälyä täysin suhteettomana”.

Kairalla on hyviä pointteja. Koko hyvitysmaksujärjestelmä uudistetaan jo ensi vuonna, jolloin nykyisenkaltaisesta maksusta luovuttaneen. Kannattaako taistella juuri nyt? Lisäksi hyvitysmaksut ovat pääsääntöisesti aika pieniä summia laitteiden kokonaishintaan nähden. Tai sitten tallennusvälineen hinta ylipäänsä on niin pieni, ettei maksulla ole arkikäytössä hirveästi väliä.

Jotkut harrastekäyttäjät valittavat toki aiheellisesti ikävästi kirpaisevista hyvitysmaksuista. Suomen kameraseurojen liitto on kampanjoinut niitä vastaan. On myös ylipäänsä perverssi ajatus, että pari laillista yksityiskopiota aiheuttaisivat taloudellista menetystä, jota pitäisi korvata.

Silti: hyvitysmaksu – ketä kiinnostaa? Me suomalaiset pystymme kyllä tämän vääryyden yhteisönä kestämään. Sen sijaan tekijänoikeusrikoksista tuomittujen talous ei kestä satojen tuhansien eurojen korvauksia. Ne ovat suurin vääryys tämänhetkisessä tekijänoikeusjärjestelmässä. Olisin valmis vaikka hyvitysmaksujen kymmenkertaistamiseen, jos sillä saataisiin edes Suomen tekijänoikeusjärjestöt lopettamaan epäinhimillinen piraattijahti.

EFFI:n kritiikkiä saanut kampanja on kuitenkin hyvä, koska se kiinnittää keskivertokansalaisten huomiota tekijänoikeusasioihin. Kampanja kertoo myös turhautumisesta valtakoneistoon. EFFI on vuosikaudet yrittänyt saada järkeä asioihin.

Arhinmäki on ministeriaikanaan ollut hyvä sanoissa, muttei teoissa. Ensimmäinen varsinainen teko oli vaatimus laajentaa hyvitysmaksua. Hänen edeltäjänsä, RKP:n Stefan Wallin, edusti viime vuonna tiukempaa linjaa. Taiteilijat syyttivät häntä ”hyvitysmaksun romuttajaksi”. Maksun laajentamisessa ei siis ollut kyse ”pakon edessä” tehdystä ratkaisusta.

Lisäksi Arhinmäki ilmoitti, ettei tekijänoikeuden työsuhdeolettama etene hänen kaudellaan. En ole kovin innostunut tästä. Tekijänoikeustoimikunnan tuoreessa esityksessä kaavaillaan näet tv- ja radiokanaville sekä lehdille oletusarvoista oikeutta käyttää niille tehtyjä teoksia osana verkkoarkistoa, kuten Ylen Elävää arkistoa. Tekijällä olisi mahdollisuus erikseen kieltää käyttö.

Nyt oletus on se, ettei tällainen käyttö ole sallittua ilman erillistä lupaa. Tämä on rajoittanut vakavasti esimerkiksi Elävän arkiston kehittämistä. Yksi Tekijänoikeusfoorumin ”piraattihenkisistä” puheenvuoroista tulikin Elävän arkiston edustajalta.

Edellä kuvattu esitys on harvinainen valopilkku tekijänoikeuspolitiikassa. Se merkitsee kuitenkin työsuhdeolettaman vahvistumista. Aikooko Arhinmäki siis pysäyttää lain?

Arhinmäki on myös todennut vastustavansa nettisensuuria. Jos tekijänoikeustoimikunnassa valmisteltu sensuurilakiesitys jää homehtumaan hänen pöydälleen loppuvaalikaudeksi, annan hyvät pisteet.

Eräs konkreettinen parannus, jonka Arhinmäki voisi halutessaan tehdä, olisi asettaa jonkimoinen katto tekijänoikeuksien rikkomisesta määrättäville korvauksille. Arhinmäkihän on sanonut olevansa ”tekijän puolella isoja mediakorporaatioita vastaan”. Hän voisi myös asettua kuluttajan puolelle niitä samoja korporaatioita vastaan. Sitä odotellessa…

Lisää kuunneltavaa ja luettavaa:

LYHTY:n Lauri Kaira ja EFFI:n Ville oksanen YleX:ssä (nauhoite)

Lilja Tammisen blogikirjoitus
Ville Hautakankaan blogikirjoitus

Viihdeteollisuus käy vaihteeksi isojen kimppuun

Huom! Video kirjoituksen lopussa.

Viihdeteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt ovat viime vuosina tulleet tunnetuksi erityisesti Suomessa hyökkäämisestä yksittäisten ihmisten kimppuun. Niiden tarmokkuuden vuoksi Suomessa on ollut ainakin neljä tapausta, joissa tavallisten ihmisten niskaan on kaadettu satojen tuhansien eurojen vahingonkorvauksia. Lisäksi on vireillä ainakin kaksi tapausta, jossa vaatimukset ovat miljoonaluokkaa.

Tekijänoikeusjärjestöt ovat myös lähetelleet kiihtyvällä tahdilla tavallisille ihmisille kirjeitä, joissa vaaditaan maksamaan tuhansia euroja siitä, että järjestöt eivät vie epäiltyä laitonta tiedostonjakoa oikeuteen. Viime kesänä järjestöt onnistuivat saamaan tuomioistuimilta päätökset, joilla kolmen yksityishenkilön nettiyhteydet katkaistiin epäiltyjen tekijänoikeusloukkausten vuoksi.

Nyt tekijänoikeusjärjestöt ovat siirtyneet tavallisten ihmisten kiusaamisesta teleyritysten kimppuun. Elisa määrättiin estämään asiakkaidensa pääsy The Pirate Bay -verkkosivustolle. Vastaavat hakemukset oikeuteen on nyt tehty myös muiden suurimpien teleyritysten osalta. Samaan aikaan EU-tuomioistuin antoi kuitenkin päätöksen, jonka mukaan tämäntyyppiset estot ovat EU-lainsäädännön vastaisia.

Elisa-tapauksessa sensuuri on väliaikainen toimenpide, ja sen jatkuminen edellyttää, että tekijänoikeusjärjestöt haastavat The Pirate Bayn oikeuteen. Tekijänoikeustoimikunnassa pyöriteltiin keväällä käytännössä valmista lakiesitystä, jonka toteutuessa teleyritykset voitaisiin pysyvästi määrätä sensuroimaan verkkosivustoja tekijänoikeusjärjestöjen vaatimuksesta oikeuden päätöksellä.

Piraattipuolue vuoti salaisesti valmistellun esityksen tuolloin julkisuuteen. Tekijänoikeustoimikunnan seuraavassa kokouksessa teroitettiin toimikunnan jäsenille valmisteluasiakirjojen luottamuksellisuutta (pöytäkirja 6.6.2011, kohta 3.).

Pari viikkoa sitten Helsingissä pidetyssä tekijänoikeusfoorumissa tekijänoikeustoimikunta ilmoitti, että se ehdottaa opetus- ja kulttuuriministeriölle tällaisen sensuurilain säätämistä. Ratkaisu on ministeriön, viime kädessä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen käsissä. Tekijänoikeusfoorumissa pitämässään puheessa Arhinmäki suhtautui pidättyvästi sensuuriin, mutta korosti kuitenkin piratismin kitkemisen tärkeyttä.

Yksimieliseksi hyminäksi tekijänoikeusfoorumi ei jäänyt. Sensuurilakiesitystä kommentoinut teleyritys DNA:n edustaja lyttäsi sen niin selväsanaisesti, että hänelle pitäisi varmaan ehdottaa Piraattipuolueen kunniajäsenyyttä. (Ks. linkit puhujien esityksiin opetus- ja kulttuuriministerön sivuilla.)

Tähän kiteytyykin se, miksi tekijänoikeusjärjestöt ovat aiemmin jahdanneet lähinnä tavallisia ihmisiä. Tekijänoikeusjärjestöjen asianajaja-armeija pääsee musertamaan pienituloiset yksityishenkilöt oikeudessa ja lisäksi levittämään pelotevaikutusta median kautta varsin suvereenisti. Järjestöjen käydessä teleyritysten kimppuun tilanne on toinen. Kyse on isosta liiketoiminta-alasta, joka pystyy puolustamaan itseään ja lobbaamaan omaa näkemystään päättäjien keskuudessa.

Tällä hetkellä tuomioistuimet joutuvat soveltamaan lakia, jonka viihdeteollisuuden lobbarit ovat ajaneet läpi. Suomen laki on todennäköisesti yksi maailman tiukimmista. Ainakin siltä osin se on tiukempi kuin Yhdysvaltojen laki, että Suomessa erilaisten verkkopalvelujen ylläpitäjillä ei ole minkäänlaista vastuuvapautta palveluiden käyttäjien tekemistä rikkomuksista. YouTuben kaltainen palvelu ei pystyisi toimimaan Suomessa.

Sen suhteen, tiukkeneeko laki entisestään, lopputulos ei ole mielestäni aivan selvä, vaikka EFFI:n Ville Oksanen ehtikin jo tekijänoikeusfoorumissa kyynisesti julistaa sensuurilain hyväksytyksi. Muukin yritysmaailma kuin teleyritykset alkaa jo napista kohtuuttoman tekijänoikeusbyrokratian ja aivan vieraalta planeetalta olevien vastuuvapauspykälien, tai siis niiden puutteen, johdosta.

Kun viihdeteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt ovat vihdoin löytäneet itsensä kokoisia tappelupukareita, olisiko liikaa toivottu, että ne jo lopettaisivat raukkamaisen pienempiensä kiusaamisen? Sitä kovasti toivoin tekijänoikeusfoorumissa pitämässäni puheenvuorossa, joka on katsottavissa YouTubessa.

Piraattinuoret & Wikileaks.fi

Wikileaks.fi siirtyy Piraattinuorille

Vastuu verkkotunnuksesta Wikileaks.fi on siirtynyt journalisti Peter Sjöholmilta Piraattipuolueen nuorisojärjestölle, Piraattinuorille. Lue lisää >>

Piraattinuoret tar över Wikileaks.fi

Ansvaret för domännamnet Wikileaks.fi har flyttats över från journalisten Peter Sjöholm till Piratpartiets ungdomsförening Piraattinuoret. Läs mera på Piraattinuorets sajt >>

Finnish Wikileaks internet domain transferred to Pirate Party Youth Org

Journalist and activist Peter Sjöholm has transferred the stewardship of the domain name Wikileaks.fi to Piraattinuoret, the youth organization of the Finnish Pirate Party. Read more >>

Pride-marssille sananvapautta puolustamaan


Seksuaalivähemmistöjen Pride-tapahtuman kohokohta, mielenilmauskulkue, järjestetään huomenna. Osallistun siihen ensimmäistä kertaa, päämotiivina sananvapauden puolustaminen.

Vuosi sitten kulkuetta kohtaan tehtiin suunniteltu ja poliittisesti motivoitu kaasuisku, josta langetettiin tuomioita pahoinpitelyjen lisäksi poliittisten toimintavapauksien loukkaamisesta. Kyse oli suorasta hyökkäyksestä rauhanomaista mielenilmaisuvapautta vastaan.

Seksuaalivähemmistöjen asemaa puolustavien sananvapauteen on muuallakin Euroopassa kohdistunut vakavia loukkauksia. Viime vuosina Pride-marsseja on kokonaan kielletty ainakin Venäjällä, Unkarissa, Liettuassa ja Latviassa. Väkivaltaisia hyökkäyksiä kulkueita vastaan on tehty ainakin Virossa, Kroatiassa ja Unkarissa.

Suomessa seksuaalivähemmistöjen puolustajien oikeuksia rajoitettiin vielä kymmenisen vuotta sitten lailla. Homoseksuaalisten tekojen laillistamisen yhteydessä vuonna 1971 lakiin säädettiin niin sanottu kehotuskielto, eli kiellettiin homoseksuaalisiin tekoihin kehottaminen. Pykälä kumottiin vasta vuonna 1999.

Kehotuskiellon perusteella ei niinkään annettu tuomiota, mutta sillä oli selkeä pelotevaikutus. Yleisardio jätti kiellon vuoksi lähettämättä 1970- ja 1980-luvuilla homoseksuaalisuutta myönteisesti kuvaavia ohjelmia. Lisäksi poliisi takavarikoi kiellon perusteella mielenosoituskylttejä, ja mielenosoittajia joutui poliisitutkintaan ja syytetyiksikin.

Tervemenoa Pride-kulkueeseen puolustamaan sananvapautta ja siihen kuuluvaa kokoontumisvapautta kaikilta perusteettomilta väkivaltaisilta hyökkäyksiltä, syyllistyivätpä niihin sitten valtio (pakkokeinoja ja rangaistuksia) tai yksittäiset kansalaiset (kuten kaasuisku)!

Piraattipuolueen nuorisojärjestö Piraattinuoret osallistuu myös kulkueeseen. Senaatintorilla voi hyvissä ajoin ennen klo 13:a suunnistaa piraattilippujen luo.

Salaperäinen muistio paljastaa rajut sensuuriaikeet

Olemme saaneet haltuumme Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisessa tekijänoikeustoimikunnassa pyöritellyn muistion, joka paljastaa järkyttävän luonnoksen tekijänoikeuslain muutokseksi. Asiakirjaa ei ole tiettävästi virallisesti julkaistu aiemmin, mutta se löytyy nyt Piraattipuolueen sivuilta: http://www.piraattipuolue.fi/images/muistio-27-5-11.pdf .

Lakimuutoksen jälkeen teleyritykset voitaisiin uhkasakolla pakottaa estämään pääsy tekijänoikeusrikkomuksiin liittyville verkkosivustoille. Tekijänoikeustoimikunnan piirissä havitellaan siis merkittävän uuden sensuurijärjestelmän pystyttämistä Suomeen. Tekijänoikeustoimikunta on tekijänoikeusjärjestöjen lobbausareena, jonka tehtävänä on muun muassa ”valmistella mahdollisten [tekijänoikeuslain uudistusten] suuntaviivoja ministeriölle”. Nyt sieltä on pyöräytetty käytännössä valmis lakiehdotus, jota epäilemättä aiotaan viedä lähiaikoina eteenpäin.

Muutama päivä sitten musiikkiteollisuus yllätti vaatimalla Elisaa sensuroimaan The Pirate Bayn jo olemassaoleviin pykäliin perustuen. Nyt esille tulleessa muistiossa ehdotetaan vietäväksi kaikki tulkinnanvara asiasta, ja todettaisiin selvästi, että teleyritykset joutuvat edesvastuuseen, mikäli eivät sensuroi ”piraattisivustoja”. Tällaisten sensuurijärjestelmien rakentelu on todellinen uhka sananvapaudelle ja viestinnän välittäjien neutraliteetille. Teleyritysten on noustava vastustamaan näitä suunnitelmia.

Mielenkiintoisen lisäjuonteen asiaan tuo se, että EU-tuomioistuin antoi hiljattain alustavan päätöksen, jossa teleyrityksille asetettavat velvollisuudet suodattaa verkkoliikennettä todetaan EU-lainsäädännön ja ihmisoikeuksien vastaisiksi.

Muutamia vuosia sitten suomalaisen nettisensuurijärjestelmän kritiikkinä esitettiin sensuurin hivuttavaa etenemistä kohti uusia muotoja. Harva uskoi, että järjestelmää käytettäisiin vertaisverkkosivustojen sensurointiin. Nyt on kuitenkin käynyt varsin selväksi, että verkkosensuurin tielle ollaan menossa pysyvästi.

Odotamme mielenkiinnolla tekijänoikeustoimikunnan ja opetus- ja kulttuuriministeriön kommentteja. Effi ry vaatii muistion virallista julkaisua.

Kunpa lait olisivatkin samat netissä ja sen ulkopuolella

Taas tätä.

TTVK, IFPI ja kumppanit yrittävät saada käräjäoikeuden määräämään, että internetoperaattori Elisa estäisi asiakkaidensa pääsyn The Pirate Bay -tiedostonjakopalveluun. Kaikki tämä vaiva (ja luovan alan rahat), vaikka estot voidaan kiertää vaivatta, ja esimerkiksi Tanskassa TPB:n blokkaamisen jälkeen palvelun käyttäjämäärä vain nousi.

Tehdään näin alkuun selväksi, mitä TPB tekee ja mitä se ei tee. The Pirate Bay on indeksointipalvelu ja hakukone – kuten Google. Aiemmin TPB:n ohjasi lataajan torrent-tiedostojen avulla muiden käyttäjien luokse, joilta haluttu tiedosto löytyi. Nykyään palvelu viittaa vain tiedostoihin, ja seurantapalvelin on kuopattu. Käyttäjien keskenään jakamia tiedostoja ei ole missään välissä The Pirate Bayn omilla palvelimilla.

The Pirate Bayn oikeusprosessi on Ruotsissa vielä kesken, eikä sivuston toimintaa ole todettu Suomessa laittomaksi. TPB ei enää edes tarjoa sitä palvelua, josta sitä alunperin oikeudessa syytettiin.

Sivuston estämisvaade aiheutti jälleen kerran sananvapauskeskustelun. Sananvapaus on kuitenkin yksi huonoimmista tiedostonjakoargumenteista, vaikka suuri osa eri kommenttipalstojen kinastelusta ja ihan perinteisten yksisuuntaisten tiedotusvälineidenkin jutuista siihen keskittyykin. Näin piraattiaktiivin näkökulmasta keskustelun ongelma näyttää lähinnä olevan, että luullaan piraattien olevan sitä ja tätä mieltä – ihan kuin kyseessä edes olisi yksi täysin homogeeninen, samaa mieltä oleva ryhmittymä.

Yritys estää pääsy jollekin internetsivustolle on paljon vakavampi tapaus kuin ”pelkkä sananvapausasia”. Piraattipuolue puolustaa yksityisyydensuojaa ja viestintäsalaisuutta, ja tähän kuuluu olennaisesti viestinviejän – tässä tapauksessa Elisan – riippumattomuus. Puolueen tavoitteet eivät ole oudot: vaadimme, että valtiot ja yksityiset tahot eivät yritä kontrolloida nettiä ja siellä tapahtuvaa tiedonvälitystä eri tavalla kuin offline-viestintää.

Jos pidät The Pirate Bayn kaltaisen palvelun sensurointiyritystä harmittomana, niin mietipä vertailun vuoksi, miten postiliikenne toimii. Kyllähän internetissä ja sen ulkopuolella pitäisi päteä samat lait. Sähköposti, fyysinen kirje ja bittorrent-protokollan alainen yhteydenotto toiseen käyttäjään ovat samanarvoisia, henkilökohtaisia ja kirjesalaisuuden piiriin kuuluvia viestintätapoja. Rick Falkvingeä mukaillen tällä hetkellä tilanne on seuraavanlainen:

Kirje: Minä päätän, kirjoitanko omat tietoni kuoreen tai sen sisälle.
Internet: Lähetystiedot tallentuvat palveluntarjoajalle, joka Suomessa joutuu arkistoimaan niitä 12 kuukautta.

Kirje: Kun lähetän kirjeen, minun ei tarvitse ilmoittaa siitä kenellekään, eikä mikään etujärjestö, yhtiö tai hallitus voi vaatia minua niin tekemään.
Internet: EU:ssa vaaditaan palveluntarjoajia tallentamaan koko ajan enemmän tietoa käyttäjistään ja säilyttämään niitä kauemmin. Vanhat tekijänoikeusjärjestöt haluavat internetoperaattorit valvomaan käyttäjiensä tekemisiä.

Kirje: Postivirkailija ei tiedä eikä saa tietää, mitä lähetän.
Internet: Internetoperaattori pystyy käytännössä (joskin ei aukottomasti) erittelemään tietoliikennettä sen tyypin perusteella, ja nytkin TTVK arvelee: ”Operaattori pystyisi varmasti jakamaan sivulta laittomat ja lailliset tiedot.”

Kirje: Kirjesalaisuus on loukkaamaton. Kirjeeni saa avata vain poliisi, ja sekin vain, kun kyseessä on vakava rikos ja minuun on kohdistettu ennakkoepäilys. Ei hakuammuntaa.
Internet: Jopa Gramexin kaltaiset yksityiset järjestöt ovat olleet mukana ratsioissa.

Kirje: Jos otan osaa rikolliseen toimintaan kirjeitse, niin kynää, paperia tai muita työvälineitäni ei takavarikoida.
Internet: Poliisi voi takavarikoida tietokoneen, jota on käytetty tiedostojen levittämiseen tai lataamiseen. Tekijänoikeusjärjestöt ovat omineet takavarikoituja tietokoneita.

Hyväksyisitkö, että yksityisten etujärjestöjen painostuksesta postilaitoksen pitäisi lukea läpi jokaisen kirjeen osoitetiedot ja pysäyttää tiettyyn paikkaan menevät kirjeet? Tällaisen käytännön puuttuminen ei johdu siitä, etteikö sitä olisi voitu ennen tietoliikenteen digitaalista murrosta toteuttaa, vaan siksi, että meillä kunnioitetaan yksityisyydensuojaa.

Kiinalainen sananlasku:
”Kun muutoksen tuulet puhaltavat, toiset menevät suojaan ja muut rakentavat tuulimyllyjä.”

Tässä tapauksessa sieltä suojasta yritetään ampua muiden tuulimyllyt kumoon, eikä välitetä, jos joku jää alle.

Nettisensuuri loppuu Saksassa, milloin Suomessa?

Effin uusimman lehdistötiedotteen mukaan Saksa on luopumassa paljon parjatusta nettisensuurista, koska – kuten järjestelmää käyttöönottaessa kriitikot jo sanoivat – se on osoittautunut tehottamaksi. Sensuurijärjestelmästä luopumisen jälkeen hallitus aikoo keskittää voimavaransa lapsipornon saamiseksi pois netistä ongelman maton alle lakaisemisen sijaan.

Nyt, kun Saksa on luopumassa vasta reilut kaksi vuotta käytössä olleesta nettisensuurijärjestelmästä, on hyvä aika miettiä, tulisiko Suomen hypätä samaan kelkkaan. Kuten edellä on todettu, ei sensuurijärjestelmä oikeasti tee muuta kuin lakaise ongelman maton alle. Sensuurilaki nimittäin ei sulje sivustoja. Sen sijaan se piilottaa ne. ”Poissa silmistä, poissa mielestä.”

Pahinta nettisensuurilaissa sen tarkoituksen kannalta on se, että se itseasiassa lisää ja helpottaa lapsipornografian leviämistä. Kun sivusto merkataan sensuroiduksi, on se todella helppo löytää tarkoitusta varten luodulla tietokoneohjelmalla. Tällä hetkellä suomalaiset poliisit siis etsivät suomalaisten veronmaksajien rahoilla pedofiilien puolesta lapsipornoa netistä.

Lisäksi asiaan liittyy sellainen ”pieni” ongelma, että samalla järjestelmällä, joka on luotu lapsipornoa varten on mahdollista sensuroida mitä tahansa. Kun tällainen järjestelmä on luotu jo valmiiksi, voi sensuurilistalle joutua aivan mitä vain, ja valtiovalta voi aloittaa mielivaltaisen sensuroimisen milloin vain.

Tähänkin mennessä sensuurilistalle on joutunut vaikka mitä sivustoja ”vahingossa”, ja aivan tarkoituksellakin on sensuroitu listalle oikeasti kuulumatonta materiaalia. Tällaisista tapauksista kuuluisin lienee suomalaisen nettiaktiivin, Matti Nikin, lapsiporno.info-sivusto.

Tällä hetkellä sensuurijärjestelmä on vapaaehtoinen internetoperaattoreille, mutta Suomessa on väläytelty järjestelmän pakolliseksi tekemistä. Tähän ei tule missään nimessä lähteä, vaan järjestelmä on ajettava alas. Suomalaisista puolueista näkyvimmin nettisensuuria vastaan taistelee ehdottomasti Piraattipuolue.

Nyt vaaleissa on hyvä paikka päästä päättämään tietoyhteiskunta-asioiden kehityssuunta. En usko, että kukaan haluaa, että joudumme kärsimään surkeista päätöksistä, joiden tekijöillä ei ole minkään asteista käsitystä asioiden vaikutuksesta. Äänestä piraatti eduskuntaan.

Vain Piraattipuolue turvaa sananvapauden

Useimmilta puolueilta on vaikea löytää selkeitä kantoja keskeisiin sananvapauskysymyksiin. Piraattipuolueella niitä on. Vaalikoneista löytyy kuitenkin muutamia kysymyksiä, jotka kertovat eri puolueiden ehdokkaiden näkemyksistä. Kaksi ensimmäistä kysymystä ovat Tietoyhteiskunnan vaalikoneesta, kolmas Sosiaalisesta vaalikoneesta. Kaavioissa ilmoitetaan vastanneiden määrä prosentteina.

Suurten puolueiden keskuudessa on selkeästi suuria paineita asettaa viestien välittäjälle vastuuta, joka kuuluu viestin julkaisijalle. ”Keskustelupalstojen” päätoimittajavastuu olisi paitsi sananvapautta heikentävä, myös käytännössä täysin toteuttamiskelvoton ajatus. Internetissä olevien viestintäpalvelujen monipuolista kokonaisuutta ei voi asettaa tällaisen kaikenkattavan säätelyn alaiseksi, ja eri palveluja pitäisi kohdella tasavertaisesti.

Koko ajatus kertoo vanhnetuneisiin ajatustapoihin kangistuneiden ihmisten halusta kontrolloida sananvapauden käyttämistä Internetiä edeltäneen ajan malliin. Tämän ajatuksen suosio kertoo myös siitä, että suurimmalla osalla ehdokkaista ei ole mitään hajua siitä, minkälainen lainsäädäntö tietoyhteiskunnassa toimii ja minkälainen ei.

Suomessa on voimassa ”laki lapsipornografian levittämisen estotoimista”. Se on yksi viime vuosien epäonnistuneimmista laeista. Sensuuri ei estä lapsipornon levittämistä, sillä sensuuri ei johda lapsipornoa levittävien sivustojen sulkemiseen eikä niiden taustalla olevien henkilöiden kiinniottamiseen. Eston voi vaivattomasti kiertää. Estettyjen sivustojen listalla ei ole juuri lainkaan lapsipornosivustoja, sillä lapsiporno ei yleensä liiku www-sivuilla vaan suljetuissa ja salatuissa verkoissa. Sen sijaan listalla on sensuroituna esimerkiksi lakia kritisoiva kotimainen verkkosivusto ja tavallista aikuisviihdettä. Piraattipuolue vaatii vaaliohjelmassaan lain välitöntä kumoamista.

Sensuurilla on tapana laajeta, kun se kerran aloitetaan. Suomessakin on ehdotettu myös nettipokerisivustojen sensurointia. Lain nimeksi tulisi ”laki lapsipornografian ja etärahapelien levittämisen estotoimista” (Stakesin raportti, s. 52–56).

Suomen rikoslaissa kielletään pilkkaamasta Jumalaa tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan pyhänä pitämiä asioita. Piraattipuolueen näkemys on, että tämä kohta laista pitäisi kumota, sillä kyse on kohtuuttomasta sananvapauden rajoituksesta. Valtion tehtävä ei ole suojella ihmisiä mielipahalta.

Sananvapautta kannattaviksi voidaan tässä laskea ne puolueet, joiden ehdokkaista alle puolet on vastannut kahteen ensimmäiseen kysymykseen ”kyllä” ja kolmanteen ”ei”. Tämän perusteella sananvapautta kannattavia puolueita ovat Piraattipuolue, Muutos 2011, Vihreä liitto ja Suomen työväenpuolue (jonka ehdokkailta ei tosin ole lainkaan vastauksia kolmanteen kysymykseen).  Piraattipuolue on kuitenkin ainoa puolue, jolla on hyvin selkeä sananvapautta puolustava konsensus kaikkien kolmen kysymyksen osalta, joskin Muutos 2011 pääsee melko lähelle tätä.

Vaikka Vihreiden ehdokkaat ovat näissä asioissa puolueiden parhaimmistoa, Vihreät on selvästi hyvin kahtiajakautunut sananvapauskysymyksissä. Vihreitä äänestävä voi auttaa eduskuntaan yhtä hyvin sananvapautta vastustavan kuin kannattavankin.

Sananvapautta eniten vastustavaksi voidaan sanoa Keskusta, jonka ehdokkaista vähintään 65 % on vastannut ”väärin” kaikkiin kolmeen kysymykseen. Lisäksi Kristillisdemokraatit ja Suomen senioripuolue näyttävät sananvapautta kovasti vastustavilta kolmannen kysmyksen perusteella. Kukaan näiden kahden puolueen ehdokkaista ei sen sijaan ole vielä vastannut Tietoyhteiskunnan vaalikoneeseen, mikä sekin tietysti kertoo jo jotain.

Vaalikonevastausten perusteella voidaan sanoa, että Piraattipuolue on sananvapauden ystävän selkeästi paras vaihtoehto.

Miksi valita piraatti

Suomessa tuhotaan rutiininomaisesti kansalaisten tulevaisuuksia langettamalla suuryritysten ajamissa näytösoikeudenkäynneissä järjettömiä rangaistusmaksuja uhrittomista rikoksista. Mikä huolestuttavinta, Arkadianmäeltä ei löydy poliittista tahtoa korjata asiaa. ”Tarttis tehdä jotain”-tason kommentteja ehkä saadaan parista suunnasta, mutta rohkeutta tuoda esiin todellisia ratkaisuehdotuksia puuttuu.

Piraattipuolueella on konkreettinen ja ainoa älyllisesti rehellinen ratkaisu tähän ongelmaan: luvatonkin tiedostonjako on harmitonta, siinä missä sen estämisyritykset äärimmäisen tuhoisia kansalaisten — niin tiedostonjakajien kuin muidenkin — yksityisyydelle ja oikeusturvalle, joten se tulee laillistaa. Mikä tahansa tiedostonjaon kieltävä malli vaatii lähtökohtaisesti kansalaisten viestinnän laajamittaista valvontaa. Paine tehdä rangaistuksista kohtuuttomia on myös todettu käytännössäkin suureksi: oikeustajulle vierasta kieltolakia rikotaan laajalti, joten kieltoa pitää epätoivoisesti pönkittää ristiinnaulitsemalla valikoituja varoittavia esimerkkejä.

Piraattipuolueen ratkaisun alustava poliittinen painoarvo Suomessa määräytyy pitkälti tulevissa vaaleissa. Monella äänestäjällä tulee eteen vaikea valinta: antaako äänensä Piraattipuolueelle vai sinne, minne se ilman Piraatteja menisi. Valintaa helpottanee se, että Piraateissa on ihmisiä moneen lähtöön: luultavasti löytyy joku, joka on suunnilleen samaa mieltä muissakin poliittisissa kysymyksissä. Toisaalta joitain arveluttaa se, että Piraattipuolueen läpimenevä ehdokas saattaisikin olla puolueen ydinagendan ulkopuolisista asioista eri mieltä.

Tässä on kuitenkin tärkeää huomata Piraattipuolueen ainutlaatuisuus: mistä muista poliittisista kysymyksistä oletkin kiinnostunut, niitä luultavasti jo ajaa eduskunnassa edes joku. Tiedostonjako-oikeusmurhille ei kukaan kuitenkaan vakavissaan yritä tehdä mitään, ja onpa eduskunnalla Lex Karpeloineen, Lex Nokioineen ja yksimielisesti läpimenneine nettisensuurilakeineen muutenkin varsin surkea yksityisyys- ja sananvapaushistoria.

Valitse siis Piraattipuolue. Koska oikeusvaltiokin tarvitsee puolustajan.

Allekirjoittanut on Piraattipuolueen kansanedustajaehdokas Helsingissä.