Helsingissä pidettiin elokuun puolivälissä kirjastoalan kansainvälinen konferenssi, jonka yhteydessä järjestetiin Internetin vapautta koskeva keskustelutilaisuus. Aiheena olivat yksityisyys, sananvapaus ja tekijänoikeudet. Keskustelijoina olivat muiden muassa Ruotsin piraattipuolueen puheenjohtaja Anna Troberg (ks. video, alkaen 53:30) sekä Verkko ja vapaus -kirjan kirjoittanut Hanna Nikkanen (21:00). Yleisössä oli paljon kirjastoalan ihmisiä eri puolilta maailmaa.
Olen aiemminkin todennut kirjastoalan ihmisten suhtautuvan avoimesti ja jopa piraattihenkisesti nettiä koskeviin yksityisyys-, sananvapaus- ja tekijänoikeuskysymyksiin, ja tämä keskustelutilaisuus vahvisti käsitystäni. Se, että tämäntyyppinen tilaisuus yliäänsä järjestettiin tällaisella vieraskaartilla, kertoo jo paljon.
Esitin myös itse yleisökysymyksiä (kohdissa 17:00, 46:15, 1:06:40) ja ehdotin esimerkiksi, että sananvapaudesta ja yksityisyydestä kiinnostuneiden kirjastoalan ihmisten, toimittajien ja kirjailijoiden tulisi solmia yhteistyösuhteita teleyrityksiin, jotka ovat näissä keskusteluissa usein samalla puolella. Lainsäädännöllisen paineen kohdistaminen teleyrityksiin näyttää olevan koko ajan laajeneva trendi ja tämän hetken tärkein sananvapauskysymys länsimaissa.
Tilaisuuden jälkeen keskustelin Anna Trobergin kanssa, joka sattuu olemaan taustaltaan englannin kielen ja kirjallisuuden opiskelija samoin kuten Harri Kivistökin. Keskustellessamme totesimme, että ennen kesäkuun 2014 eurovaaleja on tiivistettävä piraattipuolueiden kansainvälistä yhteistyötä. Eurovaaleissa on näytettävä, kuinka kansainvälinen ilmiö poliittinen piraattiliike todella on.
Hiljattain uutisoitiin Suomessakin, että ”Britannian piraattipuolue on luonut välityspalvelimen, jonka kautta Pirate Bay -sivustoa voi käyttää estosta huolimatta”. Miksi Suomen piraattipuolue ei ole toiminut näin?
Siksi, että Suomessa tällaiseen toimintaan liittyy käsittääksemme merkittävä oikeudellinen riski. Piraattilahti.org-tyyppisen palvelun (joka ei ole Piraattipuolueen ylläpitämä) pystyttäminen saatettaisiin korkeimman oikeuden ennakkopäätösten valossa tulkita yhtä pahaksi rikokseksi kuin itse Pirate Bayn ylläpitäjänä toimiminen. Koska jo pelkkä linkittäminen luvattomasti jaossa olevaan teokseen on käsittääksemme Suomessa laitonta, pelkästään Pirate Bayhin menevän uudelleenohjausosoitteen luominen voitaisiin katsoa avunannoksi tekijänoikeusrikokseen.
Vaikka haluja Pirate Bay -eston kiertämisessä auttamiseen löytyykin puoluehallituksen piiristä, emme koe oikeaksi ottaa riskiä ihmisten kunnallisvaaleja varten lahjoittamilla rahoilla. Mikäli suomalaisille teleyrityksille määrätyt sensuurivaatimukset pysyvät korkeimmassa oikeudessakin, asiaa täytynee kuitenkin harkita uudelleen. Mahdollisia rahoitusjärjestelyjä täytyy miettiä.
Laajamittaisen nettisensuurin leviämistä Suomeen ei pidä sietää.
Suomessa näyttää jo nyt vakiintuneen käytäntö, että Internet-palveluiden tarjoajat voidaan tuomita asiakkaidensa tekemisistä – mutta tämä toimii vasta tekijänoikeusrikoksissa, joissa on kyse isosta rahasta.
Ja palvelun tarjoajan status voidaan hovioikeudessakin päättää hyvin epämääräisesti, ks. alempi kuva.
Mistä tuo viimeinen lause on päätelty? Laista? Mitä kautta?
Kun tietoyhteiskunnan palvelu käsittää palvelun vastaanottajan (sisällön tuottaja) toimittamien tietojen tallentamisen tämän pyynnöstä, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa tallennettujen tietojen sisällöstä tai välittämisestä, jos hän toimii viipymättä tallentamansa tiedon saannin estämiseksi:
1) saatuaan tietoonsa sitä koskevan tuomioistuimen määräyksen taikka, jos kysymyksessä on tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaaminen, saatuaan 22 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen;
2) saatuaan muuten tosiasiallisesti tietoonsa, että tallennettu tieto on ilmeisesti rikoslain (39/1889) 11 luvun 10 tai 10 a §:n taikka 17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen. (13.5.2011/512) (9.7.2004/655)
Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos sisällön tuottaja toimii palvelun tarjoajan johdon tai valvonnan alaisena.
DC++-hubin tapauksessa palveluntarjoaja ei ollut tallentanut mitään tietoa, eikä voi alun perinkään olla siitä vastuussa. Palvelun käyttäjät jakoivat palvelussa vain hetkellisesti listoja tiedostoista, joita heiltä, oman väitteensä mukaan, saattoi ladata.
Lataaminen tapahtui suoraan käyttäjän omalta koneelta, toisen käyttäjän koneelle. Kuten jo ohjelmiston nimestä (DirectConnect++) voisi ovelampi päätellä.
Laki ei ole sama kaikille
Yhä vieläkään operaattorit tai palveluntarjoajat eivät ole vastuussa asiakkaidensa vihapuheista, uhkauksista, kunnianloukkauksista, kiusaamisesta, vakoilusta tai muusta vainoamisesta. Kyseisenlaiset viestit esimerkiksi keskustelufoorumin ylläpitäjä joutuu poistamaan vasta, jos asianomistaja tai viranomainen niin vaatii, ts. saattaa ne palveluntarjoajan tietoon.
Ja jos kyse on esimerkiksi sähköpostitse tai puhelinverkon kautta tapahtuvasta pahanteosta, operaattoreilla ei ole mitään velvollisuutta – viestintäsalaisuuden puitteissa usein edes oikeutta – estää tällaista viestintää pelkän yhteydenoton perusteella, vaan siihen edellytetään oikeuden päätöstä.
Nyt tuomittu ”piraattipariskunta” ei ollut kuitenkaan saanut mitään sensuurivaatimuksia. Ei tekijänoikeuksien haltijoilta, joilla oli koko ajan keinot ottaa heihin yhteyttä, ja laillisesti vaatia esimerkiksi tietynnimisten tiedostojen sensurointia. Eikä sen puoleen tuomioistuimelta.
Oikeudenkäynnin tarkoituksena oli yksinkertaisesti sulkea satunnainen Internetistä löytynyt ”piraattipalvelu”, ja tehdä sen ylläpitäjistä varoittavia esimerkkejä.
Ja miten helposti tämä onnistuikaan! Pari kotietsintää, ja palvelimet olivat takavarikossa, ja pari oikeudenkäyntiä, niin vaadituista parin miljoonan korvauksista yli 800 kiloeuroa määrättiin maksettavaksi.
Käytännössä rangaistus tarkoittaa vain, että tuomitut ovat elinikäisesti maksukyvyttömiä. Muiden kuin tekijänoikeuskorvausten osalta todennäköisesti valtio joutuu suorittamaan maksut asianomistajille (esimerkiksi oikeudenkäynti- ym. kulut). Ja ne saattavatkin olla ainoat rahat, joita asianomistajat koskaan näkevät.
Raha puhuu
Vertailun vuoksi, suomalaiset teleoperaattorit sentään tuomittiin oikeudessa ”vain” estämään asiakkaidensa pääsy Pirate Bayhin. Operaattoreita ei suinkaan pakotettu luovuttamaan tietoja asiakkaistaan, tai laitteitaan takavarikkoon. Heitä ei ajettu alas kotietsintöjä varten. Estovaatimuksen toimitti ulosottomies, kun käräjäoikeus oli päätöksensä tehnyt.
Pirate Bayn (täysin tehottoman) sensuroinnin tarkoituksena ei suinkaan ole suojata kyseisiä operaattoreita vastuulta asiakkaidensa tekemisistä, vaan suojata tekijänoikeusmafiaa, jotta nämä eivät joutuisi haastamaan paljon rahakkaampia yrityksiä oikeuteen. Tulottomat nuoret ovat paljon helpompia saaliita tällaiseen noitaoikeudenkäyntiin.
Samalla hiljalleen hivutetaan Suomeenkin oikeuskäytäntöä, joka antaa yrityksille ja näiden etujärjestöille entistä vapaammat kädet, vallan sensuroida verkosta asioita, joita eivät sinne halua.
Kun tällaiset tapaukset etenevät hovin kautta korkeimpaan oikeuteen, niistä tulee ihan oikeasti ennakkotapauksia – ellei niitä kumota.
Teleoperaattoreiden voisi väittää myös tienaavan rahaa piratismilla, jos joku ostaa niiltä palvelua käyttääkseen sitä (muun muassa) laittomaan tiedostojen jakamiseen.
Turussa tuomitut piraatit eivät olleet rahaa tehneet, heidän palvelunsa oli puhtaasti sosiaalinen keskusteluverkko, jossa käyttäjät lisäksi pystyivät (joidenkin sääntöjen puitteissa) jakamaan tiedostoja keskenään. Kyseiset tiedostot eivät kulkeneet DC++-palvelimen kautta – kyseessä on teknisesti keskustelufoorumi, chatti.
Mitäs yrititte estää lapsipornon!
Tuomiosta tulee vaikutelma, että oikeus katsoi raskauttavaksi asianhaaraksi, että esimerkiksi lapsi- ja eläinpornon tai rasistisen materiaalin jakamisesta oli jaettu bännejä käyttäjille.
Tähän oli todennäköisesti käytetty jotain valmista estolistaa, joita DC++:lle on Internetistä saatavilla – jos esimerkiksi jakoon laittamiesi tiedostojen nimet sisältävät tiettyjä sanoja, sinut suljetaan pois palvelusta.
Ehkä ylläpitäjät kuvittelivat, että pitämällä kieltolistoja, he estäisivät palveluaan muodostumasta ikävien ihmisten kokoontumispaikaksi. Kuten oikeuden päätöksestä voi lukea, tekijänoikeuksien alaisia aineistoja olisi aivan mahdotonta torjua helppojen hakusanojen avulla. Sekin olisi kuitenkin ollut mahdollista, jos esimerkiksi Teosto olisi tarkalleen kertonut, minkä nimisiä tiedostoja ei saa jakaa.
Jos ylläpitäjät olisivat sallineet (myös helposti torjuttavan) laittoman aineiston jakamisen, olisiko tuomio ollut pienempi?
Jos olisi voitu katsoa, että ylläpitäjät eivät pitäneet minkäänlaista jöötä palvelussaan, olisiko asianomistajia alkanut kiinnostaa myös varsinaiset rikosten tekijät, eli ne parituhatta tiedostojen jakajaa, joille olisi koitunut paljon pienemmät korvaukset maksettavaksi kullekin?
Vasemmistonuoret on hyväksynyt tekijänoikeus- ja tietoyhteiskuntateesit. Ne ovat yleisestiottaen piraattihenkisiä, mutta pari hämmennystä aiheuttavaa kohtaa niistä löytyy.
Vasemmistonuorten kanta teosten epäkaupallisen käytön suhteen jää teeseissä epäselväksi. Toisaalta niissä todetaan, että ”tiedostojen lataamisesta yksityiseen käyttöön ei tule rangaista”. Lisäksi todetaan, että ”tekijänoikeusrikkomuksista säädetyt rangaistukset tulee kohtuullistaa”.
Ensinnäkin, tiedostojen lataaminen (eli kopion hankkiminen itselle) ei ole rangaistavaa tälläkään hetkellä. Se on tosin laitonta, mutta seuraamuksena voi olla vain siviilioikeudellinen korvausmaksu. Käytännössä pelkästä lataamisesta ei kuitenkaan ketään ahdistella, vaan mukana on aina myös jakamista, eli teoksen, tai nykyään torrent-palveluissa käytännössä teoksen osien, levittämistä muille. Jakamista harjoittavat käytännössä kaikki lataajat.
Toiseksi, jos järjestö vaatii rangaistusten kohtuullistamista, se ei kai silloin vaadi rangaistavuuden poistamista, eli laillistamista? Kaikki kohtuuttomat rangaistukset ovat tulleet nimenomaan tiedostonjakamisesta tai sen mahdollistamisesta (palvelun ylläpitämisestä). Eli mitä Vasemmistonuoret haluaa laillistaa ja minkä osalta vain kohtuullistaa rangaistuksia? Kolmanneksi, teeseissä ei mainita epäkaupallista muokkaamista, eli remixiä, mashupia, parodiakäyttöä tai muita jälkiperäisiä teoksia.
En osaa teesien lukemisen perusteella sanoa, kannattaako Vasemmistonuoret teosten epäkaupallisen käytön, eli esimerkiksi tavanomaisen vertaisverkkojen käytön, täyttä laillistamista vai ei. Hieman selkeämpää kannanottoa olisi voinut tältä osin toivoa.
Teeseissä esitetään myös tekijänoikeuden suoja-ajan rajaamista tekijän elinikään. Se merkitsisi monien teosten suoja-ajan vähintäänkin puolittumista, ja on tervetullut kanta. Pitäisin kuitenkin järkevämpänä laskea suoja-aika teoksen julkaisuvuodesta lähtien. Vasemmistonuorten tekemällä linjauksella nimittäin 27-vuotiaana kuolleen rokkarin 25-vuotiaana tekemällä kappaleella olisi vain kahden vuoden suoja-aika. Piraattien hyväksymä enimmäissuoja, eli 10 vuotta teoksen julkaisusta, jatkuisi tekijän ennenaikaisen kuoleman jälkeenkin.
Hieman kyllä ihmetyttää, miksei Vasemmistonuoret uskaltanut ottaa samaa kantaa kuin Vihreät nuoret ja opiskelijat, joka päätyi aiemmin kannattamaan 20 vuoden suoja-aikaa. Vasemmistonuorten prioriteetit ovat kuitenkin selkeästi paremmin kohdallaan kuin Vihreän liiton, joka taannoisessa tekijänoikeuslinjauksessaan asettui selkeästi vastustamaan teosten epäkaupallisen käytö laillistamista.
Kiitettävää on, että Vasemmistonuoret otti selkeän kannan tekijänoikeusperusteista nettisensuuria vastaan. Mikäli teleyrityksille määrätyt The Pirate Bay -sensuuripäätökset pysyvät korkeammissa oikeusasteissa, tämä tarkoittaisi sitä, että järjestön tulisi ajaa nykylain muuttamista. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki on jo luvannut olla säätämättä uusia sensuurilakeja tällä vaalikaudella. Olisi kuitenkin paljon vaikeampaa saada häntä lieventämään nykyistä lakia.
Kokonaisuutena Vasemmistonuorten tietoyhteiskuntateesit ovat tervetullut lisä poliittiseen keskusteluun. Teesit yksityisyydestä, avoimesta tiedosta ja lähdekoodista, sekä kriittisyys lääke-, bio- ja ohjelmistopatentteja kohtaan ovat mukavan piraattihenkisiä.
Piraattipuolueen lehdistötiedote
11.06.2012 klo 13.35
Vapaa julkaistavaksi heti
Piraattipuolue tuomitsee uudet Pirate Bay -estot
Helsingin käräjäoikeus päätti tänään maanantaina määrätä The Pirate Bay -tiedostonjakopalvelun estettäväksi DNA:n ja TeliaSoneran internetliittymistä. Estolausuma annettiin lehtitietojen mukaan ympäripyöreästi; tarkemmat estokeinot määritellään myöhemmin. Piraattipuolue tuomitsee uudet rajoitukset yksiselitteisesti ja toivoo myös aikaisempien Elisan estotuomioiden kumoamista ylemmissä oikeusasteissa.
”Lähinnä totalitarististen hallintojen keinovalikoimaan kuuluva sensuuri ei sovi Suomen kaltaiseen länsimaalaisia arvoja korostavaan sivistysvaltioon. Päivän tuomio on uusi häpeätahra kansalaisoikeuksien kilvessä.”, toteaa Piraattipuolueen tiedottaja Janne Paalijärvi.
Saatu tuomio ei käytännössä tule estämään tiedostonjakelua DNA:n tai TeliaSoneran liittymistä. Sen sijaan toiminta menee enemmän maan alle, ja erilaisten salaustekniikoiden käyttö tulee lisääntymään tulevaisuudessa räjähdysmäisesti. Valitettavasti nämä tekniikat tulevat samalla myös laajemmin ammattirikollisten käyttöön.
Lisätiedot:
Harri Kivistö
Puheenjohtaja, Piraattipuolue
Puh. 045 310 2344
Janne Paalijärvi
Tiedottaja, Piraattipuolue
Puh. 040 527 5470
Tekijänoikeustoimikunta julkaisi tammikuussa mietinnön, jossa ehdotettiin uudenlaista sensuurilakia. Laki mahdollistaisi “piraattisivustojen” pysyvän sensuroinnin. Piraattipuolue vuoti salaisesti valmistellun esityksen keväällä 2011 julkisuuteen. Mietintö on ollut lausuntokierroksella, ja Piraattipuoluekin antoi siitä lausunnon (yhteenveto mietinnön sisällöstä ja Piraattipuolueen kannoista löytyy aiemmasta blogauksesta).
Haluan nostaa lausunnoista esille kaksi havaintoa:
Lähes kaikki tekijänoikeusjärjestöt ja kulttuurialan etujärjestöt kannattavat teleyrityksille asetettavaa velvollisuutta sensuroida ”piraattisivustot” oikeuden päätöksellä.
Juuri kukaan muu ei kannata nettisensuuria, ainakaan varauksettomasti.
Muutamat lukijat pahastuivat aiemmassa blogauksessa tekemästäni jaosta ”pahiksiin” ja ”hyviksiin” tekijänoikeusasioiden neuvottelukunnan jäsenistön osalta. Ehkäpä havainnot tämän lausuntokierroksen tuloksista hieman avaavat sitä, mistä tällainen käsitys vastakkainasettelusta saattaa tulla. Ainoina valopilkkuina tekijäpuolelta sentään taiteilijajärjestö MUU ry ja Journalistiliitto suhtautuivat ehdotukseen varauksellisesti.
Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki toisti jälleen tekijänoikeuspäivänä 23.4. aiemminkin ilmaisemansa mielipiteen, ettei kannata tämäntyyppistä sensuuria. Arhinmäeltä vaatii paljon sisua olla edistämättä sensuuriesitystä kun koko kulttuuriala sitä suureen ääneen vaatii.
”Suomalainen kirjallisuus ja kirjailijat eivät selviä hengissä, mikäli kirjallisten teosten laajamittainen laiton lataaminen yleistyy. Keinot, joilla puututaan teosten laittomaan käyttöön, ovat erittäin kannatettavia.”
TTVK:n jäsenyyden kautta sensuuria kannattavat myös seuraavat tahot, jotka eivät antaneet omaa lausuntoaan:
Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat SATU ry
Suomen elokuvatoimistojen liitto SEL ry
Suomen elokuvatuottajien keskusliitto SEK ry
Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry
Av-tuottajien tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry
Suomen Musiikkikustantajat ry
Suomen Kustannusyhdistys ry
Yleisradio Oy
Sanoma Media Finland Oy.
Termien selitys:
”Sensuuria kannattaviksi” olen laskenut ne tahot, jotka selkeästi ilmoittavat kannattavansa esitystä, ja ”sensuuria vastustaviksi” ne, jotka selkeästi ilmoittavat vastustavansa. ”Varauksellisesti suhtautuviksi” olen laskenut ne, jotka eivät suoraan ilmoita vastustavansa sensuuriesitystä, mutta esittävät sitä kohtaan huomattavaa kritiikkiä.
EU-parlamentti päätti maanantaina, että ACTA on tulossa äänestykseen ”normaalissa järjestyksessä” kesäkuussa. Tämä oli rohkea veto, ja röyhkeä! Sekä, todennäköisesti, ACTAn vastustajien kannalta edullisin mahdollinen.
Komission lisäksi myös ne mepit, jotka ACTAa kannattivat, olisivat mieluusti nähneet äänestyksen viivästyvän vuodella-parilla. Mutta INTA-komitea, joka sopimuksen käsittelystä päätti, oli pääasiassa vastustajien puolella.
Euroopan komissio ei tiettävästi ole vieläkään lähettänyt ACTAa tuomioistuimen arvioitavaksi, kuten sanoi tekevänsä. Ei ole lopulta edes varmaa, olisiko se tehnytkään niin – sopimuksesta äänestämistä kun voi viivyttää monella tavalla. Ehkä he toivoivat ujuttavansa sen äänestykseen jo syksyllä tai ensi talvena, odottamattomasti. Tämäkin olisi EU:n päätöksenteossa normaalia taktikointia.
Nyt ACTAlta on viety viivytyksen tuoma toivo läpimenosta. Eikä sen herättämä vastustus, satojen tuhansien ihmisten kansanliike, ehdi laantua lainkaan näinä parina kuukautena ennen äänestystä.
Nyt valppaana!
Olemme siis saavuttaneet vieläkin paremman osavoiton kuin viivästys olisi ollut. Ja ACTAn vastustajat EU-parlamentissa ovat pitäneet puoliamme, hekin paremmin kuin olisi saattanut arvata.
ME, aktivistit, pysäytimme ACTAn. Kiitos tästä jokaiselle, joka uhrasi aikaansa!
Nyt EU-parlamentin INTA-komitea esti ACTAa perääntymästä turvaan. Kiitos, että teitte työnne!
Ja seuraavaksi parlamentti antaa sille kuoliniskun, kunhan jatkamme kannustamista.
Mikään tässä ei tarkoita, että voisimme huokaista helpotuksesta. Nämä asiat ovat liian tärkeitä, ja vastapuolella on kaikesta huolimatta kosolti voimaa takanaan – hallitusten, puolueiden ja yritysten kautta.
ACTAn suhteen voimme lakata painostamasta päättäjiä vasta sinä päivänä, kun sopimus on kuollut ja kuopattu koko valtioliittomme osalta. Ja mieluummin lisäksi julistettu laittomaksi.
Siihen asti meidän on kuumoteltava meppejä asiasta, osoitettava mieltä, kerättävä julkisuutta ja aktivoitava muita.
Mitä ACTAn jälkeen?
ACTAn kohtalosta riippumatta, sen jalanjäljissä on yhä tulossa lisää uusia säädöksiä, sekä unionin että valtioiden tasolla, ja jotkut niistä tulevat olemaan ACTAa pahempia. Tekijänoikeuksien laajennuksia, yritysvallan lisäämistä, ties mitä vihapuhesensuuria. Aina uusia uhkia Internetin vapaudelle ja neutraaliudelle.
Torjuntavoitot ovat toki hieno juttu. Vuonna 2012 pelkästään kansalaisaktivismi on onnistunut pysäyttämään SOPAn, PIPAn ja ACTAn ”varman” etenemisen. Mutta pelkkä torjunta ei riitä, ei niin kauan, kuin vihollinen voi aina vain paketoida samat säädökset uudelleen, ja yrittää niitä läpi jollain uudella nimellä tai tekosyyllä.
Meidän on opittava hyökkäämään takaisin, ja käyttämään samoja aseita kuin vihollisemme. Säätämään lakeja ja laatimaan sopimuksia, ja jatkuvasti lobbaamaan päättäjiä, sekä vapaan tiedonkulun että kansalaisoikeuksien turvaamiseksi.
Meidän on opittava vuorostamme haastamaan tekijänoikeusmonopolit, vaikka oikeuteen, ja lyötävä murskaksi sekä ne, että kaikki niiden ostamat lait ja ”oikeudet”. Vaikka sitten yksitellen ja hiljaa hivuttaen, kuten nuo monopolit ovat tehneet jo kymmenien vuosien ajan.
Tähän on loistavat mahdollisuudet nyt, kun myös sisältöteollisuutta suuremmiksi nousseet teknologia- ja Internet-yritykset ovat lopulta heräämässä turvaamaan omia oikeuksiaan.
Työtä siis riittää. Mutta tapetaan me eurooppalaiset se ACTA nyt ihan ensin.
Tulevia mielenosoituksia suunnitellessa, muistuttakaa meppejänne ACTAsta! Ja kansanedustajianne, ja ministereitänne. Meidän on pidettävä heidät ajan tasalla siitä, mitkä asiat kansalaisia huolestuttavat.
Menneinä viikkoina on tapahtunut paljon. ACTAn saama huomio on nostanut tekijänoikeuskeskustelun päivänpolitiikkaan, ja tuntuu, että myös muut kuin piraatit ovat alkaneet ottaa asioista selvää.
Tuskin kukaan meistä osasi odottaa näin hyviä tuloksia, kun häthätää Suomessakin kyhäsimme ensimmäistä mielenosoitusta helmikuussa. Tämä, jos mikä, valaa uskoa siihen, että kansalainen voi vaikuttaa!
Torstaina, 8. maaliskuuta, eduskunnan kyselytunti antoi jo viitettä, että Kokoomus on Suomessa melko lailla yksin ACTAn takana – ja jo puolustuskannalla. Hallituskumppaneiden kysymykset ja Stubbin selittelyt ovat minulle erityisen mieluisaa luettavaa.
Jo aiemmin oppositiosta on kuulunut hyvin kriittisiä ääniä sekä ACTAa että koko nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää kohtaan. Mutta nyt myös hallituksen sisäinen oppositio on herännyt, minkä saattoi haistaa jo tuosta kyselytunnista.
Tuota kyselytuntia seuraavana päivänä eduskunnan Kansalaisinfossa kuulosti, että jopa Mikael Jungnerilla olisi piraattihattu päässä. Jo avauspuheenvuorossaan hän harhautui puheenaiheena olleesta ACTAsta, edeten Lex Nokian ja jopa Guggenheimin kautta kritisoimaan ensin suljettujen ovien politiikkaa, ja sitten koko nykyistä sisältöteollisuutta ja IPR-monopolien valtaa:
”Meillä on tää vanha hallintaan perustuva maailma, jossa sisältöjä jaetaan mekanismeilla, joissa on portinvartijoita, jotka on isoja, lähes monopoleja tai oligopoleja, ja se rahantekokone, ja se tavoitteellisuus ja jäykkyys on selkeesti haittaamassa tän sisältöteollisuuden ja luovuuden mahdollisuuksia.”
”Kiitos tekniikan, yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus tänään tehdä huikeita asioita; mutta kaikki tää potentiaali jää toteutumatta sen takia, että meillä on rakenteita, jotka pakottaa toimimaan tietyllä tavalla.”
Erityisen mieleenpainuva pointti Jungnerilta oli, että olemme rakentaneet Atlantin yli ”valtavan putken Yhdysvaltoihin”, ja että raha tuossa putkessa virtaa nimenomaan länteen päin, sikäläisen teollisuuden ehdoilla.
Euroopan pelikehittäjiä edustanut Jari-Pekka Kaleva oli ACTAn suhteen pessimistinen, ja koki sen pikemminkin uhkaavan kuin suojelevan alaansa. Hänen teollisuutensa on sopeutunut Internetiin mainiosti, ja on verkon avoimmuudesta ja vapaudesta riippuvainen. Portinvartija- ja sensuurijärjestelmät asettaisivat pienemmät pelifirmat oitis alisteiseen asemaan:
Ulkoministeriön kaupallinen neuvos Mary-Anne Nojonen jatkoi esimiehensä Stubbin selittelyjä: ”sopimus nyt on tällainen, kun ei ne muut mihinkään muuhunkaan suostuneet” (vapaasti suomennettu). Aivan kuin Suomen olisi ollut pakko allekirjoittaa edes jotain?
IFPIä edustanut lakimies ja Gramexin hallituksen jäsen, Lauri Rechardt, oli selkeästi ACTAn ja vahvempien tekijänoikeuksien kannalla. Mutta mies vain hieroi naamaansa, virnuili väkinäisesti, ja pyöritteli päätään vähän väliä, kun puheenvuoro toisensa jälkeen kyseenalaisti hänen hienon bisneksensä, joka on imeä rahaa tekijänoikeusdinosaurusten kuolinkamppailusta.
Rechardt aloitti oman avauspuheenvuoronsa suoraan TO-propagandabingolla: ”työpaikat… henki ja terveys… järjestäytynyt rikollisuus”.
Myöhemmin yleisön eturivistä löytynyt Poptorin Erkki Puumalainen kyseenalaisti Rechardtin näkemyksiä rajusti – hänen mukaansa muun muassa:
”Nää isot jätit, jotka omistaa nyt, jotka on ostaneet nää Fazerit ja kaikki [...] Ne saavat itse asiassa paljon paremmat bisnekset siitä ettei ne tee mitään, elikkä vaan jatkaa sitä suoja-aikaa.”
”Se 60-luku, he eivät ole maksaneet siitä mitään, silloin kun on 25 vuodesta suoja-aika kasvanut 50 vuoteen, sillä välillä syntyi vain arvonnousu sille omistukselle, ja kun siitä syntyy sitten suvereeni määräysvalta, jossa voi vaikuttaa muihin liiketoimintoihin, niin tää on kansallinen kysymys, ja tää synnyttää vääjäämättä arvokeskustelutarpeen.”
Puumalaisen mukaan artistien varsinainen työnteko on muuttunut lähes arvottomaksi, ja tuon työn tulokset siirretään järjestelmällisesti ulkomaisen verotuksen piiriin, tuottamaan riskitöntä rahaa vuosikymmeniksi. Vaikea olla eri mieltä siitä, että tämä on todellinen ongelma.
Tampereen mielenosoitus lauantaina
Viime tingassa järjestyneellä laina-autolla me helsinkiläiset pääsimme ulkoiluttamaan ACTA-possukylttiämme myös Tampereelle. Sorsapuistoon kerääntynyt noin sadan ihmisen mielenosoitus oli Tampereen mittakaavassa huomiotaherättävän iso. Poliisiauton johtaman pikamarssin jälkeen päästiin asiaan Keskustorilla.
Ensimmäisinä äänessä olivat Tatu Ahponen (Vanu) ja Olga Haapa-aho (Virnu):
Harri Kivistö (Piraattipuolue):
Kyuu Eturautti edusti Sananvapauden puolesta ry:tä:
Oula Lintula Muutos 2011-puolueesta:
Tällä hetkellä lähinnä Iron Sky-leffasta tunnetulla Jarmo Puskalalla oli hyvin sama näkökulma kuin Timo Vuorensolalla pari viikkoa aiemmin Helsingissä:
Vuoden 2011 lopussa toimikautensa päättäneen tekijänoikeustoimikunnan tilalle on nimitetty uusi tekijänoikeusasioiden neuvottelukunta. Tekijänoikeustoimikunnan kokoonpano oli erittäin vahvasti painottunut musiikkialan ja mediayhtiöiden suuntaan. Uuden neuvottelukunnan kokoonpano on monipuolisempi.
Uuteen neuvottelukuntaan nimitettiin ”hyviksistä” Effin Ville Oksanen ja entinen vihreiden kansanedustaja, nykyinen TIEKE:n tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki kasvi. Tämä on kulttuuriministeri Paavo Arhinmäeltä tervetullut kädenojennus terveemmän tekijänoikeuskeskustelun luomiseksi.
Arhinmäki veti kotiinpäin sikäli, että paikan sai kolme taustaltaan vasemmistoliittolaista: Star Wreck ja Iron Sky -projekteista tuttu käsikirjoittaja Jarmo Puskala, Suomen näytelmäkirjailijoiden ja käsikirjoittajien toiminnanjohtaja Minna Sirnö sekä tutkijatohtori Juho Lindman. Sirnö on vasemmistoliiton entinen kansanedustaja. Puskala ja Lindman ovat olleet vasemmistoliiton ehdokkaina vaaleissa.
Edellämainittujen nimityksille on toki asiallisiakin perusteluja. Lisäksi Puskala kuuluu piraattien kannalta ”hyviksiin” ja Lindmanin väitöskirja käsitteli avointa lähdekoodia. Hän on lisäksi toiminut Effin rahastonhoitajana. Lupaavaa.
Kaikkein hilpein uutinen on kuitenkin se, että suulaimmat piraattien vastustajat, TTVK:n Antti Kotilainen ja kirjailija Jarkko Tontti, eivät saaneet jatkokautta. Tätäkin voinee pitää Arhinmäeltä jonkinlaisena kannanottona. TTVK:lla ei ole enää lainkaan edustusta!
Neuvottelukunnan kokoonpano on muutenkin monipuolisempi kuin edeltäjänsä. Elokuva-ala, kirjastot, yliopistot sekä teatteri- ja mediatyöntekijät ovat saaneet omat edustajansa. ”Pahikset” ovat toki edelleenkin vahvasti edustettuna: Kopioston Pekka Rislakki, Teoston Katri Sipilä, Lyhdyn Lauri Kaira, musiikkiteollisuuden Lauri Rechardt.
Neuvottelukunta tuskin esittää lain tiukentamista tällaisella kokoonpanolla, mutta tuskin myöskään merkittäviä lievennyksiä. Neuvottelukunnan esitykset ministeriölle eivät varmaankaan tule olemaan yksimielisiä. Todennäköisesti niissä on useampia vaihtoehtoja, ja Arhinmäelle itselleen jää vapaampi harkintavalta. Jos neuvottelukunnalta jotain voisi toivoa, se olisi esitys jonkinlaisesta katosta tekijänoikeusrikoksista tuomittaviin korvauksiin. Pidän tätä kuitenkin epätodennäköisenä. Liikoja ei kannata odottaa.
Piraattipuolueen näkökulmasta myönteiseksi näen, että tiedon saaminen neuvottelukunnan toiminnasta on varmasti aiempaa parempaa. Vaikutusmahdollisuudetkin ovat paremmat, kun keskusteluyhteys syntyy ainakin Kasvin, Puskalan ja Oksasen kautta.
Englantilainen opiskelija Richard O’Dwyer on pahoissa ongelmissa. Hän ylläpiti sivustoa, jolla linkitti muilta sivustoilta katsottavissa oleviin TV-ohjelmiin. Kaikki, mitä hän teki, oli hänen kotimaassaan laillista – mutta se ei häntä auttanut.
Yhdysvaltain tulliviranomaiset takavarikoivat O’Dwyerin sivuston, tvshack.netin, domain-osoitteen jo kesäkuussa 2010. Tämä onnistui, sillä .net -osoitteita hallinnoidaan Yhdysvalloista käsin. O’Dwyer reagoi tähän vain rekisteröimällä uuden domainin, johon jenkkiviranomaisilla ei ollut hallintaa. Kaikki hyvin? No ei.
Vain kuukausia myöhemmin poliisit, mukanaan kaksi tuntematonta amerikkalaista miestä, tulivat vierailulle O’Dwyerin kotiin. Tämä oli jo varsin erikoinen huomionosoitus. Ihan ystävällismielisen keskustelun jälkeen hän päätti vapaaehtoisesti ajaa sivustonsa alas, välttääkseen mahdolliset ongelmat.
Joka tapauksessa häneltä takavarikoitiin tietokoneita. Mutta kun ei ollut tehnyt mitään väärää, niin miksi pelätä?
Pelon aihe materialisoitui keväällä 2011. Britannian poliisi oli kyllä päättänyt lopettaa jutun tutkinnan, mutta Yhdysvallat vaati O’Dwyeriä luovutettavaksi!
Ja tässä kuussa brittioikeus päätti, että O’Dwyer voidaan lähettää Yhdysvaltoihin tuomittavaksi rikoksistaan.
Vielä kerran: O’Dwyer ei tehnyt mitään mitään laitonta kotimaassaan. Myöskään hänen sivustonsa ei sijainnut amerikkalaisella palvelimella. ”Rikos” Yhdysvaltalaisia oikeudenhaltijoita vastaan tapahtui siis kokonaan maassa, jossa rikosta ei voinut tapahtua. Ja nyt tuon maan oikeus on määrännyt hänet luovutettavaksi Yhdysvaltoihin.
Yhdysvalloissa tuomio ”rikoksesta” voi olla vuosien vankeus. Plus tietenkin tähtietieteelliset korvaukset – joita O’Dwyer tuskin pystyy ikinä maksamaan.
Melko sanattomaksi vetää. Perusteluina oikeuden päätöksessä mainittiin, että rikos olisi vaikuttanut Yhdysvaltoihin; osa TV-ohjelmista oli amerikkalaisia, kuten oli osa niiden katsojistakin. Joten O’Dwyer oli edistänyt tai helpottanut rikosta Yhdysvalloissa. Linkittämällä toisten tarjoamia ohjelmia Isossa-Britanniassa.
admin
HarriKivisto
MikkoSarela
mrZombie
Horsmalahti
Kaj Sotala
mjr
Janne Paalijarvi
Gagis
Ahto Apajalahti
Ville Hautakangas
mitol
JoonasD6
SipuliSopuli
Ruuhijarvi
viluttitanssija
Delvor
apecat
Thihi
Raoul Plommer
Mika Isomaa
villehautakangas
tuiskutamminen