Ranskan piraattilain ”menestys” on vitsi

Toissapäivänä Suomessa raportoitiin tekijänoikeusjärjestöjen innostuneen Ranskan piratisminvastaisen lain menestyksestä. TTVK:n Antti Kotilainen toisteli ranskalaiskollegojensa tarkasti valikoituja lukuja: suurin osa varoituskirjeen saaneista piraateista oli kuulemma lopettanut tiedostojen jakamisen, ja suurin osa muista lopettaisi, jos saisi varoituskirjeen.

Toisissa uutisissa puhuttiin jopa piratismin romahduksesta – ja huomautettiin, että se ei nostanutkaan musiikin tai elokuvien myyntiä: Englanniksi Torrentfreak, suomeksi Digilelut.fi.

Hadopin väitteet ”menestyksestä” ovat kuitenkin hyvin kyseenalaisia. Ranskalaislehti Le Figaro oli kumonnut väitteet piratismin vähenemisestä jo edellisellä viikolla.

Piratismi erikseen valvotuissa, nimetyissä P2P-verkoissa oli kyllä ensimmäisen vuoden aikana vähentynyt kolmanneksella. Tämän oli mitannut yksityinen tutkimusyritys Médiamétrie.

Miten mitattiin

Hadopin raportissaan käyttämä Médiamétrie // NetRatings Panel on kuluttajatutkimus, joka suoritetaan sekä puhelinkyselyin, että seuraamalla vapaaehtoisia Internetin käyttäjiä näiden koneille asennetulla seurantaohjelmalla, joka raportoi selailutottumukset Médiamétrielle verkon välityksellä.

Moniko teistä asentaisi koneelleen vakoiluohjelman vapaaehtoisesti? Moniko luottaisi ulkopuoliselle yritykselle kaiken selaimenkäyttönsä?

Tutkimus siis ei tällaisenaan varsinaisesti vakuuta. Mutta leikitään nyt vielä hetki, että tuo osaamattomien, yksityisyydestään välittämättömien käyttäjien lauma olisi todella kattava halkileikkaus Internetin käyttäjistä Ranskassa. Pardonnez-moi, mes amis!

Ainoastaan näiden käyttäjien selailua on siis seurattu. Hadopin raportin mukaan seuraaja ei voi tietää, mitä muuta käyttäjät tekevät koneellaan – heille on ainoastaan laskettu käyttäjiä ja käyntejä joillakin luetelluilla piraattisivustoilla, sekä tiettyihin tiedostonjako-ohjelmiin liittyvillä sivuilla.

Huomioita

1. Valvonnassa ollut ”piratismi” oli alkanut vähentyä jo kuukausina ennen lain voimaantuloa, eli valveutuneimmat näistäkin käyttäjistä minimoivat varoituskirjeiden riskin valmistautumalla hyvissä ajoin.

2. Samaan aikaan, kun vertaisverkkojen käyttö oli vähentynyt, streaming-palvelut ja suorat lataukset ovat lisääntyneet, ja olivat suositumpia kuin P2P-palvelut – jo ennen kuin yhtäkään varoituskirjettä oli lähetetty. Piratismi oli siis myös näiden valvottujen käyttäjien keskuudessa ainoastaan muuttanut muotoaan – poispäin jakamisesta, ja takaisin kohti perinteistä ”tyhmää” lataamista. (1)

3. Koko tutkimus on relevantti vain laillisen myynnin osalta, koska siitä on saatavilla tietoa kauppiailta itseltään. Spotifyn käyttäjämäärä oli moninkertaistunut (kuten muuallakin maailmassa), iTunes oli suvereeni markkinajohtaja ja lisäsi myyntiään reilusti (kuten muuallakin maailmassa). Pienemmät palvelut, erityisesti pelkästään Ranskaan ”piratismin kilpailijoiksi” suunnatut, ovat menestyneet huonommin (kuten arvata saattoi). Olisi kannattanut kilpailla hinnalla ja käytettävyydellä, eikä pelkästään laillisuudella?

4. Musiikin myynti perinteisillä levyillä sun muilla lärpäkkeillä on vähentynyt reilusti, kuten muuallakin maailmassa. Sille nyt ei voi mitään. Ja kokonaisuutena musiikkiteollisuus varmasti kärsii, sillä sen bisnes on ollut monopoliasemassa kerätä hervottomat katteet nimenomaan levyistä.

Ranskan presidenttiehdokkaista joka ainoa on tähän mennessä ilmoittanut olevansa valmis kumoamaan Hadopin ostaman, typerän, kansalaisoikeuksia loukkaavan ja äärimmäisen epäsuositun lain. Nopeastikohan mieli muuttuu, kun joku heistä lopulta valitaan?

(1) Pelkästään tiedostoja lataava piraatti muuttuu aktiivisesta jakajasta passiiviseksi kuluttajaksi, ja piratismista katoaa paljolti se välitön, puskaradiomainen mainostuselementti, joka vapaammassa ympäristössä lisää myös laillisten tuotteiden suosiota.

Vertaisverkossa kustannat kiinnostavan sisällön jakamisen itse, ja jaat sitä kaikkein tehokkaimmin naapureillesi. Suorista latauksista tai streaming-sivustoilta bitit tukkivat runkoverkkoa tuhansien kilometrien matkalta, ja kustannukset lankeavat palvelun tarjoajalle. Joka saattaa olla jopa voittoa tuottava yritys – ja näin ollen tekee rahaa tekijänoikeuksien alaisilla sisällöillä. Kumpi olikaan parempi vaihtoehto? 

Viihdeteollisuus käy vaihteeksi isojen kimppuun

Huom! Video kirjoituksen lopussa.

Viihdeteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt ovat viime vuosina tulleet tunnetuksi erityisesti Suomessa hyökkäämisestä yksittäisten ihmisten kimppuun. Niiden tarmokkuuden vuoksi Suomessa on ollut ainakin neljä tapausta, joissa tavallisten ihmisten niskaan on kaadettu satojen tuhansien eurojen vahingonkorvauksia. Lisäksi on vireillä ainakin kaksi tapausta, jossa vaatimukset ovat miljoonaluokkaa.

Tekijänoikeusjärjestöt ovat myös lähetelleet kiihtyvällä tahdilla tavallisille ihmisille kirjeitä, joissa vaaditaan maksamaan tuhansia euroja siitä, että järjestöt eivät vie epäiltyä laitonta tiedostonjakoa oikeuteen. Viime kesänä järjestöt onnistuivat saamaan tuomioistuimilta päätökset, joilla kolmen yksityishenkilön nettiyhteydet katkaistiin epäiltyjen tekijänoikeusloukkausten vuoksi.

Nyt tekijänoikeusjärjestöt ovat siirtyneet tavallisten ihmisten kiusaamisesta teleyritysten kimppuun. Elisa määrättiin estämään asiakkaidensa pääsy The Pirate Bay -verkkosivustolle. Vastaavat hakemukset oikeuteen on nyt tehty myös muiden suurimpien teleyritysten osalta. Samaan aikaan EU-tuomioistuin antoi kuitenkin päätöksen, jonka mukaan tämäntyyppiset estot ovat EU-lainsäädännön vastaisia.

Elisa-tapauksessa sensuuri on väliaikainen toimenpide, ja sen jatkuminen edellyttää, että tekijänoikeusjärjestöt haastavat The Pirate Bayn oikeuteen. Tekijänoikeustoimikunnassa pyöriteltiin keväällä käytännössä valmista lakiesitystä, jonka toteutuessa teleyritykset voitaisiin pysyvästi määrätä sensuroimaan verkkosivustoja tekijänoikeusjärjestöjen vaatimuksesta oikeuden päätöksellä.

Piraattipuolue vuoti salaisesti valmistellun esityksen tuolloin julkisuuteen. Tekijänoikeustoimikunnan seuraavassa kokouksessa teroitettiin toimikunnan jäsenille valmisteluasiakirjojen luottamuksellisuutta (pöytäkirja 6.6.2011, kohta 3.).

Pari viikkoa sitten Helsingissä pidetyssä tekijänoikeusfoorumissa tekijänoikeustoimikunta ilmoitti, että se ehdottaa opetus- ja kulttuuriministeriölle tällaisen sensuurilain säätämistä. Ratkaisu on ministeriön, viime kädessä kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen käsissä. Tekijänoikeusfoorumissa pitämässään puheessa Arhinmäki suhtautui pidättyvästi sensuuriin, mutta korosti kuitenkin piratismin kitkemisen tärkeyttä.

Yksimieliseksi hyminäksi tekijänoikeusfoorumi ei jäänyt. Sensuurilakiesitystä kommentoinut teleyritys DNA:n edustaja lyttäsi sen niin selväsanaisesti, että hänelle pitäisi varmaan ehdottaa Piraattipuolueen kunniajäsenyyttä. (Ks. linkit puhujien esityksiin opetus- ja kulttuuriministerön sivuilla.)

Tähän kiteytyykin se, miksi tekijänoikeusjärjestöt ovat aiemmin jahdanneet lähinnä tavallisia ihmisiä. Tekijänoikeusjärjestöjen asianajaja-armeija pääsee musertamaan pienituloiset yksityishenkilöt oikeudessa ja lisäksi levittämään pelotevaikutusta median kautta varsin suvereenisti. Järjestöjen käydessä teleyritysten kimppuun tilanne on toinen. Kyse on isosta liiketoiminta-alasta, joka pystyy puolustamaan itseään ja lobbaamaan omaa näkemystään päättäjien keskuudessa.

Tällä hetkellä tuomioistuimet joutuvat soveltamaan lakia, jonka viihdeteollisuuden lobbarit ovat ajaneet läpi. Suomen laki on todennäköisesti yksi maailman tiukimmista. Ainakin siltä osin se on tiukempi kuin Yhdysvaltojen laki, että Suomessa erilaisten verkkopalvelujen ylläpitäjillä ei ole minkäänlaista vastuuvapautta palveluiden käyttäjien tekemistä rikkomuksista. YouTuben kaltainen palvelu ei pystyisi toimimaan Suomessa.

Sen suhteen, tiukkeneeko laki entisestään, lopputulos ei ole mielestäni aivan selvä, vaikka EFFI:n Ville Oksanen ehtikin jo tekijänoikeusfoorumissa kyynisesti julistaa sensuurilain hyväksytyksi. Muukin yritysmaailma kuin teleyritykset alkaa jo napista kohtuuttoman tekijänoikeusbyrokratian ja aivan vieraalta planeetalta olevien vastuuvapauspykälien, tai siis niiden puutteen, johdosta.

Kun viihdeteollisuus ja tekijänoikeusjärjestöt ovat vihdoin löytäneet itsensä kokoisia tappelupukareita, olisiko liikaa toivottu, että ne jo lopettaisivat raukkamaisen pienempiensä kiusaamisen? Sitä kovasti toivoin tekijänoikeusfoorumissa pitämässäni puheenvuorossa, joka on katsottavissa YouTubessa.

Seminaareja ja foorumeita

Kuluva syksy on ollut vilkas Internetiin, tietoyhteiskuntaan ja tekijänoikeuksiin liittyvien tapahtumien suhteen. Erinäisiä seminaareja ja foorumeita on järjestetty, ja on vielä tulossa. Piraatit ovat ottaneet osaa näihin tapahtumiin. Osasta tapahtumista on jälkikäteen katsottavissa, kuunneltavissa ja luettavissa paljon materiaalia.

Ensin tulevien tapahtumien mainostusta:

”Kenen tekijänoikeudet?” -keskustelutilaisuus
Ti 15.11. klo 18-20
Joensuu, Ravintola Wanha Jokela

Aiheesta alustaa kirjailija Mike Pohjola ja kommenttipuheenvuoron käyttää teatteriohjaaja Hanna Kirjavainen. Tervetuloa mukaan keskustelemaan. Tilaisuuden järjestää Joensuun commons-ryhmä.

Tekijänoikeusfoorumi ja mielenilmaus
Ke 16.11. klo 9.30
Helsinki, Säätytalo

Tekijänoikeusfoorumin aiheina ovat tänä vuonna mm. tv- ja radioyhtiöiden ja sanomalehtien arkistojen online-saatavuus, ns. verkkotallennuspalvelut, kaupallinen linkitys sekä tekijänoikeuksien täytäntöönpano Internetissä. Foorumiin kutsutaan muun muassa tekijänoikeuden haltijoita, tekijänoikeuksien käyttäjätahoja ja hyödyntäjiä (kuten teollisuutta, viestintäalan yrityksiä, yleishyödyllisiä toimijoita) ja kuluttajanäkökulman edustajia. Järjestäjä: Tekijänoikeustoimikunta.

Tekijänoikeusfoorumiin osallistuu piraatteja yleisön joukossa. Lisäksi järjestämme Säätytaloa vastapäätä mielenilmauksen noin klo 9.30-10.30. Toivotamme Tekijänoikeusfoorumin osanottajat (mm. kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki, TTVK:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen) tervetulleiksi piraattihenkisin banderollein.

Tieto talouden ja innovaatioiden moottorina – Strategisia näkökulmia tietojohtamiseen
Pe 18.11. klo 9-16
Helsinki, Patentti- ja rekisterihallituksen auditorio, Arkadiankatu 6 A

Tavoitteena on innostaa johtoa ja asiantuntijoita ponnistelemaan eteenpäin Suomen tietoyhteiskuntakehityksen tiellä. Tule kuuntelemaan asiantuntijoita, tapaamaan kollegoitasi sekä osallistumaan yhteisiin talkoisiimme Suomen nostamiseksi tietoyhteiskuntakehityksen kärkeen. Järjestäjät: TIEKE ym.

Tilaisuuteen pääsee ilmoittautumaan enää varasijoille, mutta toivotaan, että esitykset tulevat jossain muodossa saataville jälkeenpäin.

Bisnestreffit: Kunnallista avointa lähdekoodia
Pe 9.12. klo 8-9
Helsinki, Stockmann

Poikkea työmatkallasi maksuttomaan tilaisuuteemme kuulemaan, keskustelemaan, luomaan uusia kontakteja ja jakamaan kokemuksiasi samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa. Järjestäjä: TIEKE ym.

Sitten menneisiin tapahtumiin:

Internet Governance Forum

Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen osallistui osana EFFI:n delegaatiota tällä kertaa Keniassa pidettyyn Internet Governance Forumiin (IGF), joka on YK:n järjestämä kansalaisyhteiskuntaa ja viranomaistahoja yhteen kokoava, Internetin säätelyä käsittelevä tapahtuma. Raporttia tapahtumasta on luettavissa Piraattinuorten sivuilla.

Finnish Internet Forum

IGF:n ”Suomen-jatkot” pidettiin Helsingissä lokakuun puolivälissä. Finnish Internet Forumissa (FIF) oli yleisön joukossa piraatteja, ja lisäksi Joonas Mäkinen osallistui paneelikeskusteluun. Videotallenteet keskusteluista ovat nähtävillä verkossa.

Ihmisoikeustoimintaohjelman valmisteluseminaari

Suomessa valmistellaan kansallista ihmisoikeustoimintaohjelmaa. Sitä koskeva valmisteluseminaari pidettiin 12.10. Tapahtumaan osallistui kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten edustajia ja järjestöille oli varattu mahdollisuus pitää puheenvuoroja. Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti piti tilaisuudessa puheenvuoron, joka on kuultavissa YouTubessa.

Free Society Conference and Nordic Summit

Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen osallistui Ruotsissa pidettyyn Free Society Conference and Nordic Summit (FSCONS) -tapahtumaan. Sen järjestäjiä ovat vapaata kulttuuria ja avointa tietoyhteiskuntaa edistävät pohjoismaiset järjestöt.

Teoston seminaari ”Sisältöä elämään – ja verkkoon”

Teosto järjesti 10.11. seminaarin, jossa käsiteltiin käyttäjien luomaan sisältöön ja sosiaaliseen mediaan liittyviä tekijänoikeuskysymyksiä. Seminaariin osallistui piraatteja yleisön joukossa. Seminaarissa pidettyjen esitelmien materiaaleja on saatavilla Teoston verkkosivuilla. Tapahtumasta on myös Joonas Mäkisen blogikirjoitus.

TIEKE:n 30-vuotisjuhlaseminaari

Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry (TIEKE) täytti 30 vuotta, ja siihen liityen järjestettiin 11.11. seminaari, jossa käsiteltiin tietoyhteiskuntaan liittyviä kysymyksiä työelämän, terveydenhuollon, teknologiateollisuuden ja julkisen sektorin tietohallinnon näkökulmasta. Paikalla oli piraatteja yleisön joukossa. Seminaarin materiaaleja on saatavilla TIEKE:n verkkosivuilta. Lisäksi seminaarin aiheisiin liittyviä artikkeleita löytyy TIEKE:n Tiedosta-lehden uusimmasta numerosta. Artikkelit ovat luettavissa verkossa.

Ps. Jos tiedät mielenkiintoisia näihin aiheisiin liittyviä tulossa olevia tapahtumia tai tilaisuuksia, vinkkaathan niistä kommenteissa!

Raportti Teoston syysseminarista ”Sisältöä elämään – ja verkkoon”

Musiikin tekijöiden ja kustantajien tekijänoikeusjärjestö Teosto järjesti syysseminaarinsa Finlandia-talolla torstaina 10. päivä. Muutaman tunnin seminaarin teemana olivat erityisesti sosiaalinen media ja user generated content (UGC) eli kulttuuriteosten käyttäjien itse nettiin lataamat sisällöt. Käytännössä aihetta käsiteltiin aamupäivän mittaan useiden lyhyiden puheenvuorojen ja esitelmien avulla.



(Klikkaa suuremmaksi.)

Saavuttuani paikalle pidin vähän outona, että sosiaalisen median seminaarissa olin nähtävästi ainut, jolla oli läppäri esillä. Näin yhden tutun merkinneen Foursquaressa sijainnikseen Finlandia-talon ja taisin olla ainut, joka oma-aloitteisesti kirjoitti tapahtumasta Twitteriin.

Ohjelma muuttui hieman tuosta vanhasta rungosta, ja Googlen kannoista saapui kertomaan Anni Ronkaisen sijasta Ari Ojansivu. Olen linkannut tekstissä joihinkin puheenvuorojen diaesityksiin. Suunnittelutoimisto N2:n strategi Riku Vassinen veti semman todella hyvin, ja seuraavassa tiivistelmäni esityksistä.

Intron jälkeen ensimmäisen puheenvuoron piti konsultti Jari Muikku Digital Media Finlandista. Hän esitteli yleisölle user generated contentin käsitteen ja selitti tekijöitä, jotka saavat ihmiset tuottamaan remix-kulttuuria nettiin. Tekijöiden, palveluntarjoajien ja teosten käyttäjien välillä on paljon erilaisia sosiaalisia ja kaupallisia intressejä, ja tulee muistaa, ettei UGC:ssa kyse ole vain harrastelijoiden kiinnostuksesta.

En todellakaan odottanut näkeväni Teoston seminaarissa Hitler saa tietää -videota tai Pink Floydin ja Bee Geesiä yhdistelevää mash-uppia, mutta näin kävi. Lasketaankohan seminaari julkiseksi esitykseksi…

Korkeimman oikeuden esittelijäneuvos Kristiina Harenko kertoi sen jälkeen lyhyesti siitä, mitä laki sanoo tekijänoikeudella suojattujen teosten uusiokäytöstä ja levityksestä. Esimerkiksi suuren joukon yhdessä tekemien teosten käyttöä vartenhan pitäisi oletuksena kysyä kaikkien tekijöiden lupa, mutta tätä harvoin esimerkiksi mash-uppien YouTube-levityksessä näkee.

Erityisesti isyysoikeus saattaa mahdollisesti kokea jonkinlaisen mullistuksen lähiaikoina, sillä tekijän nimi tulee mainita esityksen yhteydessä alan hyvän tavan mukaisesti, mutta jos nettivideoiden levityksessä alan tavaksi muodostuu vuosien mittaan se, että kansalaisten tekemissä jälkiperäistuotoksissa (derivative works) ei mainita lähteitä, niin tämä saattaa muodostua uudeksi laintulkinnaksi. Harenko oli sitä mieltä, että vanha luova ala pääsee kyllä osalliseksi uudesta digiympäristöstä ja sen liikemalleista ilman lakimuutoksiakin, kunhan vain lähtee ennakkoluulottomasti mukaan. Muutos olisi siten pikemminkin hallinnollinen eikä lainsäädännöllinen.

Googlen toimialajohtaja Ari Ojansivu valisti yleisöä ihmisten netinkäyttötottumuksista ja erityisesti YouTubesta, joka on Suomen suurin musiikkipalvelu, vaikkei sitä ole Suomessa vielä edes lisensoitu. Mielenkiintoista oli kuulla esimerkiksi Ciscon arviosta, että nykyään 40 % internetliikenteestä koostuu videoista. Hämmästyttävä oli myös tutkimustulos, että 17 % keski-ikäisistä ja eläkeläisistä on katsonut elokuvan aluista loppuun netissä.

Videoiden käytön hurjan sosiaalisuuden lisäksi hän painotti myös tekijöiden ja esittäjien uutta mahdollisuutta päästä maailmanmaineeseen. Esimerkiksi Britain’s Got Talent -kykyjenetsintäohjelmasta suosioon noussut Susan Boyle olisi arvioitu jääneen vain kansalliseksi laulajatähdeksi ilman videoiden internetlevitystä .

Googlella on uskomaton määrä dataa käytettävänään, josta voidaan hyötyä liikemallien suunnittelussa. Pelkästään YouTube voi antaa esiintyjille ja tekijöille niin laajat ja monipuoliset tiedot yleisöstä, että monet bändit suunnittelevat nykyään kiertueita pelkästään katsoja-analytiikan perusteella. Hurjaa YouTubessa on myös videomateriaalin määrä – sitä kun ladataan palveluun 48 tunnin edestä joka minuutti!

Ei-kaupallinen harrastelijasisältö kiinnostaa myös Yleisradiota. Internetpäällikkö Jari lahti kertoi, miten YleX esittelee demoja Uuden musiikin iltavuorossa, miten muutama ammattikuvaaja ei voi pärjätä uutistarjonnassa crowdsourcingille ja miten YLE ottaa mieluusti vastaan harrastelijakuvamateriaalia. Ja sosiaalisessa mediassa ison mediatalonkin täytyy nöyrtyä. ”UGC:ssä broadcasterilla ei ole mitään erityisasemaa kaveripiiriin verrattuna”, Lahti muistutti. ”Median pitää ansaita relevanssinsa.” Nykyinen toiminta johtaa datan avautumiseen, ja hän pitääkin materiaalien laajaa käyttöä hyvänä asiana. Yhtenä menestyksenä mainittiin Elävä arkisto, ja miten Ylen aineistoja hyödynnettiin esimerkiksi Altervative Party -tapahtumassa.

MTV3:n internet- ja kuluttajaliiketoiminnan toimituspäällikkö Jyrki Huotari esitteli geokätköilyä, otti kaupallisemman asenteen käyttäjien itse luomaan sisältöön ja käytti esimerkkinä esimerkkinä Eat.fi-palvelua. Käyttäjät ja yleisö luovat vapaaehtoisesti paljon sisältöä, josta voidaan hyötyä kaupallisesti. Esimerkiksi Salattujen elämien Facebook-sivu on suurin Maikkarin televisio-ohjelmia käsittelevä sivu – fanikunnan ansiosta.

Olen itsekin säveltäjänä Opera by You -projektissa, ja oli hienoa nähdä crowsourcingin kiinnostavan Teosto-porukkaa niin paljon, että kutsuivat projektipäällikkö Päivi Salmen pitämään aiheesta esitelmän. Opera by Youssa oopperan suunnittelu säveltämisestä ja käsikirjoituksesta puvustukseen on ulkoistettu Wreckamovie-alustan avulla, ja tuotantoon on suositeltu ilmaisohjelmistoja. Kokeilu on ensimmäinen maailmassa. Valmis ooppera, Free Will, kantaesitetään Savonlinnan oopperajuhlilla heinäkuussa 2012.

Pelkästään erittäin mielenkiintoisen kokeilun lisäksi projektilla haetaan uutta yleisöä ja tartuntapintaa oopperaan. Nykyäänhän kävijät ovat keskimäärin yli 50-vuotiaita, ja entinen kuulijakunta on katoamassa. Ideana on, että oopperan tekeminen voisi innostaa myös yleisöksi. Osittain tämä uuden demografian saavuttaminen on jo saavutettu, sillä tavallisesti oopperassa käyvien enemmistö on naisia, mutta Opera by Youn tekijöiden enemmistö on miehiä.

Osallistujilla on paljon erilaisia motiiveja lähteä tekemään oopperaa vapaaehtoisesti, ilman palkkaa. Huomautettakoon kuitenkin, että ottaessaan osaa projektiin säveltäjä, valaisija, graafikko tai pukusuunnittelija luopuu taloudellisista oikeuksistaan: Savonlinnan oopperajuhlat julkaisee oopperan perinteiseen tyyliin, all rights reserved, tosin tekijäluettelosta tulee varsin pitkä.

Ehkä seminaarin kohokohdaksi ajateltu oli puolen tunnin paneeli ”Hyvä vai paha UGC?” – tekijöiden näkökulma, jossa keskustelivat musiikintekijä ja Rähinä Recordsin toimistusjohtaja Elastinen (Kimmo Laiho), musiikintekijä ja Pepe Deluxe -yhtyeen jäsen James Spectrum (Jari Salo) sekä säveltäjä ja Tampere Biennalen taiteellinen johtaja Olli Virtaperko, joka tunnetaan myös Ultra Bran laulajana.

”Oon luonut urani kyllä ihan tekijänoikeusrikkomusten pohjalta”, aloitti Spectrum. Paljon esimerkiksi hip hopissa käytetty samplaus on aina ollut laillisuudeltaan kyseenalaista. Suuremman suosion saavuttamisen jälkeen hoidettiin sitten uran alkutaipaleen materiaalien oikeudet kuntoon ja julkaistiin sitten uudet, laillistettu versiot. Byrokratia tai aiemminkin mainitut tekijänoikeuden hallinnolliset asiat tuntuvat olevan aika kova paikka. Uutta musiikkia tehdessään on kuulemma joutunut antamaan pätkän kaverille ”Tee tästä laillista!” -viestin kera. Sointuja ja melodiaa saa aina muokattua niin, ettei se vastaa liikaa jo jotakin olemassa olevaa, mutta se vaatii paljon työtä.

Jonkin verran keskustelua syntyi myös piratismista, mutta ei ainakaan näin poliittisen piraatin näkökulmasta mitään kovin huolestuttavaa. Levy-yhtiöiden vallasta Spectrum muistutti: ”Jos viet levyn meiltä, sä et vie meiltä vaan levy-yhtiöltä.” Piikittelyä levy-yhtiöiden toimintaa ja vanhoillisuutta kohtaan riitti muillakin keskustelijoilla.

Fintelligensistä tuttu Elastinen kertoi Rähinä Recordsin olevan Suomen suurin levy-yhtiö ja että YouTubessa 3 miljoonan katselukerran suomenkielinen musiikkikanava on jo kovaa näyttöä. Elastinen piti itseään enemmän käyttäjänä, userina, eikä niinkään erotellut itseään UGC:n ja nettifanituksen kohdalla vain tekijäksi tai esiintyjäksi. Hän ihmetteli, että miksi ihmeessä aikoinaan tuhlattiin resursseja CD-levyjen kopiosuojauksiin, kun sekin aika olisi voitu käyttää internetiin: nyt YouTube on Suomen suurin musiikkipalvelu, mutta suomalaiset tekijät eivät hyödy siitä. Jos saisi edes jotain siitä suurimmasta, niin se olisi mahtavaa. Elastinen suositteli esimerkiksi Spotifyta ja sanoi, että näin myöhässäkin on ehdottomasti parempi saada edes vähän kuin ei yhtään mitään. Rähinä Recordsin tuloista puolet tulevat digimarkkinoilta ja siitäkin jo puolet streamauspalveluista.

Virtaperko sai yleisöltä aplodeja useaan otteeseen lähinnä hyvin osuvilla kommenteillaan kulttuurin arvostuksesta ja kehityksestä. Tiede ja taide kasaantuvat yhteisestä panoksesta ja sitten yksilöt tekevät sen päälle rohkeita kokeiluja. Terveisiä meni myös Opera by Youlle siitä, että ammattisäveltäjän kajoaminen noiden kymmenien vapaaehtoisten työhön tekee materiaalista välttämättäkin lattean. Vähän irraleen kontekstista jäi väite: ”Tekijänoikeusrikkomusten kasauma luo ansaintalogiikan ytimen, tätä ei tule jättää huomiotta.”

Seminaarin viimeisenä esitelmänä Teoston tuotehallinta- ja online-päällikkö Jani Jalonen ja tutkimuspäällikkö Ano Sirppiniemi esittelivät tutkimustietoa musiikinkäytöstä internetissä ja esittivät sen jälkeen ehdotuksensa siitä, miten järjestelmää pitäisi kehittää. Jonkinlaisena ideaalina haettiin loppukäyttäjälle esimerkiksi ehdottoman helppoa lisensointijärjestelmää, jossa laajasta katalogista voisi pientä maksua vastaan saada käyttöönsä musiikkia vaikkapa omia YouTube-videoita varten.

Tutustukaa ihmeessä itse tarkemmin matskuissa mainittuihin tutkimuksiin, vaikka ne oletuksiltaan ja kysymyksenasetteluiltaan olisivatkin kyseenalaisia. En pysty tässä kaikkea erittelemään. Itseäni jäi esimerkiksi häiritsemään se, että kyselyissä eroteltiin musiikin kuuntelu netistä ja kännykällä, koska näin streamauspalveluiden suosion jo noustua moni kuuntelee musiikkia juuri netistä, kännykällä. Nämä eivät sulje toisiaan pois.

Puheenvuorossa esiteltiin monipuolisesti erilaisten musiikkipalveluiden kuten Spotifyn, YouTube ja The Pirate Bayn eroja käyttäjien ikäjakaumissa. Jopa Grooveshark mainittiin. Muita mainittuja tutkimustuloksia ja huomioita:

  • Musiikinkuluttajat, jotka käyttävät älypuhelimia, tuntevat paremmin musiikkipalveluita, kokevat kuuntelevansa enemmän musiikkia ja käyttävät enemmän rahaa musiikkiin.
  • YouTube on suosituin musiikkipalvelu ja 2,5 miljoonaa suomalaista katsoo YouTubesta erityisesti musiikkia. Palveluun ladatuista videoista yli puolet on käyttäjien omaa tuotantoa – musiikista yli puolet on muiden tekemää.
  • 8 prosenttia ikäluokasta 18–30 vuotiaat sanoi julkaisseensa YouTubessa musiikkia sisältäviä videoita.
  • YouTuben käyttäjät kokivat olennaisiksi musiikkipalveluiksi soittolistat, mahdollisuuden nähdä muiden käyttäjien kanavia, ajan tasalla pysymisen ja uusien bändien löytämisen.
  • YouTuben käytössä koettiin epäselväksi erityisesti tekijänoikeusasiat. Tämä muodostaa monille suuren kynnyksen videoiden lataamiseen palveluun.
  • Ehdotus laillisen musiikkikirjaston (tai ”musapankin”) kehittämisestä nosti kysymyksiä aidosta valintamahdollisuudesta ja siitä, löytyisikö sieltä muutakin kuin valtavirtamusiikkia.
  • ”50 % of the inernet users in USA are creating content to internet in 2012″ (emarketer)
  • ”25 % of content will be user generated in 2012″ (Nokia)

Oli varsin rohkaisevaa nähdä tällainen halu tehdä musiikin käytöstä mahdollisimman helppoa. Ratkaisuehdotuksia esitettiin niin jälkiperäisteosten tekijöiden, sisältöjen oikeudenomistajien ja palveluntarjoajien huoliin. Kaikki tuntuvat ratkeavan, jos saataisiin aikaan toimiva kuluttajalisenssi, jolla saa hoidettua kaikki oikeudet kerralla kuntoon ja että lisenssien ostaminen integroidaan osaksi viihdealustoja.

”Musabisnes ei oikeasti ole tehnyt musan käyttämisestä helppoa”, Jani Jalonen muistutti. ”Musiikkibisnes ei ole aina tehnyt laillista käyttämistä helpoimmaksi vaihtoehdoksi.” Esimerkkinä toimi kuuluisa Sonyn paljon mainostettu ja paljon maksanut CD-kopiosuojaus, joka lopulta ohitettiin huopakynällä. Jalonen jatkoi, ettäd digitaalinen ympäristö on kiehtova, mutta se on syntynyt jopa musiikkibisneksestä huolimatta. Nyt olisi aika lähteä mukaan…

Teoston hallituksen puheenjohtaja, pitkän linjan musiikintekijä Kim Kuusi päätti seminaarin toteamalla, että UGC on lainsäädännöllisesti helppo mutta hallinnollisesti vaikea asia. ”Työ kaatuu juuri Teoston niskaan. Meidän tehtävä on pitää huoli siitä, että ammattimainen musiikintekeminen on mahdollista Suomessa.” Musiikin käyttö on räjähdysmäisesti lisääntynyt ja Kuusi esitti huolen siitä, että miten tehdä musiikin käyttö mahdollisimman helposti myös niin, että tekijät saavat siitä rahaa. Teostolla olisi kuitenkin tämän ratkaisun löytämiseen hyvät puitteet, sillä heillä on jo maailmanlaajuinen sopimusjärjestelmä sekä tietoa siitä, mitä musiikkia käytetään ja kuunnellaan. Viimeinen toive oli, että user generated contentille keksittäisiin vihdoin jokin suomenkielinen ilmaisu.

Yhteenvetoa ja kommenteja

Seminaari user generated contentista oli tietenkin nyt hyvin paikallaan, vaikka esitelmien fokus heilahtelikin paljon. ”Tämä oli ylivoimaisesti suosituin Teoston seminaareista. Teoston on selvästi ajan tasalla ymmärtäessään, mikä tällä hetkellä on ajankohtaista”, sanoi Kuusi vielä seminaarin päätöspuheenvuorossaan. Innokkaasta ja positiivisesta lähestymisestä huolimatta joudun toteamaan Teostolle, että ei tässä nyt aivan ajan tasalla olla, sillä UGC on jo vanha juttu. Tekijänoikeudella suojatuista (musiikki)materiaaleista tehtyjä jälkiperäisteoksia ja erityisesti muiden tekemien teosten levittämistä on harrastettu aina, mutta internet tarjoaa nykyään vain toiminnalle uuden tehokkaan alusta. Tai ei oikeastaan ihan uudenkaan, koska internet on jo teknologiana yli 40 vuotta ja julkisena palveluna yli 20 vuotta vanha. On harmillista, että näihin muutoksiin herätään vasta siinä vaiheessa, kun tarjonta ei mitenkään vastaa enää kysyntää ja kulttuurin ”mustat markkinat” ovat jo syntyneet. Edistystä ei auta myöskään suora ja epäsuora fanien, asiakkaiden sekä palveluiden kiusaaminen oikeusteitse.

Seminaarissa oli kuitenkin hämmästyttävän eteenpäin katsovaa sisältöä, ja kokemus vahvisti osaltani, että näillä vanhoilla tekijänoikeusorganisaatioilla on lopulta yllättävän paljon samoja tavoitteita piraattien kanssa, mutta prioriteetit ja keinot eroavat. Vai johtuisiko tämä mielikuva kenties siitä, että seminaari ei ollut niinkään PR-tilaisuus ja puhujina oli paljon muita kuin tekijänoikeusjärjestöjen palkattuja lakimiehiä? Ei mitään mainintaa tiedostonjakamisen pahuudesta, sensuurista, oikeusjutuista, …

Lisäksi tekisin huomion, että on hurjaa ajatella, että myös villin tiedostonjakelun vastainen taistelu on johtanut teknologiseen kehitykseen. Esimerkiksi YouTube on tehnyt uskomattomia harppauksia sisällön tunnistamisessa ja käsittelyssä juuri tekijänoikeusteollisuuden paineen alla. Jonkinlaista kultaista reunaa tässäkin pilvessä, vaikka lähtökohdat olisivatkin väärät. Internet on mullistanut kulttuurin, talouden ja kulttuuritalouden niin nopeasti, että mukana on kieltämättä vaikea pysyä, ja niin lainsäädäntö, bisnesmallit kuin kansalaisten mielikuvat harvoin perustuvat nykyaikaiseen tietoon kulttuurialalta.

Tietämättömyyden ja ennakkoluulojen vastineeksi tarvitaan raakaa dataa reaalimaailmasta. Olen henkilökohtaisesti monesti yliarvioinut kansalaisen netinkäyttöä ja kompetenssia. Toisaalta tuntuu, että poliittinen päätöksenteko ja bisnessuunnittelu on jäljessä ja pyörivät suurilta osin viime vuosituhannen tiedoilla. Teosto on nyt selvästi ottanut hienon askeleen eteenpäin, mutta työtä on vielä tehtävä.

Lähettäisin siis terveisiä, että Teosto ja verrattavat ryhmät toisivat keskustelun internetiin, vaikka sinne sosiaaliseen mediaan, josta niin paljon puhuttiin. Tällä hetkellä Twitterin hakusanalla #tekijänoikeus löytyy lähinnä tekijänoikeusneuvoja opettajille ja TTVK:n mollaamista. Myös hashtag #Teosto on käytössä, mutta seminaarissa ei lopulta kehotettu ketään viemään keskustelua nettiin.

Koska katse on nyt selvästi tulevaisuuteen ja seminaarissa kehotettiin hyvin laaja-alaiseen keskusteluun, niin eiköhän kaikki nyt kommentoida, miten musiikin saatavuutta voitaisiin kehittää ja internetiä hyödyntää paremmin. Palautetta ja ehdotuksia pyydettiin lähettämään suoraan osoitteeseen teosto@teosto.fi. Teosto löytyy myös Facebookista.

Joulukalenteri 6: Piraattiradion arkistojen uumenista: Amelia & EU

Tänään vietetään Suomen itsenäisyyspäivää. Tästä huolimatta ei tule unohtaa päiväksikään, että piraattien aiheet ovat globaaleja, ja erityisen paljon esimerkiksi yksityisyydensuojaan ja tekijänoikeuksiin liittyviä päätöksiä tehdään EU:ssa eikä niinkään valtiollisella tasolla.

Julkaisemme Piraattiradio 26. jaksona Piratpartietin toisen europarlamentaarikon Amelia Andersdotterin haastattelun, joka äänitettiin Saksan piraattinuorten (Junge Piraten) kesäleirillä 31. heinäkuuta. (Kuuntele myös muuta leirillä äänitettyä materiaalia.) Ruotsi sai 19. meppinsä Lissabonin sopimuksen myötä, mutta Amelialla ei ole parlamentin sisäisten byrokraattisten päätösten viivästymisen vuoksi vieläkään äänestysoikeutta, ja hänen toimistonsa on lukossa.

Minkälaista on nuoren poliitikon arki? Mitä tekemistä parlamentissa on? Amelia kertoo työstään harjoittelijana ja (edelleen) ajankohtaisista piraatteja kiinnostavista EU-asioista.

Haastattelu on englanniksi.

23-minuuttisen keskustelun voi ladata ogg- tai mp3-muodossa tai kuunnella alla olevalla HTML5-soittimella.

Joulukalenteri 4: Piraattiradio & sankaripiratismia

Piraattiradio on pitänyt pitkän joululoman jo syksyllä, ja palaa nyt aalloille. Joulukuun aikana julkaistaan sekä uutta tuotantoa että ennen julkaisematonta arkistomateriaalia kuluneelta vuodelta.

Aloitamme 11. marraskuuta järjestetyn Tekijänoikeudet ja sankaripiratismi -keskustelutilaisuuden äänitteellä. Vallilan kirjastossa tekijänoikeuksista keskustelemassa olivat Piraattipuolueen varapuheenjohtaja ja Jokapiraatinoikeus-kirjan kirjoittaja Ahto Apajalahti ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry:n toiminnanjohtaja Antti Kotilainen. Tämä on Piraattiradion 25. jakso.

Tunnin ja 45 minuutin keskustelun voi ladata ogg tai mp3-muodossa tai kuunnella sen alla olevalla HTML5-soittimella, joka toimii moderneilla selaimilla.

Verkossa nuori vaikuttaa

Teksti on julkaistu TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry:n Tiedosta-lehden numerossa 4/2010.

Joonas Mäkinen on helsinkiläinen muusikko, matemaatikko ja Piraattinuorten varapuheenjohtaja.

Piraattinuoret on keväällä 2009 perustettu piraattipuolueen nuorisojärjestö, joka keskittyy yksityisyydensuojan ja sananvapauden vaalimiseen. Piraatit kannattavat informaation vapautta ja vastustavat valvontayhteiskuntaa.

Nuorisotyössä on ollut mitä palkitsevinta nähdä, kuinka niin moni on nostanut takamuksensa sohvalta. Kannustan kaikkia nuoria tuomaan esille mielipiteensä, ottamaan asioista selvää ja lähtemään mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan eli politiikkaan. Tässä internetistä on valtavasti apua, eikä sen roolia tiedonhaussa, viestimenä ja vaikutusväylänä pidä aliarvioida.

Otin syyskuussa osaa Internet Governance Forumiin (IGF), joka tällä kertaa järjestettiin Vilnassa, Liettuassa. Konferenssi saattaa monet eri tahot yhteen keskustelemaan internetin hallinnosta ja kehityksestä. Viidettä kertaa järjestetyn IGF:n aiheita olivat muiden muassa pilvipalvelut, nuoret ja internet sekä tekijänoikeudet.

IGF:ää seuraavalla viikolla Suomessa järjestettiin internetkeskustelun paikalliset jatkot, kaksipäiväinen Finnish Internet Forum. Osallistuin nuoret ja internet -paneelikeskuskusteluun sekä nuoren roolissa että Piraattinuoret-nuorisojärjestön varapuheenjohtajana.

Kun IGF:ssä puhuttiin nuorista ja internetistä, nostettiin usein esille kolmijako protection, provision & participation eli suojelu, tarjonta ja osallistuminen. Paneelimme tuntui edustavan tasapainoisesti näitä alueita.

Itse pyrin tuomaan esille nuorten yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia. Nuorisotyössä on ollut mitä palkitsevinta nähdä, kuinka niin moni on alkanut tiedostaa ympärillään olevia epäkohtia, nostanut takamuksensa sohvalta ja tehnyt asialle jotain.

Nuorilla riittää internetissä tekemistä, enkä ole huolissani palveluiden tarjonnasta muuten kuin helposti saatavilla olevan kulttuuritarjonnan osalta.

Vaikeaselkoisen tekijänoikeusjärjestelmän vuoksi nuorison (ja myös aikuisten) täysin tavallista kommunikointia internetissä leimaa laittomuus – helpoin keino hankkia esimerkiksi elokuvia onkin yllättäen laitonta toimintaa.

Eniten olen huolissani lasten ja nuorten suojelemisesta – tai pikemminkin siitä, että suojelemisesta ylipäätään ollaan huolissaan. Tässä näkyy selkeä sukupolvikynnys eli diginatiivien ja vanhempien ihmisten erilainen suhtautuminen teknologiaan.

Huolta on jaksettu kantaa esimerkiksi mahdollisesta internetriippuvuudesta, jonka olemassaolon haluan kyseenalaistaa. Nettikoukuttumista voi käyttää yläkäsitteenä laajalle joukolle riippuvuuksia ja sosiaalisia ongelmia, jotka tulevat ilmi internetympäristössä, mutta mistään uudesta pahasta ei ole kyse.

Ihmiset kaipaavat viihdettä, informaatiota ja seuraa. Se, mitä kautta nämä tarpeet tyydytetään, on muuttunut ajan myötä. Ennen tähän kaikkeen käytetty aika jakautui useamman median välille; nykyään lähes kaiken voi tehdä omalta kotikoneelta.

Puhuimmeko kännyköiden tultua puhelinmaailmasta? Olemmeko olleet huolissamme kirjariippuvuudesta? Internet ei ole mikään mystinen virtuaalimaailma, vaan työkalu osana tavallista arkea.

Vastuuta nuorten hyvinvoinnista ei voi tuosta vain heittää jonkun niskoille. Vastuu ei tarkoita sitä, että voidaan haukkua joku, kun kaikki on jo mennyt pieleen, sillä siitä ei ole apua.

Aikuisten ja nuorten on keskusteltava rakentavasti. Jos esimerkiksi jonkinlainen sisältö internetissä häiritsee ja aiheuttaa ”valtaapitäville” aikuisille mielipahaa, se ei tarkoita, että tämä sisältö tulisi estää nuorilta. Hedelmällinen keskustelu vaatii luottamusta, pelkoon perustuvat käyttörajoitukset eivät auta.

Nuoret eivät halua sensuuria, vaan rehellisen ja avoimen pääsyn siihen informaatioon ja niihin sosiaalisiin resursseihin, joita internetillä on tarjottavana. IGF:ssä kuultua: ”Jos vanhemmat asettavat nuorten internetin käytölle esteitä, nuoret jatkavat toimiaan ilman vanhempia.”

Hämeen piiriyhdistys perustettu

Lauantaina 5.6.2010 perustettiin Piraattipuolueen Hämeen piiriyhdistys, joka käyttää itsestään myös epävirallista nimeä Hämeen piraatit. Kokous aloitettiin allekirjoittaneen myöhästymisen takia kutsuttua myöhemmin, mutta käyntiin päästyään kaikki sujui mallikkaasti ja yhdistystä perustamassa oli yhteensä kuusi henkeä. Hämeen piraatit ottivat tavoitteikseen tasaisen jäsenkasvun (vähintään 10 uutta jäsentä per kuukausi), paikallistapaamisten järjestämisen aluksi kuukauden välein ja ehdokaslistasta vähintään 2/3, eli yhdeksän ehdokkaan löytäminen tulevan kahden kuukauden aikana. Hämeen piiriyhdistys voi asettaa yhteensä 14 ehdokasta eduskuntavaaleihin.

Perustuskokous pidettiin Riihimäellä ja yhdistyksen kotipaikaksi merkittiin Lahti. Puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti jo ennestään yhdistystoiminnan tunteva Juho Rutila.

Nyt kaikki kiinnostuneet osallistumaan ja seuraamaan Hämeen piraattien toimintaa:
- Liity jäseneksi!
- Liity sähköpostilla toimivalle keskustelulistalle
- Lue foorumia
- Tule Piratenetin IRC-kanavalle #hame

Hämeen piraatit kokoustavat

Hämeen pirattien hallitus kokonaisuudessaan:
Puheenjohtaja:
Juho Rutila

Varapuheenjohtaja:
Ilari Mäkimattila

Piirisihteeri:
Harry Storbacka

Rahastonhoitaja:
Mari Palmulehto

Muut varsinaiset jäsenet:
Mikko Heikkilä
Pasi Palmulehto

Piraatit tekijänoikeusseminaarissa

Keskiviikkona 28.4. järjestettiin koko päivän kestänyt tekijänoikeusseminaari Tennispalatsissa. Seminaari oli kolmas luokkaansa, aiemmin eikä nytkään Piraattipuoluetta ollut kutsuttu, mutta saimme kuitenkin kaksi Purjeen edustajaa paikalle. Seminaarin rahoittajana oli ainakin juontajan kiitosten mukaan opetusministeriö, Finnkino ja lukuisia muita yrityksiä.

Tapahtuma alkoi valtiosihteeri Riina Nevamäen avaussanojen saattelemana. Puheessaan hän totesi vain parisataa kulttuurin tuottajaa pystyvän tekemään alan töitä täyspäiväisesti niin, että heillä on myös varaa elää. Nevamäen mukaan luovat alat pitäisi saada paremmin mukaan markkinatalouteen.

Tämän jälkeen alkoi seminaarin varsinainen osuus ensimmäisellä aiheella ”Kannattaako kauppa verkossa?” Teeman avasi Lyhdyn (Luovan työn tekijät ja yrittäjät) Lauri Kaira, jonka puheessa korvaan särähti seuraava lausahdus: ”Yhdellä coca-cola tölkillä ei voi juottaa koko ravintolaa, mutta yhtä CD-levyä voi kuunnella kotona, autossa ja soittaa discossa.” Häneltä jäi kuitenkin mainitsematta, että discossa levyn soittamisesta tulee maksaa teostomaksu, joka perustuu soitettujen kappaleiden määrään, eikä näin soittamisesta tulleita tuloja voida kohdentaa oikeille tekijöille. Herra Kairan mukaan tekijänoikeus luo perustuslain omaisuuden suojaa.

Pääsimme myös kuulemaan hiukan verkkokaupparatkaisuista ja niiden toteuttamisesta, ja esitelmän pitänyt Marko Alanko totesikin osuvasti: ”Levy-yhtiö omistaa artistit.” Puheessa toistui usein ja painotettuna sana laillisuus, joka joissain määrin haittasi esityksen ymmärrettävyyttä. Hänen edustamansa SecuryCast-yritys julkaisee lokakuussa Suomessa täysin uuden sähköisen lukulaitekonseptin suuren kauppaketjun kanssa. Heiltä on myös tulossa lähiaikoina palvelu, jonka avulla saa soittolistat Facebookiin. Enempää kuitenkaan tästä tulevasta palvelusta ei valotettu.

Universal Musicin Mikko Haapala kertoi hiukan heidän tulevasta palvelustaan, joka myy valmiiksi luotuja soittolistoja, ja Nokiakin tulee kuulemma hankkeeseen mukaan myöhemmin, kunhan heidän sovelluspuolensa saadaan ensin kuntoon. Lisäksi Haapala mainitsi hiukan Vevo-nimisestä palvelusta, jossa eri levy-yhtiöt ja YouTube mukana ovat mukana. Käyttäjät eivät voi lisätä Vevoon itse materiaalia, mutta levy-yhtiöt voivat tarjota musiikkivideoitaan siellä. Palvelu mahdollistaa myös online-streamauksen.

Seminaarin alussa ja keskipäivällä oli sämpylä- ja kahvitarjoilu ja lopussa lisäksi hiukan tukevampi ateria. Juontaja totesikin: ”se on tekijänoikeusrahoitteinen sämpylä.” Seminaarin puolivälissä ja lopussa meitä oli viihdyttämässä Tommi Lindell, joka esitti kaksi kappalettaan. Niiden jälkeen ei jäänyt mietityttämään se, miksi hän omien sanojensa mukaan saa niin vähän keikkoja.

Seminaarin toisen osan aiheena oli ”Tekijän oikeus menestyä”. PRH:n (Patentti- ja rekisterihallitus) Mika Waris puhui immateriaalioikeuksista digi- ja verkkoympäristössä. Hänen puheessansa kuitenkin puututtiin myös hieman tiedostonjakoon lauseella: ”on lukuisia tutkimuksia, joissa todistetaan laittoman lataamisen ja jakamisen aiheuttavan huomattavia taloudellisia menetyksiä.”

Paikalle oli kutsuttu myös ohjaaja Timo Koivusalo, joka vaikutti olevan aidosti huolissaan tekijänoikeuskorvauksistaan: ”Mua alko nyt huolettamaan se, että elokuvat ja muut menee sateelliittien kautta, niin mitä jos ne ukkelit sieltä tulee maahan niin kuka maksaa tekijänoikeudet? Sen takia tekijänoikeuksia tulisi laajentaa.” Ohjaaja Koivusalo väläytti vielä sanomalla koskien elokuvansa ilmaisjakelua: ”Jos saamme kaikki elokuvantuottamiseen tarvittavat henkilöt kuten näyttelijät, muusikot, lavastajat ja valomiehet mukaan tekemään elokuvaa ilmaiseksi, niin olen valmis myös elokuvani julkaisemaan ilmaiseksi” Kaikki vain hänelle nyt työhakemuksia kirjoittamaan!

Seminaarin loppupuolella saatiin todistaa myös nettipiratismin vastaisen kampanjan lanseeraamista. (Ainakin sen mukaan, mitä kuulimme ja näimme, kampanja tulee luultavasti olemaan täysi floppi.) Kampanjan yksi puuhamies Arto Alaspää mainitsi ACTA:nn ja piti sitä hyvänä asiana. Itse kampanjaan liittyen sitten kerrottiin opetusministeriön olleen päärahoittajana ja usean teleoperaattorin sekä tekijänoikeusyhdistyksen olevan mukana kampanjassa.

Esittelyn mukaan kampanjalla haluttiin tarjota porkkanaa kepin sijasta, ja nuoria lähestytään järkitiedolla mutta vanhempia tunnemielellä. Kampanjaan on saatu artisteja mukaan, ja se tulee jalkautumaan festareille sekä muihin tapahtumiin. Kampanja-aika on yksi vuosi, ja siihen sisältyy ilmeisesti nuorille suunnattuja videoita, jotka tuntuvat olevan tehty huumorimielessä, ammattitaidottomasti ja niistä tuleekin mieleen Suomen 1980-luku. Kampanjan videot löytyvät osoitteesta http://widenation.fi

Tiivistelmänä seminaari oli täynnä toisiaan myötäileviä vahvoja tekijänoikeuksia puolustavia henkilöitä. Purjeen kaksi edustajaa, allekirjoittanut ja piraattiaktivisti Tero Inha, aiheuttivat jonkin verran hämmennystä osallistumalla yleisökeskusteluun. Toivomme saavamme seuraavana vuonna kutsun suoraan, ettei tarvitsisi ilmoittautua erikseen median edustajina.

Satunnaista satoa Tampere Kuplii -tapahtumasta

Harri Kivistö - Kuva: Santtu PajukantaViime viikolla Tampere Kupli 6713 kävijän ja usean sarjakuva-alan ammattilaisen, asiantuntijan sekä kaupallisen toimijan voimin. Minulla oli kunnia osallistua tapahtumassa kahteen keskustelupaneeliin, joista molemmat olivat varsin avartavia ja hauskojakin – toivottavasti yleisö sai hyvän kuvan puolueesta, vaikka tunnenkin välillä olevani tuuliajolla sarjakuvakulttuurin mittaamattomilla merillä.

Perjantaina Tampereen yliopiston Taloustieteiden laitos järjesti Tampere Kuplii Goes Academic -seminaarin, jossa paneelikeskustelu käsitteli tekijänoikeuksia. Oma alustukseni käsitteli tekijänoikeuslainsäädännössä olevia ongelmakohtia lähinnä kuluttajan ja käyttäjän näkökulmasta. Varatuomari ja KTT Juha Salosen alustus käsitteli tekijänoikeussopimuksia ja oikeuksien luovuttamista sopimusoikeuden näkökulmasta. Alustusten jälkeen keskustelupaneeliin liittyivät sarjakuva-alan tekijäpuolelta Timo Kokkila ja Jyrki Vainio.

Pyrin keskittymään Suomeen ja taidemuodoista sarjakuvaan, mutta se osoittautui varsin hankalaksi. Ensinnäkin Suomen sarjakuvamarkkinat ovat pienet ja sen vuoksi käytännön esimerkkejä tekijänoikeuslain vaikutuksesta kulutukseen ja erilaisiin tapoihin käyttää sisältöä (jakaminen ja uusiokäyttö mukaan lukien) on kovin niukasti; onnistuin itse löytämään niitä sitäkin vähemmän. Suomen kulttuurimarkkinoiden rajallisuus korostuu erityisesti sarjakuvataiteessa. Vain kourallinen päivälehdissä ilmestyvien sarjakuvan tekijöitä ansaitsee toimeentulonsa työllään. Hyvänä ilmentymänä alan marginaalisuudesta pidettiin paneelissa sitä, että suomalaisten sarjakuvataiteilijoiden töitä on joko erittäin niukasti tai ei ollenkaan saatavana ’laittomasta lähteestä’ vertaisverkoista.

Paneeli pohti myös yleisemmältä pohjalta mahdollista laajakaistaveroa, jota on väläytelty mahdollisena ratkaisuna luvattoman jakamisen muodostamiin ongelmiin. Piraattipuolue on lähtökohtaisesti ottanut kriittisen kannan ehdotukseen, kuten myös kasettimaksuihin yleensä. Ensinnäkään ei ole näyttöä siitä, että yleisö syöttäisi vähemmän rajaa kulttuuriteollisuuteen laittoman jakamisen vuoksi, vaan pikemminkin tutkimusten mukaan laitonta jakamista harjoittavat kuluttavat kategorisesti enemmän kulttuurihyödykkeisiin kuin muut; tässä mielessä laajakaistavero olisi tarpeeton ja saattaisi ainoastaan rampauttaa tietoyhteiskuntaa sosiaalisessa mielessä. Toiseksi veron olemassaolo todennäköisesti vähentäisi teoskappaleiden ostoa sekä fanien halua tukea mieliartistejaan. Kolmanneksi tällaisilla institutionaalisilla maksuilla on tapana vain kasvaa; kun maksun motivaationa ovat mediateollisuuden esittämät hurjat ja lievästi sanottuna epärealistiset lukemat menetetyistä tuloista, ei ole mitään syytä olettaa maksun suuruuden riippuvan mistään muista tuloksista.

Laajakaistamaksun vastustaminen ei kuitenkaan ole puolueelle siinä mielessä periaatteellista, etteikö sitä ratkaisua voisi harkita muun lainsäädännön muuttuessa. Mahdollisimman järkevästi toteutettuna ja kaikista kysymyksistä huolimatta se voisi olla kompromissina paljon parempi vaihtoehto kuin tämänhetkinen tekijänoikeuslaki (saati kaavailut lainsäädännön kiristämiseksi), joka paitsi kriminalisoi täysin tiedostonjakamisen, kahlitsee myös teosten uusiokäyttöä aivan liian tarkasti. Voi tosiaankin olla, että poliittista tahtoa vapaan tietoyhteiskunnan kehittämiseen ei saada kokoon ilman moisia myönnytyksiä.

Nämä olivat vain yksittäisiä keskustelunjuonteita ja todellisuudessa varsin vähäisiä osia koko keskustelusta. Paljon kiehtovaa keskustelua oli varsinkin tekijöiden asemasta sopimuksia luotaessa sekä erilaisista uusiokäytön esimerkeistä ja niiden arvottamisesta.

Sunnuntain ”piraattipaneelissa” (”käsi poikki varkailta”) keskustelu pyöri lähinnä tuoteväärennösten ympärillä. Piraattipuolue on alusta pitäen suhtautunut kielteisesti kaupalliseen piratismiin, varsinkin fyysisiin tuoteväärennöksiin jotka eivät usein riko pelkästään tekijänoikeuksia vaan myös tavaramerkkisuojaa. Pohjimmiltaan tuoteväärennökset ovat valheellisia – kappaleiden laatu saattaa olla hyvinkin vaihtelevaa ja esimerkiksi väärennetyt figuurit saattavat sisältää aineita joita EU luokittelee myrkyiksi. Lisäksi on todennäköisempää että juuri väärennösten tuotannossa meille oletusarvoisia eettisiä standardeja ei ole toteutettu kunnolla tai lainkaan.

Tuoteväärennösten kitkemisessä on monia käytännön ongelmia. Keskustelussa tuli ilmi, että toisinaan oikeudenomistajat eivät juuri välitä asiasta (varsinkaan kun kyse on pienistä markkinoista Suomessa) jolloin paikallisten jälleenmyyjien on mahdotonta puuttua asiaan. Yhtenä ongelmana on fanien informoiminen. Vaikka valistus voi vaikuttaa auttavasti, se voi helposti kääntyä itseään vastaan, kuten on laajalti käynyt nettipiratismia vastaan käytetyn propagandan suhteen. Moralisoiva ja usein selvästi todellisuudenvastainen (hurjimmasta päästä väitteet että vertaisverkoista lataava tukee ihmiskauppaa) kampanjointi on saanut monet suhtautumaan kaikkeen tekijänoikeusjärjestöiltä tulevaan viestintään epäuskoisesti ja jopa vihamielisesti, mikä on sinänsä valitettavaa.

Olennainen askel kaupallisen piratismin kitkemisessä olisi onnistua kaikessa toiminnassa erottamaan se täysin luvattomasta tiedostonjakamisesta. Ne, jotka eivät lainkaan hyväksy ajatusta nettijakelun laillistamisesta, voisivat kuitenkin myöntää että tätä ilmiötä vastaan taisteleminen on kuitenkin yhteiskunnan kannalta toisarvoista kaupallisen piratismin rinnalla. Toisaalta ei pidä myöskään täysin jättää huomiotta sitä että kaupallinen piratismi saattaa useissa tapauksissa olla jopa hyödyllistä oikeuksien omistajille.