Lukupiiri alkaa

Piraattipuolue järjestää kaikille avoimen virtuaalisen lukupiirin kanavalla #lukupiiri PirateNet-IRC-verkossa ja keskustelupalstalla. Ensimmäiseksi kirjaksi on valittu Against Intellectual Monopoly, jota voi lukea vapaasti internetissä. Kirjassa argumentoidaan immateriaalioikeuksien monopoleja vastaan. Viikossa luetaan pari lukua kirjaa eteenpäin, minkä jälkeen pidetään yhteinen keskustelu luvun sisällöstä. Ensimmäinen lukupiiri järjestetään sunnuntaina 28.2. klo 14 alkaen.

Aikataulu
Kirja: Against Intellectual Monopoly, Michele Boldrin ja David K. Levine
Lue kirjaa täältä
* 28.02.10 klo 14:00, Luvut 1-2
* 07.03.10 klo 14:00, Luvut 3-4

Wiki:
http://wiki.piraattipuolue.fi/Lukupiiri

HTML5 ja H.264: Web-videon kohtalonvuodet

Chistopher Blizzard, mm. suosittua Firefox-selainta valmistavan Mozilla Corporationin evankelista on huolissaan, mutta varovaisen toiveikas Web-videon tulevaisuudesta ja avoimuudesta.

Ongelman ydin piilee videoformaateissa ja niiden vapaudessa: laajalti käytetty H.264 on, vaikkakin teknisesti hyvä, myös avoimen WWW:n tulevaisuudelle myrkyllinen ratkaisu. Jossain määrin GIF:lle ja MP3:lle verrannolliseen tapaan sitä tarjotaan nyt hyvänä ja joillain mittareilla ehkä jopa edullisena ratkaisuna videokoodaukseen, mutta lisenssiehdot vaihtuvat vuosittain. Kun maailma on saatu koukutettua formaattiin, maksuja voidaan ruveta vaatimaan yhä laajemmalta joukolta käyttäjiä ja koko ajan suurempina — ensimmäinen annos ilmaiseksi tai ainakin halvalla, siis. Ohjelmistopatentit ovat pohjimmiltaan syypää siihen, että tällaista edistystä hidastavaa ja yhteiskunnallisesti kalliiksi käyvää toimintaa voidaan ylipäätään harrastaa, mutta toistaiseksi lainsäätäjät tai lakeja luovasti tulkitsevat virkamiehet eivät ole vielä järkiintyneet.

H.264-videolla on jo vahva asema (myös ongelmallisella) Flashilla toteutetussa videossa. HTML5 tuo suorine videotukineen kuitenkin potentiaalia muutokseen: asioita täytyy nyt miettiä muutenkin uusiksi. Valitettavasti suuryrityksillä (kuten Microsoft, Apple ja Nokia) on intressi sulkea pienempiä kilpailijoita markkinoilta tai ainakin kerätä kaikilta visuaalisilta verkkotoimijoilta suojelurahat pois, joten HTML5:een ei saatu teknisesti huonompaa mutta avointa Theoraa yhteiseksi perustason kodekiksi. Muutama selain, Firefox etunenässä, ovat kuitenkin Theora-leirissä, kun taas isot suljetut softatalot kannattanevat lähinnä H.264:a. Nähtäväksi jää, millaiseksi tilanne muodostuu lähitulevaisuudessa; varmaa on, että jos avoimet vaihtoehdot katoavat kokonaan kilpailussa, Web-videosta tulee kallista toimintaa.

Eräs mielenkiintoinen spekulaationaihe on Googlen hiljattainen yritysosto: On2 Technologies, jonka aiempiin tuotoksiin Theorakin perustuu. On2:n nykyinen videoteknologia on Theoraa kehittyneempää, ja moni Web-videosta kiinnostunut miettiikin, josko Google olisi valmistautumassa toimimaan avointa Webiä tukevien lausuntojensa mukaisesti ja julkaisemaan On2:n teknologian vapaaseen käyttöön. Patenttiviidakko toki vaikeuttaisi tämän yrittämistäkään — saattaisi vaatia huomattavaa työtä varmistaa, ettei lopputuote rikkoisi muiden mittavia videopatenttisalkkuja tai ainakaan niiden tunnetuimpia osia. (Theorastakin pyritään levittämään tällaista pelkoa — patentteja on niin paljon ja ne ovat niin epäselviä, että on käytännössä mahdotonta varmuudella sanoa mistään teknologiasta, ettei se mitään niistä riko.)

Jos kuitenkin on ylipäätään joku, jolla olisi muskelia tehdä tämä siirto, se on Google. Julkaisemalla oma edistynyt vapaa kodekki ja siirtymällä vaiheittain sen käyttöön Google käytännössä pakottaisi muut teollistoimijat mukaan — vapaat projektit toteuttaisivat tuen varmasti mielellään, ja Googlen suosittujen palvelujen kuten Youtube paino motivoisi suljettujakin toimijoita mukaan.

Tämä reportteri toivottaisi uudet videoyliherramme tervetulleeksi, mutta onko Googlella tähän munaa ja ennen kaikkea lopulta edes motivaatiota? Vain aika näyttää.

Nuoret piraatit yhdistävät voimansa yhteisen asian puolesta

Piraattinuorten lehdistötiedote, 1.5.2009.

Useiden vuosien kiistanalaisten patenttiväittelyiden jälkeen Euroopan patenttitoimisto (EPO) on aloittanut tutkinnan nykylainsäädännön tulkinnasta. Nyt suomalainen Piraattinuoret ja ruotsalainen Ung Pirat, molemmat poliittisia nuorisojärjestöjä, ovat yhdistäneet voimansa vastatakseen EPO:n neuvonpitoon.

EPO tarkastelee ongelmaa väärältä kantilta, sanoo Matias Pajulahti, Piraattinuorten puheenjohtaja. Patenttikeskustelu on ollut enimmäkseen poliittista, mutta EPO yrittää ratkaista sen juridisesti. Tämä ongelma kuuluu lain laatijoiden ratkaistavaksi, ei sen tulkitsijoiden.

Sekä Piraattinuoret että Ung Pirat pitävät ohjelmistopatentteja aikansa nähneinä ja ehdottavat sen sijaan kaikille sektoreille käytettäväksi avoimen ohjelmakoodin open source -mallia.

Monet tutkimukset osoittavat ohjelmistopatenttien sekä heikentävän talouskasvua että vaikeuttavan erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa, kertoo Stefan Flod, Ung Piratin puheenjohtaja. On myös ongelmallista, miten ohjelmistopatentit saattavat helposti asettaa harrastelijaohjelmoijat syytteeseen. Näemme tämän erittäin huonona kehityksenä. Lakimiehillä ei pitäisi olla sanavaltaa estää markkinoille pääsyä vedoten järjettömiin patentteihin. Patenttilain ei tulisi estää innovatiivista kehitystä vaan kannustaa sitä.

Tämä on ensimmäinen Euroopan nuorten piraattien yhteiskampanja, jonka toivotaan kehittävän kansainvälistä yhteistyötä ja tekevän piraattinuorista luotettavan poliittisen rintaman.

Tietenkin tällainen yhteistoiminta on hyvin jännittävää. On myös erittäin rohkaisevaa aloittaa yhteistyö näin tärkeän asian merkeissä, sanoo Matias Pajulahti.

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sairausvakuutuslain ja lääkelain muuttamisesta

Eduskunta löi 11.11.2008 lukkoon esityksen, jossa ehdotettiin rinnakkaislääkkeiden käytön yleistämistä lääkekorvauksien avulla. Käytännössä esitys kannattaa edullisemman vaihtoehtoisen lääkkeen tarjoamista silloin, kun siitä ei oletettavasti ole haittaa. Kannustimena lääkekorvauksia alettaisiin maksamaan edullisemman lääkkeen hinnan mukaan, muttei kieltämään kalliimpaan vaihtoa. Kalliimpaan vaihtoehtoon vaihtaminen tosin tapahtuu tällöin täysin lääkkeen ostajan omilla varoilla, eikä erotusta hinnassa lääkekorvauksen muodossa tueta.

Ehdotus herätti heti muutamia kysymyksiä siitä miten se tulee toimimaan sitten joskus kun lääkepatentteja ei enää ole, kuin myös siitä, mitä vaikutuksia ehdotuksen toteutumisella tulisi olemaan välittömästi. Selkeää ainakin on se, mitä itse ehdotuksessakin on laskelmoitu: lääkkeiden ostajille sekä lääkekorvauksen rahoittajille, eli terveydenhuoltojärjestelmälle ja valtiolle koituu selkeää säästöä, ehdotuksen mukaan yhteensä jopa n. 85 miljoonaa euroa. Kuulostaa hyvältä, paljon säästöä. On kuitenkin tapauksia, joissa täysin saman vaikuttavan aineen omaava lääke ei yksinkertaisesti jokaisella toimi kuten sen pitäisi. Tätä varten ehdotus sisältää kohdan jossa lääkkeen määräävälle lääkärille annetaan oikeus määrätä edullisemman vaihtoehdon sijaan kalliimpi lääke ja tästä lääkkeestä saa normaaliin tapaan lääkekorvauksen. Hienoa. Hienolta kuulostaa myös se, että korvaavan lääkkeen valikoimassa käytetään ns. geneeristä valintaa, eikä joissain maissa olevaa ”terapeuttista mallia”, jossa lääkkeet luokitellaan monimutkaisesti toimintakohteidensa ja tapojen mukaan. Geneerisessä tavassa korvaavan lääkkeen pitää olla samalla vaikuttavalla ainesosalla, samalla annostuksella ja jopa suurinpiirtein samalla pakkauskoolla. Tällä vältetään suurin osa lääkkeen käyttäjän riskeistä saada väärin toimivaa lääkettä.

Lääkkeisiin kulutettavan rahan määrä on noussut kovaa vauhtia, jopa melkein kymmenen prosentin vuosittaista kasvuvauhtia. Osasyy tähän on väestön vanheneminen sekä sairaudet, joihin vasta nyt on tullut lääkkeet. Yksi merkittävä tekijä kuitenkin ovat lääkkeiden kovat hinnat ja mitätön kilpailu, johon ehdotus tekeekin muutoksen. Jatkossakin se suosittu ja tunnettu merkki saattaa olla lääke jota lääkäri määrää, mutta se edellyttää riittävän edullista hintaa. Lääkkeiden hinnat arvioidaan neljännesvuosittain ja mikäli tuo tunnettu merkki lähtee riittävän hyvin hintakilpailuun mukaan, pystyy se pysymäänkin reseptiin kirjoitettuna lääkkeenä. Suurin ongelma neljännesvuosittaisesta hintojen tarkastuksesta ja sen perusteella suosituslääkkeen määräytymisestä lienee lääkäreiden tai jonkun muun vaihtoehtoisen lääkkeen valitsevan työn lisäys. Aina pitää olla selvillä siitä, mikä lääke tulee reseptiin kirjoittaa. Tämän ei kuitenkaan pitäisi koitua todelliseksi ongelmaksi järjestämällä (ellei jo ole) pääsy tietokantaan, josta saada ajankohtaiset suositukset. Saman tietokannan käyttö tulisi olla myös julkisessa käytössä, jokaisella tulee olla mahdollisuus tarkistaa mitä pillereitä suuhunsa panee tai mitä sivuoireita voi olla odotettavissa.

Minua myös huolestutti hieman prosessin aiheuttama nimen tunnettavuuden katoaminen, mutta kun asiaa pidemmälle ajattelin, tuote ehtii kyllä saada tunnettavuutta omalle nimelleen ennen rinnakkaislääkkeiden saapumista markkinoille, sikäli mitä reseptilääkkeiden nimen tunnettavuudella edes niin suurta merkitystä kuin reseptivapailla on. Jos esimerkiksi nyt tunnetun lääkkeen sijasta lääkäri määrää rinnakkaislääkettä, on alkuperäisen lääkkeen tunnettavuus varmasti jo muodostunut. Jos taas markkinoille tulisi uusi lääke, mahdollisesti jopa vaivaan johon ei vielä lääkettä ole tai lääke muutoin vain olisi tehokkaampi kuin aiemmat, sillä olisi aikaa (varovasti arvioiden) vähintään vuosi ennen kuin rinnakkaislääkettä ehtisi kukaan asianmukaisin keinoin markkinoille tarjota. Tämä aika varmasti riittää tuotteen tunnetuksi tekemiseen, suuriin myynteihin yksin kilpailijoiden puuttuessa sekä valmiiden tehokkaiden tuotantolinjojen pystytyksen. Jätin edellä olevasta esimerkistä patenttisuojan tarjoaman yksinoikeuden valmistukseen kokonaan pois, sillä todellisuudessa patentti suojaa vain täsmälleen tuota lääkettä, ei itse kehitettyjä muunnoksia jotka eivät patenttisuojaa riko. Kun vaikuttavat lääkeaineet voidaan analysoida, ei useimmissa tapauksissa patentti pysty suojaamaan lääkettä, ellei kyseessä ole hyvinkin tarkka lääkeaineiden yhdistelmä, josta ei muunnosta pysty tekemään.

Pientä tilastotietoa vielä:

Vuonna 2007 lääkekorvausmenot oli 1142,1 miljoonaa euroa ja Kansaneläkelaitoksen tilastojen mukaan vuonna 2007 lääkkeiden vaihtamisesta halvempiin syntyi säästöjä 35,6 miljoonaa euroa. Säästö saattaa tuntua pieneltä näinkin huiman summan rinnalla, mutta mikäli uusi ehdotus tuo lisää säästöä n. 50 miljoonaa vuosittain, eikä erityisempää haittaa muutoksesta ole, ei ole mitään syytä olla toteuttamatta säästöä ja olla jättämättä lääkkeiden kilpailutuksen parannusta ja siten myös hintojen alennusta tekemättä.

Hieno lakiehdotus hallitukselta, tätä on selkeästi mietitty rauhassa ja pyöritelty monelta näkökulmalta ja monessa valiokunnassa, eikä ole lähdetty tanssimaan suurten lääkeyhtiöiden pillin mukaan vaan pyritty tarjoamaan kansalle jotakin. Vielä kun saadaan EU-tasolla poistettua lääkepatentit kokonaan, voivat lääkemarkkinatkin alkaa kokea todellista kehitystä.