Piraattina eurovaaleihin

Ihmiset oppivat kopioimalla muilta. Kaikki se tieto mitä meillä on tänään ja kaikki menestys perustuvat tähän yksinkertaiseen tosiasiaan – me kopioimme.

Tuhansia vuosia olemme parantaneet mahdollisuuksiamme kerätä ja levittää informaatiota. Informaation hallinnasta on aina taisteltu: vanhoista antiikin kirjastoista ja nykyajan internetistä. Kirjastoja on poltettu ja kirjarovioita pidetty. Natsihallinto piti moraalisesti oikeutettuna tuhota ”epäsaksalainen henki” polttamalla kirjoja jotka sisälsivät muita näkemyksiä.

Meidän aikanamme tekijänoikeushallinto puhuu digitaalisen hengen torjumisesta. He haluavat torjua vapaan pääsyn informaatioon ja tietoon, vaikka tämä ainoastaan parantaa yhteiskuntaamme. Tämän päivän kirjaroviot tapahtuvat digitaalisesti niin, että estetään pääsy sellaisiin internetin palveluihin, joita informaatiota kontrolloivat tahot pitävät moraalittomina, tai suljetaan niitä.

Yhteiskunta kuitenkin muuttuu jatkuvasti. Tänään saatamme liittää termin ”digitaalinen” elokuviin ja musiikkiin, mutta yhteiskunnastamme on tulossa yhä digitaalisempi! Voi tulostaa auton osia, polkupyöriä tai vaatteita tavaratulostimilla (3D-printterit). Tutkimukset kuinka tulostaa lihaa tai muita ruokia ovat niin edistyneitä, että ihmisten ruokkiminen tällä tavalla on pian todellisuutta.

Ne yhtiöt, joihin tavaratulostimet (ja muu uusi teknologia) iskevät, katsovat miten olemme aiemmin ratkaisseet asian. Ne haluavat myös asetettavan lakeja estämään uutta teknologiaa ajamasta niitä perikatoon. Ne toimivat aivan kuten elokuva- ja musiikkiyhtiöt ovat toimineet, eli yrittävät kriminalisoida tulevaisuuden.

Tällä hetkellä nämä yhtiöt sanovat, että niiden täytyy pysäyttää piratismi suojellakseen kuluttajia vaarallisilta asioilta kuten räjähtäviltä paristoilta tai laittomilta lääkkeiltä – tai yhtä hyvin viruksilta elokuvissa joita olet ladannut. Tulevaisuudessa virusten sanotaan olevan ruoassa, jota lataat laittomasti syöttääksesi perheesi sen sijaan että maksaisit ruokalisenssiä suuryhtiölle. Ei ole kyse kuluttajien turvallisuudesta vaan on kyse kontrollista sekä vallasta. On kyse rahasta.

Kehoni solut ovat kopioita vanhempieni soluista. Rokotteet jotka he ovat saaneet saattaisivat myös suojella minua. Tämän ollessa jo todellisuutta suomme yhtiöille oikeuden pitää järjettömiä geenipatentteja. On esimerkiksi olemassa hohtavia kaloja, jotka eivät saa lisääntyä, koska se loukkaisi patenttia. Jos annamme tällaista tapahtua yhteiskunnassamme, annammeko myös näille yhtiöille samoja oikeuksia omiin kehoihimme?

Suurimman osan elämästäni olen työskennellyt informaatio-aiheen parissa: aina varhaisesta lapsuudestani asti, kun kopioin ohjelmia ystäviltäni oppiakseni ohjelmoimaan, tähän päivään saakka, kun käytän näitä taitoja aktivistina, joka luo tärkeitä internetpalveluita. Yksi niistä oli The Pirate Bay, maailman suurin informaation jakelupalvelu, palvelu, joka pelottaa Hollywoodia niin paljon, että Valkoinen Talo meni Ruotsiin ja sanoi lopettavansa kaupankäynnin maan kanssa mikäli se ei tekisi loppua The Pirate Baystä. Lakeja ei ollut rikottu, mutta Ruotsi silti yritti pysäyttää palvelun. Laittoman ratsian jälkeen, jonka toteutti poliisi, joka oli tutkinnan aikaan myös töissä kahdessa Hollywood-yrityksessä, seurasi yksi suurimmista oikeudenkäynneistä Ruotsissa. Tuomari oli puheenjohtajana tekijänoikeusjärjestössä, joka lobbasi joidenkin Hollywood-yhtiöiden tukemana voimakkaampaa informaation kontrollia. Minut tuomittiin vankeuteen sekä sakkoihin, jotka olivat Ruotsin oikeushistorian suurimpia. Rikoksena oli avunanto avunantoon informaation välityksessä, jota mahdollisesti tapahtui luvattomasti jossain päin maailmaa.

Me jotka olemme Pohjoisesta pidämme järjestelmiämme eettisinä ja reiluina. Tämä oikeusjuttu sai kansan kyseenalaistamaan tuon näkemyksen. Se teki selväksi, että valta kuuluu niille joilla on rahaa. Minä en halua sellaista yhteiskuntaa!

Teen mitä voin auttaakseni niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita meillä on tänään, kuten myös niiden, joita meillä on tulevaisuudessa. Siksi olen päättänyt osallistua Europarlamenttivaaleihin 2014. Vaikka en olekaan poliitikko, tai kenties juuri siitä syystä, uskon että kokemukseni sekä tietoni voisivat auttaa luomaan kipeästi kaipaamiamme ratkaisuja. Yhteiskunnallinen valta tulee jakaa demokraattisesti. Kansan tulee päättää mitkä säännöt ja lait ovat olemassa, ei korruptoituneiden yhtiöiden. Meidän on uhrattava joitain asioita joita emme enää tarvitse tehdäksemme tietä uudelle parannetulle versiolle.

Ne jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti tietävät, että taistelen monien asioiden puolesta. Olen kasvissyöjä ja haluan siten parempaa eläintensuojelua ja ruoan sääntelyä. Olen huolestunut vallan keskittymisestä EU:hun, kuten myös henkilötietojen keskittymisestä suurille yhtiöille. Haluan toimivan sosiaalisen turvaverkon ja erittäin hyvän koulutuksen kaikille riippumatta sukupuolesta tai taustasta. Uskon, että huomisen luokkaeriarvoisuus perustuu siihen, miten ihmiset pääsevät käsiksi informaatioon ja tietoon. Taistelen aina lujaa enkä koskaan anna periksi auktoriteeteille niiden itsensä vuoksi. Kuten The Pirate Bay ei koskaan luovuttanut, en luovuta minäkään.

Kutsun yleensä itseäni sosialistiksi, vihreäksi ja piraatiksi. Monipuolisen taustani vuoksi – olen (muun muassa) hakkeri, aktivisti, taiteilija ja DJ – en sovi perinteiseen poliittiseen puolueeseen. Siksi olen päättänyt tuoda ehdokkuuteni puolueeseen, joka keskittyy harvoihin asioihin ja siksi sopii siihen mitä haluan saavuttaa: Piraattipuolueeseen. Uskon että meillä on valtava mahdollisuus vaikuttaa EU:hun ja haluan olla osa sitä.

Tällä hetkellä piraateilla on kaksi europarlamentaarikkoa, jotka molemmat ovat Ruotsista. Nämä kaksi ovat ainoat, jotka todella keskittyvät siihen, minkä näen olevan yhteiskuntamme tulevaisuuden perusta. Nämä aiheet ovat tärkeitä maailmanlaajuisesti, ei vain Ruotsissa. Ja kotimaani Suomi on jopa vieläkin riippuvaisempi digitaalisen alan tulevaisuudesta. Siksi Suomen on mielestäni aika saada piraatti Euroopan unioniin!

Peter Sunde

Piraatit pääsemässä lobbaamaan kansainvälisesti

Piraattipuolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö Pirate Parties International (PPI) on pääsemässä YK:n alaisen Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tarkkailijajäseneksi. PPI:n jäsenyyttä esitetään hyväksyttäväksi järjestön kokouksessa lokakuussa. PPI:n jäsenenä on 25 eri maiden piraattipuoluetta.

Mikäli PPI hyväksytään tarkkailijajäseneksi, se pääsee osallistumaan WIPO:n kokouksiin. Jäsenyys helpottaisi tiedonsaantia immateriaalioikeuksia (kuten tekijänoikeus ja patentit) koskevista kansainvälisistä neuvotteluista ja tarjoaisi erinomaisen vaikutuskanavan ja mahdollisuuden tuoda esille piraattien näkökulmia vaikutusvaltaiselle yleisölle.

WIPO:n tarkkailijajäsenenä on noin 250 järjestöä, joista useimmat edustavat tekijöitä ja viihdeteollisuutta. Mukana on kuitenkin myös esimerkiksi suomalaisen Effin emojärjestö Electronic Frontier Foundation (EFF). Äänioikeus järjestössä on vain sen 185:llä jäsenvaltiolla.

Asiasta uutisoi englanniksi TorrentFreak.

 

Kaatoiko aktivismi ACTA:n?

Nettipiratismin ja väärentämisen vastaisen ACTA-sopimuksen kaatuminen Euroopan parlamentissa on maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen ja merkittävä asia.

Brittiläinen europarlamentaarikko David Martin, joka valmisteli ACTA:sta raportin ja suositteli sopmuksen kaatamista, totesi kaatumisen olleen EU-komissiolle ”kaikkien aikojen suurin lainsäädännöllinen tappio parlamentissa”.

ACTA olisi estänyt EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä muita allekirjoittaneita maita muuttamasta tekijänoikeus- ja patenttilakejaan lievemmiksi. ACTA olisi jättänyt liikkumavaraa vain tekijänoikeuksien  kiristämisen puolesta.

Aiemmin vastaavat kiristykset ovat menneet läpi. Miksi ACTA kaatui? Alla oma näkemykseni syistä (jotka eivät kuitenkaan ole välttämättä tärkeysjärjestyksessä).


Kuva: Lotta Söderholm. Lisenssi: CC-by-nc-sa.

1. Kansalaisaktivismi

Monet kansalaisjärjestöt ovat yrittäneet toimia ACTA:a vastaan jo vuosia, koko sopimuksen valmistelun ajan. Kuluvan vuoden tammikuussa aktivismin määrä nousi kuitenkin aivan uuteen ulottuvuuteen. Ensin Yhdysvalloissa SOPA/PIPA-lakiestyksiä vastaan kehittyi protestiliike, jonka kärjessä olivat muun muassa Wikipedia ja Google, joista ensinmainittu pimensi sivustonsa vuorokaudeksi.

Yhdysvalloissa lakiehdotukset jäädytettiin ja tämän jälkeen huomio kiinnittyi ACTA:an. ACTA:a vastaan järjestettiin maalis-kesäkuussa kolme kansainvälistä mielenosoituspäivää, jotka keräsivät mielenosoittajia sadoille paikkakunnille ja jokaiseen EU-maahan.

ACTA:a vastaan toimivat eri maiden piraattipuolueet, tietoyhteiskunta-alan kansalaisjärjestöt kuten European Digital Rights (EDRI), ranskalainen La Quadrature du Net, jo vuonna 1992 perustettu Internet Society, Free Software Foundation sekä Electronic Frontier Foundation (EFF) ja sen Suomen-haara Effi.

Myös muutamat muut vaikutusvaltaiset kansalaisjärjestöt kritisoivat ACTA:a nimenomaan vapaan tiedonvälityksen ja yksityisyyden rajoitusten suhteen. Näihin kuuluivat Amnesty, kirjastoalan kansainvälinen liitto IFLA, Toimittajat ilman rajoja ja kansainvälinen kuluttajajärjestö Consumers International.

Terveys- ja kehitysyhteistyöalan järjestöt kritisoivat erityisesti sitä, että ACTA olisi vaikeuttanut laillisten, geneeristen lääkkeiden vientiä kehittyvästä maasta toiseen. Tästä huomauttivat esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja ja Oxfam.

Euroopan parlamentille luovutettiin myös 2,8 miljoonan ihmisen allekirjoittama ACTA:a vastustava adressi. Lisäksi akateemiset asiantuntijat sekä Euroopasta että Yhdysvalloista luovuttivat omat vetoomuksensa.

Ks. luettelo ACTA:n vastustajista ja linkkejä kannanottoihin.

2. EU:n valtapolitiikka

Yksi syy ACTA:n kaatumiseen löytyy EU:n sisäisistä valtasuhteista ja toimintatavoista.

Euroopan parlamentti ei valitse poliittista enemmistöhallitusta, jonka ohjelmaan enemmistö sen jäsenistä joutuisi sitoutumaan. Tämän vuoksi EU:ta usein haukutaan ”epädemokraattiseksi”. Toisaalta juuri tämä mahdollistaa sen, että parlamentti voi reagoida kansalaisliikkeiden esille nostamiin asioihin vapaammin kuin jäsenmaiden parlamentit. Komissiolla ei ole EU-parlamenttiin nähden samanlaista valtaa kuin jäsenmaiden hallituksilla niiden omia parlamentteja kohtaan.

ACTA:n suhteen komissio suorastaan kerjäsi verta nenästään. Komissio härnäsi parlamenttia ACTA:n valmisteluvaiheessa pyrkimällä pimittämään tietoa sen valmistelusta. Tämä huipentui parlamentin ACTA-raportoijan eroon protestina salailua vastaan. Tämä oli yksi syy siihen, että parlamentin enemmistö kääntyi helpommin ACTA:a vastaan.

Kuluvalla vaalikaudella parlamentin toiminnassa ovat olleet mukana myös Ruotsin piraattipuolueen europarlamentaarikot Christian Engström ja Amelia Andersdotter. ACTA:n kaatuminen osoittaa myös sen, kuinka tärkeää piraattien on saada mahdollisimman paljon edustajia EU-parlamenttiin. Sillä on todellakin merkitystä.

3. Rahakkaita vastustajia

ACTA-sopimuksella on ollut myös rahakkaita vastustajia bisnesmaailmasta. Euroopan teleyritysten liitot ovat kritisoineet ACTA:a voimakkaasti ja myös esimerkiksi ranskalaisten verkkopalveluyritysten järjestö on vastustanut sitä. Järjestön taustalla ovat muiden muassa Google, Facebook, Skype ja Yahoo.

4. Kiina, Brasilia, Intia, Meksiko

ACTA-sopimusprosessi osoittaa nopeasti teollistuvien maiden painoarvon huomattavan kasvun (lue lisää aiemmasta blogauksestani). Kun immateriaalioikeuksien kiristykset eivät onnistuneet WTO:n kautta, Yhdysvallat alkoi ajaa ACTA:a. Kehittyviä maita ei päästetty mukaan neuvotteluihin. Sopimus oli tarkoitus solmia samanmielisten länsimaiden kesken, minkä jälkeen olisi ollut helpompaa pakottaa kehittyvät maat mukaan.

Kiina, Brasilia ja Intia ovat virallisesti protestoineet ACTA-neuvotteluja vastaan WTO:n elimissä. Myös Meksiko on ottanut kielteisen kannan. Tällä on ollut suuri merkitys. Euroopan maiden on melko helppo luopua ACTA:sta, kun sopimusta vastustavat Kiinan, Brasilian ja Intian kaltaiset koko ajan merkittävämmiksi muuttuvat kauppakumppanit. Yhdysvaltain painoarvo on pienentynyt.

Mitä seuraavaksi?

ACTA:n valmistelujen kanssa samaan aikaan on neuvoteltu Yhdysvaltain aloitteesta  Tyynenmeren rantavaltioiden kanssa Trans-Pacific Partnership (TPP) -nimellä kulkevaa sopimusta, joka immateriaalioikeuksien osalta olisi ACTA:a vastaava. Tämä projekti ei koske EU-maita.

Myös EU:ssa tapahtuu. Komissio julkaisi tammikuussa ”tiekartan” tekijänoikeusdirektiivin uudistamiseksi. Tiekarttaan sisältyy ACTA:sta tuttuja uhkakuvia, kuten teleyritysten ja verkkopalveluyritysten vastuuvapauden romuttamista sekä hengenvaarallisten tuoteväärennösten ja yksityishenkilöiden harjoittaman nettipiratismin yhteen niputtamista.

Tiekartassa kaavaillaan kuitenkin ”kaupallisen tekijänoikeusrikkomuksen” määrittelemistä niin, ettei yksityishenkilöihin kohdistettaisi liian rankkoja toimia. Tarkoituksena lienee käydä yksittäisten henkilöiden sijaan sosiaalisen median palvelujen ja teleyritysten kimppuun.

Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että osapuolet ovat aiempaa tasavertaisempia. Toisaalta tähän sisältyy uhka koko Internetin tuhoamisesta, mikäli kaikki sosiaalisen median palvelut alistetaan viihdeteollisuuden mielivallan alle.

ACTA-mielenosoitus sujui mainiosti

ACTA-sopimusta vastustava mielenosoitus lauantaina 11.2. Helsingin keskustassa onnistui hyvin. Mielenosoitukseen osallistui pari-kolmesataa ihmistä ja samaan aikaan mielenosoituksia järjestettiin parilla sadalla paikkakunnalla ympäri Eurooppaa. Suomen ACTA-mielenosoitusta voi pitää osoituksena verkkoyhteisöjen voimasta. Varsinainen organisoijajoukko oli pieni porukka piraattien / Effin aktiiveja ja aikataulu oli hyvin tiukka. Silti sana saatiin leviämään kohtuullisesti ja osanottajamäärä oli suomalaisittain hyvä.

Mielenosoitus huomioitiin myös julkisuudessa:
Helsingin Sanomat
MTV3.fi
Tietokone
Tv-uutiset (Yle Areena, ks. 7 min 50 s kohdalla)


Kuva: Lotta Söderholm. Lisenssi: CC-by-nc-sa.
Laajemminkiin Yhdysvaltain SOPA/PIPA-lakiesitystä vastaan organisoitu toiminta ja Euroopan laajuinen ACTA-protestointi ovat osoittaneet verkon tehokkuuden ruohonjuuritason kansalaisaktivismin järjestämisessä. Tieto liikkuu nopeasti, pienellä vaivalla ja lähes ilmaiseksi. Mielenosoitusten tärkein tehtävä on kuitenkin toimia yleisinä huomion herättäjinä ja luoda uusia yhteyksiä asioista kiinostuneiden ihmisten välille. Todelliseen muutokseen pelkät mielenosoitukset eivät riitä, ellei kansanliike saa tuekseen voimakkaita, erityisesti taloudellisia intressejä. ACTA:n tapauksessa näin on käymässä, sillä ainakin teleyritykset ovat kritisoineet ACTA:a ja myös suuret verkkopalvelut heräsivät SOPA/PIPA-lain yhteydessä.

Nyt jo Saksakin on lykännyt sopimuksen allekirjoittamista. ACTA:a vastustava kansanliike ei aio antaa asian liukua pois julkisuudesta niin, että kulisseissa ACTA:n täytäntöönpanoa voitaisiin alkaa viedä eteenpäin kaikessa hiljaisuudessa. Tämän vuoksi uusi kansainvälinen mielenosoituspäivä on tulossa. Näillä näkymin Suomessakin mielenosoitetaan seuraavan kerran jo 25.2.

ACTA on vaarallinen kauppasopimus

Kauppasopimukseksi naamioitu ACTA on todellisuudessa yksi merkittävimmistä sananvapautta rajoittavista sopimuksista koskaan. Osoitan teille nyt yksityiskohtaisesti, miksi olen ACTAsta näin huolestunut, joten pidelkää kiinni, selostus ei ole ihan lyhyt.

  1. ACTA estäisi EUta ja sen jäsenvaltioita sekä muita allekirjoittaneita maita muuttamasta tekijänoikeus- ja patenttilakejaan lievemmiksi. ACTA jättäisi liikkumavaraa vain tekijänoikeuksien laajentamisen puolesta eikä antaisi korjata immateriaalioikeuksíen omistajien brutaaliksi ja liioitelluksi todettuja vaatimuksia ja rangaistuksia. Muutokset tekijänoikeus- ja patenttilakeihin eivät olisi enää yksittäisten kansojen omissa käsissä vaan ne säädeltäisiin ylemmältä taholta, käytännössä Hollywoodista käsin. Sopimus siis kaventaisi kansallista itsemääräämisoikeutta ja siirtäisi valtaa mediayhtiöiden käyttöön.
  2. Jos ACTA hyväksytään, viihdeteollisuuden on mahdollista myös uhkailla internet-operaattoreita rikosoikeudellisilla seuraamuksilla ”avunantorikkomusten”  varjolla (art.23.4) kun taas ”yhteistyö” molempien osapuolten välillä tarkoittaisi käytännössä teosoikeudenhaltijoiden operaattoreille sanelemia toimenpiteitä. (art.27.3). Näin on jo nähty tapahtuvan Suomessa ja onkin erittäin kyseenalaista onko Elisan saama uhkasakko lain sallimissa puitteissa langetettu. ACTA mainitsee lisäksi ”ripeät toimenpiteet jatkuvien loukkausten suitsimiseksi” (art.27.1)., joka minusta kuulostaa hutkimiselta ennen tutkimista.
  3. Neuvottelut pidettiin mahdollisimman pitkään salassa jopa niin, että ne ohittivat jo olemassa olevat kansainväliset immateriaalioikeudelliset päätöksentekoelimet (WIPO, WTO). Sopimusta luonnosteltiin ilman merkittävää panosta kansallisten parlamenttien, poliitikkojen tai kansalaisten taholta. Vaikka ACTAa neuvoteltiin alunperin enimmäkseen rikkaiden valtioiden kesken, sillä on maailmanlaajuisia seurauksia. Ensinnäkin se luo uusia sääntöjä Internettiin, joka on perusluonteeltaan maailmanlaajuinen, ja toiseksi sen standardeja tullaan soveltamaan muihinkin kuin sopimuksen osapuoliin Yhdysvaltojen vuosittaisen Erikoisprosessi 301:n kautta.
  4. Sopimus luo uuden maailmanlaajuisen instituution, ”ACTA komitean”, joka asetetaan hoitamaan ACTAn toimeenpanoa ja tulkintaa. Komitea koostuu vaaleitta valituista henkilöistä, joilla ei ole oikeudellista velvoitetta olla avoimia menettelyissään. ACTA edustaakin vanhentunutta ylhäältä alaspäin tarjottua mielivaltaista yhteiskuntamallia joka ei ole linjassa nykyaikaisten, avoimuuden puolesta puhuvien hallitusten kanssa, ei sisällöllisesti, eikä demokraattisen lainsäädäntöprosessin kannalta.
  5. Sopimuksen 27. Artikla esittää pakotteita immateriaalioikeuksien haltijoiden etujen turvaamiseksi, muttei kuitenkaan velvoita maata noudattamaan ihmisoikeuksia (yksityisyys, sananvapaus) näin tehdessään. Tämä pykälä oikeuttaa ja kannustaa käyttäjien valvontaan ja jopa rankaisuun normaalien oikeuskäytäntöjen ulkopuolisella harmaalla alueella, jossa rikkurille voidaan lähettää isonumeroinen rahallinen uhkakorvausvaatimus ilman pitäviä todisteita. Tämän jälkeen syytetyn pitäisikin todistaa syyttömyytensä oikeuden edessä jos ei halua uhkailuihin alistua.
  6. Kyseessä on systeemi, jossa toimeenpanijoilla eli tekijänoikeuksien edunvalvojilla on päivänselvä eturistiriita päättäessään jonkin toiminnan laillisuudesta: musiikkilevyjä jakanut ihminen muuttuu turhan helposti vastentahtoiseksi, maksavaksi asiakkaaksi. Olettaen toki että rehellinen työ ja siten satojen tuhansien eurojen korvausvaatimusten (joita Teosto haluaa nimittää hyvityksiksi) maksaminen on realistinen vaihtoehto.
  7. ACTA edellyttää myös internetoperaattoreita paljastamaan asiakkaidensa henkilöllisyydet   immateriaalioikeuksien haltijoille syytöstä vastaan. Nykyään näihin tietoihin pääsee lain mukaan käsiksi vain poliisi ja silloinkin vain oikeuden päätöksellä. Maailmalla on jo ollut paljon tapauksia  joissa syytteen on saanut syytön ihminen  tai jossa muuten vain on ylitetty kohtuuden rajat jo kauan aikaa sitten.

ACTAa on lähdetty vastustamaan jo useissa Euroopan maissa, merkittävimmin Puolassa, Tsekeissä ja Slovakiassa. Maailmanlaajuinen, ACTAn vastainen päivä on 11.2. jolloin myös Helsingissä järjestetään mielenosoitus. Kehoitankin kaikkia ihmisoikeuksia ja demokratiaa arvostavia ihmisiä saapumaan paikalle.

ACTA ratifioidaan tämän hetkisten tietojen mukaan EU-parlamentissa kesäkuussa ja Suomessa syksyllä. Ota yhteyttä Suomen europarlamentin ja eduskunnan kansanedustajiin ja kerro mitä olet ACTAsta mieltä. Vain osoittamalla tietoisuutta laista ja sen epäkohdista, saamme pitää oikeutemme nykyaikaiseen, vapaaseen ja luottamukselliseen tiedonvälitykseen.

ACTA kyykyttää kehittyviä maita

Suomi ja EU ovat allekirjoittaneet ACTA:n eli väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen, joka sisältää myös nettipiratismia koskevia säännöksiä. Sopimuksen voimaantulo edellyttää vielä hyväksymistä Suomessa eduskunnassa ja Euroopan parlamentissa. Sekä professori Niklas Bruunin että Effin varapuheenjohtaja Ville Oksasen mukaan sopimus ei todennäköisesti vaikuta Suomen lainsäädäntöön. He lienevät oikeassa. Euroopan komissio on sanonut samaa EU-lain suhteen.

Miksi ACTA sitten ylipäänsä on olemassa? Lyhyt vastaus: katso oheista kuvaa. Vuonna 2009 otetussa kuvassa kaulailevat veljellisesti The Pirate Bayn ylläpitäjiin kuuluva Peter Sunde ja Brasilian tuolloinen presidentti Luiz Inácio Lula da Silva. Sunden tapaaminen oli Lulalta diplomaattinen, mutta varsin yksiselitteinen keskisormen näyttö Yhdysvaltoja kohtaan. Se ei ollut Brasilialta ensimmäinen eikä viimeinen tällainen ele.


Vielä 1990-luvun alussa länsimaat onnistuivat sanelemaan kehittyville maille immateriaalioikeuksia (patentit, tekijänoikeudet, mallisuoja) koskevan TRIPS-sopimuksen. Monet kehittyvät maat eivät käytännössä suojele länsimaiden immateriaalioikeuksia kovin tehokkaasti, vaikka noudattavat sopimusta nimellisesti.

Sittemmin valtapoliittiset voimasuhteet ovat alkaneet muuttua dramaattisesti. Yhdysvallat, edes yhdessä muiden länsimaiden kanssa, ei enää pysty mielensä mukaan kontrolloimaan maailman kauppajärjestö WTO:ta.

Kuten eräs professori asian ilmaisee:

”Kärjekäs joukko henkistä omaisuutta vastustavia maita, Brasilian ja Intian johdolla, vastustaa kaikkia henkistä omaisuutta koskevien velvoitteiden laajennuksia maailmanlaajuisella tasolla, ja pyrkii jatkuvasti tulkitsemaan TRIPS-sopimuksen velvoitteita mahdollisimman löysästi WTO:n sovitteluelimissä.”

Kun erityisesti Yhdysvallat ei enää voinut kiristää immateriaalioikeuksia WTO:n kautta, se alkoi ajaa ACTA:a. Toisin kuin WTO:ssa, ACTA-neuvotteluissa ei ole mukana kehittyviä maita. Yhdysvallat voi solmia sopimuksen valmiiksi samanmielisten länsimaiden kanssa, minkä jälkeen on helpompaa pakottaa kehittyvät maat hyväksymään etujensa vastainen sopimus. Esimerkiksi Brasilia, Intia, Kiina ja Meksiko ovat protestoineet ACTA-neuvotteluja vastaan.

Kehittyvillä mailla ei ole paljoa suojeltavaa henkistä omaisuutta, mutta ne tarvitsevat kipeästi erityisesti teknistä tietotaitoa kehittyäkseen. Länsimailla on paljon henkistä omaisuutta, mutta ne eivät suostu jakamaan sitä hyvää hyvyyttään. Kehittyvät maat on pakotettu hyväksymään tiukat säännökset immateriaalioikeuksista, mutta länsimaat eivät ole vapauttaneet lupaamallaan tavalla erityisesti maataloustuotteiden ja tekstiilien tuontia.

Länsimaiden kauppapoliittinen tavoite on pakottaa henkinen omaisuutensa kehittyvien maiden markkinoille ilman mitään vastinetta ja repiä kallis hinta kehityksen kannalta tärkeästä teknologiasta. Pelissä on myös ihmisten terveys. EU-maat ovat häirinneet kehittyvien maiden välisiä geneeristen lääkkeiden kuljetuksia, vaikka lääkkeet ovat laillisia sekä lähtö- että päämäärämaassa. Kehittyvien maiden mielestä ACTA:n hyväksyminen edelleen pahentaisi tilannetta.

ACTA on herättänyt aivan aiheellisesti huolta länsimaissa palveluntarjoajien vastuun osalta. Yksi sopimuksen tarkoituksista on ”edistää palveluntarjoajien ja oikeudenhaltijoiden yhteistyötä”. Yhteistyö tarkoittaa tietenkin tässä tapauksessa tiedostojen poistamista netistä oikeudenhaltijoiden vaatimuksesta. ACTA siis saattaa edelleen vaikeuttaa palveluntarjoajien vastuuvapauden puolesta käytävää kamppailua.

Vielä kotimaan politiikkaan. Kehitysyhteistyöministerinä toimii vihreiden Heidi Hautala, joka europarlamentaarikkona kritisoi ACTA-neuvottelujen salamyhkäisyyttä. Saammeko kuulla häneltä kriittisen kannanoton selkeästi kehittyvien maiden etujen vastaisesta ACTA-sopimuksesta?

Neljä selkeintä tietopakettia ACTA:n todellisista taustoista:
Kansainvälisen politiikan professori Jeffery Atikin ACTA-artikkeli (pdf)
European Digital Rights -järjestön ACTA-muistio (pdf)
La Quadrature du net -järjestön lista ACTA:a kritisoineista tahoista
Techdirt: What Is ACTA And Why Is It A Problem?

Maatalousministerin salapuuhat – ACTA hyväksytty Ministerineuvostossa

Viime viikolla Suomen maatalousministeri Jari Koskinen (kok) osallistui Euroopan unionin neuvoston kokoukseen eurooppalaisten kollegojensa kanssa. Suomesta mukana oli myös valtiosihteeri Risto Artjoki. Ministeriön sivuilla asiasta ei tiedoteta, eikä uutisissa kerrota.

Kokous oli suurmenestys, sillä joka ainoa ehdotus oli huolella valmisteltu, ja hyväksyttiin yksimielisesti lähetettäväksi edelleen parlamenttiin.

Tässä niistä muutama:

– Suunnitelmat kalastuskiintiöistä tuleville vuosille;

– Geenimodifioidun puuvillalajikkeen (Dow Chemical Company), sekä kolmen eri GM-maissilajikkeen (Syngenta AG) hyväksyminen EU:n markkinoille – ei kuitenkaan EU:ssa viljeltäviksi;

Ihan hyvä, nämä kuulunevat kyseisten ministerien toiminnanaloihin, ja kaikkea. Ainakin kalastuskiintiöt ovat oikeasti tärkeä asia, sillä suurin osa EU:n vesillä kiinnisaaduista kaloista kipataan tällä hetkellä takaisin mereen– kuolleina.

Ja patentoitujen GM-kasvien viljeleminen muualla maailmassahan ei haittaa eurooppalaisia. Tosin ulkomaille näin tarjottu kilpailuetu saattaa lopulta pakottaa omankin maataloutemme hyväksymään GM-tuotteet – jolloin ruuan siemenistä tulee biokemianyritysten monopoli.

– 500 miljoonaa euroa vuodessa EU:n ruoka-apuun köyhille 2012-2013;

Ahaa, myös sosiaalipolitiikka liittyy… no, ehkä maataloudella oli siihen jotain sanottavaa? Tai ehkä ne laidan yli heitetyt kalat voitaisiinkin jakaa köyhille, edes. Ainakin EU-päättäjät ovat jo kuukausien ajan luvanneet tehdä kalaongelmalle jotain…

..ja tätähän te odotitte?

– ACTA, eli Anti-Counterfeiting Trade Agreement, kauppasopimus, jonka tarkoituksena on yhtenäistää maailman tekijänoikeuslait.

No niin. Tässä se taas tuli. Sopimus, jonka EU-parlamentti jo kerran selväsanaisesti torjui, on nyt kuitenkin ujutettu sen äänestettäväksi. Uutispimento on ollut melkein täydellinen.

Mikä ACTA? Muistan kuulleeni siitä…

ACTA on tekijänoikeusjärjestöjen ja suuryritysten jo vuosia täysin salassa, maailmanlaajuisesti, lobbaama sopimushirviö, jonka tarkoituksena on rajoittaa mm. tiedostojen kopiointia, geneerisiä lääkkeitä ja muita ”tuoteväärennöksiä”.

Sopimusteksti on yritetty erittäin huolellisesti pitää poissa julkisuudesta ennen sen läpiajamista, sen puolesta on kulisseissa lobattu suurella rahalla, ja sopimus on niin epämääräinen, että harva lainsäätäjä tuskin olisi tutustunut siihen lainkaan ilman aktivistien rummutusta.

Vuoden 2010 maaliskuussa EU-parlamentti sai jo vuosia valmistellun sopimustekstin luettavakseen, mutta vasta uhattuaan komissiota Euroopan tuomioistuimella. Noihin aikoihin myös tekstin senhetkinen versio vuodettiin ensimmäistä kertaa täysin julkiseksi.

Sopimuksen varsinaisena tarkoituksena on hiljalleen pakottaa koko maailmaan vastaava lainsäädäntö kuin Yhdysvalloissa jo kymmenen vuotta sitten hyväksytyssä Digital Millennium Copyright Actissa, sekä joukoittain muita säädöksiä ja rajoituksia.

Hirttosilmukka kaulaan

Sopimusta on puolusteltu monissa maissa mm. sillä, että kaikkia sen sisältämiä mahdollisuuksia ei olisi PAKKO käyttää jäsenmaissa. Eipä niin; kenenkään kotimaassahan ei koskaan ole säädetty huonoa lakia, ja ketäpä haittaisi, jos sorretuksi joutuu vain ulkomailla käydessään?

Suomessa tällaisia sopimuksia käytetään jatkuvasti perusteluina uusien, tiukempien lakien säätämiselle. Poliitikkomme haluavat järjestään miellyttää sekä ulkovaltoja että ison rahan lobbareita, vaikka samalla loukkaisivat sekä oman kansansa että kansantaloutensa etua.

Lähes mitä tahansa tekijänoikeusmafia täällä on halunnut, se on myös saanut.

ACTA tarkoittaa alkuvaiheessa vain hirttosilmukkaa kuluttajien kaulaan. Köyttä tulevat tämän jälkeen kiristämään kaikkien maiden lainsäätäjät, kilpaa; yrittäen olla toinen toistaan suosiollisempia suuryrityksille.

Miten taistelemme vastaan?

EU-parlamentti on aktiivisten kansalaisten ansiosta jo kertaalleen torjunut salassa läpi ajetun lain ohjelmistopatenteista, ja viime vuosina vastustanut myös ACTAa moneen otteeseen. Suurin ansio tästä lienee kansalaisilla ja aktivisteilla, jotka ovat asiasta tiedottaneet, ja pitäneet yhteyttä edustajiinsa.

Nyt kansainvälinen paine ACTAn hyväksymiseen on kasvanut, sillä sopimus on jo mennyt läpi monella muulla talousalueella. Mutta toivoa on vielä.

Maatalousministeriltämme voisi kenties joku kysyä, kenen mandaatilla hän toimii kumileimasimena Kauppa- ja teollisuusministeriön asioille? Tosin syylliset lienevät harvinaisen selvillä.

Tässä on taas aihe, josta kannattaisi vaatia selvitystä niin kansanedustajiltaan, kuin euroedustajiltaankin.

Kannattaa tuoda selville, miksi tämmöinen sopimus huolettaa, ja vähäsen kysellä, onko lainsäätäjillä edes hajua siitä, mitä ministereiden kautta, jälleen kerran piilossa, yritetään ajaa läpi.

 

Edit: niin, uutisia aiheesta maailmalta.

OsNews

Techdirt

ZDnet

Piraattiradio, episode 19: Amelia Andersdotter, elections and patents

This episode of Piraattiradio is in English. Tämä Piraattiradion jakso on englanniksi.

A few of weeks ago, Piratpartiet MEP Amelia Andersdotter visited Finland. She partook in Piraattipuolue’s press conference where the Finnish pirate party announced their election manifesto. After the conference she, Ahto Apajalahti (then party secretary, now vice chairman), Mikko Särelä (Internet researcher) and Joonas Mäkinen (vice chairman of the Pirate Youth of Finland) sat down and discussed upcoming elections that many pirate parties around the world were facing in the near future. The four analysed parties’ election campaigns and what resulted was also a productive conversation on medical and software patents.

You may download the 37 minutes long conversation in ogg or mp3 format or use an HTML5 player provided below (works only on sufficiently modern web browsers).

Muutama viikko sitten Ruotsin piraattipuolueen europarlamentaarikko Amelia Andersdotter vieraili Suomessa. Hän osallistui puolueen lehdistötilaisuuteen, jossa lehdistölle kerrottiin Piraattipuolueen vaaliohjelmasta. Lehdistötilaisuuden jälkeen Andersdotter, Ahto Apajalahti (äänityksen aikaan puoluesihteeri, nyttemmin puolueen varapuheenjohtaja), Mikko Särelä (Internet-tutkija) ja Joonas Mäkinen (Piraattinuorten varapuheenjohtaja) keskustelivat eri piraattipuolueiden tulevista vaaleista. Vaaliohjelmien analysoinnin lisäksi keskustelua herättivät myös lääke- ja ohjelmistopatentit.

WebM-projekti pyrkii vapaaseen Web-videoon

Huhut Googlen seuraavasta siirrosta Web-videorintamalla ovat toteutuneet: WebM-projekti pyrkii tarjoamaan Googlen VP8-kodekkiin perustuvan laadukkaan ja vapaasti käytettävissä olevan videoformaatin kaikkien halukkaiden käyttöön. Projektia tukevat selainvalmistajista Googlen itsensä ohella Firefoxista tunnettu Mozilla sekä Opera Software.

Muitakin tukijoita on mukana kymmeniä, ehkä tärkeimpien joukossa näytönohjainvalmistajat AMD ja Nvidia sekä Flashista tunnettu Adobe. Kodekille onkin tulossa tuki uusiin Flash-soittimen versioihin, mikä parantaa sen lähitulevaisuuden yhteensopivuutta: jos selain ei itse tue WebM-formaattia, mutta (uusi) Flash-liitännäinen on asennettu, voi sivusto toistaa saman videon sen kautta. Pitkän tähtäimen tarve tälle jää kuitenkin toivottavasti vähäiseksi: jopa Microsoft on myöntynyt lausumaan HTML5/VP8-videon toimivan Internet Explorer -selaimensa versiossa 9, vaikkakin tällä haavaa vain mikäli kodekki on erikseen asennettu järjestelmään.

Teknisesti WebM nojaa VP8:n ohella hyviksi tunnettuihin valmiisiin ratkaisuihin. Säiliöformaattina käytetään monipuolista mutta myös monimutkaista Matroskaa, jonka kaikkia ominaisuuksia WebM-soittimen ei kuitenkaan tarvitse tukea. Äänen pakkaukseen käytetään myös projektia tukevan Xiph-säätiön Vorbis-kodekkia.

VP8 itse on tehokkaampi videopakkaaja kuin tähänastinen ainut vapaa tarjokas, aiempaan VP3-sukupolveen perustuva Xiphin Theora. Pääasiallinen patenttirajoitettu kilpailija, H.264, on kuitenkin laadukkaimpia profiilejaan käytettäessä VP8:a tehokkaampi pakkaaja. Nämä profiilit ovat tosin erityisesti monille mobiililaitteille liian raskaita purkaa. Verkkovideossa käytetäänkin usein H.264:n yksinkertaisempia ja vähemmän tehokkaita profiileja, joiden kanssa kilpailu onkin jo tasaväkisempää.

Onko WebM sitten lopullinen ratkaisu tähän asti vain Theoran ja H.264:n välillä käytyyn sotaan verkkovideosta? Tuskin. Monilla suuryrityksillä on sekä taloudellisia että kilpailunrajoitusintressejä Web-videon sitomiseen rajoitettuihin formaatteihin, ja H.264 tulee varmastikin säilymään käytössä vielä pitkään. Pääasia kuitenkin olisi, että myös jokin vapaa vaihtoehto säilyisi mahdollisimman käyttökelpoisena. Tähän tarpeeseen WebM:llä on potentiaalia tuoda parannusta Theoraan verrattuna.

Niin kauan kuin tietokoneohjelmia tai videotiedostoja levittämällä voi monessa osassa maailmaa syyllistyä patentteina tunnettujen laillisten monopolien rikkomiseen, ei tilanne kuitenkaan ole näin yksinkertainen: Theoraakin on jo vuosia hämärästi vihjaillen uhkailtu patenteilla, joskin perustekniikan vanhuus ja se, ettei mitään konkreettisia, tarkistuskelpoisia haasteita ole vieläkään esitetty, viittaisi formaatin olevan melko turvallinen. VP8:a vastaan tullaan lähes varmasti esittämään vastaavia kilpailunrajoitushenkisiä uhkailuja.

Jää nähtäväksi, edistyykö uhkailu tässä tapauksessa haasteiden asteelle. Google näyttäisi kuitenkin olevan siinä määrin vakavissaan WebM:n suhteen, että lienee valmis laittamaan tarvittaessa kovan kovaa vastaan. Onpa se jo alkanut konvertoimaan Youtube-videoita myös WebM-muotoon asettaen itsensä näin etulinjaan.

Yhteiskunnallisesti paras vaihtoehto olisi epäilemättä se, että tässäkin tapauksessa vastapuoli tyytyisi silkkaan uhkailuun ja kyräilyyn, ja Web-video saisi kehittyä rauhassa. Toivottavasti patenttijärjestelmä pysyisikin tällä kertaa pois kehityksen tieltä.

Se toinen mediamafia

Vaikka usein puhutaan viihdeteollisuudesta mediamafiana, termistä kilpailee kiivaasti toinenkin taho: yleisten MPEG-mediakodekkien patentteja jäsentensä puolesta lisensoiva MPEG-LA, jolla ainakin omasta mielestään on yksinoikeuksia valtaosaan ihmisten itsekin kuvaamasta videosta.

OSnews raportoi MPEG-LA:n lisenssiehtojen koko tuotantoketjun kuvaamisesta katsomiseen kattavista detaljeista. Luulitko esimerkiksi saavasi kuvata ammattilaiskäyttöön tarkoitetulla HD-videokamerallasi muita kuin epäkaupallisia yksityisvideoita? Luepa käyttöehdot uudestaan samalla kun kaivat kuvetta.

Suomessa onneksi sekä ohjelmistopatenttien että moisten yksipuolisen kohtuuttomien lisenssiehtojen pätevyys ovat kyseenalaisia. MPEG-LA:n agendaa tämä ei kuitenkaan liiemmin haittaa; kunhan luvallisen käytön rajat ovat mahdollisimman epäselvät, voi tarpeeksi houkuttelevilta uhreilta helposti kerätä kallista oikeusjuttua pienemmäksi jääviä suojelurahoja. Lisäksi Piraattipuolueen osaltaan edustamasta nousevasta vastarintaliikehdinnästä huolimatta liikkeellä on vahvoja kansainvälisiä voimia näiden yksinoikeuksien vahvistamiseen tiukkoine lisenssiehtoineen.

Kuten on patenttibisnekselle ominaista, MPEG-LA käyttää oikeudellisen epävarmuuden levittämistä myös kilpailijoiden lyttäämiseen. Avoimeksi kehitetyn Theora-kodekin on jo vuosia väitetty ”varmastikin” rikkovan MPEG-LA-jäsenten patentteja kuitenkin välttäen visusti esittämästä mitään tarkkoja, tarkistuskelpoisia väitteitä. Onpa MPEG-LA:n saamapuolella olevan Applen Steve Jobskin ilmeisesti väittänyt Theoran kimppuun hyökkäävän patenttipoolin olevan valmisteilla. Toistaiseksi tilanne kuitenkin rinnastelee tarkasti aiempia hyökkäyksiä vapaata Vorbis-audiokodekkia vastaan; sen suhteen pelottelijat ovat olleet täynnä tyhjää puhetta jo toistakymmentä vuotta. Samaa strategiaa sovellettaneen myös Googlen On2-yrityskaupassa hankkimaan VP8-videokodekkiin, mikäli Google huhujen mukaan julkaisee sen vapaaseen käyttöön.

Vaikka MPEG-standardointiprosessi suorastaan kannustaa patentoitujen tekniikoiden käyttöön, eikä MPEG-patenttien määrästä voi siten suoraan päätellä patenttivapaiden videokodekkien olevan mahdoton saavutus, nykyisessä patentti-ilmastossa on jopa täysin mahdollista, etteivät kaikki nämä puheet olekaan aivan tyhjiä. Tällöin MPEG-LA kumppaneineen voisi halutessaan siirtyä ainakin valikoiduissa maissa kylmästä patenttisodankäynnistä kuumaan. Tässä se saattaisi kuitenkin kaivaa omaa kuoppaansa. Patenttijärjestelmän imago kärsisi väistämättä, jos kävisi selväksi, että kartellin tosiasiallinen ja patenttien väitetystä laajuudesta johtuen jopa saavutettavissa oleva tavoite on pitää kaikki videoformaatit rautasaappaansa alla. Kuten jokaisessa eskalaatiossa, sodalla olisi myös potentiaalia levitä koskemaan muitakin alueita syytettyjen kaivaessa omia patenttisalkkujaan esiin.

Patenttijärjestelmän rauhanomaisempi uudelleenarviointi olisi epäilemättä yhteiskunnallisesti edullisempi ratkaisu kuin tuottavaa liiketoimintaa jarruttavat ja yrityksiä tappavat patenttisodat. Voi kuitenkin olla, että avointa sotaa vähäisempi rautalanka järjestelmän haitoista jää vastaisuudessakin poliitikoilta huomaamatta.

Ja oleellisimmin, saattaisipa jatkuva oikeudessa ramppaaminen haitata isojenkin firmojen bisnestä sen verran, ettei päättäjien voitelu järjestelmän ylläpitämiseksi houkuttelisi enää nykyisissä määrin. Korpokratiassahan tässä eletään.