Hallituksen esityksen virheelliset oletukset vesittävät johtopäätökset

Kirjoittaja on Effi ry:n jäsen ja opiskelee tietotekniikkaa Aalto-yliopistossa. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Hallituksen tuore esitys ISP-varoituskirjeiden lähettämisestä on karua luettavaa. Mikäli esitystä on uskominen, on EU kriisissä tekijänoikeusongelmien kanssa seuraavien viiden tai kymmenen vuoden aikana. Esityksen yleisperustelujen mukaan euroalueelta katosi jo vuonna 2008 kymmenen miljardia rahaa ja 180 000 työpaikkaa tekijänoikeusrikkomusten johdosta. Päättäjiä johdetaan tällä johdannolla harhaan.

Luvut on otettu tutkimuksesta, joka on levy- ja elokuvateollisuuden eturyhmän tilaama. Tutkimuksen tekijä, TERA Consultants kertoo sivuillaan toimenkuvastaan seuraavaa: ”To promote corporate lobbying, TERA Consultants writes specific and general reports, for a targeted or general audience.” Konsulttifirma siis avoimesti laulaa niiden lauluja, joiden leipää syö.

Tutkimuksessa ei sentään käytetä vanhaa ”yksi lataus on yksi menetetty myynti” -laskutapaa. Sen sijaan ihmisiltä on kysytty, kuinka todennäköisesti nämä katsoisivat lataamansa leffan teatterissa, vuokraisivat sen tai ostaisivat omakseen. Lähestymistapa on sinänsä pätevä ja antaisi parempia arvioita, ellei jatko-oletuksena tehtäisi, että yksi lataus on pois kaikista kategorioista. Yksi netistä ladattu leffa maksaa laskukaavan mukaan murto-osan leffalipusta, leffavuokrasta ja leffamyynnistä, eikä suinkaan vain yhdestä. Tilastotieteilijä sanoisi, että elokuvissakäynti, vuokraus ja osto on oletettu toisistaan riippumattomiksi, mitä ne eivät missään tapauksessa ole. Tämä aiheuttaa tilastollisen harhan, joka nostaa arviota tilaajan (eli tekijänoikeusteollisuuden) toivomaan suuntaan.

Menetettyjä työpaikkoja arvioitaessa lähdetään siitä, että liikevaihto per työntekijä on vakio. Tämän jälkeen otetaan aiemmin kelvottomaksi oletettu paisuteltu arvio ”puuttuvasta” liiketoiminnasta ja sanotaan, että jokainen menetetty euro vähentää työpaikkoja. Malli on viallinen useammastakin syystä: ensinnäkin liikevaihdon lisääntyminen lisää voittoja, ei työpaikkoja. Yhtiöt pyrkivät minimoimaan kustannuksiaan ja maksimoimaan voittojaan, eivät työllistämään. Toisekseen oletus siitä, että kaikki kuviteltu raha on pois markkinoilta, on virheellinen. Se menee jonnekin muualle talouteen. Eivät piraatit istu rahakirstun päällä räkäisesti nauraen. Kolmanneksi ja suurimmaksi, oletus siitä, että jokainen piratoitu tuote on pois EU:n viihdeteollisuudelta on virheellinen. Ainakin Suomessa katsotaan varsin paljon Hollywood-viihdettä ja käytetään Yhdysvalloissa tehtyjä ohjelmistoja. Windowsin ostaminen lisää luovan alan työpaikkoja siellä, missä Windowsia tehdään, ei siellä missä se ostetaan. Toki kaupan alan työpaikkoja syntyy Suomeenkin, mutta niitä ei tutkimuksessa arvioitukaan.

Päättäjämme ovat vain niin viisaita ja valistuneita kuin heille tietoa tiivistävät tahot. On mielestäni kestämätöntä, että hallituksen esityksessä kritiikittä lainataan etujärjestön maksamaa, selkeästi puolueellista tutkimusta. Ministeriön tehtävä on tuottaa mahdollisimman objektiivinen esitys säädettävän lain vaikutteista ja tarpeesta. Missä on suomalaisten virkamiesten omanarvontunto ja puolueettomuus?

Halla-ahon tuomio osoittaa tarpeen lainmuutokseen

Hovioikeus on vahvistanut helsinkiläisen kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-ahon (PS) saaman tuomion uskonrauhan rikkomisesta. Tuomio tuli Halla-ahon valtionsyyttäjä Mika Illmanin toimintaa ivaavasta verkkokirjoituksesta ”Muutama täky Illmanin Mikalle”. Kirjoituksessa Halla-aho heittää sananvapausjuttuja usein ajaneelle Illmanille syötiksi väitteen, jonka mukaan islam olisi ”pedofiiliuskonto”. Halla-aho viittaa profeetta Muhammadin islamilaisessa perinteessä väitettyyn sukupuolisuhteeseen lapsen kanssa.

Halla-aho sai alun perin syytteen myös kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Syytteen pohjana oli lause ”Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.” Tällä Halla-aho irvaili Kaleva-lehden pääkirjoitukselle, jossa oli väitetty alkoholihuuruisten tappojen olevan suomalaisten kansallinen tai ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Olisi osoittanut liian ilmiselvää kaksinaismoralismia tuomita Halla-aho kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja samalla olla puuttumatta Kalevan pääkirjoitukseen. Joku tuomio tälle viranomaisten härnääjälle kuitenkin haluttiin.

Halla-ahon tuomio oli sikäli huvittava, että siinä määrättiin tekstistä hävitettäväksi yhteensä neljä virkettä. Tällainen hävittämismääräys on tietysti aivan absurdi nettiaikana. Halla-ahon teksti tulee edelleen vain leviämään oikeusjutun seurauksena. Halla-aho on oikeuden päätöksen jälkeen sensuroinut tekstiään, mutta sensuroimaton versio on, yllätys yllätys, myös edelleen saatavilla muualta.

Vaikuttaa siltä, että Halla-ahon tapauksesta muodostui viranomaisille arvovaltakysymys. Tapaus on varsin hyvin verrattavissa nettiaktivisti Matti Nikin tapaukseen. Hänen sensuurikriittinen Lapsiporno.info-sivustonsa on ollut jo kevättalvesta 2008 poliisin ylläpitämällä sensuurilistalla. Sivustoa ei ole otettu pois listalta, vaikka siitä tehtiin syyttämättäjättämispäätös.

Valtion väkivaltakoneiston käyttäminen viranomaisten toimintaa kyseenalaistavia henkilöitä vastaan on häpeällistä, eikä kuulu oikeusvaltioon. Hovioikeuden päätös on valitettava, ja osoittaa lainsäädännön muutostarpeita. Lakia on muutettava siten, ettei tällaisia ylilyöntejä pääse tapahtumaan.

Piraattipuolueen sananvapauskannan mukaan ”myös herkistä yhteiskunnallisista kysymyksistä tulee voida esittää kärjekkäitä mielipiteitä sekä yksityisesti että julkisesti ilman pelkoa rangaistuksi tulemisesta”. Vaadimme vaaliohjelmassamme kansanryhmää vastaan kiihottamista ja uskonrauhan rikkomista koskevien pykälien muuttamista siten, ettei niitä voitaisi käyttää sananvapauden polkemiseen.

Loppuun on hyvä siteerata Euroopan ihmisoikeustuomioistuinta (EIT):

”Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.”

Voi olla, että EIT onkin se taho, joka lopulta ottaa kantaa Halla-ahon tapaukseen.

Piraattipuolueen verkkokirjoituksia sananvapauteen liittyen:

Sananvapaus ahdistelun kohteena länsimaissa
Sananvapaudesta ja ylläpitäjän vastuusta
Varoitus: vääristä mielipiteistä tulee suosittuja
Sensuurikritiikistä ei syytettä
Lapsiporno.infolle ei syytettä, ei oikeutta

Halla-ahon tuomio hovioikeudessa:

Tuomio
Eriävä mielipide
Tuomiolauselma

Oikeusmurhat jatkuvat

”T:n asenne pääkäsittelyssä tekijänoikeuksien halti[j]oiden asiamiestä kohtaan on ollut vihamielinen, joka osoittaa käräjäoikeuden käsityksen mukaan T:n yleistä käsitystä siitä, että lainsäädäntö ei ole oikeudenmukainen ja että hän ei ole tämän johdosta velvollinen sitä noudattamaan. Käräjäoikeus pitää T:n vaikuttimia siten yleisesti vaarallisina lain säännösten noudattamiselle.”

Näin toteaa Oulun käräjäoikeus tuomiossaan, jossa syytetty tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja 375 000 euron korvauksiin tekijänoikeusrikoksesta. Vankeustuomion tarpeellisuutta oikeus perusteli siis käytännössä yleisen lainkuuliaisuuden vaarantumisen ehkäisemisellä. Mutta kuka yleistä lainkuuliaisuutta todellisuudessa vaarantaa? Nettikyselyjen mukaan 75-85 % vastaajista piti tällaisia tuomioita liian kovina. Luvut lähentelevät jo niitä lukuja, joita on saatu kun on kysytty raiskaustuomioiden lievyydestä.

Jos suuri määrä ihmisiä kokee jonkin lainkohdan täysin epäoikeudenmukaiseksi, nimenomaan silloin lainkuuliaisuus vaarantuu, syystäkin. Kenelläkään ei ole eettistä velvollisuutta noudattaa epäeettistä lakia. Tämä pitää paikkansa myös tekijänoikeuslain suhteen. Laki on kohtuuton, joten sitä ei tarvitse noudattaa. Seuraukset lain rikkomisesta joutuu toki kestämään niin kauan kuin laki on voimassa – jos sattuu joutumaan varoittavaksi esimerkiksi.

Hiljattain annettiin myös toinen vastaava tuomio. Siinä korvaukset olivat 300 000 euroa ja ehdollinen vankeusrangaistus neljä kuukautta. Vastaavia juttuja on muitakin vireillä.

A-studio kertoi hiljattain (katso pätkä YouTubessa) 35-vuotiaasta pitkäaikaissairaasta äidistä, jolta oikeudenhaltijat vaativat yli kahden miljoonan euron korvauksia tekijänoikeuksien rikkomisesta. Nainen ylläpiti tuttavansa kanssa vertaisverkkopalvelua. Hänet heitettiin putkaan odottamaan kuulusteluja, kuin joku oikea rikollinen. Suosittelen katsomaan jutun. Siitä selviää hyvin millaista inhimillistä kärsimystä nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä aiheuttaa.

A-studion jutussa syytetyn asianajaja Ville Oksanen ihmettelee Suomen tulkintaa palveluntarjoajan vastuusta ja pitää sitä EU:n vastuuvapausdirektiivin vastaisena. Kuten Piraattipuolue on aiemmin todennut, korkeimman oikeuden Finreactor-tapauksessa omaksuman linjan myötä palveluntarjoajan vastuu on vedetty Suomessa niin tiukalle, ettei tänne voi syntyä YouTuben kaltaisia palveluja.

Vertaisverkkopalvelut toimivat teknisesti siten, ettei keskuspalvelimen kautta kulje luvattomasti mitään tiedostoja. Keskuspalvelimen tehtävänä on vain auttaa käyttäjiä löytämään toisensa, ja tiedostojen jakaminen tapahtuu suoraan käyttäjältä toiselle. Tästä huolimatta palvelujen ylläpitäjät on tuomittu varsinaisina tekijöinä, ei edes avunantajina kuten Pirate Bay -jutussa. Tällä logiikalla YouTube olisi paljon kovempi lainrikkoja, koska tekijänoikeutta rikkovat tiedostot ovat suoraan sen omilla palvelimilla.

Korkeimman oikeuden päätöksen kritisoijiin on nyt yhtynyt myös informaatio-oikeuden emeritusprofessori Jukka Kemppinen. Hänen näkemyksensä mukaan tekijänoikeuslain mukaisten hyvitysten pitää olla kohtuullisia kaikkien asianosaisten ja asiakokonaisuuden kannalta. Nyt tuomioistuimet nimittävät kansainvälisiä suuryhtiöitä ”heikommaksi osapuoleksi” verrattuna suomalaiseen eläkeläiseen tai opiskelijaan. Kemppisen mukaan vastuuta rikoksesta on nyt ”radikaalisti” laajennettu pelkkiin osallisiin.

”Jos nuorilla on tunne, ettei eduskunta ja siitä riippumaton tuomioistuinlaitos edes halua ymmärtää heitä, he ovat oikeassa”, Kemppinen toteaa.

Korkein oikeus on tehnyt suomalaisen liike-elämän tulevaisuuden kannalta vahingollisen linjauksen vetäessään palveluntarjoajan vastuun liian tiukalle. Linjaus on myös palveluita ylläpitävien yksityishenkilöiden kannalta epäinhimillinen. Järkyttävät korvaustuomiot ja oikeusmurhat jatkuvat niin kauan kunnes tekijänoikeuslakia muutetaan. Puolueista toistaiseksi vain Piraattipuolue ajaa tällaista muutosta.

Kuka kehtaa vielä väittää että tuomioissa on suhteellisuudentajua?

Kolme päivää sitten Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa todistettiin taas, ettei Suomen oikeuskäytäntö ja oikeusasteiden tietotekniikan tuntemus ole kohdallaan. Kolmekymmentävuotias mies (jatkossa A) tuomittiin DC-hubien ylläpitämisestä 300 000 euron korvauksiin, neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen sekä menettämään tietotekniikkaa huomattavan rahallisen arvon edestä valtiolle. Tuomio sekä tuomilauselma ovat yhteensä 20 sivua, koitan tässä kirjoituksessa poimia sieltä omiin silmiin sattuneita seikkoja.

Heti sivulla kaksi osoitetaan että käräjäoikeudella ei ole tapaukseen liittyvät tietotekniset seikat hallussa; ”- – valmistanut luvatta kopioita musiikki-, elokuva-, ja peliteoksista ja saattanut luvatta valmistamiaan teoksia yleisön saataviin tarjoamalla niitä ladattavaksi tietoverkossa, joka on ollut DirectConnect -vertaisverkko siten, että hän on iIman oikeuden haltijoiden lupaa muuhun kuin yksityiskäytöön valmistanut kopioita edellä mainituista teoksista, jotka hän on saattanut yleisön saatavile pitämällä niitä tietoverkossa edelleen kopioitavana.”

DirectConnect-verkon toimintaperiaate perustuu siihen, että jaettava materiaali on käyttäjien omilla koneilla eikä DC-hubin palvelimella. Hubin ainoa tarkoitus on kertoa lataajalle, mistä hänen haluamansa tiedoston voi ladata eli toimia hieman perinteisen puhelinluettelon tapaan. Suurin osa tämänkaltaisista palveluista kuitenkin edellyttää, että jaat materiaalia tietyssä suhteessa pystyäksesi itse lataamaan sekä säilyttämään tunnuksesi palvelussa. Tämän seikan ei kuitenkaan tulisi raskauttavasti vaikuttaa tuomioon sillä A ei ole harjoittanut toimintaa ansaintatarkoituksissa eikä tiedettävästi olekkaan tienannut latin lanttia ylläpitämällä muun muassa suosittua Jakopiste-hubia.

Syyttäjä vaati vuonna 2007 tehdyn ratsian yhteydessä takavarikoidun tietotekniikan tuomitsemista rikoksentekovälineenä valtiolle. Takavarikoituihin tavaroihin kuului: keskusyksikkö, D-link-reititin, näyttö, hiiri, näppäimistö, Ciscon modeemi, kaksi verkkokaapelia, 432 Gt:n kovalevy, tietokone sekä toinen Ciscon modeemi. Syyttäjä jättää tyystin huomioimatta, että kyseisillä takavarikoiduilla laitteilla on varmasti harjoitettu myös muutakin kuin laitonta toimintaa ja että kovalevyillä sijaitsi varmasti A:n henkilökohtaisia sekä suurella todennäköisyydellä tärkeitäkin asiakirjoja. Käräjäoikeuden päätöksellä edellämainitut tavarat määrättiin valtiolle menetetyksi. Kuka siis korvaa A:lle hänen henkilökohtaisen kadonneen datansa? Uskon, ettei kukaan.

Vain muutama kuukausi sitten KKO teki ennakkopäätöksen, ettei kovalevyä tai muuta tietotekniikkaa voida tuomita valtiolle menetettäväksi rikoksentekovälineenä vaan kovalevyt sekä muut tarvikkeet (kuten näppäimistöt ja modeemit) tulee palauttaa laittoman materiaalin poistamisen jälkeen. Käräjäoikeuden päätös ei siis vastaa korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä, ja toivonkin että A valittaa päätöksestä Turun hovioikeuteen ja asia palaisi käsittelyyn.

Asianomistajat esittivät suuria hyvitys- sekä korvausmaksuvaatimuksia, joiden kokonaismääräksi muodostuu yli 300 000 euroa, muun muassa IFPI Finland ry esitti 2 029 471,40 euron korvausvaatimuksen, Teosto ry puolestaan vaati 217 075 euroa. Joillain asianomistajilla oli kuitenkin pysynyt pää viileänä, ja pienimmän hyvitysmaksuvaatimuksen esitti Suomen elokuvatuottajien keskusliitto SEK ry: 21 euroa. Käräjäoikeuden päätös kuitenkin pienensi hieman summaa, jonka A joutuu maksamaan, esimerkiksi SEK ry:lle määrättiin maksettavaksi vain 13 euroa korkoineen. Kaikista hyvitys- ja korvausmaksuista kuitenkin koostuu 307 450 euroa korkoineen, ja summa on täysin kohtuuton ja oletettavasti pilaa vasta 33-vuotiaan A:n elämän lopullisesti, sillä kenelläkään ei ole varaa maksaa tuon kaltaisia ”korvauksia” korkojen kera. Yksi kansalainen lisää sossun kortistoon.

Sivulla 7 toiminnasta pyritään antamaan järjestäytyneen rikollisuuden kuva, vaikka todellisuudessa tämänkaltaisissa palveluissa on kyse vain siitä, että joku pukkaa palvelun päälle, ja ihmiset alkavat käyttää sitä samalla tavoin kuin käyttävät mahdollisesti muitakin vastaavanlaisia palveluita. Toiminnan järjestäytymisessä ei vain olisi mieltä, sillä ylläpitäjät harvoin tavoittelevat taloudellista hyötyä tai haittaa jollekin tietylle yhtiölle. ”Rikoksen aiheuttaman haitan ja vahingon arvioinnissa on lisäksi huomattava se oikeudessa riidattomaksi todettu seikka, että A:n ylläpitämäillä tiedostojenjakopalvelimila jaossa ollutta aineistoa on ollut mahdollsta levittää rajoitusetta myös muissa vastaavissa palvelimissa. A:n ylläpitämät tiedostojenjakopalvelut ovat olleet osa tällaisten palvelujen muodostamaa ketjua.” Lainaus antaa myös ymmärtää, että A laitetaan vastuuseen siitä että hänen perustamansa palvelun käyttäjät mahdollisesti ovat laittaneet A:n palvelun avulla saadun tiedoston jakoon muuallekin. Toisin sanoen häntä rangaistaan palvelunkäyttäjien rikkeistä. Mielenkiintoista onkin huomata, ettei yhtäkään palvelun käyttäjää ole saatettu oikeuteen.

”Edellä selostetun pohjalta asiaa punnittuaan käräjäoikeus päätyi ratkaisuun,
jonka mukaan A on tuomittava neljäksi kuukaudeksi vankeuteen.” Hyvitys- ja korvausmaksut sekä huomattavan määrän tietotekniikkaa menettäminen valtiolle ei riittänyt, vaan piti vielä määrätä neljä kuukautta ehdollista vankeutta, selvähän se. A:n koeaika päättyy loppuvuodesta 2012, hänet voidaan määrätä ehdottomaan vankeuteen, jos hän tekee koeaikana rikoksen.

Tähän väliin voidaan ottaa lainaus Iltalehden sivulta: ”Vastasyntynyt kuoli vessanpönttöön – Nuorelle äidille ehdollista”, ”Vastasyntyneen lapsensa vessanpönttöön jättänyt nuori äiti tuomittiin puolentoista vuoden ehdolliseen vankeuteen perjantaina. Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden mukaan alle 25-vuotias nainen syyllistyi törkeään kuolemantuottamukseen.”

Missä on suhteellisuudentaju? Kuolemantuottamuksesta saa puoli vuotta ehdollista vankeutta, mutta tekijänoikeusrikoksesta yli 300 000 euroa hyvitysmaksuja sekä neljä kuukautta ehdollista. Kuolemantuottamus on kuitenkin huomattavasti vakavampi asia, silloin joku kärsii teosta konkreettisesti, kun taas A:n tapauksessa ei voida todistaa haittaa tapahtuneen.

Käräjäoikeuden päätöksellä A velvoitetaan suorittamaan seuraavat hyvitysmaksut;
*Teosto ry/NBC 29 375 euroa
*IFPI Finland ry:lle 274 504 euroa
*SEK ry:lle 13 euroa
*Paramount picturesille 939 euroa
*Centyry Fox Filmille 94 euroa
*Universalille 951 euroa
*Warner brosille 38 euroa

Yhteensä tämä tekee aiemminkin mainitsemani 307 450 euroa korkoineen, lisäksi pitää muistaa, että A on velvoitettu myös maksamaan oikeudenkäyntikuluja 3 000 euroa.

Tekijänoikeuslakia tulisikin pikaisesti muuttaa ja kopioiminen yksityiseen käyttöön laillistettava. On aivan turha koittaa kitkeä asiaa, jota tapahtuu joka tapauksessa laeista piittaamatta. Yhteiskunnan tulisi muuttua ja lainsäädännön seurata aikaa, mutta tekijänoikeuslain perustana on kuitenkin vuonna 1961 säädetty laki, jota on pikkuhiljaa muutettu ja lähinnä tiukennettu. Ihmisten elämien pilaaminen kohtuuttomilla korvausvaatimuksilla tulee lopettaa.

”Muista äänestää ensi vaaleissa oikein. Tai edes äänestää.”

Tietoyhteiskuntaa yritetään hallita pelolla

Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi 6.10. vertaisverkkopalvelimen ylläpitäjän satojen tuhansien korvauksiin tekijänoikeusrikoksista. Iso summa teoista, jotka eivät aiheuttaneet osoitettavissa olevaa vahinkoa. Miehen pyörittämä palvelu ei myöskään edes osallistunut tiedostojen jakoon, vaan vain auttoi käyttäjiä viestimään keskenään.

Käräjäoikeus toteaa: ”[Rikosten] voidaan katsoa olevan vahingollisia niiden aikaansaadessa laajamittaisesti välinpitämättömyyden ilmapiiriä lain säädösten ja määräysten noudattamisvelvollisuuden suhteen.”

Jaan oikeusistuimen huolen lainkuuliaisuuden rapautumisesta. Yksittäisen viestinviejän elämän taloudellinen tuhoaminen ei tosin paranna tilannetta. Kohtuuttomilla rangaistuksilla on toki pieni pelotevaikutus, mutta toisaalta lain kunnioitus kärsii pahasti tavallisten ihmisten ristiinnaulitsemisesta.

Oikeus ja kohtuus ovat jääneet tässä pelolla hallitsemisen varjoon niin eduskunnassa kuin oikeustalollakin.

Piraattipuolue: Nettisensuurista oikeansuuntainen päätös

Korkein hallinto-oikeus teki tänään oikean ratkaisun: viranomaisen toiminnasta on valitusoikeus. Kansalaisaktivisti Matti Nikin ylläpitämä poliisin salaista nettisensuuria kritisoiva mielipidesivusto Lapsiporno.info pysynee toistaiseksi poliisin sensuurilistalla, sillä Helsingin hallinto-oikeuden on vielä otettava kantaa itse sensuroinnin asiallisuuteen. Nikin sivustoa ei ole ikinä käytetty laittoman materiaalin levittämiseen, vaan salaisen estolistan kritisointiin.

– Nikin sivusto on ollut sensuurilistalla jo kaksi ja puoli vuotta, ja nyt vasta saatiin päätös, että sensuurista voi valittaa. Toki tämä on parempi kuin toisenlainen ratkaisu, toteaa Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Suomessa on vuoden 2008 alusta alkaen ylläpidetty salaista sensuroitujen verkkosivujen listaa, jolla väitetään taisteltavan lapsipornon levitystä vastaan. Oikeasti lailla ei puututa mitenkään lapsipornoa levittävien sivustojen toimintaan. Laki on näennäistoimenpide, jota poliiseillakaan ei ole intoa noudattaa. Sensuurilistalla on ollut lähinnä tavallisia aikuisviihdesivustoja.

Sittemmin suurin osa teleyrityksistä on tehnyt sensuurin käytön asiakkailleen vapaaehtoiseksi. Tämä osoittaa, kuinka epäonnistuneena lain kanssa tekemisissä olevat pitävät sitä. Keskusrikospoliisikin kritisoi lakia kovin sanoin sen valmisteluvaiheessa.

– Lain ei pitänyt koskea suomalaisia sivustoja, koska niiden osalta on jo olemassa muut tehokkaat menettelyt sivuston sulkemiseksi, joita poliisi ei kuitenkaan Nikin tapauksessa käyttänyt. Poliisi on jo tehnyt asiattomalla tavalla Nikin sivuston sensuroinnista itselleen arvovaltakysymyksen, joten saa nähdä, milloin sensurointi suostutaan lopettamaan, toteaa Palmulehto.

Sensuuria on pohdittu laajennettavaksi myös nettipokerisivustoihin. Stakesin raportissa pohdittiin sensuurilain uudelleennimeämistä ”laiksi lapsipornografian ja etärahapelien levittämisen estotoimista”.

Piraattipuolue vaatii vaaliohjelmassaan epäonnistuneen sensuurilain kumoamista.

Lähteet:
http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/raportit/R2-2008-VERKKO.pdf (s. 56)
http://www.kho.fi/paatokset/51802.htm

Oikeusvaltion rapauttamisesta rahan takia

Mediateollisuuden ajamia oikeusmurhia ja kansalaisoikeuksien kavennuksia puolustetaan usein toteamalla, että muuten kukaan ei maksaisi mistään bittimuodossa saatavasta mitään, ja koko alalta tekijöineen lähtisi leipäpuu alta.

Vahvassa muodossaan väite on toki absurdi. Nykytilanteen tunnustaminen laillistamalla (Piraattipuolueen mallin tapauksessa konservatiivisesti epäkaupallinen) tiedostonjakaminen ei juurikaan sitä muuttaisi. Nytkin piraatit — jotka siis eivät lähtökohtaisesti anna nykyisen korruptiolain haitata toimiaan — ovat parhaita kulttuurituotteiden asiakkaita. Jotta asia olisi päivänselvä, ihmiset todetusti maksavat jopa laillisesti ilmaiseksi saatavilla olevan materiaalin tuottajille.

Voitaisiin toki vängätä, olisivatko mediateollisuuden tulot suuremmat (vai pienemmät) ilman tiedostonjakoa. Tällainen keskustelu on kuitenkin lähinnä akateemista. Minkään alan tulot eivät pysy ikuisuuksia samana muuttuvassa ympäristössä. Tiedostonjako taas on tullut jäädäkseen, eikä sitä voida kitkeä millään muulla kuin Orwellin visioihin yltävällä tai ne ylittävällä poliisivaltiolla. Siksipä mediateollisuus toki onkin innokkaasti, osin jo onnistuneestikin, järjestämässä meille esimerkiksi seuraavanlaisia herkkuja:

  • Rangaistuksenomaiset, syntipukkeja taloudellisesti rampauttavat ”hyvitykset” uhrittomista rikkeistä
  • Samaisista rikkeistä myös Suomessa jo perusoikeudeksikin tunnustetun nettiyhteyden katkaisu, täten eristäen uhrit sosiaalisesta piiristään ja tietoyhteiskunnan palveluista — huolimatta myös siitä, että yhteyden katkaisu on usein oikeusvaltiolle vieras kollektiivinen rangaistus kaikille saman talouden asukkaille
  • Syyttömyysolettaman rapauttaminen yhdistettäessä esimerkiksi IP-osoite henkilöön perusteettomalla varmuudella.
  • Riippumattomien tutkijoiden ja tuomioistuimien poistaminen mediateollisuuden pelottelukirjekampanjoiden tieltä
  • Sananvapausrajoitukset koskien esimerkiksi niinkin kamalaa teknistä tietotaitoa kuin DVD-levyjen sisällön saattamista katselukelpoiseksi
  • Viestin välittäjän vastuuvapauden rapauttaminen niin verkkopalveluiden kuin jopa pelkän tietoliikenneyhteyden tarjoajankin osalta
  • Laittomasti levitettävään tietoon viittaamisenkin sanktiointi
  • Laajamittainen kansalaisten keskinäisen kommunikaation valvonta, mieluiten toki suoraan velvoittaen yhteydentarjojat tähän

Näitä toimia ei yksinkertaisesti voi puolustaa ”no mutta kun muuten media-ala ei tienaisi yhtä paljon rahaa kuin ennen”-argumentilla vastustamatta samalla koko oikeusvaltion ideaa. Argumentti edustaa täysin edesvastuutonta ja häikäilemätöntä ajatusmallia, jossa koko yhteiskuntamme peruspilarit ovat rapautettavissa yhden, viime kädessä epäoleellisen teollisuudenalan voittojen maksimoimiseksi. Vaikka oletettaisiinkin, että koko ala olisi tuhon partaalla ilman perusoikeuksien systemaattista tuhoamista, ainoa eettisesti puolustettavissa oleva ratkaisu sen työntekijöiltä olisi vaihtaa alaa, ei osallistua tuhoamiseen.

Todellisuudessa vaihtoehdot eivät onneksi ole näin mustavalkoisia. Niiden alan työläisten, jotka eivät halua osallistua oikeusvaltion tuhoamiseen, kannattaisi kuitenkin julkisesti irtisanoutua teollisuutensa lobbauksesta, ja painostaa alan edustusjärjestöjä kestävämpään kehitykseen. Muutoin ”edustajanne” likaavat kyllä mielellään kätenne puolestanne.

PS: Koska tekijänoikeuden suhde ohjelmistoteollisuuteen eroaa havaittavasti mediateollisuuden tapauksesta, käsittelen ko. aihetta erikseen tulevassa artikkelissa.

Piraattipuolue lausui perustuslain uudistuksesta

Oikeusministeriössä valmistellaan perustuslain uudistusta, jonka käsittely on julkisuudessa pyörinyt erityisesti tasavallan presidentin valtaoikeuksien ympärillä. Uudistukseen sisältyy muutakin, ja Piraattipuolue antoi 8.3. perustuslain tarkistamiskomitean mietinnöstä oikeusministeriön pyytämän lausunnon.

Piraattipuolueen lausunto kokonaisuudessaan

Lausunnon keskeiset kohdat:

  • Piraattipuolue kannattaa mietinnössä esitetyn kansalaisaloitteen käyttöönottamista. Kansalaisaloite olisi vaikutuskeino, jossa esitettäisiin eduskunnalle lakimuutosta, lain kumoamista tai kokonaan uutta lakia. Aloite voisi myös koskea neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä. Eduskunnan olisi pakko käsitellä aloite.
  • Kansalaisaloitteelta edellytetty allekirjoitusten määrä, 50 000 eli noin 1,2 % äänioikeutetuista, olisi suhteellisesti korkeampi kuin eräissä muissa maissa, joissa aloitekäytännöt ovat osoittautuneet toimiviksi (Puola, Unkari). Piraattipuolue pitää ehdotettua allekirjoitusten vähimmäismäärää liian suurena. Sopivampi määrä olisi 20 000 eli noin 0,5 % äänioikeutetuista.
  • Piraattipuolue esittää käyttöön otettavaksi myös kansalaiskysymystä. Kansalaiskysymys olisi samanlainen kuin kansanedustajan tekemä kirjallinen kysymys, josta säädetään perustuslain 45 §:ssä. Kysymys koskisi tietyn ministerin toimialaa. Kysymyksen voisi tehdä 2 000 äänioikeutettua Suomen kansalaista ja asianomaisen ministerin olisi vastattava siihen kuten kansanedustajan kirjalliseen kysymykseen.
  • Eduskunta-aloitetta käsittelevälle valiokunnalle jää nykyisellään käytännössä mahdollisuus olla ottamatta aloitetta käsiteltäväksi. Jotta kansalaisaloitteille ei kävisi näin, kansalaisaloite tulisi lisätä eduskunnan työjärjestyksen 34 §:n 2 momentissa lueteltuihin kiireellistä valiokuntakäsittelyä edellyttäviin asioihin.
  • Piraattipuolue ehdottaa harkittavaksi myös suoran kansanäänestysaloitteen käyttöönottoa. Tällainen aloite velvoittaisi viranomaisia järjestämään ehdotetun kansanäänestyksen.
  • Piraattipuolue vaatii poikkeusoloissa sallittuja perusoikeusrajoituksia koskevan pykälän korjaamista. Pykälässä pitäisi määritellä ministeriön esittämää muotoilua tarkemmin ne poikkeusolot, joissa perusoikeuksia voidaan rajoittaa.
  • Tällä hetkellä perustuslain 12 §:ssä säädetään, että ennakkosensuurin kiellosta huolimatta voidaan säätää ”kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia”, mikä mahdollistaa kuvaohjelmien ennakkotarkastukset. Opetusministeriön työryhmässä on käsitelty kuvaohjelmien ennakkotarkastuksesta luopumista. Mikäli kuvaohjelmien ennakkotarkastuksesta päätetään luopua, ennakkotarkastukset salliva perustuslain 12 §:n kohta tulisi Piraattipuolueen mielestä poistaa. Tällä vahvistettaisiin sitä periaatetta, että ennakkosensuurin ei pidä kuulua sivistysvaltion keinovalikoimaan.
  • Harmitonta huvia vai järjestäytynyttä rikollisuutta?

    Yhteisöpalvelu Facebookin uusin trendi on Doppelgänger Week (kaksoisolentoviikko). Meemitartunnan saaneet käyttäjät vaihtavat Facebook-profiilikuvakseen jonkin julkisuuden henkilön, jota heidän on sanottu muistuttavan. Monien verkkomeemien tapaan osallistujat tyypillisesti myös kehottavat kavereitaan mukaan.

    Harmitonta yhteisöllistä huvia, muttei erityisen uutisoinnin arvoista, eikö vain?

    Piraattinäkökulmasta huomiota kiinnittää kuitenkin laajan suosion saaneen kampanjan synkempi todellinen luonne: kyseessähän on suuren luokan masinoitu tekijänoikeusrikkomuskampanja, jossa varmasti tuhansia teoksia ladataan Facebookiin tekijänoikeuslakia ja palvelun omia käyttöehtoja rikkoen. Yllytysaspekti vain pahentaa asiaa.

    Tapaus kuvastaa oivasti yleisen oikeustajun ja tekijänoikeuslakien välistä yhä syvenevää juopaa ja alleviivaa aivan tavallisten ihmisten rikkovan lakeja rutiininomaisesti jokapäiväisessä elämässään. Ketäänhän tästä tuskin saatetaan oikeuden eteen, mutta yhteiskunta, jonka lakeja kaikki rikkovat, on perusoikeudellisesti epävakaa. Kun kenen tahansa vaikeuksiin saattamiseen löytyy laillinen tekosyy, voidaan tuomittavat syntipukit valita näppärästi vaikkapa pärstäkertoimen mukaan.

    Vai ollaanko reiluja ja laitetaan kaikki kaksoisolentoviikon osallistujat maksamaan viekkaudella ja vääryydellä hankitusta huvituksestaan?

    Piraattipuolue kritisoi Kaljakellunnasta keskustelemisesta nostettuja syytteitä

    Ylläpitäjien vastuu verkkokeskustelusta ja sen seurauksista uhkaa laajeta huolestuttavasti. Helsingin Sanomat uutisoi (26.10.), että Vantaalla on nostettu syyte kahta keskustelufoorumin ylläpitäjää vastaan.  Vuosittaiseen Kaljakellunta-tapahtumaan kokoontuvat ihmiset ovat voineet käydä keskustelua tapahtumasta kyseisellä foorumilla. Rikosnimikkeenä on kokoontumisrikkomus, eli ylläpitäjät olisivat syytteen mukaan laiminlyöneet etukäteisilmoituksen tekemisen poliisille tapahtumasta, ja aiheuttaneet siten huomattavaa yleistä vaaraa.

    Mikäli syytetyt olisivat olleet tapahtuman järjestäjiä, olisivat he todennäköisesti tehneet tapahtumasta ilmoituksen. Omien sanojensa mukaan he kuitenkin tarjosivat vain keskustelukanavan yhteydenpitoa varten. Toinen vastaaja kertoo, ettei järjestäjäksi voi hänen mielestään laskea ihmisiä, joilla ei ole esimerkiksi mahdollisuutta perua tapahtumaa. Tapahtuma olisi järjestynyt myös ilman syytettyjen verkkopalvelua tai osallistumista itse tapahtumaan.

    Tapahtumasta on käyty keskustelua Internetissä, mikä on julkisempaa kuin keskusteleminen lähiökuppilan pöydässä. Mitään olennaista eroa ei näiden kahden keskustelutavan välillä kuitenkaan ole. Kyse on yhteisestä asiasta kiinnostuneiden ihmisten vapaamuotoisesta keskustelusta. Jos tapahtuman suunnittelumuoto olisi ollut ”perinteisempi”, ei tällaisia syytteitä taatusti olisi nostettu. Syytteellä koetetaan ilmeisesti pelotella ihmisiä olemaan osallistumatta poliisin epämieluisina pitämiin tapahtumiin, kun laillista syytä tapahtuman varsinaiseen estämiseen ei ole. Erityisen pöyristyttävää syytteessä on, että keskustelupalstan ylläpitäjät olivat vapaaehtoisesti sulkeneet sivuston poliisin pyynnöstä. Silti heitä odottaa nyt oikeudenkäynti.

    Nyt on aika herätä siihen todellisuuteen, etteivät helpommat viestintämahdollisuudet tarkoita samaa kuin organisoituminen. On naurettava ajatus nostaa syyte sellaisia henkilöitä kohtaan, jotka ovat vain avustaneet tapahtuman toteutumisessa, eivätkä ole toimineet järjestäjinä. Syyte on osa internetin myötä laajentunutta sananvapaudesta pelästyneiden noitavainoa, jossa ”väärät” keskustelut yritetään pakottaa julkisesta internetistä takaisin lähiökuppiloiden nurkkapöytiin, pois silmistä, pois mielestä.

    – Millaista sananvapautta edustaa maa, jossa ei kohta uskalleta tarjota keskustelumahdollisuuksia laillisten tapahtumien järjestämiselle? Tämä syyte on ikävä lisätahra Suomen jo muutenkin ryvettyneeseen sananvapaustilanteeseen, suomii Piraattipuolueen puheenjohtaja Palmulehto.