ACTA oikeuteen, protestit jatkuvat

Muun muassa nettipiratismia koskeva kansainvälinen ACTA-sopimus menee EU-tuomioistuimen käsittelyyn. Tuomioistuin tarkistaa, vastaako sopimus EU:n perusoikeussäännöksiä. Päätös tehtiin sen jälkeen kun Saksa ja eräät pienemmät EU-maat olivat ilmoittaneet lykkäävänsä sopimuksen allekirjoittamista omalta osaltaan toistaiseksi. Käsittely tuomioistuimessa kestänee ainakin vuoden. Ks. EuroparlTV:n video aiheesta, sisältää Ruotsin piraattipuolueen europarlamentaarikko Christian Engströmin kommentit.

Seuraava kansainvälinen ACTA-mielenosoituspäivä on lauantaina 10.3. Suomessa mielenosoitus pidetään tällä kertaa Tampereella. Kokoontuminen klo 14 Sorsapuistossa, josta marssitaan Keskustorille. Keskustorilla puheita. Tuo mukaan omat kylttisi, ideasi ja tarmosi! Järjestäjinä ovat Pirkanmaan piraatit, Tampereen vasemmistonuoret ja Tampereen vihreät nuoret. Ilmoittautua voi Facebookissa. Banderolleja ja kylttejä suunnitellaan Hämeen Vasemmistonuorten toimistolla (Näsilinnankatu 22 A, toinen kerros, summerissa lukee ”Vasemmistonuoret”) 9.3. klo 18.00.

Helsingissä pidettiin 25.2. jo toinen ACTA-mielenosoitus, johon osallistui reilu parisataa ihmistä. Lisäksi Lahdessa pidettiin samana päivänä mielenosoitus, jossa oli osanottajia reilu parikymmentä.

Iron Sky- ja Star Wreck -elokuvaprojekteista tuttu ohjaaja Timo Vuorensola piti puheen Helsingin mielenosoituksessa, kuten myös Helsingin piraattien puheenjohtaja Raoul Plommer sekä Vasemmistonuorten ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden edustajat. Helsingin mielenosoituksista löytyy runsaasti videoita YouTubesta.

Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) lähetti mielenosoitukselle kirjalliset terveiset:

Kansalaiset ovat esittäneet ACTA-sopimusta kohtaan voimakasta kritiikkiä.  On hienoa, että meillä Suomessa ja laajemminkin Euroopassa on aktiivinen kansalaisyhteiskunta, joka saa  aikaan muutosta. Euroopan komissio päätti keskiviikkona pyytää Euroopan unionin tuomioistuimen lausuntoa Acta-sopimuksesta ja sen yhteensopivuudesta perusoikeuksien kanssa.

Otin tiedon ilolla vastaan. EU-tuomioistuimen päätöksen saaminen asiassa on todella tervetullut uutinen, koska se selventää tietoa Acta-sopimuksesta ja sen vaikutuksesta. Avoimuuden lisääminen Acta-sopimuksen ympärillä on erittäin tärkeää, sillä sopimusneuvotteluissa korostui pitkään avoimuuden puute.  Kansalaisten Acta-sopimusta kohtaan esittämä kritiikki ja huoli on otettava vakavasti ja asiasta on voitava käydä avointa keskustelua. Me Vihreät tulemme seuraamaan asiaa tarkkaan.

Helsingin piraattien puheenjohtaja Raoul Plommer varoitti mielenosoituksessa pitämässään puheessa tuudittautumasta siihen, että ACTA olisi kaatumassa:

Nyt euroopanlaajuinen, ennennäkemätön liikehdintä Internetin vapauden puolesta on jo vaikuttanut päättäjiin, ja komissio on laittanut ACTA:n jäihin odottamaan Euroopan tuomioistuimen arviota. Älkää antako sen kuitenkaan hämätä: tämä on pelkkää viivytystaktiikkaa! Komissio pelkää, että jos ACTA nyt tulisi parlamentin äänestykseen, se torjuttaisiin. Se torjuttaisiin samalla tavalla kuin monet muut epädemokraattisesti junaillut kabinettisopimukset.

Voi olla, että tuomioistuin vaatii sopimukseen tehtäväksi joitakin kosmeettisia korjauksia, joiden jälkeen sopimusta yritetään taas ajaa läpi ilman, että olennainen sisältö olisi muuttunut. Nyt saatiin lähinnä hengähdystauko, ja sekin pitää käyttää hyödyksi aktiiviseen vastustukseen.

Lisätietoja:
Effin Ville Oksasen tuorein blogikirjoitus ACTA-sopimuksesta
Edrin kirjoitus ACTA:n odotettavissa olevista käsittelyvaiheista

Effin ACTA-sivusto

ACTA on vaarallinen kauppasopimus

Kauppasopimukseksi naamioitu ACTA on todellisuudessa yksi merkittävimmistä sananvapautta rajoittavista sopimuksista koskaan. Osoitan teille nyt yksityiskohtaisesti, miksi olen ACTAsta näin huolestunut, joten pidelkää kiinni, selostus ei ole ihan lyhyt.

  1. ACTA estäisi EUta ja sen jäsenvaltioita sekä muita allekirjoittaneita maita muuttamasta tekijänoikeus- ja patenttilakejaan lievemmiksi. ACTA jättäisi liikkumavaraa vain tekijänoikeuksien laajentamisen puolesta eikä antaisi korjata immateriaalioikeuksíen omistajien brutaaliksi ja liioitelluksi todettuja vaatimuksia ja rangaistuksia. Muutokset tekijänoikeus- ja patenttilakeihin eivät olisi enää yksittäisten kansojen omissa käsissä vaan ne säädeltäisiin ylemmältä taholta, käytännössä Hollywoodista käsin. Sopimus siis kaventaisi kansallista itsemääräämisoikeutta ja siirtäisi valtaa mediayhtiöiden käyttöön.
  2. Jos ACTA hyväksytään, viihdeteollisuuden on mahdollista myös uhkailla internet-operaattoreita rikosoikeudellisilla seuraamuksilla ”avunantorikkomusten”  varjolla (art.23.4) kun taas ”yhteistyö” molempien osapuolten välillä tarkoittaisi käytännössä teosoikeudenhaltijoiden operaattoreille sanelemia toimenpiteitä. (art.27.3). Näin on jo nähty tapahtuvan Suomessa ja onkin erittäin kyseenalaista onko Elisan saama uhkasakko lain sallimissa puitteissa langetettu. ACTA mainitsee lisäksi ”ripeät toimenpiteet jatkuvien loukkausten suitsimiseksi” (art.27.1)., joka minusta kuulostaa hutkimiselta ennen tutkimista.
  3. Neuvottelut pidettiin mahdollisimman pitkään salassa jopa niin, että ne ohittivat jo olemassa olevat kansainväliset immateriaalioikeudelliset päätöksentekoelimet (WIPO, WTO). Sopimusta luonnosteltiin ilman merkittävää panosta kansallisten parlamenttien, poliitikkojen tai kansalaisten taholta. Vaikka ACTAa neuvoteltiin alunperin enimmäkseen rikkaiden valtioiden kesken, sillä on maailmanlaajuisia seurauksia. Ensinnäkin se luo uusia sääntöjä Internettiin, joka on perusluonteeltaan maailmanlaajuinen, ja toiseksi sen standardeja tullaan soveltamaan muihinkin kuin sopimuksen osapuoliin Yhdysvaltojen vuosittaisen Erikoisprosessi 301:n kautta.
  4. Sopimus luo uuden maailmanlaajuisen instituution, ”ACTA komitean”, joka asetetaan hoitamaan ACTAn toimeenpanoa ja tulkintaa. Komitea koostuu vaaleitta valituista henkilöistä, joilla ei ole oikeudellista velvoitetta olla avoimia menettelyissään. ACTA edustaakin vanhentunutta ylhäältä alaspäin tarjottua mielivaltaista yhteiskuntamallia joka ei ole linjassa nykyaikaisten, avoimuuden puolesta puhuvien hallitusten kanssa, ei sisällöllisesti, eikä demokraattisen lainsäädäntöprosessin kannalta.
  5. Sopimuksen 27. Artikla esittää pakotteita immateriaalioikeuksien haltijoiden etujen turvaamiseksi, muttei kuitenkaan velvoita maata noudattamaan ihmisoikeuksia (yksityisyys, sananvapaus) näin tehdessään. Tämä pykälä oikeuttaa ja kannustaa käyttäjien valvontaan ja jopa rankaisuun normaalien oikeuskäytäntöjen ulkopuolisella harmaalla alueella, jossa rikkurille voidaan lähettää isonumeroinen rahallinen uhkakorvausvaatimus ilman pitäviä todisteita. Tämän jälkeen syytetyn pitäisikin todistaa syyttömyytensä oikeuden edessä jos ei halua uhkailuihin alistua.
  6. Kyseessä on systeemi, jossa toimeenpanijoilla eli tekijänoikeuksien edunvalvojilla on päivänselvä eturistiriita päättäessään jonkin toiminnan laillisuudesta: musiikkilevyjä jakanut ihminen muuttuu turhan helposti vastentahtoiseksi, maksavaksi asiakkaaksi. Olettaen toki että rehellinen työ ja siten satojen tuhansien eurojen korvausvaatimusten (joita Teosto haluaa nimittää hyvityksiksi) maksaminen on realistinen vaihtoehto.
  7. ACTA edellyttää myös internetoperaattoreita paljastamaan asiakkaidensa henkilöllisyydet   immateriaalioikeuksien haltijoille syytöstä vastaan. Nykyään näihin tietoihin pääsee lain mukaan käsiksi vain poliisi ja silloinkin vain oikeuden päätöksellä. Maailmalla on jo ollut paljon tapauksia  joissa syytteen on saanut syytön ihminen  tai jossa muuten vain on ylitetty kohtuuden rajat jo kauan aikaa sitten.

ACTAa on lähdetty vastustamaan jo useissa Euroopan maissa, merkittävimmin Puolassa, Tsekeissä ja Slovakiassa. Maailmanlaajuinen, ACTAn vastainen päivä on 11.2. jolloin myös Helsingissä järjestetään mielenosoitus. Kehoitankin kaikkia ihmisoikeuksia ja demokratiaa arvostavia ihmisiä saapumaan paikalle.

ACTA ratifioidaan tämän hetkisten tietojen mukaan EU-parlamentissa kesäkuussa ja Suomessa syksyllä. Ota yhteyttä Suomen europarlamentin ja eduskunnan kansanedustajiin ja kerro mitä olet ACTAsta mieltä. Vain osoittamalla tietoisuutta laista ja sen epäkohdista, saamme pitää oikeutemme nykyaikaiseen, vapaaseen ja luottamukselliseen tiedonvälitykseen.

Lehdistötiedote: Suomi allekirjoitti ACTA:n – valmisteleva europarlamentaarikko erosi protestina

Suomi ja 21 muuta EU-maata allekirjoittivat eilen 26.1. paljon kritisoidun Anti-Counterfeiting Trade Agreement eli ACTA-sopimuksen. Sopimus on kerännyt paljon vastustusta muun muassa sen kyseenalaisten ihmisoikeuksiin kajoavien ongelmien, sekä salassa valmistelun vuoksi. Sopimus vaarantaa oleellisesti verkon toimintaa, viestinnän yksityisyyttä ja ilmaisun vapautta, sekä on räikeässä ristiriidassa avoimen valmistelun periaatteiden kanssa.

– ACTA-sopimus on selvässä ristiriidassa perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien kanssa, eikä yhtäkään todellista tai kuviteltua taloudellista etua voida alkaa asettamaan ihmisoikeuksia tärkeämmäksi, jyrisee Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto.

Vaikka EU-parlamentti on suhtautunut pitkään negatiivisesti sopimuksen valmisteluun, EU-maiden hallitukset sopivat ACTA:n hyväksymisestä yllättäen, etu- tai jälkikäteen mainostamatta, maatalousministerien kokouksessa joulukuussa. Myös aikaisemmin ”arkoja” tekijänoikeussopimuksia on piiloteltu samaan tapaan helpomman läpimenon toivossa.

Ranskalainen europarlamentaarikko Kader Arif, jonka tehtävänä oli arvioida sopimusta parlamentille, on lyönyt hanskat tiskiin ja eronnut tehtävästään, syyttäen jäsenvaltioita käytännössä salaliitosta parlamentin yli kävelemiseksi. Häntä oli painostettu ”ennennäkemättömällä tavalla”, jotta sopimus saataisiin parlamentin äänestykseen nopeasti ja huomaamatta. Tietojen tultua ilmi Puolassa kymmenet tuhannet kokoontuivat mielenosoitukseen sopimusta vastaan.

ACTA tuodaan uudelleen EU-parlamentin käsittelyyn kesällä, Suomessa hallituksen esitystä odotetaan syksylle.

– Toivottavasti eduskunnalla on tarpeeksi selkärankaa jättää tällainen demokratiaa syvästi halveksuva sopimus ratifioimatta, toivoo Piraattipuolueen tiedottaja Janne Paalijärvi.

Lisätietoja antavat:

Pasi Palmulehto
Puheenjohtaja, Piraattipuolue
045 310 2340

Janne Paalijärvi
Tiedottaja, Piraattipuolue
040 527 5470

Lähteitä:
http://www.techdirt.com/articles/20120126/11014317553/european-parliament-official-charge-acta-quits-denounces-masquerade-behind-acta.shtml
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/effi-acta-est%C3%A4%C3%A4-parannukset
http://www.tietokone.fi/uutiset/suomi_allekirjoitti_salamyhkaisen_acta_sopimuksen
http://www.formin.fi/public/default.aspx?contentid=239610&nodeid=15148&contentlan=1&culture=fi-FI
http://www.bbc.co.uk/news/technology-16686265

Tekijänoikeustoimikunta oli korruptioelin

Tekijänoikeustoimikunta sitten ehdotti piraattisensuuria lakiin. Ehdotuksissa mm. piraattisivustoja pitäisi pystyä sensuroimaan oikeuslaitoksen ohi, ja Internet-yhteydet pitäisi voida automaattisesti katkaista pelkän piratismiepäilyn perusteella. Ja Elisa Viihde ja muut laajakaista-TV-palvelut muuttuisivat paljon kalliimmiksi.

Tuskin pöly on laskeutunut Elisan ja Saunalahden jo ensimmäisenä päivänä kierretyn ”piraattieston” ympäriltä. Tuskin on juuri toisen EU-maan osalta ehditty tällainen sensuuri tuomita Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja tuskin on Yhdysvalloissa ehditty vastaavat lait hyllyttää.

Suomessa edes tuota Elisan saamaa tuomiota ei ole vielä käsitelty kuin käräjäoikeudessa. Sotisi kaikkea järkeä vastaan edes alkaa kirjoittaa asiasta lakialoitetta tässä tilanteessa.

Ja EU-parlamentti ei ole vieläkään hyväksynyt ACTAa, eikä ehkä hyväksykään. Sen suhteen olemme viimeisiä vapauden linnakkeita maailmassa, yritysvaltaa vastaan. Miksi ihmeessä täällä edes ehdotellaan tuollaisia?

Mikä v*n tekijänoikeustoimikunta

Pari vuotta tätä 240-sivuista mietintöä vääntäneen tekijänoikeustoimikunnan jäseninä toimi, muutaman poliitikon ja yritysten edustajien lisäksi, mm. Lauri Kaira, Gramexin apulaisjohtaja; Riikka Tähtivuori, EK:n ”asiantuntija”; Jarkko Tontti, Suomen kirjailijoiden liitosta; ja lakiasiainjohtaja Martti Kivistö Teostosta.

Teosto ja Gramex ovat TTVK:n takana vaikuttavia, läpikorruptoituja ja korruptoivia tahoja. Sekä artistien että kuluttajien alistajia. Yhdistyksiä, joiden tehtävänä pitäisi olla puolueettomasti valvoa tekijöiden etuja, mutta jotka ovat ottaneet tehtäväkseen säätää lakeja suuryritysten hyväksi.

Kirjailija Jarkko Tontti taas on se tyyppi, joka Facebookissa jatkuvasti syyttelee vihreitäkin ”kaappipiraateiksi”, koska kaikki näistä eivät kannata sananvapauden rajoittamista, kuluttajien vakoilua, ja äärimmäisiä rangaistuksia.

Kivaa porukkaa siis?

TV-katsoja – varo!

Yle ja MTV saivat läpi ehdotuksensa siitä, että saisivat arkistoida kulttuurihistoriallisesti arvokasta materiaalia, mikä tarkoittaisi heille rahallista hyötyä siitä. No, onhan ainakin Yle valtionyhtiö…

Sen sijaan TV-Kaistan tyyppiset palvelut herättivät kysymyksiä:

”Operaattoreiden tarjoamat verkkotallennuspalvelut aiheuttavat haittaa televisioyhtiöille esimerkiksi rapauttamalla kaupallisen televisiotoiminnan toimintaedellytyksiä sekä estävät tekijöitä ja tuottajia saamasta korvausta sisältöjen käytöstä.”

”Kun asiakkaille ei valmisteta jokaiselle omaa yksityistä kopiota vaan digitaalisen kopioon muodostetaan yhteys muille ohjelman tilanneille asiakkaille, on mahdollista, että palvelussa syntyvää yksityistä kopiota käytetään myös muuhun kuin ko. asiakkaan omaan yksityiseen käyttöön.”

No niinhän varmasti tehdään! Mitä järkeä palvelun olisi säilyttää asiakkaidensa lukumäärän verran samanlaisia kopioita jostain TV-ohjelmasta, kun yksi levyllä oleva kopio riittää kaikkien asiakkaiden palvelemiseen? Eikö tietotekniikkaa saa käyttää fiksusti?

Rahan nyhtäjille myös nettidigiboxin käyttäjät ovatkin ”yleisöä”. Yleisöä, jolta ei saada kerättyä Teosto-maksuja digiboksistaan! Piraatteja! Ja nettidigiboksi on piraattipalvelu!

Mm. mietinnössä listatut TVkaista, Maxivision, Netikka TV, Elisa Viihde, MPY Laajakaista TV, Lumotv 24 h, PPO Laajakaista TV, BooxTV, ReTV sekä Soneran Koti-TV ovat kohta pulassa. Erilaisten vaihtoehtojen mukaan ne joutuisivat joko sensuroimaan osan TV-ohjelmista asiakkailtaan, tekemään sopimuksia rohmujärjestöjen kuten Teoston kanssa, tai TV-yhtiöiden kanssa; ja/tai ne joutuisivat seuraamaan asiakkaidensa käyttäytymistä ja ohjelmien katsomista, ja tilittämään lisenssimaksut joka ainoasta katselusta.

Eikä auttaisi, vaikka palvelimet sijaitsisivat ulkomailla; silloinhan ne tietysti sensuroitaisiin!

Älkäämme koskaan antako näiden tulla laiksi

Tekijänoikeustoimikunnan työ on jo päättynyt. Tämä muistio oli sen viimeinen kosto: ajetaan Internet-sensuuria, ja hyökätään orastavia pilvipalveluita vastaan, kun tekijänoikeusjärjestöille annetaan valtaa siihen, mihin kuluttaja saa TV-ohjelmansa tallentaa.

Piraattipuolue, ja moni mediakin, varoitti tämän toimikunnan työstä etukäteen jo aikaa sitten. Eipä se silloin kovin monia kiinnostanut. Kiinnostaako nytkään? Onko kivempi vain nuokkua?

Mitä ihmettä pitäisi tehdä, jotta tuo mietintö hylättäisiin suorilta, ja jotta päättäjämme eivät enää koskaan palkkaisi tuollaista lobbariporukkaa punomaan yhtään lakiehdotusta mistään, millään alalla?

Ehdotetut lainmuutokset on tehty palkattujen suuren bisneksen edunvalvojien toimesta, meidän maksamaamme ylimääräistä palkkiota vastaan; ja ne sotivat EU:ta myöten vahvistettuja kansalaisoikeuksia, ja suomalaista Internet-yrittäjyyttä vastaan. Niissä ei ole hevon v*akaan järkeä minkään muun, kuin TO-mafian ja TV-yhtiöiden vakiintuneiden bisnesten kannalta.

Oikeasti – VMP, mutta Todellakin Kiinnostaa tämmöinen touhuilu. On ihan rehellisesti silkkaa korruptiota, jos harvojen edunvalvojat kirjoittelevat valmiita, ja yksiselitteisesti itseään hyödyttäviä lakiesityksiä, laiskalle ja ymmärtämättömälle hallitukselle. Tässä kuviossa ei ole mitään tervettä tai puhdasta.

Suomi ei ole yritys, eivätkä sen miljoonat Internetin käyttäjät ole mitään työntekijöitä. Me olemme äänestäjiä. Me olemme niitä työnantajia, jotka valitsevat päättäjiä valvomaan oikeuksiaan ja etujaan! Me emme ole tyhmiä.

Piraattinuorten sivusto on tänään tammikuun 18. päivänä väliaikaisesti suljettu

Piraattinuorten sivusto on tänään tammikuun 18. päivänä väliaikaisesti suljettu. Niin ovat suljettuna myös Reddit, englanninkielinen Wikipedia ja monta muuta sivustoa. Internet on globaali, ja osoitamme yhdessä mieltä kahta Yhdysvalloissa tekeillä olevaa lakihanketta vastaan:

Kuten tavallista, laitonta tiedostonjakoa vähentämään tarkoitetut lait ampuvat täysin kohteestaan ohi. Sen sijaan, että tehtäisiin jotain hyödyllistä, valtio laitetaan heikentämään kansalaisten oikeusturvaa joidenkin teollisuuden alojen intressien suojelemiseksi. Näiden kahden lain tullessa voimaan oikeudenhaltijan (tai väitetyn oikeudenhaltijan) kantelusta voidaan asettaa useita sanktioita tekijänoikeulla suojatun materiaalin laittomasta levityksestä: sivustoja voidaan poistaa hakukoneiden listauksista, maksupalvelut kuten PayPal ja Visa voidaan määrätä lopettamaan rahaliikenne palveluihin ja syytettyjen internetosoitteet voidaan poistaa kokonaan käytöstö.

Syyttömyysolettama kärsii jälleen: tällaisissa tapauksissa jääepäillyn vastuulle todistaa syyttömyytensä. Tämä uhka koskee sekä yksityishenkilöitä että yrityksiä, jotka joutuvat SOPAn ja PIPAn myötä turhiin ja kalliisiin oikeustaisteluihin. Keskustelupalstojen ylläpitäjien pitäisi valvoa tarkemmin, mitä käyttäjät kirjoittavat ja helpompi ratkaisu pienelle palvelulle onkin sulkea koko sivusto tai ottaa kaiken varalta äärimmäisen tiukka, sananvapautta rajoittava kanta. Lainsäädäntö mahdollistaisi tahallisen kiusan- ja vahingonteon ilman oikeusprosessia. Epävarmuus siitä, kuinka suuressa vastuussa esimerkiksi user generated content -palvelun ylläpitäjä on, pienentääinvestointeja uusiin yrityksiin ja sisältöpalveluihin.

Meidät tavalliset netinkäyttäjät ja tiedostonjakajat myös rinnastetaan väärentäjiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. SOPAa tukemassa on itsestäänselvien MPAA:n (Motion Picture Association of America) ja RIAA:n (Record Industry Association of America) lisäksi sellaisetkin yritykset kuten Dolce & Gabbana, Chanel, Adidas, Tiffany & Co. sekä Pfizer. Jälkimmäiset ovat huolissaan lähinnä siitä, että internetin kautta on mahdollista tilata ulkomailta väärennettyjä tuotteita, esimerkiksi vaatteita, lääkkeitä ja kosmetiikkaa. Siinä, missä tällä on yhtenevyyksiä kuluttajansuojan kanssa, on erittäin harhaanjohtavaa ajaa sekä kaupallisen, fyysisen piratismin että epäkaupallisen tiedostonjaon vähentämistä samoilla perusteilla. Nyt äänite- ja elokuvateollisuus pääsee paisuttelemaan pitkän tukijalistansa avulla tiedostonjaon vaarallisuutta.

Miten tämä vaikuttaa Suomeen?

Suuri osa internetin infrastruktuurista ja palveluista on lähtöisin Yhdysvalloista ja näin sikäläisen lainsäädännön alaista.

  • Suomalaistenkin käyttämät .com- ja .org-päätteiset internetosoitteet voitaisiin SOPAn tullessa voimaan poistaa käytöstä ilman, että suomalainen asianomainen saisi tästä välttämättä edes tietää etukäteen.
  • Suomalaiset sivustot, joita ylläpidetään jenkkipalvelimilla voitaisiin poistaa käytöstä vaatimalla palveluntarjoajaa lopettamaan epäillyn avustaminen.
  • Yhdysvaltalaiset hakukoneet kuten Google, Yahoo ja Bing voitaisiin määrätä poistamaan näkyvistä tekijänoikeusrikkomuksesta epäillyt sivustot.

On lisäksi vain ajan kysymys, milloin kaikkien lobbareiden lobbari, amerikkalainen viihdeteollisuus, ajaa samaa paskaa lainsäädäntöä myös Euroopan unioniin ja sitä kautta Suomeen. Kun täällä asti lakeja päästään säätäämään, on siinä vaiheessa turha marista: ”Koska EU.” Oikea syyllinen löytyy Atlantin toiselta puolelta.

Governments that try to control the Internet are SOPAthetic

Lisätietoja antavat:

Joonas Mäkinen, varapuheenjohtaja
040 700 5190
joonas.makinen@piraattinuoret.fi

Lari Yltiö, puheenjohtaja
050 340 2144
lari.yltio@piraattinuoret.fi

Piraattinuoret on Piraattipuolueen nuorisojärjestö, joka on perustettu vuonna 2009. Olemme Suomen vapaamielisin ja arvoliberaalein poliittinen nuorisojärjestö, jonka tavoitteisiin kuuluu ihmisten kokonaisvaltaisen vapauden turvaaminen. Mielestämme jokainen tapa elää on aivan yhtä hyvä, kunhan toisten vastaavaa vapautta ei rajoiteta. Vastustamme jyrkästi valvontayhteiskuntaa ja sananvapauden rajoittamista.

Sensuurin vaatijat – älkää naurako niille!

Internetiäsi ollaan ottamassa pois. Aika kauan tätä vapautta on kestänytkin, mutta ilmeisesti lainsäätäjät ja -valvojat ovat lopulta hiljalleen tajuamassa, miten verkko toimii, ja mitä kaikkea se mahdollistaa. He ovat kauhuissaan, ehkä syystäkin.

Rajoittamaton viestintä, edes jälkikäteen sensuroituna, ei Suomen päättäjille nyt vain mitenkään sovi, sen paremmin kuin se sopii viestinnän rajoittamisesta rahansa ansaitseville mediayrityksillekään. Molemmat kyllä keksivät tekosyitä ottaa sen hallintaansa.

Yksittäisten netinkäyttäjien ahdistelusta on edetty jo palveluiden tuottajien, ja seuraavaksi itse verkon infrastruktuurin tuottavien yritysten kimppuun.

Jos tällä tiellä jatketaan, tuloksena saadaan ennemmin tai myöhemmin aikaan rajoittamaton kontrolli. Tietenkään tämä ei ole varsinainen tavoite, mutta mitä muutakaan voi seurata, jos rajoituksia jatkuvasti lisätään?

 

Miksi ei nauraa?

”Hah hah, eihän ne mihinkään pysty!”
”Paranoidi!”

Kyllä poliitikkojen ja virkamiesten puheet aina aluksi naurattavat. Heistä tulee vaikutelma höpsöinä kukkahattutäteinä ja -setinä, ja heidän yrityksensä kansalaisten kontrollointiin näyttävät aina aluksi yhtä onnettomilta ja typeriltä kuin heidän lähtökohtansakin. Ja yritetyt keinot ovat, aluksi, aivan puutteellisia.

Mutta kun he tarpeeksi yrittävät, niin ne keinot alkavat parantua. Lähtökohdat taas EIVÄT parane. Jästipäät, jotka haluavat kontrolloida muita ihmisiä, eivät koskaan tule luopumaan ajattelumalleistaan.

Päin vastoin, he käyvät vain raivokkaammiksi, kun huomaavat, että heille nauretaan.

 

Mika Illman, julkisuuteen vaatimuksinesi!

Valtionsyyttäjä Mika Illman on jo aiemmin profiloitunut varsinaiseksi vapauden antisankariksi, eikä hän tänäänkään petä:

”Sanomalehden verkkokeskusteluista vastuu voi olla lehden toimituksella, mutta kysymys kuuluukin, miten iso vastuu on operaattorilla, joka vain pitää yllä tekniikkaa, mutta myötävaikuttaa kuitenkin aineiston saatavilla pitämiseen.”

Ei siis riitä, että viestin kirjoittaja on vastuussa sanomisistaan, ja palvelun toimitus / moderaattori voidaan saattaa vastuuseen viestin pitämisestä näkyvillä (ts. pakottaa poistamaan se).

Nyt vastuuseen halutaan myös teleoperaattori, joka alunperin mahdollistaa bittien siirtymisen kirjoittajan, palvelun ja lukijan välillä.

Niin, bittien. Joita operaattorilla ei lähtökohtaisesti pitäisi olla edes mitään oikeutta vilkuilla, vaan ainoastaan saattaa ne mahdollisimman nopeasti perille.

Tällaiset ideat ovat vihapuhetta Internetiä, sananvapautta, ja joka ainoan ihmisen omaa arviointikykyä kohtaan.

Suomeksi sanottuna kyseessä on vaatimus, että 2000-luvun viestinnän vallankumous vedetään vessasta alas, ja sen tilalle tuodaan totalitaarinen valvontakoneisto.

 

Vastaavia hankkeita maailmalla

Maailmalla yritetään kyllä sensuuria, myös ihan operaattoritasolla, jatkuvasti. Esimerkiksi Kiina, Iran, Kuuba yms. paikat ovat hyviä esimerkkejä.

Hallituksen esto- ja vakoilujärjestelmät toimivat tosi hienosti myös Egyptissä ja Libyassa – tosin niitä pystytettiin häthätää, kun niiden tarpeeseen herättiin hieman liian myöhään.

Näissä maissa väärinajattelijoille on/oli luvassa vähän kovemmat rangaistukset kuin ne sakkotuomiot, joita mm. Illman on täällä läpi runnonut.

 

Suomi amerikkalaisyritysten talutusnuorassa

Yhdysvalloissa, missä sananvapauden rajoittaminen ei oikein tule kyseeseen, vastaavaa sensuuria, operaattori/palveluntarjoajavastuita myöten, on ajettu lähinnä piratismin torjunnan nimissä.

Näitä lakeja on tungettu myös ”liittolaismaille” vaihtelevalla menestyksellä. Suomi on tähän mennessä ollut mallioppilas: täällä musiikin jakamisesta saa merkittävästi raskaamman rangaistuksen kuin esimerkiksi avoimista kehotuksista väkivaltaan.

Viimeisin Amerikan lakiuudistus joutui vain muutama päivä sitten vastatuuleen, kun suuryritykset Facebookista ja Googlesta alkaen tajusivat, että heidät todellakin voisi saattaa vastuuseen lähes mistä tahansa, mitä käyttäjänsä ovat tehneet.

Läpi mennessään nyt vaiheessa oleva SOPA (Software Online Piracy Act) edellyttäisi todella monen verkkopalvelun sulkemista, tai monimutkaisia, kalliisti toteutettavia rajoituksia, jotka luultavimmin ajaisivat käyttäjät pois.

Miksi valita piraatti

Suomessa tuhotaan rutiininomaisesti kansalaisten tulevaisuuksia langettamalla suuryritysten ajamissa näytösoikeudenkäynneissä järjettömiä rangaistusmaksuja uhrittomista rikoksista. Mikä huolestuttavinta, Arkadianmäeltä ei löydy poliittista tahtoa korjata asiaa. ”Tarttis tehdä jotain”-tason kommentteja ehkä saadaan parista suunnasta, mutta rohkeutta tuoda esiin todellisia ratkaisuehdotuksia puuttuu.

Piraattipuolueella on konkreettinen ja ainoa älyllisesti rehellinen ratkaisu tähän ongelmaan: luvatonkin tiedostonjako on harmitonta, siinä missä sen estämisyritykset äärimmäisen tuhoisia kansalaisten — niin tiedostonjakajien kuin muidenkin — yksityisyydelle ja oikeusturvalle, joten se tulee laillistaa. Mikä tahansa tiedostonjaon kieltävä malli vaatii lähtökohtaisesti kansalaisten viestinnän laajamittaista valvontaa. Paine tehdä rangaistuksista kohtuuttomia on myös todettu käytännössäkin suureksi: oikeustajulle vierasta kieltolakia rikotaan laajalti, joten kieltoa pitää epätoivoisesti pönkittää ristiinnaulitsemalla valikoituja varoittavia esimerkkejä.

Piraattipuolueen ratkaisun alustava poliittinen painoarvo Suomessa määräytyy pitkälti tulevissa vaaleissa. Monella äänestäjällä tulee eteen vaikea valinta: antaako äänensä Piraattipuolueelle vai sinne, minne se ilman Piraatteja menisi. Valintaa helpottanee se, että Piraateissa on ihmisiä moneen lähtöön: luultavasti löytyy joku, joka on suunnilleen samaa mieltä muissakin poliittisissa kysymyksissä. Toisaalta joitain arveluttaa se, että Piraattipuolueen läpimenevä ehdokas saattaisikin olla puolueen ydinagendan ulkopuolisista asioista eri mieltä.

Tässä on kuitenkin tärkeää huomata Piraattipuolueen ainutlaatuisuus: mistä muista poliittisista kysymyksistä oletkin kiinnostunut, niitä luultavasti jo ajaa eduskunnassa edes joku. Tiedostonjako-oikeusmurhille ei kukaan kuitenkaan vakavissaan yritä tehdä mitään, ja onpa eduskunnalla Lex Karpeloineen, Lex Nokioineen ja yksimielisesti läpimenneine nettisensuurilakeineen muutenkin varsin surkea yksityisyys- ja sananvapaushistoria.

Valitse siis Piraattipuolue. Koska oikeusvaltiokin tarvitsee puolustajan.

Allekirjoittanut on Piraattipuolueen kansanedustajaehdokas Helsingissä.

Sormenjälkirekisterin käyttöä ei pidä laajentaa

Tämä on Piraattipuolueen vastaus passien sormenjälkirekisterin käyttötarkoitusten laajentamista koskevaan kyselyyn Kerrokantasi.fi-verkkosivustolla.

”Tulisiko mielestäsi poliisilla olla mahdollisuus käyttää passin sormenjälkitietoja erityisen vakavien rikosten, esimerkiksi terrorismirikosten, murhan, tapon, seksuaalirikosten, törkeän pahoinpitelyn tai törkeän varkauden tutkinnassa?”

Piraattipuolueen mielestä sormenjälkirekisterin käyttömahdollisuuksia ei pidä missään tapauksessa laajentaa.

Sormenjälkirekisteri merkitsee pysyvän biotunnisteen keräämistä käytännössä kaikista kansalaisista. Sormenjälkien kerääminen passeja varten perustuu passien turvallisuuden parantamiseen, ei rikostorjuntaan. Sen rikostorjunnalliselle käytölle ei ole riittäviä hyväksyttäviä perusteita. Yhteiskunta, jossa rikosten selvittämisprosentti olisi 100, ei olisi enää vapaa yhteiskunta. Vapaudella on hintansa, mutta se on paljon pienempi kuin kaikkialle tunkeutuvasta valvonnasta aiheutuva hinta.

Mikäli käyttötarkoituksia kuitenkin laajennetaan, ne on ehdottomasti rajattava vain vakaviin henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin, eikä niitä saa missään nimessä käyttää pelkkien omaisuusrikosten selvittämiseen.

”Kuka saisi päättää sormenjälkitietojen käyttämisestä a) poliisi itsenäisesti b) tuomioistuin c) syyttäjä?”

Mikäli sormenjälkitietojen käyttömahdollisuuksia päätetään laajentaa siitä huolimatta, että perustuslakivaliokunta on jo tyrmännyt ajatuksen, että ehdotus on tietosuojan kannalta vaarallinen, että ehdotus on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten kanssa ja että ehdotus itse asiassa vaarantaisi sormenjälkien käyttömahdollisuudet rikostutkinnassa tietovuotoriskin johdosta, päätöksen tietojen käyttämisestä pitäisi olla tuomioistuimen, ei poliisin tai syyttäjän käsissä.

”Liittyykö sormenjälkitietojen käyttämiseen rikostutkinnassa mielestäsi oikeusturvakysymyksiä?”

Yksityisyyden loukkaukset merkitsevät tunkeutumista ihmisen identiteetin ydinalueille: ajatuksiin, mielipiteisiin, vakaumuksiin, ihmissuhteisiin ja elintapoihin. Kansalaisten säännönmukainen, laajamittainen valvonta johtaa vääjäämättä väärinkäytöksiin, eikä sille ole vapaassa yhteiskunnassa mitään perusteita.

Sormenjälkirekisteriä ei pidä laajentaa, vaan se on lakkautettava. EU-asetus velvoittaa lisäämään sormenjäljet passeihin, mutta se ei velvoita sormenjälkirekisterin perustamiseen, eikä rekisteriä ole perustettu esimerkiksi Ruotsiin eikä Tanskaan.

Suomessa poliisiviranomaiset olisivat halunneet käyttää rekisteriä laajasti rikosten selvittämiseen ja ehkäisemiseen. Tämä ihmisten yksityisyyteen rajusti tunkeutuva ehdotus sai perustuslakivaliokunnalta tylyä kritiikkiä. Perustuslakivaliokunta kehotti hallintovaliokuntaa harkitsemaan vakavasti sormenjälkirekisteristä luopumista. Lisäksi valiokunta totesi, ettei poliisille ole syytä antaa laajaa pääsyä sormenjälkitietoihin.

Poliisin käyttöoikeus rekisteriin rajattiin minimiin perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta, mutta oli odotettavissa, että käyttötarkoitusten laajentamista yritetään vielä myöhemmin ujuttaa läpi, ja näin on nyt käymässä.

On syytä pelätä, että sormenjäljet vuotavat jossain päin maailmaa järjestäytyneelle rikollisuudelle. Tällöin viattomat ihmiset saattavat joutua vakaviin vaikeuksiin, jos heidän sormenjälkiään on käytetty esimerkiksi väärennetyissä passeissa. Tällöin myöskin vaarantuisi sormenjälkien käytettävyys rikostorjuntaan, kun järjestäytyneiden rikollisryhmien olisi helppo käyttää väärennettyjä sormenjälkiä toimintansa peittelyyn. Sormenjälkipassien tietoturva ei ole missään nimessä aukoton.

Kaikkein vaarallisinta on, että sormenjälkitietoja saisi käyttää myös rikosten ehkäisyyn, siis ennen kuin mitään rikosta on edes tapahtunut. Tämä olisi äärimmäisen suuri periaatteellinen muutos ja tarkoittaisi käytännössä syyttömyysolettamasta luopumista. Ihmisiä ei voi vangita enneltaehkäisevästi, eikä myöskään heidän sormenjälkiään pidä voida käyttää ennaltaehkäisevästi heitä vastaan.

Ruotsin tekijänoikeuslainsäädäntö Yhdysvaltojen sanelemaa

Rickard Falkvinge, Ruotsin Piraattipuolueen perustaja, on saanut käsiinsä (Googlen käännös) Wikileaksin cablegaten viestejä, jotka todistavat piraattien aikaisemmin esitetyt väitteet.

Yhdysvallat on yksityiskohtaisesti sanellut Ruotsin lainsäädäntöä, ja Ruotsin korruptoitunut virkamieskoneisto/poliitikot ovat toteuttaneet vaatimukset kitisemättä. Aikaisemmin nämä olivat vain spekulaatiota, mutta nyt on mustaa valkoisella. Wikileaksia tarvitaan paljastamaan poliitikkojen korruptio, koska he eivät suostu avoimeen politiikkaan.

Falkvingen väitteet perustuvat diplomaattien viesteihin, jotka on osittain julkaistu SVT:ssä. Yhdysvaltojen politiikkaa kontrolloi vahvasti mediateollisuuden lobbarit, ja tämä valta ulottuu myös globaaliin politiikkaan. Saamme vielä odottaa, paljastuuko mitään Lex Karpelasta, mutta en ainakaan yllättyisi jos Suomeakin olisi ohjeistettu. Tosin Suomi jo joutui Yhdysvaltojen mustalle listalle. Ruotsi välttyi kohtalolta luovuttamalla kansanvaltansa.

Yhdysvallat saneli kuusi konkreettista tavoitetta tekijänoikeuslainsäädännölle. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta Ruotsi seurasi listaa ja toteutti toiveet. Listalle osui myös The Pirate Bayn asettaminen syytteeseen.

Politiikka vaatii avoimuutta. Wikileaks on hyvä alku, mutta sitä ei tarvitsisi, jos poliitikot ja virkamiehet tukisivat avoimuutta. Falkvinge osoittaa, että tekijänoikeuslaki ei ole tehty kansaa varten, vaan palvelee mediateollisuuden etuja. Tällainen toiminta ei kuulu oikeusvaltioon.

Hyvitysmaksun todellinen luonne

Tallennusmedioista maksettavan hyvitysmaksun luonne näyttäisi olevan monelle – eikä vähiten päättäjille – epäselvä. Ajankohtaisen keskustelun edistämiseksi tehkäämme perusasiat selviksi.

Teoriassa hyvitysmaksua maksetaan laillisesta yksityisestä kopioinnista. Se on veroluonteinen maksu siitä, että saamme laillisesti varmuuskopioida ostamiamme teoksia (paitsi jos ne ovat kopiosuojattuja), siirtää niitä erilaisiin soittolaitteisiimme, ja jopa kopioida itsellemme lainattuja alkuperäiskappaleita.

Hyvitysmaksun perusteena ei teoriassa ole laiton kopiointi. Kyseessä olisi tällöin huonosti kohdistuva kollektiivinen etukäteisrangaistus laittomasta toiminnasta, mikä istuisi oikeusvaltioperiaatteisiin varsin huonosti.

Mutta se teoriasta, mikä on tilanne käytännössä?

Käytännössä tekijänoikeuslakia on tiukennettu ja teoksia (erityisesti elokuvia) suojattu siten, että yhä vähäisempi osuus yksityisestäkään kopioinnista on enää laillista. Samaten käyttäjien kulutustottumukset ovat muuttuneet. Varmastikin esimerkiksi musiikin nettikauppojen hintoihin jo joka tapauksessa kuuluu oikeus tallentaa teos itselleen – eihän sitä muuten voisi kuunnella ollenkaan, ja kaupat toimivat usein myös maissa, joiden lainsäädäntöön ei hyvitysmaksujärjestelmää kuulu. Toisaalta suosiota saaneet streamauspalvelut kuten Spotify eivät edes tallenna ainakaan palvelusta riippumattomasti käytettäviä kappalekopioita käyttäjien levyille. Teorian mukaan olisi täysin luonnollista, että hyvitysmaksupotti tällaisen kehityksen johdosta pienenisi.

Kuitenkin maksupohjaa vaaditaan koko ajan kasvatettavaksi, vaikka perusteet näyttävät heppoisilta. Kuka oikeasti uskoo, että kovin moni tallentaa teratavuluokan ulkoisille levyille merkittävästi laillisesti kopioitua materiaalia? TV-tallenteilla se ehkä onnistuisi, mutta tallentavat digiboksit ovat jo aivan omassa hyvitysmaksukategoriassaan ja kattanevat valtaosan tällaisesta käytöstä. Kyllä ne erilliset levyt täyttyvät omien tiedostojen, valokuvien ja kotifilmien lisäksi pitkälti laittomasti hankitusta materiaalista jos ovat täyttyäkseen.

Käytännössä kyse onkin nykyään lähinnä laittoman kopioinnin sanktioinnista, kuten Keskustan kansanedustajat vieläkin suurempia maksupohjan laajennoksia kannattavan vetoomuksensa lopussa piratismiin vetoamalla jopa kautta rantain myöntävät.

Yhteenvetona voidaan siis todeta, että hyvitysmaksut ovat tosiasiallisesti perusoikeuksien vastainen kollektiivinen rangaistus, ja silloin kun tätä ei puolivahingossakaan myönnetä, niiden olemassaoloa perustellaan valheellisesti.

Pitäisikö ihmetellä, ettei järjestelmälle oikein löydy kunnioitusta?