Joukkovoimalla turvattomuudentunnetta vastaan

Torstain A-Talkissa keskusteltiin luottamuksesta poliisiin ja poliisin toimintakykyyn. Kansalaisten turvattomuudentunnetta nostaa niin oikeistolaiset katupartiot, heikosta taloustilanteesta johtuvat, yksilöitä rikosten tielle ajavat sosiaalistaloudelliset ongelmat, kuin ”vääränväristen” tekemät rikokset, olivat he sitten turvapaikanhakijoita tai pidempään suomessa oleskelleita maahanmuuttajia. Poliisikritiikin esilletuomiseksi lähetykseen oli pyydetty SKP:n Sippo Kähmi.

Väkivaltaa ei kaiketi koskaan maailmasta saada lopetettua, mutta liikkumisen turvaamiseksi meille täällä sivistyneessä yhteiskunnassa saattaisi löytyä epäkonventionaalinen mutta halpa, tehokas ja yhteisöllisesti kaikkia osapuolia palveleva ratkaisu.

Älyvalvonta ja mobiili oikeus

Yhdysvalloissa kansalaisoikeuksia valvovä järjestö ACLU tarjoaa mobiilisovellusta, joka toimittaa älypuhelimella kuvatun videon yhdellä klikkauksella ACLU:n palvelimelle, jottei sitä voisi kännykästä poistaa. Mobiili-oikeus -palvelu on tarkoitettu ehkäisemään laajalle levinnyttä poliisiväkivaltaa.

Kopioikaamme siis piraateille ominaiseen tyyliin hyvä idea ja päivittäkäämme sitä hiukan. Säilyttäkäämme poliisin ”väkivaltamonopoli”, mutta joukkoistakaamme valvonta.

Tarvitsemme poliittisesti riippumattoman ja hallintoon sitoutumattoman järjestön, joka tarjoaa vastaavaa palvelua – mutta ei pelkästään rajoittuen poliisiväkivaltaan, vaan kaikkiin niihin tekoihin, joissa esiintyy fyysistä väkivaltaa. Mobiilisovellus alkaa nauhoittamaan videota heti sovelluksen käynnistyttyä ja tallentaa kaiken suoraan järjestön palvelimelle, mukaanlukien GPS-koordinaatit. Järjestön 24h valmiudessa olevat työntekijät tarkastavat videot ja tarvittaessa pyrkivät ottamaan yhteyttä kuvaajaan tai toimittavat videon eteenpäin viranomaisille. Videoita ei voisi poistaa suoraan käyttäjän puhelimesta.

Vain sellaiset videot, jossa esiintyy tutkintakynnykselle yltävää väkivaltaa, päätyisivät eteenpäin, sijoittuvat tapahtumat sitten kotiin, kouluun tai kadulle. Poikkeussääntönä tilanteet, jolloin videolla on kyse yhteiskunnallisesti merkittävästä, muusta rikoksesta. Järjestön toki täytyisi toiminnassaan olla avoin ja nauttia korkeaa yhteiskunnallista luottamusta.

Videokuva on paras mahdollinen tekijän tunnistamiseksi. Valvontakameroiden jopa kymmenien metrien päästä otettu kuva jää kuitenkin toiseksi, jos sitä verrataan keskitasoisella kännykkäkameralla läheltä kuvattuun videoon. Valvontakameroita ei ole kaikkialla, ne eivät tallenna ääntä ja luovat pysyviä kustannuksia yhteiskunnalle.

Olettaen että yhteistyö virkamiesten kanssa sujuu, epäkonventionaali ratkaisu loisi viidessä vuodessa ympäristön, jossa älypuhelimen esiinkaivaminen lopettaisi väkivallan tehokkaammin kuin mikään ”kättä pidempi”, tilanteessa kuin tilanteessa. Ehkä tämä myös vastaisi ex-poliisiylijohtaja Paateron A-Talkissa esittämään toiveeseen, että poliisilla olisi ”silmiä ja korvia” kaikkialla. Ehdotus on toki parempi siten, että ihmisten inhimillisyyden (pikkumaisuuden, naapurikateuden) aiheuttamia turhia tutkintoja ei poliisin käsiteltäväksi tulisi.

Esittääkö Piraattipuolue siis valvonnan lisäämistä?

Emme, sillä kyse ei ole valvonnasta, eli ”muuttuvan tiedon seuraamisesta”. Ehdotuksessa on kyse todistusaineiston tallentamisesta rikoksentekohetkellä. Valvonnasta voidaan puhua enintään siinä määrin, mitä yksilö toteuttaa soittaessaan hätänumeroon kun havaitsee käynnissä olevan pahoinpitelyn.

Kansalaisten turvallisuus kuuluu puolueen agendalle, sillä yksilönvapaus on keskeisiä arvojamme ja väkivalta aina sen törkeä loukkaus. Lisäksi olemme ainoa puolue – siis riittävän anarkistinen – joka uskaltaa hakea ratkaisuja myös virkamieskoneiston ulkopuolelta. Joukkoistettujen, yhteiskunnalle halpojen ratkaisujen esittäminen nykyteknologialla tulee aina olemaan Piraattipuolueen agendassa keskeisellä paikalla.

Tapani Karvinen
Puheenjohtaja, Piraattipuolue

Urkintakynnys puolittuu, oletko valmis

Tapani Karvinen

Vuoden 2015 alusta lähtien poliisilla on oikeus ja kyky saada teletunnistetietosi jos sinua epäillään rikoksesta, jonka ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.

Viestintävirasto on antanut ensi vuoden alussa voimaanastuvaksi uuden määräyksen matkapuhelimesi tai nettitablettisi tunnistetietojen tallentamisesta. Määräyksessä kerrotaan myös ehdot, joilla tallennetut tiedot voidaan luovuttaa esitutkintaa suorittavalle poliisille. Viestintäviraston määräyksen mukaan velvollinen tietopyynnön oikeellisuudesta on operaattori. Operaattorit joutuisivat myös ylläpitämään rekisteriä, jossa tietopyynnöt säilytetään kaksi vuotta.

Moniongelmainen määräys siis käskee luottumuksellisten tietojen säilyttämisen rekisterissä, joka ei ole viranomaisten hallussa. Kun miettii, miten hyvin viranomaiset osaavat pitää rekistereiden väärinkäytön kurissa, voi vain toivoa yksityisen sektorin tekevän sen paremmin. Totuus kuitenkin jää pimentoon, koska jokaista hakua ei yksilöidä ja liitetä tietopyyntöihin. Oikeutta yksityisyyteemme valvoo eduskunnan oikeusasiamies.

Vuosi sitten hyväksytyn rikoslain päivityksen mukaan mukaan tunnistetiedot saa, jos on epäiltynä rikoksesta josta ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Aiemmin teletunnistetiedot sai tutkinnan avuksi pyytää, kun rikoksen ankarin rangaistus oli vähintään neljä vuotta vankeutta. Yhdessä nyt vuoden alusta voimaan astuvien määräysten kanssa voimme siis hyvin sanoa yhteiskuntamme urkintakynnyksen puolittuneen, jos rikoksentekovälineenä on käytetty telepäätelaitetta.

Teletunnistetietojen (joihin sisältyy myös laitteen sijaintitiedot) saaminen helpommin tuo varmasti lisää epäillyn henkilökohtaisia yhteyksiä tutkinnan piiriin. Sen lisäksi, että se nopeuttaa joidenkin tapausten selvittämistä, se myös moninkertaistaa työn tutkittavien verkostojen paisuessa. Tutkintaa voidaan toki tehostaa edelleen metadataa hyödyntämällä, mutta nähdäkseni kukaan ei halua Suomeen Stasin valvontametodeja. Tämä siis sen tosiasian lisäksi, että poliisiorganisaatiomme kuormittuisi tutkintapyynnöillä asioista, joihin syyllistyvät useat sadat tuhannet suomalaiset (etenkin nuoret aikuiset), ja joita koskevien lakien muuttamisen puolesta taistelee useampi kansanliike.

Tekninen valvonta ei ole täydellistä ja pääsääntöisesti aina yhtä kierrettävissä kuin kopiosuojauksetkin. Uudet valvonnan keinot synnyttävät ketjureaktion, jossa he, jotka valvontaa haluavat syystä tai toisesta kiertää, kehittävät uusia menetelmiä sekä levittävät aktiivisesti tietoa muiden käytettäväksi. Sitä mukaa, kun tiedusteluorganisaatioiden keinojen käyttö poliisin toiminnassa yleistyy, leviävät myös rikollisten keinot suuren yleisön käyttöön.

Tämä prosessi maksaa yhteiskunnalle molemmilla laidoilla, eikä toteutuneena tuloksena ole muuta kuin ilmapiirin kiristyminen.

Tapani Karvinen
pj, Piraattipuolue

ThePirateBay -serverit jälleen takavarikkoon

Seuraavaa voittoa waretuksenvastaisessa sodassa haettiin iskemällä ThePirateBay -palveluun maanantaiaamuna. Suurta katkosta se ei kuitenkaan aiheuta viihdehedonistin syötteeseen, sillä vaikka TPB ei heti nousisi, kaavanmukainen Hollywood -viihde on edelleen internetissä ilmaiseksi saatavilla, melkeinpä torrent -tekniikkaa helpommin useista verkon streaming -palveluista.

Maailma menettää TPB:n myötä tiedostonjaon pioneerityön tehneen ja myös ensimmäinen 3D-tulostusmallien jakamiseen ryhtyneen torrent -palvelun. Parempi esimerkki tiedostonjaon tärkeydestä on kuitenkin palvelusta löytynyt Nikola Teslan patenttikokoelma. Vaikka en itse sitä kykene hyödyntämään, pieni promille väestöstä pystyy. Jotta teoksen sisältämästä informaatiosta voisi manifestoitua ihmiskunnalle hyötyä, mahdollisimman monella tulee olla siihen esteetön, ilmainen pääsy.

On totta, että TPB oli peli- ja seksisivumainostuotoilla ylläpidetty, rankkaa uudistamista kaipaava latauspalvelu. Muut torrent -palvelut on rahoitettu pitkälti samalla tavalla, mihin suuri osasyy on se, että lain harmaalla alueella toimivissa palveluissa mainostamisessa on suuremmat riskit. Kehitystyökin tuppaa pitkässä juoksussa pysähtymään, jos resursseja ei ole.

Vääntö tiedon- ja tiedostonjaon vapaudeksi jatkuu, eikä taannoinen TPB -takavarikko vielä tarkoita palvelun pysyvää katoamista. Kuten tapana, ihmisyys keksii keinot ylittää kaikki eteentulevat haasteet.

Tapani Karvinen
pj, Piraattipuolue

Piraattina eurovaaleihin

Ihmiset oppivat kopioimalla muilta. Kaikki se tieto mitä meillä on tänään ja kaikki menestys perustuvat tähän yksinkertaiseen tosiasiaan – me kopioimme.

Tuhansia vuosia olemme parantaneet mahdollisuuksiamme kerätä ja levittää informaatiota. Informaation hallinnasta on aina taisteltu: vanhoista antiikin kirjastoista ja nykyajan internetistä. Kirjastoja on poltettu ja kirjarovioita pidetty. Natsihallinto piti moraalisesti oikeutettuna tuhota ”epäsaksalainen henki” polttamalla kirjoja jotka sisälsivät muita näkemyksiä.

Meidän aikanamme tekijänoikeushallinto puhuu digitaalisen hengen torjumisesta. He haluavat torjua vapaan pääsyn informaatioon ja tietoon, vaikka tämä ainoastaan parantaa yhteiskuntaamme. Tämän päivän kirjaroviot tapahtuvat digitaalisesti niin, että estetään pääsy sellaisiin internetin palveluihin, joita informaatiota kontrolloivat tahot pitävät moraalittomina, tai suljetaan niitä.

Yhteiskunta kuitenkin muuttuu jatkuvasti. Tänään saatamme liittää termin ”digitaalinen” elokuviin ja musiikkiin, mutta yhteiskunnastamme on tulossa yhä digitaalisempi! Voi tulostaa auton osia, polkupyöriä tai vaatteita tavaratulostimilla (3D-printterit). Tutkimukset kuinka tulostaa lihaa tai muita ruokia ovat niin edistyneitä, että ihmisten ruokkiminen tällä tavalla on pian todellisuutta.

Ne yhtiöt, joihin tavaratulostimet (ja muu uusi teknologia) iskevät, katsovat miten olemme aiemmin ratkaisseet asian. Ne haluavat myös asetettavan lakeja estämään uutta teknologiaa ajamasta niitä perikatoon. Ne toimivat aivan kuten elokuva- ja musiikkiyhtiöt ovat toimineet, eli yrittävät kriminalisoida tulevaisuuden.

Tällä hetkellä nämä yhtiöt sanovat, että niiden täytyy pysäyttää piratismi suojellakseen kuluttajia vaarallisilta asioilta kuten räjähtäviltä paristoilta tai laittomilta lääkkeiltä – tai yhtä hyvin viruksilta elokuvissa joita olet ladannut. Tulevaisuudessa virusten sanotaan olevan ruoassa, jota lataat laittomasti syöttääksesi perheesi sen sijaan että maksaisit ruokalisenssiä suuryhtiölle. Ei ole kyse kuluttajien turvallisuudesta vaan on kyse kontrollista sekä vallasta. On kyse rahasta.

Kehoni solut ovat kopioita vanhempieni soluista. Rokotteet jotka he ovat saaneet saattaisivat myös suojella minua. Tämän ollessa jo todellisuutta suomme yhtiöille oikeuden pitää järjettömiä geenipatentteja. On esimerkiksi olemassa hohtavia kaloja, jotka eivät saa lisääntyä, koska se loukkaisi patenttia. Jos annamme tällaista tapahtua yhteiskunnassamme, annammeko myös näille yhtiöille samoja oikeuksia omiin kehoihimme?

Suurimman osan elämästäni olen työskennellyt informaatio-aiheen parissa: aina varhaisesta lapsuudestani asti, kun kopioin ohjelmia ystäviltäni oppiakseni ohjelmoimaan, tähän päivään saakka, kun käytän näitä taitoja aktivistina, joka luo tärkeitä internetpalveluita. Yksi niistä oli The Pirate Bay, maailman suurin informaation jakelupalvelu, palvelu, joka pelottaa Hollywoodia niin paljon, että Valkoinen Talo meni Ruotsiin ja sanoi lopettavansa kaupankäynnin maan kanssa mikäli se ei tekisi loppua The Pirate Baystä. Lakeja ei ollut rikottu, mutta Ruotsi silti yritti pysäyttää palvelun. Laittoman ratsian jälkeen, jonka toteutti poliisi, joka oli tutkinnan aikaan myös töissä kahdessa Hollywood-yrityksessä, seurasi yksi suurimmista oikeudenkäynneistä Ruotsissa. Tuomari oli puheenjohtajana tekijänoikeusjärjestössä, joka lobbasi joidenkin Hollywood-yhtiöiden tukemana voimakkaampaa informaation kontrollia. Minut tuomittiin vankeuteen sekä sakkoihin, jotka olivat Ruotsin oikeushistorian suurimpia. Rikoksena oli avunanto avunantoon informaation välityksessä, jota mahdollisesti tapahtui luvattomasti jossain päin maailmaa.

Me jotka olemme Pohjoisesta pidämme järjestelmiämme eettisinä ja reiluina. Tämä oikeusjuttu sai kansan kyseenalaistamaan tuon näkemyksen. Se teki selväksi, että valta kuuluu niille joilla on rahaa. Minä en halua sellaista yhteiskuntaa!

Teen mitä voin auttaakseni niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita meillä on tänään, kuten myös niiden, joita meillä on tulevaisuudessa. Siksi olen päättänyt osallistua Europarlamenttivaaleihin 2014. Vaikka en olekaan poliitikko, tai kenties juuri siitä syystä, uskon että kokemukseni sekä tietoni voisivat auttaa luomaan kipeästi kaipaamiamme ratkaisuja. Yhteiskunnallinen valta tulee jakaa demokraattisesti. Kansan tulee päättää mitkä säännöt ja lait ovat olemassa, ei korruptoituneiden yhtiöiden. Meidän on uhrattava joitain asioita joita emme enää tarvitse tehdäksemme tietä uudelle parannetulle versiolle.

Ne jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti tietävät, että taistelen monien asioiden puolesta. Olen kasvissyöjä ja haluan siten parempaa eläintensuojelua ja ruoan sääntelyä. Olen huolestunut vallan keskittymisestä EU:hun, kuten myös henkilötietojen keskittymisestä suurille yhtiöille. Haluan toimivan sosiaalisen turvaverkon ja erittäin hyvän koulutuksen kaikille riippumatta sukupuolesta tai taustasta. Uskon, että huomisen luokkaeriarvoisuus perustuu siihen, miten ihmiset pääsevät käsiksi informaatioon ja tietoon. Taistelen aina lujaa enkä koskaan anna periksi auktoriteeteille niiden itsensä vuoksi. Kuten The Pirate Bay ei koskaan luovuttanut, en luovuta minäkään.

Kutsun yleensä itseäni sosialistiksi, vihreäksi ja piraatiksi. Monipuolisen taustani vuoksi – olen (muun muassa) hakkeri, aktivisti, taiteilija ja DJ – en sovi perinteiseen poliittiseen puolueeseen. Siksi olen päättänyt tuoda ehdokkuuteni puolueeseen, joka keskittyy harvoihin asioihin ja siksi sopii siihen mitä haluan saavuttaa: Piraattipuolueeseen. Uskon että meillä on valtava mahdollisuus vaikuttaa EU:hun ja haluan olla osa sitä.

Tällä hetkellä piraateilla on kaksi europarlamentaarikkoa, jotka molemmat ovat Ruotsista. Nämä kaksi ovat ainoat, jotka todella keskittyvät siihen, minkä näen olevan yhteiskuntamme tulevaisuuden perusta. Nämä aiheet ovat tärkeitä maailmanlaajuisesti, ei vain Ruotsissa. Ja kotimaani Suomi on jopa vieläkin riippuvaisempi digitaalisen alan tulevaisuudesta. Siksi Suomen on mielestäni aika saada piraatti Euroopan unioniin!

Peter Sunde

Antipiratismin epätoivoiset kasvot

TTVK ry on taas päässyt julkisuuteen usuttamalla poliisit takavarikoimaan 9-vuotiaan tytön tietokoneen ja vaatimalla tämän isältä kuuttasataa euroa korvauksena yhden albumin lataamisesta. Moni on pitänyt tapausta kohtuuttomana, mitä se toki onkin. Räikeät tapaukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä piraattien jahtaaminen on tämän yksityisen yhdistyksen päivittäistä toimintaa: tätä varten se on olemassa.

Suomen markkinat ovat rajalliset, ja netissä on näistä teoksista laajassa luvattomassa levityksistä vain pieni osa. Näitä TTVK seuraa. Aina kun julkaistaan jokin teos, jonka odotetaan nousevan listahuippuun, antipiraatit tarkkailevat torrent-sivustoja, ja kun julkaisut päätyvät niille, he seuraavat niiden lataamista.

Kerätään lista IP-osoitteista, jotka ovat ladanneet tiettyä julkaisua, jonka jälkeen haetaan oikeusistuimelta liittymien haltijoiden tiedot. Sitten lähetetään uhkakirjeet näiden koteihin, joissa vaaditaan tietty summa rahaa, tällä kertaa 600€. Tutkintapyyntö tehdään niistä, jotka eivät vastaa tai suosta maksamaan, minkä jälkeen tapaus etenee, usein kyseenalaiseen kotietsintään.

Joitain kuukausia sitten TTVK sai ensin Elisan ja sitten Soneran oikeuden päätöksellä estämään käyttäjiltään pääsyn The Pirate Bay -palveluun. Tämän seurauksena julistettiin riemulla, että palvelun käyttö on vähentynyt 70 prosentilla. Soneran ja Elisan osuus laajakaistaliittymistä on Suomessa käsittääkseni runsas 70%, ja näistä liittymistä ei enää suoraan pääse Piratebay’hin. Moni kiertää eston, koska se on varsin helppoa; tätä ei liene TTVK:n propagandaosasto ottanut huomioon laskuissaan.

Tietotekniikkaa tuntevat kommentaattorit suhtautuvat pääsääntöisesti epäuskoisesti antipiraattien edesottamuksiin ja pitävät näiden yrityksiä rajoittaa laitonta lataamista toimimattomina ja usein jopa naurettavina.

Uhkauskirjeiden lisäksi TTVK vaatii kohteiltaan täyttä vaitioloa oikeusjutun uhalla. Se esittäytyy viranomaisena, vaikka se on täysin yksityinen yhdistys vailla viranomaisasemaa, eikä se hoida viranomaistehtävää. Julkisuuslaki ei siis koske TTVK:ta.

Antipiraatit ovat nyt saaneet päällensä kritiikin vyöryn sosiaalisessa mediassa, ja onkin tärkeää että näistä asioista keskustellaan vakavasti. On kyse oikeusturvasta ja toisaalta myös luovan alan rahoituksesta ja rahankäytöstä. Piratismin vastaisessa sodassa raha menee käytännössä kaivoon.

Meidän on kuitenkin katsottava asiaa toisesta näkökulmasta. Mikä saa antipiraatit näin epätoivoisiksi? Mikä saa tekijänoikeusjärjestöt sekä tekijät ja artistit turvautumaan tällaisiin toimiin, jotka selvästikään eivät luovan työn tekijöitä auta saati vähennä laitonta lataamista?

Yksi syy on lainsäädäntö. Uusimman tapauksen kommentit ilmentävät selkeää hätää: TTVK puolustelee toimintaansa sanomalla että heillä ei ole mitään muuta keinoa puuttua asiaan, ja tämän järjestön ainoa tarkoitus on puuttua asiaan. Luovalla alalla kommentoidaan, että tekijöiden oikeuksia pitää puolustaa jotenkin ja laki ei anna muita mahdollisuuksia.

Tämä on dogmaattisuutta pahimmasta päästä. Dogmit ovat seuraavat:

  1. Laiton lataaminen vähentää tekijöiden tuloja, joten laittoman lataamisen vähentäminen lisää tekijöiden tuloja.
  2. Oikeusjutut ja uhkailut vähentävät laitonta lataamista.

Näillä dogmilla tekijänoikeusjärjestöt ovat toimineet kymmeniä vuosia, eivätkä heidän toimensa ole tuottaneet odotettuja tuloksia. Mitä dogmaatikko tekee kun tulokset kyseenalaistavat dogmit? Hän lyö päätä seinään yhä lujempaa. Keinoja muutetaan ja kehitetään, mutta dogmeja ei kyseenalaisteta. Jos pelotevaikutus ei toimi, lisätään pelotetta. Korvausvaatimukset lyödään pilviin ja toivotaan että sillä estetään laiton lataaminen. Eipä ole toiminut.

Tällä hetkellä tekijänoikeuslainsäädäntömme perustuu muun muassa juuri näihin virheellisiin dogmeihin. Mikäli sisällöntuottajat kyseenalaistaisivat nämä oletukset, se kyseenalaistaisi samalla TTVK:n olemassaolon ja suuren osan sen lobbaustyöstä viimeisten vuosikymmenien ajalta. Moinen käännös ei ole helppoa, eikä se tule tapahtumaan ennen kuin tekijät sitä oikeasti vaativat.

Tämäkään ei kuitenkaan ole helppoa, sillä nykyinen järjestelmämme ei ole kovin muuntautumiskykyinen. Se perustuu siihen että tekijät kuuluvat kaikki alansa yhteen tekijänoikeusjärjestöön, joka hallinnoi kaikkia sen asiakkaiden oikeuksia. Jaloilla ei yksinkertaisesti ole mahdollista äänestää jos haluaa toimia luovalla alalla, varsinkin kun on täytynyt sopia itsensä levy-yhtiöön tai muuhun julkaisijaan, jotta on ylipäänsä päässyt alalle.

Näkisin että ainoa järkevä etenemiskeino ja ensimmäinen askel tekijänoikeusuudistuksessa on muuttaa lainsäädäntöä niin, että kaikki lataaminen on laillista. Ensinnäkin tämä poistaisi motivaation ohjata resursseja hyödyttömään ”piraattien vastaiseen sotaan”. Toiseksi se pakottaisi luovan alan hylkäämään virheelliset dogminsa ja auttaisi ottamaan vastaan myös tuoreempia ansaintamalleja.

Kaikille olisi hyödyksi, että hylkäisimme yhteiskuntana vanhat harhaluulot. On vuosi 2012 ja puhutaan yhä piratismin vaaroista kuin missäkin 80-luvun kasettikopioinnin vastaisessa mainoksessa! Pitäisikö sitten tekijänoikeuksien haltijoiden nostaa kätensä pystyyn yksityisen kopioinnin edessä? Kyllä pitäisi. Tai oikeastaan sen pitäisi ojentaa kätensä kohti faneja ja asiakkaita ja lakata pitämästä näitä kaiken aikaa potentiaalisina rikollisina. Luvaton lataaminen ei ole koskaan merkittävästi vähentänyt luovan alan tuloja. Väittäisin että pikemminkin antipiratismi ja asiakkaiden jatkuva syytteleminen saa monet suhtautumaan koko alaan kyynisesti. Tämä jos mikä on ollut tuhoisaa luovan alan rahoituksen kehitykselle.

Et ehkä usko niihin tutkimuksiin, joiden mukaan piraatit käyttävät keskimäärin enemmän rahaa kulttuuriin, tai niihin, joiden mukaan luvattomalla lataamisella ei ole merkittävää vaikutusta luovan alan tuloihin. Saatat suhtautua skeptisesti uusiin, optimistisiin, rahoitusmalleihin, jotka eivät ole erityisen riippuvaisia tekijänoikeuksista. Mutta eikö sinustakin jotain ole mennyt pahasti pieleen, kun luova ala suojelee oikeuksiaan lähettämällä sadoille ihmisille kiristyskirjeitä vaitiolovaatimusten kera?

Yksittäisiä toimijoita ei välttämättä ole hyvä lähteä syyttelemään, vaan tärkeintä on kyseenalaistaa ne virheelliset oletukset, jotka ovat ajaneet luovan alan näin epätoivoiseen asemaan. TTVK ry:n toimintaa voi toki kritisoida. Yhdistyksen jäsenet ovat: Gramex, Kopiosto, Teosto, Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat SATU ry, Suomen elokuvatoimistojen liitto SEL ry, Suomen elokuvatuottajien keskusliitto SEK ry, Suomen muusikkojen liitto SML ry, Musiikkituottajat – Ifpi Finland ry, Av-tuottajien tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry, Suomen Musiikkikustantajat ry, Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry,Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto ry, Suomen Kustannusyhdistys ry, MTV Oy, Yleisradio Oy sekä Sanoma Entertainment Oy.

Suomen suurimmat piratismikorvaukset vahvistettu hovioikeudessa

Turun hovioikeus löi perjantaina oman sinettinsä Helsingin käräjäoikeudessa alkaneelle oikeusmurhalle.

Suomessa näyttää jo nyt vakiintuneen käytäntö, että Internet-palveluiden tarjoajat voidaan tuomita asiakkaidensa tekemisistä – mutta tämä toimii vasta tekijänoikeusrikoksissa, joissa on kyse isosta rahasta.

Ja palvelun tarjoajan status voidaan hovioikeudessakin päättää hyvin epämääräisesti, ks. alempi kuva.

Mistä tuo viimeinen lause on päätelty? Laista? Mitä kautta?

 

Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta 5.6.2002/458:

15§ Vastuuvapaus tietojen tallennuspalveluissa

Kun tietoyhteiskunnan palvelu käsittää palvelun vastaanottajan (sisällön tuottaja) toimittamien tietojen tallentamisen tämän pyynnöstä, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa tallennettujen tietojen sisällöstä tai välittämisestä, jos hän toimii viipymättä tallentamansa tiedon saannin estämiseksi:

1) saatuaan tietoonsa sitä koskevan tuomioistuimen määräyksen taikka, jos kysymyksessä on tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaaminen, saatuaan 22 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen;

2) saatuaan muuten tosiasiallisesti tietoonsa, että tallennettu tieto on ilmeisesti rikoslain (39/1889) 11 luvun 10 tai 10 a §:n taikka 17 luvun 18 tai 18 a §:n vastainen. (13.5.2011/512)
(9.7.2004/655)

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos sisällön tuottaja toimii palvelun tarjoajan johdon tai valvonnan alaisena.
DC++-hubin tapauksessa palveluntarjoaja ei ollut tallentanut mitään tietoa, eikä voi alun perinkään olla siitä vastuussa. Palvelun käyttäjät jakoivat palvelussa vain hetkellisesti listoja tiedostoista, joita heiltä, oman väitteensä mukaan, saattoi ladata.

Lataaminen tapahtui suoraan käyttäjän omalta koneelta, toisen käyttäjän koneelle. Kuten jo ohjelmiston nimestä (DirectConnect++) voisi ovelampi päätellä.

Laki ei ole sama kaikille

Yhä vieläkään operaattorit tai palveluntarjoajat eivät ole vastuussa asiakkaidensa vihapuheista, uhkauksista, kunnianloukkauksista, kiusaamisesta, vakoilusta tai muusta vainoamisesta. Kyseisenlaiset viestit esimerkiksi keskustelufoorumin ylläpitäjä joutuu poistamaan vasta, jos asianomistaja tai viranomainen niin vaatii, ts. saattaa ne palveluntarjoajan tietoon.

Ja jos kyse on esimerkiksi sähköpostitse tai puhelinverkon kautta tapahtuvasta pahanteosta, operaattoreilla ei ole mitään velvollisuutta – viestintäsalaisuuden puitteissa usein edes oikeutta – estää tällaista viestintää pelkän yhteydenoton perusteella, vaan siihen edellytetään oikeuden päätöstä.
Nyt tuomittu ”piraattipariskunta” ei ollut kuitenkaan saanut mitään sensuurivaatimuksia. Ei tekijänoikeuksien haltijoilta, joilla oli koko ajan keinot ottaa heihin yhteyttä, ja laillisesti vaatia esimerkiksi tietynnimisten tiedostojen sensurointia. Eikä sen puoleen tuomioistuimelta.

Oikeudenkäynnin tarkoituksena oli yksinkertaisesti sulkea satunnainen Internetistä löytynyt ”piraattipalvelu”, ja tehdä sen ylläpitäjistä varoittavia esimerkkejä.

Ja miten helposti tämä onnistuikaan! Pari kotietsintää, ja palvelimet olivat takavarikossa, ja pari oikeudenkäyntiä, niin vaadituista parin miljoonan korvauksista yli 800 kiloeuroa määrättiin maksettavaksi.
Käytännössä rangaistus tarkoittaa vain, että tuomitut ovat elinikäisesti maksukyvyttömiä. Muiden kuin tekijänoikeuskorvausten osalta todennäköisesti valtio joutuu suorittamaan maksut asianomistajille (esimerkiksi oikeudenkäynti- ym. kulut). Ja ne saattavatkin olla ainoat rahat, joita asianomistajat koskaan näkevät.

Raha puhuu

Vertailun vuoksi, suomalaiset teleoperaattorit sentään tuomittiin oikeudessa ”vain” estämään asiakkaidensa pääsy Pirate Bayhin. Operaattoreita ei suinkaan pakotettu luovuttamaan tietoja asiakkaistaan, tai laitteitaan takavarikkoon. Heitä ei ajettu alas kotietsintöjä varten. Estovaatimuksen toimitti ulosottomies, kun käräjäoikeus oli päätöksensä tehnyt.

Pirate Bayn (täysin tehottoman) sensuroinnin tarkoituksena ei suinkaan ole suojata kyseisiä operaattoreita vastuulta asiakkaidensa tekemisistä, vaan suojata tekijänoikeusmafiaa, jotta nämä eivät joutuisi haastamaan paljon rahakkaampia yrityksiä oikeuteen. Tulottomat nuoret ovat paljon helpompia saaliita tällaiseen noitaoikeudenkäyntiin.
Samalla hiljalleen hivutetaan Suomeenkin oikeuskäytäntöä, joka antaa yrityksille ja näiden etujärjestöille entistä vapaammat kädet, vallan sensuroida verkosta asioita, joita eivät sinne halua.

Kun tällaiset tapaukset etenevät hovin kautta korkeimpaan oikeuteen, niistä tulee ihan oikeasti ennakkotapauksia – ellei niitä kumota.

Teleoperaattoreiden voisi väittää myös tienaavan rahaa piratismilla, jos joku ostaa niiltä palvelua käyttääkseen sitä (muun muassa) laittomaan tiedostojen jakamiseen.

Turussa tuomitut piraatit eivät olleet rahaa tehneet, heidän palvelunsa oli puhtaasti sosiaalinen keskusteluverkko, jossa käyttäjät lisäksi pystyivät (joidenkin sääntöjen puitteissa) jakamaan tiedostoja keskenään. Kyseiset tiedostot eivät kulkeneet DC++-palvelimen kautta – kyseessä on teknisesti keskustelufoorumi, chatti.

Mitäs yrititte estää lapsipornon!

Tuomiosta tulee vaikutelma, että oikeus katsoi raskauttavaksi asianhaaraksi, että esimerkiksi lapsi- ja eläinpornon tai rasistisen materiaalin jakamisesta oli jaettu bännejä käyttäjille.

Tähän oli todennäköisesti käytetty jotain valmista estolistaa, joita DC++:lle on Internetistä saatavilla – jos esimerkiksi jakoon laittamiesi tiedostojen nimet sisältävät tiettyjä sanoja, sinut suljetaan pois palvelusta.

Ehkä ylläpitäjät kuvittelivat, että pitämällä kieltolistoja, he estäisivät palveluaan muodostumasta ikävien ihmisten kokoontumispaikaksi. Kuten oikeuden päätöksestä voi lukea, tekijänoikeuksien alaisia aineistoja olisi aivan mahdotonta torjua helppojen hakusanojen avulla. Sekin olisi kuitenkin ollut mahdollista, jos esimerkiksi Teosto olisi tarkalleen kertonut, minkä nimisiä tiedostoja ei saa jakaa.

Jos ylläpitäjät olisivat sallineet (myös helposti torjuttavan) laittoman aineiston jakamisen, olisiko tuomio ollut pienempi?

Jos olisi voitu katsoa, että ylläpitäjät eivät pitäneet minkäänlaista jöötä palvelussaan, olisiko asianomistajia alkanut kiinnostaa myös varsinaiset rikosten tekijät, eli ne parituhatta tiedostojen jakajaa, joille olisi koitunut paljon pienemmät korvaukset maksettavaksi kullekin?

Yhteen sanaan tiivistettynä: Kuvottavaa.

Halla-ahon tuomiosta

”Ei ole jumalaa, ei paholaista, ei taivasta eikä helvettiä. Ei myöskään ylösnousemusta eikä uudelleensyntymistä. Raamattu on ihmisten kirjoittama. Niin myös muut kirjoitukset sekä laulut. […] Hänet on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen, mutta hän sanoo sitä vain ihmisten puheeksi. Hän sanoo, ettei mikään ole Jumalan luomaa. Hän sanoo, että maailma on ollut valmis niin kauan kuin se olemassa on ollut. Ihmisten vika on se pahuus tai armo, joka kuolemassa toteutuu, eikä se sen jälkeen koskaan enää herää eloon.”

Näin selosti vakaumustaan Vöyrin käräjilla vuonna 1732 muuan Johan Isaksson Anttoli oikeuden pöytäkirjan mukaan. Jumalanpilkasta Anttolia ei kuitenkaan enää ruvettu syyttämään, sillä hän oli käräjillä vakavampien epäilyjen perusteella, joissa riitti pohdittavaa.

Sitten nykyaikaan. Korkein oikeus (KKO) on yksimielisesti tuominnut perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Uskonrauhan rikkomista oli: ”Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin: Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.”

Kiihottamista kansanryhmää vastaan oli: ”Seuraava täky kuuluu: Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.” (Muokkaus: Tämä oli satiirinen kommentti Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa oli väitetty alkoholihuuruisten tappojen olevan suomalaisten kansallinen tai ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.)

(Sitaatit KKO:n julkaisemasta tuomiosta.)

Olen täysin eri mieltä kuin KKO, jonka mielestä Halla-ahon rikos oli ”verraten vakava”. Päin vastoin, se oli verraten lievä. Lievän teosta tekee erityisesti sen ironinen konteksti ja viranomaisten toimintaan kohdistuva kärki. Paljon pahempaa on Suomessa julkaistu ja oikeudessakin käsitelty. Rankaiseminen näin vähäisestä teosta loukkaa vakavasti sananvapautta. Ei ole mitenkään perusteltua olettaa, että juuri Halla-ahon kyseessä oleva kirjoitus oikeasti lietsoisi rasismia tai heikentäisi joidenkin maahanmuuttajien turvallisuutta.

Voi olla, että suhtautumiseni asiaan suodattuu sen läpi, että olen lapsesta alkaen kasvanut Internetin muovaamaan mediaympäristöön. En koe painettua sanaa samalla tavalla pyhänä kuin monet vanhempien sukupolvien edustajat. Olen seurannut Internetin huumorisivustoja, joissa mikään ei ole pyhää.

Mielestäni rajunkin pilkan kuuluu olla sallittua. Arvovallan häpäiseminen epäkunnioittavalla viestinnällä on ihmisyhteisöihin aina kuulunut rituaali, josta ehkä tunnetuin ilmentymä on entisaikojen karnevaalikulttuuri. Karnevaaleissa sai saattaa vallanpitäjät naurunalaiseksi tavalla, joka muuten oli kiellettyä, ja 1500-luvullakin niiden yhteydessä tehtiin jopa leikkimielisiä kaupungintalojen valtauksia.

Kaikki pyhä, suojeltu ja arvovaltainen on häpäistävä silloin tällöin, sillä tämä auttaa ihmisiä tarkastelemaan uudesta näkökulmasta sääntöjen, tapojen ja muiden yhteiskunnallisten ilmiöiden oikeudenmukaisuutta. Näin tekivät myös Martti Luther ja muut luterilaiset aktivistit 1500-luvun saksassa. Ylläolevassa pilakuvassa pirut kuljettavat hirtettyjen paavin ja kardinaalien sieluja helvettiin. Kuvan yläpuolella latinankielinen teksti kertoo, että tämä on oikeudenmukainen rangaistus saatanalliselle paaville ja hänen kardinaaleilleen. Kuvan on julkaissut, kuten alareunassakin lukee, Martti Luther vuonna 1545.

Muuhun kuin väkivallalla uhkaavaan ”vihapuheeseen” puuttuminen oikeusteitse osoittaa arvostelukyvyn puutetta. Ihmisyhteisöjen luontaista vuorovaikutusta ei voida lainsäädännöllä kitkeä. Yhteiskunnallisen keskustelun käyminen oikeussalin kautta kärjistää keskustelua vain lisää. Se johtaa myös helposti oikeuslaitoksen politisoitumiseen, kun syyttäjille ja tuomareille kasautuu paineita tulkita lakia oman vertaisryhmänsä poliittisten näkemysten mukaisesti. Halla-ahon tapaus on esimerkki tästä politisoitumisesta.

En usko, että kaikkia vastaavia lausumia ja kaikkia henkilöitä kohdeltaisiin vastaavassa tilanteessa samalla tavalla kuin Halla-ahoa ja hänen kirjoitustaan. Nähdäkseni KKO:n tuomion taustalla vaikuttaa selkeästi tapauksen luonne valtionsyyttäjä Illmanin kokemana arvovaltakysymyksenä ja Halla-ahon persoona.

Taannoisten Muhammad-pilakuvien julkaisusta ei Suomessa edes nostettu syytteitä. Mikäli KKO:n nyt tekemää tulkintaa noudatettaisiin tasapuolisesti, myös osa kyseisistä pilakuvista olisi epäilemättä laittomia.

Lainaan valtakunnansyyttäjä Jorma Kalsketta Muhammad-pilakuvien osalta:

”Epäiltyjen toiminnan nimenomaisena tarkoituksena ei voida pitää säännöksen suojelukohteena olevien ihmisten uskonnollisten tunteiden loukkaamista. Päinvastoin pidän uskottavana, että epäiltyjen nimenomaisena tarkoituksena on ollut eräänlaisen, julkiseen valtaan kohdistetun vastalauseen ilmaiseminen. Tähän viittaa myös julkistettujen kuvien yhteydessä ollut teksti.”

Aivan samaa voi sanoa myös Halla-ahon kirjoituksesta. Huomionarvoinen on myös valtakunnansyyttäjän päätös vuodelta 2005 jättää syyttämättä katolista kirkkoa ja sen hierarkiaa arvostellut kirjoitus:

”Kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei kirjoituksessa täyttynyt koska siinä olleet lausumat olivat kohdistuneet katoliseen ja ortodoksiseen kristinuskoon ja niihin liittyviin suuntauksiin, oppeihin ja tapoihin sekä paavi-instituutioon. […] Uskonrauhan rikkomisen tunnusmerkistöä oli tässä tapauksessa tulkittava sananvapautta ja uskonnon vapautta suojaten supistavasti.”

Miksi nämä seikat eivät nyt Halla-ahon tapauksessa painaneetkaan? Korkein oikeus on nyt tehnyt selkeästi tiukemman linjauksen kuin se, minkä pohjalta valtakunnansyyttäjänvirasto on aiemmin tulkinnut vastaavia tapauksia.

Lakia on muutettava. Uskontojen pyhinä pitämät asiat eivät tarvitse eivätkä ansaitse erityistä lain suojaa. Kiihottamisena kansanryhmää vastaan tulisi pitää vain uhkaavia tai väkivaltaan yllyttäviä lausumia. Piraattipuolue ajaa näitä tavoitteita todistetusti.

KKO on kyllä siteerannut useita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuja. Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että EIT olisi todennut esimerkiksi taannoiset Muhammad-pilakuvat laittomiksi. Ehkä KKO on hieman ylitulkinnut EIT:n ratkaisuja. Onhan EIT myös todennut:

”Ellei ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia ”tietoja” tai ”ajatuksia”, joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät. Sananvapautta voidaan rajoittaa siten kuin siitä on määrätty ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa, mutta tällaisia rajoituksia on kuitenkin tulkittava suppeasti.”

Kirjoituksen alun sitaatin lähde:

Keskisarja, Teemu. ”Secoituxesta järjettömäin luondocappalden kanssa.” Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa. Helsingin yliopisto, 2006.

Kuvalähde:

Scribner, R. W. For the Sake of Simple Folk. Popular Propaganda for the German Reformation. Cambridge University Press, 1981.

Ps. Ks. myös aiempi kirjoitus aiheesta Piraattipuolueen blogissa.

Ranskan piraattilain ”menestys” on vitsi

Toissapäivänä Suomessa raportoitiin tekijänoikeusjärjestöjen innostuneen Ranskan piratisminvastaisen lain menestyksestä. TTVK:n Antti Kotilainen toisteli ranskalaiskollegojensa tarkasti valikoituja lukuja: suurin osa varoituskirjeen saaneista piraateista oli kuulemma lopettanut tiedostojen jakamisen, ja suurin osa muista lopettaisi, jos saisi varoituskirjeen.

Toisissa uutisissa puhuttiin jopa piratismin romahduksesta – ja huomautettiin, että se ei nostanutkaan musiikin tai elokuvien myyntiä: Englanniksi Torrentfreak, suomeksi Digilelut.fi.

Hadopin väitteet ”menestyksestä” ovat kuitenkin hyvin kyseenalaisia. Ranskalaislehti Le Figaro oli kumonnut väitteet piratismin vähenemisestä jo edellisellä viikolla.

Piratismi erikseen valvotuissa, nimetyissä P2P-verkoissa oli kyllä ensimmäisen vuoden aikana vähentynyt kolmanneksella. Tämän oli mitannut yksityinen tutkimusyritys Médiamétrie.

Miten mitattiin

Hadopin raportissaan käyttämä Médiamétrie // NetRatings Panel on kuluttajatutkimus, joka suoritetaan sekä puhelinkyselyin, että seuraamalla vapaaehtoisia Internetin käyttäjiä näiden koneille asennetulla seurantaohjelmalla, joka raportoi selailutottumukset Médiamétrielle verkon välityksellä.

Moniko teistä asentaisi koneelleen vakoiluohjelman vapaaehtoisesti? Moniko luottaisi ulkopuoliselle yritykselle kaiken selaimenkäyttönsä?

Tutkimus siis ei tällaisenaan varsinaisesti vakuuta. Mutta leikitään nyt vielä hetki, että tuo osaamattomien, yksityisyydestään välittämättömien käyttäjien lauma olisi todella kattava halkileikkaus Internetin käyttäjistä Ranskassa. Pardonnez-moi, mes amis!

Ainoastaan näiden käyttäjien selailua on siis seurattu. Hadopin raportin mukaan seuraaja ei voi tietää, mitä muuta käyttäjät tekevät koneellaan – heille on ainoastaan laskettu käyttäjiä ja käyntejä joillakin luetelluilla piraattisivustoilla, sekä tiettyihin tiedostonjako-ohjelmiin liittyvillä sivuilla.

Huomioita

1. Valvonnassa ollut ”piratismi” oli alkanut vähentyä jo kuukausina ennen lain voimaantuloa, eli valveutuneimmat näistäkin käyttäjistä minimoivat varoituskirjeiden riskin valmistautumalla hyvissä ajoin.

2. Samaan aikaan, kun vertaisverkkojen käyttö oli vähentynyt, streaming-palvelut ja suorat lataukset ovat lisääntyneet, ja olivat suositumpia kuin P2P-palvelut – jo ennen kuin yhtäkään varoituskirjettä oli lähetetty. Piratismi oli siis myös näiden valvottujen käyttäjien keskuudessa ainoastaan muuttanut muotoaan – poispäin jakamisesta, ja takaisin kohti perinteistä ”tyhmää” lataamista. (1)

3. Koko tutkimus on relevantti vain laillisen myynnin osalta, koska siitä on saatavilla tietoa kauppiailta itseltään. Spotifyn käyttäjämäärä oli moninkertaistunut (kuten muuallakin maailmassa), iTunes oli suvereeni markkinajohtaja ja lisäsi myyntiään reilusti (kuten muuallakin maailmassa). Pienemmät palvelut, erityisesti pelkästään Ranskaan ”piratismin kilpailijoiksi” suunnatut, ovat menestyneet huonommin (kuten arvata saattoi). Olisi kannattanut kilpailla hinnalla ja käytettävyydellä, eikä pelkästään laillisuudella?

4. Musiikin myynti perinteisillä levyillä sun muilla lärpäkkeillä on vähentynyt reilusti, kuten muuallakin maailmassa. Sille nyt ei voi mitään. Ja kokonaisuutena musiikkiteollisuus varmasti kärsii, sillä sen bisnes on ollut monopoliasemassa kerätä hervottomat katteet nimenomaan levyistä.

Ranskan presidenttiehdokkaista joka ainoa on tähän mennessä ilmoittanut olevansa valmis kumoamaan Hadopin ostaman, typerän, kansalaisoikeuksia loukkaavan ja äärimmäisen epäsuositun lain. Nopeastikohan mieli muuttuu, kun joku heistä lopulta valitaan?

(1) Pelkästään tiedostoja lataava piraatti muuttuu aktiivisesta jakajasta passiiviseksi kuluttajaksi, ja piratismista katoaa paljolti se välitön, puskaradiomainen mainostuselementti, joka vapaammassa ympäristössä lisää myös laillisten tuotteiden suosiota.

Vertaisverkossa kustannat kiinnostavan sisällön jakamisen itse, ja jaat sitä kaikkein tehokkaimmin naapureillesi. Suorista latauksista tai streaming-sivustoilta bitit tukkivat runkoverkkoa tuhansien kilometrien matkalta, ja kustannukset lankeavat palvelun tarjoajalle. Joka saattaa olla jopa voittoa tuottava yritys – ja näin ollen tekee rahaa tekijänoikeuksien alaisilla sisällöillä. Kumpi olikaan parempi vaihtoehto? 

ACTA on saanut paljon hyvää aikaan

Menneinä viikkoina on tapahtunut paljon. ACTAn saama huomio on nostanut tekijänoikeuskeskustelun päivänpolitiikkaan, ja tuntuu, että myös muut kuin piraatit ovat alkaneet ottaa asioista selvää.

Tuskin kukaan meistä osasi odottaa näin hyviä tuloksia, kun häthätää Suomessakin kyhäsimme ensimmäistä mielenosoitusta helmikuussa. Tämä, jos mikä, valaa uskoa siihen, että kansalainen voi vaikuttaa!

Torstaina, 8. maaliskuuta, eduskunnan kyselytunti antoi jo viitettä, että Kokoomus on Suomessa melko lailla yksin ACTAn takana – ja jo puolustuskannalla. Hallituskumppaneiden kysymykset ja Stubbin selittelyt ovat minulle erityisen mieluisaa luettavaa.

Jo aiemmin oppositiosta on kuulunut hyvin kriittisiä ääniä sekä ACTAa että koko nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää kohtaan. Mutta nyt myös hallituksen sisäinen oppositio on herännyt, minkä saattoi haistaa jo tuosta kyselytunnista.

Kansalaisinfo perjantaina 9.3.

Jaakonsaari, Jungner, Palmulehto, Rechardt, Kaleva, Nojonen

 

Tuota kyselytuntia seuraavana päivänä eduskunnan Kansalaisinfossa kuulosti, että jopa Mikael Jungnerilla olisi piraattihattu päässä. Jo avauspuheenvuorossaan hän harhautui puheenaiheena olleesta ACTAsta, edeten Lex Nokian ja jopa Guggenheimin kautta kritisoimaan ensin suljettujen ovien politiikkaa, ja sitten koko nykyistä sisältöteollisuutta ja IPR-monopolien valtaa:

”Meillä on tää vanha hallintaan perustuva maailma, jossa sisältöjä jaetaan mekanismeilla, joissa on portinvartijoita, jotka on isoja, lähes monopoleja tai oligopoleja, ja se rahantekokone, ja se tavoitteellisuus ja jäykkyys on selkeesti haittaamassa tän sisältöteollisuuden ja luovuuden mahdollisuuksia.”

”Kiitos tekniikan, yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus tänään tehdä huikeita asioita; mutta kaikki tää potentiaali jää toteutumatta sen takia, että meillä on rakenteita, jotka pakottaa toimimaan tietyllä tavalla.”

Erityisen mieleenpainuva pointti Jungnerilta oli, että olemme rakentaneet Atlantin yli ”valtavan putken Yhdysvaltoihin”, ja että raha tuossa putkessa virtaa nimenomaan länteen päin, sikäläisen teollisuuden ehdoilla.

Euroopan pelikehittäjiä edustanut Jari-Pekka Kaleva oli ACTAn suhteen pessimistinen, ja koki sen pikemminkin uhkaavan kuin suojelevan alaansa. Hänen teollisuutensa on sopeutunut Internetiin mainiosti, ja on verkon avoimmuudesta ja vapaudesta riippuvainen. Portinvartija- ja sensuurijärjestelmät asettaisivat pienemmät pelifirmat oitis alisteiseen asemaan:

Ulkoministeriön kaupallinen neuvos Mary-Anne Nojonen jatkoi esimiehensä Stubbin selittelyjä: ”sopimus nyt on tällainen, kun ei ne muut mihinkään muuhunkaan suostuneet” (vapaasti suomennettu). Aivan kuin Suomen olisi ollut pakko allekirjoittaa edes jotain?

IFPIä edustanut lakimies ja Gramexin hallituksen jäsen, Lauri Rechardt, oli selkeästi ACTAn ja vahvempien tekijänoikeuksien kannalla. Mutta mies vain hieroi naamaansa, virnuili väkinäisesti, ja pyöritteli päätään vähän väliä, kun puheenvuoro toisensa jälkeen kyseenalaisti hänen hienon bisneksensä, joka on imeä rahaa tekijänoikeusdinosaurusten kuolinkamppailusta.

Rechardt aloitti oman avauspuheenvuoronsa suoraan TO-propagandabingolla: ”työpaikat… henki ja terveys… järjestäytynyt rikollisuus”.

Myöhemmin yleisön eturivistä löytynyt Poptorin Erkki Puumalainen kyseenalaisti Rechardtin näkemyksiä rajusti – hänen mukaansa muun muassa:

”Nää isot jätit, jotka omistaa nyt, jotka on ostaneet nää Fazerit ja kaikki […] Ne saavat itse asiassa paljon paremmat bisnekset siitä ettei ne tee mitään, elikkä vaan jatkaa sitä suoja-aikaa.”

”Se 60-luku, he eivät ole maksaneet siitä mitään, silloin kun on 25 vuodesta suoja-aika kasvanut 50 vuoteen, sillä välillä syntyi vain arvonnousu sille omistukselle, ja kun siitä syntyy sitten suvereeni määräysvalta, jossa voi vaikuttaa muihin liiketoimintoihin, niin tää on kansallinen kysymys, ja tää synnyttää vääjäämättä arvokeskustelutarpeen.”

Puumalaisen mukaan artistien varsinainen työnteko on muuttunut lähes arvottomaksi, ja tuon työn tulokset siirretään järjestelmällisesti ulkomaisen verotuksen piiriin, tuottamaan riskitöntä rahaa vuosikymmeniksi. Vaikea olla eri mieltä siitä, että tämä on todellinen ongelma.

 

Tampereen mielenosoitus lauantaina

Viime tingassa järjestyneellä laina-autolla me helsinkiläiset pääsimme ulkoiluttamaan ACTA-possukylttiämme myös Tampereelle. Sorsapuistoon kerääntynyt noin sadan ihmisen mielenosoitus oli Tampereen mittakaavassa huomiotaherättävän iso. Poliisiauton johtaman pikamarssin jälkeen päästiin asiaan Keskustorilla.

Ensimmäisinä äänessä olivat Tatu Ahponen (Vanu) ja Olga Haapa-aho (Virnu):

Harri Kivistö (Piraattipuolue):

Kyuu Eturautti edusti Sananvapauden puolesta ry:tä:

Oula Lintula Muutos 2011-puolueesta:

Tällä hetkellä lähinnä Iron Sky-leffasta tunnetulla Jarmo Puskalalla oli hyvin sama näkökulma kuin Timo Vuorensolalla pari viikkoa aiemmin Helsingissä:

Puskala on muuten nyt valittu uuteen tekijänoikeuksien neuvottelukuntaan, jonka koostumus vaikuttaa paljon tasapuolisemmalta kuin entisen tekijänoikeustoimikunnan. Voin vain toivottaa menestystä.

Vielä lopputerveisiksi neljä puheenvuoroa yleisöltä:

Olette hienoja ihmisiä. Kiitoksia ja aplodit!

Tällä viikolla ACTA-asia on ollut Ylellä esillä ainakin kolmesti:

Tiistainen Ylen Aamu-TV:ssä Effin Ville Oksanen vs. ulkoministeriön Mary-Anne Nojonen:

http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/tv/1481363

Radiossa, ensinnäkin Palmulehto ja Rechardt:

http://areena.yle.fi/audio/1331731200013

Sitten, Internet-yhdistyksen, Effin ja Housemarquen edustajat keskustelevat hieman:

http://areena.yle.fi/audio/1331724175113

Blogauksen Kuvat ja videot: Hannu Mäkäräinen, Jönni Heinistö, minä

Kaikkea sisältöä saa käyttää vapaasti.

Miten olisi karkotus Yhdysvaltoihin?

Englantilainen opiskelija Richard O’Dwyer on pahoissa ongelmissa. Hän ylläpiti sivustoa, jolla linkitti muilta sivustoilta katsottavissa oleviin TV-ohjelmiin. Kaikki, mitä hän teki, oli hänen kotimaassaan laillista – mutta se ei häntä auttanut.

Yhdysvaltain tulliviranomaiset takavarikoivat O’Dwyerin sivuston, tvshack.netin, domain-osoitteen jo kesäkuussa 2010. Tämä onnistui, sillä .net -osoitteita hallinnoidaan Yhdysvalloista käsin. O’Dwyer reagoi tähän vain rekisteröimällä uuden domainin, johon jenkkiviranomaisilla ei ollut hallintaa. Kaikki hyvin? No ei.

Vain kuukausia myöhemmin poliisit, mukanaan kaksi tuntematonta amerikkalaista miestä, tulivat vierailulle O’Dwyerin kotiin. Tämä oli jo varsin erikoinen huomionosoitus. Ihan ystävällismielisen keskustelun jälkeen hän päätti vapaaehtoisesti ajaa sivustonsa alas, välttääkseen mahdolliset ongelmat.

Joka tapauksessa häneltä takavarikoitiin tietokoneita. Mutta kun ei ollut tehnyt mitään väärää, niin miksi pelätä?

Pelon aihe materialisoitui keväällä 2011. Britannian poliisi oli kyllä päättänyt lopettaa jutun tutkinnan, mutta Yhdysvallat vaati O’Dwyeriä luovutettavaksi!

Ja tässä kuussa brittioikeus päätti, että O’Dwyer voidaan lähettää Yhdysvaltoihin tuomittavaksi rikoksistaan.

Vielä kerran: O’Dwyer ei tehnyt mitään mitään laitonta kotimaassaan. Myöskään hänen sivustonsa ei sijainnut amerikkalaisella palvelimella. ”Rikos” Yhdysvaltalaisia oikeudenhaltijoita vastaan tapahtui siis kokonaan maassa, jossa rikosta ei voinut tapahtua. Ja nyt tuon maan oikeus on määrännyt hänet luovutettavaksi Yhdysvaltoihin.

Yhdysvalloissa tuomio ”rikoksesta” voi olla vuosien vankeus. Plus tietenkin tähtietieteelliset korvaukset – joita O’Dwyer tuskin pystyy ikinä maksamaan.

Melko sanattomaksi vetää. Perusteluina oikeuden päätöksessä mainittiin, että rikos olisi vaikuttanut Yhdysvaltoihin; osa TV-ohjelmista oli amerikkalaisia, kuten oli osa niiden katsojistakin. Joten O’Dwyer oli edistänyt tai helpottanut rikosta Yhdysvalloissa. Linkittämällä toisten tarjoamia ohjelmia Isossa-Britanniassa.

Wired: US wins extradition of Richard O’Dwyer

ArsTechnica: US Wins Extradition of College Kid From England