ThePirateBay -serverit jälleen takavarikkoon

Seuraavaa voittoa waretuksenvastaisessa sodassa haettiin iskemällä ThePirateBay -palveluun maanantaiaamuna. Suurta katkosta se ei kuitenkaan aiheuta viihdehedonistin syötteeseen, sillä vaikka TPB ei heti nousisi, kaavanmukainen Hollywood -viihde on edelleen internetissä ilmaiseksi saatavilla, melkeinpä torrent -tekniikkaa helpommin useista verkon streaming -palveluista.

Maailma menettää TPB:n myötä tiedostonjaon pioneerityön tehneen ja myös ensimmäinen 3D-tulostusmallien jakamiseen ryhtyneen torrent -palvelun. Parempi esimerkki tiedostonjaon tärkeydestä on kuitenkin palvelusta löytynyt Nikola Teslan patenttikokoelma. Vaikka en itse sitä kykene hyödyntämään, pieni promille väestöstä pystyy. Jotta teoksen sisältämästä informaatiosta voisi manifestoitua ihmiskunnalle hyötyä, mahdollisimman monella tulee olla siihen esteetön, ilmainen pääsy.

On totta, että TPB oli peli- ja seksisivumainostuotoilla ylläpidetty, rankkaa uudistamista kaipaava latauspalvelu. Muut torrent -palvelut on rahoitettu pitkälti samalla tavalla, mihin suuri osasyy on se, että lain harmaalla alueella toimivissa palveluissa mainostamisessa on suuremmat riskit. Kehitystyökin tuppaa pitkässä juoksussa pysähtymään, jos resursseja ei ole.

Vääntö tiedon- ja tiedostonjaon vapaudeksi jatkuu, eikä taannoinen TPB -takavarikko vielä tarkoita palvelun pysyvää katoamista. Kuten tapana, ihmisyys keksii keinot ylittää kaikki eteentulevat haasteet.

Tapani Karvinen
pj, Piraattipuolue

Hyttysen kusi: tosielämän esimerkki

2003: Amerikkalainen terveydenhuoltofirma nimeltä Kaiser Permanente päätti ottaa käyttöön terveystietojärjestelmän nimeltä Epic. Firmalla on hieman yli Suomen väkiluvun verran asiakkaita, kymmeniä sairaaloja ja satoja klinikoita. Kaiken piti sujua helposti, sillä Epic oli jo tuolloin terveystietojärjestelmien markkinajohtaja Yhdysvalloissa. Kyse on samasta tuotteesta, jota Accenture nyt kauppaa HUSille ja koko Suomelle.

Hinnaksi arvioitiin $1,8 miljardia, ja aikaa piti kulua kolme vuotta. Kuten Suomi, myös KP tarvitsi järjestelmälle hieman räätälöintiä, mutta osaavien konsulttien avulla kaiken piti onnistua helposti.

2006: Projekti oli hieman viivästynyt. Käyttöönoton lopulliseksi hinnaksi arvioitiin kolme miljardia, ja valmista arveltiin olevan vuonna 2008.

2009: Projektin hinta oli noussut 4,2 miljardiin dollariin, mutta järjestelmä oli saatu käyttöön jo lähes koko organisaatiossa.

Hyttysen kusta! Hinta on sivuseikka, senkin Linux-piraatit! Varmasti tulee onnistumaan kaikki!”

Emmehän me protestoineet pelkästään projektin hintaa, vaan sitä, että jälleen ollaan ostamassa huonoilla ehdoilla huonoa, jo alunperin vanhanaikaista tuotetta, etukäteen kulisseissa räätälöidyllä muka-kilpailutuksella. Että jälleen kerran ollaan astumassa samoihin sudenkuoppiin kuin näissä hankinnoissa aina ennenkin.

Ollaan tekemässä sellaista ostosta, jossa myyjä voittaa, jos tuote EI valmistu ajallaan, EI toimi, EIKÄ varsinkaan tule sopimaan alkuperäiseen budjettiin. Kuten tiedämme, tämmöinen tuote tuottaa Suomessa liikevoittoa vuosien, jopa vuosikymmenten ajan, kunhan toimittajana vain on tarpeeksi suuri, luotettava, ja ennenkaikkea, hyvin poliitikkoihin kytkeytynyt softatalo.
Jos alkuperäinen hinta-arvio on esimerkiksi 400 miljoonaa, HUS tuskin tulee selviämään hankinnasta alle miljardilla.

Rutosti lisäkuluja muodostuu jo siitä, että vanhoille, jo kertaalleen irtisanotuille järjestelmille joudutaan väkisinkin ostamaan erittäin kallista jatkoaikaa, tekohengitystä. Jyrki Kasvin kuvaama ”pakko onnistua” -tilanne ei ole suomalaisissa tietojärjestelmäprojekteissa mitään uutta, ja yleensä siitä on selvitty – tietenkin – kaatamalla lisää rahaa konsulteille.
Tietysti tämänkertaisessa suunnitelmassa on jotain hyvääkin. Alkuvaiheessa katastrofi koskee vain HUSin aluetta, joten kaikkien virheiden, viivästysten ja ongelmien jälkeen käyttöönotto muussa maassa lienee tavallista tuskattomampaa.

Amerikassa totesivat jälkeenpäin, että uusi tietojärjestelmä kannattaa ottaa käyttöön aina ensin yhdessä sairaalassa, ja levittää eteenpäin vasta kun puutteet on korjattu. Muutoin koulutuskustannukset ja oudon järjestelmän aiheuttama työnhukka muodostavat jopa 50% koko käyttöönoton kuluista.

Noilla opeilla myös Epicin käyttöönotot ovat viime aikoina sujuneet hieman paremmin. Mutta Accentureen en luottaisi – eihän onnistuminen ole heidän etunsa mukaista. VR:n lippujärjestelmästäkin alkoi tulla kunnolla rahaa vasta, kun junalippuja ei saanut mistään muutamaan päivään.

Me tietojärjestelmähankinnoista huolestuneet ihmiset haluamme kertakaikkiaan lopun tällaiselle kuppaukselle.

Kannattaisi siis kuunnella sellaisia ammattilaisia, joiden tulot eivät ole käänteisesti verrannollisia kompetenssiin. Eikä mitään puoluetoimistoissa, suuryrityksissä ja verorahastoissa korruptoituja äijiä.

Miten Accenture kuppaa

Accenture itse suositteli Epiciä toimiessaan konsulttina HUS:lle. Samaan aikaan yritys kuitenkin oli jo aloittanut valmistelut: se oli hankkinut yksinoikeudet edustaa Epiciä Suomessa, vaikka valehtelikin tehneensä näin vasta raportin valmistuttua.

Kyseinen Sirius-kartoitushanke on Sitran käsialaa, ja Sitran puolelta projektia konsultoi Accenturen ex-pomo Markku Silén. Accenturen johtaja taas on pitkän linjan keskustavaikuttaja, pääministeri Vanhasen avustajana tunnettu Mika Rossi.

Suomessa tästäkin källistä nousi vain pieni myrsky vesilasissa, ja se tuntuu jo jääneen unholaan?

Miten Epic yritetään myydä

Kuten yleensä laajaa tietojärjestelmää kaupitellessa, nytkin luvataan, että lopulta, viimein, tällä kertaa, järjestelmätoimittaja kuuntelisi käyttäjien toiveita.

Tämänpäiväisessä HUSin tiedotustilaisuudessa erikoislääkäri Tinja Lääveri (HUS tietohallinnosta, mukana Sirius-selvityksessä) olikin korostanut, miten tällä kertaa panostettaisiin käytettävyyteen ja kuunneltaisiin käyttäjien toiveita.

Juuri näin Epiciä on markkinoitu muuallakin maailmassa. Nimenomaan lääkäreiden kautta, ja lupauksilla, jotka liittyvät lähinnä käyttöliittymään. Juuri näin siitä on tullut Yhdysvalloissa erittäin suosittu.

Käyttöliittymä on toki ensiarvoisen tärkeä, mutta vain pieni osa laajasta järjestelmästä. Epicin tapauksessa konepellin alta löytyy erittäin outo, erittäin vanhanaikainen MUMPS-tietovarasto, jolla on aivan omanlaisensa ohjelmointikieli.

Tässä tapauksessa MUMPS-implementaation nimi on Intersystems Caché, ja sen päälle on vielä lisäksi rakennettu relaatiotietokanta, nimeltään Chronicles ERDBMS. Perse edellä kuuhun.

Tällaiset vempeleet ovat suomalaisille IT-osaajille tuntemattomia, ja hyvästä syystä. Kaikenlaiset korjaus- ja muutostyöt tulisivat siis tavallistakinkalliimmaksi. MUMPSin käyttäjiä löytyy lähinnä Amerikasta, ja he suoraan sanoen vihaavat työtään. Nokian insinöörejä tällainen paskaduuni tuskin kiinnostaa.
Vaan ehkä työkkärissä voitaisiin passittaa pitkäaikaistyöttömiä demoscene-veteraaneja MUMPS-kurssille? Työhän on vähän kuin koodaisi symbolista konekieltä, jollekin käsittämättömän oudolle konearkkitehtuurille, ja vielä saisi rahaa siitä.

Näh. Epicin leviäminen Yhdysvaltain ulkopuolelle pitäisi pysäyttää, ennenkuin on myöhäistä. Jenkeille sopivat tuumat ja unssit, jalat ja paunat, asiakkaiden rotuerottelu, täysin yksityistetty terveydenhuolto ja avoin korruptio. Me emme tällaisia kaipaa.

ACTA – viimeinen taisto lauantaina?

ACTAn käsittely on edennyt EU-parlamentissa, samaan aikaan kun useampi valtio unionissa on jo ilmoittanut, että ei tule sopimusta hyväksymään.

Kaikki neljä komiteaa, jotka ovat käsitelleet ACTAa viime kuukaudet, ovat antaneet selkeän kielteisen kannan. Kehityskomitea, kansalaisvapauksien komitea, teollisuuskomitea ja lakiasioiden komitea olivat kaikki yksimielisiä – EU ei voi liittyä tähän sopimukseen.

Voidaan vain ihmetellä, miksi niin monet Euroopan valtiot alunperinkään allekirjoittivat sopimuksen. Vastaus on, yksinkertaisesti, että sen piti ”vain mennä läpi”. Ilman että maiden yksityiset tai yhteiset lainsäätäjät, tai varsinkaan äänestäjät, olisivat ehtineet kiinnostua siitä. Sen piti mennä läpi ohi demokratian, ja sen tarkoitus oli kaapata demokratia.

Lisää salaisiin ACTA-neuvotteluihin liittyviä dokumentteja on saatu julkisuuteen, ja ne eivät todellakaan maalaa kaunista kuvaa Euroopan komissiosta.

Neuvottelukierroksella toisensa jälkeen, komissio kieltäytyi ajamasta Euroopan, eurooppalaisten, tai maailman etua, sen sijaan tukien Yhdysvaltain vaatimuksia joka asiassa. Tämä ei ollut edes mitään kompromissien tekemistä, vaan täydellistä rähmälläänoloa Yhdysvaltain, ja tarkemmin sikäläisen teollisuuden, edessä. Amerikassa yritykset kyllä saivat tietoa, ja pääsivät sanomaan sanottavansa – koko sopimushan on laadittu tilaustyönä nimenomaan niiden hyväksi.

Sopimusta on syytelty epämääräiseksi, mutta sitä se onkin tarkoituksella. Teksti jättää jopa ”väärennöksen” tulkinnan avoimeksi. ACTAn alaisuudessa näistä tulkinnoista eivät edes päättäisi lainsäätäjät tai oikeusistuimet, vaan epädemokraattisesti valittu ACTA-komitea. Kyseessä on harvinaisen suora yritys siirtää valtaa pois valtioilta ja äänestäjiltä, ja antaa se suuryrityksille ja lobbareille.

Vielä kerran kaduille

Me vastustajat siis olemme voitolla. Mutta me emme peräänny, vaan pidämme Suomen neljännen mielenosoituspäivän yhtaikaa kaiken Euroopan kanssa, ensi lauantaina, 9. kesäkuuta. Mielenosoitus järjestetään varmuudella Helsingissä, mahdollisesti myös Lahdessa.

Aikatauluja, kavereita ja kimppakyytejä voi etsiä vaikka Facebook-tapahtumasivun kautta.

Tällä kertaa me Helsingissä ajattelimme jättää marssimisen väliin, sillä tuskin kenellekään pääsee kylmä tulemaan tällä kertaa.

Kokoonnumme siis kello 14 Asema-aukiolle, missä pidämme pienimuotoisen infotilaisuuden ja kiinnitämme ohikulkijoiden huomiota. Halukkaat pääsevät toki myös puhumaan. Kun saamme tarpeeksemme mielenosoittamisesta, voisi olla hyvä ajatus siirtyä esimerkiksi Sinebrychoffin puistoon piknikille. Myös ilmaista musiikkia luvassa.

Jos lähialueellasi ei ole mielenosoitusta, järjestä sellainen! Mielen osoittaminen ei paljoa vaadi. Ripusta vaikka ikkunastasi STOP ACTA -lakana. Tai kerro ACTAsta mummollesi. Tai muista meppiäsi sähköpostilla?

 

Historiallista

Me, Euroopan unioni, olimme ensimmäinen alue joka ryhtyi asialliseen vastarintaan. Me, kansalaiset ja demokraattisesti valitsemamme päättäjät, pysäytimme vääryydellä neuvotellun sopimuksen ”varman” etenemisen. Pelkästään tietoa jakamalla, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, voi saada aikaan näinkin paljon.

Mutta tähän mennessä me vain pysäytimme ACTAn. Seuraavaksi tulemme ajamaan sen pois, tuhoamaan sen, hävittämään sen maan päältä. Tämä prosessi näyttää nyt olevan käynnissä Euroopan parlamentissa, ja sille me annamme vauhtia. Osoitamme, että emme ole unohtaneet, emmekä tule unohtamaan.

Parlamentin äänestyksen pitäisi olla heinäkuun alussa. Painetta on ylläpidettävä enää kuukauden ajan, niin tämä vuosien surullinen seikkailu saa vielä onnellisen päätöksen.

Sota ei tietenkään pääty tuohon äänestykseen. ACTAn perässä vyöryy uusia ostettuja lakeja, uusia lobbareiden ja ”diplomatian” ehdoilla solmittuja sopimuksia. Mutta nyt meillä on kokemusta. Meillä on aseet, tieto, kyky reagoida. Meillä on toisemme.

Tästedes tulemme voittamaan yhä useamman näistä taisteluista, aina vain suuremmalla ylivoimalla.

Ranskan piraattilain ”menestys” on vitsi

Toissapäivänä Suomessa raportoitiin tekijänoikeusjärjestöjen innostuneen Ranskan piratisminvastaisen lain menestyksestä. TTVK:n Antti Kotilainen toisteli ranskalaiskollegojensa tarkasti valikoituja lukuja: suurin osa varoituskirjeen saaneista piraateista oli kuulemma lopettanut tiedostojen jakamisen, ja suurin osa muista lopettaisi, jos saisi varoituskirjeen.

Toisissa uutisissa puhuttiin jopa piratismin romahduksesta – ja huomautettiin, että se ei nostanutkaan musiikin tai elokuvien myyntiä: Englanniksi Torrentfreak, suomeksi Digilelut.fi.

Hadopin väitteet ”menestyksestä” ovat kuitenkin hyvin kyseenalaisia. Ranskalaislehti Le Figaro oli kumonnut väitteet piratismin vähenemisestä jo edellisellä viikolla.

Piratismi erikseen valvotuissa, nimetyissä P2P-verkoissa oli kyllä ensimmäisen vuoden aikana vähentynyt kolmanneksella. Tämän oli mitannut yksityinen tutkimusyritys Médiamétrie.

Miten mitattiin

Hadopin raportissaan käyttämä Médiamétrie // NetRatings Panel on kuluttajatutkimus, joka suoritetaan sekä puhelinkyselyin, että seuraamalla vapaaehtoisia Internetin käyttäjiä näiden koneille asennetulla seurantaohjelmalla, joka raportoi selailutottumukset Médiamétrielle verkon välityksellä.

Moniko teistä asentaisi koneelleen vakoiluohjelman vapaaehtoisesti? Moniko luottaisi ulkopuoliselle yritykselle kaiken selaimenkäyttönsä?

Tutkimus siis ei tällaisenaan varsinaisesti vakuuta. Mutta leikitään nyt vielä hetki, että tuo osaamattomien, yksityisyydestään välittämättömien käyttäjien lauma olisi todella kattava halkileikkaus Internetin käyttäjistä Ranskassa. Pardonnez-moi, mes amis!

Ainoastaan näiden käyttäjien selailua on siis seurattu. Hadopin raportin mukaan seuraaja ei voi tietää, mitä muuta käyttäjät tekevät koneellaan – heille on ainoastaan laskettu käyttäjiä ja käyntejä joillakin luetelluilla piraattisivustoilla, sekä tiettyihin tiedostonjako-ohjelmiin liittyvillä sivuilla.

Huomioita

1. Valvonnassa ollut ”piratismi” oli alkanut vähentyä jo kuukausina ennen lain voimaantuloa, eli valveutuneimmat näistäkin käyttäjistä minimoivat varoituskirjeiden riskin valmistautumalla hyvissä ajoin.

2. Samaan aikaan, kun vertaisverkkojen käyttö oli vähentynyt, streaming-palvelut ja suorat lataukset ovat lisääntyneet, ja olivat suositumpia kuin P2P-palvelut – jo ennen kuin yhtäkään varoituskirjettä oli lähetetty. Piratismi oli siis myös näiden valvottujen käyttäjien keskuudessa ainoastaan muuttanut muotoaan – poispäin jakamisesta, ja takaisin kohti perinteistä ”tyhmää” lataamista. (1)

3. Koko tutkimus on relevantti vain laillisen myynnin osalta, koska siitä on saatavilla tietoa kauppiailta itseltään. Spotifyn käyttäjämäärä oli moninkertaistunut (kuten muuallakin maailmassa), iTunes oli suvereeni markkinajohtaja ja lisäsi myyntiään reilusti (kuten muuallakin maailmassa). Pienemmät palvelut, erityisesti pelkästään Ranskaan ”piratismin kilpailijoiksi” suunnatut, ovat menestyneet huonommin (kuten arvata saattoi). Olisi kannattanut kilpailla hinnalla ja käytettävyydellä, eikä pelkästään laillisuudella?

4. Musiikin myynti perinteisillä levyillä sun muilla lärpäkkeillä on vähentynyt reilusti, kuten muuallakin maailmassa. Sille nyt ei voi mitään. Ja kokonaisuutena musiikkiteollisuus varmasti kärsii, sillä sen bisnes on ollut monopoliasemassa kerätä hervottomat katteet nimenomaan levyistä.

Ranskan presidenttiehdokkaista joka ainoa on tähän mennessä ilmoittanut olevansa valmis kumoamaan Hadopin ostaman, typerän, kansalaisoikeuksia loukkaavan ja äärimmäisen epäsuositun lain. Nopeastikohan mieli muuttuu, kun joku heistä lopulta valitaan?

(1) Pelkästään tiedostoja lataava piraatti muuttuu aktiivisesta jakajasta passiiviseksi kuluttajaksi, ja piratismista katoaa paljolti se välitön, puskaradiomainen mainostuselementti, joka vapaammassa ympäristössä lisää myös laillisten tuotteiden suosiota.

Vertaisverkossa kustannat kiinnostavan sisällön jakamisen itse, ja jaat sitä kaikkein tehokkaimmin naapureillesi. Suorista latauksista tai streaming-sivustoilta bitit tukkivat runkoverkkoa tuhansien kilometrien matkalta, ja kustannukset lankeavat palvelun tarjoajalle. Joka saattaa olla jopa voittoa tuottava yritys – ja näin ollen tekee rahaa tekijänoikeuksien alaisilla sisällöillä. Kumpi olikaan parempi vaihtoehto? 

Hyviä uutisia: ACTA tuhotaan jo tänä kesänä!

EU-parlamentti päätti maanantaina, että ACTA on tulossa äänestykseen ”normaalissa järjestyksessä” kesäkuussa. Tämä oli rohkea veto, ja röyhkeä! Sekä, todennäköisesti, ACTAn vastustajien kannalta edullisin mahdollinen.

Komission lisäksi myös ne mepit, jotka ACTAa kannattivat, olisivat mieluusti nähneet äänestyksen viivästyvän vuodella-parilla. Mutta INTA-komitea, joka sopimuksen käsittelystä päätti, oli pääasiassa vastustajien puolella.

Euroopan komissio ei tiettävästi ole vieläkään lähettänyt ACTAa tuomioistuimen arvioitavaksi, kuten sanoi tekevänsä. Ei ole lopulta edes varmaa, olisiko se tehnytkään niin – sopimuksesta äänestämistä kun voi viivyttää monella tavalla. Ehkä he toivoivat ujuttavansa sen äänestykseen jo syksyllä tai ensi talvena, odottamattomasti. Tämäkin olisi EU:n päätöksenteossa normaalia taktikointia.

Nyt ACTAlta on viety viivytyksen tuoma toivo läpimenosta. Eikä sen herättämä vastustus, satojen tuhansien ihmisten kansanliike, ehdi laantua lainkaan näinä parina kuukautena ennen äänestystä.

Nyt valppaana!

Olemme siis saavuttaneet vieläkin paremman osavoiton kuin viivästys olisi ollut. Ja ACTAn vastustajat EU-parlamentissa ovat pitäneet puoliamme, hekin paremmin kuin olisi saattanut arvata.

ME, aktivistit, pysäytimme ACTAn. Kiitos tästä jokaiselle, joka uhrasi aikaansa!

Nyt EU-parlamentin INTA-komitea esti ACTAa perääntymästä turvaan. Kiitos, että teitte työnne!

Ja seuraavaksi parlamentti antaa sille kuoliniskun, kunhan jatkamme kannustamista.
Mikään tässä ei tarkoita, että voisimme huokaista helpotuksesta. Nämä asiat ovat liian tärkeitä, ja vastapuolella on kaikesta huolimatta kosolti voimaa takanaan – hallitusten, puolueiden ja yritysten kautta.

ACTAn suhteen voimme lakata painostamasta päättäjiä vasta sinä päivänä, kun sopimus on kuollut ja kuopattu koko valtioliittomme osalta. Ja mieluummin lisäksi julistettu laittomaksi.

Siihen asti meidän on kuumoteltava meppejä asiasta, osoitettava mieltä, kerättävä julkisuutta ja aktivoitava muita.

 

Mitä ACTAn jälkeen?

ACTAn kohtalosta riippumatta, sen jalanjäljissä on yhä tulossa lisää uusia säädöksiä, sekä unionin että valtioiden tasolla, ja jotkut niistä tulevat olemaan ACTAa pahempia. Tekijänoikeuksien laajennuksia, yritysvallan lisäämistä, ties mitä vihapuhesensuuria. Aina uusia uhkia Internetin vapaudelle ja neutraaliudelle.

Torjuntavoitot ovat toki hieno juttu. Vuonna 2012 pelkästään kansalaisaktivismi on onnistunut pysäyttämään SOPAn, PIPAn ja ACTAn ”varman” etenemisen. Mutta pelkkä torjunta ei riitä, ei niin kauan, kuin vihollinen voi aina vain paketoida samat säädökset uudelleen, ja yrittää niitä läpi jollain uudella nimellä tai tekosyyllä.

Meidän on opittava hyökkäämään takaisin, ja käyttämään samoja aseita kuin vihollisemme. Säätämään lakeja ja laatimaan sopimuksia, ja jatkuvasti lobbaamaan päättäjiä, sekä vapaan tiedonkulun että kansalaisoikeuksien turvaamiseksi.

Meidän on opittava vuorostamme haastamaan tekijänoikeusmonopolit, vaikka oikeuteen, ja lyötävä murskaksi sekä ne, että kaikki niiden ostamat lait ja ”oikeudet”. Vaikka sitten yksitellen ja hiljaa hivuttaen, kuten nuo monopolit ovat tehneet jo kymmenien vuosien ajan.

Tähän on loistavat mahdollisuudet nyt, kun myös sisältöteollisuutta suuremmiksi nousseet teknologia- ja Internet-yritykset ovat lopulta heräämässä turvaamaan omia oikeuksiaan.

 

Työtä siis riittää. Mutta tapetaan me eurooppalaiset se ACTA nyt ihan ensin.

Tulevia mielenosoituksia suunnitellessa, muistuttakaa meppejänne ACTAsta! Ja kansanedustajianne, ja ministereitänne. Meidän on pidettävä heidät ajan tasalla siitä, mitkä asiat kansalaisia huolestuttavat.

ACTA on saanut paljon hyvää aikaan

Menneinä viikkoina on tapahtunut paljon. ACTAn saama huomio on nostanut tekijänoikeuskeskustelun päivänpolitiikkaan, ja tuntuu, että myös muut kuin piraatit ovat alkaneet ottaa asioista selvää.

Tuskin kukaan meistä osasi odottaa näin hyviä tuloksia, kun häthätää Suomessakin kyhäsimme ensimmäistä mielenosoitusta helmikuussa. Tämä, jos mikä, valaa uskoa siihen, että kansalainen voi vaikuttaa!

Torstaina, 8. maaliskuuta, eduskunnan kyselytunti antoi jo viitettä, että Kokoomus on Suomessa melko lailla yksin ACTAn takana – ja jo puolustuskannalla. Hallituskumppaneiden kysymykset ja Stubbin selittelyt ovat minulle erityisen mieluisaa luettavaa.

Jo aiemmin oppositiosta on kuulunut hyvin kriittisiä ääniä sekä ACTAa että koko nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää kohtaan. Mutta nyt myös hallituksen sisäinen oppositio on herännyt, minkä saattoi haistaa jo tuosta kyselytunnista.

Kansalaisinfo perjantaina 9.3.

Jaakonsaari, Jungner, Palmulehto, Rechardt, Kaleva, Nojonen

 

Tuota kyselytuntia seuraavana päivänä eduskunnan Kansalaisinfossa kuulosti, että jopa Mikael Jungnerilla olisi piraattihattu päässä. Jo avauspuheenvuorossaan hän harhautui puheenaiheena olleesta ACTAsta, edeten Lex Nokian ja jopa Guggenheimin kautta kritisoimaan ensin suljettujen ovien politiikkaa, ja sitten koko nykyistä sisältöteollisuutta ja IPR-monopolien valtaa:

”Meillä on tää vanha hallintaan perustuva maailma, jossa sisältöjä jaetaan mekanismeilla, joissa on portinvartijoita, jotka on isoja, lähes monopoleja tai oligopoleja, ja se rahantekokone, ja se tavoitteellisuus ja jäykkyys on selkeesti haittaamassa tän sisältöteollisuuden ja luovuuden mahdollisuuksia.”

”Kiitos tekniikan, yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus tänään tehdä huikeita asioita; mutta kaikki tää potentiaali jää toteutumatta sen takia, että meillä on rakenteita, jotka pakottaa toimimaan tietyllä tavalla.”

Erityisen mieleenpainuva pointti Jungnerilta oli, että olemme rakentaneet Atlantin yli ”valtavan putken Yhdysvaltoihin”, ja että raha tuossa putkessa virtaa nimenomaan länteen päin, sikäläisen teollisuuden ehdoilla.

Euroopan pelikehittäjiä edustanut Jari-Pekka Kaleva oli ACTAn suhteen pessimistinen, ja koki sen pikemminkin uhkaavan kuin suojelevan alaansa. Hänen teollisuutensa on sopeutunut Internetiin mainiosti, ja on verkon avoimmuudesta ja vapaudesta riippuvainen. Portinvartija- ja sensuurijärjestelmät asettaisivat pienemmät pelifirmat oitis alisteiseen asemaan:

Ulkoministeriön kaupallinen neuvos Mary-Anne Nojonen jatkoi esimiehensä Stubbin selittelyjä: ”sopimus nyt on tällainen, kun ei ne muut mihinkään muuhunkaan suostuneet” (vapaasti suomennettu). Aivan kuin Suomen olisi ollut pakko allekirjoittaa edes jotain?

IFPIä edustanut lakimies ja Gramexin hallituksen jäsen, Lauri Rechardt, oli selkeästi ACTAn ja vahvempien tekijänoikeuksien kannalla. Mutta mies vain hieroi naamaansa, virnuili väkinäisesti, ja pyöritteli päätään vähän väliä, kun puheenvuoro toisensa jälkeen kyseenalaisti hänen hienon bisneksensä, joka on imeä rahaa tekijänoikeusdinosaurusten kuolinkamppailusta.

Rechardt aloitti oman avauspuheenvuoronsa suoraan TO-propagandabingolla: ”työpaikat… henki ja terveys… järjestäytynyt rikollisuus”.

Myöhemmin yleisön eturivistä löytynyt Poptorin Erkki Puumalainen kyseenalaisti Rechardtin näkemyksiä rajusti – hänen mukaansa muun muassa:

”Nää isot jätit, jotka omistaa nyt, jotka on ostaneet nää Fazerit ja kaikki […] Ne saavat itse asiassa paljon paremmat bisnekset siitä ettei ne tee mitään, elikkä vaan jatkaa sitä suoja-aikaa.”

”Se 60-luku, he eivät ole maksaneet siitä mitään, silloin kun on 25 vuodesta suoja-aika kasvanut 50 vuoteen, sillä välillä syntyi vain arvonnousu sille omistukselle, ja kun siitä syntyy sitten suvereeni määräysvalta, jossa voi vaikuttaa muihin liiketoimintoihin, niin tää on kansallinen kysymys, ja tää synnyttää vääjäämättä arvokeskustelutarpeen.”

Puumalaisen mukaan artistien varsinainen työnteko on muuttunut lähes arvottomaksi, ja tuon työn tulokset siirretään järjestelmällisesti ulkomaisen verotuksen piiriin, tuottamaan riskitöntä rahaa vuosikymmeniksi. Vaikea olla eri mieltä siitä, että tämä on todellinen ongelma.

 

Tampereen mielenosoitus lauantaina

Viime tingassa järjestyneellä laina-autolla me helsinkiläiset pääsimme ulkoiluttamaan ACTA-possukylttiämme myös Tampereelle. Sorsapuistoon kerääntynyt noin sadan ihmisen mielenosoitus oli Tampereen mittakaavassa huomiotaherättävän iso. Poliisiauton johtaman pikamarssin jälkeen päästiin asiaan Keskustorilla.

Ensimmäisinä äänessä olivat Tatu Ahponen (Vanu) ja Olga Haapa-aho (Virnu):

Harri Kivistö (Piraattipuolue):

Kyuu Eturautti edusti Sananvapauden puolesta ry:tä:

Oula Lintula Muutos 2011-puolueesta:

Tällä hetkellä lähinnä Iron Sky-leffasta tunnetulla Jarmo Puskalalla oli hyvin sama näkökulma kuin Timo Vuorensolalla pari viikkoa aiemmin Helsingissä:

Puskala on muuten nyt valittu uuteen tekijänoikeuksien neuvottelukuntaan, jonka koostumus vaikuttaa paljon tasapuolisemmalta kuin entisen tekijänoikeustoimikunnan. Voin vain toivottaa menestystä.

Vielä lopputerveisiksi neljä puheenvuoroa yleisöltä:

Olette hienoja ihmisiä. Kiitoksia ja aplodit!

Tällä viikolla ACTA-asia on ollut Ylellä esillä ainakin kolmesti:

Tiistainen Ylen Aamu-TV:ssä Effin Ville Oksanen vs. ulkoministeriön Mary-Anne Nojonen:

http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/tv/1481363

Radiossa, ensinnäkin Palmulehto ja Rechardt:

http://areena.yle.fi/audio/1331731200013

Sitten, Internet-yhdistyksen, Effin ja Housemarquen edustajat keskustelevat hieman:

http://areena.yle.fi/audio/1331724175113

Blogauksen Kuvat ja videot: Hannu Mäkäräinen, Jönni Heinistö, minä

Kaikkea sisältöä saa käyttää vapaasti.

Tekijänoikeustoimikunta oli korruptioelin

Tekijänoikeustoimikunta sitten ehdotti piraattisensuuria lakiin. Ehdotuksissa mm. piraattisivustoja pitäisi pystyä sensuroimaan oikeuslaitoksen ohi, ja Internet-yhteydet pitäisi voida automaattisesti katkaista pelkän piratismiepäilyn perusteella. Ja Elisa Viihde ja muut laajakaista-TV-palvelut muuttuisivat paljon kalliimmiksi.

Tuskin pöly on laskeutunut Elisan ja Saunalahden jo ensimmäisenä päivänä kierretyn ”piraattieston” ympäriltä. Tuskin on juuri toisen EU-maan osalta ehditty tällainen sensuuri tuomita Euroopan unionin tuomioistuimessa, ja tuskin on Yhdysvalloissa ehditty vastaavat lait hyllyttää.

Suomessa edes tuota Elisan saamaa tuomiota ei ole vielä käsitelty kuin käräjäoikeudessa. Sotisi kaikkea järkeä vastaan edes alkaa kirjoittaa asiasta lakialoitetta tässä tilanteessa.

Ja EU-parlamentti ei ole vieläkään hyväksynyt ACTAa, eikä ehkä hyväksykään. Sen suhteen olemme viimeisiä vapauden linnakkeita maailmassa, yritysvaltaa vastaan. Miksi ihmeessä täällä edes ehdotellaan tuollaisia?

Mikä v*n tekijänoikeustoimikunta

Pari vuotta tätä 240-sivuista mietintöä vääntäneen tekijänoikeustoimikunnan jäseninä toimi, muutaman poliitikon ja yritysten edustajien lisäksi, mm. Lauri Kaira, Gramexin apulaisjohtaja; Riikka Tähtivuori, EK:n ”asiantuntija”; Jarkko Tontti, Suomen kirjailijoiden liitosta; ja lakiasiainjohtaja Martti Kivistö Teostosta.

Teosto ja Gramex ovat TTVK:n takana vaikuttavia, läpikorruptoituja ja korruptoivia tahoja. Sekä artistien että kuluttajien alistajia. Yhdistyksiä, joiden tehtävänä pitäisi olla puolueettomasti valvoa tekijöiden etuja, mutta jotka ovat ottaneet tehtäväkseen säätää lakeja suuryritysten hyväksi.

Kirjailija Jarkko Tontti taas on se tyyppi, joka Facebookissa jatkuvasti syyttelee vihreitäkin ”kaappipiraateiksi”, koska kaikki näistä eivät kannata sananvapauden rajoittamista, kuluttajien vakoilua, ja äärimmäisiä rangaistuksia.

Kivaa porukkaa siis?

TV-katsoja – varo!

Yle ja MTV saivat läpi ehdotuksensa siitä, että saisivat arkistoida kulttuurihistoriallisesti arvokasta materiaalia, mikä tarkoittaisi heille rahallista hyötyä siitä. No, onhan ainakin Yle valtionyhtiö…

Sen sijaan TV-Kaistan tyyppiset palvelut herättivät kysymyksiä:

”Operaattoreiden tarjoamat verkkotallennuspalvelut aiheuttavat haittaa televisioyhtiöille esimerkiksi rapauttamalla kaupallisen televisiotoiminnan toimintaedellytyksiä sekä estävät tekijöitä ja tuottajia saamasta korvausta sisältöjen käytöstä.”

”Kun asiakkaille ei valmisteta jokaiselle omaa yksityistä kopiota vaan digitaalisen kopioon muodostetaan yhteys muille ohjelman tilanneille asiakkaille, on mahdollista, että palvelussa syntyvää yksityistä kopiota käytetään myös muuhun kuin ko. asiakkaan omaan yksityiseen käyttöön.”

No niinhän varmasti tehdään! Mitä järkeä palvelun olisi säilyttää asiakkaidensa lukumäärän verran samanlaisia kopioita jostain TV-ohjelmasta, kun yksi levyllä oleva kopio riittää kaikkien asiakkaiden palvelemiseen? Eikö tietotekniikkaa saa käyttää fiksusti?

Rahan nyhtäjille myös nettidigiboxin käyttäjät ovatkin ”yleisöä”. Yleisöä, jolta ei saada kerättyä Teosto-maksuja digiboksistaan! Piraatteja! Ja nettidigiboksi on piraattipalvelu!

Mm. mietinnössä listatut TVkaista, Maxivision, Netikka TV, Elisa Viihde, MPY Laajakaista TV, Lumotv 24 h, PPO Laajakaista TV, BooxTV, ReTV sekä Soneran Koti-TV ovat kohta pulassa. Erilaisten vaihtoehtojen mukaan ne joutuisivat joko sensuroimaan osan TV-ohjelmista asiakkailtaan, tekemään sopimuksia rohmujärjestöjen kuten Teoston kanssa, tai TV-yhtiöiden kanssa; ja/tai ne joutuisivat seuraamaan asiakkaidensa käyttäytymistä ja ohjelmien katsomista, ja tilittämään lisenssimaksut joka ainoasta katselusta.

Eikä auttaisi, vaikka palvelimet sijaitsisivat ulkomailla; silloinhan ne tietysti sensuroitaisiin!

Älkäämme koskaan antako näiden tulla laiksi

Tekijänoikeustoimikunnan työ on jo päättynyt. Tämä muistio oli sen viimeinen kosto: ajetaan Internet-sensuuria, ja hyökätään orastavia pilvipalveluita vastaan, kun tekijänoikeusjärjestöille annetaan valtaa siihen, mihin kuluttaja saa TV-ohjelmansa tallentaa.

Piraattipuolue, ja moni mediakin, varoitti tämän toimikunnan työstä etukäteen jo aikaa sitten. Eipä se silloin kovin monia kiinnostanut. Kiinnostaako nytkään? Onko kivempi vain nuokkua?

Mitä ihmettä pitäisi tehdä, jotta tuo mietintö hylättäisiin suorilta, ja jotta päättäjämme eivät enää koskaan palkkaisi tuollaista lobbariporukkaa punomaan yhtään lakiehdotusta mistään, millään alalla?

Ehdotetut lainmuutokset on tehty palkattujen suuren bisneksen edunvalvojien toimesta, meidän maksamaamme ylimääräistä palkkiota vastaan; ja ne sotivat EU:ta myöten vahvistettuja kansalaisoikeuksia, ja suomalaista Internet-yrittäjyyttä vastaan. Niissä ei ole hevon v*akaan järkeä minkään muun, kuin TO-mafian ja TV-yhtiöiden vakiintuneiden bisnesten kannalta.

Oikeasti – VMP, mutta Todellakin Kiinnostaa tämmöinen touhuilu. On ihan rehellisesti silkkaa korruptiota, jos harvojen edunvalvojat kirjoittelevat valmiita, ja yksiselitteisesti itseään hyödyttäviä lakiesityksiä, laiskalle ja ymmärtämättömälle hallitukselle. Tässä kuviossa ei ole mitään tervettä tai puhdasta.

Suomi ei ole yritys, eivätkä sen miljoonat Internetin käyttäjät ole mitään työntekijöitä. Me olemme äänestäjiä. Me olemme niitä työnantajia, jotka valitsevat päättäjiä valvomaan oikeuksiaan ja etujaan! Me emme ole tyhmiä.

Piraattinuorten sivusto on tänään tammikuun 18. päivänä väliaikaisesti suljettu

Piraattinuorten sivusto on tänään tammikuun 18. päivänä väliaikaisesti suljettu. Niin ovat suljettuna myös Reddit, englanninkielinen Wikipedia ja monta muuta sivustoa. Internet on globaali, ja osoitamme yhdessä mieltä kahta Yhdysvalloissa tekeillä olevaa lakihanketta vastaan:

Kuten tavallista, laitonta tiedostonjakoa vähentämään tarkoitetut lait ampuvat täysin kohteestaan ohi. Sen sijaan, että tehtäisiin jotain hyödyllistä, valtio laitetaan heikentämään kansalaisten oikeusturvaa joidenkin teollisuuden alojen intressien suojelemiseksi. Näiden kahden lain tullessa voimaan oikeudenhaltijan (tai väitetyn oikeudenhaltijan) kantelusta voidaan asettaa useita sanktioita tekijänoikeulla suojatun materiaalin laittomasta levityksestä: sivustoja voidaan poistaa hakukoneiden listauksista, maksupalvelut kuten PayPal ja Visa voidaan määrätä lopettamaan rahaliikenne palveluihin ja syytettyjen internetosoitteet voidaan poistaa kokonaan käytöstö.

Syyttömyysolettama kärsii jälleen: tällaisissa tapauksissa jääepäillyn vastuulle todistaa syyttömyytensä. Tämä uhka koskee sekä yksityishenkilöitä että yrityksiä, jotka joutuvat SOPAn ja PIPAn myötä turhiin ja kalliisiin oikeustaisteluihin. Keskustelupalstojen ylläpitäjien pitäisi valvoa tarkemmin, mitä käyttäjät kirjoittavat ja helpompi ratkaisu pienelle palvelulle onkin sulkea koko sivusto tai ottaa kaiken varalta äärimmäisen tiukka, sananvapautta rajoittava kanta. Lainsäädäntö mahdollistaisi tahallisen kiusan- ja vahingonteon ilman oikeusprosessia. Epävarmuus siitä, kuinka suuressa vastuussa esimerkiksi user generated content -palvelun ylläpitäjä on, pienentääinvestointeja uusiin yrityksiin ja sisältöpalveluihin.

Meidät tavalliset netinkäyttäjät ja tiedostonjakajat myös rinnastetaan väärentäjiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. SOPAa tukemassa on itsestäänselvien MPAA:n (Motion Picture Association of America) ja RIAA:n (Record Industry Association of America) lisäksi sellaisetkin yritykset kuten Dolce & Gabbana, Chanel, Adidas, Tiffany & Co. sekä Pfizer. Jälkimmäiset ovat huolissaan lähinnä siitä, että internetin kautta on mahdollista tilata ulkomailta väärennettyjä tuotteita, esimerkiksi vaatteita, lääkkeitä ja kosmetiikkaa. Siinä, missä tällä on yhtenevyyksiä kuluttajansuojan kanssa, on erittäin harhaanjohtavaa ajaa sekä kaupallisen, fyysisen piratismin että epäkaupallisen tiedostonjaon vähentämistä samoilla perusteilla. Nyt äänite- ja elokuvateollisuus pääsee paisuttelemaan pitkän tukijalistansa avulla tiedostonjaon vaarallisuutta.

Miten tämä vaikuttaa Suomeen?

Suuri osa internetin infrastruktuurista ja palveluista on lähtöisin Yhdysvalloista ja näin sikäläisen lainsäädännön alaista.

  • Suomalaistenkin käyttämät .com- ja .org-päätteiset internetosoitteet voitaisiin SOPAn tullessa voimaan poistaa käytöstä ilman, että suomalainen asianomainen saisi tästä välttämättä edes tietää etukäteen.
  • Suomalaiset sivustot, joita ylläpidetään jenkkipalvelimilla voitaisiin poistaa käytöstä vaatimalla palveluntarjoajaa lopettamaan epäillyn avustaminen.
  • Yhdysvaltalaiset hakukoneet kuten Google, Yahoo ja Bing voitaisiin määrätä poistamaan näkyvistä tekijänoikeusrikkomuksesta epäillyt sivustot.

On lisäksi vain ajan kysymys, milloin kaikkien lobbareiden lobbari, amerikkalainen viihdeteollisuus, ajaa samaa paskaa lainsäädäntöä myös Euroopan unioniin ja sitä kautta Suomeen. Kun täällä asti lakeja päästään säätäämään, on siinä vaiheessa turha marista: ”Koska EU.” Oikea syyllinen löytyy Atlantin toiselta puolelta.

Governments that try to control the Internet are SOPAthetic

Lisätietoja antavat:

Joonas Mäkinen, varapuheenjohtaja
040 700 5190
joonas.makinen@piraattinuoret.fi

Lari Yltiö, puheenjohtaja
050 340 2144
lari.yltio@piraattinuoret.fi

Piraattinuoret on Piraattipuolueen nuorisojärjestö, joka on perustettu vuonna 2009. Olemme Suomen vapaamielisin ja arvoliberaalein poliittinen nuorisojärjestö, jonka tavoitteisiin kuuluu ihmisten kokonaisvaltaisen vapauden turvaaminen. Mielestämme jokainen tapa elää on aivan yhtä hyvä, kunhan toisten vastaavaa vapautta ei rajoiteta. Vastustamme jyrkästi valvontayhteiskuntaa ja sananvapauden rajoittamista.

Maatalousministerin salapuuhat – ACTA hyväksytty Ministerineuvostossa

Viime viikolla Suomen maatalousministeri Jari Koskinen (kok) osallistui Euroopan unionin neuvoston kokoukseen eurooppalaisten kollegojensa kanssa. Suomesta mukana oli myös valtiosihteeri Risto Artjoki. Ministeriön sivuilla asiasta ei tiedoteta, eikä uutisissa kerrota.

Kokous oli suurmenestys, sillä joka ainoa ehdotus oli huolella valmisteltu, ja hyväksyttiin yksimielisesti lähetettäväksi edelleen parlamenttiin.

Tässä niistä muutama:

– Suunnitelmat kalastuskiintiöistä tuleville vuosille;

– Geenimodifioidun puuvillalajikkeen (Dow Chemical Company), sekä kolmen eri GM-maissilajikkeen (Syngenta AG) hyväksyminen EU:n markkinoille – ei kuitenkaan EU:ssa viljeltäviksi;

Ihan hyvä, nämä kuulunevat kyseisten ministerien toiminnanaloihin, ja kaikkea. Ainakin kalastuskiintiöt ovat oikeasti tärkeä asia, sillä suurin osa EU:n vesillä kiinnisaaduista kaloista kipataan tällä hetkellä takaisin mereen– kuolleina.

Ja patentoitujen GM-kasvien viljeleminen muualla maailmassahan ei haittaa eurooppalaisia. Tosin ulkomaille näin tarjottu kilpailuetu saattaa lopulta pakottaa omankin maataloutemme hyväksymään GM-tuotteet – jolloin ruuan siemenistä tulee biokemianyritysten monopoli.

– 500 miljoonaa euroa vuodessa EU:n ruoka-apuun köyhille 2012-2013;

Ahaa, myös sosiaalipolitiikka liittyy… no, ehkä maataloudella oli siihen jotain sanottavaa? Tai ehkä ne laidan yli heitetyt kalat voitaisiinkin jakaa köyhille, edes. Ainakin EU-päättäjät ovat jo kuukausien ajan luvanneet tehdä kalaongelmalle jotain…

..ja tätähän te odotitte?

– ACTA, eli Anti-Counterfeiting Trade Agreement, kauppasopimus, jonka tarkoituksena on yhtenäistää maailman tekijänoikeuslait.

No niin. Tässä se taas tuli. Sopimus, jonka EU-parlamentti jo kerran selväsanaisesti torjui, on nyt kuitenkin ujutettu sen äänestettäväksi. Uutispimento on ollut melkein täydellinen.

Mikä ACTA? Muistan kuulleeni siitä…

ACTA on tekijänoikeusjärjestöjen ja suuryritysten jo vuosia täysin salassa, maailmanlaajuisesti, lobbaama sopimushirviö, jonka tarkoituksena on rajoittaa mm. tiedostojen kopiointia, geneerisiä lääkkeitä ja muita ”tuoteväärennöksiä”.

Sopimusteksti on yritetty erittäin huolellisesti pitää poissa julkisuudesta ennen sen läpiajamista, sen puolesta on kulisseissa lobattu suurella rahalla, ja sopimus on niin epämääräinen, että harva lainsäätäjä tuskin olisi tutustunut siihen lainkaan ilman aktivistien rummutusta.

Vuoden 2010 maaliskuussa EU-parlamentti sai jo vuosia valmistellun sopimustekstin luettavakseen, mutta vasta uhattuaan komissiota Euroopan tuomioistuimella. Noihin aikoihin myös tekstin senhetkinen versio vuodettiin ensimmäistä kertaa täysin julkiseksi.

Sopimuksen varsinaisena tarkoituksena on hiljalleen pakottaa koko maailmaan vastaava lainsäädäntö kuin Yhdysvalloissa jo kymmenen vuotta sitten hyväksytyssä Digital Millennium Copyright Actissa, sekä joukoittain muita säädöksiä ja rajoituksia.

Hirttosilmukka kaulaan

Sopimusta on puolusteltu monissa maissa mm. sillä, että kaikkia sen sisältämiä mahdollisuuksia ei olisi PAKKO käyttää jäsenmaissa. Eipä niin; kenenkään kotimaassahan ei koskaan ole säädetty huonoa lakia, ja ketäpä haittaisi, jos sorretuksi joutuu vain ulkomailla käydessään?

Suomessa tällaisia sopimuksia käytetään jatkuvasti perusteluina uusien, tiukempien lakien säätämiselle. Poliitikkomme haluavat järjestään miellyttää sekä ulkovaltoja että ison rahan lobbareita, vaikka samalla loukkaisivat sekä oman kansansa että kansantaloutensa etua.

Lähes mitä tahansa tekijänoikeusmafia täällä on halunnut, se on myös saanut.

ACTA tarkoittaa alkuvaiheessa vain hirttosilmukkaa kuluttajien kaulaan. Köyttä tulevat tämän jälkeen kiristämään kaikkien maiden lainsäätäjät, kilpaa; yrittäen olla toinen toistaan suosiollisempia suuryrityksille.

Miten taistelemme vastaan?

EU-parlamentti on aktiivisten kansalaisten ansiosta jo kertaalleen torjunut salassa läpi ajetun lain ohjelmistopatenteista, ja viime vuosina vastustanut myös ACTAa moneen otteeseen. Suurin ansio tästä lienee kansalaisilla ja aktivisteilla, jotka ovat asiasta tiedottaneet, ja pitäneet yhteyttä edustajiinsa.

Nyt kansainvälinen paine ACTAn hyväksymiseen on kasvanut, sillä sopimus on jo mennyt läpi monella muulla talousalueella. Mutta toivoa on vielä.

Maatalousministeriltämme voisi kenties joku kysyä, kenen mandaatilla hän toimii kumileimasimena Kauppa- ja teollisuusministeriön asioille? Tosin syylliset lienevät harvinaisen selvillä.

Tässä on taas aihe, josta kannattaisi vaatia selvitystä niin kansanedustajiltaan, kuin euroedustajiltaankin.

Kannattaa tuoda selville, miksi tämmöinen sopimus huolettaa, ja vähäsen kysellä, onko lainsäätäjillä edes hajua siitä, mitä ministereiden kautta, jälleen kerran piilossa, yritetään ajaa läpi.

 

Edit: niin, uutisia aiheesta maailmalta.

OsNews

Techdirt

ZDnet

Suomen kartat ovat yhteistä omaisuutta

Valtiovarainministeriön budjettiosasto on päätynyt vastustamaan hanketta, jossa verovaroin tuotetut kartat saatettaisiin vapaaseen käyttöön. Tällä hetkellä Maanmittauslaitos saa tuottamistaan kartoista enää vaivaiset 1,5 miljoonaa euroa vuosittaisia tuloja.

Nämä kartat ovat yhteistä, kansallista omaisuuttamme. Ne on jo tuotettu valmiiksi, paljon tuota hintaa kalliimmalla, mutta tietyt tahot haluaisivat ilmeisestikin yhä pantata niitä.

Viime vuosina kaupalliset toimijat ovat tarjonneet yhä laadukkaampia ilmaisia karttapalveluja, sekä maksullisia että muka-ilmaisia, ja ne toimivat suoraan navigaattorissasi, kännykässäsi tai tietokoneessasi. Nämä ovat jo vakavasti nakertaneet Maanmittauslaitoksen liikevoittoja. Mutta kaupalliset kartat ovat suljettua teknologiaa, jonkun muun omistamia. Et voi tehdä omaa, parempaa karttapalvelua niiden pohjalta, sitoutumatta palveluntarjoajan alustaan, ja/tai maksamatta muhkeita rojalteja.

Kuitenkin, koko valtakunnan karttojen esille saamiseen tarvittaisiin ilmeisesti vain nuo puolentoista miljoonan euron lunnaat joka vuosi, ja vähän lisää täytyisi maksaa siitä, että tuo jo valmiiksi tietokannoissa oleva data saatettaisiin helposti kenen tahansa ladattavaksi.

Mutta miksi?

Jokaisella autoilijalla tai matkailijalla voisi pian olla täydellinen Suomen kartasto aina taskussaan. Toimi Internet tai ei. Kuka tahansa voisi tulostaa tai painattaa haluamansa alueen kartat, haluamallaan tarkkuudella – peruskartoista alkaen.

Eikö kuulosta varsin hyvältä idealta? Tiekartat, maastokartat, ilmakuvat, kaikki voisivat olla ladattavissa samasta, varmasta paikasta. Olet jo maksanut niiden laatimisesta ja ylläpidosta koko ikäsi, nyt voisit myös hyötyä niistä nykyaikaisesti.

Maanmittauslaitoksen kartat ovat tarkempia ja ajantasaisempia kuin mikään, mitä saat ilmaiseksi Internetin takkuisista, mainosrahoitteisista palveluista. Ja voisit tallentaa ne ihan itse valmiiksi laitteeseesi, eikä sinun tarvitsisi odotella, että isot kuvat siirtyvät pätkivän datayhteyden yli, kun olet jossain tunturissa, missä 3G ei kuulu.

Jos data olisi saatavilla, kuka tahansa ohjelmointitaitoinen voisi rakentaa sen pohjalta tarkemman, nopeammin toimivan ja ajantasaisemman karttapalvelun, kuin mitä esimerkiksi Google, Microsoft, Nokia tai Garmin tällä hetkellä tarjoavat.

Vaan valtiovarainministeriö on ilmoittanut, että ei ole valmis tämmöiseen ”budjettirahoitukseen”.

Tämä on vakava piraattiasia

Suomen kartat ovat yhteistä omaisuutta, joka nykyisellään on käytännössä lahjoitettu kaupallisille toimijoille. Nämä eivät maksa sen hyödyntämisestä kuin pikkusummia, ja sitten panttaavat tietoa, ja lopulta kuppaavat kuluttajia moneen kertaan sen käyttämisestä.

Lisäksi tuo yhteinen omaisuus on jo nyt aivan alikäytettyä, koska paljon sitä heikkolaatuisempi materiaali on kuluttajille helpommin saatavilla – vaikka olisikin paljon vähemmän käyttökelpoista.

Piraattipuolue on jo pitkään vaatinut yhteisellä rahalla tuotettua tietoa myös aidosti yhteiseksi, avoimessa muodossa vapaasti saataville. Kartat ovat erinomainen esimerkki tällaisesta tiedosta. Niiden tuottamiseen käytetään vuodessa miljoonia euroja yhteistä rahaa, mutta nyt veronmaksaja joutuu maksamaan niistä vielä uudestaan, jos haluaa niitä käyttää.

Tällainen toimintamalli saattoi olla hyväksyttävä silloin, kun joku yksittäinen kustantamo oli tehokkain tapa levittää kartat saataville paperilla, ja julkaistuista kartoista todella tuli jotain liikevoittoa valtiollekin.

Nykyään on kuitenkin paljon tehokkaampiakin keinoja, ja ne tulisivat paljon edullisemmiksi meille kaikille.