ThePirateBay -serverit jälleen takavarikkoon

Seuraavaa voittoa waretuksenvastaisessa sodassa haettiin iskemällä ThePirateBay -palveluun maanantaiaamuna. Suurta katkosta se ei kuitenkaan aiheuta viihdehedonistin syötteeseen, sillä vaikka TPB ei heti nousisi, kaavanmukainen Hollywood -viihde on edelleen internetissä ilmaiseksi saatavilla, melkeinpä torrent -tekniikkaa helpommin useista verkon streaming -palveluista.

Maailma menettää TPB:n myötä tiedostonjaon pioneerityön tehneen ja myös ensimmäinen 3D-tulostusmallien jakamiseen ryhtyneen torrent -palvelun. Parempi esimerkki tiedostonjaon tärkeydestä on kuitenkin palvelusta löytynyt Nikola Teslan patenttikokoelma. Vaikka en itse sitä kykene hyödyntämään, pieni promille väestöstä pystyy. Jotta teoksen sisältämästä informaatiosta voisi manifestoitua ihmiskunnalle hyötyä, mahdollisimman monella tulee olla siihen esteetön, ilmainen pääsy.

On totta, että TPB oli peli- ja seksisivumainostuotoilla ylläpidetty, rankkaa uudistamista kaipaava latauspalvelu. Muut torrent -palvelut on rahoitettu pitkälti samalla tavalla, mihin suuri osasyy on se, että lain harmaalla alueella toimivissa palveluissa mainostamisessa on suuremmat riskit. Kehitystyökin tuppaa pitkässä juoksussa pysähtymään, jos resursseja ei ole.

Vääntö tiedon- ja tiedostonjaon vapaudeksi jatkuu, eikä taannoinen TPB -takavarikko vielä tarkoita palvelun pysyvää katoamista. Kuten tapana, ihmisyys keksii keinot ylittää kaikki eteentulevat haasteet.

Tapani Karvinen
pj, Piraattipuolue

Pieni yösoitto piraattinäkökulmasta

Muutama päivä sitten uutisoitiin, että Neil Hardwick kielsi julkaisemasta ohjaamansa Pieni yösoitto -elokuvan DVD-versiota, koska julkaisija MTV oli vaihtanut elokuvan musiikin. MTV halusi pihistellä tekijänoikeuskorvauksissa ja vaihtoi tunnetut kappaleet korvauksettomaan hissimusiikkiin. Hardwick selostaa tapausta myös tuoreessa kirjoituksessaan Suomen elokuvaohjaajaliiton verkkosivuilla.

Tapauksessa näkyy se, miten tekijänoikeudet nykyisellään heikentävät teosten saatavuutta. MTV on katsonut oikeuksien hankkimisen elokuvan alkuperäiseen musiikkiin liian työlääksi ja kalliiksi. Koska muutettu versio ei ymmärrettävästi kelpaa ohjaajalle, teos jää toistaiseksi vaille DVD-julkaisua. En löytänyt verkosta tietoa, että elokuvaa olisi julkaistu aiemmin myöskään VHS-tallenteena. Piraattipuolue ajaa tekijänoikeussuojan lyhentämistä enintään kymmeneen vuoteen teoksen julkaisusta. Miten Pienelle yösoitolle olisi käynyt piraattien mallissa?

Ensin muutamia taustapohdintoja.

Ensinnäkin, jos piraattien agenda olisi jo toteutettu, MTV:llä ei olisi ollut mitään syytä pyrkiä vaihtamaan elokuvassa ollutta musiikkia. Sekä elokuvan että musiikin tekijänoikeussuoja olisi jo rauennut, joten MTV olisi halutessaan voinut uudelleenjulkaista elokuvan alkuperäisellä musiikilla täysin vapaasti.

Neil Hardwickille taikka elokuvan muille tekijöille saati musiikin tekijöille ei olisi tarvinnut maksaa korvauksia. Toisaalta elokuva olisi saatu aiempaa laajempaan levitykseen alkuperäisessä muodossaan. MTV (tai levittäjä Finnkino) olisi tehnyt työn DVD-julkaisun aikaansaamiseksi ja markkinoimiseksi, ja saanut siitä myös mahdollisen rahallisen hyödyn. Tosin DVD:n painosmäärä on nytkin ollut niin pieni, joitain satoja kappaleita, joista kaupoille toimitettu 120, että julkaisu olisi varmaaankin joka tapauksessa ollut tappiollinen. Tekijöiden saamatta jäänyt tulo olisi siis joka tapauksessa pieni, oli kyse sitten nykymallista tai piraattien mallista.

Piraattien mallissa alkuperäiset tekijät olisivat myös voineet alun perin tehdä MTV:n kanssa sopimuksen, jossa olisivat esimerkiksi sitoutuneet olemaan antamatta teosta kenenkään muun julkaistavaksi sillä ehdolla, että MTV teoksen mahdollisesti myöhemmin julkaistessaan maksaa heille korvauksia. Tällaiseen sopimusmenettelyyn ei tarvita erillistä tekijänoikeuslainsäädäntöä. Mikäli tällaista sopimusta ei olisi tehty, tekijät olisivat itse voineet antaa teoksen kenen tahansa muun tahon julkaistavaksi korvausta vastaan jo ennen vuotta 1997.

Piraattien ajaman mallin puitteissa joku olisi periaatteessa halutessaan voinut julkaista vuoden 1997 jälkeen elokuvasta myös version, jossa musiikit olisi vaihdettu. (Mitään kannustinta musiikin vaihtamiseen ei tosin olisi ollut.) Tällöin teoksen markkinoinnissa olisi pitänyt tehdä selväksi, että teosta on muutettu. Piraatithan ovat myös voimakkaasti kuluttajansuojapuolue. Emme halua, että teosta voi markkinoida Pienenä yösoittona, jos se ei enää ole alkuperäinen Pieni yösoitto, sillä tämä olisi kuluttajan harhaanjohtamista.

Mutta mitä olisi tapahtunut Neil Hardwickin ohjaamalle, vuonna 1987 valmistuneelle elokuvalle Pieni yösoitto, mikäli piraattien tekijänoikeusmalli olisi ollut voimassa jo elokuvan valmistumisaikana?

1) Luultavasti MTV olisi julkaissut elokuvan ennen vuotta 1997 VHS-nauhalla. Tähän sillä olisi ollut kannustin, koska tekijänoikeuden päättyessä 1997 kenellä tahansa muullakin olisi ollut julkaisuoikeus, ja MTV olisi halunnut varmaankin hyödyntää ”kuka ehtii ensin” -tilanteen. MTV olisi luultavasti kiirehtinyt julkaisemaan elokuvan myös DVD-formaattiin siirtymisen yhteydessä. Tähänkin sillä olisi ollut etu muihin nähden, koska sillä on ollut hallussaan elokuvan alkuperäiskopio, varmasti VHS-laatua parempi. Elokuva olisi siis ollut yleisön saatavilla nykyistä paremmin.

2) Elokuva olisi julkaistu alkuperäisen musiikin kanssa. MTV:llä ei olisi ollut mitään syytä vaihtaa musiikkia.

3) Elokuvan tekijät joko olisivat saaneet korvausta julkaisusta myös vuoden 1997 jälkeen tai sitten eivät. Tämä olisi riippunut heidän MTV:n kanssa tekemästään sopimuksesta.

4) Jokin kolmas taho olisi voinut julkaista elokuvan vuoden 1997 jälkeen myös lupaa kysymättä ja korvauksia maksamatta. Mikäli tämä kolmas taho olisi kuitenkin halunnut julkaista teoksen mahdollisimman hyvälaatuisena alkuperäisnauhan pohjalta, se olisi joutunut vuokraamaan tai ostamaan alkuperäisnauhan MTV:ltä. Elokuva olisi ollut joka tapauksessa paremmin saatavilla, ja vaikutus vaikkapa Neil Hardwickin tulotasoon plus-miinus-nolla nykyjärjestelmään verrattuna (nythän julkaisua ei tapahdu, eli ei tule rojalttejakaan).

5) Tekijät itse olisivat myös voineet antaa alkuperäisnauhan korvausta vastaan kenelle tahansa taholle, joka olisi ollut halukas julkaisemaan sen. Tämä kolmas taho olisi saattanut olla vaikkapa tämäntyyppisten elokuvien uudelleenjulkaisuun erikoistunut taho, jolla olisi ollut suurempi motivaatio sen markkinointiin kuin MTV:llä. Tällöin tekijöiden saama taloudellinen hyöty olisi voinut olla jopa suurempi kuin nykyjärjestelmän puitteissa.

Tämän esimerkkitapauksen pohjalta voidaan siis sanoa, että Piraattipuolueen ehdottama tekijänoikeusmalli parantaisi teosten saatavuutta. Pieni yösoitto olisi hyvin todennäköisesti ollut jo vuosia saatavilla DVD:nä. Seuraukset tekijöiden teoksesta saaman taloudellisen hyödyn määrään olisivat voineet olla nykyjärjestelmään verrattuna kielteiset, plus-miinus-nolla, tai jopa myönteiset, tilanteesta riippuen.

Koska nykyjärjestelmä ei ole kannustanut teoksen asialliseen uudelleenjulkaisuun, tekijät eivät ole hyötyneet uudelleenjulkaisun tuomasta rahasta. Toisaalta MTV ei selkeästikään ole odottanut merkittävää kysyntää kun painosmäärä on ollut niin vähäinen ja musiikki on vaihdettu korvauksien maksamisen välttämiseksi. Tekijöiden mahdollisesti saamat tulot olisivat siis joka tapauksessa olleet vähäisiä. Piraattien ajamassa järjestelmässä tämä sama vähäinen raha olisi varmaankin niin ikään jäänyt saamatta, mutta teos olisi nyt paremmin yleisön saatavilla ja aivan alkuperäisessä muodossaan. Riippuu kunkin eettisistä lähtökohdista, kumpaa lopputulosta pitää parempana.

Piraattina eurovaaleihin

Ihmiset oppivat kopioimalla muilta. Kaikki se tieto mitä meillä on tänään ja kaikki menestys perustuvat tähän yksinkertaiseen tosiasiaan – me kopioimme.

Tuhansia vuosia olemme parantaneet mahdollisuuksiamme kerätä ja levittää informaatiota. Informaation hallinnasta on aina taisteltu: vanhoista antiikin kirjastoista ja nykyajan internetistä. Kirjastoja on poltettu ja kirjarovioita pidetty. Natsihallinto piti moraalisesti oikeutettuna tuhota ”epäsaksalainen henki” polttamalla kirjoja jotka sisälsivät muita näkemyksiä.

Meidän aikanamme tekijänoikeushallinto puhuu digitaalisen hengen torjumisesta. He haluavat torjua vapaan pääsyn informaatioon ja tietoon, vaikka tämä ainoastaan parantaa yhteiskuntaamme. Tämän päivän kirjaroviot tapahtuvat digitaalisesti niin, että estetään pääsy sellaisiin internetin palveluihin, joita informaatiota kontrolloivat tahot pitävät moraalittomina, tai suljetaan niitä.

Yhteiskunta kuitenkin muuttuu jatkuvasti. Tänään saatamme liittää termin ”digitaalinen” elokuviin ja musiikkiin, mutta yhteiskunnastamme on tulossa yhä digitaalisempi! Voi tulostaa auton osia, polkupyöriä tai vaatteita tavaratulostimilla (3D-printterit). Tutkimukset kuinka tulostaa lihaa tai muita ruokia ovat niin edistyneitä, että ihmisten ruokkiminen tällä tavalla on pian todellisuutta.

Ne yhtiöt, joihin tavaratulostimet (ja muu uusi teknologia) iskevät, katsovat miten olemme aiemmin ratkaisseet asian. Ne haluavat myös asetettavan lakeja estämään uutta teknologiaa ajamasta niitä perikatoon. Ne toimivat aivan kuten elokuva- ja musiikkiyhtiöt ovat toimineet, eli yrittävät kriminalisoida tulevaisuuden.

Tällä hetkellä nämä yhtiöt sanovat, että niiden täytyy pysäyttää piratismi suojellakseen kuluttajia vaarallisilta asioilta kuten räjähtäviltä paristoilta tai laittomilta lääkkeiltä – tai yhtä hyvin viruksilta elokuvissa joita olet ladannut. Tulevaisuudessa virusten sanotaan olevan ruoassa, jota lataat laittomasti syöttääksesi perheesi sen sijaan että maksaisit ruokalisenssiä suuryhtiölle. Ei ole kyse kuluttajien turvallisuudesta vaan on kyse kontrollista sekä vallasta. On kyse rahasta.

Kehoni solut ovat kopioita vanhempieni soluista. Rokotteet jotka he ovat saaneet saattaisivat myös suojella minua. Tämän ollessa jo todellisuutta suomme yhtiöille oikeuden pitää järjettömiä geenipatentteja. On esimerkiksi olemassa hohtavia kaloja, jotka eivät saa lisääntyä, koska se loukkaisi patenttia. Jos annamme tällaista tapahtua yhteiskunnassamme, annammeko myös näille yhtiöille samoja oikeuksia omiin kehoihimme?

Suurimman osan elämästäni olen työskennellyt informaatio-aiheen parissa: aina varhaisesta lapsuudestani asti, kun kopioin ohjelmia ystäviltäni oppiakseni ohjelmoimaan, tähän päivään saakka, kun käytän näitä taitoja aktivistina, joka luo tärkeitä internetpalveluita. Yksi niistä oli The Pirate Bay, maailman suurin informaation jakelupalvelu, palvelu, joka pelottaa Hollywoodia niin paljon, että Valkoinen Talo meni Ruotsiin ja sanoi lopettavansa kaupankäynnin maan kanssa mikäli se ei tekisi loppua The Pirate Baystä. Lakeja ei ollut rikottu, mutta Ruotsi silti yritti pysäyttää palvelun. Laittoman ratsian jälkeen, jonka toteutti poliisi, joka oli tutkinnan aikaan myös töissä kahdessa Hollywood-yrityksessä, seurasi yksi suurimmista oikeudenkäynneistä Ruotsissa. Tuomari oli puheenjohtajana tekijänoikeusjärjestössä, joka lobbasi joidenkin Hollywood-yhtiöiden tukemana voimakkaampaa informaation kontrollia. Minut tuomittiin vankeuteen sekä sakkoihin, jotka olivat Ruotsin oikeushistorian suurimpia. Rikoksena oli avunanto avunantoon informaation välityksessä, jota mahdollisesti tapahtui luvattomasti jossain päin maailmaa.

Me jotka olemme Pohjoisesta pidämme järjestelmiämme eettisinä ja reiluina. Tämä oikeusjuttu sai kansan kyseenalaistamaan tuon näkemyksen. Se teki selväksi, että valta kuuluu niille joilla on rahaa. Minä en halua sellaista yhteiskuntaa!

Teen mitä voin auttaakseni niiden ongelmien ratkaisemisessa, joita meillä on tänään, kuten myös niiden, joita meillä on tulevaisuudessa. Siksi olen päättänyt osallistua Europarlamenttivaaleihin 2014. Vaikka en olekaan poliitikko, tai kenties juuri siitä syystä, uskon että kokemukseni sekä tietoni voisivat auttaa luomaan kipeästi kaipaamiamme ratkaisuja. Yhteiskunnallinen valta tulee jakaa demokraattisesti. Kansan tulee päättää mitkä säännöt ja lait ovat olemassa, ei korruptoituneiden yhtiöiden. Meidän on uhrattava joitain asioita joita emme enää tarvitse tehdäksemme tietä uudelle parannetulle versiolle.

Ne jotka tuntevat minut henkilökohtaisesti tietävät, että taistelen monien asioiden puolesta. Olen kasvissyöjä ja haluan siten parempaa eläintensuojelua ja ruoan sääntelyä. Olen huolestunut vallan keskittymisestä EU:hun, kuten myös henkilötietojen keskittymisestä suurille yhtiöille. Haluan toimivan sosiaalisen turvaverkon ja erittäin hyvän koulutuksen kaikille riippumatta sukupuolesta tai taustasta. Uskon, että huomisen luokkaeriarvoisuus perustuu siihen, miten ihmiset pääsevät käsiksi informaatioon ja tietoon. Taistelen aina lujaa enkä koskaan anna periksi auktoriteeteille niiden itsensä vuoksi. Kuten The Pirate Bay ei koskaan luovuttanut, en luovuta minäkään.

Kutsun yleensä itseäni sosialistiksi, vihreäksi ja piraatiksi. Monipuolisen taustani vuoksi – olen (muun muassa) hakkeri, aktivisti, taiteilija ja DJ – en sovi perinteiseen poliittiseen puolueeseen. Siksi olen päättänyt tuoda ehdokkuuteni puolueeseen, joka keskittyy harvoihin asioihin ja siksi sopii siihen mitä haluan saavuttaa: Piraattipuolueeseen. Uskon että meillä on valtava mahdollisuus vaikuttaa EU:hun ja haluan olla osa sitä.

Tällä hetkellä piraateilla on kaksi europarlamentaarikkoa, jotka molemmat ovat Ruotsista. Nämä kaksi ovat ainoat, jotka todella keskittyvät siihen, minkä näen olevan yhteiskuntamme tulevaisuuden perusta. Nämä aiheet ovat tärkeitä maailmanlaajuisesti, ei vain Ruotsissa. Ja kotimaani Suomi on jopa vieläkin riippuvaisempi digitaalisen alan tulevaisuudesta. Siksi Suomen on mielestäni aika saada piraatti Euroopan unioniin!

Peter Sunde

Neuvoja Arhinmäelle

Suuri osa kansalaisista tuntuu olevan sitä mieltä, että tekijänoikeuslaissa on ainakin kaksi kohtuutonta seikkaa: suurimmillaan satoihin tuhansiin euroihin nousevat tavallisten yksityishenkilöiden maksettavaksi määrätyt korvaukset ja aggressiiviset toimintatavat maksuvaatimuskirjeiden lähettelyssä.

Näitä edellämainittuja arvosteli myös kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki kirjoituksessaan. Arhinmäen soisi havaitsevan olevansa sellaisella paikalla, josta hän voi konkreettisesti puuttua asiaan. Hän voi lopettaa ylimitoitetun toiminnan parilla yksinkertaisella lakimuutoksella.

Koska Arhinmäki on mielestäni ehkäpä mukavin tyyppi tämänhetkisestä ministerikööristä, ajattelin auttaa ja muotoilla nämä muutokset konkreettisten lakiehdotusten muotoon. Ei tarviste kuin kopioida ja liittää (ehdotusten seuraukset selkokielisesti alempana).

1. Laki tekijänoikeuslain 56 a §:n ja 57 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään tekijänoikeuslain (404/1961) 56 a §:ään uusi 3 momentti, ja

muutetaan lain 57 §:n 1 momentti seuraavasti:

56 a §
Tekijänoikeusrikkomus 

————-

Tekijänoikeusrikkomuksena ei pidetä sellaista tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla tapahtuvaa tämän lain säännösten vastaista tekoa, jossa teos on asetettu saataville ilman ansiotarkoitusta.

57 §
Hyvitys ja korvaus 

Joka vastoin tätä lakia tai 41 §:n 2 momentin nojalla annettua määräystä käyttää teosta taikka tuo maahan tai Suomen alueelle edelleen kolmanteen maahan kuljetettavaksi teoksen kappaleen, on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Vastoin lakia tapahtuvasta teoksen kappaleen valmistamisesta yksityistä käyttöä varten on hyvitysvelvollisuus vain siinä tapauksessa, että kappaleen valmistaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että kopioitava aineisto on saatettu yleisön saataviin vastoin tätä lakia. Yksityishenkilön suorittaman kohtuullisen hyvityksen suuruus on enintään 20 000 euroa.

Tämä laki tulee voimaan _ päivänä _kuuta 20_.

2. Laki rikoslain 49 luvun 1 §:n 3 momentin muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rikoslain 49 luvun 1 §:n 3 momentti seuraavasti:

1 §
Tekijänoikeusrikos

————

Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla ylläpitää ensisijaisesti tekijänoikeuksien loukkaamiseen tarkoitettua palvelua tai palvelinta, ja teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

Tämä laki tulee voimaan _ päivänä _kuuta 20_.

Näiden muutosten vaikutukset olisivat seuraavat:

  • Tavalliselle yksityishenkilölle esim. vertaisverkkopalvelun ylläpitämisestä tuomittavat korvaukset olisivat enintään 20 000 euroa, verrattuna siihen että nyt on tuomittu useita kertoja 200 – 800 000 euron korvauksia. Tällöin maksimikorvaus olisi edelleen yksityishenkilölle tuntuva, muttei tekisi esim. työntekoa kannattamattomaksi eikä siten olisi omiaan aiheuttamaan tuomitun syrjäytymistä yhteiskunnasta. Muutoksen myötä enimmäiskorvaus olisi samaa luokkaa mitä tyypillisesti henkirikoksen uhriksi joutuneen ihmisen lähiomainen saa henkisistä kärsimyksistä.
  • Tiedostonjakaminen / lataaminen vertaisverkon kautta ei olisi enää rikosasia, eikä oikeuttaisi kotietsintää.
  • Tekijällä tai hänen edustajallaan olisi edelleen oikeus saada teleyritykseltä tiedostonjakajan yhteystiedot oikeuden päätöksellä ja lähetellä maksuvaatimuskirjeitä. Asian voisi kuitenkin viedä oikeuteen vain riita-asiana, ei rikossyytteenä. Asian selvittämisessä ei voisi käyttää tietokoneen takavarikoimista, kuulusteluja tai muitakaan poliisin toimenpiteitä.
     
    (Huom. Riita-asiassa ei ole syyttömyysolettamaa vaan yksinkertaisesti arvioidaan ovatko kantajan vai vastaajan esittämät todisteet uskottavampia. Toisaalta kun nytkin oikeudessa riittää kuvakaappaus vertaisverkko-ohjelmasta vedenpitäväksi todisteeksi niin tämä ei millään tavalla heikentäisi epäillyn tekijänoikeuksien rikkojan asemaa nykyisestä.)
  • Ison erityisesti tekijänoikeuksien rikkomiseen käytetyn palvelun (kuten Pirate Bay) ylläpitäminen olisi edelleenkin rikosasia ja oikeuttaisi kotietsinnän.

En ole oikeusoppinut, joten näissä ehdotuksissa voi olla jotakin juridista hienosäädettävää, mutta niihin sisältyvät ideat ovat sellaisia, että ne voidaan toteuttaa kansainvälisten sopimusten, EU-direktiivien tai hallitusohjelman sitä estämättä.

Bernin sopimus ei koske rikosoikeudellisia toimenpiteitä. TRIPS-sopimus (Artikla 61) edellyttää vain kaupallisen piratismin kriminalisointia. EU:n tekijänoikeusdirektiivi edellyttää ”asianmukaisia seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja” (8 artikla), eli se ei edellytä epäkaupallisen nettipiratismin kriminalisointia.

Hallitusohjelman mukaan ”luovien aineistojen luvatonta käyttöä kitketään tiedotuksen keinoin sekä kehittämällä lainsäädäntöä ja tehostamalla sen täytäntöönpanoa”. Kirjaus ei varsinaisesti kehota lieventämään lainsäädäntöä, muttei toisaalta kiellä tässä kirjoituksessa käsiteltyjen epäkohtien poistamista.

Näille lakimuutoksille ei siis pitäisi olla mitään poliittista eikä oikeudellista estettä. Koetin muotoilla ne siten, että ne vastaisivat mahdollisimman hyvin keskivertokansalaisen maalaisjärkeä.

Ps. Nämä lakimuutokset olisivat omasta näkökulmastani ensimmäinen ja kaikkein kipeimmin muutosta kaipaava kohta tekijänoikeuslainsäädännössä. Omani ja Piraattipuolueen perimmäiset päämäärät ovat toki pidemmälle meneviä.

Keskustelutilaisuus netin vapaudesta

Helsingissä pidettiin elokuun puolivälissä kirjastoalan kansainvälinen konferenssi, jonka yhteydessä järjestetiin Internetin vapautta koskeva keskustelutilaisuus. Aiheena olivat yksityisyys, sananvapaus ja tekijänoikeudet. Keskustelijoina olivat muiden muassa Ruotsin piraattipuolueen puheenjohtaja Anna Troberg (ks. video, alkaen 53:30) sekä Verkko ja vapaus -kirjan kirjoittanut Hanna Nikkanen (21:00). Yleisössä oli paljon kirjastoalan ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Olen aiemminkin todennut kirjastoalan ihmisten suhtautuvan avoimesti ja jopa piraattihenkisesti nettiä koskeviin yksityisyys-, sananvapaus- ja tekijänoikeuskysymyksiin, ja tämä keskustelutilaisuus vahvisti käsitystäni. Se, että tämäntyyppinen tilaisuus yliäänsä järjestettiin tällaisella vieraskaartilla, kertoo jo paljon.

Esitin myös itse yleisökysymyksiä (kohdissa 17:00, 46:15, 1:06:40) ja ehdotin esimerkiksi, että sananvapaudesta ja yksityisyydestä kiinnostuneiden kirjastoalan ihmisten, toimittajien ja kirjailijoiden tulisi solmia yhteistyösuhteita teleyrityksiin, jotka ovat näissä keskusteluissa usein samalla puolella. Lainsäädännöllisen paineen kohdistaminen teleyrityksiin näyttää olevan koko ajan laajeneva trendi ja tämän hetken tärkein sananvapauskysymys länsimaissa.

Tilaisuuden jälkeen keskustelin Anna Trobergin kanssa, joka sattuu olemaan taustaltaan englannin kielen ja kirjallisuuden opiskelija samoin kuten Harri Kivistökin. Keskustellessamme totesimme, että ennen kesäkuun 2014 eurovaaleja on tiivistettävä piraattipuolueiden kansainvälistä yhteistyötä. Eurovaaleissa on näytettävä, kuinka kansainvälinen ilmiö poliittinen piraattiliike todella on.

Video keskustelutilaisuudesta:

Punapiraatit?

Vasemmistonuoret on hyväksynyt tekijänoikeus- ja tietoyhteiskuntateesit. Ne ovat yleisestiottaen piraattihenkisiä, mutta pari hämmennystä aiheuttavaa kohtaa niistä löytyy.

Vasemmistonuorten kanta teosten epäkaupallisen käytön suhteen jää teeseissä epäselväksi. Toisaalta niissä todetaan, että ”tiedostojen lataamisesta yksityiseen käyttöön ei tule rangaista”. Lisäksi todetaan, että ”tekijänoikeusrikkomuksista säädetyt rangaistukset tulee kohtuullistaa”.

Ensinnäkin, tiedostojen lataaminen (eli kopion hankkiminen itselle) ei ole rangaistavaa tälläkään hetkellä. Se on tosin laitonta, mutta seuraamuksena voi olla vain siviilioikeudellinen korvausmaksu. Käytännössä pelkästä lataamisesta ei kuitenkaan ketään ahdistella, vaan mukana on aina myös jakamista, eli teoksen, tai nykyään torrent-palveluissa käytännössä teoksen osien, levittämistä muille. Jakamista harjoittavat käytännössä kaikki lataajat.

Toiseksi, jos järjestö vaatii rangaistusten kohtuullistamista, se ei kai silloin vaadi rangaistavuuden poistamista, eli laillistamista? Kaikki kohtuuttomat rangaistukset ovat tulleet nimenomaan tiedostonjakamisesta tai sen mahdollistamisesta (palvelun ylläpitämisestä). Eli mitä Vasemmistonuoret haluaa laillistaa ja minkä osalta vain kohtuullistaa rangaistuksia?  Kolmanneksi, teeseissä ei mainita epäkaupallista muokkaamista, eli remixiä, mashupia, parodiakäyttöä tai muita jälkiperäisiä teoksia.

En osaa teesien lukemisen perusteella sanoa, kannattaako Vasemmistonuoret teosten epäkaupallisen käytön, eli esimerkiksi tavanomaisen vertaisverkkojen käytön, täyttä laillistamista vai ei. Hieman selkeämpää kannanottoa olisi voinut tältä osin toivoa.

Teeseissä esitetään myös tekijänoikeuden suoja-ajan rajaamista tekijän elinikään. Se merkitsisi monien teosten suoja-ajan vähintäänkin puolittumista, ja on tervetullut kanta. Pitäisin kuitenkin järkevämpänä laskea suoja-aika teoksen julkaisuvuodesta lähtien. Vasemmistonuorten tekemällä linjauksella nimittäin 27-vuotiaana kuolleen rokkarin 25-vuotiaana tekemällä kappaleella olisi vain kahden vuoden suoja-aika. Piraattien hyväksymä enimmäissuoja, eli 10 vuotta teoksen julkaisusta, jatkuisi tekijän ennenaikaisen kuoleman jälkeenkin.

Hieman kyllä ihmetyttää, miksei Vasemmistonuoret uskaltanut ottaa samaa kantaa kuin Vihreät nuoret ja opiskelijat, joka päätyi aiemmin kannattamaan 20 vuoden suoja-aikaa. Vasemmistonuorten prioriteetit ovat kuitenkin selkeästi paremmin kohdallaan kuin Vihreän liiton, joka taannoisessa tekijänoikeuslinjauksessaan asettui selkeästi vastustamaan teosten epäkaupallisen käytö laillistamista.

Kiitettävää on, että Vasemmistonuoret otti selkeän kannan tekijänoikeusperusteista nettisensuuria vastaan. Mikäli teleyrityksille määrätyt The Pirate Bay -sensuuripäätökset pysyvät korkeammissa oikeusasteissa, tämä tarkoittaisi sitä, että järjestön tulisi ajaa nykylain muuttamista. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki on jo luvannut olla säätämättä uusia sensuurilakeja tällä vaalikaudella. Olisi kuitenkin paljon vaikeampaa saada häntä lieventämään nykyistä lakia.

Kokonaisuutena Vasemmistonuorten tietoyhteiskuntateesit ovat tervetullut lisä poliittiseen keskusteluun. Teesit yksityisyydestä, avoimesta tiedosta ja lähdekoodista, sekä kriittisyys lääke-, bio- ja ohjelmistopatentteja kohtaan ovat mukavan piraattihenkisiä.

ACTA – viimeinen taisto lauantaina?

ACTAn käsittely on edennyt EU-parlamentissa, samaan aikaan kun useampi valtio unionissa on jo ilmoittanut, että ei tule sopimusta hyväksymään.

Kaikki neljä komiteaa, jotka ovat käsitelleet ACTAa viime kuukaudet, ovat antaneet selkeän kielteisen kannan. Kehityskomitea, kansalaisvapauksien komitea, teollisuuskomitea ja lakiasioiden komitea olivat kaikki yksimielisiä – EU ei voi liittyä tähän sopimukseen.

Voidaan vain ihmetellä, miksi niin monet Euroopan valtiot alunperinkään allekirjoittivat sopimuksen. Vastaus on, yksinkertaisesti, että sen piti ”vain mennä läpi”. Ilman että maiden yksityiset tai yhteiset lainsäätäjät, tai varsinkaan äänestäjät, olisivat ehtineet kiinnostua siitä. Sen piti mennä läpi ohi demokratian, ja sen tarkoitus oli kaapata demokratia.

Lisää salaisiin ACTA-neuvotteluihin liittyviä dokumentteja on saatu julkisuuteen, ja ne eivät todellakaan maalaa kaunista kuvaa Euroopan komissiosta.

Neuvottelukierroksella toisensa jälkeen, komissio kieltäytyi ajamasta Euroopan, eurooppalaisten, tai maailman etua, sen sijaan tukien Yhdysvaltain vaatimuksia joka asiassa. Tämä ei ollut edes mitään kompromissien tekemistä, vaan täydellistä rähmälläänoloa Yhdysvaltain, ja tarkemmin sikäläisen teollisuuden, edessä. Amerikassa yritykset kyllä saivat tietoa, ja pääsivät sanomaan sanottavansa – koko sopimushan on laadittu tilaustyönä nimenomaan niiden hyväksi.

Sopimusta on syytelty epämääräiseksi, mutta sitä se onkin tarkoituksella. Teksti jättää jopa ”väärennöksen” tulkinnan avoimeksi. ACTAn alaisuudessa näistä tulkinnoista eivät edes päättäisi lainsäätäjät tai oikeusistuimet, vaan epädemokraattisesti valittu ACTA-komitea. Kyseessä on harvinaisen suora yritys siirtää valtaa pois valtioilta ja äänestäjiltä, ja antaa se suuryrityksille ja lobbareille.

Vielä kerran kaduille

Me vastustajat siis olemme voitolla. Mutta me emme peräänny, vaan pidämme Suomen neljännen mielenosoituspäivän yhtaikaa kaiken Euroopan kanssa, ensi lauantaina, 9. kesäkuuta. Mielenosoitus järjestetään varmuudella Helsingissä, mahdollisesti myös Lahdessa.

Aikatauluja, kavereita ja kimppakyytejä voi etsiä vaikka Facebook-tapahtumasivun kautta.

Tällä kertaa me Helsingissä ajattelimme jättää marssimisen väliin, sillä tuskin kenellekään pääsee kylmä tulemaan tällä kertaa.

Kokoonnumme siis kello 14 Asema-aukiolle, missä pidämme pienimuotoisen infotilaisuuden ja kiinnitämme ohikulkijoiden huomiota. Halukkaat pääsevät toki myös puhumaan. Kun saamme tarpeeksemme mielenosoittamisesta, voisi olla hyvä ajatus siirtyä esimerkiksi Sinebrychoffin puistoon piknikille. Myös ilmaista musiikkia luvassa.

Jos lähialueellasi ei ole mielenosoitusta, järjestä sellainen! Mielen osoittaminen ei paljoa vaadi. Ripusta vaikka ikkunastasi STOP ACTA -lakana. Tai kerro ACTAsta mummollesi. Tai muista meppiäsi sähköpostilla?

 

Historiallista

Me, Euroopan unioni, olimme ensimmäinen alue joka ryhtyi asialliseen vastarintaan. Me, kansalaiset ja demokraattisesti valitsemamme päättäjät, pysäytimme vääryydellä neuvotellun sopimuksen ”varman” etenemisen. Pelkästään tietoa jakamalla, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, voi saada aikaan näinkin paljon.

Mutta tähän mennessä me vain pysäytimme ACTAn. Seuraavaksi tulemme ajamaan sen pois, tuhoamaan sen, hävittämään sen maan päältä. Tämä prosessi näyttää nyt olevan käynnissä Euroopan parlamentissa, ja sille me annamme vauhtia. Osoitamme, että emme ole unohtaneet, emmekä tule unohtamaan.

Parlamentin äänestyksen pitäisi olla heinäkuun alussa. Painetta on ylläpidettävä enää kuukauden ajan, niin tämä vuosien surullinen seikkailu saa vielä onnellisen päätöksen.

Sota ei tietenkään pääty tuohon äänestykseen. ACTAn perässä vyöryy uusia ostettuja lakeja, uusia lobbareiden ja ”diplomatian” ehdoilla solmittuja sopimuksia. Mutta nyt meillä on kokemusta. Meillä on aseet, tieto, kyky reagoida. Meillä on toisemme.

Tästedes tulemme voittamaan yhä useamman näistä taisteluista, aina vain suuremmalla ylivoimalla.

Miten piraattien pitäisi suhtautua kulttuurialaan?

Tekijänoikeuksia koskevissa keskusteluissa usein vaaditaan piraatteja ottamaan huomioon muutakin kuin ”oma napansa”. Tämä syytös esitettiin hiljattain esimerkiksi Liberalismin petos -pamfletin tekijöiden haastattelussa. Sanottakoon nyt ensin, että puolueen perustaminen ja rakentaminen siihen kuntoon, että on mahdollisuuksia menestyä vaaleissa, on sen verran työlästä ettei kukaan ryhdy siihen vain tuijotellakseen omaa napaansa.

On kuitenkin aika yleistä peräänkuuluttaa piraateilta parempaa vastapuolen ymmärtämistä. Heitän nyt pallon yleisölle, ja pyydän kertomaan, millaisina he haluaisivat piraattien näkevän vastapuolensa. Taustoitan kysymystä hieman.

Eräs aiempaa kirjoitustani kommentoinut totesi: ”Mitä nyt koitan sanoa on se, että ilmeisesti kulttuurialalla on heidän näkökulmastaan vankat perusteet kannattaa nettisensuuria. Miksi asiat ovat menneet siihen pisteeseen, on ehdottomasti pohtimisen paikka, jotta vastaaviin äärimmäisyyksiin ei päädytä tulevaisuudessa.”

Asiat ovat menneet siihen pisteeseen, koska vanhojen teollisten suurvaltojen kauppapoliittisissa intresseissä on ylläpitää vahvoja immateriaalioikeuksia.

Asiat ovat menneet siihen pisteeseen, koska monet oikeudenhaltijat ja heidän edustajansa sinänsä ymmärrettävästi, mutta empiirisen todistusaineiston valossa aivan liioitellusti, pelkäävät Internetin aiheuttamia muutoksia ihmisten käyttäytymiseen ja jopa moraaliin.

Jos globalistisen ajattelun voisi jotenkin kiteyttää, kiteyttäisin sen niin, että muiden hyvinvointi lisää myös meidän hyvinvointiamme. En lähde tässä purkamaan tämän taustalla olevia argumentteja. Mikäli tällainen ajattelu hyväksytään, oman maan kauppapoliittisten intressien ei enää ajatella pidemmän päälle lisäävän omaa hyvinvointia, mikäli ne ovat ristiriidassa muiden hyvinvoinnin kanssa.

Immateriaalioikeudet ovat ”rikkaan valkoisen miehen” etuoikeuksia. Niiden tehtävä globaalissa taloudessa on hidastaa köyhien elintason paranemista. Globalistisen ajattelun mukaisesti tämä hidastaa myös meidän elintasomme paranemista. Meidän kannattaisi alkaa purkaa globaalisti immateriaalioikeuksia nyt, sillä muussa tapauksessa Kiina ja Intia kyykyttävät meitä tulevaisuudessa vaikeuttamalla tietotaidon leviämistä, eikä toisin päin kuten aiemmin.

Näistä asioista pitäisi puhua tekijänoikeuksia koskevassa debatissa, eikä jumittua keskustelemaan siitä, montako CD-levyä missäkin myydään ja miksi. Se ei ole ollenkaan kiinnostava kysymys. Tekijäpuolella vain harvoin tuntuu olevan kiinnostusta katsoa tätä asiaa omaa napaa pidemmälle.

Toinen, mitä tekijäpuolella vielä vähemmän halutaan tunnustaa, on se, ettei empiirinen aineisto todellakaan osoita mitään tulossaolevaa katastrofia minkään kulttuurialan kohdalla. Ei haluta myöskään tunnustaa sitä, että silloin kun viitteitä tulojen laskusta on, tiedostonjakaminen, jos se ylipäänsä on syy siihen, ei ole ainakan ainoa tai edes merkittävin syy.

Yksi tällainen syy on kulttuuri- ja viihdemuotojen monipuolistuminen, kuten pelialan kasvu, joka syö samoja viihteeseen ja kulttuuriin meneviä kuluttajien rahoja. Rahat ovat tosiaankin pitkälti samoja kuin aiemminkin. Tilastojen mukaan virkistyksen, kulttuurin ja koulutuksen osuus suomalaisten kotitalouksien kulutusmenoista on kasvanut 35 vuoden aikana vain 10 %:sta 12 %:iin.

Toinen syy on laillisen ilmaisen viihde- ja kulttuuritarjonnan helpompi saatavuus ja sen tuottamisen helpottuminen tietotekniikan myötä. Lisätään tähän vielä Internetin hömppäkulttuuri, kuten hassut kissakuvat. Ne ovat viihdyttäviä juuri niiden tietynlaisen aitouden ja ruohonjuuritason meiningin takia, joita vastaan tuotteistetun viihdeteollisuuden on vaikea taistella.

Mielikuvat tiedostonjakamisen vaikutuksista vain on niin vahvoja, että monien kyky ottaa vastaan järkiperusteista informaatiota on vakavasti heikentynyt. Toinen ongelma on se, että vastapuolen viestintäkoneisto tavoittaa yleisönsä paljon tehokkaammin, mikä on paljolti rahakysymys. Jossain vaiheessa tulee piste, jolloin kannattaa vain lopettaa inttäminen näiden ihmisten kanssa. Mielestäni se piste on jo saavutettu.

Sitä ei myöskään tekijäpuolella tunnusteta, että vaikka Internet olisikin johtamassa katastrofiin kulttuurialan ja viihdeteollisuuden nykyisten liiketoimintamallien suhteen, se katastrofi voidaan välttää ainoastaan siten, että alat käyvät vapaaehtoisesti läpi merkittävän rakennemuutoksen. Internetin yhteysnopeuksien ja kovalevyjen tallennuskapasiteetin kasvua ei voida pysäyttää.

Näiden syiden vuoksi ennenpitkää tulee vastaan tilanne, jossa tekijänoikeudet ovat käytännössä menettäneet merkityksensä ihmisten välisessä verkkoviestinnässä. Kuinka monta oikeusmurhaa ja toimimatonta, perusoikeuksia heikentävää lakia joudumme vielä sietämään sen vuoksi, ettei alalla suostuta näkemään tämän kehityssuunnan väistämättömyyttä?

Kulttuurialalta ja viihdeteollisuudesta ei kuulu mitään viitteitä siihen, että he haluaisivat estää tämän hulluuden. Eivätkä he tunnusta sitä hulluudeksi, vaikka suuri määrä hyvää informaatiota osoittaa siihen suuntaan, että se on hulluutta. Piraattijahti vain kiihtyy. Ottaen kaiken tämän huomioon, mitä meidän piraattien oikein pitäisi tässä vaiheessa vastapuolesta ajatella?

Huomio tekijä: etujärjestösi kannattaa sensuuria

Tekijänoikeustoimikunta julkaisi tammikuussa mietinnön, jossa ehdotettiin uudenlaista sensuurilakia. Laki mahdollistaisi “piraattisivustojen” pysyvän sensuroinnin. Piraattipuolue vuoti salaisesti valmistellun esityksen keväällä 2011 julkisuuteen. Mietintö on ollut lausuntokierroksella, ja Piraattipuoluekin antoi siitä lausunnon (yhteenveto mietinnön sisällöstä ja Piraattipuolueen kannoista löytyy aiemmasta blogauksesta).

Haluan nostaa lausunnoista esille kaksi havaintoa:

  1. Lähes kaikki tekijänoikeusjärjestöt ja kulttuurialan etujärjestöt kannattavat teleyrityksille asetettavaa velvollisuutta sensuroida ”piraattisivustot” oikeuden päätöksellä.
  2. Juuri kukaan muu ei kannata nettisensuuria, ainakaan varauksettomasti.

Muutamat lukijat pahastuivat aiemmassa blogauksessa tekemästäni jaosta ”pahiksiin” ja ”hyviksiin” tekijänoikeusasioiden neuvottelukunnan jäsenistön osalta. Ehkäpä havainnot tämän lausuntokierroksen tuloksista hieman avaavat sitä, mistä tällainen käsitys vastakkainasettelusta saattaa tulla. Ainoina valopilkkuina tekijäpuolelta sentään taiteilijajärjestö MUU ry ja Journalistiliitto suhtautuivat ehdotukseen varauksellisesti.

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki toisti jälleen tekijänoikeuspäivänä 23.4. aiemminkin ilmaisemansa mielipiteen, ettei kannata tämäntyyppistä sensuuria. Arhinmäeltä vaatii paljon sisua olla edistämättä sensuuriesitystä kun koko kulttuuriala sitä suureen ääneen vaatii.

”Piraattisivustojen” sensuroimista kannattavat (22):

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK)
Helsingin käräjäoikeus
Sanasto ry
Suomen Muusikkojen Liitto ry

  • ”…kovin suurta painoa [ei] pidä laittaa sille, että sivustolla saattaa olla myös jotakin laillista aineistoa…”

Suomen tietokirjailijat ry

  • ”…pitää ehdottoman tärkeänä, että sitä [piratismia] pyritään torjumaan tehokkain keinoin…”

Musiikkituottajat IFPI Finland ry

  • ”Muutos on tärkeä…” ”Ehdotus on tasapainoinen…”

Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus (Tekes)
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry
Elvis ry

  • ”…ehdotus… on välttämätön…”

Suomen kirjailijaliitto ry

  • ”Suomalainen kirjallisuus ja kirjailijat eivät selviä hengissä, mikäli kirjallisten teosten laajamittainen laiton lataaminen yleistyy. Keinot, joilla puututaan teosten laittomaan käyttöön, ovat erittäin kannatettavia.”

Suomen Anti-piratismiyhdistys ry
Gramex ry
Finlands svenska författareförening rf
Suomen kaupan liitto ry
Suomen Näytelmäkirjailijat ry
Suomen Konservatorioliitto ry

  • ”Sananvapautta ei saa väärinkäyttää suojaamaan laittoman aineiston levitystä.”

Taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Forum Artis ry

  • ”Ei materiaalisen omaisuudenkaan suojaa höllennetä sen takia, että sen varastaminen uuden teknologian avulla on helpompaa ja valvonta työlästä.”

Suomen Teatterit ry
Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry

  • ”Ehdotettu lainmuutos vahvistaa tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa ja ehkäisee rikoksia.”

Suomen Elokuvaohjaajaliitto SELO ry
MTV Media Oy

  • ”…ehdotus… on mielestämme välttämätön.”

Suomen näyttelijäliitto ry.

TTVK:n jäsenyyden kautta sensuuria kannattavat myös seuraavat tahot, jotka eivät antaneet omaa lausuntoaan:

Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat SATU ry
Suomen elokuvatoimistojen liitto SEL ry
Suomen elokuvatuottajien keskusliitto SEK ry
Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry
Av-tuottajien tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry
Suomen Musiikkikustantajat ry
Suomen Kustannusyhdistys ry
Yleisradio Oy
Sanoma Media Finland Oy.

Esitykseen varauksellisesti suhtautuvat (12):

Kirkkohallitus
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry

Liikenne- ja viestintäministeriö
Kuluttajavirasto
Teknologiateollisuus ry
Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto MTL ry
Viestintävirasto
Taiteilijajärjestö MUU ry
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
Suomen Journalistiliitto ry
Akava ry
Työ- ja elinkeinoministeriö
Keskuskauppakamari.

Esitystä vastustavat (10):

Ammattikorkeakoulu Metropolia
Elisa Oyj
Finnet-liitto ry
Aalto-yliopiston Faktat ja tietoyhteiskuntaviestintä -kurssin opiskelijat
TeliaSonera Finland Oyj
Kuluttajaliitto ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry
Electronic Frontier Finland ry (Effi)
Piraattipuolue r.p.

Termien selitys:
”Sensuuria kannattaviksi” olen laskenut ne tahot, jotka selkeästi ilmoittavat kannattavansa esitystä, ja ”sensuuria vastustaviksi” ne, jotka selkeästi ilmoittavat vastustavansa. ”Varauksellisesti suhtautuviksi” olen laskenut ne, jotka eivät suoraan ilmoita vastustavansa sensuuriesitystä, mutta esittävät sitä kohtaan huomattavaa kritiikkiä.

ACTA on saanut paljon hyvää aikaan

Menneinä viikkoina on tapahtunut paljon. ACTAn saama huomio on nostanut tekijänoikeuskeskustelun päivänpolitiikkaan, ja tuntuu, että myös muut kuin piraatit ovat alkaneet ottaa asioista selvää.

Tuskin kukaan meistä osasi odottaa näin hyviä tuloksia, kun häthätää Suomessakin kyhäsimme ensimmäistä mielenosoitusta helmikuussa. Tämä, jos mikä, valaa uskoa siihen, että kansalainen voi vaikuttaa!

Torstaina, 8. maaliskuuta, eduskunnan kyselytunti antoi jo viitettä, että Kokoomus on Suomessa melko lailla yksin ACTAn takana – ja jo puolustuskannalla. Hallituskumppaneiden kysymykset ja Stubbin selittelyt ovat minulle erityisen mieluisaa luettavaa.

Jo aiemmin oppositiosta on kuulunut hyvin kriittisiä ääniä sekä ACTAa että koko nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää kohtaan. Mutta nyt myös hallituksen sisäinen oppositio on herännyt, minkä saattoi haistaa jo tuosta kyselytunnista.

Kansalaisinfo perjantaina 9.3.

Jaakonsaari, Jungner, Palmulehto, Rechardt, Kaleva, Nojonen

 

Tuota kyselytuntia seuraavana päivänä eduskunnan Kansalaisinfossa kuulosti, että jopa Mikael Jungnerilla olisi piraattihattu päässä. Jo avauspuheenvuorossaan hän harhautui puheenaiheena olleesta ACTAsta, edeten Lex Nokian ja jopa Guggenheimin kautta kritisoimaan ensin suljettujen ovien politiikkaa, ja sitten koko nykyistä sisältöteollisuutta ja IPR-monopolien valtaa:

”Meillä on tää vanha hallintaan perustuva maailma, jossa sisältöjä jaetaan mekanismeilla, joissa on portinvartijoita, jotka on isoja, lähes monopoleja tai oligopoleja, ja se rahantekokone, ja se tavoitteellisuus ja jäykkyys on selkeesti haittaamassa tän sisältöteollisuuden ja luovuuden mahdollisuuksia.”

”Kiitos tekniikan, yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus tänään tehdä huikeita asioita; mutta kaikki tää potentiaali jää toteutumatta sen takia, että meillä on rakenteita, jotka pakottaa toimimaan tietyllä tavalla.”

Erityisen mieleenpainuva pointti Jungnerilta oli, että olemme rakentaneet Atlantin yli ”valtavan putken Yhdysvaltoihin”, ja että raha tuossa putkessa virtaa nimenomaan länteen päin, sikäläisen teollisuuden ehdoilla.

Euroopan pelikehittäjiä edustanut Jari-Pekka Kaleva oli ACTAn suhteen pessimistinen, ja koki sen pikemminkin uhkaavan kuin suojelevan alaansa. Hänen teollisuutensa on sopeutunut Internetiin mainiosti, ja on verkon avoimmuudesta ja vapaudesta riippuvainen. Portinvartija- ja sensuurijärjestelmät asettaisivat pienemmät pelifirmat oitis alisteiseen asemaan:

Ulkoministeriön kaupallinen neuvos Mary-Anne Nojonen jatkoi esimiehensä Stubbin selittelyjä: ”sopimus nyt on tällainen, kun ei ne muut mihinkään muuhunkaan suostuneet” (vapaasti suomennettu). Aivan kuin Suomen olisi ollut pakko allekirjoittaa edes jotain?

IFPIä edustanut lakimies ja Gramexin hallituksen jäsen, Lauri Rechardt, oli selkeästi ACTAn ja vahvempien tekijänoikeuksien kannalla. Mutta mies vain hieroi naamaansa, virnuili väkinäisesti, ja pyöritteli päätään vähän väliä, kun puheenvuoro toisensa jälkeen kyseenalaisti hänen hienon bisneksensä, joka on imeä rahaa tekijänoikeusdinosaurusten kuolinkamppailusta.

Rechardt aloitti oman avauspuheenvuoronsa suoraan TO-propagandabingolla: ”työpaikat… henki ja terveys… järjestäytynyt rikollisuus”.

Myöhemmin yleisön eturivistä löytynyt Poptorin Erkki Puumalainen kyseenalaisti Rechardtin näkemyksiä rajusti – hänen mukaansa muun muassa:

”Nää isot jätit, jotka omistaa nyt, jotka on ostaneet nää Fazerit ja kaikki […] Ne saavat itse asiassa paljon paremmat bisnekset siitä ettei ne tee mitään, elikkä vaan jatkaa sitä suoja-aikaa.”

”Se 60-luku, he eivät ole maksaneet siitä mitään, silloin kun on 25 vuodesta suoja-aika kasvanut 50 vuoteen, sillä välillä syntyi vain arvonnousu sille omistukselle, ja kun siitä syntyy sitten suvereeni määräysvalta, jossa voi vaikuttaa muihin liiketoimintoihin, niin tää on kansallinen kysymys, ja tää synnyttää vääjäämättä arvokeskustelutarpeen.”

Puumalaisen mukaan artistien varsinainen työnteko on muuttunut lähes arvottomaksi, ja tuon työn tulokset siirretään järjestelmällisesti ulkomaisen verotuksen piiriin, tuottamaan riskitöntä rahaa vuosikymmeniksi. Vaikea olla eri mieltä siitä, että tämä on todellinen ongelma.

 

Tampereen mielenosoitus lauantaina

Viime tingassa järjestyneellä laina-autolla me helsinkiläiset pääsimme ulkoiluttamaan ACTA-possukylttiämme myös Tampereelle. Sorsapuistoon kerääntynyt noin sadan ihmisen mielenosoitus oli Tampereen mittakaavassa huomiotaherättävän iso. Poliisiauton johtaman pikamarssin jälkeen päästiin asiaan Keskustorilla.

Ensimmäisinä äänessä olivat Tatu Ahponen (Vanu) ja Olga Haapa-aho (Virnu):

Harri Kivistö (Piraattipuolue):

Kyuu Eturautti edusti Sananvapauden puolesta ry:tä:

Oula Lintula Muutos 2011-puolueesta:

Tällä hetkellä lähinnä Iron Sky-leffasta tunnetulla Jarmo Puskalalla oli hyvin sama näkökulma kuin Timo Vuorensolalla pari viikkoa aiemmin Helsingissä:

Puskala on muuten nyt valittu uuteen tekijänoikeuksien neuvottelukuntaan, jonka koostumus vaikuttaa paljon tasapuolisemmalta kuin entisen tekijänoikeustoimikunnan. Voin vain toivottaa menestystä.

Vielä lopputerveisiksi neljä puheenvuoroa yleisöltä:

Olette hienoja ihmisiä. Kiitoksia ja aplodit!

Tällä viikolla ACTA-asia on ollut Ylellä esillä ainakin kolmesti:

Tiistainen Ylen Aamu-TV:ssä Effin Ville Oksanen vs. ulkoministeriön Mary-Anne Nojonen:

http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/tv/1481363

Radiossa, ensinnäkin Palmulehto ja Rechardt:

http://areena.yle.fi/audio/1331731200013

Sitten, Internet-yhdistyksen, Effin ja Housemarquen edustajat keskustelevat hieman:

http://areena.yle.fi/audio/1331724175113

Blogauksen Kuvat ja videot: Hannu Mäkäräinen, Jönni Heinistö, minä

Kaikkea sisältöä saa käyttää vapaasti.