Tämä kirjoitus julkaistiin 1.3. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.
Kansalaiset ovat hyödyntäneet ahkerasti mahdollisuutta kansalaisaloitteiden laatimiseen eduskunnalle. Aloitteilla on kuitenkin tuskainen taival saavuttaa vaadittava 50 000 kannattajan raja puolessa vuodessa. Onnistuminen vaikuttaa mahdolliselta vain muutaman aloitteen kohdalla.
Aloitteiden laatijoita saattaa uhata turhautuminen. He ovat kovalla työllä saaneet kerättyä vaikkapa 30 000 allekirjoitusta, mutta kun vaadittu raja uupuu, aloite mitätöityy kokonaan. Näin on juuri käymässä Energiajuomat K16 -aloitteelle.
Suomessa edellytettävä kannattajien määrä on korkea suhteessa äänioikeutettujen määrään. Puolassa, jossa järjestelmä on toiminut hyvin, kannattajia tarvitaan 0,3 prosenttia äänioikeutetuista kolmessa kuukaudessa. Suomessa tarvitaan 1,2 prosenttia kuudessa kuukaudessa. Määrän voisi, aikaraja huomioonottaen, pudottaa Suomessa puoleen.
Kansalaisaloitelakia valmisteltaessa Piraattipuolue esitti käyttöön otettavaksi myös ”kansalaiskysymystä”. Siinä tietty määrä henkilöitä voisi esittää kirjallisen kysymyksen, johon ministerin pitäisi vastata parissa viikossa kuten kansanedustajan kirjalliseen kysymykseen. Kansalaiskysymys vastaisi Yhdysvalloissa käytössä olevaa järjestelmää, jossa Valkoinen talo vastaa kansalaisten verkossa keräämiin adresseihin.
Kansalaisaloitetta voisi myös porrastaa. Vaikka aloite ei olisikaan saavuttanut täyttä kannattajamäärää, se etenisi kuitenkin jollakin tavalla. Jos kannattajia olisi esimerkiksi kolmasosa vaaditusta, ministerin tulisi vaikkapa vastata aloitteeseen kirjallisesti.
Sikäli kuin kansalaisaloitteita etenee eduskuntaan, on ainakin joihinkin niistä reagoitava tavalla tai toisella. Jos aloitteille ei tehdä mitään ja kannattajia on kovin vaikea saada kerättyä, järjestelmän uskottavuus romahtaa.
Suomessa on nyt voimassa laki, jonka myötä 18 vuotta täyttäneet kansalaiset voivat tehdä eduskunnan käsittelyyn meneviä laki- ja toimenpidealoitteita. Aloitteen taakse tarvitaan 50 000 allekirjoitusta puolessa vuodessa. Tällä hetkellä on avoinna useita kansalaisaloitteita, jotka vastaavat Piraattipuolueen tavoitteita (puolue ei ole laatinut näitä aloitteita, vaan ne ovat laajemman kansalaisaktiivisuuden tulosta):
Puolueohjelma: ”Sosiaaliturvan tulee pääosin perustua kaikkien kansalaisten vastikkeettomaan perustuloon, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason ja kannustaa hankkimaan ylimääräisiä tuloja.”
Piraattipuolue vaati aikanaan lausunnossaan, että kansalaisaloitteen taakse tarvittava nimimäärä olisi 20 000 ja keräysaikaa vuosi. Nyt määrä on 50 000 ja keräysaikaa puoli vuotta. Kansalaisaloitteessa esitetään rajan laskemista 10 000:een, mutta keräysaika pysyisi puolena vuotena.
Aloitteessa esitetään, että aloitteen tekijä voisi valita, viekö asian eduskunnalle vai sitovaan kansanäänestykseen.
Puolueohjelma: ”Kansalaisilla tulee olla paremmat mahdollisuudet vaatia lisää tietoa käsiteltävistä asioista ja päätöksistä, sekä vaikuttaa itse päätöksentekoon, esimerkiksi kansalaisaloitteiden ja kansanäänestysten muodoissa.”
Lausunto: ”Olisi syytä harkita myös varsinaisen suoran kansanäänestysaloitteen käyttöönottoa.”
Aloitteen mukaan ”valtiolla ei ole oikeutta puuttua yksilön henkilökohtaiseen vapauteen, kun kyseessä on yksilön oma elämä, vaan ainoastaan henkilöiden väliseen toimintaan silloin, kun yhden toiminta uhkaa toisia”.
Puolueohjelma: ”Lain on taattava ihmisille mahdollisimman kattavat yksilönvapaudet, jotka mahdollistavat sellaisen toiminnan, joka ei loukkaa muiden vapauksia. Yksilönvapauksia tulee rajoittaa ainoastaan sen ollessa välttämätöntä toisten vapauksien ja oikeuksien suojaamiseksi. Teon kieltämisen perusteeksi ei riitä se, ettei joku pidä siitä. Yksilönvapauksiin kuuluu itsemääräämisoikeus silloinkin, kun se on haitaksi henkilön omalle terveydelle.”
2003: Amerikkalainen terveydenhuoltofirma nimeltä Kaiser Permanente päätti ottaa käyttöön terveystietojärjestelmän nimeltä Epic. Firmalla on hieman yli Suomen väkiluvun verran asiakkaita, kymmeniä sairaaloja ja satoja klinikoita. Kaiken piti sujua helposti, sillä Epic oli jo tuolloin terveystietojärjestelmien markkinajohtaja Yhdysvalloissa. Kyse on samasta tuotteesta, jota Accenture nyt kauppaa HUSille ja koko Suomelle.
Hinnaksi arvioitiin $1,8 miljardia, ja aikaa piti kulua kolme vuotta. Kuten Suomi, myös KP tarvitsi järjestelmälle hieman räätälöintiä, mutta osaavien konsulttien avulla kaiken piti onnistua helposti.
2006: Projekti oli hieman viivästynyt. Käyttöönoton lopulliseksi hinnaksi arvioitiin kolme miljardia, ja valmista arveltiin olevan vuonna 2008.
2009: Projektin hinta oli noussut4,2 miljardiin dollariin, mutta järjestelmä oli saatu käyttöön jo lähes koko organisaatiossa.
Emmehän me protestoineet pelkästään projektin hintaa, vaan sitä, että jälleen ollaan ostamassa huonoilla ehdoilla huonoa, jo alunperin vanhanaikaista tuotetta, etukäteen kulisseissa räätälöidyllä muka-kilpailutuksella. Että jälleen kerran ollaan astumassa samoihin sudenkuoppiin kuin näissä hankinnoissa aina ennenkin.
Ollaan tekemässä sellaista ostosta, jossa myyjä voittaa, jos tuote EI valmistu ajallaan, EI toimi, EIKÄ varsinkaan tule sopimaan alkuperäiseen budjettiin. Kuten tiedämme, tämmöinen tuote tuottaa Suomessa liikevoittoa vuosien, jopa vuosikymmenten ajan, kunhan toimittajana vain on tarpeeksi suuri, luotettava, ja ennenkaikkea, hyvin poliitikkoihin kytkeytynyt softatalo.
Jos alkuperäinen hinta-arvio on esimerkiksi 400 miljoonaa, HUS tuskin tulee selviämään hankinnasta alle miljardilla.
Rutosti lisäkuluja muodostuu jo siitä, että vanhoille, jo kertaalleen irtisanotuille järjestelmille joudutaan väkisinkin ostamaan erittäin kallista jatkoaikaa, tekohengitystä. Jyrki Kasvin kuvaama ”pakko onnistua” -tilanne ei ole suomalaisissa tietojärjestelmäprojekteissa mitään uutta, ja yleensä siitä on selvitty – tietenkin – kaatamalla lisää rahaa konsulteille.
Tietysti tämänkertaisessa suunnitelmassa on jotain hyvääkin. Alkuvaiheessa katastrofi koskee vain HUSin aluetta, joten kaikkien virheiden, viivästysten ja ongelmien jälkeen käyttöönotto muussa maassa lienee tavallista tuskattomampaa.
Amerikassa totesivat jälkeenpäin, että uusi tietojärjestelmä kannattaa ottaa käyttöön aina ensin yhdessä sairaalassa, ja levittää eteenpäin vasta kun puutteet on korjattu. Muutoin koulutuskustannukset ja oudon järjestelmän aiheuttama työnhukka muodostavat jopa 50% koko käyttöönoton kuluista.
Noilla opeilla myös Epicin käyttöönotot ovat viime aikoina sujuneet hieman paremmin. Mutta Accentureen en luottaisi – eihän onnistuminen ole heidän etunsa mukaista. VR:n lippujärjestelmästäkin alkoi tulla kunnolla rahaa vasta, kun junalippuja ei saanut mistään muutamaan päivään.
Me tietojärjestelmähankinnoista huolestuneet ihmiset haluamme kertakaikkiaan lopun tällaiselle kuppaukselle.
Kannattaisi siis kuunnella sellaisia ammattilaisia, joiden tulot eivät ole käänteisesti verrannollisia kompetenssiin. Eikä mitään puoluetoimistoissa, suuryrityksissä ja verorahastoissa korruptoituja äijiä.
Miten Accenture kuppaa
Accenture itse suositteli Epiciä toimiessaan konsulttina HUS:lle. Samaan aikaan yritys kuitenkin oli jo aloittanut valmistelut: se oli hankkinut yksinoikeudet edustaa Epiciä Suomessa, vaikka valehtelikin tehneensä näin vasta raportin valmistuttua.
Kyseinen Sirius-kartoitushanke on Sitran käsialaa, ja Sitran puolelta projektia konsultoi Accenturen ex-pomo Markku Silén. Accenturen johtaja taas on pitkän linjan keskustavaikuttaja, pääministeri Vanhasen avustajana tunnettu Mika Rossi.
Suomessa tästäkin källistä nousi vain pieni myrsky vesilasissa, ja se tuntuu jo jääneen unholaan?
Miten Epic yritetään myydä
Kuten yleensä laajaa tietojärjestelmää kaupitellessa, nytkin luvataan, että lopulta, viimein, tällä kertaa, järjestelmätoimittaja kuuntelisi käyttäjien toiveita.
Tämänpäiväisessä HUSin tiedotustilaisuudessa erikoislääkäri Tinja Lääveri (HUS tietohallinnosta, mukana Sirius-selvityksessä) olikin korostanut, miten tällä kertaa panostettaisiin käytettävyyteen ja kuunneltaisiin käyttäjien toiveita.
Juuri näin Epiciä on markkinoitu muuallakin maailmassa. Nimenomaan lääkäreiden kautta, ja lupauksilla, jotka liittyvät lähinnä käyttöliittymään. Juuri näin siitä on tullut Yhdysvalloissa erittäin suosittu.
Käyttöliittymä on toki ensiarvoisen tärkeä, mutta vain pieni osa laajasta järjestelmästä. Epicin tapauksessa konepellin alta löytyy erittäin outo, erittäin vanhanaikainen MUMPS-tietovarasto, jolla on aivan omanlaisensa ohjelmointikieli.
Tässä tapauksessa MUMPS-implementaation nimi on Intersystems Caché, ja sen päälle on vielä lisäksi rakennettu relaatiotietokanta, nimeltään Chronicles ERDBMS. Perse edellä kuuhun.
Tällaiset vempeleet ovat suomalaisille IT-osaajille tuntemattomia, ja hyvästä syystä. Kaikenlaiset korjaus- ja muutostyöt tulisivat siis tavallistakinkalliimmaksi. MUMPSin käyttäjiä löytyy lähinnä Amerikasta, ja he suoraan sanoen vihaavat työtään. Nokian insinöörejä tällainen paskaduuni tuskin kiinnostaa.
Vaan ehkä työkkärissä voitaisiin passittaa pitkäaikaistyöttömiä demoscene-veteraaneja MUMPS-kurssille? Työhän on vähän kuin koodaisi symbolista konekieltä, jollekin käsittämättömän oudolle konearkkitehtuurille, ja vielä saisi rahaa siitä.
Näh. Epicin leviäminen Yhdysvaltain ulkopuolelle pitäisi pysäyttää, ennenkuin on myöhäistä. Jenkeille sopivat tuumat ja unssit, jalat ja paunat, asiakkaiden rotuerottelu, täysin yksityistetty terveydenhuolto ja avoin korruptio. Me emme tällaisia kaipaa.
Nettipiratismin ja väärentämisen vastaisen ACTA-sopimuksen kaatuminen Euroopan parlamentissa on maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen ja merkittävä asia.
Brittiläinen europarlamentaarikko David Martin, joka valmisteli ACTA:sta raportin ja suositteli sopmuksen kaatamista, totesi kaatumisen olleen EU-komissiolle ”kaikkien aikojen suurin lainsäädännöllinen tappio parlamentissa”.
ACTA olisi estänyt EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä muita allekirjoittaneita maita muuttamasta tekijänoikeus- ja patenttilakejaan lievemmiksi. ACTA olisi jättänyt liikkumavaraa vain tekijänoikeuksien kiristämisen puolesta.
Aiemmin vastaavat kiristykset ovat menneet läpi. Miksi ACTA kaatui? Alla oma näkemykseni syistä (jotka eivät kuitenkaan ole välttämättä tärkeysjärjestyksessä).
Monet kansalaisjärjestöt ovat yrittäneet toimia ACTA:a vastaan jo vuosia, koko sopimuksen valmistelun ajan. Kuluvan vuoden tammikuussa aktivismin määrä nousi kuitenkin aivan uuteen ulottuvuuteen. Ensin Yhdysvalloissa SOPA/PIPA-lakiestyksiä vastaan kehittyi protestiliike, jonka kärjessä olivat muun muassa Wikipedia ja Google, joista ensinmainittu pimensi sivustonsa vuorokaudeksi.
Yhdysvalloissa lakiehdotukset jäädytettiin ja tämän jälkeen huomio kiinnittyi ACTA:an. ACTA:a vastaan järjestettiin maalis-kesäkuussa kolme kansainvälistä mielenosoituspäivää, jotka keräsivät mielenosoittajia sadoille paikkakunnille ja jokaiseen EU-maahan.
ACTA:a vastaan toimivat eri maiden piraattipuolueet, tietoyhteiskunta-alan kansalaisjärjestöt kuten European Digital Rights (EDRI), ranskalainen La Quadrature du Net, jo vuonna 1992 perustettu Internet Society, Free Software Foundation sekä Electronic Frontier Foundation (EFF) ja sen Suomen-haara Effi.
Myös muutamat muut vaikutusvaltaiset kansalaisjärjestöt kritisoivat ACTA:a nimenomaan vapaan tiedonvälityksen ja yksityisyyden rajoitusten suhteen. Näihin kuuluivat Amnesty, kirjastoalan kansainvälinen liitto IFLA, Toimittajat ilman rajoja ja kansainvälinen kuluttajajärjestö Consumers International.
Terveys- ja kehitysyhteistyöalan järjestöt kritisoivat erityisesti sitä, että ACTA olisi vaikeuttanut laillisten, geneeristen lääkkeiden vientiä kehittyvästä maasta toiseen. Tästä huomauttivat esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja ja Oxfam.
Euroopan parlamentille luovutettiin myös 2,8 miljoonan ihmisen allekirjoittama ACTA:a vastustava adressi. Lisäksi akateemiset asiantuntijat sekä Euroopasta että Yhdysvalloista luovuttivat omat vetoomuksensa.
Yksi syy ACTA:n kaatumiseen löytyy EU:n sisäisistä valtasuhteista ja toimintatavoista.
Euroopan parlamentti ei valitse poliittista enemmistöhallitusta, jonka ohjelmaan enemmistö sen jäsenistä joutuisi sitoutumaan. Tämän vuoksi EU:ta usein haukutaan ”epädemokraattiseksi”. Toisaalta juuri tämä mahdollistaa sen, että parlamentti voi reagoida kansalaisliikkeiden esille nostamiin asioihin vapaammin kuin jäsenmaiden parlamentit. Komissiolla ei ole EU-parlamenttiin nähden samanlaista valtaa kuin jäsenmaiden hallituksilla niiden omia parlamentteja kohtaan.
ACTA:n suhteen komissio suorastaan kerjäsi verta nenästään. Komissio härnäsi parlamenttia ACTA:n valmisteluvaiheessa pyrkimällä pimittämään tietoa sen valmistelusta. Tämä huipentui parlamentin ACTA-raportoijan eroon protestina salailua vastaan. Tämä oli yksi syy siihen, että parlamentin enemmistö kääntyi helpommin ACTA:a vastaan.
Kuluvalla vaalikaudella parlamentin toiminnassa ovat olleet mukana myös Ruotsin piraattipuolueen europarlamentaarikot Christian Engström ja Amelia Andersdotter. ACTA:n kaatuminen osoittaa myös sen, kuinka tärkeää piraattien on saada mahdollisimman paljon edustajia EU-parlamenttiin. Sillä on todellakin merkitystä.
3. Rahakkaita vastustajia
ACTA-sopimuksella on ollut myös rahakkaita vastustajia bisnesmaailmasta. Euroopan teleyritysten liitot ovat kritisoineet ACTA:a voimakkaasti ja myös esimerkiksi ranskalaisten verkkopalveluyritysten järjestö on vastustanut sitä. Järjestön taustalla ovat muiden muassa Google, Facebook, Skype ja Yahoo.
4. Kiina, Brasilia, Intia, Meksiko
ACTA-sopimusprosessi osoittaa nopeasti teollistuvien maiden painoarvon huomattavan kasvun (lue lisää aiemmasta blogauksestani). Kun immateriaalioikeuksien kiristykset eivät onnistuneet WTO:n kautta, Yhdysvallat alkoi ajaa ACTA:a. Kehittyviä maita ei päästetty mukaan neuvotteluihin. Sopimus oli tarkoitus solmia samanmielisten länsimaiden kesken, minkä jälkeen olisi ollut helpompaa pakottaa kehittyvät maat mukaan.
Kiina, Brasilia ja Intia ovat virallisesti protestoineet ACTA-neuvotteluja vastaan WTO:n elimissä. Myös Meksiko on ottanut kielteisen kannan. Tällä on ollut suuri merkitys. Euroopan maiden on melko helppo luopua ACTA:sta, kun sopimusta vastustavat Kiinan, Brasilian ja Intian kaltaiset koko ajan merkittävämmiksi muuttuvat kauppakumppanit. Yhdysvaltain painoarvo on pienentynyt.
Mitä seuraavaksi?
ACTA:n valmistelujen kanssa samaan aikaan on neuvoteltu Yhdysvaltain aloitteesta Tyynenmeren rantavaltioiden kanssa Trans-Pacific Partnership (TPP) -nimellä kulkevaa sopimusta, joka immateriaalioikeuksien osalta olisi ACTA:a vastaava. Tämä projekti ei koske EU-maita.
Myös EU:ssa tapahtuu. Komissio julkaisi tammikuussa ”tiekartan” tekijänoikeusdirektiivin uudistamiseksi. Tiekarttaan sisältyy ACTA:sta tuttuja uhkakuvia, kuten teleyritysten ja verkkopalveluyritysten vastuuvapauden romuttamista sekä hengenvaarallisten tuoteväärennösten ja yksityishenkilöiden harjoittaman nettipiratismin yhteen niputtamista.
Tiekartassa kaavaillaan kuitenkin ”kaupallisen tekijänoikeusrikkomuksen” määrittelemistä niin, ettei yksityishenkilöihin kohdistettaisi liian rankkoja toimia. Tarkoituksena lienee käydä yksittäisten henkilöiden sijaan sosiaalisen median palvelujen ja teleyritysten kimppuun.
Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että osapuolet ovat aiempaa tasavertaisempia. Toisaalta tähän sisältyy uhka koko Internetin tuhoamisesta, mikäli kaikki sosiaalisen median palvelut alistetaan viihdeteollisuuden mielivallan alle.
Piraattipuolueen lehdistötiedote
4.7.2012 klo 14.30
Vapaa julkaistavaksi heti
ACTA-sopimus kaatui Euroopan parlamentissa
Euroopan parlamentti on hylännyt ACTA:n eli ”väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen”. Todellisuudessa sopimus olisi tiukentanut nettipiratismia koskevia lakeja ja siten heikentänyt sananvapautta ja yksityisyyden suojaa Internetissä. Teleyritykset ja verkkopalvelujen ylläpitäjät olisi voitu saattaa globaalisti vastuullisiksi asiakkaidensa tekemisistä, romuttaen perinteisen palveluntarjoajien vastuuvapauden. Euroopan parlamentti hylkäsi sopimuksen selvin luvuin 478-39.
- Alun perin sopimuksen piti olla läpihuutojuttu, mutta Euroopan laajuinen kansalaisaktivismi herätti europarlamentaarikkojen huomion asiaan, kertoo Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti.
ACTA:a vastaan järjestettiin kolme Euroopan laajuista mielenosoituspäivää maalis-kesäkuussa. Eri maiden piraattipuolueet ja monet kansalaisjärjestöt kampanjoivat laajasti sopimusta vastaan. Tämä käänsi poliittisten ryhmien päät Euroopan parlamentissa. Sopimuksen valmistelu poikkeuksellisen salaisesti komission piirissä oli herättänyt jo aiemmin närää parlamentissa.
- ACTA-sopimuksen kaatuminen on hieno osoitus kansainvälisen kansalaisaktivismin voimasta ja avoimuuden tärkeydestä, Apajalahti jatkaa.
ACTA:n vastainen kansalaistoiminta oli jatkoa Yhdysvaltojen SOPA/PIPA-lakiesityksiä talvella vastustaneelle protestiaallolle, johon liittyen esimerkiksi Wikipedia pimensi sivustonsa vuorokaudeksi. ACTA-sopimuksessa on kyse samoista asioista, joiden vuoksi Wikipedia ja Google protestoivat vastaavia yhdysvaltalaisia lakiesityksiä vastaan.
Lisätietoja:
Ahto Apajalahti
Varapuheenjohtaja, Piraattipuolue
p. 045 310 2342
Harri Kivistö
Puheenjohtaja, Piraattipuolue
p. 045 310 2344
ACTAn käsittely on edennyt EU-parlamentissa, samaan aikaan kun useampi valtio unionissa on jo ilmoittanut, että ei tule sopimusta hyväksymään.
Kaikki neljä komiteaa, jotka ovat käsitelleet ACTAa viime kuukaudet, ovat antaneet selkeän kielteisen kannan. Kehityskomitea, kansalaisvapauksien komitea, teollisuuskomitea ja lakiasioiden komitea olivat kaikki yksimielisiä – EU ei voi liittyä tähän sopimukseen.
Voidaan vain ihmetellä, miksi niin monet Euroopan valtiot alunperinkään allekirjoittivat sopimuksen. Vastaus on, yksinkertaisesti, että sen piti ”vain mennä läpi”. Ilman että maiden yksityiset tai yhteiset lainsäätäjät, tai varsinkaan äänestäjät, olisivat ehtineet kiinnostua siitä. Sen piti mennä läpi ohi demokratian, ja sen tarkoitus oli kaapata demokratia.
Lisää salaisiin ACTA-neuvotteluihin liittyviä dokumentteja on saatu julkisuuteen, ja ne eivät todellakaan maalaa kaunista kuvaa Euroopan komissiosta.
Neuvottelukierroksella toisensa jälkeen, komissio kieltäytyi ajamasta Euroopan, eurooppalaisten, tai maailman etua, sen sijaan tukien Yhdysvaltain vaatimuksia joka asiassa. Tämä ei ollut edes mitään kompromissien tekemistä, vaan täydellistä rähmälläänoloa Yhdysvaltain, ja tarkemmin sikäläisen teollisuuden, edessä. Amerikassa yritykset kyllä saivat tietoa, ja pääsivät sanomaan sanottavansa – koko sopimushan on laadittu tilaustyönä nimenomaan niiden hyväksi.
Sopimusta on syytelty epämääräiseksi, mutta sitä se onkin tarkoituksella. Teksti jättää jopa ”väärennöksen” tulkinnan avoimeksi. ACTAn alaisuudessa näistä tulkinnoista eivät edes päättäisi lainsäätäjät tai oikeusistuimet, vaan epädemokraattisesti valittu ACTA-komitea. Kyseessä on harvinaisen suora yritys siirtää valtaa pois valtioilta ja äänestäjiltä, ja antaa se suuryrityksille ja lobbareille.
Vielä kerran kaduille
Me vastustajat siis olemme voitolla. Mutta me emme peräänny, vaan pidämme Suomen neljännen mielenosoituspäivän yhtaikaa kaiken Euroopan kanssa, ensi lauantaina, 9. kesäkuuta. Mielenosoitus järjestetään varmuudella Helsingissä, mahdollisesti myös Lahdessa.
Tällä kertaa me Helsingissä ajattelimme jättää marssimisen väliin, sillä tuskin kenellekään pääsee kylmä tulemaan tällä kertaa.
Kokoonnumme siis kello 14 Asema-aukiolle, missä pidämme pienimuotoisen infotilaisuuden ja kiinnitämme ohikulkijoiden huomiota. Halukkaat pääsevät toki myös puhumaan. Kun saamme tarpeeksemme mielenosoittamisesta, voisi olla hyvä ajatus siirtyä esimerkiksi Sinebrychoffin puistoon piknikille. Myös ilmaista musiikkia luvassa.
Jos lähialueellasi ei ole mielenosoitusta, järjestä sellainen! Mielen osoittaminen ei paljoa vaadi. Ripusta vaikka ikkunastasi STOP ACTA -lakana. Tai kerro ACTAsta mummollesi. Tai muista meppiäsi sähköpostilla?
Historiallista
Me, Euroopan unioni, olimme ensimmäinen alue joka ryhtyi asialliseen vastarintaan. Me, kansalaiset ja demokraattisesti valitsemamme päättäjät, pysäytimme vääryydellä neuvotellun sopimuksen ”varman” etenemisen. Pelkästään tietoa jakamalla, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, voi saada aikaan näinkin paljon.
Mutta tähän mennessä me vain pysäytimme ACTAn. Seuraavaksi tulemme ajamaan sen pois, tuhoamaan sen, hävittämään sen maan päältä. Tämä prosessi näyttää nyt olevan käynnissä Euroopan parlamentissa, ja sille me annamme vauhtia. Osoitamme, että emme ole unohtaneet, emmekä tule unohtamaan.
Parlamentin äänestyksen pitäisi olla heinäkuun alussa. Painetta on ylläpidettävä enää kuukauden ajan, niin tämä vuosien surullinen seikkailu saa vielä onnellisen päätöksen.
…
Sota ei tietenkään pääty tuohon äänestykseen. ACTAn perässä vyöryy uusia ostettuja lakeja, uusia lobbareiden ja ”diplomatian” ehdoilla solmittuja sopimuksia. Mutta nyt meillä on kokemusta. Meillä on aseet, tieto, kyky reagoida. Meillä on toisemme.
Tästedes tulemme voittamaan yhä useamman näistä taisteluista, aina vain suuremmalla ylivoimalla.
EU-parlamentti päätti maanantaina, että ACTA on tulossa äänestykseen ”normaalissa järjestyksessä” kesäkuussa. Tämä oli rohkea veto, ja röyhkeä! Sekä, todennäköisesti, ACTAn vastustajien kannalta edullisin mahdollinen.
Komission lisäksi myös ne mepit, jotka ACTAa kannattivat, olisivat mieluusti nähneet äänestyksen viivästyvän vuodella-parilla. Mutta INTA-komitea, joka sopimuksen käsittelystä päätti, oli pääasiassa vastustajien puolella.
Euroopan komissio ei tiettävästi ole vieläkään lähettänyt ACTAa tuomioistuimen arvioitavaksi, kuten sanoi tekevänsä. Ei ole lopulta edes varmaa, olisiko se tehnytkään niin – sopimuksesta äänestämistä kun voi viivyttää monella tavalla. Ehkä he toivoivat ujuttavansa sen äänestykseen jo syksyllä tai ensi talvena, odottamattomasti. Tämäkin olisi EU:n päätöksenteossa normaalia taktikointia.
Nyt ACTAlta on viety viivytyksen tuoma toivo läpimenosta. Eikä sen herättämä vastustus, satojen tuhansien ihmisten kansanliike, ehdi laantua lainkaan näinä parina kuukautena ennen äänestystä.
Nyt valppaana!
Olemme siis saavuttaneet vieläkin paremman osavoiton kuin viivästys olisi ollut. Ja ACTAn vastustajat EU-parlamentissa ovat pitäneet puoliamme, hekin paremmin kuin olisi saattanut arvata.
ME, aktivistit, pysäytimme ACTAn. Kiitos tästä jokaiselle, joka uhrasi aikaansa!
Nyt EU-parlamentin INTA-komitea esti ACTAa perääntymästä turvaan. Kiitos, että teitte työnne!
Ja seuraavaksi parlamentti antaa sille kuoliniskun, kunhan jatkamme kannustamista.
Mikään tässä ei tarkoita, että voisimme huokaista helpotuksesta. Nämä asiat ovat liian tärkeitä, ja vastapuolella on kaikesta huolimatta kosolti voimaa takanaan – hallitusten, puolueiden ja yritysten kautta.
ACTAn suhteen voimme lakata painostamasta päättäjiä vasta sinä päivänä, kun sopimus on kuollut ja kuopattu koko valtioliittomme osalta. Ja mieluummin lisäksi julistettu laittomaksi.
Siihen asti meidän on kuumoteltava meppejä asiasta, osoitettava mieltä, kerättävä julkisuutta ja aktivoitava muita.
Mitä ACTAn jälkeen?
ACTAn kohtalosta riippumatta, sen jalanjäljissä on yhä tulossa lisää uusia säädöksiä, sekä unionin että valtioiden tasolla, ja jotkut niistä tulevat olemaan ACTAa pahempia. Tekijänoikeuksien laajennuksia, yritysvallan lisäämistä, ties mitä vihapuhesensuuria. Aina uusia uhkia Internetin vapaudelle ja neutraaliudelle.
Torjuntavoitot ovat toki hieno juttu. Vuonna 2012 pelkästään kansalaisaktivismi on onnistunut pysäyttämään SOPAn, PIPAn ja ACTAn ”varman” etenemisen. Mutta pelkkä torjunta ei riitä, ei niin kauan, kuin vihollinen voi aina vain paketoida samat säädökset uudelleen, ja yrittää niitä läpi jollain uudella nimellä tai tekosyyllä.
Meidän on opittava hyökkäämään takaisin, ja käyttämään samoja aseita kuin vihollisemme. Säätämään lakeja ja laatimaan sopimuksia, ja jatkuvasti lobbaamaan päättäjiä, sekä vapaan tiedonkulun että kansalaisoikeuksien turvaamiseksi.
Meidän on opittava vuorostamme haastamaan tekijänoikeusmonopolit, vaikka oikeuteen, ja lyötävä murskaksi sekä ne, että kaikki niiden ostamat lait ja ”oikeudet”. Vaikka sitten yksitellen ja hiljaa hivuttaen, kuten nuo monopolit ovat tehneet jo kymmenien vuosien ajan.
Tähän on loistavat mahdollisuudet nyt, kun myös sisältöteollisuutta suuremmiksi nousseet teknologia- ja Internet-yritykset ovat lopulta heräämässä turvaamaan omia oikeuksiaan.
Työtä siis riittää. Mutta tapetaan me eurooppalaiset se ACTA nyt ihan ensin.
Tulevia mielenosoituksia suunnitellessa, muistuttakaa meppejänne ACTAsta! Ja kansanedustajianne, ja ministereitänne. Meidän on pidettävä heidät ajan tasalla siitä, mitkä asiat kansalaisia huolestuttavat.
Menneinä viikkoina on tapahtunut paljon. ACTAn saama huomio on nostanut tekijänoikeuskeskustelun päivänpolitiikkaan, ja tuntuu, että myös muut kuin piraatit ovat alkaneet ottaa asioista selvää.
Tuskin kukaan meistä osasi odottaa näin hyviä tuloksia, kun häthätää Suomessakin kyhäsimme ensimmäistä mielenosoitusta helmikuussa. Tämä, jos mikä, valaa uskoa siihen, että kansalainen voi vaikuttaa!
Torstaina, 8. maaliskuuta, eduskunnan kyselytunti antoi jo viitettä, että Kokoomus on Suomessa melko lailla yksin ACTAn takana – ja jo puolustuskannalla. Hallituskumppaneiden kysymykset ja Stubbin selittelyt ovat minulle erityisen mieluisaa luettavaa.
Jo aiemmin oppositiosta on kuulunut hyvin kriittisiä ääniä sekä ACTAa että koko nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää kohtaan. Mutta nyt myös hallituksen sisäinen oppositio on herännyt, minkä saattoi haistaa jo tuosta kyselytunnista.
Tuota kyselytuntia seuraavana päivänä eduskunnan Kansalaisinfossa kuulosti, että jopa Mikael Jungnerilla olisi piraattihattu päässä. Jo avauspuheenvuorossaan hän harhautui puheenaiheena olleesta ACTAsta, edeten Lex Nokian ja jopa Guggenheimin kautta kritisoimaan ensin suljettujen ovien politiikkaa, ja sitten koko nykyistä sisältöteollisuutta ja IPR-monopolien valtaa:
”Meillä on tää vanha hallintaan perustuva maailma, jossa sisältöjä jaetaan mekanismeilla, joissa on portinvartijoita, jotka on isoja, lähes monopoleja tai oligopoleja, ja se rahantekokone, ja se tavoitteellisuus ja jäykkyys on selkeesti haittaamassa tän sisältöteollisuuden ja luovuuden mahdollisuuksia.”
”Kiitos tekniikan, yksittäisellä ihmisellä on mahdollisuus tänään tehdä huikeita asioita; mutta kaikki tää potentiaali jää toteutumatta sen takia, että meillä on rakenteita, jotka pakottaa toimimaan tietyllä tavalla.”
Erityisen mieleenpainuva pointti Jungnerilta oli, että olemme rakentaneet Atlantin yli ”valtavan putken Yhdysvaltoihin”, ja että raha tuossa putkessa virtaa nimenomaan länteen päin, sikäläisen teollisuuden ehdoilla.
Euroopan pelikehittäjiä edustanut Jari-Pekka Kaleva oli ACTAn suhteen pessimistinen, ja koki sen pikemminkin uhkaavan kuin suojelevan alaansa. Hänen teollisuutensa on sopeutunut Internetiin mainiosti, ja on verkon avoimmuudesta ja vapaudesta riippuvainen. Portinvartija- ja sensuurijärjestelmät asettaisivat pienemmät pelifirmat oitis alisteiseen asemaan:
Ulkoministeriön kaupallinen neuvos Mary-Anne Nojonen jatkoi esimiehensä Stubbin selittelyjä: ”sopimus nyt on tällainen, kun ei ne muut mihinkään muuhunkaan suostuneet” (vapaasti suomennettu). Aivan kuin Suomen olisi ollut pakko allekirjoittaa edes jotain?
IFPIä edustanut lakimies ja Gramexin hallituksen jäsen, Lauri Rechardt, oli selkeästi ACTAn ja vahvempien tekijänoikeuksien kannalla. Mutta mies vain hieroi naamaansa, virnuili väkinäisesti, ja pyöritteli päätään vähän väliä, kun puheenvuoro toisensa jälkeen kyseenalaisti hänen hienon bisneksensä, joka on imeä rahaa tekijänoikeusdinosaurusten kuolinkamppailusta.
Rechardt aloitti oman avauspuheenvuoronsa suoraan TO-propagandabingolla: ”työpaikat… henki ja terveys… järjestäytynyt rikollisuus”.
Myöhemmin yleisön eturivistä löytynyt Poptorin Erkki Puumalainen kyseenalaisti Rechardtin näkemyksiä rajusti – hänen mukaansa muun muassa:
”Nää isot jätit, jotka omistaa nyt, jotka on ostaneet nää Fazerit ja kaikki [...] Ne saavat itse asiassa paljon paremmat bisnekset siitä ettei ne tee mitään, elikkä vaan jatkaa sitä suoja-aikaa.”
”Se 60-luku, he eivät ole maksaneet siitä mitään, silloin kun on 25 vuodesta suoja-aika kasvanut 50 vuoteen, sillä välillä syntyi vain arvonnousu sille omistukselle, ja kun siitä syntyy sitten suvereeni määräysvalta, jossa voi vaikuttaa muihin liiketoimintoihin, niin tää on kansallinen kysymys, ja tää synnyttää vääjäämättä arvokeskustelutarpeen.”
Puumalaisen mukaan artistien varsinainen työnteko on muuttunut lähes arvottomaksi, ja tuon työn tulokset siirretään järjestelmällisesti ulkomaisen verotuksen piiriin, tuottamaan riskitöntä rahaa vuosikymmeniksi. Vaikea olla eri mieltä siitä, että tämä on todellinen ongelma.
Tampereen mielenosoitus lauantaina
Viime tingassa järjestyneellä laina-autolla me helsinkiläiset pääsimme ulkoiluttamaan ACTA-possukylttiämme myös Tampereelle. Sorsapuistoon kerääntynyt noin sadan ihmisen mielenosoitus oli Tampereen mittakaavassa huomiotaherättävän iso. Poliisiauton johtaman pikamarssin jälkeen päästiin asiaan Keskustorilla.
Ensimmäisinä äänessä olivat Tatu Ahponen (Vanu) ja Olga Haapa-aho (Virnu):
Harri Kivistö (Piraattipuolue):
Kyuu Eturautti edusti Sananvapauden puolesta ry:tä:
Oula Lintula Muutos 2011-puolueesta:
Tällä hetkellä lähinnä Iron Sky-leffasta tunnetulla Jarmo Puskalalla oli hyvin sama näkökulma kuin Timo Vuorensolalla pari viikkoa aiemmin Helsingissä:
Muun muassa nettipiratismia koskeva kansainvälinen ACTA-sopimus menee EU-tuomioistuimen käsittelyyn. Tuomioistuin tarkistaa, vastaako sopimus EU:n perusoikeussäännöksiä. Päätös tehtiin sen jälkeen kun Saksa ja eräät pienemmät EU-maat olivat ilmoittaneet lykkäävänsä sopimuksen allekirjoittamista omalta osaltaan toistaiseksi. Käsittely tuomioistuimessa kestänee ainakin vuoden. Ks. EuroparlTV:n video aiheesta, sisältää Ruotsin piraattipuolueen europarlamentaarikko Christian Engströmin kommentit.
Seuraava kansainvälinen ACTA-mielenosoituspäivä on lauantaina 10.3. Suomessa mielenosoitus pidetään tällä kertaa Tampereella. Kokoontuminen klo 14 Sorsapuistossa, josta marssitaan Keskustorille. Keskustorilla puheita. Tuo mukaan omat kylttisi, ideasi ja tarmosi! Järjestäjinä ovat Pirkanmaan piraatit, Tampereen vasemmistonuoret ja Tampereen vihreät nuoret. Ilmoittautua voi Facebookissa. Banderolleja ja kylttejä suunnitellaan Hämeen Vasemmistonuorten toimistolla (Näsilinnankatu 22 A, toinen kerros, summerissa lukee ”Vasemmistonuoret”) 9.3. klo 18.00.
Helsingissä pidettiin 25.2. jo toinen ACTA-mielenosoitus, johon osallistui reilu parisataa ihmistä. Lisäksi Lahdessa pidettiin samana päivänä mielenosoitus, jossa oli osanottajia reilu parikymmentä.
Iron Sky- ja Star Wreck -elokuvaprojekteista tuttu ohjaaja Timo Vuorensola piti puheen Helsingin mielenosoituksessa, kuten myös Helsingin piraattien puheenjohtaja Raoul Plommer sekä Vasemmistonuorten ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden edustajat. Helsingin mielenosoituksista löytyy runsaasti videoita YouTubesta.
Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) lähetti mielenosoitukselle kirjalliset terveiset:
Kansalaiset ovat esittäneet ACTA-sopimusta kohtaan voimakasta kritiikkiä. On hienoa, että meillä Suomessa ja laajemminkin Euroopassa on aktiivinen kansalaisyhteiskunta, joka saa aikaan muutosta. Euroopan komissio päätti keskiviikkona pyytää Euroopan unionin tuomioistuimen lausuntoa Acta-sopimuksesta ja sen yhteensopivuudesta perusoikeuksien kanssa.
Otin tiedon ilolla vastaan. EU-tuomioistuimen päätöksen saaminen asiassa on todella tervetullut uutinen, koska se selventää tietoa Acta-sopimuksesta ja sen vaikutuksesta. Avoimuuden lisääminen Acta-sopimuksen ympärillä on erittäin tärkeää, sillä sopimusneuvotteluissa korostui pitkään avoimuuden puute. Kansalaisten Acta-sopimusta kohtaan esittämä kritiikki ja huoli on otettava vakavasti ja asiasta on voitava käydä avointa keskustelua. Me Vihreät tulemme seuraamaan asiaa tarkkaan.
Helsingin piraattien puheenjohtaja Raoul Plommer varoitti mielenosoituksessa pitämässään puheessa tuudittautumasta siihen, että ACTA olisi kaatumassa:
Nyt euroopanlaajuinen, ennennäkemätön liikehdintä Internetin vapauden puolesta on jo vaikuttanut päättäjiin, ja komissio on laittanut ACTA:n jäihin odottamaan Euroopan tuomioistuimen arviota. Älkää antako sen kuitenkaan hämätä: tämä on pelkkää viivytystaktiikkaa! Komissio pelkää, että jos ACTA nyt tulisi parlamentin äänestykseen, se torjuttaisiin. Se torjuttaisiin samalla tavalla kuin monet muut epädemokraattisesti junaillut kabinettisopimukset.
Voi olla, että tuomioistuin vaatii sopimukseen tehtäväksi joitakin kosmeettisia korjauksia, joiden jälkeen sopimusta yritetään taas ajaa läpi ilman, että olennainen sisältö olisi muuttunut. Nyt saatiin lähinnä hengähdystauko, ja sekin pitää käyttää hyödyksi aktiiviseen vastustukseen.
ACTA-sopimusta vastustava mielenosoitus lauantaina 11.2. Helsingin keskustassa onnistui hyvin. Mielenosoitukseen osallistui pari-kolmesataa ihmistä ja samaan aikaan mielenosoituksia järjestettiin parilla sadalla paikkakunnalla ympäri Eurooppaa. Suomen ACTA-mielenosoitusta voi pitää osoituksena verkkoyhteisöjen voimasta. Varsinainen organisoijajoukko oli pieni porukka piraattien / Effin aktiiveja ja aikataulu oli hyvin tiukka. Silti sana saatiin leviämään kohtuullisesti ja osanottajamäärä oli suomalaisittain hyvä.
Kuva: Lotta Söderholm. Lisenssi: CC-by-nc-sa.
Laajemminkiin Yhdysvaltain SOPA/PIPA-lakiesitystä vastaan organisoitu toiminta ja Euroopan laajuinen ACTA-protestointi ovat osoittaneet verkon tehokkuuden ruohonjuuritason kansalaisaktivismin järjestämisessä. Tieto liikkuu nopeasti, pienellä vaivalla ja lähes ilmaiseksi. Mielenosoitusten tärkein tehtävä on kuitenkin toimia yleisinä huomion herättäjinä ja luoda uusia yhteyksiä asioista kiinostuneiden ihmisten välille. Todelliseen muutokseen pelkät mielenosoitukset eivät riitä, ellei kansanliike saa tuekseen voimakkaita, erityisesti taloudellisia intressejä. ACTA:n tapauksessa näin on käymässä, sillä ainakin teleyritykset ovat kritisoineet ACTA:a ja myös suuret verkkopalvelut heräsivät SOPA/PIPA-lain yhteydessä.
Nyt jo Saksakin on lykännyt sopimuksen allekirjoittamista. ACTA:a vastustava kansanliike ei aio antaa asian liukua pois julkisuudesta niin, että kulisseissa ACTA:n täytäntöönpanoa voitaisiin alkaa viedä eteenpäin kaikessa hiljaisuudessa. Tämän vuoksi uusi kansainvälinen mielenosoituspäivä on tulossa. Näillä näkymin Suomessakin mielenosoitetaan seuraavan kerran jo 25.2.
admin
HarriKivisto
MikkoSarela
mrZombie
Horsmalahti
Kaj Sotala
mjr
Janne Paalijarvi
Gagis
Ahto Apajalahti
Ville Hautakangas
mitol
JoonasD6
SipuliSopuli
Ruuhijarvi
viluttitanssija
Delvor
apecat
Thihi
Raoul Plommer
Mika Isomaa
villehautakangas
tuiskutamminen