Järkeä tekijänoikeuslakiin ei ole ”piraattialoite”

Tekijänoikeuspamppu Lauri Kaira lyttäsi eilen Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteen ”piraattialoitteena”. Kairan taktiikkana on siis ”syyllistäminen assosiaatiolla” -niminen argumentaatiovirhe: piraatit ovat pahoja, Järkeä tekijänoikeuslakiin on piraattialoite, siispä se on paha aloite. Yrityksenä on puijata kansanedustajat vastustamaan koko aloitetta.

Tässä syitä, miksi Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei ole piraattialoite:

  • Piraattipuolue ei ollut järjestönä mukana aloitteen valmistelussa. Aloite on monista eri taustoista tulevien kansalaisaktiivien työn tulos, kuten viikko sitten haastattelussa totesin. Puolue ei ole myöskään rahallisesti tukenut aloitetta.
  • Piraattipuolue on toki kannattanut aloitetta, koska jos aloite menisi läpi, 9-vuotiaiden tyttöjen läppäreitä ei enää voitaisi käydä takavarikoimassa, eikä tavallisille kansalaisille lätkiä satojen tuhansien eurojen vahingonkorvaustuomioita. Tämä ei tee aloitteesta piraattialoitetta, tai jos tekee, niin sitten suurin osa suomalaisista on piraatteja, koska suurin osa suomalaisista taitaa olla näistä tekijänoikeuslain ylilyönneistä samaa mieltä Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloitteen kanssa.
  • Piraattipuolue vaatii teosten (epäkaupallisen) jakamisen laillistamista. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolue vaatii The Pirate Bayn sensuroinnin lopettamista. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolue vaatii tekijänoikeuden suoja-ajan lyhentämistä. Järkeä tekijänoikeuslakiin -aloite ei vaadi.
  • Piraattipuolueen näkemys aloitteesta onkin: ”Aloitteeseen on kohdistettu perusteetonta arvostelua siitä, että se suhtautuisi sallivasti piratismiin. Piraattipuolueen tavoitteiden näkökulmasta syytökset eivät pidä paikkaansa, vaan aloitteen tavoitteet ovat varovaisia.”
  •  
    Lauri Kaira väittää kirjoituksessaan, että aloitteen kannattajat olisivat valehdelleet väittäessään lataamisen vertaisverkosta olevan yhtä vakava rikos kuin kuolemantuottamus.

    Oikeasti Kaira on se, joka tässä johtaa ihmisiä harhaan. Käytännössä kaikki musiikkia vertaisverkosta lataavat myös samalla jakavat teoksia. Sen 9-vuotiaan tytön läppäri käytiin takavarikoimassa juuri sen takia, että häntä epäiltiin tekijänoikeusrikoksesta, kun hän latasi ja samalla jakoi yhtä levyä. Tekijänoikeusrikoksen enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta, sama kuin kuolemantuottamuksen.

    Aloitteessa todetaan: ”Esitys pyrkii selventämään tekijänoikeuslain (404/1961) sisältöä siten, että laissa palataan ennen vuoden 2005 rikos- ja tekijänoikeuslakiuudistusta vallinneeseen tilaan siinä määrin kuin asiaa säätelevät direktiivit antavat Suomelle kansallista liikkumatilaa.”

    Sikäli kuin olen ymmärtänyt, niin eivät tekijät ennen vuotta 2005 olleet mitenkään ”lainsuojattomia”, kuten Kaira pelottelee aloitteen vaikutuksista puhuessaan.

    ”Esityksen mukaan laista poistettaisiin kielto tehdä kopioita laittomasta lähteestä”, Kaira toteaa. Tämä on totta, mutta tässä vain palattaisiin vuotta 2005 edeltäneeseen tilanteeseen. Peruste on se, että on kohtuutonta odottaa kansalaisten tietävän mikä video YouTubessa sattuu olemaan sinne laillisesti ladattu ja mikä laittomasti. Varsinaiseen piratismiin tämä ei vaikuta, koska käytänössä kaikki vertaisverkoista lataavat myös samalla jakavat, ja jakaminen olisi edelleen laitonta.

    ”Mikäli aloite menisi läpi, myöskään piratismin uhriksi joutunut ei voisi enää selvittää piraatteja levittävän nettiliittymän omistajaa”, väittää Kaira. Tämä pitää paikkansa vain sikäli, että tavallisten yksityishenkilöiden ahdistelu varoituskirjeillä loppuisi. Sen sijaan merkittäviin netin piraattipalveluihin voitaisiin edelleen puuttua. Huomauttaisin myös, että nykyisellään vaikkapa netin kautta laittoman uhkauksen kohteeksi joutunut ei saa omin päin oikeudelta teletietoja, vaan asian hoitaa poliisi.

    Lauri Kaira ja Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen Antti Kotilainen eivät aja tavallisen pienituloisen suomalaisen luovan työn tekijän asiaa. He ajavat viihdeteollisuuden kansainvälisten suuryritysten asiaa. Ne haluavat pelottelulla alistaa tavalliset ihmiset nöyriksi kuluttajiksi ja kontrolloida mitä nämä tietokoneillaan tekevät ja mitä palveluja käyttävät. Eduskunnassa on perinteisesti kunneltu lähinnä viihdeteollisuuden lobbareita, kuten Helsingin Sanomat taannoin uutisoi.

    Suomessa ja monissa muissakin Euroopan maissa nettipalvelujen tarjoajilla on paljon kapeampi vastuuvapaus kuin Yhdysvalloissa. Muun muassa tämän vuoksi merkittävimmät nettipalvelut tulevat Yhdysvalloista ja rahat menevät sinne. Tämä ei ole mikään pelkkä piraattien huoli. Aalto-yliopiston professori Erkki Ormala puhui samasta asiasta juuri pari viikkoa sitten Helsingin Edistyskokoomuksen järjestämässä tilaisuudessa.

    Muutamille viihdeteollisuuden suuryrityksille ylitiukasta tekijänoikeuslaista on hyötyä, koska ne voivat sitä kautta kiristää nettipalveluita erilaisilla oikeusuhkailuilla, tukahduttaa kilpailun ja ohjata kaikki kuluttajat omiin palveluihinsa. Sillä asialla nämä laurikairat ja anttikotilaisetkin ovat.

    Bradley Manningille tuomio — synkkä päivä länsimaiselle oikeusvaltiolle

    Kuten odotettua, tietovuotaja Bradley Manning todettiin syylliseksi. Tuomion pituus selviää tänään, todennäköisesti kymmeniä vuosia, mahdollisesti jopa 130 vuotta. Odotettua mutta silti hyvin surullista.

    Ainoa syyte, josta olisi teoriassa voitu tuomita kuolemantuomio, kaatui, mikä on saanut amerikkalaisen median esittämään tuomio lähtökohtaisesti positiivisessa valossa. Suomalainen media lähti samalla nuotilla, mutta onneksi retoriikka muutti suuntaa neutraalimmaksi.

    Siinä ei ole nimittäin juuri mitään riemuittavaa, että kaikkein räikein ja kuvottavin syytekohta kaatui oikeudessa, kun joka tapauksessa tuomio tulee olemaan äärimmäisen kova. Ei, tämä tuomio on äärimmäisen surullinen, kuten koko oikeusprosessi.

    Tarkoitus on tietenkin pelotella kaikkia niitä, jotka harkitsevat arkaluonteisten tietojen paljastamista.

    Bradley Manning paljasti Wikileaksin kautta äärimmäisen tärkeitä Irakin sotaan ja terrorisminvastaiseen sotaan liittyviä tietoja. Ne sisälsivät todisteita sotarikoksista sekä hallinnon valheista. Tietovuodot saivat monet amerikkalaiset kyseenalaistamaan hallituksen virallisen propagandan sekä sotatoimet kokonaisuudessaan aivan uudella tavalla.

    Manning teki mitä näki välttämättömäksi kun valtio selkeästi valehteli ja salasi sotarikoksia. Teon taustalla ei ollut minkäänlaista omaa etua. Pidän häntä sankarina, mutta silti jokaisen kansalaisen tulisi olla valmis toimimaan samalla tavalla.

    Yhdysvaltain hallinto väittää hanakasti, että tietovuodot ovat vaarantaneet sotajoukkoja ja tiedustelupalvelun turvallisuutta. He eivät ole kuitenkaan onnistuneet esittämään minkäänlaista edes suuntaa antavaa perustelua väitteelleen. Tämä perustelu sotarikosten salaamiselle kuulostaa muutenkin täysin pöyristyttävältä.

    Kansallinen turvallisuuden ylläpitäminen on toki tärkeää. Kansainvälistä terrorismia vastaan tulee taistella. Minusta on kuitenkin selvää, että elämme maailmassa, jossa tyrannian uhka on terrorismin uhkaa voimakkaampi ja todellisempi. Erittäin vakavaa on, että nämä kaksi uhkaa toimivat käsi kädessä.

    Manningia pidettiin vankeudessa ennen tuomiota yhteensä 1161 päivää. Tästä ajasta hän vietti yhdeksän kuukauden ajan eristyssellissä sellaisissa olosuhteissa, joita asiantuntijat ovat hyvästä syystä kutsuneet kidutukseksi. Minusta ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että Bradley Manningia kidutettiin aktiivisesti ja tarkoituksellisesti noiden yhdeksän kuukauden aikana.

    Kaikki tämä on tehty, jotta välitettäisiin kaikille selkeä viesti: meille ei ryppyillä. Mafia toimittaisi viestin kenties hieman toisin.

    Toivon että pelottelu ei toimi, vaan että tapahtuu jotain päinvastaista. Toivon että tämän tapauksen räikeä epäoikeudenmukaisuus ja kafkamaisuus innoittaa kansalaisia taistelemaan valppaammin hallitustensa rikoksia vastaan ja paljastamaan niitä aina kun mahdollista.

    Tarvitsemme YK-tason yhteistoimintaa tietovuotajien suojelemiseksi, jotta yhtä valpasta valtiota ei voitaisi painostaa mielivaltaisesti. Askeleina tähän on kehittää kansallista lainsäädäntöä, esimerkiksi ’Lex Snowden’ olisi hyvä alku, sekä työskennellä EU-tasolla samojen periaatteiden puolesta. Vahvemmat kansalaisoikeudet ovat sellainen ideaali, jonka eteen soisi Unionin tekevän voimakasta yhteistyötä.

     

     

    Piraattien EU-linja?

    Tämä kirjoitus liittyy meneillään olevaan puolueohjelman uudistamiseen.

    Euroopan parlamentin vaalit pidetään loppukeväästä 2014. Piraattipuolueenkin on ennen vaalitaistoon lähtöä mietittävä, millaista EU:n ja kansallisvaltioiden suhdetta haluamme edistää. Kyse on demokratian ja kansalaisyhteiskunnan toiminnalle keskeisestä asiasta. Puoluekokouksessa 6.-7.7. käsiteltävään puolueohjelman uudistamisehdotukseen sisältyykin EU-linjauksia. Lähtökohtana on se, että puolueen jäsen- ja kannattajakyselyssä niistä jotka osasivat sanoa kantansa 45 % kannatti Suomen ja Euroopan unionin suhteen suunnilleen ennallaan pitämistä tai tiivistämistä, kun taas 55 % kannatti suhteen löyhentämistä (vähemmän asioita EU-tasolla, vähemmän sitovia päätöksiä).

    Ohjelmaehdotusta voisi kuvailla liberaaliksi EU-kritiikiksi, joka on vaihtoehto sekä nationalistiselle ja nurkkakuntaiselle EU-vastaisuudelle että ylikansallisten teollisuusintressien ja byrokratian palvonnalle.

    EU on yksi päätöksentekotaso muiden joukossa

    Ohjelmaesityksessä hylätään lähtökohta, että kansallisvaltio olisi ainoa lähtökohtaisesti oikeutettu päätöksenteon taso. Lähtökohtaisesti päätösvalta on yksilöillä. Päätösvalta, joka ei ole yksilöillä, tulee olla sillä taholla, joka pystyy kyseessä olevassa asiassa parhaiten huolehtimaan yksilönvapauksien ja perusoikeuksien turvaamisesta. Euroopan unioni on kunnallis- ja aluehallinnon sekä kansallisvaltioiden ohella yksi tällainen taho, jolla voi olla päätösvaltaa eri asioissa.

    Päätöksenteon on kaikilla tasoilla oltava kansanvaltaista. Ohjelman muutosesitykseen sisältyy myös parannuksia kansanvaltaisuuteen EU:n osalta (niistä ehkä lisää tulevissa blogikirjoituksissa).

    EU vastapainona suurvalloille ja ylikansallisille yrityksille

    EU:ta tarvitaan esimerkiksi vastapainoksi Yhdysvalloille, Kiinalle ja taloudelliselta mahdiltaan monia valtioita suuremmille suuryrityksille ja niiden yhteenliittymille.

    Kemikaalilaki ja päästökauppa ovat esimerkkejä ylikansallisiin ympäristö- ja terveyskysymyksiin liittyvistä toimista, joita tuskin olisi saatu aikaan ilman unionia. Unioni pyrkii myös torjumaan väärinkäytöksiä markkinoilla, mistä kuuluisimpana esimerkkinä lienevät Microsoftille asetetut sakot. Lisäksi EU:ssa on pyritty huolehtimaan yksityisyyden suojasta Yhdysvaltain vaatimuksia vastaan, mistä esimerkkinä pankkitietojen luovutuksesta käyty kiista, ACTA-sopimuksen kaatuminen sekä kiista tietosuojadirektiivistä unionin ja Yhdysvaltain välillä. Esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltain väliset alkavat kauppaneuvottelut tulevat olemaan taisteluareena tässä suhteessa. Myös esimerkiksi roaming-maksujen kitkemisen ja verkkoneutraliteetin osalta ja eräiltä muiltakin osin EU on välillä edistänyt järkevää tietoyhteiskuntakehitystä.

    Vaikka myönteisiä esimerkkejä löytyy, EU ei tietenkään ole ollut mitenkään täydellinen näissä asioissa. Siksi onkin tärkeää saada lisää piraatteja EU-parlamenttiin.

    EU:n valtaoikeuksia tulkittava suppeasti

    Yhdysvalloissa liittovaltion valtaoikeuksia lienee eniten laajennettu sillä perusteella, että asia liittyy ”osavaltioiden väliseen kauppaan” (nk. commerce clause). Käytännössä sama kehitys on meneillään EU:ssa, koska laajasti ottaen melkein mikä tahansa elämän osa-alue liittyy ainakin välillisesti kaupankäyntiin, joka on aina mahdollisesti rajat ylittävää. EU:n valtaoikeuksia pitäisikin tulkita suppeasti siten, että vain EU:n sisämarkkinoiden toiminnan kannalta välttämätön säätely tapahtuisi EU-tasolla.

    Muillakin aloilla EU:n toimivaltuuksia on tulkittava supistavasti siten, että kaikken valtaoikeuksien, joita ei ole yksiselitteisesti määritelty EU:lle, tulee jäädä kansallisvaltioille tai paikallistasolle.

    Vapaus kokeilla erilaisia käytäntöjä

    Jäsenvaltioilla pitää olla mahdollisuus kokeilla erilaisia käytäntöjä siten, että parhaimmat käytännöt voisivat levitä vapaaehtoisesti maasta toiseen. EU:n tulee säätää vähimmäistasot yksilönvapauksien, perusoikeuksien, terveyden, turvallisuuden ja ympäristön suojelemiseksi. Jäsenvaltioille pitää kuitenkin jättää merkittävää kansallista liikkumavaraa, joka mahdollistaa erilaisten käytäntöjen kokeilemisen.

    Olisi suuruudenhullua kuvitella, että EU:n toimielimet kovinkaan usein kykenisivät keksimään niin hyviä ratkaisuja, että olisi syytä pakottaa kaikki jäsenmaat tiukkaan muottiin niiden toteuttamiseksi. Yritysmaailmastakin on tuttu ilmiö, että usein suurimmat yritykset ennen pitkää jämähtävät byrokraattisiksi ja uudistuskyvyttömiksi. Sama ilmiö koskee epäilemättä myös valtiokoneistoja. Uudistuminen on mahdollista vain ruohonjuuritasolta lähtevien muutosten kautta.

    Yhteistyö turvallisuusasioissa

    Yhdysvaltoihin on muodostunut valtava sotilas- ja turvallisuuskoneisto. Sen väärinkäytökset viime vuosikymmenien aikana ovat olleet lukuisia. Uusimpana esimerkkinä on tuore sosiaalisen median palveluihin liittyvä vakoiluskandaali. Vaikka Yhdysvallat ei siinä suhteessa ole ainoa pahantekijä, on selvää, että hyvin voimakkaat turvallisuuskoneistot ovat uhka yksilönvapauksille.

    Tämän vuoksi EU:lle ei pidä luoda omaa, kansallisvaltioiden omista joukoista riippumatonta sotilaallista eikä poliisivoimaa, eikä rikosoikeudellista syyttäjä- ja tuomioistuinlaitosta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ehdotettua Euroopan syyttäjänvirastoa ei tulisi perustaa. Lisäksi EU:n sotilaallisten joukkojen tulisi perustua yksinomaan siihen, että jäsenvaltiot luovuttavat vapaaehtoisesti joukkojaan EU-käyttöön, ei ylikansallisiin joukkoihin.

    Voidaanko EU-yhteistyötä syventää?

    EU:n integraatiota ei pidä syventää ainakaan ennen kuin on kehittynyt todellinen eurooppalainen kansalaisyhteiskunta, jossa eri kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat organisoituneet EU:n laajuisesti yhtä hyvin kuin kansainvälisen liike-elämän edunvalvontaorganisaatiot. Eri EU-maita yhdistävän julkisen keskustelun on laajennuttava ja kehityttävä. Tämä edellyttää lisää avoimuutta sekä muutoksia EU:n instituutioihin. Puolueohjelman muutosesityksessä on tästä ehdotuksia (joista ehkä myös lisää tulevissa blogikirjoituksissa).

    Kansalaisaloitetta pitää vielä kehittää

    Tämä kirjoitus julkaistiin 1.3. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.

    Kansalaiset ovat hyödyntäneet ahkerasti mahdollisuutta kansalaisaloitteiden laatimiseen eduskunnalle. Aloitteilla on kuitenkin tuskainen taival saavuttaa vaadittava 50 000 kannattajan raja puolessa vuodessa. Onnistuminen vaikuttaa mahdolliselta vain muutaman aloitteen kohdalla.

    Aloitteiden laatijoita saattaa uhata turhautuminen. He ovat kovalla työllä saaneet kerättyä vaikkapa 30 000 allekirjoitusta, mutta kun vaadittu raja uupuu, aloite mitätöityy kokonaan. Näin on juuri käymässä Energiajuomat K16 -aloitteelle.

    Suomessa edellytettävä kannattajien määrä on korkea suhteessa äänioikeutettujen määrään. Puolassa, jossa järjestelmä on toiminut hyvin, kannattajia tarvitaan 0,3 prosenttia äänioikeutetuista kolmessa kuukaudessa. Suomessa tarvitaan 1,2 prosenttia kuudessa kuukaudessa. Määrän voisi, aikaraja huomioonottaen, pudottaa Suomessa puoleen.

    Kansalaisaloitelakia valmisteltaessa Piraattipuolue esitti käyttöön otettavaksi myös ”kansalaiskysymystä”. Siinä tietty määrä henkilöitä voisi esittää kirjallisen kysymyksen, johon ministerin pitäisi vastata parissa viikossa kuten kansanedustajan kirjalliseen kysymykseen. Kansalaiskysymys vastaisi Yhdysvalloissa käytössä olevaa järjestelmää, jossa Valkoinen talo vastaa kansalaisten verkossa keräämiin adresseihin.

    Kansalaisaloitetta voisi myös porrastaa. Vaikka aloite ei olisikaan saavuttanut täyttä kannattajamäärää, se etenisi kuitenkin jollakin tavalla. Jos kannattajia olisi esimerkiksi kolmasosa vaaditusta, ministerin tulisi vaikkapa vastata aloitteeseen kirjallisesti.

    Sikäli kuin kansalaisaloitteita etenee eduskuntaan, on ainakin joihinkin niistä reagoitava tavalla tai toisella. Jos aloitteille ei tehdä mitään ja kannattajia on kovin vaikea saada kerättyä, järjestelmän uskottavuus romahtaa.

    Lähteitä:
    Puolan aloitekäytännöstä ks. Perustuslain tarkistamiskomitean mietintö 2010, s. 219.
    ”Kansalaiskysymyksestä” ks. Piraattipuolueen lausunto 8.3.2010.
    Yhdysvaltain järjestelmästä.

    Suositeltavia kansalaisaloitteita

    Suomessa on nyt voimassa laki, jonka myötä 18 vuotta täyttäneet kansalaiset voivat tehdä eduskunnan käsittelyyn meneviä laki- ja toimenpidealoitteita. Aloitteen taakse tarvitaan 50 000 allekirjoitusta puolessa vuodessa. Tällä hetkellä on avoinna useita kansalaisaloitteita, jotka vastaavat Piraattipuolueen tavoitteita (puolue ei ole laatinut näitä aloitteita, vaan ne ovat laajemman kansalaisaktiivisuuden tulosta):

    Järkeä tekijänoikeuslakiin

    Toimenpidealoite perustulosta

    Puolueohjelma: ”Sosiaaliturvan tulee pääosin perustua kaikkien kansalaisten vastikkeettomaan perustuloon, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason ja kannustaa hankkimaan ylimääräisiä tuloja.”

    Kansalaisaloitteen nimirajan laskeminen

    Piraattipuolue vaati aikanaan lausunnossaan, että kansalaisaloitteen taakse tarvittava nimimäärä olisi 20 000 ja keräysaikaa vuosi. Nyt määrä on 50 000 ja keräysaikaa puoli vuotta. Kansalaisaloitteessa esitetään rajan laskemista 10 000:een, mutta keräysaika pysyisi puolena vuotena.

    Lisäys 13.3.: Ks. myös blogaus Kansalaisaloitetta pitää vielä kehittää.

    Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla (päivitys 13.3.: linkki vaihdettu toiseen, suositumpaan aloitteeseen)

    Puolueohjelma: ”Toisen kotimaisen kielen opiskelun tulee olla kaikilla oppiasteilla vapaaehtoista.”

    Kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopuminen

    Puolueohjelma: ”Yksilönvapauksiin kuuluu itsemääräämisoikeus silloinkin, kun se on haitaksi henkilön omalle terveydelle.”

    Vallan uusjako – sitovat kansanäänestykset käyttöön

    Aloitteessa esitetään, että aloitteen tekijä voisi valita, viekö asian eduskunnalle vai sitovaan kansanäänestykseen.

    Puolueohjelma: ”Kansalaisilla tulee olla paremmat mahdollisuudet vaatia lisää tietoa käsiteltävistä asioista ja päätöksistä, sekä vaikuttaa itse päätöksentekoon, esimerkiksi kansalaisaloitteiden ja kansanäänestysten muodoissa.”

    Lausunto: ”Olisi syytä harkita myös varsinaisen suoran kansanäänestysaloitteen käyttöönottoa.”

    Henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden puolesta

    Aloitteen mukaan ”valtiolla ei ole oikeutta puuttua yksilön henkilökohtaiseen vapauteen, kun kyseessä on yksilön oma elämä, vaan ainoastaan henkilöiden väliseen toimintaan silloin, kun yhden toiminta uhkaa toisia”.

    Puolueohjelma: ”Lain on taattava ihmisille mahdollisimman kattavat yksilönvapaudet, jotka mahdollistavat sellaisen toiminnan, joka ei loukkaa muiden vapauksia. Yksilönvapauksia tulee rajoittaa ainoastaan sen ollessa välttämätöntä toisten vapauksien ja oikeuksien suojaamiseksi. Teon kieltämisen perusteeksi ei riitä se, ettei joku pidä siitä. Yksilönvapauksiin kuuluu itsemääräämisoikeus silloinkin, kun se on haitaksi henkilön omalle terveydelle.”

    Aloite eduskunnalle eutanasialainsäädännön valmisteluun ryhtymisestä (lisätty 13.3.)

    Puolueohjelma: ”Yksilönvapauksiin kuuluu itsemääräämisoikeus silloinkin, kun se on haitaksi henkilön omalle terveydelle.”

    Kesäajasta luopuminen (lisätty 14.3.)

    Puolueohjelma: ”Piraattipuolue haluaa poistaa kesäaikajärjestelmän käytöstä EU-tasolla, jossa nykyinen Suomen käyttämä järjestelmä on määritetty.”

    Hyttysen kusi: tosielämän esimerkki

    2003: Amerikkalainen terveydenhuoltofirma nimeltä Kaiser Permanente päätti ottaa käyttöön terveystietojärjestelmän nimeltä Epic. Firmalla on hieman yli Suomen väkiluvun verran asiakkaita, kymmeniä sairaaloja ja satoja klinikoita. Kaiken piti sujua helposti, sillä Epic oli jo tuolloin terveystietojärjestelmien markkinajohtaja Yhdysvalloissa. Kyse on samasta tuotteesta, jota Accenture nyt kauppaa HUSille ja koko Suomelle.

    Hinnaksi arvioitiin $1,8 miljardia, ja aikaa piti kulua kolme vuotta. Kuten Suomi, myös KP tarvitsi järjestelmälle hieman räätälöintiä, mutta osaavien konsulttien avulla kaiken piti onnistua helposti.

    2006: Projekti oli hieman viivästynyt. Käyttöönoton lopulliseksi hinnaksi arvioitiin kolme miljardia, ja valmista arveltiin olevan vuonna 2008.

    2009: Projektin hinta oli noussut 4,2 miljardiin dollariin, mutta järjestelmä oli saatu käyttöön jo lähes koko organisaatiossa.

    Hyttysen kusta! Hinta on sivuseikka, senkin Linux-piraatit! Varmasti tulee onnistumaan kaikki!”

    Emmehän me protestoineet pelkästään projektin hintaa, vaan sitä, että jälleen ollaan ostamassa huonoilla ehdoilla huonoa, jo alunperin vanhanaikaista tuotetta, etukäteen kulisseissa räätälöidyllä muka-kilpailutuksella. Että jälleen kerran ollaan astumassa samoihin sudenkuoppiin kuin näissä hankinnoissa aina ennenkin.

    Ollaan tekemässä sellaista ostosta, jossa myyjä voittaa, jos tuote EI valmistu ajallaan, EI toimi, EIKÄ varsinkaan tule sopimaan alkuperäiseen budjettiin. Kuten tiedämme, tämmöinen tuote tuottaa Suomessa liikevoittoa vuosien, jopa vuosikymmenten ajan, kunhan toimittajana vain on tarpeeksi suuri, luotettava, ja ennenkaikkea, hyvin poliitikkoihin kytkeytynyt softatalo.
    Jos alkuperäinen hinta-arvio on esimerkiksi 400 miljoonaa, HUS tuskin tulee selviämään hankinnasta alle miljardilla.

    Rutosti lisäkuluja muodostuu jo siitä, että vanhoille, jo kertaalleen irtisanotuille järjestelmille joudutaan väkisinkin ostamaan erittäin kallista jatkoaikaa, tekohengitystä. Jyrki Kasvin kuvaama ”pakko onnistua” -tilanne ei ole suomalaisissa tietojärjestelmäprojekteissa mitään uutta, ja yleensä siitä on selvitty – tietenkin – kaatamalla lisää rahaa konsulteille.
    Tietysti tämänkertaisessa suunnitelmassa on jotain hyvääkin. Alkuvaiheessa katastrofi koskee vain HUSin aluetta, joten kaikkien virheiden, viivästysten ja ongelmien jälkeen käyttöönotto muussa maassa lienee tavallista tuskattomampaa.

    Amerikassa totesivat jälkeenpäin, että uusi tietojärjestelmä kannattaa ottaa käyttöön aina ensin yhdessä sairaalassa, ja levittää eteenpäin vasta kun puutteet on korjattu. Muutoin koulutuskustannukset ja oudon järjestelmän aiheuttama työnhukka muodostavat jopa 50% koko käyttöönoton kuluista.

    Noilla opeilla myös Epicin käyttöönotot ovat viime aikoina sujuneet hieman paremmin. Mutta Accentureen en luottaisi – eihän onnistuminen ole heidän etunsa mukaista. VR:n lippujärjestelmästäkin alkoi tulla kunnolla rahaa vasta, kun junalippuja ei saanut mistään muutamaan päivään.

    Me tietojärjestelmähankinnoista huolestuneet ihmiset haluamme kertakaikkiaan lopun tällaiselle kuppaukselle.

    Kannattaisi siis kuunnella sellaisia ammattilaisia, joiden tulot eivät ole käänteisesti verrannollisia kompetenssiin. Eikä mitään puoluetoimistoissa, suuryrityksissä ja verorahastoissa korruptoituja äijiä.

    Miten Accenture kuppaa

    Accenture itse suositteli Epiciä toimiessaan konsulttina HUS:lle. Samaan aikaan yritys kuitenkin oli jo aloittanut valmistelut: se oli hankkinut yksinoikeudet edustaa Epiciä Suomessa, vaikka valehtelikin tehneensä näin vasta raportin valmistuttua.

    Kyseinen Sirius-kartoitushanke on Sitran käsialaa, ja Sitran puolelta projektia konsultoi Accenturen ex-pomo Markku Silén. Accenturen johtaja taas on pitkän linjan keskustavaikuttaja, pääministeri Vanhasen avustajana tunnettu Mika Rossi.

    Suomessa tästäkin källistä nousi vain pieni myrsky vesilasissa, ja se tuntuu jo jääneen unholaan?

    Miten Epic yritetään myydä

    Kuten yleensä laajaa tietojärjestelmää kaupitellessa, nytkin luvataan, että lopulta, viimein, tällä kertaa, järjestelmätoimittaja kuuntelisi käyttäjien toiveita.

    Tämänpäiväisessä HUSin tiedotustilaisuudessa erikoislääkäri Tinja Lääveri (HUS tietohallinnosta, mukana Sirius-selvityksessä) olikin korostanut, miten tällä kertaa panostettaisiin käytettävyyteen ja kuunneltaisiin käyttäjien toiveita.

    Juuri näin Epiciä on markkinoitu muuallakin maailmassa. Nimenomaan lääkäreiden kautta, ja lupauksilla, jotka liittyvät lähinnä käyttöliittymään. Juuri näin siitä on tullut Yhdysvalloissa erittäin suosittu.

    Käyttöliittymä on toki ensiarvoisen tärkeä, mutta vain pieni osa laajasta järjestelmästä. Epicin tapauksessa konepellin alta löytyy erittäin outo, erittäin vanhanaikainen MUMPS-tietovarasto, jolla on aivan omanlaisensa ohjelmointikieli.

    Tässä tapauksessa MUMPS-implementaation nimi on Intersystems Caché, ja sen päälle on vielä lisäksi rakennettu relaatiotietokanta, nimeltään Chronicles ERDBMS. Perse edellä kuuhun.

    Tällaiset vempeleet ovat suomalaisille IT-osaajille tuntemattomia, ja hyvästä syystä. Kaikenlaiset korjaus- ja muutostyöt tulisivat siis tavallistakinkalliimmaksi. MUMPSin käyttäjiä löytyy lähinnä Amerikasta, ja he suoraan sanoen vihaavat työtään. Nokian insinöörejä tällainen paskaduuni tuskin kiinnostaa.
    Vaan ehkä työkkärissä voitaisiin passittaa pitkäaikaistyöttömiä demoscene-veteraaneja MUMPS-kurssille? Työhän on vähän kuin koodaisi symbolista konekieltä, jollekin käsittämättömän oudolle konearkkitehtuurille, ja vielä saisi rahaa siitä.

    Näh. Epicin leviäminen Yhdysvaltain ulkopuolelle pitäisi pysäyttää, ennenkuin on myöhäistä. Jenkeille sopivat tuumat ja unssit, jalat ja paunat, asiakkaiden rotuerottelu, täysin yksityistetty terveydenhuolto ja avoin korruptio. Me emme tällaisia kaipaa.

    Kaatoiko aktivismi ACTA:n?

    Nettipiratismin ja väärentämisen vastaisen ACTA-sopimuksen kaatuminen Euroopan parlamentissa on maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen ja merkittävä asia.

    Brittiläinen europarlamentaarikko David Martin, joka valmisteli ACTA:sta raportin ja suositteli sopmuksen kaatamista, totesi kaatumisen olleen EU-komissiolle ”kaikkien aikojen suurin lainsäädännöllinen tappio parlamentissa”.

    ACTA olisi estänyt EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä muita allekirjoittaneita maita muuttamasta tekijänoikeus- ja patenttilakejaan lievemmiksi. ACTA olisi jättänyt liikkumavaraa vain tekijänoikeuksien  kiristämisen puolesta.

    Aiemmin vastaavat kiristykset ovat menneet läpi. Miksi ACTA kaatui? Alla oma näkemykseni syistä (jotka eivät kuitenkaan ole välttämättä tärkeysjärjestyksessä).


    Kuva: Lotta Söderholm. Lisenssi: CC-by-nc-sa.

    1. Kansalaisaktivismi

    Monet kansalaisjärjestöt ovat yrittäneet toimia ACTA:a vastaan jo vuosia, koko sopimuksen valmistelun ajan. Kuluvan vuoden tammikuussa aktivismin määrä nousi kuitenkin aivan uuteen ulottuvuuteen. Ensin Yhdysvalloissa SOPA/PIPA-lakiestyksiä vastaan kehittyi protestiliike, jonka kärjessä olivat muun muassa Wikipedia ja Google, joista ensinmainittu pimensi sivustonsa vuorokaudeksi.

    Yhdysvalloissa lakiehdotukset jäädytettiin ja tämän jälkeen huomio kiinnittyi ACTA:an. ACTA:a vastaan järjestettiin maalis-kesäkuussa kolme kansainvälistä mielenosoituspäivää, jotka keräsivät mielenosoittajia sadoille paikkakunnille ja jokaiseen EU-maahan.

    ACTA:a vastaan toimivat eri maiden piraattipuolueet, tietoyhteiskunta-alan kansalaisjärjestöt kuten European Digital Rights (EDRI), ranskalainen La Quadrature du Net, jo vuonna 1992 perustettu Internet Society, Free Software Foundation sekä Electronic Frontier Foundation (EFF) ja sen Suomen-haara Effi.

    Myös muutamat muut vaikutusvaltaiset kansalaisjärjestöt kritisoivat ACTA:a nimenomaan vapaan tiedonvälityksen ja yksityisyyden rajoitusten suhteen. Näihin kuuluivat Amnesty, kirjastoalan kansainvälinen liitto IFLA, Toimittajat ilman rajoja ja kansainvälinen kuluttajajärjestö Consumers International.

    Terveys- ja kehitysyhteistyöalan järjestöt kritisoivat erityisesti sitä, että ACTA olisi vaikeuttanut laillisten, geneeristen lääkkeiden vientiä kehittyvästä maasta toiseen. Tästä huomauttivat esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja ja Oxfam.

    Euroopan parlamentille luovutettiin myös 2,8 miljoonan ihmisen allekirjoittama ACTA:a vastustava adressi. Lisäksi akateemiset asiantuntijat sekä Euroopasta että Yhdysvalloista luovuttivat omat vetoomuksensa.

    Ks. luettelo ACTA:n vastustajista ja linkkejä kannanottoihin.

    2. EU:n valtapolitiikka

    Yksi syy ACTA:n kaatumiseen löytyy EU:n sisäisistä valtasuhteista ja toimintatavoista.

    Euroopan parlamentti ei valitse poliittista enemmistöhallitusta, jonka ohjelmaan enemmistö sen jäsenistä joutuisi sitoutumaan. Tämän vuoksi EU:ta usein haukutaan ”epädemokraattiseksi”. Toisaalta juuri tämä mahdollistaa sen, että parlamentti voi reagoida kansalaisliikkeiden esille nostamiin asioihin vapaammin kuin jäsenmaiden parlamentit. Komissiolla ei ole EU-parlamenttiin nähden samanlaista valtaa kuin jäsenmaiden hallituksilla niiden omia parlamentteja kohtaan.

    ACTA:n suhteen komissio suorastaan kerjäsi verta nenästään. Komissio härnäsi parlamenttia ACTA:n valmisteluvaiheessa pyrkimällä pimittämään tietoa sen valmistelusta. Tämä huipentui parlamentin ACTA-raportoijan eroon protestina salailua vastaan. Tämä oli yksi syy siihen, että parlamentin enemmistö kääntyi helpommin ACTA:a vastaan.

    Kuluvalla vaalikaudella parlamentin toiminnassa ovat olleet mukana myös Ruotsin piraattipuolueen europarlamentaarikot Christian Engström ja Amelia Andersdotter. ACTA:n kaatuminen osoittaa myös sen, kuinka tärkeää piraattien on saada mahdollisimman paljon edustajia EU-parlamenttiin. Sillä on todellakin merkitystä.

    3. Rahakkaita vastustajia

    ACTA-sopimuksella on ollut myös rahakkaita vastustajia bisnesmaailmasta. Euroopan teleyritysten liitot ovat kritisoineet ACTA:a voimakkaasti ja myös esimerkiksi ranskalaisten verkkopalveluyritysten järjestö on vastustanut sitä. Järjestön taustalla ovat muiden muassa Google, Facebook, Skype ja Yahoo.

    4. Kiina, Brasilia, Intia, Meksiko

    ACTA-sopimusprosessi osoittaa nopeasti teollistuvien maiden painoarvon huomattavan kasvun (lue lisää aiemmasta blogauksestani). Kun immateriaalioikeuksien kiristykset eivät onnistuneet WTO:n kautta, Yhdysvallat alkoi ajaa ACTA:a. Kehittyviä maita ei päästetty mukaan neuvotteluihin. Sopimus oli tarkoitus solmia samanmielisten länsimaiden kesken, minkä jälkeen olisi ollut helpompaa pakottaa kehittyvät maat mukaan.

    Kiina, Brasilia ja Intia ovat virallisesti protestoineet ACTA-neuvotteluja vastaan WTO:n elimissä. Myös Meksiko on ottanut kielteisen kannan. Tällä on ollut suuri merkitys. Euroopan maiden on melko helppo luopua ACTA:sta, kun sopimusta vastustavat Kiinan, Brasilian ja Intian kaltaiset koko ajan merkittävämmiksi muuttuvat kauppakumppanit. Yhdysvaltain painoarvo on pienentynyt.

    Mitä seuraavaksi?

    ACTA:n valmistelujen kanssa samaan aikaan on neuvoteltu Yhdysvaltain aloitteesta  Tyynenmeren rantavaltioiden kanssa Trans-Pacific Partnership (TPP) -nimellä kulkevaa sopimusta, joka immateriaalioikeuksien osalta olisi ACTA:a vastaava. Tämä projekti ei koske EU-maita.

    Myös EU:ssa tapahtuu. Komissio julkaisi tammikuussa ”tiekartan” tekijänoikeusdirektiivin uudistamiseksi. Tiekarttaan sisältyy ACTA:sta tuttuja uhkakuvia, kuten teleyritysten ja verkkopalveluyritysten vastuuvapauden romuttamista sekä hengenvaarallisten tuoteväärennösten ja yksityishenkilöiden harjoittaman nettipiratismin yhteen niputtamista.

    Tiekartassa kaavaillaan kuitenkin ”kaupallisen tekijänoikeusrikkomuksen” määrittelemistä niin, ettei yksityishenkilöihin kohdistettaisi liian rankkoja toimia. Tarkoituksena lienee käydä yksittäisten henkilöiden sijaan sosiaalisen median palvelujen ja teleyritysten kimppuun.

    Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että osapuolet ovat aiempaa tasavertaisempia. Toisaalta tähän sisältyy uhka koko Internetin tuhoamisesta, mikäli kaikki sosiaalisen median palvelut alistetaan viihdeteollisuuden mielivallan alle.

    Lehdistötiedote: ACTA-sopimus kaatui Euroopan parlamentissa

    Piraattipuolueen lehdistötiedote
    4.7.2012 klo 14.30
    Vapaa julkaistavaksi heti

    ACTA-sopimus kaatui Euroopan parlamentissa

    Euroopan parlamentti on hylännyt ACTA:n eli ”väärentämisen vastaisen kauppasopimuksen”. Todellisuudessa sopimus olisi tiukentanut nettipiratismia koskevia lakeja ja siten heikentänyt sananvapautta ja yksityisyyden suojaa Internetissä. Teleyritykset ja verkkopalvelujen ylläpitäjät olisi voitu saattaa globaalisti vastuullisiksi asiakkaidensa tekemisistä, romuttaen perinteisen palveluntarjoajien vastuuvapauden. Euroopan parlamentti hylkäsi sopimuksen selvin luvuin 478-39.

    - Alun perin sopimuksen piti olla läpihuutojuttu, mutta Euroopan laajuinen kansalaisaktivismi herätti europarlamentaarikkojen huomion asiaan, kertoo Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Ahto Apajalahti.

    ACTA:a vastaan järjestettiin kolme Euroopan laajuista mielenosoituspäivää maalis-kesäkuussa. Eri maiden piraattipuolueet ja monet kansalaisjärjestöt kampanjoivat laajasti sopimusta vastaan. Tämä käänsi poliittisten ryhmien päät Euroopan parlamentissa. Sopimuksen valmistelu poikkeuksellisen salaisesti komission piirissä oli herättänyt jo aiemmin närää parlamentissa.

    - ACTA-sopimuksen kaatuminen on hieno osoitus kansainvälisen kansalaisaktivismin voimasta ja avoimuuden tärkeydestä, Apajalahti jatkaa.

    ACTA:n vastainen kansalaistoiminta oli jatkoa Yhdysvaltojen SOPA/PIPA-lakiesityksiä talvella vastustaneelle protestiaallolle, johon liittyen esimerkiksi Wikipedia pimensi sivustonsa vuorokaudeksi. ACTA-sopimuksessa on kyse samoista asioista, joiden vuoksi Wikipedia ja Google protestoivat vastaavia yhdysvaltalaisia lakiesityksiä vastaan.

    Lisätietoja:

    Ahto Apajalahti
    Varapuheenjohtaja, Piraattipuolue
    p. 045 310 2342

    Harri Kivistö
    Puheenjohtaja, Piraattipuolue
    p. 045 310 2344

    ACTA – viimeinen taisto lauantaina?

    ACTAn käsittely on edennyt EU-parlamentissa, samaan aikaan kun useampi valtio unionissa on jo ilmoittanut, että ei tule sopimusta hyväksymään.

    Kaikki neljä komiteaa, jotka ovat käsitelleet ACTAa viime kuukaudet, ovat antaneet selkeän kielteisen kannan. Kehityskomitea, kansalaisvapauksien komitea, teollisuuskomitea ja lakiasioiden komitea olivat kaikki yksimielisiä – EU ei voi liittyä tähän sopimukseen.

    Voidaan vain ihmetellä, miksi niin monet Euroopan valtiot alunperinkään allekirjoittivat sopimuksen. Vastaus on, yksinkertaisesti, että sen piti ”vain mennä läpi”. Ilman että maiden yksityiset tai yhteiset lainsäätäjät, tai varsinkaan äänestäjät, olisivat ehtineet kiinnostua siitä. Sen piti mennä läpi ohi demokratian, ja sen tarkoitus oli kaapata demokratia.

    Lisää salaisiin ACTA-neuvotteluihin liittyviä dokumentteja on saatu julkisuuteen, ja ne eivät todellakaan maalaa kaunista kuvaa Euroopan komissiosta.

    Neuvottelukierroksella toisensa jälkeen, komissio kieltäytyi ajamasta Euroopan, eurooppalaisten, tai maailman etua, sen sijaan tukien Yhdysvaltain vaatimuksia joka asiassa. Tämä ei ollut edes mitään kompromissien tekemistä, vaan täydellistä rähmälläänoloa Yhdysvaltain, ja tarkemmin sikäläisen teollisuuden, edessä. Amerikassa yritykset kyllä saivat tietoa, ja pääsivät sanomaan sanottavansa – koko sopimushan on laadittu tilaustyönä nimenomaan niiden hyväksi.

    Sopimusta on syytelty epämääräiseksi, mutta sitä se onkin tarkoituksella. Teksti jättää jopa ”väärennöksen” tulkinnan avoimeksi. ACTAn alaisuudessa näistä tulkinnoista eivät edes päättäisi lainsäätäjät tai oikeusistuimet, vaan epädemokraattisesti valittu ACTA-komitea. Kyseessä on harvinaisen suora yritys siirtää valtaa pois valtioilta ja äänestäjiltä, ja antaa se suuryrityksille ja lobbareille.

    Vielä kerran kaduille

    Me vastustajat siis olemme voitolla. Mutta me emme peräänny, vaan pidämme Suomen neljännen mielenosoituspäivän yhtaikaa kaiken Euroopan kanssa, ensi lauantaina, 9. kesäkuuta. Mielenosoitus järjestetään varmuudella Helsingissä, mahdollisesti myös Lahdessa.

    Aikatauluja, kavereita ja kimppakyytejä voi etsiä vaikka Facebook-tapahtumasivun kautta.

    Tällä kertaa me Helsingissä ajattelimme jättää marssimisen väliin, sillä tuskin kenellekään pääsee kylmä tulemaan tällä kertaa.

    Kokoonnumme siis kello 14 Asema-aukiolle, missä pidämme pienimuotoisen infotilaisuuden ja kiinnitämme ohikulkijoiden huomiota. Halukkaat pääsevät toki myös puhumaan. Kun saamme tarpeeksemme mielenosoittamisesta, voisi olla hyvä ajatus siirtyä esimerkiksi Sinebrychoffin puistoon piknikille. Myös ilmaista musiikkia luvassa.

    Jos lähialueellasi ei ole mielenosoitusta, järjestä sellainen! Mielen osoittaminen ei paljoa vaadi. Ripusta vaikka ikkunastasi STOP ACTA -lakana. Tai kerro ACTAsta mummollesi. Tai muista meppiäsi sähköpostilla?

     

    Historiallista

    Me, Euroopan unioni, olimme ensimmäinen alue joka ryhtyi asialliseen vastarintaan. Me, kansalaiset ja demokraattisesti valitsemamme päättäjät, pysäytimme vääryydellä neuvotellun sopimuksen ”varman” etenemisen. Pelkästään tietoa jakamalla, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa, voi saada aikaan näinkin paljon.

    Mutta tähän mennessä me vain pysäytimme ACTAn. Seuraavaksi tulemme ajamaan sen pois, tuhoamaan sen, hävittämään sen maan päältä. Tämä prosessi näyttää nyt olevan käynnissä Euroopan parlamentissa, ja sille me annamme vauhtia. Osoitamme, että emme ole unohtaneet, emmekä tule unohtamaan.

    Parlamentin äänestyksen pitäisi olla heinäkuun alussa. Painetta on ylläpidettävä enää kuukauden ajan, niin tämä vuosien surullinen seikkailu saa vielä onnellisen päätöksen.

    Sota ei tietenkään pääty tuohon äänestykseen. ACTAn perässä vyöryy uusia ostettuja lakeja, uusia lobbareiden ja ”diplomatian” ehdoilla solmittuja sopimuksia. Mutta nyt meillä on kokemusta. Meillä on aseet, tieto, kyky reagoida. Meillä on toisemme.

    Tästedes tulemme voittamaan yhä useamman näistä taisteluista, aina vain suuremmalla ylivoimalla.

    Hyviä uutisia: ACTA tuhotaan jo tänä kesänä!

    EU-parlamentti päätti maanantaina, että ACTA on tulossa äänestykseen ”normaalissa järjestyksessä” kesäkuussa. Tämä oli rohkea veto, ja röyhkeä! Sekä, todennäköisesti, ACTAn vastustajien kannalta edullisin mahdollinen.

    Komission lisäksi myös ne mepit, jotka ACTAa kannattivat, olisivat mieluusti nähneet äänestyksen viivästyvän vuodella-parilla. Mutta INTA-komitea, joka sopimuksen käsittelystä päätti, oli pääasiassa vastustajien puolella.

    Euroopan komissio ei tiettävästi ole vieläkään lähettänyt ACTAa tuomioistuimen arvioitavaksi, kuten sanoi tekevänsä. Ei ole lopulta edes varmaa, olisiko se tehnytkään niin – sopimuksesta äänestämistä kun voi viivyttää monella tavalla. Ehkä he toivoivat ujuttavansa sen äänestykseen jo syksyllä tai ensi talvena, odottamattomasti. Tämäkin olisi EU:n päätöksenteossa normaalia taktikointia.

    Nyt ACTAlta on viety viivytyksen tuoma toivo läpimenosta. Eikä sen herättämä vastustus, satojen tuhansien ihmisten kansanliike, ehdi laantua lainkaan näinä parina kuukautena ennen äänestystä.

    Nyt valppaana!

    Olemme siis saavuttaneet vieläkin paremman osavoiton kuin viivästys olisi ollut. Ja ACTAn vastustajat EU-parlamentissa ovat pitäneet puoliamme, hekin paremmin kuin olisi saattanut arvata.

    ME, aktivistit, pysäytimme ACTAn. Kiitos tästä jokaiselle, joka uhrasi aikaansa!

    Nyt EU-parlamentin INTA-komitea esti ACTAa perääntymästä turvaan. Kiitos, että teitte työnne!

    Ja seuraavaksi parlamentti antaa sille kuoliniskun, kunhan jatkamme kannustamista.
    Mikään tässä ei tarkoita, että voisimme huokaista helpotuksesta. Nämä asiat ovat liian tärkeitä, ja vastapuolella on kaikesta huolimatta kosolti voimaa takanaan – hallitusten, puolueiden ja yritysten kautta.

    ACTAn suhteen voimme lakata painostamasta päättäjiä vasta sinä päivänä, kun sopimus on kuollut ja kuopattu koko valtioliittomme osalta. Ja mieluummin lisäksi julistettu laittomaksi.

    Siihen asti meidän on kuumoteltava meppejä asiasta, osoitettava mieltä, kerättävä julkisuutta ja aktivoitava muita.

     

    Mitä ACTAn jälkeen?

    ACTAn kohtalosta riippumatta, sen jalanjäljissä on yhä tulossa lisää uusia säädöksiä, sekä unionin että valtioiden tasolla, ja jotkut niistä tulevat olemaan ACTAa pahempia. Tekijänoikeuksien laajennuksia, yritysvallan lisäämistä, ties mitä vihapuhesensuuria. Aina uusia uhkia Internetin vapaudelle ja neutraaliudelle.

    Torjuntavoitot ovat toki hieno juttu. Vuonna 2012 pelkästään kansalaisaktivismi on onnistunut pysäyttämään SOPAn, PIPAn ja ACTAn ”varman” etenemisen. Mutta pelkkä torjunta ei riitä, ei niin kauan, kuin vihollinen voi aina vain paketoida samat säädökset uudelleen, ja yrittää niitä läpi jollain uudella nimellä tai tekosyyllä.

    Meidän on opittava hyökkäämään takaisin, ja käyttämään samoja aseita kuin vihollisemme. Säätämään lakeja ja laatimaan sopimuksia, ja jatkuvasti lobbaamaan päättäjiä, sekä vapaan tiedonkulun että kansalaisoikeuksien turvaamiseksi.

    Meidän on opittava vuorostamme haastamaan tekijänoikeusmonopolit, vaikka oikeuteen, ja lyötävä murskaksi sekä ne, että kaikki niiden ostamat lait ja ”oikeudet”. Vaikka sitten yksitellen ja hiljaa hivuttaen, kuten nuo monopolit ovat tehneet jo kymmenien vuosien ajan.

    Tähän on loistavat mahdollisuudet nyt, kun myös sisältöteollisuutta suuremmiksi nousseet teknologia- ja Internet-yritykset ovat lopulta heräämässä turvaamaan omia oikeuksiaan.

     

    Työtä siis riittää. Mutta tapetaan me eurooppalaiset se ACTA nyt ihan ensin.

    Tulevia mielenosoituksia suunnitellessa, muistuttakaa meppejänne ACTAsta! Ja kansanedustajianne, ja ministereitänne. Meidän on pidettävä heidät ajan tasalla siitä, mitkä asiat kansalaisia huolestuttavat.