Kansalaisaloitetta pitää vielä kehittää

Posted on 1.3.2013 by Ahto Apajalahti

Tämä kirjoitus julkaistiin 1.3. Helsingin Sanomien mielipidepalstalla.

Kansalaiset ovat hyödyntäneet ahkerasti mahdollisuutta kansalaisaloitteiden laatimiseen eduskunnalle. Aloitteilla on kuitenkin tuskainen taival saavuttaa vaadittava 50 000 kannattajan raja puolessa vuodessa. Onnistuminen vaikuttaa mahdolliselta vain muutaman aloitteen kohdalla.

Aloitteiden laatijoita saattaa uhata turhautuminen. He ovat kovalla työllä saaneet kerättyä vaikkapa 30 000 allekirjoitusta, mutta kun vaadittu raja uupuu, aloite mitätöityy kokonaan. Näin on juuri käymässä Energiajuomat K16 -aloitteelle.

Suomessa edellytettävä kannattajien määrä on korkea suhteessa äänioikeutettujen määrään. Puolassa, jossa järjestelmä on toiminut hyvin, kannattajia tarvitaan 0,3 prosenttia äänioikeutetuista kolmessa kuukaudessa. Suomessa tarvitaan 1,2 prosenttia kuudessa kuukaudessa. Määrän voisi, aikaraja huomioonottaen, pudottaa Suomessa puoleen.

Kansalaisaloitelakia valmisteltaessa Piraattipuolue esitti käyttöön otettavaksi myös ”kansalaiskysymystä”. Siinä tietty määrä henkilöitä voisi esittää kirjallisen kysymyksen, johon ministerin pitäisi vastata parissa viikossa kuten kansanedustajan kirjalliseen kysymykseen. Kansalaiskysymys vastaisi Yhdysvalloissa käytössä olevaa järjestelmää, jossa Valkoinen talo vastaa kansalaisten verkossa keräämiin adresseihin.

Kansalaisaloitetta voisi myös porrastaa. Vaikka aloite ei olisikaan saavuttanut täyttä kannattajamäärää, se etenisi kuitenkin jollakin tavalla. Jos kannattajia olisi esimerkiksi kolmasosa vaaditusta, ministerin tulisi vaikkapa vastata aloitteeseen kirjallisesti.

Sikäli kuin kansalaisaloitteita etenee eduskuntaan, on ainakin joihinkin niistä reagoitava tavalla tai toisella. Jos aloitteille ei tehdä mitään ja kannattajia on kovin vaikea saada kerättyä, järjestelmän uskottavuus romahtaa.

Lähteitä:
Puolan aloitekäytännöstä ks. Perustuslain tarkistamiskomitean mietintö 2010, s. 219.
”Kansalaiskysymyksestä” ks. Piraattipuolueen lausunto 8.3.2010.
Yhdysvaltain järjestelmästä.

Suositeltavia kansalaisaloitteita

Posted on 26.2.2013 by Ahto Apajalahti

Suomessa on nyt voimassa laki, jonka myötä 18 vuotta täyttäneet kansalaiset voivat tehdä eduskunnan käsittelyyn meneviä laki- ja toimenpidealoitteita. Aloitteen taakse tarvitaan 50 000 allekirjoitusta puolessa vuodessa. Tällä hetkellä on avoinna useita kansalaisaloitteita, jotka vastaavat Piraattipuolueen tavoitteita (puolue ei ole laatinut näitä aloitteita, vaan ne ovat laajemman kansalaisaktiivisuuden tulosta):

Järkeä tekijänoikeuslakiin

Toimenpidealoite perustulosta

Puolueohjelma: ”Sosiaaliturvan tulee pääosin perustua kaikkien kansalaisten vastikkeettomaan perustuloon, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason ja kannustaa hankkimaan ylimääräisiä tuloja.”

Kansalaisaloitteen nimirajan laskeminen

Piraattipuolue vaati aikanaan lausunnossaan, että kansalaisaloitteen taakse tarvittava nimimäärä olisi 20 000 ja keräysaikaa vuosi. Nyt määrä on 50 000 ja keräysaikaa puoli vuotta. Kansalaisaloitteessa esitetään rajan laskemista 10 000:een, mutta keräysaika pysyisi puolena vuotena.

Lisäys 13.3.: Ks. myös blogaus Kansalaisaloitetta pitää vielä kehittää.

Ruotsin kieli valinnaiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla (päivitys 13.3.: linkki vaihdettu toiseen, suositumpaan aloitteeseen)

Puolueohjelma: ”Toisen kotimaisen kielen opiskelun tulee olla kaikilla oppiasteilla vapaaehtoista.”

Kannabiksen käytön ja hallussapidon rangaistavuudesta luopuminen

Puolueohjelma: ”Yksilönvapauksiin kuuluu itsemääräämisoikeus silloinkin, kun se on haitaksi henkilön omalle terveydelle.”

Vallan uusjako – sitovat kansanäänestykset käyttöön

Aloitteessa esitetään, että aloitteen tekijä voisi valita, viekö asian eduskunnalle vai sitovaan kansanäänestykseen.

Puolueohjelma: ”Kansalaisilla tulee olla paremmat mahdollisuudet vaatia lisää tietoa käsiteltävistä asioista ja päätöksistä, sekä vaikuttaa itse päätöksentekoon, esimerkiksi kansalaisaloitteiden ja kansanäänestysten muodoissa.”

Lausunto: ”Olisi syytä harkita myös varsinaisen suoran kansanäänestysaloitteen käyttöönottoa.”

Henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden puolesta

Aloitteen mukaan ”valtiolla ei ole oikeutta puuttua yksilön henkilökohtaiseen vapauteen, kun kyseessä on yksilön oma elämä, vaan ainoastaan henkilöiden väliseen toimintaan silloin, kun yhden toiminta uhkaa toisia”.

Puolueohjelma: ”Lain on taattava ihmisille mahdollisimman kattavat yksilönvapaudet, jotka mahdollistavat sellaisen toiminnan, joka ei loukkaa muiden vapauksia. Yksilönvapauksia tulee rajoittaa ainoastaan sen ollessa välttämätöntä toisten vapauksien ja oikeuksien suojaamiseksi. Teon kieltämisen perusteeksi ei riitä se, ettei joku pidä siitä. Yksilönvapauksiin kuuluu itsemääräämisoikeus silloinkin, kun se on haitaksi henkilön omalle terveydelle.”

Aloite eduskunnalle eutanasialainsäädännön valmisteluun ryhtymisestä (lisätty 13.3.)

Puolueohjelma: ”Yksilönvapauksiin kuuluu itsemääräämisoikeus silloinkin, kun se on haitaksi henkilön omalle terveydelle.”

Kesäajasta luopuminen (lisätty 14.3.)

Puolueohjelma: ”Piraattipuolue haluaa poistaa kesäaikajärjestelmän käytöstä EU-tasolla, jossa nykyinen Suomen käyttämä järjestelmä on määritetty.”

Neuvoja Arhinmäelle

Posted on 27.11.2012 by Ahto Apajalahti

Suuri osa kansalaisista tuntuu olevan sitä mieltä, että tekijänoikeuslaissa on ainakin kaksi kohtuutonta seikkaa: suurimmillaan satoihin tuhansiin euroihin nousevat tavallisten yksityishenkilöiden maksettavaksi määrätyt korvaukset ja aggressiiviset toimintatavat maksuvaatimuskirjeiden lähettelyssä.

Näitä edellämainittuja arvosteli myös kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki kirjoituksessaan. Arhinmäen soisi havaitsevan olevansa sellaisella paikalla, josta hän voi konkreettisesti puuttua asiaan. Hän voi lopettaa ylimitoitetun toiminnan parilla yksinkertaisella lakimuutoksella.

Koska Arhinmäki on mielestäni ehkäpä mukavin tyyppi tämänhetkisestä ministerikööristä, ajattelin auttaa ja muotoilla nämä muutokset konkreettisten lakiehdotusten muotoon. Ei tarviste kuin kopioida ja liittää (ehdotusten seuraukset selkokielisesti alempana).

1. Laki tekijänoikeuslain 56 a §:n ja 57 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään tekijänoikeuslain (404/1961) 56 a §:ään uusi 3 momentti, ja

muutetaan lain 57 §:n 1 momentti seuraavasti:

56 a §
Tekijänoikeusrikkomus

————-

Tekijänoikeusrikkomuksena ei pidetä sellaista tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla tapahtuvaa tämän lain säännösten vastaista tekoa, jossa teos on asetettu saataville ilman ansiotarkoitusta.

57 §
Hyvitys ja korvaus

Joka vastoin tätä lakia tai 41 §:n 2 momentin nojalla annettua määräystä käyttää teosta taikka tuo maahan tai Suomen alueelle edelleen kolmanteen maahan kuljetettavaksi teoksen kappaleen, on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Vastoin lakia tapahtuvasta teoksen kappaleen valmistamisesta yksityistä käyttöä varten on hyvitysvelvollisuus vain siinä tapauksessa, että kappaleen valmistaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että kopioitava aineisto on saatettu yleisön saataviin vastoin tätä lakia. Yksityishenkilön suorittaman kohtuullisen hyvityksen suuruus on enintään 20 000 euroa.

Tämä laki tulee voimaan _ päivänä _kuuta 20_.

2. Laki rikoslain 49 luvun 1 §:n 3 momentin muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rikoslain 49 luvun 1 §:n 3 momentti seuraavasti:

1 §
Tekijänoikeusrikos

————

Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla ylläpitää ensisijaisesti tekijänoikeuksien loukkaamiseen tarkoitettua palvelua tai palvelinta, ja teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

Tämä laki tulee voimaan _ päivänä _kuuta 20_.

Näiden muutosten vaikutukset olisivat seuraavat:

Tavalliselle yksityishenkilölle esim. vertaisverkkopalvelun ylläpitämisestä tuomittavat korvaukset olisivat enintään 20 000 euroa, verrattuna siihen että nyt on tuomittu useita kertoja 200 – 800 000 euron korvauksia. Tällöin maksimikorvaus olisi edelleen yksityishenkilölle tuntuva, muttei tekisi esim. työntekoa kannattamattomaksi eikä siten olisi omiaan aiheuttamaan tuomitun syrjäytymistä yhteiskunnasta. Muutoksen myötä enimmäiskorvaus olisi samaa luokkaa mitä tyypillisesti henkirikoksen uhriksi joutuneen ihmisen lähiomainen saa henkisistä kärsimyksistä.

Tiedostonjakaminen / lataaminen vertaisverkon kautta ei olisi enää rikosasia, eikä oikeuttaisi kotietsintää.

Tekijällä tai hänen edustajallaan olisi edelleen oikeus saada teleyritykseltä tiedostonjakajan yhteystiedot oikeuden päätöksellä ja lähetellä maksuvaatimuskirjeitä. Asian voisi kuitenkin viedä oikeuteen vain riita-asiana, ei rikossyytteenä. Asian selvittämisessä ei voisi käyttää tietokoneen takavarikoimista, kuulusteluja tai muitakaan poliisin toimenpiteitä.

(Huom. Riita-asiassa ei ole syyttömyysolettamaa vaan yksinkertaisesti arvioidaan ovatko kantajan vai vastaajan esittämät todisteet uskottavampia. Toisaalta kun nytkin oikeudessa riittää kuvakaappaus vertaisverkko-ohjelmasta vedenpitäväksi todisteeksi niin tämä ei millään tavalla heikentäisi epäillyn tekijänoikeuksien rikkojan asemaa nykyisestä.)

Ison erityisesti tekijänoikeuksien rikkomiseen käytetyn palvelun (kuten Pirate Bay) ylläpitäminen olisi edelleenkin rikosasia ja oikeuttaisi kotietsinnän.

En ole oikeusoppinut, joten näissä ehdotuksissa voi olla jotakin juridista hienosäädettävää, mutta niihin sisältyvät ideat ovat sellaisia, että ne voidaan toteuttaa kansainvälisten sopimusten, EU-direktiivien tai hallitusohjelman sitä estämättä.

Bernin sopimus ei koske rikosoikeudellisia toimenpiteitä. TRIPS-sopimus (Artikla 61) edellyttää vain kaupallisen piratismin kriminalisointia. EU:n tekijänoikeusdirektiivi edellyttää ”asianmukaisia seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja” (8 artikla), eli se ei edellytä epäkaupallisen nettipiratismin kriminalisointia.

Hallitusohjelman mukaan ”luovien aineistojen luvatonta käyttöä kitketään tiedotuksen keinoin sekä kehittämällä lainsäädäntöä ja tehostamalla sen täytäntöönpanoa”. Kirjaus ei varsinaisesti kehota lieventämään lainsäädäntöä, muttei toisaalta kiellä tässä kirjoituksessa käsiteltyjen epäkohtien poistamista.

Näille lakimuutoksille ei siis pitäisi olla mitään poliittista eikä oikeudellista estettä. Koetin muotoilla ne siten, että ne vastaisivat mahdollisimman hyvin keskivertokansalaisen maalaisjärkeä.

Ps. Nämä lakimuutokset olisivat omasta näkökulmastani ensimmäinen ja kaikkein kipeimmin muutosta kaipaava kohta tekijänoikeuslainsäädännössä. Omani ja Piraattipuolueen perimmäiset päämäärät ovat toki pidemmälle meneviä.

Keskustelutilaisuus netin vapaudesta

Posted on 24.8.2012 by Ahto Apajalahti

Helsingissä pidettiin elokuun puolivälissä kirjastoalan kansainvälinen konferenssi, jonka yhteydessä järjestetiin Internetin vapautta koskeva keskustelutilaisuus. Aiheena olivat yksityisyys, sananvapaus ja tekijänoikeudet. Keskustelijoina olivat muiden muassa Ruotsin piraattipuolueen puheenjohtaja Anna Troberg (ks. video, alkaen 53:30) sekä Verkko ja vapaus -kirjan kirjoittanut Hanna Nikkanen (21:00). Yleisössä oli paljon kirjastoalan ihmisiä eri puolilta maailmaa.

Olen aiemminkin todennut kirjastoalan ihmisten suhtautuvan avoimesti ja jopa piraattihenkisesti nettiä koskeviin yksityisyys-, sananvapaus- ja tekijänoikeuskysymyksiin, ja tämä keskustelutilaisuus vahvisti käsitystäni. Se, että tämäntyyppinen tilaisuus yliäänsä järjestettiin tällaisella vieraskaartilla, kertoo jo paljon.

Esitin myös itse yleisökysymyksiä (kohdissa 17:00, 46:15, 1:06:40) ja ehdotin esimerkiksi, että sananvapaudesta ja yksityisyydestä kiinnostuneiden kirjastoalan ihmisten, toimittajien ja kirjailijoiden tulisi solmia yhteistyösuhteita teleyrityksiin, jotka ovat näissä keskusteluissa usein samalla puolella. Lainsäädännöllisen paineen kohdistaminen teleyrityksiin näyttää olevan koko ajan laajeneva trendi ja tämän hetken tärkein sananvapauskysymys länsimaissa.

Tilaisuuden jälkeen keskustelin Anna Trobergin kanssa, joka sattuu olemaan taustaltaan englannin kielen ja kirjallisuuden opiskelija samoin kuten Harri Kivistökin. Keskustellessamme totesimme, että ennen kesäkuun 2014 eurovaaleja on tiivistettävä piraattipuolueiden kansainvälistä yhteistyötä. Eurovaaleissa on näytettävä, kuinka kansainvälinen ilmiö poliittinen piraattiliike todella on.

Video keskustelutilaisuudesta:

Piraatit pääsemässä lobbaamaan kansainvälisesti

Posted on 6.8.2012 by Ahto Apajalahti

Piraattipuolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö Pirate Parties International (PPI) on pääsemässä YK:n alaisen Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tarkkailijajäseneksi. PPI:n jäsenyyttä esitetään hyväksyttäväksi järjestön kokouksessa lokakuussa. PPI:n jäsenenä on 25 eri maiden piraattipuoluetta.

Mikäli PPI hyväksytään tarkkailijajäseneksi, se pääsee osallistumaan WIPO:n kokouksiin. Jäsenyys helpottaisi tiedonsaantia immateriaalioikeuksia (kuten tekijänoikeus ja patentit) koskevista kansainvälisistä neuvotteluista ja tarjoaisi erinomaisen vaikutuskanavan ja mahdollisuuden tuoda esille piraattien näkökulmia vaikutusvaltaiselle yleisölle.

WIPO:n tarkkailijajäsenenä on noin 250 järjestöä, joista useimmat edustavat tekijöitä ja viihdeteollisuutta. Mukana on kuitenkin myös esimerkiksi suomalaisen Effin emojärjestö Electronic Frontier Foundation (EFF). Äänioikeus järjestössä on vain sen 185:llä jäsenvaltiolla.

Asiasta uutisoi englanniksi TorrentFreak.

Miksi Piraattipuolue ei auta Pirate Bay -sensuurin kiertämisessä?

Posted on 4.8.2012 by Ahto Apajalahti

Hiljattain uutisoitiin Suomessakin, että ”Britannian piraattipuolue on luonut välityspalvelimen, jonka kautta Pirate Bay -sivustoa voi käyttää estosta huolimatta”. Miksi Suomen piraattipuolue ei ole toiminut näin?

Siksi, että Suomessa tällaiseen toimintaan liittyy käsittääksemme merkittävä oikeudellinen riski. Piraattilahti.org-tyyppisen palvelun (joka ei ole Piraattipuolueen ylläpitämä) pystyttäminen saatettaisiin korkeimman oikeuden ennakkopäätösten valossa tulkita yhtä pahaksi rikokseksi kuin itse Pirate Bayn ylläpitäjänä toimiminen. Koska jo pelkkä linkittäminen luvattomasti jaossa olevaan teokseen on käsittääksemme Suomessa laitonta, pelkästään Pirate Bayhin menevän uudelleenohjausosoitteen luominen voitaisiin katsoa avunannoksi tekijänoikeusrikokseen.

Vaikka haluja Pirate Bay -eston kiertämisessä auttamiseen löytyykin puoluehallituksen piiristä, emme koe oikeaksi ottaa riskiä ihmisten kunnallisvaaleja varten lahjoittamilla rahoilla. Mikäli suomalaisille teleyrityksille määrätyt sensuurivaatimukset pysyvät korkeimmassa oikeudessakin, asiaa täytynee kuitenkin harkita uudelleen. Mahdollisia rahoitusjärjestelyjä täytyy miettiä.

Laajamittaisen nettisensuurin leviämistä Suomeen ei pidä sietää.

Kaatoiko aktivismi ACTA:n?

Posted on 6.7.2012 by Ahto Apajalahti

Nettipiratismin ja väärentämisen vastaisen ACTA-sopimuksen kaatuminen Euroopan parlamentissa on maailmanlaajuisesti poikkeuksellinen ja merkittävä asia.

Brittiläinen europarlamentaarikko David Martin, joka valmisteli ACTA:sta raportin ja suositteli sopmuksen kaatamista, totesi kaatumisen olleen EU-komissiolle ”kaikkien aikojen suurin lainsäädännöllinen tappio parlamentissa”.

ACTA olisi estänyt EU:ta ja sen jäsenvaltioita sekä muita allekirjoittaneita maita muuttamasta tekijänoikeus- ja patenttilakejaan lievemmiksi. ACTA olisi jättänyt liikkumavaraa vain tekijänoikeuksien kiristämisen puolesta.

Aiemmin vastaavat kiristykset ovat menneet läpi. Miksi ACTA kaatui? Alla oma näkemykseni syistä (jotka eivät kuitenkaan ole välttämättä tärkeysjärjestyksessä).

Kuva: Lotta Söderholm. Lisenssi: CC-by-nc-sa.

1. Kansalaisaktivismi

Monet kansalaisjärjestöt ovat yrittäneet toimia ACTA:a vastaan jo vuosia, koko sopimuksen valmistelun ajan. Kuluvan vuoden tammikuussa aktivismin määrä nousi kuitenkin aivan uuteen ulottuvuuteen. Ensin Yhdysvalloissa SOPA/PIPA-lakiestyksiä vastaan kehittyi protestiliike, jonka kärjessä olivat muun muassa Wikipedia ja Google, joista ensinmainittu pimensi sivustonsa vuorokaudeksi.

Yhdysvalloissa lakiehdotukset jäädytettiin ja tämän jälkeen huomio kiinnittyi ACTA:an. ACTA:a vastaan järjestettiin maalis-kesäkuussa kolme kansainvälistä mielenosoituspäivää, jotka keräsivät mielenosoittajia sadoille paikkakunnille ja jokaiseen EU-maahan.

ACTA:a vastaan toimivat eri maiden piraattipuolueet, tietoyhteiskunta-alan kansalaisjärjestöt kuten European Digital Rights (EDRI), ranskalainen La Quadrature du Net, jo vuonna 1992 perustettu Internet Society, Free Software Foundation sekä Electronic Frontier Foundation (EFF) ja sen Suomen-haara Effi.

Myös muutamat muut vaikutusvaltaiset kansalaisjärjestöt kritisoivat ACTA:a nimenomaan vapaan tiedonvälityksen ja yksityisyyden rajoitusten suhteen. Näihin kuuluivat Amnesty, kirjastoalan kansainvälinen liitto IFLA, Toimittajat ilman rajoja ja kansainvälinen kuluttajajärjestö Consumers International.

Terveys- ja kehitysyhteistyöalan järjestöt kritisoivat erityisesti sitä, että ACTA olisi vaikeuttanut laillisten, geneeristen lääkkeiden vientiä kehittyvästä maasta toiseen. Tästä huomauttivat esimerkiksi Lääkärit ilman rajoja ja Oxfam.

Euroopan parlamentille luovutettiin myös 2,8 miljoonan ihmisen allekirjoittama ACTA:a vastustava adressi. Lisäksi akateemiset asiantuntijat sekä Euroopasta että Yhdysvalloista luovuttivat omat vetoomuksensa.

Ks. luettelo ACTA:n vastustajista ja linkkejä kannanottoihin.

2. EU:n valtapolitiikka

Yksi syy ACTA:n kaatumiseen löytyy EU:n sisäisistä valtasuhteista ja toimintatavoista.

Euroopan parlamentti ei valitse poliittista enemmistöhallitusta, jonka ohjelmaan enemmistö sen jäsenistä joutuisi sitoutumaan. Tämän vuoksi EU:ta usein haukutaan ”epädemokraattiseksi”. Toisaalta juuri tämä mahdollistaa sen, että parlamentti voi reagoida kansalaisliikkeiden esille nostamiin asioihin vapaammin kuin jäsenmaiden parlamentit. Komissiolla ei ole EU-parlamenttiin nähden samanlaista valtaa kuin jäsenmaiden hallituksilla niiden omia parlamentteja kohtaan.

ACTA:n suhteen komissio suorastaan kerjäsi verta nenästään. Komissio härnäsi parlamenttia ACTA:n valmisteluvaiheessa pyrkimällä pimittämään tietoa sen valmistelusta. Tämä huipentui parlamentin ACTA-raportoijan eroon protestina salailua vastaan. Tämä oli yksi syy siihen, että parlamentin enemmistö kääntyi helpommin ACTA:a vastaan.

Kuluvalla vaalikaudella parlamentin toiminnassa ovat olleet mukana myös Ruotsin piraattipuolueen europarlamentaarikot Christian Engström ja Amelia Andersdotter. ACTA:n kaatuminen osoittaa myös sen, kuinka tärkeää piraattien on saada mahdollisimman paljon edustajia EU-parlamenttiin. Sillä on todellakin merkitystä.

3. Rahakkaita vastustajia

ACTA-sopimuksella on ollut myös rahakkaita vastustajia bisnesmaailmasta. Euroopan teleyritysten liitot ovat kritisoineet ACTA:a voimakkaasti ja myös esimerkiksi ranskalaisten verkkopalveluyritysten järjestö on vastustanut sitä. Järjestön taustalla ovat muiden muassa Google, Facebook, Skype ja Yahoo.

4. Kiina, Brasilia, Intia, Meksiko

ACTA-sopimusprosessi osoittaa nopeasti teollistuvien maiden painoarvon huomattavan kasvun (lue lisää aiemmasta blogauksestani). Kun immateriaalioikeuksien kiristykset eivät onnistuneet WTO:n kautta, Yhdysvallat alkoi ajaa ACTA:a. Kehittyviä maita ei päästetty mukaan neuvotteluihin. Sopimus oli tarkoitus solmia samanmielisten länsimaiden kesken, minkä jälkeen olisi ollut helpompaa pakottaa kehittyvät maat mukaan.

Kiina, Brasilia ja Intia ovat virallisesti protestoineet ACTA-neuvotteluja vastaan WTO:n elimissä. Myös Meksiko on ottanut kielteisen kannan. Tällä on ollut suuri merkitys. Euroopan maiden on melko helppo luopua ACTA:sta, kun sopimusta vastustavat Kiinan, Brasilian ja Intian kaltaiset koko ajan merkittävämmiksi muuttuvat kauppakumppanit. Yhdysvaltain painoarvo on pienentynyt.

Mitä seuraavaksi?

ACTA:n valmistelujen kanssa samaan aikaan on neuvoteltu Yhdysvaltain aloitteesta Tyynenmeren rantavaltioiden kanssa Trans-Pacific Partnership (TPP) -nimellä kulkevaa sopimusta, joka immateriaalioikeuksien osalta olisi ACTA:a vastaava. Tämä projekti ei koske EU-maita.

Myös EU:ssa tapahtuu. Komissio julkaisi tammikuussa ”tiekartan” tekijänoikeusdirektiivin uudistamiseksi. Tiekarttaan sisältyy ACTA:sta tuttuja uhkakuvia, kuten teleyritysten ja verkkopalveluyritysten vastuuvapauden romuttamista sekä hengenvaarallisten tuoteväärennösten ja yksityishenkilöiden harjoittaman nettipiratismin yhteen niputtamista.

Tiekartassa kaavaillaan kuitenkin ”kaupallisen tekijänoikeusrikkomuksen” määrittelemistä niin, ettei yksityishenkilöihin kohdistettaisi liian rankkoja toimia. Tarkoituksena lienee käydä yksittäisten henkilöiden sijaan sosiaalisen median palvelujen ja teleyritysten kimppuun.

Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että osapuolet ovat aiempaa tasavertaisempia. Toisaalta tähän sisältyy uhka koko Internetin tuhoamisesta, mikäli kaikki sosiaalisen median palvelut alistetaan viihdeteollisuuden mielivallan alle.

Punapiraatit?

Posted on 14.6.2012 by Ahto Apajalahti

Vasemmistonuoret on hyväksynyt tekijänoikeus- ja tietoyhteiskuntateesit. Ne ovat yleisestiottaen piraattihenkisiä, mutta pari hämmennystä aiheuttavaa kohtaa niistä löytyy.

Vasemmistonuorten kanta teosten epäkaupallisen käytön suhteen jää teeseissä epäselväksi. Toisaalta niissä todetaan, että ”tiedostojen lataamisesta yksityiseen käyttöön ei tule rangaista”. Lisäksi todetaan, että ”tekijänoikeusrikkomuksista säädetyt rangaistukset tulee kohtuullistaa”.

Ensinnäkin, tiedostojen lataaminen (eli kopion hankkiminen itselle) ei ole rangaistavaa tälläkään hetkellä. Se on tosin laitonta, mutta seuraamuksena voi olla vain siviilioikeudellinen korvausmaksu. Käytännössä pelkästä lataamisesta ei kuitenkaan ketään ahdistella, vaan mukana on aina myös jakamista, eli teoksen, tai nykyään torrent-palveluissa käytännössä teoksen osien, levittämistä muille. Jakamista harjoittavat käytännössä kaikki lataajat.

Toiseksi, jos järjestö vaatii rangaistusten kohtuullistamista, se ei kai silloin vaadi rangaistavuuden poistamista, eli laillistamista? Kaikki kohtuuttomat rangaistukset ovat tulleet nimenomaan tiedostonjakamisesta tai sen mahdollistamisesta (palvelun ylläpitämisestä). Eli mitä Vasemmistonuoret haluaa laillistaa ja minkä osalta vain kohtuullistaa rangaistuksia? Kolmanneksi, teeseissä ei mainita epäkaupallista muokkaamista, eli remixiä, mashupia, parodiakäyttöä tai muita jälkiperäisiä teoksia.

En osaa teesien lukemisen perusteella sanoa, kannattaako Vasemmistonuoret teosten epäkaupallisen käytön, eli esimerkiksi tavanomaisen vertaisverkkojen käytön, täyttä laillistamista vai ei. Hieman selkeämpää kannanottoa olisi voinut tältä osin toivoa.

Teeseissä esitetään myös tekijänoikeuden suoja-ajan rajaamista tekijän elinikään. Se merkitsisi monien teosten suoja-ajan vähintäänkin puolittumista, ja on tervetullut kanta. Pitäisin kuitenkin järkevämpänä laskea suoja-aika teoksen julkaisuvuodesta lähtien. Vasemmistonuorten tekemällä linjauksella nimittäin 27-vuotiaana kuolleen rokkarin 25-vuotiaana tekemällä kappaleella olisi vain kahden vuoden suoja-aika. Piraattien hyväksymä enimmäissuoja, eli 10 vuotta teoksen julkaisusta, jatkuisi tekijän ennenaikaisen kuoleman jälkeenkin.

Hieman kyllä ihmetyttää, miksei Vasemmistonuoret uskaltanut ottaa samaa kantaa kuin Vihreät nuoret ja opiskelijat, joka päätyi aiemmin kannattamaan 20 vuoden suoja-aikaa. Vasemmistonuorten prioriteetit ovat kuitenkin selkeästi paremmin kohdallaan kuin Vihreän liiton, joka taannoisessa tekijänoikeuslinjauksessaan asettui selkeästi vastustamaan teosten epäkaupallisen käytö laillistamista.

Kiitettävää on, että Vasemmistonuoret otti selkeän kannan tekijänoikeusperusteista nettisensuuria vastaan. Mikäli teleyrityksille määrätyt The Pirate Bay -sensuuripäätökset pysyvät korkeammissa oikeusasteissa, tämä tarkoittaisi sitä, että järjestön tulisi ajaa nykylain muuttamista. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki on jo luvannut olla säätämättä uusia sensuurilakeja tällä vaalikaudella. Olisi kuitenkin paljon vaikeampaa saada häntä lieventämään nykyistä lakia.

Kokonaisuutena Vasemmistonuorten tietoyhteiskuntateesit ovat tervetullut lisä poliittiseen keskusteluun. Teesit yksityisyydestä, avoimesta tiedosta ja lähdekoodista, sekä kriittisyys lääke-, bio- ja ohjelmistopatentteja kohtaan ovat mukavan piraattihenkisiä.

Halla-ahon tuomiosta

Posted on 8.6.2012 by Ahto Apajalahti

”Ei ole jumalaa, ei paholaista, ei taivasta eikä helvettiä. Ei myöskään ylösnousemusta eikä uudelleensyntymistä. Raamattu on ihmisten kirjoittama. Niin myös muut kirjoitukset sekä laulut. […] Hänet on kastettu Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen, mutta hän sanoo sitä vain ihmisten puheeksi. Hän sanoo, ettei mikään ole Jumalan luomaa. Hän sanoo, että maailma on ollut valmis niin kauan kuin se olemassa on ollut. Ihmisten vika on se pahuus tai armo, joka kuolemassa toteutuu, eikä se sen jälkeen koskaan enää herää eloon.”

Näin selosti vakaumustaan Vöyrin käräjilla vuonna 1732 muuan Johan Isaksson Anttoli oikeuden pöytäkirjan mukaan. Jumalanpilkasta Anttolia ei kuitenkaan enää ruvettu syyttämään, sillä hän oli käräjillä vakavampien epäilyjen perusteella, joissa riitti pohdittavaa.

Sitten nykyaikaan. Korkein oikeus (KKO) on yksimielisesti tuominnut perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Uskonrauhan rikkomista oli: ”Aion seuraavaksi heittää Mikalle syötin: Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.”

Kiihottamista kansanryhmää vastaan oli: ”Seuraava täky kuuluu: Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.” (Muokkaus: Tämä oli satiirinen kommentti Kaleva-lehden pääkirjoituksesta, jossa oli väitetty alkoholihuuruisten tappojen olevan suomalaisten kansallinen tai ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.)

(Sitaatit KKO:n julkaisemasta tuomiosta.)

Olen täysin eri mieltä kuin KKO, jonka mielestä Halla-ahon rikos oli ”verraten vakava”. Päin vastoin, se oli verraten lievä. Lievän teosta tekee erityisesti sen ironinen konteksti ja viranomaisten toimintaan kohdistuva kärki. Paljon pahempaa on Suomessa julkaistu ja oikeudessakin käsitelty. Rankaiseminen näin vähäisestä teosta loukkaa vakavasti sananvapautta. Ei ole mitenkään perusteltua olettaa, että juuri Halla-ahon kyseessä oleva kirjoitus oikeasti lietsoisi rasismia tai heikentäisi joidenkin maahanmuuttajien turvallisuutta.

Voi olla, että suhtautumiseni asiaan suodattuu sen läpi, että olen lapsesta alkaen kasvanut Internetin muovaamaan mediaympäristöön. En koe painettua sanaa samalla tavalla pyhänä kuin monet vanhempien sukupolvien edustajat. Olen seurannut Internetin huumorisivustoja, joissa mikään ei ole pyhää.

Mielestäni rajunkin pilkan kuuluu olla sallittua. Arvovallan häpäiseminen epäkunnioittavalla viestinnällä on ihmisyhteisöihin aina kuulunut rituaali, josta ehkä tunnetuin ilmentymä on entisaikojen karnevaalikulttuuri. Karnevaaleissa sai saattaa vallanpitäjät naurunalaiseksi tavalla, joka muuten oli kiellettyä, ja 1500-luvullakin niiden yhteydessä tehtiin jopa leikkimielisiä kaupungintalojen valtauksia.

Kaikki pyhä, suojeltu ja arvovaltainen on häpäistävä silloin tällöin, sillä tämä auttaa ihmisiä tarkastelemaan uudesta näkökulmasta sääntöjen, tapojen ja muiden yhteiskunnallisten ilmiöiden oikeudenmukaisuutta. Näin tekivät myös Martti Luther ja muut luterilaiset aktivistit 1500-luvun saksassa. Ylläolevassa pilakuvassa pirut kuljettavat hirtettyjen paavin ja kardinaalien sieluja helvettiin. Kuvan yläpuolella latinankielinen teksti kertoo, että tämä on oikeudenmukainen rangaistus saatanalliselle paaville ja hänen kardinaaleilleen. Kuvan on julkaissut, kuten alareunassakin lukee, Martti Luther vuonna 1545.

Muuhun kuin väkivallalla uhkaavaan ”vihapuheeseen” puuttuminen oikeusteitse osoittaa arvostelukyvyn puutetta. Ihmisyhteisöjen luontaista vuorovaikutusta ei voida lainsäädännöllä kitkeä. Yhteiskunnallisen keskustelun käyminen oikeussalin kautta kärjistää keskustelua vain lisää. Se johtaa myös helposti oikeuslaitoksen politisoitumiseen, kun syyttäjille ja tuomareille kasautuu paineita tulkita lakia oman vertaisryhmänsä poliittisten näkemysten mukaisesti. Halla-ahon tapaus on esimerkki tästä politisoitumisesta.

En usko, että kaikkia vastaavia lausumia ja kaikkia henkilöitä kohdeltaisiin vastaavassa tilanteessa samalla tavalla kuin Halla-ahoa ja hänen kirjoitustaan. Nähdäkseni KKO:n tuomion taustalla vaikuttaa selkeästi tapauksen luonne valtionsyyttäjä Illmanin kokemana arvovaltakysymyksenä ja Halla-ahon persoona.

Taannoisten Muhammad-pilakuvien julkaisusta ei Suomessa edes nostettu syytteitä. Mikäli KKO:n nyt tekemää tulkintaa noudatettaisiin tasapuolisesti, myös osa kyseisistä pilakuvista olisi epäilemättä laittomia.

Lainaan valtakunnansyyttäjä Jorma Kalsketta Muhammad-pilakuvien osalta:

”Epäiltyjen toiminnan nimenomaisena tarkoituksena ei voida pitää säännöksen suojelukohteena olevien ihmisten uskonnollisten tunteiden loukkaamista. Päinvastoin pidän uskottavana, että epäiltyjen nimenomaisena tarkoituksena on ollut eräänlaisen, julkiseen valtaan kohdistetun vastalauseen ilmaiseminen. Tähän viittaa myös julkistettujen kuvien yhteydessä ollut teksti.”

Aivan samaa voi sanoa myös Halla-ahon kirjoituksesta. Huomionarvoinen on myös valtakunnansyyttäjän päätös vuodelta 2005 jättää syyttämättä katolista kirkkoa ja sen hierarkiaa arvostellut kirjoitus:

”Kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei kirjoituksessa täyttynyt koska siinä olleet lausumat olivat kohdistuneet katoliseen ja ortodoksiseen kristinuskoon ja niihin liittyviin suuntauksiin, oppeihin ja tapoihin sekä paavi-instituutioon. [...] Uskonrauhan rikkomisen tunnusmerkistöä oli tässä tapauksessa tulkittava sananvapautta ja uskonnon vapautta suojaten supistavasti.”

Miksi nämä seikat eivät nyt Halla-ahon tapauksessa painaneetkaan? Korkein oikeus on nyt tehnyt selkeästi tiukemman linjauksen kuin se, minkä pohjalta valtakunnansyyttäjänvirasto on aiemmin tulkinnut vastaavia tapauksia.

Lakia on muutettava. Uskontojen pyhinä pitämät asiat eivät tarvitse eivätkä ansaitse erityistä lain suojaa. Kiihottamisena kansanryhmää vastaan tulisi pitää vain uhkaavia tai väkivaltaan yllyttäviä lausumia. Piraattipuolue ajaa näitä tavoitteita todistetusti.

KKO on kyllä siteerannut useita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuja. Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että EIT olisi todennut esimerkiksi taannoiset Muhammad-pilakuvat laittomiksi. Ehkä KKO on hieman ylitulkinnut EIT:n ratkaisuja. Onhan EIT myös todennut:

”Ellei ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia ”tietoja” tai ”ajatuksia”, joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät. Sananvapautta voidaan rajoittaa siten kuin siitä on määrätty ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa, mutta tällaisia rajoituksia on kuitenkin tulkittava suppeasti.”

Kirjoituksen alun sitaatin lähde:

Keskisarja, Teemu. ”Secoituxesta järjettömäin luondocappalden kanssa.” Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa. Helsingin yliopisto, 2006.

Kuvalähde:

Scribner, R. W. For the Sake of Simple Folk. Popular Propaganda for the German Reformation. Cambridge University Press, 1981.

Ps. Ks. myös aiempi kirjoitus aiheesta Piraattipuolueen blogissa.

Miten piraattien pitäisi suhtautua kulttuurialaan?

Posted on 27.4.2012 by Ahto Apajalahti

Tekijänoikeuksia koskevissa keskusteluissa usein vaaditaan piraatteja ottamaan huomioon muutakin kuin ”oma napansa”. Tämä syytös esitettiin hiljattain esimerkiksi Liberalismin petos -pamfletin tekijöiden haastattelussa. Sanottakoon nyt ensin, että puolueen perustaminen ja rakentaminen siihen kuntoon, että on mahdollisuuksia menestyä vaaleissa, on sen verran työlästä ettei kukaan ryhdy siihen vain tuijotellakseen omaa napaansa.

On kuitenkin aika yleistä peräänkuuluttaa piraateilta parempaa vastapuolen ymmärtämistä. Heitän nyt pallon yleisölle, ja pyydän kertomaan, millaisina he haluaisivat piraattien näkevän vastapuolensa. Taustoitan kysymystä hieman.

Eräs aiempaa kirjoitustani kommentoinut totesi: ”Mitä nyt koitan sanoa on se, että ilmeisesti kulttuurialalla on heidän näkökulmastaan vankat perusteet kannattaa nettisensuuria. Miksi asiat ovat menneet siihen pisteeseen, on ehdottomasti pohtimisen paikka, jotta vastaaviin äärimmäisyyksiin ei päädytä tulevaisuudessa.”

Asiat ovat menneet siihen pisteeseen, koska vanhojen teollisten suurvaltojen kauppapoliittisissa intresseissä on ylläpitää vahvoja immateriaalioikeuksia.

Asiat ovat menneet siihen pisteeseen, koska monet oikeudenhaltijat ja heidän edustajansa sinänsä ymmärrettävästi, mutta empiirisen todistusaineiston valossa aivan liioitellusti, pelkäävät Internetin aiheuttamia muutoksia ihmisten käyttäytymiseen ja jopa moraaliin.

Jos globalistisen ajattelun voisi jotenkin kiteyttää, kiteyttäisin sen niin, että muiden hyvinvointi lisää myös meidän hyvinvointiamme. En lähde tässä purkamaan tämän taustalla olevia argumentteja. Mikäli tällainen ajattelu hyväksytään, oman maan kauppapoliittisten intressien ei enää ajatella pidemmän päälle lisäävän omaa hyvinvointia, mikäli ne ovat ristiriidassa muiden hyvinvoinnin kanssa.

Immateriaalioikeudet ovat ”rikkaan valkoisen miehen” etuoikeuksia. Niiden tehtävä globaalissa taloudessa on hidastaa köyhien elintason paranemista. Globalistisen ajattelun mukaisesti tämä hidastaa myös meidän elintasomme paranemista. Meidän kannattaisi alkaa purkaa globaalisti immateriaalioikeuksia nyt, sillä muussa tapauksessa Kiina ja Intia kyykyttävät meitä tulevaisuudessa vaikeuttamalla tietotaidon leviämistä, eikä toisin päin kuten aiemmin.

Näistä asioista pitäisi puhua tekijänoikeuksia koskevassa debatissa, eikä jumittua keskustelemaan siitä, montako CD-levyä missäkin myydään ja miksi. Se ei ole ollenkaan kiinnostava kysymys. Tekijäpuolella vain harvoin tuntuu olevan kiinnostusta katsoa tätä asiaa omaa napaa pidemmälle.

Toinen, mitä tekijäpuolella vielä vähemmän halutaan tunnustaa, on se, ettei empiirinen aineisto todellakaan osoita mitään tulossaolevaa katastrofia minkään kulttuurialan kohdalla. Ei haluta myöskään tunnustaa sitä, että silloin kun viitteitä tulojen laskusta on, tiedostonjakaminen, jos se ylipäänsä on syy siihen, ei ole ainakan ainoa tai edes merkittävin syy.

Yksi tällainen syy on kulttuuri- ja viihdemuotojen monipuolistuminen, kuten pelialan kasvu, joka syö samoja viihteeseen ja kulttuuriin meneviä kuluttajien rahoja. Rahat ovat tosiaankin pitkälti samoja kuin aiemminkin. Tilastojen mukaan virkistyksen, kulttuurin ja koulutuksen osuus suomalaisten kotitalouksien kulutusmenoista on kasvanut 35 vuoden aikana vain 10 %:sta 12 %:iin.

Toinen syy on laillisen ilmaisen viihde- ja kulttuuritarjonnan helpompi saatavuus ja sen tuottamisen helpottuminen tietotekniikan myötä. Lisätään tähän vielä Internetin hömppäkulttuuri, kuten hassut kissakuvat. Ne ovat viihdyttäviä juuri niiden tietynlaisen aitouden ja ruohonjuuritason meiningin takia, joita vastaan tuotteistetun viihdeteollisuuden on vaikea taistella.

Mielikuvat tiedostonjakamisen vaikutuksista vain on niin vahvoja, että monien kyky ottaa vastaan järkiperusteista informaatiota on vakavasti heikentynyt. Toinen ongelma on se, että vastapuolen viestintäkoneisto tavoittaa yleisönsä paljon tehokkaammin, mikä on paljolti rahakysymys. Jossain vaiheessa tulee piste, jolloin kannattaa vain lopettaa inttäminen näiden ihmisten kanssa. Mielestäni se piste on jo saavutettu.

Sitä ei myöskään tekijäpuolella tunnusteta, että vaikka Internet olisikin johtamassa katastrofiin kulttuurialan ja viihdeteollisuuden nykyisten liiketoimintamallien suhteen, se katastrofi voidaan välttää ainoastaan siten, että alat käyvät vapaaehtoisesti läpi merkittävän rakennemuutoksen. Internetin yhteysnopeuksien ja kovalevyjen tallennuskapasiteetin kasvua ei voida pysäyttää.

Näiden syiden vuoksi ennenpitkää tulee vastaan tilanne, jossa tekijänoikeudet ovat käytännössä menettäneet merkityksensä ihmisten välisessä verkkoviestinnässä. Kuinka monta oikeusmurhaa ja toimimatonta, perusoikeuksia heikentävää lakia joudumme vielä sietämään sen vuoksi, ettei alalla suostuta näkemään tämän kehityssuunnan väistämättömyyttä?

Kulttuurialalta ja viihdeteollisuudesta ei kuulu mitään viitteitä siihen, että he haluaisivat estää tämän hulluuden. Eivätkä he tunnusta sitä hulluudeksi, vaikka suuri määrä hyvää informaatiota osoittaa siihen suuntaan, että se on hulluutta. Piraattijahti vain kiihtyy. Ottaen kaiken tämän huomioon, mitä meidän piraattien oikein pitäisi tässä vaiheessa vastapuolesta ajatella?