Lukupiiri alkaa

Piraattipuolue järjestää kaikille avoimen virtuaalisen lukupiirin kanavalla #lukupiiri PirateNet-IRC-verkossa ja keskustelupalstalla. Ensimmäiseksi kirjaksi on valittu Against Intellectual Monopoly, jota voi lukea vapaasti internetissä. Kirjassa argumentoidaan immateriaalioikeuksien monopoleja vastaan. Viikossa luetaan pari lukua kirjaa eteenpäin, minkä jälkeen pidetään yhteinen keskustelu luvun sisällöstä. Ensimmäinen lukupiiri järjestetään sunnuntaina 28.2. klo 14 alkaen.

Aikataulu
Kirja: Against Intellectual Monopoly, Michele Boldrin ja David K. Levine
Lue kirjaa täältä
* 28.02.10 klo 14:00, Luvut 1-2
* 07.03.10 klo 14:00, Luvut 3-4

Wiki:
http://wiki.piraattipuolue.fi/Lukupiiri

Vastine vihreään keskustelunavaukseen

Espoolaisen vihreän kaupunginvaltuutetun ja elokuvaohjaajan, Kaisa Rastimon, pari viimeisintä blogikirjoitusta ovat poikineet runsaan määrän vastineita ja satoja kommentteja. Yritän tässä vetää keskustelun langanpätkiä yhteen.

Rastimon ja piraattien aiemmasta yhteiselosta kerrottakoon sen verran, että olin vuoden 2009 lopulla panelistina eräässä paneelikeskustelussa hänen kanssaan. Tammikuussa piraatteja oli yleisönä Espoon vihreiden järjestämässä keskustelutilaisuudessa, mikä antoikin Rastimolle aiheen kirjoittaa ensimmäisen kahdesta kiistellystä blogikirjoituksestaan. Rastimon suhtautuminen piratismiin on nähdäkseni tiukempaa kuin esimerkiksi opetusministeriön eräiden virkamiesten, eli tekijänoikeusneuvos Viveca Stillin ja Lex Karpelan valmistelusta aikanaan vastanneen johtaja Jukka Liedeksen, joiden ajatuksia olen myös päässyt kuulemaan kasvokkain.

Vihreissä on kova kahtiajako piraatteja ymmärtävien ja Rastimon mielipiteitä lähellä olevien välillä. Eräs vaikutusvaltainen Rastimon ajatuksia lähellä oleva vihreä on kansanedustaja Heli Järvinen. Puolueen sisäiset sähköpostilistat käyvät kuumana. On mielenkiintoista seurata, millaisiin kompromisseihin puolueen tietoyhteiskunta- ja tekijänoikeustyöryhmät päätyvät. Rastimo on tehnyt piratismin vastustamisesta nyt itselleen vaaliteeman. Mikäli hän päätyy eduskuntavaaliehdokkaaksi, olisi varsinainen ironian huipentuma, jos niinikään espoolaisen Jyrki Kasvin äänet vetäisivät Rastimonkin eduskuntaan.

Piratismista
Siirrytäänpä kommentoimaan Rastimon blogikirjoituksia. Ensinnäkin, piratismia on mahdotonta valvoa sellaisella tavalla, että päästäisiin tyydyttävään kiinnijäämisprosenttiin. Verkkoyhteyksien nopeutuessa ja tallennuskapasiteetin kasvaessa tekijänoikeuslait muuttuvat yhä merkityksettömämmiksi. Siinä vaiheessa kun jokaisella on kaikki maailmassa koskaan tuotettu kulttuuri ja kirjallinen tieto koneellaan, on herttaisen yhdentekevää, miten he ovat sen kaiken saaneet. Mikäli tiedostonjakajia vainotaan enemmän, jakaminen siirtyy suljetumpiin verkkoihin. Tavallisten ihmistenkin käytössä on salauksia, joita eivät helposti pura edes suurvaltioiden tiedustelupalvelut. Tämän ansiosta nettipankinkin käyttö on varsin turvallista.

Rastimolla ja piraateilla on tekijänoikeuksista yksinkertaisesti erilaiset mielipiteet. Lisätietojen hankkiminen toisen mielipiteistä ja niiden perusteista edistää keskustelua, mutta tuskin koskaan johtaa siihen, että mielipiteet muuttuisivat aivan toiseen suuntaan. Jokaisella on oikeus ilmaista tekijänoikeuksista mielipiteensä ilman, että hänen henkilöään tai henkilökohtaisia ominaisuuksiaan vastaan hyökätään hänen mielipiteidensä vuoksi. Tämä koskee kaikkia osapuolia.

Lasten oikeuksista
Lapsia koskevat lähtökohtaisesti samat ihmisoikeudet kuin kaikkia muitakin. Yksi näistä oikeuksista on viestintäsalaisuus, jonka kunnioittamisessa Rastimolla on aiemman blogikirjoituksensa perusteella parantamisen varaa. Olin hiljattain Suomen Internet-yhdistyksen järjestämässä Nuoret ja Internet -seminaarissa, joka oli suunnattu vanhemmille ja ammattikasvattajille. Siellä aihetta käsiteltiin niin poliisin, kaupallisen alan, Internet-gurujen kuin nuorten itsensäkin näkökulmasta. Seminaarissa esitelmän pitäneiden kahdeksasluokkalaisten keskeinen sanoma, johon myös muut esitelmöijät yhtyivät, oli se, että vanhempien ei pitäisi vakoilla lastensa Internetin käyttöä, vaan keskustella siitä avoimesti.

Pitää täysin paikkansa, että Internet jonkin verran lisää lasten mahdollisuuksia törmätä epämiellyttäviin mediasisältöihin. Sitä ei voi täysin estää. Television keksiminenkin lisäsi tätä mahdollisuutta. Televisionhan voi panna päälle helposti, ja sieltä tulee silloin tällöin lapsille sopimatonta ohjelmaa. Internet ei kuitenkaan ole sen vaarallisempi kuin elämä muutenkaan. Jos uskaltaa päästää lapsensa yksin ulos talosta, uskaltaa päästää hänet myös Internetiin.

Palveluntarjoajien vastuusta
Rastimo astuu hyvin heikoille jäille vaatiessaan palveluntarjoajia vastuuseen asiakkaidensa tekemisistä. Ilmeisesti hän tarkoitti termillä myös teleyrityksiä. On ehdottomasti pidettävä kiinni periaatteesta, että viestin välittäjä ei ole vastuussa viestistä. Jokainen vastaa itse siitä, mitä Internetissä tekee. Vastuuta ei voi sälyttää teleyrityksille ilman katastrofaalisia seurauksia. Teleyritysten intressinä olisi tällöin olla ylivarovaisia, ja käytännössä kaikki vähänkin kiistanalainen mielipiteenilmaisu tukahtuisi. Kyse olisi ilmaisunvapauden palauttamisesta 1700-luvun tasolle. Demokraattisista sivistysmaista ei toivoakseni tule koskaan löytymään laajaa tukea tällaisille vaatimuksille.

Valistusta piraateille?
Rastimo totesi Espoon vihreiden järjestämästä keskustelutilaisuudesta, että hän päätyi ottamaan valistuksellisen linjan: ”Niinpä olin valmistanut paneelia varten valistuspaketin elokuvan rahoitus -ja levitysrakenteesta käyttäen siinä casena omaa Myrsky-elokuvaani.  Vihreiden vähyydestä johtuen tietopakettini anti suuntautuikin itse piraattipuolueelle, jotka (toivottavasti!) oppivat siitä jotain.”

Itselleni tietopaketissa ei ainakaan ollut mitään uutta. Olen jo ennen piraattipuolueen olemassaoloa, sen olemassaolon aikana ja etenkin itseni ja puoluetoveri Kaj Sotalan piratismiaiheiseen kirjaprojektiin liittyen tutustunut elokuva-alan toimintaan. Jonkin verran olen elokuva-alaa seurannut läheltä jo pienestä pitäen, sillä eräällä sukulaisellani on alalla toimiva liikeyritys. Elokuva-alan toimintaan tutustuminen ei ole saanut minua muuttamaan mielipiteitäni. Päin vastoin, piraattiaatteeni on saanut vain lisää vankkaa ideologista pohjaa sitten teinivuosieni.

Henkilökohtainen näkökulma
Rastimon luonnehdinta piraateista hentoina, honteloina, kaksikymppisinä poikasina, ”joista selvästi näki päältä, että tietokone on heille se tärkein asia elämässä”, kohdistui henkilökohtaisesti minuun. Olin yleisön joukossa hänen mainitsemassaan paneelikeskustelussa ja esitin panelisteille kysymyksiä. Kuvaus sopii minuun ruumiinrakenteeni ja ikäni osalta, joskin pidän hieman epäreiluna väitettä, että tietokone olisi minulle elämän tärkein asia.

Piraattipuolueessa toimiminen on ollut minulle henkilökohtainen uhraus. Voidakseni keskittyä sekä opiskeluun että puoluetoimintaan kunnolla jäin pois osa-aikaisesta työpaikasta. Henkilökohtaiset puoluetoiminnan vuoksi saamatta jääneet nettotuloni ovat tällä hetkellä jossakin kymppitonnin kieppeillä, mikä on ikäiselleni nuorelle paljon. Voi siis sanoa, että ”piratismi” on ”aiheuttanut” minulle yli 10 000 euron ”tappiot”. :)

Jos haluaisin vain ladata teoksia ilmaiseksi, voisin tehdä sitä jatkuvasti ilman huolta kiinnijäämisestä. Ei minulla olisi ollut mitään syytä perustaa puoluetta tai luopua hyvästä työpaikasta sen vuoksi. Itse en muuten ole minkään sortin tietotekniikka-asiantuntija tai ”matematiikkanero” vaan historianopiskelija, joka ei edes viitsinyt kirjoittaa matematiikkaa ylioppilaskirjoituksissa.

Piratismi on altruismia
Meitä piraatteja syytetään usein itsekkäiksi ”kaikki mulle heti nyt” -ihmisiksi. Me olemmekin ihmisiä, jotka haluavat kaiken tiedon ja kulttuurin heti nyt, mutta emme pelkästään itsellemme, vaan kaikille, koko ihmiskunnalle. Olemme ”kaikki kaikille heti nyt” -ihmisiä. Meidän silmissämme itsekkäiltä vaikuttavat ne, jotka haluavat pitää työnsä hedelmät itsellään, ja kieltää muita hyödyntämästä niitä. Kun omastaan on mahdollista jakaa toisille ilman, että menettää itse mitään, jakaminen on helppoa. Omansa jakaminen toisten kanssa on lähimmäisenrakkautta parhaimmillaan, mutta jakamisesta kieltäytyminen on itsekästä. Teosten jakamisesta kieltäytyminen on kulttuurielämysten ja sivistyksen kieltämistä toisilta.

Teknologia on aina muuttanut liiketoimintamalleja. Katulamppujen sytyttäjiä ei enää tarvita. Tehtaissa ei enää tarvita valtavaa määrää työntekijöitä. Internet on mahdollistanut todella nopean kulttuurin ja tiedon jakamisen, eikä Internet enää häviä mihinkään. Teknologinen muutos on tapahtunut ja siihen on yksinkertaisesti sopeuduttava, vaikka se tarkoittaakin kulttuurialan toimintakentän muuttumista. Mikä tietoyhteiskunta se sellainen on, jossa tietoa pantataan tekijänoikeuksien avulla? Todellisessa tietoyhteiskunnassa tieto liikkuu vapaasti.

Provosoitu provosoituu
Se, että Rastimon blogiin sateli myös varsin kärkkäitä ja loukkaaviakin kommentteja, kertoo siitä, että moni hänen kirjoitustensa lukija on selvästi loukkaantunut niistä henkilökohtaisella tasolla. Kun kirjoittaa provosoivasti jostakin sellaisesta ryhmästä, johon monet ihmiset identifioituvat, on varmaa, että osa provosoituu, ja pahasti. Esimerkiksi etninen stereotypisointi saa monet helposti kiihtymään, eivätkä nörtit ryhmänä ole tästä poikkeus. Kansalaisoikeuksista puhumisen leimaaminen ”liirumlaarumiksi” on varmasti ollut myös monelle kova pala nieltäväksi. Jos provosoi, on oltava valmis kestämään se, että joku provosoituu.

Nostaisin Rastimon blogikirjoituksista yhden virkkeen erityisesti esille:

Kun tunteet nousevat pintaan, ei todellisuutta näe selvästi.

Toivoisin hänen itsensä pohtivan tarkasti kyseisen virkkeen sisältöä.

Aiheeseen liittyviä linkkejä
Kaisa Rastimon blogikirjoitukset:

Vastineita:

Uutisia:

Jos jokin vastine puuttuu listasta, ilmoitathan siitä kommenteissa!

Suomessa on kymmeniä aktiivipiraatteja

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen (TTVK) mukaan Suomessa on ”yli 100 000 aktiivipiraattia”. Piraattipuolueen näkemyksen mukaan heitä on kymmeniä. Esimerkiksi viikko sitten sunnuntaina Helsingissä kokoontui reilu parikymmentä aktiivipiraattia. Lisäksi aktiivipiraatteja on Turussa, Tampereella ja monilla muillakin paikkakunnilla. Aktiivipiraatit löytää yleensä parhaiten Internet Relay Chat -pikaviestintäpalvelusta.

– TTVK ei ilmoita lähteitä aktiivipiraattien määrää koskevalle arviolleen, joten ei meidänkään tarvitse, kommentoi puoluesihteeri Ahto Apajalahti.

Esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksista on pääteltävissä, että pelkästään 15–16-vuotiaissa on 40 000 aktiivista vertaisverkkokäyttäjää. Jos Ruotsissa saadut tutkimustulokset suhteutetaan Suomen väkilukuun, heitä olisi kaikissa ikäluokissa yhteensä 390 000.

Sunnuntai oli piraattipäivä

Sunnuntaina 7.2. kokoonnuttiin Helsingissä lähemmäs kolmenkymmenen piraatin joukolla viettämään mukavaa iltaa, saunomaan ja keskustelemaan Piraattipuolueen ja Piraattinuorten menneestä ja tulevasta toiminnasta ja tulevaisuudennäkymistä, ajankohtaisista piraatteja kiinnostavista lakihankkeista ja vuoden 2011 eduskuntavaaleihin valmistautumisesta.  Ennen tapahtumaa äänitettiin Piraattiradion uusin jakso, tällä kertaa Piraattinuorten voimin.


Vapaamuotoiseen yhdessäoloon ja keskusteluun keskittyviä tapaamisia on tasaisesti järjestetty viime aikoina useammallakin paikkakunnalla. Tulevia tapaamisia ja muita tapahtumia voi seurata tapahtumakalenterista.

Lataa Piraattiradion jakso nro 13: oggmp3

Piratismia turkkilaiseen tapaan

Milloin tajusin, että Piraattipuolue alkaa olla aika iso juttu? Kun löysin naamani Turkin suurimmasta sanomalehdestä.

Tämä jännittävä tarina viime kesältä on jäänyt kertomatta, mutta kerrottakoon nyt. Vuoden 2009 kesällä paikallisen ruokapaikan pitäjä näytti Piraattinuorten nykyiselle varapuheenjohtajalle Joonas Mäkiselle kotimaansa erästä sanomalehteä, jossa komeili iso kuva piraattipuoluelaisista, joukossa Joonas. Kyse ei ollut mistä tahansa lehdestä, vaan Zamanista, levikiltään Turkin suurimmasta sanomalehdestä.

Jutussa kerrottiin siitä, että Piraattipuolue oli jättänyt puoluerekisterihakemuksensa oikeusministeriöön. Jutussa oli myös Ääni- ja kuvatallennetuottajien Arto Alaspään kommentti ja muutama lause The Pirate Bay -oikeudenkäynnistä. Kuvassa olivat myös puheenjohtaja Pasi Palmulehto, allekirjoittanut Piraattipuolueen puoluesihteeri, rahastonhoitaja Pasi Vähämartti ja Helsingin piiriyhdistyksen nykyinen varapuheenjohtaja Mikko Rauhala.

Kuvan oli ottanut Piraattinuorten toiminnanjohtaja Lotta Söderholm. Se on nähtävillä hänen Flickr-profiilissaan ja julkaistu Creative Commons -lisenssillä. Lisenssi salli kuvan käytön edellyttäen, että tekijä nimetään, että käyttö tapahtuu ei-kaupallisessa tarkoituksessa, ja että teos, jossa kuvaa on käytetty, annetaan muiden käytettäväksi samalla lisenssillä. Zaman rikkoi lisenssiä jokaisen mainitun kohdan osalta. Kyse on selvästi kaupallisesta tarkoituksesta, lehti ei maininnut kuvan ottajan nimeä, ja lehden juttuja tuskin on lisensoitu samalla lisenssillä.

Turkin suurin sanomalehti siis ”varasti” Lotan ottaman kuvan.

Tapaus ei johtanut oikeusjuttuun. Olisi ollut ehkä hieman tylyä hyökätä lehteä vastaan, kun se kerran viitsi uutisoida meistä noinkin laajasti. Voi myös olla, että toimittaja on vain erehtynyt CC-lisenssin yksityiskohdista. Skannaus Zamanin jutusta on pistetty myös nettiin. Skannatun version saatavilla olo ilman lehden lupaa rikkonee heidän tekijänoikeuttaan, mutta tässä tapauksessa heidän on aika turha valittaa!

Sähköiset kirjahyllyt kustantajan kontrollissa

Helsingin Sanomien verkkosivuilla 3.1. julkaistu kolumni käsittelee huolestuneeseen sävyyn sähköisten kirjojen kasvavia markkinoita. Toimittaja Jussi Pullinen valittelee, kuinka sähköisten kirjojen lisenssiehdot ovat joskus niin tiukkoja, ettei ole mitään mahdollisuutta ”lainata” niitä kavereille tavanomaisten kirjojen tapaan. E-kirjakaupat harjoittavatkin usein oikeastaan sähköisten kirjojen vuokrausta, eivät myyntiä. Yritykselle jää oikeus lakkauttaa palvelunsa tai poistaa kirja valikoimistaan, ja tällöin kirjat häviävät myös asiakkaan ”sähköisestä kirjahyllystä”.

Pullinen lähestyy piraattien ajatusmaailmaa todetessaan, että omistamansa kirjan lainaaminen, vaihtaminen ja jälleenmyyminen ovat sananvapauden piiriin kuuluvaa toimintaa. Ihmisellä on siis oikeus levittää viestejä lainaamalla omistamansa kirjan jollekulle, ja tämän rajoittaminen olisi epäreilua. Tämä näkökulma on juridisesti oikea, ja siihen on kiinnitetty huomiota tekijänoikeuslain muutoksia valmisteltaessa. Piraatit laajentavat tämän näkemyksen koskemaan myös digitaalisten kopioiden levittämistä. Piraattien mielestä jokaisella pitäisi myös olla oikeus hyödyntää toisten teoksia itseilmaisussaan, esimerkiksi lisäämällä fanivideoita YouTubeen.

Toisaalta, kirjastosta lainattua kirjaa ei tietenkään saa esimerkiksi jälleenmyydä. Sähköisten kirjojen vuokrauspalveluissa ei sinänsä olekaan mielestäni mitään arveluttavaa. Jos tiukasti käyttörajoitetut sähköiset vuokrakirjat miellyttävät kuluttajia, sellaisilla palveluilla on paikkansa. Tilanne muodostuisi kuitenkin ongelmalliseksi, mikäli ne olisivat ainoa keino hankkia kirjoja. Nykyinen tekijänoikeusjärjestelmä vie helposti kehitystä siihen suuntaan.

Kuten aiemmassa autokorjaamojutussakin, on jälleen kyse monopoliaseman väärinkäytöstä. Kustantajalla on kustannussopimuksen nojalla yksinoikeus, eli monopoli, hallita tietyn kirjan levitystä. Koska kukaan muu ei saa levittää samaa kirjaa, kustantajalla on kannustin levittää sitä kuluttajan kannalta mahdollisimman huonoin ehdoin. Sähköisten kirjojen osalta kustantajalla on kannustin rajoittaa kirjan käyttöä mahdollisimman paljon. Lukukertojen rajoitukset sekä vaihtamisen ja toiselle lainaamisen estäminen ovat monopolistin luonnollisia reaktioita kilpailun puutteeseen. Monopolisti pyrkii maksimoimaan niiden ihmisten määrän, jotka ”joutuvat” käyttämään monopolistin palveluja.  Kuluttajien aseman huonontumista hidastaa tosin se, että julkaistujen kirjojen määrä on niin valtava. Jos jotakin kirjaa on saatavilla hyvin huonoin ehdoin, kuluttaja voi valita jonkin toisen kirjan.

Mikäli kustantajat katsoisivat sen itselleen taloudellisesti kannattavaksi, ne voisivat aivan hyvin lopettaa fyysisten kirjojen myynnin kokonaan ja siirtyä pelkästään sähköisten kirjojen vuokraamiseen. Tällöin tilanne muuttuisi katastrofaaliseksi. Kustantajilla olisi täysi valta vaikuttaa kuluttajan sähköisen kirjahyllyn sisältöön. Ainoana esteenä tälle on ihmisten viehtymys perinteisen paperisen kirjan lukemiseen. Sähköisten lukulaitteiden kehittyminen saattaa kuitenkin vähentää kyseistä viehtymystä dramaattisestikin. Sitten ollaankin liemessä.

Ainoa järkevä tapa varmasti estää tämä kehitys on toteuttaa Piraattipuolueen tekijänoikeuslainsäädäntöön esittämät (tai vastaavat) muutokset. Tällöin kuka tahansa saisi myydä yli 5–10 vuotta vanhaa kirjaa ilman alkuperäisen kustantajan lupaa. Tällöin markkinoille syntyisi todellista kilpailua, eikä sähköisten kirjojensa käyttöä äärimmäisyyksiin asti rajoittava kustantaja pärjäisi siinä kilpailussa.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on käsitellä tekijänoikeuden aiheuttamia haittoja markkinoiden ja kuluttajan näkökulmasta. Tekijän näkökulma on tarkoituksella jätetty tällä kertaa sivuun. Toivon, että mahdolliset kommentit kirjoituksesta keskittyvät markkina- ja kuluttajanäkökulmaan.

Autokorjaamot kärsivät tekijänoikeuksista

North County Times ja Techdirt kertovat, kuinka tekijänoikeudet ovat alkaneet haitata autokorjaamojen toimintaa. Uusissa autoissa on paljon tekijänoikeuden suojaamia tietokoneohjelmistoja. Voidakseen laillisesti korjata tällaisten autojen tietojärjestelmävikoja, autokorjaamon on päästävä käsiksi ohjekirjoihin ja ohjelmistoihin. Valmistajat kuitenkin kieltäytyvät myymästä niitä itsenäisille autokorjaamoille tai pyytävät niistä todella kovia hintoja. Näin valmistaja saa varmistettua, että auton omistajan on tuotava autonsa korjattavaksi valmistajan omaan huoltoliikkeeseen, mikä on tietenkin kuluttajalle kalliimpaa.

Kyse on tyypillisestä monopoliaseman väärinkäytöstä. Mikäli yrityksellä on jokin laillinen keino tukahduttaa kilpailu ja päästä monopoliasemaan, sille syntyy kannustin alkaa tuottaa huonompaa palvelua kalliimmalla. Ilman kilpailua ei ole painetta laskea hintoja, eikä painetta parantaa palvelun laatua, mikäli kyse on sellaisesta hyödykkeestä, jota ihmiset välttämättä tarvitsevat. Tässä tapauksessa tekijänoikeus on se laillinen keino monopoliaseman saavuttamiseksi. Auton valmistaja hallinnoi auton tietojärjestelmien tekijänoikeuksia, joten sillä on yksinoikeus, eli monopoli, korjaamisessa tarvittavien tietojärjestelmien ja esimerkiksi niiden käyttöohjeiden levittämisessä.

Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka tekijänoikeus vääristää kilpailua kuluttajan kustannuksella. Yhdysvalloissa onkin jo tehty lakialoite, joka rajoittaisi tekijänoikeuksia, ja pakottaisi autoyhtiöt jakamaan autokorjaamoille tietoa valmistamiensa autojen tietojärjestelmistä. Lakialoitteella on sinänsä hyvät tarkoitusperät, mutta se monimutkaistaisi tekijänoikeusjärjestelmää entisestään. Tällaisia esimerkkejä on varmasti muitakin, eikä niistä päästä eroon muuten kuin uudistamalla tekijänoikeusjärjestelmää radikaalisti. Piraattipuolueen malli ratkaisisi tämän ongelman yli 5–10 vuotta vanhojen autojen osalta. Miettimisen arvoista on, riittäisikö sekään, vai pitäisikö tekijänoikeuksien väärinkäyttö kilpailun tukahduttamisessa kieltää jotenkin erikseen.

Luvattoman kopioinnin väitetään usein vievän työpaikkoja. Tässä esimerkki siitä, kuinka nimenomaan tekijänoikedet aiheuttavat työpaikkojen menetyksiä.

Opiskelijapiratismia

Opiskelen historiaa Helsingin yliopistossa ja viime vuoden lopulla olin Afrikan historiaa käsittelevällä kurssilla. Kursiin tehtäviin kuului laatia essee, jossa piti käsitellä Saharan eteläpuolisen Afrikan ja muun maailman vuorovaikutusta. Ajattelin, että käsittelisin keskiaikaisia afrikkalaisia valtakuntia. Koska samalla kurssilla oli kymmeniä muitakin opiskelijoita, kurssilla suositeltu englanninkielinen Afrikan historian yleisteos oli lähes loppunut kirjastoista. Google Books -palvelussa oli teoksesta uusi painos, josta kuitenkin tekijänoikeussyystä oli poistettu noin joka neljäs sivu, mikä teki melko vaikeaksi kirjoittaa esseetä sen perusteella. Kirjastosta löysin ainoastaan 80-luvun painoksen, mutta teosta oli muutettu melko laajasti sen jälkeen, enkä halunnut käyttää esseeni perustana vanhentuneita tietoja.

Kävin katsomassa Afrikan historiaa käsitteleviä teoksia jopa useista kirjakaupoista, mutta niiden saatavuus oli käytännössä olematonta. Aloin etsiä, löytyisikö netistä laittomasti jokin aihetta käsittelevä teos. Löysinkin erään Afrikan historiaa perusteellisesti käsittelevän teossarjan kaikki osat laittomassa levityksessä olleina pdf-tiedostoina. Sarjan keskiaikaa käsitteleviä osia ei ollut saatavilla pääkaupunkiseudun kirjastoissa. Opiskelijakirjastoissa oli pari kappaletta, mutta nekin yli 30 vuotta vanhaa painosta. Laittomasti lataamani painos oli vuodelta 2007.

Googlen perusteella en löytänyt, että teosta olisi Suomessa myynnissä missään kirjakaupassa. En löytänyt teosta myöskään maksullisena e-kirjana. Kirjan olisi voinut tilata ulkomailta, mutta hinta olisi noussut huimaksi. Esimerkiksi eräässä ulkomaalaisessa verkkokaupassa kirjaa myytiin 210 euron hintaan. Se on siis yli 2/3 kuukauden opintorahasta. Harva keskipalkkainenkaan ostaisi mitään kirjaa moisella hinnalla. Kirjan ostaminen olisi tuntunut muutenkin turhalta, kun esimerkiksi esseetä kirjoitettaessa ei yleensä hyödynnetä koko kirjaa.

Selailtuani lataamani kirjasarjan keskiaikaa käsitteleviä osia löysinkin tarkoitukseeni sopivia lukuja Etiopian ja sitä edeltäneen keskiaikaisen Aksumin valtakunnan historiasta. Tein sitten esseen niiden perusteella. Mielestäni yhteiskunnan kannalta oli hyödyllisempää, että hankin kirjasta laittoman version, kuin että olisin käyttänyt ties kuinka paljon aikaa ja rahaa laillisten kirjojen hankkimiseen.

On opiskelijan kannalta tuskastuttavaa, että omaa alaa käsittelevä tieto on niin kiven takana, vaikka sen levittämiseen on olemassa oiva työkalu eli Internet. Opiskelijan aikaa haaskaantuu aivan turhaan kirjojen perässä juoksemiseen. Pahimmassa tapauksessa edelleenkin valokopioidaan satamäärin sivuja kirjasta. Syytän tästä nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää, joka ei ole näköjään luonut kannustinta esimerkiksi e-kirjojen järkevän hintaiseen verkkomyyntiin.

Kysyntä erikoisalojen kirjoille on pieni, mikä pitää saatavuuden hyvin heikkona ja hinnat käsittämättömän korkeina. Kukaan ei taatusti kirjoita tiettyihin erikoisaloihin liittyviä yliopisto-opiskeluun ja tutkimukseen tarkoitettuja kirjoja ajatellen saavansa koko elantonsa niitä kirjoittamalla. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta olisi varsin hyödyllistä, että yliopistotason opiskelukirjallisuus olisi mahdollisimman helposti saatavilla. Näen Piraattipuolueen esittämän tai sitä vastaavan tekijänoikeusmallin ainoaksi ratkaisuksi tähän ongelmaan.

Mitä mieltä olette, teinkö väärin kun latasin kirjan laittomasti opiskelujani varten?

Käräytä koulusi

Piraattinuoret kirjoittaa:

Koululaisten ja opiskelijoiden luottamuksellista viestintää puolustava sivusto koulu-urkinta.info aloitti toimintansa pari päivää sitten.

Sivusto tarjoaa tietoa ja valistusta kouluissa käytettävistä valvontaohjelmista. Se on suunnattu erityisesti koululaisille, opiskelijoille ja opettajille. Sivustolla painotetaan myös viestintäsalaisuutta, joka kuuluu kaikille Suomen kansalaisille. Opettajille koitetaan välittää tieto siitä, että urkintaohjelmat ovat perustuslain vastaisia.

Monessa oppilaitoksessa on jokaiselle oppilaspäätteelle asennettu valvontaohjelmisto, ja opettajat pystyvät ottamaan niiden kautta etäyhteyden oppilaan koneelle. Oppilaalle ei välttämättä ilmoiteta, että koulussa on tällaisia valvontaohjelmia käytössä, vaikka näytöllä voi olla auki luottamuksellisia sähköposteja, internetsivuja tai keskusteluja. Opettajat näkevät, mitä työpöydällä on, pystyvät liikuttamaan kursoria sekä hallitsemaan kokonaisuudessaan kyseistä tietokonetta. Oppilas ei huomaa, jos opettaja ottaa hänen koneeseensa yhteyden, jollei opettaja siirrä osoitinta tai tee muita näkyviä toimenpiteitä.

Koulu-urkinta.info-sivustolla listataan oppilaitoksia, jotka vakoilevat oppilaidensa tekemisiä. Siellä on myös mahdollisuus käräyttää oma koulunsa vakoilusta. Tämä niin sanottu häpeälista lähetetään 1.3.2010 tietosuojavaltuutetulle ja eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Oppilaille tarjotaan myös neuvoja, miten toimia, jos koulussa tapahtuu urkintaa: “Tulosta ‘Koulu-urkinta pois!’ -kaavakkeemme, täytä se ja vie se rehtorillesi. Vaadi, että valvontaohjelman käyttö lopetetaan, koska se loukkaa viestintäsalaisuutta ja on siten perustuslainvastainen. Ilmoita asiasta oppilaskuntasi hallitukselle ja pyydä heitä puuttumaan asiaan.”

Isänmaa ja maailma

isam_maa
Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto johtamassa puhetta puoluekokouksessa Vantaalla 14.6.2009.

Piraattipuolue pyrkii omalta osaltaan tekemään tästä maailmasta paremman paikan. Siksipä itsenäisyyspäivän mietelauseeksi sopivat J. H. Erkon rohkaisevat sanat:

Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa, isänmaahan ja maailmaan!