Piraatit kokoontuvat Brysselissä

Brysselissä järjestetään 16.−18.4. piraattipuolueiden kansainvälinen konferenssi. Tarkoituksena on hyväksyä säännöt ja valita hallitus Pirate Parties Internationalille (PPI), joka on piraattipuolueiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö. PPI on tähän saakka toiminut epävirallisena verkostona. Konferenssin yhteydessä tutustutaan myös Euroopan parlamentin toimintaan.

Suomen piraattien näkökulmasta piraattipuolueiden kansainvälisen yhteistyön lisääminen on tärkeää, koska tekijänoikeuksia ja tietoyhteiskuntaa yleisemminkin säädellään paljon kansainvälisin sopimuksin. Niiden valmisteluun on voitava vaikuttaa maailmanlaajuisesti. Konferenssiin on tulossa edustajia noin 20 maasta.  Suomen piraatteja konferenssissa edustavat Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Harri Kivistö ja Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen.

Päivitys 16.4.: Islannin Eyjafjallajökull-tulivuoren purkautumisesta seuranneesta tuhkapilvestä johtuen kaikki lennot Suomesta Brysseliin peruuntuivat. Suomen edustajat eivät siis pääse konferenssiin paikan päälle tällä kertaa, mutta otamme osaa kokoukseen etänä.

Tekijänoikeuden tulevaisuus — vastaus Hannu Oskalalle

Puoluekannaltaan vihreä muusikko Hannu Oskala on kirjoitellut blogissaan tekijänoikeuksista ja käynyt kommentoimassa kirjoituksia Piraattipuolueen blogissa. Viime helmikuussa keskustelu kiihtyi sen verran, että kerroin pitäväni Oskalan ajatusmaailmaa ”järkyttävänä”, johon tämä vastasi, että samat sanat! Maaliskuun alussa Oskala kirjoitti blogiinsa oman näkemyksensä tekijänoikeuksien uudistamisesta ja huomasin, että ajatusmaailmoissammehan onkin enemmän yhteistä kuin olin luullut. Vasta nyt löysin aikaa vastata kirjoituksessa esitettyihin huomioihin, joten tässä tulee.

Oskala esitteli teosten kaupallisen käytön osalta seuraavanlaisen mallin:

1. Oikeus korvaukseen kaupallisesta hyödyntämisestä
– Tekijän elinikä + 20 vuotta, kuitenkin vähintään 50 vuotta ensijulkaisusta

2. Oikeus määrätä samplaamisesta tai muusta uudelleenkäytöstä kuten sovittamisesta
– 20 vuotta ensijulkaisusta

3. Oikeus määrätä tallennusluvasta
– 20 vuotta ensijulkaisusta

4. Oikeus määrätä kaupallisesta käytöstä (esim. mainoksissa tai elokuvissa)
– 50 vuotta ensijulkaisusta

Yllätyin siitä, kuinka reippaasti tässä ehdotetaan lyhennettäväksi tiettyjä suoja-aikoja. Oskala selkeästi näkee jonkinlaisen reformin tarpeelliseksi, mutta kuten hän itse sanoo, pienen ongelman ratkaisemiseksi ei kannata ”tuhota muuten hyvin toimivaa järjestelmää”.

Oskalan esittämässä mallissa jätettiin kuitenkin muutama seikka huomioimatta.

Yksi näistä on orpojen teosten ongelma, eli niiden teosten, joiden tekijät eivät ole (enää) tiedossa. Pitkän suoja-ajan aikana tiedot monien teosten tekijöistä katoavat. Teosten oikeudet vaihtavat myös omistajaa yrityskauppojen seurauksena — kustantaja tai levittäjähän omistaa usein suurimman osan oikeuksista. On paljon teoksia, joiden tekijänoikeuksien haltija ei ole yleisesti tiedossa.

Ongelma korostuu internetissä, kun teoksia ei ole aina tapana signeerata, ja tiedoston nimeä voi muokata vapaasti. Teoksen alkuperäistä tekijää ei välttämättä juuri kukaan tiedä enää viikon kuluttua teoksen julkaisusta, jos se on levinnyt ympäri nettiä. Usein näissä tapauksissa tekijä itsekin haluaisi, että teosta uudelleenkäytettäisiin. Harva kuitenkaan uskaltaa ottaa riskiä ainakaan teoksen kaupalliseen käyttöön, ja teos jää hyödyntämättä, kun sen tekijältä ei ole mahdollista kysyä lupaa teoksen käyttöön.

Lisäksi Oskala jätti käsittelemättä teosten epäkaupallisen hyödyntämisen. Olisi vielä mielenkiintoista kuulla, miten kopiointi ja fanikulttuuriin kuuluva uudelleenhyödyntäminen olisi huomioitu Oskalan mallissa. Pitäisikö fanien odottaa 20 vuotta ennen kuin sen fani-remix-videon pistäminen YouTubeen olisi laillista? Pitäisikö fanien jättäytyä oikeudenomistajien armeliaisuuden varaan ja toivoa, ettei heitä haasteta oikeuteen?

Jos oletetaan, että epäkaupallisen uudelleenkäytön raja olisi 20 vuotta, mutta epäkaupallinen kopiointi ei vielä vapautuisi, törmätään ongelmiin. Esimerkiksi uudelleensovitettu kappale uudelleen esitettynä voi olla lähes samanlainen kuin alkuperäinen. Remix-versio voi olla hyvin samankaltainen alkuperäisen kanssa. Missä menee raja? Entä fanikulttuuri? Kuinka pitkän pätkän teoksesta saisi ottaa, jotta se menisi vielä uudelleenkäytön piikkiin eikä olisi pahaa piraattikopiointia?

Jos remix- ja fanikulttuurit halutaan oikeasti laillistaa, päädytään hyvin äkkiä myös kokonaisten teosten kopioinnin laillistamiseen (ks. Jokapiraatinoikeus-kirjan sivut 159—160). Muutoin asia jää tuomioistuinten tulkittavaksi ja suurimmat oikeudenomistajayhtiöt voivat oikeudenkäynneillä uhkailemalla pelotella ihmiset niin varovaisiksi, että uudelleenkäyttöoikeudesta ei olisi käytännössä juurikaan iloa. Vastaava tilannehan on nykyään sitaattioikeuden kanssa musiikin ja elokuvien kohdalla. Harva uskaltaa missään kovin virallisessa yhteydessä esittää edes muutamien sekuntien sitaattia jostakin Hollywood-elokuvasta tai hittibiisistä, minä en ainakaan.

Samplaukseen ja mashupiin ei oikeastaan pitäisi nykyisen järjestelmänkään puitteissa tarvita mitään lupia, sen luulisi menevän sitaattioikeuden piikkiin. Jostain syystä kuitenkin on tulkittu, ettei mene. Kyse on lähinnä, tässäkin, suurimpien levittäjäyhtiöiden harjoittamasta oikeudellisesta ahdistelusta. Suomessa Teosto ja tekijänoikeusneuvosto pyrkivät tulkitsemaan lakia hyvin tiukasti (ks. Jokapiraatinoikeus, s. 195—203).

Oskalan esittämä malli on itse asiassa eräs sovellutus piraattien piirissä pohditusta ”porrasmallista” (ks. Jokapiraatinoikeus, s. 245—246). Porrasmallissa kaikki Oskalan erottelemat tekijän neljä oikeutta olisivat kaupallisen hyödyntämisen osalta voimassa 5—10 vuotta teoksen julkaisusta (tosin useimmat piraatit varmaankin haluaisivat helpotuksia samplaamiseen). Tämän tiukan suoja-ajan jälkeen tekijällä olisi vielä pidemmän ajan oikeus korvaukseen teoksen kaupallisesta hyödyntämisestä (mutta ei siis oikeutta määrätä kaupallisesta käytöstä). Sitä on vaikea sanoa, mikä olisi sopiva aika tälle pidemmälle hyödyntämiselle.

Mielestäni tällainen porrasmalli voisi olla hyvä askel siirryttäessä kohti vapaampaa teosten käyttöä. Epäkaupallisen käytön täydellisestä vapauttamisesta en ole kuitenkaan valmis tinkimään.

Erilaisia malleja pohdittaessa olisi syytä miettiä, mikä pohjimmiltaan on tekijänoikeuden tarkoitus? Onko tekijänoikeuden tarkoitus yhteiskunnallinen, eli onko se tapa maksimoida kulttuurin tuotanto? Vai onko tarkoitus yksilöllinen, eli tapa ”taata tekijöille oikeus saada korvaus työnsä tulosten käytöstä”, mihin Oskalakin viittaa?

On syytä aina muistaa, että luovat alat ovat ainoita, joilla toimivilla on oikeus saada korvaus työnsä tulosten käytöstä hamaan tulevaisuuteen. Tätä selostetaan esimerkiksi minun ja Kaj Sotalan Jokapiraatinoikeus-kirjan sivuilla 129—132 ja 216—218. Tällainen erityisoikeus voidaan mielestäni perustella hyväksyttävästi korkeintaan sillä, että ilman sitä luovaa työtä tehtäisiin huomattavasti vähemmän. Näin voidaankin mielestäni melko hyvin perustella lyhyt, 5—10 vuoden suoja-aika, mutta ei enää muutamaa kymmentä vuotta pidempää suoja-aikaa.

Mielestäni ”ansaitseeko tekijä X saada rahaa vielä Y vuoden kuluttua” on väärä kysymys. Oikeammin olisi kysyä: ”olisiko maailmassa tehty yhtä paljon teoksia, jos suoja-aika olisi Y”. Jälkimmäisellä kysymyksenasettelulla päädytään varmasti lyhyempään suoja-aikaan kuin ensinmainitulla.

Jokapiraatinoikeus myynnissä ja mediassa

Jokapiraatinoikeus Allekirjoittaneen ja Kaj Sotalan Jokapiraatinoikeus-pamfletti julkaistiin 22.3. Jokapiraatinoikeus käsittelee tekijänoikeuksia piraattinäkökulmasta ja vastaa piraateille usein esitettyihin kysymyksiin siitä, miten tekijät saavat rahaa, jos kopiointi on laillista ja suoja-aika lyhyempi.

Kirja on ostettavissa ainakin seuraavista verkkokaupoista:
Adlibris
Akateeminen kirjakauppa
Levykauppa Äx
Suomalainen kirjakauppa

Kirja on myös luettavissa ilmaiseksi selaimella ja ladattavana pdf:nä.

Viikon aikana on kertynyt julkisuutta sekä kirjalle että Piraattipuolueelle:
HS: Pamfletti syyttää tekijänoikeuksien etujärjestöä kiristyksestä
Jyrki Kasvin kirja-arvio HS:ssa: Piraatit avautuvat aatteestaan
Nelosen videopätkiä Jokapiraatinoikeudesta
YLE TV2, Pressiklubi, vieraana Piraattipuolueen puheenjohtaja Pasi Palmulehto
WSOY:n uutinen julkistamistilaisuudesta
Tietokirjailija Petteri Järvisen blogikirjoitus
Kolumni Suomen Kuvalehden verkkosivuilla: Tiedeyhteisö on maailman suurin piraattijärjestö

Ks. myös WSOY:n esittelysivu kirjasta ja video, jossa kirjoittajat kertovat siitä.

Piraateilta kirja tekijänoikeuksista

Piraattipuolueen aktiivit Kaj Sotala ja Ahto Apajalahti ovat kirjoittaneet tekijänoikeuksia käsittelevän pamfletin, joka julkaistaan WSOY:n Barrikadi-sarjassa 22.3. Kirjan julkistamistilaisuus pidetään 22.3. klo 12 WSOY:n toimitiloissa Helsingissä Bulevardi 12:ssa.

Tekijänoikeusdebattia on tähän saakka hallinnut julkisuudessa kulttuuri- ja viihdealan suuryhtiöiden ääni. Kuluttajat on leimattu varkaiksi ja piraateiksi. Jokapiraatinoikeus pyrkii osoittamaan, että tekijänoikeus ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat monimutkaisempi asia, kuin miltä ensisilmäyksellä vaikuttaa. Välillä tekijänoikeuslait tukahduttavat luovuutta ja hidastavat markkinoiden kehitystä. Toisinaan niiden tiukka valvominen uhkaa perusoikeuksia.

Verkkokaupoista kirja tulee myyntiin ainakin seuraaviin: Adlibris, Akateeminen kirjakauppa, Levykauppa Äx. Kirja on myös ilmaisjakelussa WSOY:n sivuilla.

Jokapiraatinoikeuden kirjoittajat ovat Piraattipuolueen hallituksen jäseniä. Kirjoittajat kertovat itsestään, kirjastaan ja sen synnystä oheisessa noin viikko sitten kuvatussa videopätkässä, josta kiitokset Freejam.tv:lle.

Esittelyteksti WSOY:n sivuilla
Uutinen Barrikadin sivuilla

Piraattipuolue lausui nettirasismin vastaisista toimista

Oikeusministeriössä valmistellaan internetissä julkaistavien rasististen viestien vastaisia toimenpiteitä. Valmistelutyö liittyy erityisesti Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan täytäntöönpanoon. Tämä merkitsisi eräitä tiukennuksia kansansryhmää vastaan kiihottamista koskeviin lainkohtiin. Toisaalta ehdotettaisiin erityistä poikkeusta, jolla taattaisiin tieteessä, taiteessa ja historiallisten tapahtumien selostamisessa suurempi sananvapaus kuin muilla elämänalueilla. Samassa yhteydessä pohdittiin myös, pitäisikö tiukentaa palveluntarjoajien vastuuta käyttäjien palveluun lisäämästä aineistosta. Palveluntarjoajien vastuusta ei kuitenkaan vielä ole varsinaista lakiesitystä. Piraattipuolue antoi 15.3. lausunnon asiasta.

Piraattipuolueen lausunto kokonaisuudessaan
Oikeusministeriön työryhmän mietintö
Palveluntarjoajien vastuun tiukentamista pohtiva muistio

Lausunnon keskeiset kohdat:

  • Piraattipuolue kannattaa sitä, että Suomi tekisi ministeriön mietinnössä ehdotetut varaumat lisäpöytäkirjan artikloihin 3, 5 ja 6. Varaumien ansiosta Suomen ei esimerkiksi tarvitsisi kategorisesti kriminalisoida kansanmurhien vähättelyä. Piraattipuolue on kuitenkin huolestunut ministeriön tulkinnasta, että jo nykyisellään Suomen rikoslaki mahdollistaisi tietyissä tapauksissa pelkästä kansanmurhien vähättelystä rankaisemisen (mietintö, s. 31).
  • Mietinnössä esitetään, että ilmaisun ”asettaa yleisön saataville” lisääminen rikoslain 11 luvun 10 §:n 1 momenttiin merkitsisi lainvastaiseen aineistoon linkittämisen kriminalisointia. Lisäpöytäkirjaa koskevista perusteluista (s. 27) on ymmärrettävissä, että tällä tarkoitetaan lähinnä laittomaan aineistoon osoittavan linkkilistan perustamista. Linkittämisen kriminalisoinnit sopivat erittäin huonosti Internetin rakenteeseen. Teknisesti ottaen ei ole perusteita, joilla esimerkiksi hakukone voitaisiin järkevästi erotella muista paljon linkkejä sisältävistä sivustoista. Kriminalisoinnilla ei olisi käytännön merkitystä, koska sitä ei noudatettaisi. Kriminalisointi olisi kuitenkin periaatteellisesti erittäin ongelmallinen.
  • Ehdotettu erivapaus tieteelliselle, taiteelliselle yms. ilmaisulle johtaisi erilaisten viestintämuotojen joutumiseen epätasa-arvoiseen asemaan. Laajasti tulkittuna korkeamman sananvapauden suojan piiriin tulisi muutoksen myötä lähes kaikki ilmaisu. Kapeampi, ja todennäköisempi, tulkinta johtaisi todennäköisesti kansalaislähtöisen journalismin, taiteen ja harrastuspohjaisen tutkimuksen väheksymiseen ja taiteilijan, tieteilijän tai journalistin ”virallisen” aseman korostamiseen. Ehdotettu tieteen yms. alojen laajempi sananvapaus tulisi ulottaa kaikkeen ilmaisuun.
  • Tällä hetkellä palveluntarjoajalla on vastuuvapaus kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vain, jos se huolehtii lainvastaisen viestin poistamisesta välittömästi saatuaan siitä tosiallisesti tiedon (Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta, 15 §). Piraattipuolueen mielestä asiassa pitäisi soveltaa vain verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräystä (sananvapauslain 18 §), eli viestin poistamiseen olisi velvollisuus vain, jos tuomioistuin sitä vaatii. Tämä menettely takaisi kaikkien osapuolten oikeusturvan parhaiten.
  • Piraattipuolue vastustaa ehdottomasti kaikkia liitemuistiossa esitettyjä kolmea ratkaisuvaihtoehtoa palveluntarjoajien vastuun tiukentamiseksi.
  • Liitemuistiossa puhutaan lähinnä ”keskustelupalstoista” täsmentämättä mitä termillä tarkoitetaan. Liitemuistiossa ei oteta huomioon verkon keskustelupalstojen, yhteisöpalvelujen, blogien ja niiden kommenttiosioiden, reaaliaikaisten keskustelu- ja kirjoitusjärjestelmien, sekä videoiden, kuvien ja tekstien julkaisupalvelujen muodostaman kokonaisuuden monipuolisuutta. Useat palvelut ovat luonteeltaan sellaisia, että vaatimus tiukasta valvonnasta tekisi niiden toiminnasta mahdotonta.
  • Mikäli palveluntarjoajien vastuuta tiukennettaisiin, sen pelotevaikutus ulottuisi laajemmaksi kuin mitä itse lain kirjain edellyttäisi. Ylläpitäjät poistaisivat varmuuden vuoksi kaiken vähänkin arveluttavan materiaalin. Tällainen seuraus tukahduttaisi vakavalla tavalla avointa kansalaiskeskustelua.
  • Piraattipuolue lausui perustuslain uudistuksesta

    Oikeusministeriössä valmistellaan perustuslain uudistusta, jonka käsittely on julkisuudessa pyörinyt erityisesti tasavallan presidentin valtaoikeuksien ympärillä. Uudistukseen sisältyy muutakin, ja Piraattipuolue antoi 8.3. perustuslain tarkistamiskomitean mietinnöstä oikeusministeriön pyytämän lausunnon.

    Piraattipuolueen lausunto kokonaisuudessaan

    Lausunnon keskeiset kohdat:

  • Piraattipuolue kannattaa mietinnössä esitetyn kansalaisaloitteen käyttöönottamista. Kansalaisaloite olisi vaikutuskeino, jossa esitettäisiin eduskunnalle lakimuutosta, lain kumoamista tai kokonaan uutta lakia. Aloite voisi myös koskea neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä. Eduskunnan olisi pakko käsitellä aloite.
  • Kansalaisaloitteelta edellytetty allekirjoitusten määrä, 50 000 eli noin 1,2 % äänioikeutetuista, olisi suhteellisesti korkeampi kuin eräissä muissa maissa, joissa aloitekäytännöt ovat osoittautuneet toimiviksi (Puola, Unkari). Piraattipuolue pitää ehdotettua allekirjoitusten vähimmäismäärää liian suurena. Sopivampi määrä olisi 20 000 eli noin 0,5 % äänioikeutetuista.
  • Piraattipuolue esittää käyttöön otettavaksi myös kansalaiskysymystä. Kansalaiskysymys olisi samanlainen kuin kansanedustajan tekemä kirjallinen kysymys, josta säädetään perustuslain 45 §:ssä. Kysymys koskisi tietyn ministerin toimialaa. Kysymyksen voisi tehdä 2 000 äänioikeutettua Suomen kansalaista ja asianomaisen ministerin olisi vastattava siihen kuten kansanedustajan kirjalliseen kysymykseen.
  • Eduskunta-aloitetta käsittelevälle valiokunnalle jää nykyisellään käytännössä mahdollisuus olla ottamatta aloitetta käsiteltäväksi. Jotta kansalaisaloitteille ei kävisi näin, kansalaisaloite tulisi lisätä eduskunnan työjärjestyksen 34 §:n 2 momentissa lueteltuihin kiireellistä valiokuntakäsittelyä edellyttäviin asioihin.
  • Piraattipuolue ehdottaa harkittavaksi myös suoran kansanäänestysaloitteen käyttöönottoa. Tällainen aloite velvoittaisi viranomaisia järjestämään ehdotetun kansanäänestyksen.
  • Piraattipuolue vaatii poikkeusoloissa sallittuja perusoikeusrajoituksia koskevan pykälän korjaamista. Pykälässä pitäisi määritellä ministeriön esittämää muotoilua tarkemmin ne poikkeusolot, joissa perusoikeuksia voidaan rajoittaa.
  • Tällä hetkellä perustuslain 12 §:ssä säädetään, että ennakkosensuurin kiellosta huolimatta voidaan säätää ”kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia”, mikä mahdollistaa kuvaohjelmien ennakkotarkastukset. Opetusministeriön työryhmässä on käsitelty kuvaohjelmien ennakkotarkastuksesta luopumista. Mikäli kuvaohjelmien ennakkotarkastuksesta päätetään luopua, ennakkotarkastukset salliva perustuslain 12 §:n kohta tulisi Piraattipuolueen mielestä poistaa. Tällä vahvistettaisiin sitä periaatetta, että ennakkosensuurin ei pidä kuulua sivistysvaltion keinovalikoimaan.
  • Jokapiraatinoikeus ilmestyy 22.3.

    Allekirjoittaneen ja Kaj Sotalan lähes vuoden pituinen projekti on valmis. Tekijänoikeuksia piraattinäkökulmasta käsittelevä pamflettikirja Jokapiraatinoikeus julkaistaan WSOY:n Barrikadi-sarjassa 22.3. Tuolloin kirja tulee myyntiin kirjakauppoihin ja mahdollisimman pian myös ilmaiseen verkkolevitykseen. Kiitokset kaikille kirjan käsikirjoituksesta palautetta antaneille ja kirjoittajakollega Kaj Sotalalle! Hän teki kirjan osalta suurimman työn.

    – Esittelyteksti WSOY:n sivuilla
    – Uutinen Barrikadin sivuilla

    Kaikki mitä olet aina halunnut tietää piratismista
    – ja paljon sellaista, mitä et ole edes osannut ajatella!

    Digitaalisesta lataamisesta on tullut lähes kaikkien harrastus. Käytännössä jokaisen perheen tietokoneelta löytyy luvatta kopioituja ohjelmia ja tiedostoja. Pelkästään elokuva- ja musiikkiteollisuus laskee ”menettävänsä” vuosittain miljardeja laittoman kopioinnin takia ja taistelee sitä vastaan viestintäsalaisuuden rajoja koettelevin ottein.

    Kiistanalaiset taloudelliset menetykset ovat vain yksi osa piratismikysymystä. Toisessa vaakakupissa ovat mm. sananvapaus, viestintäsalaisuus sekä muut perus- ja kansalaisoikeudet.

    Kaj Sotalan ja Ahto Apajalahden Jokapiraatinoikeus on ensimmäinen aiheesta julkaistava kattava teos. Pamfletin nuoret tekijät uskovat digitaalisen kopioimisen muuttavan maailman tasa-arvoisemmaksi. Nykyinen tekijänoikeuslaki on jäänyt jälkeen internet-ajan mahdollisuuksista ja palvelee todellisuudessa muiden kuin luovan työn tekijöiden etuja.

    Kirjoittajat käsittelevät aihetta kiihkottomasti. He todistavat, miten taiteella voi elää sen jälkeenkin, kun kaiken saa ladattua ilmaiseksi netistä: kirjat, musiikin, elokuvat…

    Tekijöillä on unelma: maailma, jossa tiede ja taide on vapaasti kaikkien ulottuvilla vain yhden klikkauksen päässä.

    Sananvapaudesta ja ylläpitäjän vastuusta

    Oikeusministeriössä kaavaillaan sananvapauden rajoittamista. Erinäisten verkkopalvelujen ylläpitäjien vastuuta palveluiden käyttäjien sanomisista aiotaan lisätä. Oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) haluaa rajoittaa sananvapautta 2010-luvun Suomessa, koska natsit syyllistyivät julmuuksiin 1930-1940-lukujen Saksassa. Mainitessaan natsi-Saksan esimerkkinä siitä, kuinka vihapuheet eskaloituvat väkivallaksi, ministeri Brax osoitti melkoista historiantajun puutetta.

    Historian poliittisesta hyväksikäytöstä
    Ministeri Brax puhuu ikään kuin liiallinen sananvapaus olisi johtanut natsi-Saksassa kansanmurhaan. Päin vastoin. Natsi-Saksassa ongelmana oli se, että valtiokoneiston virallista vihapropagandaa ei ollut sallittua haastaa. Jos natsi-Saksassa olisi ollut sananvapaus, varmasti useammat olisivat vastustaneet äänekkäästi juutalaisten aseman heikentämistä. Sananvapautta ei ollut, joten vastustaminen oli hankalaa ja hengenvaarallista. Valtio pystyi hallitsemaan tehokkaasti joukkotiedotusvälineitä ja suoltamaan niiden kautta juutalaisvastaista propagandaa.

    Internet-aikana ei ole enää mahdollista, että jokin valtio pystyisi kontrolloimaan tiedonvälitystä niin täydellisesti. Ministeri Braxin olisikin syytä nähdä internetin sananvapaus myönteisenä asiana. Nyt diktatuurimaissakin on tarjolla suhteellisen vapaa ja tehokas tiedonvälityskanava. Diktatuuristen hallintojen vihapropaganda on helpompi haastaa maiden sisältäkin.

    Historianopiskelijana en voi olla ärsyyntymättä historiallisten tapahtumien poliittisesta hyväksikäytöstä. Sitä ministeri Brax juuri harrastaa. Napataan jokin tunnettu historiallinen tapahtuma, ja johdetaan siitä perusteettomasti väitteitä siitä, miten asiat pitäisi järjestää nykyään. Kyse on saman tyyppisestä argumentaatiovirheestä kuin ”perinteisiin vetoaminen” ja ”auktoriteettiin vetoaminen”. Historiallisten tapahtumien taustat ovat monimutkaisia ja usein dramaattisetkin käänteet perustuvat paljolti ennakoimattomiin sattumiin. Historialliset kehityskulut eivät ole niin yksinkertaisia, että niistä voisi vetää mitään moraalisia ohjeita nykypäivän lainsäädäntöön.

    Moraalikäsitykset muuttuvat sananvapauden ansiosta
    Jotkin nykyään aivan lailliset ja hyväksytyt asiat ovat aikanaan herättäneet niin suurta moraalista närkästystä, että niiden harjoittaminen ja niistä puhuminen liian sallivaan sävyyn on ollut laitonta. Homoseksuaaliset teot olivat laittomia vuoteen 1971, ja homoseksuaalisiin tekoihin ”kehottaminen” jopa vuoteen 1999 saakka. Kehotuskiellon aiheuttama pelotevaikutus johti esimerkiksi siihen, että Yle hyllytti homoseksuaalisuutta käsitelleitä ohjelmia.

    Vallitsevat moraalikäsitykset on mahdollista haastaa sananvapauden ansiosta. Sananvapauden ydin on siinä, että se sallii närkästystä herättävien mielipiteiden esittämisen. Mitään erityistä sananvapautta ei tarvittaisi, jos kaikki olisivat samaa mieltä kaikesta ja juttelisivat vain mukavia.

    Ennen internetiä ei ollut todellista sananvapautta. Mitä tehokkaammin halusi saada viestinsä kuuluviin, sitä suuremmat investoinnit piti tehdä. Tiedonvälitystä hallitsivat suuryritykset, joilla oli läheiset suhteet poliitikkoihin. Suurin osa julkaistusta tiedosta oli kustantajien ja mediayhtiöiden suodattamaa. Ennakkosensuuristakin voi puhua, ottaen huomioon poliitikkojen vaikutusvallan näihin yhtiöihin. Suomettumisen aika on tuoreessa muistissa.

    Internetin ansiosta ei tarvitse tehdä miljoonien investointeja painokoneisiin halutessaan levittää ajatuksiaan tehokkaasti. Nyt jokainen voi olla helposti julkaisija. On tärkeä periaate, että jokainen on itse vastuussa sanomisistaan. Vastuu on sillä, joka julkaisee viestin tai kirjoittaa sen, ei painokoneen omistajalla.

    Viestien välittäminen ei ole julkaisemista
    Verkon keskustelupalstoja ja yhteisöpalveluita ei voi rinnastaa julkaisutoimintaan. Palvelun ylläpitäjä tarjoaa mahdollisuuden viestien välittämiseen ja yksittäiset käyttäjät tuottavat palvelun sisällön. Keskustelupalstan tai yhteisöpalvelun ylläpitäjä onkin verrattavissa postiin, teleyrityksiin ja kirjapainoihin. Ne ovat riippuvaisia ulkopuolisten käyttäjien tuottamasta materiaalista ja tarjoavat ainoastaan viestien välityskeinon. Jokainen voi tehdä rikosilmoituksen laittomaksi epäilemästään verkkoaineistosta. Tällöin poliisi tutkii asian, ja tuomioistuin voi määrätä viestin poistettavaksi ja rangaista viestin lähettäjää. Tavanomainen rikosoikeusjärjestelmä on riittävä keino puuttua verkon lainvastaisiin sisältöihin.

    Menneessä ajassa elävien poliitikkojen voi olla vaikeaa ymmärtää sitä, että nettisivustojen ylläpitäjät ovat yleensä tavallisia ihmisiä, jotka tekevät ylläpitoon liittyviä toimenpiteitä töidensä ja muiden harrastustensa ohella. Vain suurimpien palveluiden takana on yritys ja palkattua henkilökuntaa. Ylläpitäjien vastuun tiukentaminen saattaisi pelotella tavalliset kansalaiset niin, että kohta ylläpitäjiksi uskaltautuisivat vain suuryritykset.

    Kohta kukaan ei uskalla pitää blogia, jos on vaarassa joutua vastuuseen blogiin kommentoivien ihmisten kirjoituksista. Tavalliset ihmiset eivät voi ympärivuorokautisesti valvoa blogiensa kommenttipalstoja. Jos lain tiukennukset johtavat siihen, että blogien pitäjät kieltävät kirjoitustensa kommentoinnin ja kaikki keskustelupalstat ja yhteisöpalvelut siirtyvät viestien ennakkotarkastukseen, koko internetin yhteisöllinen luonne menetetään.

    Keskustelupalstojen ja yhteisöpalvelujen ylläpitäjät voivat toki vapaasti rajoittaa palstoilla käytävää keskustelua oman mielensä mukaan. Oikea taho arvioimaan viestin lainmukaisuutta on kuitenkin tuomioistuin, joka voi antaa verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräyksen. Keskustelupalstojen ylläpitäjien ei varmaankaan kukaan halua reagoivan jokaiseen ”moraalisesti närkästyneen” kansalaisen yhteydenottoon. Muutenhan ei kohta saisi puhua esimerkiksi homoseksuaalien oikeuksista.

    Kirjastot latauskeskuksiksi

    Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander on julkisuudessa ilmaissut huolensa sähkökirjojen lainaustoiminnan tulevaisuudesta. Hänen mukaansa kirjojen laiton lataaminen on uhka kirjastoille.

    Sähkökirjojen lainaustoimintaa haittaa erityisesti kaksi seikkaa. Ensinnäkin, sähkökirjaa ei voi ladata omalle koneelleen tuttuna pdf-tiedostona, vaan sen lukemiseen tarvitsee erillisen lukuohjelmiston. Sen avulla ylläpidetään vahvoja kopiointiestoja ja rajoitetaan lukuoikeus ajallisesti tiettyyn ”lainausaikaan”. Toiseksi, sähkökirja voi olla ”lainassa” vain muutamalla ihmisellä yhtäaikaa. Sähkökirjoja yritetään kohdella lainaustoiminnassa kuten fyysisiä kirjoja, mikä on äärimmäisen epäonnistunut ratkaisu.

    Sähkökirjojen lainaustoiminnalla ei ole tulevaisuutta niin kauan kuin kirjaa ei voi ladata tutussa formaatissa omalle konelleen pysyvästi. Tällöin kyse ei vain enää olekaan varsinaisesta lainaamisesta, vaan ilmaisesta kopioinnista. Sen salliminen on kustantajille jostain syystä kovin vaikea pala.

    Kirjastoilla on kunniakas perinne kulttuurin ilmaistarjonnasta. Oikea suunta kirjastojen kehittämiselle tietoyhteiskunnassa onkin niiden valjastaminen kirjojen sähköisten ilmaiskopioiden jakajiksi. Kirjasto ostaisi kustantajalta lisenssin, jonka myötä se saisi jakaa kirjaa verkossa. Kirjaston verkkosivuista tulisi kansalaisille helppo, luotettava, laillinen ja ilmainen sähkökirjojen latauspaikka.

    Ahto Apajalahti
    Puoluesihteeri
    Piraattipuolue r.p.

    Tämä kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomien yleisönosastossa 26.2. otsikolla ”Kirjastot voisivat jakaa sähkökirjojen ilmaiskopioita”. Kirjoitus on tässä blogissa siinä muodossa, jossa se lähetettiin HS:lle.

    Sananvapaus ahdistelun kohteena länsimaissa

    Piraattipuolueella on sananvapauskanta, jonka mukaan pyrkimyksiä rajoittaa sananvapautta yhteiskunnassa on vastustettava voimakkaasti. Piraattipuolueen huoli sananvapauden säilymisestä ei ole liioiteltu, sillä tälläkin hetkellä sananvapautta on rajoitettu tai sen rajoittamista suunnitellaan useissa demokraattisissa, vakaissa valtioissa.

    Italia haluaa ennakkosensuroida nettivideot
    Italian hallitus ajaa lakia, jonka myötä kaikkien videoita säännöllisesti nettiin laittavien tulisi anoa siihen lupa maan viestintäministeriöltä. Lupavaatimus koskisi Googlen ja YouTuben kaltaisia yhtiöitä ja yksityishenkilöitä. Perusteluna käytetään, kuinkas muuten, pornoa ja väkivaltaa vastaan taistelemista. Todellisuudessa laissa on kyse pääministeri Silvio Berlusconin omistaman mediaimperiumin eduista. Mediaset-yhtiö on vaatinut YouTubelta 500 miljoonan euron korvauksia tekijänoikeusloukkauksista, kun yhtiön tekijänoikeudella suojattuja ohjelmia on levinnyt YouTuben kautta. Tämä tapaus on oiva esimerkki siitä, miten tekijänoikeuksien puolustamisesta on varsin lyhyt matka sananvapauden vastustamiseen.

    Niin ikään Italiassa tuomioistuin tuomitsi tänään kolme Googlen työntekijää sen vuoksi, että yksityishenkilö oli lisännyt Googlen videopalveluun videon koulukiusaamistilanteesta. Työntekijöitä ei vapauttanut vastuusta edes se, että he olivat poistaneet videon viranomaisten pyynnöstä ja auttoivat kiusaamisvideon palveluun lisänneen henkilön tunnistamisessa. Googlen johtoportaan blogikirjoituksessa muistutetaan, että jos periaate palveluntarjoajan vastuusta otettaisiin tällaisessa laajuudessa käyttöön, kaikki suuret sosiaalisen median palvelut olisivat vaikeuksissa ja internet lakkaisi nykyisessä muodossaan olemasta.

    Britannia pidättää valokuvaajia

    Britannian valtio on käynyt jo pari vuotta massiivista kampanjaa turisti- ja harrastelijavalokuvaajia vastaan terrorismin torjumisen nimissä. Viimeisen parin kuukauden sisällä maassa on ollut ainakin kolme tapausta, jossa julkisella paikalla valokuvia ottanut on pidätetty terrorismilainsäädännön nojalla. Jo aiemmin esimerkiksi junien valokuvausta harrastavat ovat valittaneet jatkuvasta viranomaishäirinnästä. Juna-asemia pidetään todennäköisinä terrorismin kohteina 7.7.2005 tapahtuneiden terrori-iskujen vuoksi.

    Myös toimittajia on häiritty, ja Britannian journalistiliitto on syyttänyt poliiseja vallan väärinkäytöstä ja todennut, että liiton jäseniä häiritään valokuvaamisen takia asiattomasti kuukausittain. Poliisi myös ottaa jatkuvasti henkilötietoja ylös julkisilla paikalla kuvaavilta ihmisiltä ja kyselee heiltä kuvaamisen tarkoitusta. Jo tällainen pelottelu johtaa sananvapauden kaventumiseen käytännössä, pidätyksistä puhumattakaan.

    Laaja nettisensuuri tulossa Australiaan
    Australiassa aiotaan toteuttaa salainen sensuurilista, joka ei suinkaan keskity pelkästään laittomaan lapsipornoon. Sensuurin kohteeksi joutuisi paljon sellaista materiaalia, jota aikuisten on täysin laillista hankkia, mutta joka katsotaan sopimattomaksi lapsille. Sensuroiduksi tulisi kaikki materiaali, joka ”loukkaa yleistä moraalia”. Tällaista olisi esimerkiksi huumeidenkäyttöä ihannoiva materiaali ja sellainen laillinen aikuisviihde, joka on ”yleisen moraalin” näkökulmasta ”epäsopivaa”. Australiassa on jo aiemmin ollut elokuvien ja pelien suhteen varsin tiukka lainsäädäntö, nyt sama tuodaan nettiinkin. Sensuuriaikeita onkin kiivaasti vastustettu.

    Etelä-Australian osavaltio kielsi anonyymin kirjoittelun netissä
    Etelä-Australian osavaltio kunnostautui hiljattain kieltämällä juuri osavaltiovaalien alla anonyymin poliittisen nettikirjoittelun. Jokaisen esimerkiksi uutislehtien juttuihin kommentoivan pitäisi lain mukaan antaa henkilötietonsa lehdelle. Jos lehti ei keräisi ja säilyttäisi henkilötietoja, sitä uhkaisi 5 000 dollarin sakot. Laki meni parlamentissa läpi yksimielisesti. Valtavan kielteisen palautteen vuoksi laki on kuitenkin luvattu kumota – vaalien jälkeen.

    Puola halusi sensuroida uhkapelisivustot
    Puolassa hallitus yritti ajaa lakia, jonka myötä maassa olisi sensuroitu kaikki netin uhkapelisivustot. Vastaavaa on ehdotettu Suomessakin (ks. Stakesin raportti, s. 52–56). Puolassa hallitus peruutti lakiesityksen saamansa kielteisen palautteen myötä. Myös maan perustuslakituomioistuin ehti todeta lakiehdotuksen perustuslain vastaiseksi.

    Ranska kopioi Suomen toimimattoman lapsipornosensuurin
    Ranskan parlamentin alahuone hyväksyi lain, jolla sensuroidaan lapsipornoa väitetysti sisältävät sivustot. Laki on muuten vastaava kuin Suomen sensuurilaki, mutta toisin kuin Suomessa, sensuuri olisi Ranskassa teleyrityksille pakollista. Lakia vastaan esitettiin samanlaista kritiikkiä kuin Suomessa, eli että se ei käytännössä toimi, ja että IP-osoitteisiin perustuva suodatus johtaa viattomien sivustojen joutumiseen sensuurin kohteeksi. Kuten Suomessakin, myös Ranskassa kaikki järkipuhe jätettiin huomiotta. Lasten poliittinen hyväksikäyttö leviää maasta toiseen.

    Unkari kieltää holokaustin kieltämisen – Suomessa jo laitonta
    Unkari on päättänyt kieltäää holokaustin kieltämisen enimmillään kolmen vuoden vankeusrangaistuksen uhalla. Euroopan neuvosto on suositellut jäsenmailleen tällaista väärien mielipiteiden kriminalisointia. Suomessa erilliseen kriminalisointiin ei ole tarvetta, koska oikeusministeriön mukaan laki mahdollistaa jo nyt (ks. OM:n muistio, s. 31) holokaustin kieltämisestä rankaisemisen. Tulkinta osoittaa, miten laajaan kriminalisointiin rikoslain pykälä kiihottaminen kansanryhmää vastaan nykyisellään venyy. Piraattipuolue onkin allekirjoittanut adressin, jolla muutettaisiin kyseistä pykälää niin, ettei sitä voisi käyttää liialliseen sananvapauden rajoittamiseen.

    Päivän kysymys kuuluu:

    Miksi länsimaiset poliitikot vihaavat sananvapautta?