Vuoden toinen Purje lähtee satamasta täyteen lastattuna

Piraattipuolueen jäsenlehti Purjeen numero 2/2010 on julkaistu! Lehti on saatavilla purjeen verkkosivuilta.

Uudessa numerossa haastateltava europarlamentaarikko Heidi Hautala kertoo Purjeelle Acta-sopimuksen luonteesta. Opastamme myös miten yksityisyys säilytetään verkkoa selatessa, sekä kuinka aktiivinen piraatti voi edistää yhteisiä asioita alueellaan perustamalla vaalipiiriyhdistyksen tai osallistumalla sen toimintaan.

Kuukauden piraatiksi nostettiin tällä kertaa PirateNet-irc-verkossa aktiivinen Inka ”nakira” Salminen, Piraattinuorten rahastonhoitaja. Lankulta taas löytyy eräs suomalainen elokuva-alan ammattilainen.

Käy lataamassa uusin lehti, tai lue sen selainversio.

Muista, Purjetta saa halutessaan tulostaa niin paljon kuin huvittaa, ja sen levittäminen sosiaalisissa medioissa ja kahvipöytien äärellä on hyvää työtä.

Vuoden ensimmäinen Purje on valmis!

Hetken talvilomaa viettänyt Purjeen toimitus on taas täydessä vauhdissa levittämässä piraattitietoutta uuden lehden muodossa. Tammikuun Purjeessa muun muassa puhumme piraattijahtiin syydetyistä miljoonista euroista, kuulemme piraattikirjailija Kaj Sotalan näkemyksiä, ja kerromme erinomaisesta PiratePad -palvelusta.

Uusi purje on ladattavissa Purjeen kotisivulta.

Tämän kertainen lehti on 16-sivuinen, mutta palaamme 20 sivun formaattiin taas helmikuun lopuilla ilmestyvässä vuoden toisessa julkaisussa. Purjeen toimitus toivottaa kaikille hyviä lukuhetkiä uuden lehden parissa!

Kolmas Purje saatavilla

Kolmas ja vuoden viimeinen Purje julkaistiin viimeyönä. Lehti on saatavilla sen sivulta ladattavana pdf-tiedostona.

Uudessa lehdessä on tarjolla muun muassa juttua ACTAsta, sekä FRA-laista. Kuukauden piraatiksi valittiin Piraattiliiton ylläpitäjä Samuli Pahalahti. Kokoomuksen Suvi Lindén taas suorastaan tunkeutui väkisin Lankulle. Hyviä lukuhetkiä uuden lehden parissa!

Purjeen toimitus vetäytyy nyt lyhyelle joululevolle, ja palaa taas astialle vuoden vaihteessa. Tammikuun Purje ilmestynee siis kuun loppuviikoilla.

Täyttä vauhtia eteenpäin, ja hitot jäävuorista!

Piraattipuolueen uunituoreen jäsenlehden, Purjeen, julkaisupäivä on tänään. Ensimmäinen numero on tehty toimituksen ja avustajien hiellä ja verellä pyyteettömän yhteistyön hedelmänä viimeisen parin viikon aikana. Purje on saatavilla osoitteessa www.piraattipuolue.fi/toiminta/purje.

Purje käsittelee piraattien kiinnostuksen aiheita uutisten, reportaasien ja kolumnien kautta. Lisäksi mukana on erilaisia vakipalstoja, kuten etukäteen monia suupieliä nostanut Lankku, jolta kävelytetään kussakin lehdessä siteerauksen ja kuvan kanssa jokin suomalainen sammakoita suustaan päästänyt vaikuttaja.

Kaksitoistasivuinen lehti on tarjolla sekä pdf-muotoisena latauksena sekä virtuaalilehtenä. Mahdollisista painatuksista on myös puhuttu, mutta niistä emme ole vielä varmoja. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää, löytyykö piraateilta kiinnostusta tilata Purje paino- ja postitushintaan kotiinsa.

Toivottavasti viihdytte Purjeen parissa niin kuin viihdyimme sitä tehdessämme.

Vapaahkon kulttuurin puolesta

Saate kirjoittajalta: Kirjoitin otsikolla ”Vapaahkon kulttuurin puolesta” kolumnin alkukevään MikroBittiin. Sitä ei julkaistu. Turhatutuneena muun muassa Pirate Bay -”oikeudenkäynnin” järkeä ja oikeudentajua loukkaavista päätöksistä ja hävyttömistä tuomarikuvioista, päätin lopulta laittaa tämän irkkiin kiertämään. Piraattipuolue halusi kolumnini vieraskirjoitustensa joukkoon. Pitäkää hyvänänne.

Vapaahkon kulttuurin puolesta
Tämä teksti on julkaisijan omaisuutta, joten en voi antaa lupaa sen kopioimiseen. Myyn oikeudet luomaani sillä hetkellä, kun toimittaja katsoo sen täyttävän tilatut vaatimukset ja hyväksyy jutun.

Tekijänoikeudet suojaavat kolumniani. Ei niin, että tekstin kopiointi olisi hankalaa. Suuri osa toistaiseksi toimittamistani artikkeleista on levinnyt netin suomalaisissa torrent-parvissa. Koko MikroBitti on löytynyt vuosien ajan ilmestymispäivänä verkosta. Itse asiassa paljon pidempään kuin lehteä on tarjottu Sanomien puolesta verkossa luettavaksi.

Seurantapalvelimien avulla torrent-parvista on haettavissa käytännössä kaikki merkittävä helposti digitoitava populaarikulttuuri. Harvat aikakauslehdet on laskettavissa tähän, mutta suositun tv-ohjelman jakson tullessa televisiosta Yhdysvalloissa, pääsee muu maailma halutessaan aloittamaan katselun usein noin tunnin viiveellä.

Tallennustila ei maksa käytännössä mitään verkosta kopioivan kannalta. Kirjoitushetkellä puolentoista teratavun kiintolevy maksaa 140 euroa, eli euroa kohden saa 11 gigatavua tallennustilaa helppoina isoina levyinä. Gigatavuun voi laskea mahtuvan yhdestä kuuteen jaksoa tv-ohjelmia, joten eurolla saa tallennustilan aika monelle tunnille viihdettä.

Suomen nopeimmat kuluttajayhteydet ovat ylittäneet 100 mbit/s rajan. Nopein juuri nyt on Welho 110 megabitin (13,75 megatavun) yhteydellään. Käyttäjä ei todennäköisesti yleensä saavuta täyttä vauhtia. Gigatavu on silti haettu alle kahdessa ja puolessa minuutissa, vaikka parvista saisi mediaa vain puolella vauhdilla.

Eli: katsoessasi 25 minuutin jakson matalatarkkuuksista ja pakkausvirheiden vaivaamaa digi-tv-kuvaa kalliilla tallentavalla boksillasi, joku toinen voi ladata yli seitsemän tuntia teräväpiirtotason tv-sarjoja netistä, ja tallentaa ne alle euron maksavaan tilaan.

Haparoiden tuntemattomaan
Mediakokemuksen laadusta välittävän näkökulmasta lähes kaikki edut ovat viihteen verkosta hakemisen puolella. Nettilatauksina tv-sarjat ovat teknisesti laadukkaampia, ne eivät sisällä mainoksia, eikä niiden toistomahdollisuuksia ole rajoitettu digitaalisin suojakeinoin. Ladattua mediaa varten ei myöskään tarvitse erikseen tuottaa muovinpalasia ja ajeluttaa niitä laivoilla ja rekoilla pitkin maailmaa.

Lähes kaikki nimellisesti kulttuurin vapautta estämään suunnatut toimet haittaavat ainoastaan median laillista käyttäjää. Elokuvansa netistä hakevat eivät näe alussa ”you wouldn’t steal a soul” -pätkää josta saa kärsiä, kun ostetun tai vuokratun dvd:n laittaa sisään asemaan.

Toisin kuin usein erilaisin suojauksin rampautetut ostettavat musiikkitiedostot, voi verkosta otetun median toistaa vapaasti autosoittimella, taskusoittimella, olohuoneen mediasoittimella, ja kaikilla tietokoneilla. Universaalisti toimivan ja varmasti aikaa kestävän digitaalisen mediakokoelman saa tällä hetkellä ainoastaan, jos siitä ei ole valmis maksamaan mitään.

Kun media on jo vapaata, sitä ei tarvitse vapauttaa. Sen sijaan olisi mukavaa, kun ei tarvitsisi ikinä miettiä voiko tarjotun mediatiedoston ottaa, tai onko sen toistaminen kiellettyä siellä missä istujalihakset sillä hetkellä sijaitsevat. Tai sillä laitteella mikä sylissä on. Tämä muuten on yksi isoista kulttuurieroista verkkosukupolven ja verkon ohittaneiden välillä. Suuri osa 45 täyttäneistä ei taida edes tiedostaa asiaa, kun taas monet nuoret aikuiset suhtautuvat siihen kiihkeästi.

Sokea mies ja siivilä
Suomalainen kasettimaksu perustuu käytännössä siihen ymmärrykseen, että käyttäjät kuitenkin kopioivat omistamansa viihteen myös muille. Tämän jatkeet erilaisiin mediatyyppeihin ovat päässeet hyvään vauhtiin. Perusajatusta kasettimaksun takana on kuitenkin alettu demonisoida ja vastustaa ääneen digitaalisen jaon aikana.

Maailman kaikki uusi popkulttuuri on lähes jokaisen halukkaan ulottuvissa. Eri järjestöt yrittävät peitellä tätä ja kieltää sen, huonoin tuloksin. Muutamien satojen ihmisten edunvalvontaryhmät ovat melko heikkoja vastuksia miljoonien ihmisten anonyymeille vertaisvaihtoon perustuville warettaja-yhteisöille.

Keinojen puuttuessa käytössä ovat lähinnä pelotustaktiikat ja isottelu. Suomessa järjestöjen suurimpia saavutuksia digitaalisen median maailmassa on muutaman teknisesti lahjakkaan teinin nuoruuden pilaaminen jättimäisillä sakoilla. Ei kovinkaan kustannustehokasta, eikä poikkea maailman yleisestä linjasta. Tästä huolimatta valvontajärjestöt elävät paksusti mediayhtiöiden, taltiomaksujen ja valtiollisten tukien varassa.

Verkkojakelua myymälävarkauteen vertaavat ja nälkää näkeviin megatähtiin vetoavat järjestöt eivät  käytännössä pysty hyödyttämään taiteilijoita mitenkään. Siivilä ei pysäytä vettä, eikä sokeasti sohiva edunvalvoja kulttuuria.

Maksetaan yhdessä
Toinen perinteinen tapa rahoittaa popkulttuuria Suomessa on tv-lupamaksu. Sillä maksetaan varmasti kaikkea typerää, turhaa ja tehotonta, mutta myös parempaa Ylen toimintaa ja tuotantoa. Menneisyyden mahdottomat aatteet kumisevat myös tv-luvan onttojen nykyperusteiden takana, mutta idea on mielekkäämpi kuin estot, pelottelut tai kertamaksut taltioista.

Eikö verkkolataaminen voitaisi maksaa samaan tapaan yhdessä? Tähän yhteiseen hintalappuun voitaisiin lisätä myös taltiomyynneistä otettavat kasettimaksusiivut ja tuo tv-lupa. Kutsutaan tätä alustavasti vaikka kulttuuriveroksi. Jos tv-virittimen omistamisesta ja käyttämisestä tai tallennustilan ostamisesta ei enää tarvitsisi maksaa ylimääräistä, hyväksyisin mielelläni pienen lisäsiivun palkastani napattavaan veroon.

Minä nimittäin ainakin haluaisin juuri sen mitä warettajat saavat. Eli kaiken maailman median helposti hiirellä kliksutellen. Laadukkaammin ja paremmin kuin Anttilasta tai Play.comista. Koska ja missä vain, ekologisesti ja nopeasti.

Eikö voitaisi kaikki warettaa yhdessä?

Kirjoittaja on entinen MikroBitti-lehden kolumnisti. Ellei toisin erikseen mainita, vieraskirjoittajien kannat edustavat vain heidän omia henkilökohtaisia kantojaan, eikä heillä ole kytköksiä Piraattipuolueeseen.

Vieraskirjoituksia julkaistaan epäsäännöllisin väliajoin. Aiemmat vieraskirjoitukset ovat saatavilla arkistoista. Muita halukkaita vieraskirjoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä.