Kopiointi ei ole varkaus

STT:n eilen julkaiseman uutisen mukaan Suomessa varastettiin viime vuonna 146 miljoonan edestä ohjelmistoja. Uutinen perustuu Business Software Alliancen (BSA) tutkimukseen.

Uutisessa rinnastetaan varkaus ja kopiointi. Varkaudessa alkuperäisen tuotteen omistaja menettää jotain, kun taas kopioinnissa alkuperäinen tuote kahdennetaan, eikä osoitettavaa haittaa synny. Myös suomalainen lainsäädäntö tekee selvän eron tekijänoikeusrikkomuksen ja varkauden välille.

Vaikka ohjelmistojen nettilatailu on verrattain yleistä, lienevät varsinaiset ohjelmistovarkaudet melko harvinaisia. En ainakaan osaa kuvitella ketään tunkemassa uusinta Microsoft Officea takin alle Anttilan hyllyjen välissä, kun saman ohjelmiston voi saada vahinkoa aiheuttamatta ja pienemmällä vaivalla internetistä.

BSA:n ilmoittama rahasumma perustuu arvioon kaikkiin suomalaisiin tietokoneisiin asennettujen ohjelmistojen kaupallisesta arvosta. Tämä tarkoittaa sitä, että BSA on laskenut jokaisen ladatun ohjelmiston olevan arvonsa verran pois myynnistä, vaikka todellisuudessa läheskään jokaista ladattua ohjelmistoa ei oltaisi ostettu, jos ne eivät olisi olleet saatavilla kopioina.

Vaikka ohjelmistojen kopioiminen aiheuttaisikin ohjelmistoteollisuudelle tulonmenetyksiä, on BSA:n ilmoittamaa 146 miljoonaa euroa roimasti ylimitoitettu. BSA:n lehdistötiedotteesta toimitettu uutinen on virheellinen.

Sinänsä koko tappelu siitä, onko piratismi varkautta vai ei, on todella typerä ja kopioinnin varakudeksi rinnastaminen on pelkkää keskustelun pois raiteilta viemistä. Kopioinnin varkaudeksi leimaavat pyrkivät seuraavanlaiseen päättelyketjuun: ”Koska varkaus on aina väärin ja kopiointi on varkautta, kopiointikin on väärin.” Ikävä kyllä kumpikaan premissi ei pidä paikkaansa.

Se, onko piratismi varkautta vai ei, on tietenkin vain määrittelykysymys. Nykyisen varkauden määritelmän mukaan se ei ole (katso kuva). Varkauskaan ei ole absoluuttisesti väärin. ”Koska varkaus on yleensä väärin ja kopiointi ei ole varkautta, kopiointikin on väärin.” Päätelmä vaikuttaa järjenvastaiselta, kun premissit on korjattu.

Olisikin ensiarvoisen tärkeää, että pelkkien varkausleimojen heittelemisen sijaan piratismia vastustavat henkilöt alkaisivat oikeasti esittämään perusteita kopiointia vastaan. Ylinopeutta vastaan ei voi argumentoida kertomalla, että humalassa auton ajaminen johtaa kolareihin. Ylinopeutta vastaan on esitettävä täysin omat argumenttinsa.

Jos oikeasti haluatte koittaa vakuuttaa ihmiset tiedostonjaon vahingollisuudesta, koittakaa olla aliarvioimatta heidän älykkyyttään lähtemällä keskustelemaan pelkällä vastapuolen leimaamisella todellisen perustelemisen sijaan.

Nettisensuuri loppuu Saksassa, milloin Suomessa?

Effin uusimman lehdistötiedotteen mukaan Saksa on luopumassa paljon parjatusta nettisensuurista, koska – kuten järjestelmää käyttöönottaessa kriitikot jo sanoivat – se on osoittautunut tehottamaksi. Sensuurijärjestelmästä luopumisen jälkeen hallitus aikoo keskittää voimavaransa lapsipornon saamiseksi pois netistä ongelman maton alle lakaisemisen sijaan.

Nyt, kun Saksa on luopumassa vasta reilut kaksi vuotta käytössä olleesta nettisensuurijärjestelmästä, on hyvä aika miettiä, tulisiko Suomen hypätä samaan kelkkaan. Kuten edellä on todettu, ei sensuurijärjestelmä oikeasti tee muuta kuin lakaise ongelman maton alle. Sensuurilaki nimittäin ei sulje sivustoja. Sen sijaan se piilottaa ne. ”Poissa silmistä, poissa mielestä.”

Pahinta nettisensuurilaissa sen tarkoituksen kannalta on se, että se itseasiassa lisää ja helpottaa lapsipornografian leviämistä. Kun sivusto merkataan sensuroiduksi, on se todella helppo löytää tarkoitusta varten luodulla tietokoneohjelmalla. Tällä hetkellä suomalaiset poliisit siis etsivät suomalaisten veronmaksajien rahoilla pedofiilien puolesta lapsipornoa netistä.

Lisäksi asiaan liittyy sellainen ”pieni” ongelma, että samalla järjestelmällä, joka on luotu lapsipornoa varten on mahdollista sensuroida mitä tahansa. Kun tällainen järjestelmä on luotu jo valmiiksi, voi sensuurilistalle joutua aivan mitä vain, ja valtiovalta voi aloittaa mielivaltaisen sensuroimisen milloin vain.

Tähänkin mennessä sensuurilistalle on joutunut vaikka mitä sivustoja ”vahingossa”, ja aivan tarkoituksellakin on sensuroitu listalle oikeasti kuulumatonta materiaalia. Tällaisista tapauksista kuuluisin lienee suomalaisen nettiaktiivin, Matti Nikin, lapsiporno.info-sivusto.

Tällä hetkellä sensuurijärjestelmä on vapaaehtoinen internetoperaattoreille, mutta Suomessa on väläytelty järjestelmän pakolliseksi tekemistä. Tähän ei tule missään nimessä lähteä, vaan järjestelmä on ajettava alas. Suomalaisista puolueista näkyvimmin nettisensuuria vastaan taistelee ehdottomasti Piraattipuolue.

Nyt vaaleissa on hyvä paikka päästä päättämään tietoyhteiskunta-asioiden kehityssuunta. En usko, että kukaan haluaa, että joudumme kärsimään surkeista päätöksistä, joiden tekijöillä ei ole minkään asteista käsitystä asioiden vaikutuksesta. Äänestä piraatti eduskuntaan.