Kuka maksaa kirjailijan palkan?

Haluaisin kertoa teille kirjailijasta nimeltä J. A. Konrath. Hänen oli aluksi vaikea löytää kustantajaa kirjoilleen huippukirjailijoiden ja hänen agenttinsa runsaasta positiivisesta palautteesta huolimatta. Konrath totesi, etteivät kirjat hyödytä ketään vain hänen kiintolevyllään, joten hän julkaisi ne ilmaiseksi kotisivuillaan. Pian hän päätti alkaa myös myydä niitä halvalla Kindle-lukulaitteeseen, jotta hänen teoksensa löytäisivät edes muutamia lukijoita. Hän kohtasi uskomattoman suosion käyttäjien himotessa halpoja kirjoja. Jos halpa kirja onkin huono, ei ostaja menetä juuri mitään, ja parin dollarin ostos on muutenkin varsin helppo päätös. Nyt hän on julkaissut samalla kaavalla useita kirjoja, eikä ole ainoa menestyjä. Karen McQuestion on ollut kirjailija vajaan vuoden, julkaissut kuusi teosta, ja hänen suosionsa on jopa Konrathia suurempi. Elokuvasopimustakin on jo tarjottu kirjan perusteella!

Tämä herra Konrath rikastuu kirjoilla eikä oheistuotteilla tai ”konserteilla”, kuten jotkut ovat ivaillen ehdottaneet. Miten tämä on mahdollista? Hänen kaavansa on varsin yksinkertainen. Hän myy lähinnä sähkökirjoja, joista hän saa jopa 70 % provision. Lisäksi hän myy ne erittäin halvalla, jolloin hän tienaa paremmin 2,99 $ maksavasta sähkökirjasta kuin noin kymmenen kertaa kalliimmasta painetusta versiosta! Lisäksi alhainen hinta auttaa häntä pysymään myyntilistojen kärjessä, mikä taas tuottaa hänelle lisää rahaa. Myydyimpien kirjojen top 100 -listalla hän on vallannut parhaimmillaan jopa 13 paikkaa!

Usein piraateilta kysellään kulttuurialan uusien liiketoimintamallien perään. Nyt minulla on esimerkkinä todellisuudessa toimivaksi todettu malli. Kirjailijat: myykää törkeän halvalla ja myykää törkeän monelle. Antakaa ihmisten päättää ennen ostopäätöksen tekemistä pitävätkö he tuotteistanne. Käyttäkää nykyaikaisia levityskanavia kuten vertaisverkkoja, verkkosivuja ja sähkökirjojen lukulaitteita (kuten Kindle ja Nook). Jos kukaan ei koskaan lue kirjaanne, ei siitä koskaan tule rahaakaan. Jättäkää välikäsiä pois mahdollisimman paljon, sillä asiakas haluaa maksaa tekijälle, ei välikäsille. Hankkikaa kuitenkin ammattilaisen tekemät kannet, sillä kannet vaikuttavat kirjan myyntiin uskomattoman paljon. Itse tekstin täytyy tietenkin olla laadukasta.

En usko painettujen kirjojen täydelliseen katoamiseen, sillä monet suosivat niitä eri syistä. Sähkökirjojen suosio tulee kuitenkin nousemaan sitä mukaa, kun parempia ja halvempia lukulaitteita tulee markkinoille. Konrathin esimerkin levitessä voi hyvinkin uskoa kirjailijan alkavan saada parempia ehtoja kustantajalta ja epäilemättä tämä tapa iskee myös kustannusalaan. Kuitenkin tämänkaltainen toiminta aiheuttaa suurta hyötyä kirjallisuudelle taiteena, kulttuurina ja kirjailijan elinkeinona.

DRM olisi estänyt indiepelipaketin menestyksen! KATSO KUVAT!

Menneellä viikolla indiepelipaja Wolfire Games järjesti tuttujen indiepelikehittäjien kanssa tarjouksen josta oli hankala kieltäytyä. He tarjosivat yhdessä viikon ajan viittä peliä, joista sai maksaa aivan mitä vain haluaa ja minkä näkee sopivaksi hinnaksi. Myöhemmin pakettiin lahjoitettiin kuudeskin peli.

Tämä paketti oli monella tavalla ainutlaatuinen. Ensinnäkin siihen otettiin vain pelejä, jotka toimivat sekä Windows-, Linux-, että OS X -käyttöjärjestelmissä, toisaalta taas peleissä ei ollut minkäänlaista kopiointisuojausta (DRM).

Pakettiin oli laitettu lisäksi kaksi hyväntekeväisyyskohdetta, EFF ja Child’s Play. Rahojen jaon sai maksaja valita itse. Oletusjakona oli 1/7 kaikille viidelle pelintekijälle ja molempiin hyväntekeväisyyksiin. Jaon sai kuitenkin päättää itse varsin monipuolisesti, kuitenkaan yksilöimättä kehittäjiä.

Olin #wolfire-irkkikanavalla, jossa jännitettiin kovasti lopullista rahasummaa. Vaikka ostajat eivät aina jostain syystä saaneetkaan sähköpostia, tai usein viesti meni roskapostilaatikkoon, asiakaspalvelu oli kohdallaan ja Wolfire-tiimi avusti henkilökohtaisesti tarvittaessa. Jännäämisen syynä oli se, että Wolfire oli mennyt tekemään muutamia sopimuksia. He olivat muun muassa sopineet, että mikäli paketti saa kokoon miljoona dollaria, pelien Gish, Lugaru, ja Penumbra Overture kehittäjät julkaisevat niiden lähdekoodit.

Viimeisenä päivänä tilanne näytti varsin kehnolta, mutta loppua kohden vauhti yltyi, ja lahjoitus joka rikkoi miljoonan dollarin rajan, oli suuruudeltaan 3333,33 $. Aikaakin jäi vielä noin tunti. Lopullinen summa oli miljoona ja kaksikymmentäkolmetuhatta dollaria kun aika viimein loppui. Rahat menivät yllättävän tasan, molempien hyväntekeväisyyksien saadessa aavistuksen enemmän kuin oman seitsemäsosansa.

Wolfire epäonnistui hieman tiedottamisessa, sillä lähdekoodisopimusta ei markkinoitu käytännössä ollenkaan. Siitä kerrottiin ainoastaan paketin mainosvideolla esiintyvässä paketin nettisivujen vanhemmassa versiossa, mikä aiheutti paljon epäilystä sopimuksen olemassaolosta. Huhuttiin, että kehittäjät olisivat myöntäneet irkissä sopimuksen olemassaolon, mutta nämä välttelivät kysymystä, mikä lähinnä pahensi tilannetta. Vasta melko viime hetkillä eräs kehittäjä totesi, että vaikka paketti ei aivan miljoonaa saisikaan, se ei todennäköisesti estäisi koodin avausta.

Samainen kehittäjä valaisi jälkeenpäin asiaa pahoitellen. Hän oli todennut tiimilleen, että paketti tuskin saa kasaan läheskään miljoonaa. Niinpä he poistivat sekä sivustolta, että videon lopusta maininnan sopimuksesta, mutta videolle jätettiin kuitenkin edellämainittu kohtaus. Sopimusta oli kuitenkin jo mainostettu, joten Wolfire-tiimi valmisteli koodin avausta vielä viime hetkillä, kun alkoi näyttää, että he voivat joutua lunastamaan lupauksensa.

Jälkeenpäin todettiin, että mikäli lähdekoodin avaamista olisi mainostettu kunnolla, paketti todennäköisesti olisi kerännyt miljoonan paljon aiemmin. Koodi kuitenkin avattiin ja yllättäen myös Aquaria-pelin lähdekoodi sisältyi kauppaan. Yhteisö teki useita parannuksia ensimmäiseen avattuun peliin jo ”nollapäivänä”. Koska väki ei tiennyt lähdekoodin avaamisesta, ja menestyksen juhlistamiseksi, tarjousta päätettiin jatkaa vielä neljällä päivällä. Tällä hetkellä rahaa on kerätty yhteensä noin 1,2 miljoonaa dollaria, ja aikaa on jäljellä vielä yli kaksi päivää.

Paketin saama mediahuomio on hieman kyseenalaista. Wolfire kertoi varsin tarkkoja tilastoja paketista, ja useat sivustot kiinnittivät paljon huomiota siihen, että Wolfire kertoi ”piratismiprosentin” olevan 25% luokkaa. Kuinka kamalia ihmisiä nuo piraatit ovat, kun eivät kehtaa dollarin sadasosaa maksaa kuudesta pelistä! Edomen kanta asiaan on ”Varastetun tavaran ihanaa, koskematonta tuoksua ei näemmä voita mikään.”

Se, mitä nämä artikkelit eivät huomioi ollenkaan, on Wolfiren kanta asiaan. Mitä Wolfire aikookaan tehdä ehkäistäkseen piratismia? ”Emme juuri mitään… Jatkamme loistavien pelien tekemistä, annamme hyvää asiakaspalvelua ja pidämme hauskaa, se todellakin näyttää toimivan!”

Wolfiren Jeff jatkaa kopiosuojauksesta: ”Kun harkitaan minkäänlaista kopiosuojausta, täytyy kysyä itseltään: ’Kuinka monen maksavan asiakkaan elämää on oikein hankaloittaa piratismin vähentämiseksi?’ Vastauksen pitäisi olla, ettei ensimmäisenkään.” He kuitenkin toteavat lopuksi, että ”jos aiotte kopioida pelit maksamatta, olkaa hyvät ja käyttäkää BitTorrenttia, ettette kuluttaisi kaistaamme. Lisäksi, vaikka lataattekin pelejämme maksutta, pyydämme teitä kertomaan ystävillenne paketista. Kertokaa siitä Facebookissa tai Twitterissä, tai mainitkaa siitä edes jollekulle kun juttelette. Se ainakin onnistuu ilman luottokorttia.” Myöskään Piraattipuolueen mielestä ”tiedostonjakamista ei tule rajoittaa, eikä siitä pidä rangaista…”

Minun kantani DRM-suojaukseen on sama kuin Wolfirellä. Mikäli suojauksesta on käyttäjälle minkäännäköistä haittaa, on itse suojaus haitallinen. Wolfire ei todellakaan kärsi piratismista. Myöskään tämä pelipaketti ei ole epäonnistunut; ei olisi, vaikka piratismiluvut olisivat paljon suuremmatkin. Merkityksellistä onkin, että rahaa tuli paljon enemmän kuin mitä kehittäjät saattoivat uskoa, eikä suinkaan se, että muutama ilkeä piraatti on saanut jotain maksamatta siitä. Humble Indie Bundle oli menestys, katsoo sitä millä tahansa järkevällä mittarilla hyvänsä.

Kysyisinkin, olisiko se puuttuva 25% ostanut kopiosuojatun paketin? Epäilen vahvasti, sillä yksi paketin kiinnostavimmista piirteistä oli juuri DRM:n puute. Sen lisäksi, että DRM olisi epäilemättä ajanut muita ostajia pois, se olisi heikentänyt kaikkien ostajien kokemusta. Keskustelupalstoilla mainitaan ostajia motivoivien tekijöiden olleen kopiosuojaamattomuus, tuki Linuxille ja OS X:lle ja lähdekoodin avaaminen, joskaan viimeisestä ei juuri kukaan tiennyt etukäteen. Kehtaan näin ollen väittää, että DRM olisi helposti estänyt paketin menestyksen.

Wolfire on tunnettu DRM-vastaisesta kannastaan ja pitää kopiosuojausta haitallisena ja turhana.