Avoimen yhteiskunnan puolustus

Tämän tekstin kirjoittaminen on odotuttanut itseään pitkään. Hannu Oskalan kirjoitus Vihreiden tekijänoikeuslinjauksista sai tarttumaan aiheeseen.

En minä liittynyt Vihreään liittoon puolustaakseni tekijänoikeuksia tai jonkin muun kapean eturyhmäni asiaa. Minä liityin Vihreään liittoon pelastaakseni maailman. Ainoana poliittisena puolueena Suomessa Vihreät ottaa vakavasti ilmastonmuutoksen ja muut ihmisen aiheuttamat ympäristöuhat. Vihreiden tärkein eturyhmä ovat vielä syntymättömät sukupolvet. Toivon tämän Vihreän liiton poliittisen ytimen olevan myös piraattihenkisempien vihreiden syy kuulua juuri tähän puolueeseen.

Tekijänoikeuksien on oltava Vihreille “omantunnonkysymys”, jonka kohdalla meidän on kyettävä olemaan sovussa eri mieltä. Myös tekijänoikeuslinjaustemme on heijasteltava tätä todellisuutta. Olisi todella surullista, jos puolue linjaisi tässä kysymyksessä niin radikaalisti, että menettäisimme kulttuurin tekijät joukostamme.

Minä lähdin politiikkaan pelastaakseni Suomen avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan. Ilman sitä meillä tuskin on mahdollisuuksia hyvinvoivaan tulevaisuuteen ja ympäristöön. Niin epätäydellinen kuin avoin demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä onkin, parempaa ei tässä maailmassa ole.

Historia tuntee monia tapauksia, joissa demokratia on sortunut mielivaltaan ja diktatuuriin – katastrofaalisin seurauksin. Avoin demokraattinen yhteiskunta on yhteiskuntajärjestelmänä osoittanut olevansa varsin kestävä kriiseissä, kunhan perusedellytykset täyttyvät. Näitä ovat vapaat vaalit, avoin kansalaiskeskustelu ja sananvapaus, yksityisyydensuoja, vallan kolmijako, kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ja suoja valtaapitävien mielivallalta.

Kuluneen vuosikymmenen aikana näitä demokraattisen yhteiskunnan kantavia voimia on rapautettu isku iskulta. Alla esimerkkejä.

Vaalijärjestelmämme on aikanaan laadittu sillä ymmärryksellä, että väärinkäytökset ovat mahdollisia. Siksi jokaisessa vaalipaikassa on vaaleja järjestämässä ja valvomassa useamman puolueen edustajia. Näin yksi puolue ei kykene harjoittamaan laajamittaista vaalivilppiä. Tämä hyvin yli sata vuotta toiminut järjestelmä haluttiin korvata järjestelmällä, jossa ei näin tietoturva-asiantuntijan näkökulmasta ole minkäänlaisia suojauksia vilppiä vastaan. Järjestelmän käyttöönotto antaisi häikäilemättömälle ja osaavalle toimijalle erinomaiset mahdollisuudet varastaa vaalit.

Vuonna 2005 Suomen eduskunta päätti Lex Karpela -nimisestä laista. Tämä laki kielsi organisoidun keskustelu tietynlaisten ohjelmistojen kirjoittamisesta. Hiukan myöhemmin Suomen valtio otti käyttöön sensuurilain, joka määrää poliisin ylläpitämään salaista sensuurilistaa. Juuri par’aikaa eduskunnan käsittelyssä on laki, joka vaatisi käytännössä lähes kaikilta Internetiin laitettavilta videoilta ennakkotarkastusta – poliittiset kannanotot mukaan lukien. Nämä lait – samoin kuin joukko muita – ovat vaarallinen ennakkotapaus siitä, että yhteiskunta sallii poliittisen keskustelun sensuroimisen. Näitä lakeja on tarvittaessa helppo laajentaa siten, että sananvapautta tukahdutetaan laajemminkin.

Lex Nokia antaa yhteisötilaajille, eli yrityksille, yliopistoille, kouluille, asuntoyhtiöille ja teleoperaattoreille oikeuden seurata ja tallentaa sitä keiden kanssa ihmiset viestivät. Nyt meneillään olevan lakiehdotuksen puitteissa Lex Nokiaa laajennetaan siten, että tekijänoikeuden haltijat voivat käskeä teleoperaattoreita lähettämään varoituksia niille asiakkaille, joiden verkossa väitetään välitettävän tekijänoikeuden alaista materiaalia. Lisäksi poliisille kuuluvia tehtäviä ulkoistetaan yksityisille yrityksille, joille annetaan enemmän valtuuksia kuin olemme valmiit antamaan poliisille. Tekijänoikeusjärjestöt ovat jo vaatineet, että heille annettuja valtuuksia tulee laajentaa vielä entisestään. Nuorena miehenä kuvittelin, että kyberpunkin kuva tulevaisuuden yhteiskunnista on dystopia. Nykyään ymmärrän sen olleen realismia.

Kulunut vuosikymmen on tuonut muassaan myös tavan, jossa lakeja ei säädetä sillä ajatuksella, että laki olisi kaikille sama. Sen sijaan esimerkiksi tekijänoikeusasioissa lakeja säädetään ja tulkitaan ajatuksella, että on oikein tuhota muutaman valitun ihmisen elämä, jotta saadaan aikaan riittävä pelotevaikutus muun kansan keskuudessa. Tämä johtaa valikoivaan oikeuskäytäntöön, jota voidaan hyödyntää toisinajattelijoiden vaientamiseen.

Tietoturva-asiantuntijan työ on osittain sitä, että pyrkii miettimään mitä kaikkea on mahdollista saada aikaan, jos käyttää kaikki järjestelmän sisältämät aukot hyväkseen. Yllä annettu kehitys, joka etenee edelleen, voisi antaa hyökkääjälle mahdollisuuden varastaa vaalit jäämättä kiinni (jos sähköinen äänestys otetaan käyttöön), ottaa käyttöön laajamittainen sensuuri- ja kansalaisten valvontajärjestelmä puhtaasti hallinnollisena toimenpiteenä. Olen aidosti huolissani siitä, kestääkö yhteiskuntamme edessä olevia kriisejä, joista yksi suurista on Hannu Oskalankin mainitsema ilmaston lämpeneminen.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen ehdokkaana eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä

Hyvitysmaksu, Pekka Rislakki ja Effi

Pekka Rislakki, Kopioston toimitusjohtaja, kirjoittaa Lyhdyssä Effistä ja Ville Oksasesta. Toimitusjohtaja Rislakki esittää seuraavan väittämän. Jos kuvittelitte, että vastakkainasettelun aika kuluttajien ja tekijänoikeusteollisuuden välillä on ohi, niin lukekaapa miehen artikkeli.

Sitä paitsi kuluttajien pitäisi lobata hyvitysmaksun puolesta eikä vastaan, sillä maksu on varsin pieni hinta siitä, että yksityinen kopiointi on sallittua.

Esimerkiksi DVD:n hinnasta yli 70% on yksityisen kopioinnin hyvitysmaksua. Jokainen voi itse miettiä, onko 70% tuotteen hinnasta pieni hinta? Tallennuslaitteet halpenevat vuosi vuodelta, joten ero muuttuu vain räikeämmäksi.

Kuluttajajärjestöä edustavaa Oksasta syytetään kierretyin sanakääntein väärennöksistä:

En tiedä mihin helvettiin itse joudun dantelaisessa maailmassa, en kuitenkaan väärentäjien kerrokseen. Toivoisin kuitenkin että nämä valheensa totuuden kaapuun peittävät ajatusten ja tietojen väärentäjät kertoisivat rehellisesti tavoittelevansa maailmaa, jossa tekniikka rulettaa ja kulttuuriarvot ovat vain humanistien lällyilyä – ja jossa heidän suosimansa tekniikkayritykset korjaisivat isomman potin. Katsotaan sitten rehellisessä pelissä, kenen toivo heitetään pois.

Ja voisivat he vielä lisäksi pukeutua nahkarotsiin, jossa lukee selässä N.B.C.K. – Natural Born Culture Killers.

Oliko tämä nyt sitä aikuista keskustelua, jossa keskustellaan asiasta vai pikkumaista kiukuttelua, kun joku kehtaa olla eri mieltä? Kirjoitusta ja sen sävyä voi verrata vaikkapa Effin alun perin julkaisemaan kirjoitukseen suunnitellusta kiristyskirjelaista.

Haluatko sinä, että Pekka Rislakin kaltaiset ihmiset pääsevät sanelemaan lainsäädäntömme tekijänoikeuksista? Muista vaikuttaa. Muista äänestää.

Kirjoittaja on Piraattipuolueen eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä.

Äänikynnys ja demokratia

Suomeen on suunniteltu 3% äänikynnystä. Helsingin sanomien uutinen kannusti ottamaan kantaa asiaan. Pienpuolueet mukaanlukien Piraattipuolue on ottanut voimakkaan vastustavan kannan äänikynnykselle. Yleensä syyksi esitetään se, että äänikynnys sementoi eduskunnan olemassaolevien puolueiden reviiriksi, sillä uusien puolueiden on hyvin vaikeaa kerätä kerralla noin suurta äänisaalista. Tämä johtaa siihen, että perustuslaissa taattu yhtäläinen äänioikeus voi jäädä toteutumatta. Nykyinen vaalijärjestelmäkin on hankala tässä suhteessa, sillä pienissä vaalipiireissä on pienpuolueen kannattajan ääni on käytännössä merkityksetön. Ei siis mikään ihme, että pienissä vaalipiireissä äänestetään harvemmin pienpuolueita.

Äänikynnystä puolletaan yleensä sillä selityksellä, että liian pieni äänikynnys johtaa eduskunnan pirstoutumiseen pienpuolueisiin.

Sen sijaan en ole nähnyt käsiteltävän sitä vastakkaista ongelmaa, joka tuli nyt vastaan Ruotsissa. Yhtäkkiä Ruotsidemokraatit nousevat äänikynnyksen yli ja saanevat 20 paikkaa parlamentista, eli runsaat 5% kaikista paikoista. Tämä on jo merkittävän kokoinen blokki valtiopäivillä – puolueella, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta parlamentaarisesta työskentelystä.

Ilman keinotekoista äänikynnystä, Ruotsidemokraateilla olisi jo tähän mennessä ollut kansanedustajia jo vuodesta 2002 alkaen (jolloin puolue sai 1,4% äänistä). Tuolla äänisaaliilla puolueella olisi saanut muutaman kansanedustajan ja vuonna 2006 joitakin lisää. Tämä olisi johtanut siihen, että ruotsalaiset puolueet olisivat joutuneet elämään Ruotsidemokraattien kanssa jo lähes 10 vuotta sen sijaan, että kuvittelivat ongelman olevan maton alle lakaistu. Ruotsidemokraatit taasen ovat kokemattomia parlamentaarisessa työskentelyssä, mikä aiheuttaisi ongelmia riippumatta siitä, mitä puolue ajaa. Politiikassa on paljon konkreettista opiskeltavaa, joka liittyy siihen, miten asioita tehdään.

Korkea äänikynnys johtaa siihen, että eduskuntaan on vaikeampaa päästä. Se tarkoittaa samanaikaisesti sitä, että lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä sementoidaan eduskunta nykyisten puolueiden toimintakentäksi. Pitkällä aikavälillä, mikäli olemassaolevat puolueet eivät kykene vastaamaan ajan haasteihin, se kärjistää yhteiskunnallista vastakkainasettelua ja tuo parlamenttiin kerralla suurehkon blokin, jolla ei välttämättä ole mitään käsitystä parlamentaarisista työskentelytavoista.

Lopuksi vielä disclaimer: tätä kirjoitusta ei tule pitää kannanottona Ruotsidemokraattien tai näiden ajaman agendan puolesta. Kansallismielinen autoritäärinen konservatismi on mielestäni vastakohta sille kansalaisoikeuksiin pohjaavalle yhteiskunnalle, jota Piraattipuolue ajaa.

Demokratia 2.0 (Osa 1.) Taustaa

Hahmottelua demokraattisen päätöksenteon ja hallinnon avoimuudesta.

Demokraattisen päätöksenteon avoimuutta on kuulutettu oikeastaan koko elämäni ajan. Kukaan ei tunnu oikein tietävän mitä se täsmälleen ottaen tarkoittaa, joten sitä on mukavaa vaatia. Valitettavasti tämän myötä siitä on tullut korulause, joka lisätään kun halutaan suosia kaikkea hyvää tekemättä mitään konkreettista. Avoimuus voi olla paljon enemmän. Tämän artikkelisarjan on tarkoitus hahmotella se, mitä avoin demokratia voisi parhaimmillaan olla näin Internet-aikakautena.

Hahmottelemani muutokset olisivat merkittävä muutos siihen, miten edustuksellista demokratiaa on länsimaissa harjoitettu. Lukijan on kuitenkin tärkeää huomata, että nämä ovat hahmotelmia. En väitä ajatelleeni kaikkea loppuun asti ja toivonkin aktiivista keskustelua siitä, ovatko esittämäni tavoitteet ongelmallisia tai jättävätkö ne jotain tärkeää huomiotta.

Ajatukseni pohjautuvat seuraavaan havaintoon. Internet on tuonut ennennäkemättömät mahdollisuudet suurelle joukolle ihmisiä tehdä yhteistyötä keskenään. Wikipedia, Internetissä oleva tietosanakirja, jota kuka tahansa saa muokata, on erinomainen esimerkki tästä. Samoin se, että joukossa mielenosoituksia, joissa olen viime vuosina ollut (esimerkkeinä Lex Karpela ja Lex Nokia) mielenosoittajat ovat tunteneet lakiesityksen paremmin kuin kansanedustajat, jotka ovat tulleet siitä puhumaan.

Demokratia 2.0 tarkoittaa sitä, että virkamiesten tekemä lain valmistelu tapahtuu julkisesti verkossa siten, että ensi metreiltä asti lakihankkeita pääsee kuka tahansa kommentoimaan.

Demokraattisen päätöksenteon ja hallinnon avoimuus tarkoittaa tekstissäni ensisijaisesti kahta asiaa. Ensinnäkin virkamiesten tekemä päätöksenteon valmistelu ja kaikki siihen liittyvä mielipiteiden kerääminen ja lobbaaminen tapahtuvat julkisesti Internetissä siten, että ensi metreiltä asti kaikki pääsevät vaikuttamaan. Erityisesti tämä koskee virkamiesten tekemää lainvalmistelutyötä, mutta myös kunnissa virkamiesten tekemää kunnallista päätöksenteko koskevaa valmistelutyötä. Ajan myötä löytyy varmasti paljon muitakin asioita, jotka voidaan tehdä suoraan verkossa. Toisekseen poliittisten puolueiden ja poliittista vaikuttamista harjoittavien organisaatioiden rahoitus on julkista erityisesti yritysten ja muiden organisaatioiden antaman rahoituksen osalta.

Muutos on merkittävä ja odotettavissa oleva muutosvastarinta on myöskin merkittävää. Oletan, että osa virkamiehistä tulee vastustamaan muutoksia joko siksi, että he joutuisivat muuttamaan totuttuja työtapojaan, tai siksi että menettäisivät osan siitä vallasta, jota nykyään pääsevät käyttämään. Perinteiset puolueet saattavat myöskin vastustaa tällaista paljolti samoista syistä. Toivottavasti olen väärässä.

Kannattajakorttikampanja

Kannattajakorttipäivät 23.1. – 25.1. 

Kannattajakortteja kerätään vielä. Sinäkin voit auttaa! Tule mukaan luomaan valtakunnalliset kannattajakorttipäivät kahden viikon kuluttua, 23.1-25.1. ja järjestä kannattajakorttikeräys omalla paikkakunnallasi. Haastan sinut mukaan.

Haasteena on seuraava: Valitse paikka, jossa ihmisiä kulkee ja aika yllämainittuna viikonloppuna. Ilmoita siitä wikin korttikampanjasivulla ja mene paikalle ainakin muutamaksi tunniksi keräämään allekirjoituksia ohikulkijoilta. Ota kaverisi mukaan, joukossa tekeminen on paljon hauskempaa. Raportoi tuloksistasi korttikampanjan wikiin heti tapahtumasi jälkeen. Lisätietoa kannattajakorttien keräämisestä löytyy täältä.

Nyt on erinomainen näytön paikka. Tapahtuma on viikon ennen Piraattipuolueen ylimääräistä kokousta. Näytetään toisillemme, että kykenemme tarttumaan haasteeseen ja voittamaan sen. Jokaisesta kerätystä allekirjoituksesta on hyötyä. Uskon, että kykenemme keräämään viikonlopun aikana ainakin tuhat kannattajakorttia. Mutta se onnistuu vain teidän kaikkien avulla.

Piraattipuolue tarvitsee sinua! Jokainen käsipari tarvitaan. Palkkiona hyvä mieli.

Vinkkinä kerääjille: mukaan kannattaa ottaa joku noin A4-kokoinen kova alusta ja runsaasti kyniä, jotta ohikulkijoilla on alusta, jota vasten kortin täyttää.