Piraattipuolue on kaikkein avoimin puolue

Jos haluat politiikkaan avoimuutta, Piraattipuolue on ainoa varma vaihtoehto. Moni puolue puhuu avoimuuden puolesta, mutta piraatit ovat vakuuttavimpia ainakin kolmesta konkreettisesta syystä:

1.) Piraattipuolueen ehdokkaat ovat täyttäneet ahkerimmin vaalirahoitusilmoituksen ennakkoon. Kaikista ehdokkaista 93% täytti ilmoituksen ennen ennakkoäänestyksen alkamista. Tämä prosenttilukema on aivan omassa luokassaan; muut puolueet eivät pääse lähellekään. Esimerkiksi Tampereella kaikki piraattiehdokkaat ovat ilmoittaneet vaalirahoituksensa.

2.) Piraattipuolue julkisti ensimmäisenä vaalirahoituksensa ennakkoon ja ainoastaan vihreät on piraattien lisäksi toiminut samoin. Tämä jos mikä osoittaa, että oikeasti pidämme avoimuutta oleellisena asiana emmekä puhu siitä vain lämpimiksemme.

3.) Piraattipuolueen ehdokkaat ovat vastanneet aktiivisimmin Ylen vaalikoneeseen (91%) ja muutenkin täyttäneet vaalikoneita esimerkillisesti. Tämä on tärkeää avoimuutta: meille politiikka on konkreettisia linjauksia ja valintoja, ei vain kivalta näyttäviä vaalimainoksia.

Toki piraatit tuntevat myös niitä teknisiä ratkaisuja joita tarvitaan päätöksenteon parantamiseksi, ja tulemme esimerkiksi tuomaan yhä enemmän julkiseen keskusteluun palautevirta-järjestelmää, joka on edistyksellinen työkalu uudistaa vallitsevaa järjestelmää yhdistämällä suoran demokratian ja parlamentarismin vahvat puolet.

Oleellisinta kuitenkin minusta on se, että me piraatit näytämme esimerkkiä ja osoitamme vahvasti, että teot vastaavat sanoja. Oman toiminnan avoimuus on välttämätön lähtökohta, jotta voidaan avata kaikkien yhteistä kunnallista päätöksentekoa.

Kunnallisvaalit tulevat – oletko valmis?

Havahduin juuri siihen tosiasiaan, että kunnallisvaalit ovat jo kulman takana. Viisi kuukautta ei ole pitkä aika, mutta se riittää kyllä. Nyt on joka tapauksessa aika lähteä liikkeelle.

Kampanjat vaativat aikaa kypsyä. Täytyy löytää oikeat asiat vaaliteemoiksi ja oikeat ihmiset vaalityön tueksi. Paikallinen yhteistyö on olennaista, minkä vuoksi ehdokkaiden ja tukiryhmien tulee kokoontua aktiivisesti voidakseen toimia tehokkaasti.

Nämä vaalit ovat hyvin tärkeät Piraattipuolueelle, sillä on varsin todennäköistä että usealla paikkakunnalla päästään läpi, ja tämä pohjustaa menestystä seuraavissa eduskunta- ja eurovaaleissa. Toimiminen kunnallispolitiikassa antaa arvokasta kokemusta sekä rakentaa luottamusta puolueeseen.

Kyse ei tietenkään ole pelkästä ponnahduslaudasta, vaan Piraatteja tarvitaan ehdottomasti myös kunnallispolitiikkaan. Hallinnon avoimuus ja suora demokratia ovat kuntien toiminnan kannalta olennaisia teemoja. Järkevillä tietoyhteiskuntaratkaisuilla voi säästää merkittäviä summia sekä parantaa kunnallisia palveluita.

Jos olet jo ilmoittautunut ehdolle, ala rakentaa kampanjaasi. Pidä yhteyttä muihin paikallisiin piraatteihin; koordinoikaa yhdessä vaalityötä.

Jos haluat ehdokkaaksi, ilmoittaudu täyttämällä lomake.

Mikäli harkitset ehdokkuutta, keskustele esimerkiksi paikallisjärjestön edustajan kanssa. Ota yhteyttä piraatteihin ja kysele heidän kannoistaan sekä ideoistaan. Mikäli piraattien teemat kolahtavat, listalla on varmasti tilaa.

Jos haluat auttaa vaalityössä olematta itse ehdokkaana, osallistu paikallisjärjestön toimintaan ja tutustu ehdokkaisiin. Konkreettista tekemistä on varsinkin vaalien viimeisinä viikkoina, mutta ehdokkaiden kannalta on tärkeä saada tukiryhmä kasaan ajoissa. Vaalimateriaalin valmistamisessa ja levittämisessä ylimääräiset käsiparit merkitsevät paljon.

Lahjoitukset ovat olennainen tekijä Puolueen kunnallisvaalimenestyksessä. Esimerkiksi pelkästään vaalijulisteisiin on arvioitu kuluvan 9 000 euroa sekä muuhun mainontaan ja esitteisiin 13 000 euroa. Siis tämän verran minimissään, jotta on mitään järkeä ylipäänsä lähteä vaaleihin. Jäsenmaksuista ja lahjoituksista saatavat tulot ovatkin välttämättömiä, jotta pystymme toteuttamaan asianmukaisen vaalikampanjan.; puoluetukiahan ei eduskunnan ulkopuolisille puolueille anneta. Puolueen rahankäytön täysi avoimuus takaa, etteivät lahjoitukset kulu turhuuksiin. Vaikka emme sinänsä mitenkään voi rahoituksen suuruudessa kilpailla eduskuntapuolueiden kanssa, väitän että Piraattipuolueen vaalieuro vaikuttaa suhteellisesti paljon enemmän kuin eduskuntapuolueen vaalieuro. (linkki lahjoitussivulle)

Siis ryhdytäänhän töihin, piraatit!

Joulukalenteri, 3: Uudistettu vaaliohjelma

Piraattipuolueen syyskokous pidettiin viime sunnuntaina Espoossa. Kokouksessa saatiin paljon aikaan: hyväksyttiin odotettu kannanotto isyysoikeuksien puolesta sekä päivitettiin oleellisia kohtia kevään 2011 eduskuntavaaliohjelmaan. Rakentavaa sekä tulevan kannalta hyvin tärkeää keskustelua käytiin patenttien hakuprosessista ja ylipäänsä Piraattipuolueen kannasta patentteihin. Keskustelun päätöksenä puolueaktiivien esittämä aloite patenttijärjestelmän keksinnöllisyysvaatimuksen parantamiseksi hyväksyttiin hieman rajatumpana versiona. Tavoite tuli siis mukaan vaaliohjelmaan.

Vaaliohjelman kaikki kohdat ovat toteutettavissa yhden vaalikauden aikana.

Muutokset vaaliohjelmaan olivat kokonaisuudessaan seuraavat:

1. Lisättiin uudeksi kohdaksi osion ”Patentit” alle tavoite patenttijärjestelmän keksinnöllisyysvaatimuksen parantamiseksi, patenttien haun nopeuttamiseksi sekä  triviaalien patenttien hyväksymisen estämiseksi.

  • Alkuperäinen ehdotus sisälsi konkreettisemman ajatuksen siitä, kuinka hakuprosessi tulisi avata niin, että itsestäänselvyyksiä ei voisi patentoida, koska selviäisi helpommin, voisiko aivan saman ratkaisun kehittää kuka tahansa muu alan toimija itsekin. Kokous katsoi parhaaksi jättää ratkaisun itse vaaliohjelman ulkopuolelle. Tähän oli syynä mm. se, ettei haluttu millään tavoin sulkea ovea radikaalimmalta patenttikriittisyydeltä, jota moni tahtoisi nähdä puolueen jo nyt ajavan. Aloitteen tekijöiden esittämää mallia voidaan pitää kuitenkin hyvänä keskustelunavauksena.

2. Poistettiin kohta 8 (”Internet on perusoikeus”).

  • Tämän kohdan oli tarkoitus varmistaa, ettei nettiyhteyksiä voitaisi katkaista tekijänoikeusrikkomuksen tai muun heppoisen rikkeen vuoksi. Kokous kuitenkin piti tätä tavoitetta varsin epäselvänä ja tarpeettomana, koska vaaliohjelma sisälsi jo muissa kohdissa keinot suojella tiedostonjakajia ja kansalaisia, jotka eivät syyllisty vakaviin rikoksiin, nettiyhteyden katkaisemiselta. Internet-yhteyttä ei oltu alunperinkään säätämässä varsinaiseksi perusoikeudeksi.

3. Lisättiin kohtaan 3 tavoite aloittaa suoja-aikojen asteittainen lyhentäminen vaalikauden aikana.

  • On jo pitkään ollut selvää, että pelkkä suoja-aikojen pidennysten vastustaminen ei ole vaaliohjelmassa riittävän voimakas vaatimus piraattipuolueen kannattajille. Kokous katsoi, että vaikka suoja-aikojen lyhentäminen onkin sinänsä raskas prosessi, vaatimus ryhtyä määrätietoisiin toimenpiteisiin vaalikauden aikana ei ole lainkaan epärealistinen. Tavoite antaa nyt selkeän viestiä, että puolue on tosissaan suoja-aikojen lyhentämisen suhteen.

4. Lisättiin uusi kohta osion ”Yksityisyys” alle: ”Telepakkokeinoja ei tule laajentaa.”

  • Telepakkokeinot liittyvät lähinnä salakuunteluun. Viime aikoina on ehdotettu poliisin valtuuksien laajentamista muun muassa niin, että pakkokeinojen turvin voitaisiin tutkia kansalaisten tietokoneen sisältöä etäältä. Kokous arvioi nykyiset telepakkokeinot täysin riittäviksi vakavan rikollisuuden torjumiseksi.

5. Lisättiin uusi kohta osion ”Sananvapaus” alle: ”Rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 momentin 2 kohtaa on muutettava siten, ettei se koske vapaaehtoista toimintaa.”

  • Sananvapaus on Piraattipuolueen keskeisiä arvoja, ja siksi sananvapautta rajoittavia lakipykäliä halutaan vähitellen kumota. Tämä kohta laillistaisi nk. ”väkivaltapornografian” valmistamisen ja levittämisen niissä tapauksissa, joissa selkeästi ketään ei ole altistettu väkivallalle vasten tahtoaan. Laki on johtanut viime vuosina ainakin yhteen tuomioon.

Nämä muutokset tekevät vaaliohjelmasta vieläkin terävämmän. Voisikin sanoa, että puolue on tehnyt kokonaisuudessaan periaatteellisen ratkaisun lähteä vaaleihin rohkealla ohjelmalla, jonka perusteella ei voi olla epäilystäkään puolueen ennakkoluulottomasta uudistushalusta. Uskon, että tämä auttaa puoluetta erottautumaan ’halpakopioista’  sekä innostamaan potentiaalisia kannattajia, jotka voivat näissä rohkeissa linjauksissa hahmottaa vision vapaasta ja avoimesta yhteiskunnasta. Tästä onkin lopulta kyse — Piraattipuolue ei tuo politiikkaan hienosäätöjä vaan ratkaisevan suunnanmuutoksen. Tämän voi vaaliohjelmasta selvästi nähdä.

Piraattipuolueen vaalisivustolta voi lukea vaaliohjelman kokonaisuudessaan.

Piraattipuolue mukana perustamassa kansainvälistä piraattien yhteistyöjärjestöä

Viikonloppuna 16.–17.4. piraatit ympäri maailman tapasivat Brysselissä tarkoituksenaan perustaa piraattipuolueille kansainvälinen yhteistyöelin. Islannin Eyjafjallajökull -tulivuoresta huolimatta konferenssiin osallistui edustajia 26 piraattipuolueesta. Osa piraateista otti osaa perustamiskokoukseen etänä IRC:n ja videolähetyksen avulla. Lentojen peruuntumisesta johtuen muun muassa Suomen edustajat (Piraattipuolueen varapuheenjohtaja Harri Kivistö ja Piraattinuorten varapuheenjohtaja Joonas Mäkinen) hoitivat äänestämisen netitse. Brysseliin päässeet piraatit kävivät myös Euroopan parlamentin esittelyssä, jota johti Piratpartietin meppi Christian Engström. Kokousviikonlopun päätteeksi 22 eri maiden piraattipuoluetta, Suomi mukaanlukien, allekirjoitti uuden järjestön säännöt. Suomen allekirjoitus annettiin sähköisesti. Piraattipuolueita on tällä hetkellä yli 40 maassa.

Piraattiliike on kansainvälinen, ja kansainvälistä organisaatiota on suunniteltu jo vuosia. PPI, Pirate Parties International, on ollut epävirallisesti olemassa jo ainakin vuodesta 2007, jolloin kokoontunut tiimi on järjestänyt kansainvälisiä tapaamisia sekä yhteistyötä lopullisena tavoitteena perustaa virallinen kattojärjestö, jolla olisi eri maiden puolueiden tuki. Tämä saatiin aikaan viikonlopun kokouksessa.

Perustetun PPI:n tehtävänä on edistää jäsenpuolueiden pääasiallisia tavoitteita, levittää piraattiaatetta ja vahvistaa siteitä eri maiden puolueiden välillä. Toimenkuvaan kuuluu muun muassa kommunikaatioyhteyksien ylläpitäminen ja parantaminen, perustettavien uusien piraattipuolueiden tukeminen sekä kansainvälisten kampanjoiden ja tapahtumien koordinointi. PPI:n tarkoitus ei ole millään muotoa vaikuttaa itsenäisten piraattipuolueiden politiikkaan tai toimintatapoihin.

Erilaisista toimintatapoihin liittyvistä erimielisyyksistä huolimatta lopulliset säädökset saivat laajan tuen. Olennaista hyväksytyissä säädöksissä on, että niiden pohjalta PPI tulee toimimaan demokraattisesti ja avoimesti. Sen toiminta ei rajoitu ainoastaan jäsenpuolueisiin, vaan tarkoitus on tarvittaessa tarjota tukea kaikille piraattipuolueille. Vaikka PPI:iin voi varsinaiseksi jäseneksi periaatteessa liittyä useampi piraattipuolue samasta maasta, jokaisella valtiolla on antaa äänestyksissä ainoastaan yksi ääni.

Kansainvälisen järjestön hallitukseen oli ehdolla niin tohtoreita, yrittäjiä kuin opiskelijoitakin. Puheenjohtajiksi valittiin luxemburgilainen Jerry Weyer (lakitieteen opiskelija) sekä Gregory Engels Saksasta (yrittäjä). Muut hallituksen jäsenet tulevat Ruotsista, Tsekistä, Saksasta sekä Serbiasta: Nicolas Sahlquist, Joachim Mönch (tekniikan tohtori), Bogomil Shopov (ICT-asiantuntija), Jakub Michálek (lakitieteen opiskelija) ja Aleksander Blagojevic (urheiluvalmentaja).

Satunnaista satoa Tampere Kuplii -tapahtumasta

Harri Kivistö - Kuva: Santtu PajukantaViime viikolla Tampere Kupli 6713 kävijän ja usean sarjakuva-alan ammattilaisen, asiantuntijan sekä kaupallisen toimijan voimin. Minulla oli kunnia osallistua tapahtumassa kahteen keskustelupaneeliin, joista molemmat olivat varsin avartavia ja hauskojakin – toivottavasti yleisö sai hyvän kuvan puolueesta, vaikka tunnenkin välillä olevani tuuliajolla sarjakuvakulttuurin mittaamattomilla merillä.

Perjantaina Tampereen yliopiston Taloustieteiden laitos järjesti Tampere Kuplii Goes Academic -seminaarin, jossa paneelikeskustelu käsitteli tekijänoikeuksia. Oma alustukseni käsitteli tekijänoikeuslainsäädännössä olevia ongelmakohtia lähinnä kuluttajan ja käyttäjän näkökulmasta. Varatuomari ja KTT Juha Salosen alustus käsitteli tekijänoikeussopimuksia ja oikeuksien luovuttamista sopimusoikeuden näkökulmasta. Alustusten jälkeen keskustelupaneeliin liittyivät sarjakuva-alan tekijäpuolelta Timo Kokkila ja Jyrki Vainio.

Pyrin keskittymään Suomeen ja taidemuodoista sarjakuvaan, mutta se osoittautui varsin hankalaksi. Ensinnäkin Suomen sarjakuvamarkkinat ovat pienet ja sen vuoksi käytännön esimerkkejä tekijänoikeuslain vaikutuksesta kulutukseen ja erilaisiin tapoihin käyttää sisältöä (jakaminen ja uusiokäyttö mukaan lukien) on kovin niukasti; onnistuin itse löytämään niitä sitäkin vähemmän. Suomen kulttuurimarkkinoiden rajallisuus korostuu erityisesti sarjakuvataiteessa. Vain kourallinen päivälehdissä ilmestyvien sarjakuvan tekijöitä ansaitsee toimeentulonsa työllään. Hyvänä ilmentymänä alan marginaalisuudesta pidettiin paneelissa sitä, että suomalaisten sarjakuvataiteilijoiden töitä on joko erittäin niukasti tai ei ollenkaan saatavana ’laittomasta lähteestä’ vertaisverkoista.

Paneeli pohti myös yleisemmältä pohjalta mahdollista laajakaistaveroa, jota on väläytelty mahdollisena ratkaisuna luvattoman jakamisen muodostamiin ongelmiin. Piraattipuolue on lähtökohtaisesti ottanut kriittisen kannan ehdotukseen, kuten myös kasettimaksuihin yleensä. Ensinnäkään ei ole näyttöä siitä, että yleisö syöttäisi vähemmän rajaa kulttuuriteollisuuteen laittoman jakamisen vuoksi, vaan pikemminkin tutkimusten mukaan laitonta jakamista harjoittavat kuluttavat kategorisesti enemmän kulttuurihyödykkeisiin kuin muut; tässä mielessä laajakaistavero olisi tarpeeton ja saattaisi ainoastaan rampauttaa tietoyhteiskuntaa sosiaalisessa mielessä. Toiseksi veron olemassaolo todennäköisesti vähentäisi teoskappaleiden ostoa sekä fanien halua tukea mieliartistejaan. Kolmanneksi tällaisilla institutionaalisilla maksuilla on tapana vain kasvaa; kun maksun motivaationa ovat mediateollisuuden esittämät hurjat ja lievästi sanottuna epärealistiset lukemat menetetyistä tuloista, ei ole mitään syytä olettaa maksun suuruuden riippuvan mistään muista tuloksista.

Laajakaistamaksun vastustaminen ei kuitenkaan ole puolueelle siinä mielessä periaatteellista, etteikö sitä ratkaisua voisi harkita muun lainsäädännön muuttuessa. Mahdollisimman järkevästi toteutettuna ja kaikista kysymyksistä huolimatta se voisi olla kompromissina paljon parempi vaihtoehto kuin tämänhetkinen tekijänoikeuslaki (saati kaavailut lainsäädännön kiristämiseksi), joka paitsi kriminalisoi täysin tiedostonjakamisen, kahlitsee myös teosten uusiokäyttöä aivan liian tarkasti. Voi tosiaankin olla, että poliittista tahtoa vapaan tietoyhteiskunnan kehittämiseen ei saada kokoon ilman moisia myönnytyksiä.

Nämä olivat vain yksittäisiä keskustelunjuonteita ja todellisuudessa varsin vähäisiä osia koko keskustelusta. Paljon kiehtovaa keskustelua oli varsinkin tekijöiden asemasta sopimuksia luotaessa sekä erilaisista uusiokäytön esimerkeistä ja niiden arvottamisesta.

Sunnuntain ”piraattipaneelissa” (”käsi poikki varkailta”) keskustelu pyöri lähinnä tuoteväärennösten ympärillä. Piraattipuolue on alusta pitäen suhtautunut kielteisesti kaupalliseen piratismiin, varsinkin fyysisiin tuoteväärennöksiin jotka eivät usein riko pelkästään tekijänoikeuksia vaan myös tavaramerkkisuojaa. Pohjimmiltaan tuoteväärennökset ovat valheellisia – kappaleiden laatu saattaa olla hyvinkin vaihtelevaa ja esimerkiksi väärennetyt figuurit saattavat sisältää aineita joita EU luokittelee myrkyiksi. Lisäksi on todennäköisempää että juuri väärennösten tuotannossa meille oletusarvoisia eettisiä standardeja ei ole toteutettu kunnolla tai lainkaan.

Tuoteväärennösten kitkemisessä on monia käytännön ongelmia. Keskustelussa tuli ilmi, että toisinaan oikeudenomistajat eivät juuri välitä asiasta (varsinkaan kun kyse on pienistä markkinoista Suomessa) jolloin paikallisten jälleenmyyjien on mahdotonta puuttua asiaan. Yhtenä ongelmana on fanien informoiminen. Vaikka valistus voi vaikuttaa auttavasti, se voi helposti kääntyä itseään vastaan, kuten on laajalti käynyt nettipiratismia vastaan käytetyn propagandan suhteen. Moralisoiva ja usein selvästi todellisuudenvastainen (hurjimmasta päästä väitteet että vertaisverkoista lataava tukee ihmiskauppaa) kampanjointi on saanut monet suhtautumaan kaikkeen tekijänoikeusjärjestöiltä tulevaan viestintään epäuskoisesti ja jopa vihamielisesti, mikä on sinänsä valitettavaa.

Olennainen askel kaupallisen piratismin kitkemisessä olisi onnistua kaikessa toiminnassa erottamaan se täysin luvattomasta tiedostonjakamisesta. Ne, jotka eivät lainkaan hyväksy ajatusta nettijakelun laillistamisesta, voisivat kuitenkin myöntää että tätä ilmiötä vastaan taisteleminen on kuitenkin yhteiskunnan kannalta toisarvoista kaupallisen piratismin rinnalla. Toisaalta ei pidä myöskään täysin jättää huomiotta sitä että kaupallinen piratismi saattaa useissa tapauksissa olla jopa hyödyllistä oikeuksien omistajille.

Tietoyhteiskuntaministeri Piraattipuolueesta

Miksi liikenne ja viestintä ovat yhden ministeriön vastuualuetta? Tälle epäsuhtaiselle avioliitolle ei liene historiallisen postinpalvelun lisäksi muuta selitystä kuin asioiden (nyt tiedon) siirtäminen paikasta toiseen.  Moni tietoyhteiskuntamme ongelmista saattaakin johtua siitä että viestintäverkkoa on kehitetty liikenneverkon infrastruktuurin logiikalla. Itse asiassa vaikuttaa pitkälti siltä, että tämän päivän viestintäpolitiikka on pitkälti vain ympätty liikenneministeriön jatkeeksi. Vaikka porvarihallitus onkin siis osittain varsin kiitettävästi pyrkinyt edistämään laajakaistojen leviämistä sekä mahdollistamaan järkevää kilpailua alalla, sen tietoyhteiskuntastrategia on suurelta osin epäonnistunut.

Liikenneverkon ylläpito ei ole perinteisesti edellyttänyt katsausta kansalaisoikeuksien periaatteisiin. Kaikki saavat ajaa mistä mihin haluavat kunhan noudattavat liikennesääntöjä – hankalia ristiriitoja ei aiheudu. Sen sijaan tietoliikenne tuo mukanaan aivan uudenlaisia ongelmia, joihin, joskus ymmärrettävästi, ei ole varauduttu. Esimerkiksi terveydenhuollon käyttöön on otettu täysin yhteensopimattomia järjestelmiä, minkä vuoksi potilaan tietojen siirtäminen osastojen välillä on erityisen työlästä. Liikenteessä tämä olisi vähän kuin jos joutuisit kunnan rajat ylittäessäsi vaihtamaan uuteen autoon. Tällaisia ongelmia olisi ollut hankala täysin välttää ilman kristallipalloa, mutta miksi ihmeessä niitä ei ole heti ryhdytty korjaamaan?

Joihinkin ongelmiin on ajauduttu, koska on vähätelty kriittistä kansalaisoikeusnäkökulmaa. Näitä on paljon vaikeampi sovitella. Esimerkkeinä ovat toimimaton ja sananvapautta pariin otteeseen selkeästi rajoittanut verkkosensuurijärjestelmä, sähköisen äänestyksen farssi, sekä viestintäministeriön miltei täydellinen vaikeneminen Ruotsin urkintalaista.

Viestintäministeri Suvi Lindén vakuuttelee Nykypäivän haastattelussa Suomen tietoyhteiskuntakehityksen olevan oikeilla raiteillaan. Tälle ajatukselle on vaikea löytää älyllistä oikeutusta, kun juuri mikään ei ole toiminut niin kuin olisi pitänyt. Lisäksi suljetut järjestelmät ovat vieläkin aina se ensisijainen ratkaisu, vaikka pienen kansakuntamme järkevä kilpailuvaltti olisi nimenomaan vapaa lähdekoodi ja sen ympärillä avoin tietoyhteiskunta. Eikö esimerkiksi suomalaisesta vapaan lähdekoodin käyttöjärjestelmästä Linuxista ole voitu oppia yhtään mitään?

Tarkoitus ei ole pelkästään syyttää Lindéniä, sillä tuskin suunta olisi merkittävästi muuttunut, vaikka ohjaksissa olisi ollut joku muu. Suomen hallituspuolueilla ei vain yksinkertaisesti ole ollut tarjota vaihtoehtoja. Ministerin eroa on ollut helppo vaatia, mutta sitä olennaisempaa olisi että ainakin ensin tunnustettaisiin selvästi tehdyt möhläykset ja otettaisiin niistä opiksi. Ehkä tämäkin on liikaa vaadittu.

On myönnettävä että Lindénin ajatus valtionvarainministeriössä toimivasta tietoyhteiskuntaministeristä on kannatettava, sillä liikenne- ja viestintäministeriö ei yksinkertaisesti ole nykyaikainen yhdistelmä. Toisaalta tietoyhteiskuntaministeri vastaisi myös selkeästi sähköisistä oikeuksista. Koska tällä hetkellä perinteiset puolueet vaikuttavat olevan pihalla tietoyhteiskuntakehityksestä, tietoyhteiskuntaministerin salkku kuuluisi luonnollisesti Piraattipuolueelle. Mikäli Lex Nokian ja Lex Karpelan kaltaiset lait olisivat menneet tietoyhteiskuntaministerin kautta, niiden voisi olettaa olevan edes jonkin verran toimivampia. Ja mikäli tietoyhteiskuntaministerinä olisi ollut Piraattipuolueen edustaja, sähköisen viestinnän tietosuojalaki suojelisi nyt yhteisötilaajien asiakkaiden yksityisyydensuojaa ja tekijänoikeuslaki suojelisi paitsi tekijöiden, myös kuluttajien oikeuksia.

Aatteen itsetutkiskelua

Kirjoitin piraattipolitiikkaa käsittelevän artikkelin Revalvaatio-nimiseen tuoreeseen verkkojulkaisuun. Tarkoitus oli valottaa Piraattipuolueen asemaa niin diakronisesti (piraattiaatteen historiallisen kehityksen tuloksena) kuin myös synkronisesti (Suomen poliittisessa diskurssissa sekä maailmanlaajuisen poliittisen liikkeen osana). Minään kattavana tai perusteellisena analyysinä tätä aloitusta ei tule pitää, pikemminkin juuri alustuksena aiheeseen sekä kokoelmana suuntaviivoja teoreettiselle tutkiskelulle. Poliittisessa vaikuttamisessa innostava toiminta sekä varsinkin ne kuuluisat ”suorat sanat” ovat ensisijaisia, mutta liikkeelle on myös suuresti hyötyä aidosta henkisestä pääomasta.

Raportti suunnittelutapaamisesta Tampereelta 5.–7.7.

Piraattipuolueen ja Piraattinuorten hallitusten edustajat sekä puolueen vaalipiirivastaavia kokoontui Tampereella 5.–7.7. keskustelemaan puolueen menneestä ja tulevasta toiminnasta. Yhtenä pääaiheena oli valmistautuminen vuoden 2011 eduskuntavaaleihin sekä paikallisella tasolla että yleisesti. Päivien aikana tuli useaan otteeseen todettua, että vaalit ovat edessä nopeammin kuin kuvittelisi, ja tästä syystä vaaleihin valmistautuminen on aloitettava nyt. Tapaamisen alkupuolella visioitiin, millaisessa tilassa puolueen olisi hyvä ja mahdollista olla vaalien alla menestyäkseen niissä. Puitiin puolueen näkyvyyttä, paikallistoimintaa, organisaatiota ja vaalirahoitusta.

Saavuttaakseen vähimmäistavoitteena olevan yhden paikan eduskunnassa puolueen tulee olla riittävän tunnettu, ja siksi näkyvyyttä täytyy olla sekä perinteisessä mediassa että netin sosiaalisissa medioissa. Piraattipuolueen on pidettävä ”ääntä” niin netissä kuin kaduillakin. Todettiin, että vastaisuudessa olisi tarvetta lisätä audiovisuaalista tiedotus- ja kampanjointimateriaalia. Vaalirahoituksesta puhuttaessa pidettiin tärkeänä kerätä rahaa tiettyihin konkreettisiin tarkoituksiin, jopa niin että puolueelle lahjoittava voisi korvamerkitä lahjoituksensa tiettyyn tarkoitukseen.

Tekijöitä tarvitaan moniin projekteihin. Piraattipuolueen kannattajilla on resursseja ja halua tehdä, mutta usein ei tiedetä mitä voisi tehdä tai osallistumiseen liittyy epävarmuutta. Puolueen wikiin tulee lähipäivinä rekrytointisivu, josta voi käydä katsomassa minkälaista puuhaa on tarjolla sekä nettipalveluiden, että muun toiminnan osalta. Lisäksi keskusteltiin erityisen ”aktiivijäsen”-konseptin käyttöönotosta niille jäsenille, jotka ovat haluavat ottaa osaa toimintaan eri tavoin ja saada tietoa siitä sekä ovat valmiita auttamaan konkreettisesti asioiden tekemisessä. Tarkoitus on luoda tehokas verkosto puolueen toiminnan pyörittämiseen. Sisäistä tiedotusta tultaneen muutenkin jonkin verran uudistamaan.

Vaalipiiriyhdistysten perustaminen on yksi loppuvuoden päätavoitteista. Yhdistysten merkitys on olennainen vuoden 2011 eduskuntavaaleja ajatellen, sillä ne järjestävät ehdokasasettelun ja paikallisen vaalikampanjoinnin. Vaaleja varten suunniteltuun tiekarttaan asetettiin tavoitteeksi saada piiriyhdistykset rekisteröidyiksi keskeisimmissä vaalipiireissä vuoden 2010 alkuun mennessä. Ehdokkuutta vaaleissa harkitsevien olisi jo nyt hyvä tulla mukaan toimintaan.

Tapaamisessa ideoitiin vuoden 2010 keskeisiä tapahtumia, joiden suhteen suunnitelmat tarkentuvat syksymmällä. Suunnitelmissa on muun muassa tarjoutua pitämään seuraava piraattipuolueiden kansainvälinen konferenssi. Vaalikampanja aiotaan aloittaa varsin ajoissa vuoden 2010 puolella.

Tapahtumassa tehtyä tiekarttaa tullaan läheisesti seuraamaan vastaavissa kokoontumisissa. Seuraavaa suunniteltiin pidettäväksi Turussa loka-marraskuun vaihteessa. Samaan ajankohtaan ja paikkaan kaavailtiin alustavasti ylimääräistä puoluekokousta.

Ps. Piraattiradion jakso no. 8  äänitettiin suunnittelutapaamisen yhteydessä, joten jaksosta löytyvät kuulumiset suoraan paikan päältä.

Piraattilahden tulevaisuus

Nyt se sitten vihdoin tapahtuu: The Pirate Bay myydään kaupalliselle toimijalle. Minuuttien sisällä ilmoituksesta piraattiyhteisö joutuu kaaoksen valtaan. Käyttäjätilejä poistetaan, piuhat vedetään seinästä, kovalevyt pyyhitään magneeteilla. Kolmannes internetin liikenteestä katoaa hetkessä. Tai sitten ei.

Kohu, melu, on toki melkoinen, ymmärrettävästi. Moni pelkää, aavistaa pahaa. Toiset ovat pettyneitä. Harva malttaa katsoa rauhassa mistä on kyse. Tällaista se on internetissä ja keltaisessa lehdistössä. Mutta yhtä nopeasti kuin nettikommentaarit älähtävät ne myös rauhoittuvat. Toisin kuin kohujournalismissa, internetissä disinformaation lisäksi myös informaatio leviää tehokkaasti. Eriskummallinen reaktio löytyy tämänaamuisesta Helsingin Sanomien uutisoinnista – perinteisestihän hesaria ei ole yksiselitteisesti pidetty kohujournalismina. Uutinen itsessään vaikuttaa asialliselta, mutta siihen liittyvä Esa Mäkisen kommentti kompastuu hypeen samoin kuin netin pahimmat pakokauhuiset sortuessaan kertomaan täydellä varmuudella mitä mahdollinen kauppa merkitsee sivustolle ja jopa piraattiliikkeelle. Tässä pätee Russellin lausuma viisauden ja varmuuden suhteesta; tosin toimittajat ansaitsevat hieman anteeksiantoa ammattinsa usein kohtuuttomien vaatimusten tähden – epävarmuus ja spekulointi eivät myy yhtä hyvin kuin raflaava itsevarmuus ja ennustaminen.

On lievästi sanoen ennenaikaista ja perusteetonta tuomita perustajat raadollisiksi valehtelijoiksi. ”Ruotsalaismiesten” perustelut ovat vankkoja ja järkeenkäypiä, eikä tämä uusi päätös sodi lainkaan periaatteita vastaan.

Piratebayn myyminen ei myöskään vähennä poliittisen piratismin uskottavuutta, eikä se juuri vaikuta tiedostonjakamiseen ilmiönä. Piraattiliike ei ole kehittynyt yhden torrentsivuston ympärille (sen verran täytyy itse uutistakin oikaista) vaan ensisijaisesti reaktiona uusia tekijänoikeuslakeja vastaan puolustamaan kansalaisoikeuksia. Sivustoa vastaan toimitettu ratsia sekä siitä seurannut oikeusprosessi ovat sen sijaan toimineet hyvänä esimerkkinä siitä, minkälaisia kansalaisoikeuksien rikkomuksia tekijänoikeuslainsäädäntö mahdollistaa ja kuinka poliittista piraattiliikettä tarvitaan kipeästi. Ilman torrentsivustoa puolueelle on antanut nostetta muun muassa FRA-laki sekä IPRED-laki.

En pidä idolisointia koskaan kovinkaan fiksuna ilmiönä, mutta kyllä Piratebayn perustajakolmikkoa voi jonkinlaisina sankareina pitää. En usko että he ovat myyneet arvojaan vaan tämä uusi liike vain varmistaa kaiken sen säilymisen, mikä Piratebayssä itsessään on tärkeää. Piraattilahden tulevaisuutta povatessa tulee kysyä, mitä oikeastaan the Pirate Bay on ja mitä siitä on myyty. Ensinnäkin the Pirate Bay on ainakin kaikkia seuraavia: sivusto, tracker, yhteisö sekä brändi. Toisin kuin tekijänoikeuspropaganda toitottaa, TPB ei ole koskaan jakanut materiaalia, eikä materiaalia teknisesti ottaen edes kulje TPB:n serverien kautta. Palvelu mahdollistaa käyttäjien jakaa keskenään materiaalia tehokkaasti. On täysin käyttäjistä kiinni, onko mitäkin sisältöä saatavilla sekä kuinka hyvin sitä seedataan.

Peter Sunde kertoi TorrentFreakille, että sivuston oma trackeri lopettaa pian toimintansa. Käyttäjiä kannustetaan siirtymään käyttämään myöhemmin ilmoitettavaa kolmannen osapuolen trackeriä. Suunta näyttäisi siis olevan yhä enemmän pois keskusjohtoisuudesta, mitä kehitystä itse torrent-tekniikka aikoinaan vahvasti edusti. Tarkoitus on jakaa taakkaa ja varmistaa etteivät käyttäjät ole vastuussa yhden sivuston toiminnasta. Tämä viittaisi vahvasti siihen, että olennaisinta osaa perinteisestä Piratebaystä ei olisi lainkaan myyty (käyttäjiä ja yhteisöä nyt ei yksiselitteisesti voikaan myydä). Piratebay on hostannut valtavasti torrentteja, joiden uudelleenpostaaminen aiheuttaisi kovasti turhaa vaivaa – siksi ratkaisu vaikuttaa järkevältä.

Käytännössä käyttäjät saattavat hyvinkin hylkiä tarjottuja ratkaisuja (jotka siis eivät liity enää itse sivustoon), tämä jää nähtäväksi ja riippuu ratkaisujen laaduista. Mitä tulee uuteen Piratebay’hin, uusi omistaja ei ole kuin vihjaillut mahdollisista toimintamalleista. Tosin mikäli jaetuista tiedostoista maksetaan korvaus oikeuksien haltijoille, kuten on luvattu, toiminta varmasti muuttuu radikaalisti.

Voi hyvinkin olla, ettei alkuperäistä aatetta jatkava Piraattilahti (millä nimellä sitä tullaankaan kutsumaan, jottei sekoittuisi myytyyn sivustoon) onnistu pitämään paikkaansa massojen standardina, mutta katsoisin että tämä käänne joka tapauksessa vie tiedostonjakamista enemmän kohti hajauttamista ja anonymiutta. Toisaalta, vaikka uusi Piratebay ei olisikaan läheskään yhtä suosittu kuin vanha, uskon että uusi palvelu on tarpeellinen. Piratismia vastaan ei kannata taistella, mutta sen kanssa tulee ehdottomasti kilpailla. Ja kun nämä tuoreet ratkaisut ovat yhä vähemmän riippuvaisia epäkaupallisesta kopioinnista, Piraattipuolueen on jatkossa vain helpompi osoittaa tiedostonjakamisen vapauttaminen järkeväksi ja turvalliseksi ratkaisuksi.

Onko internet villi länsi? Miksi ”piraatti”?

Monenlaisiin kysymyksiin törmää ruotsalaisen torrentsivusto The Pirate Bayn oikeudenkäynnin yhteydessä. Osa niistä koskee torrentsivustoa, osa piraattipuoluetta. Ensinnäkin piraatti herättää kummastusta. Miksi puolueen nimeen liitetään näin voimakkaasti laittomuuksiin assosioituva termi, ja eikö termin käyttö jo sinänsä kerro syyttettyjen ylläpitäjien olevan tietoisesti lain väärällä puolella? Toisaalta ihmetellään, miksi internetilmiöt vaativat poliittisen puolueen. Lyhyesti: miksi internetiin tulisi soveltaa toisenlaista lainsäädäntöä kuin normaaliin elämään? Ensimmäisessä kysymys on luonnollinen ja siihen ei ole sinänsä hankala vastata. Toisen taustalla on perustavanlaatuinen väärinkäsitys, ja sen vuoksi asian ymmärtäminen edellyttää kysyjältä näkökulman vaihtamista sekä osittain ennakko-oletusten kriittistä korjaamista.

Miksi piraatti?

Itse asiassa nimitystä piraatti alettiin laajentaa tekijänoikeusrikkomuksiin ja osittain myös täysin lailliseen (mutta silti tekijänoikeusjärjestöjen tuomitsemaan) kopiointiin nimenomaan tekijänoikeuksien haltijoiden taholta. Ainakin jo 1800-luvulla eurooppalaiset kirjailijat kutsuivat amerikkalaisia kirjojensa kopioijia piraateiksi, vaikkei tuolloin tämä kopiointi aina lainvastaista ollutkaan. Pirate-sanan huolettomalta vaikuttava käyttö tulee nähdä pikemminkin vastareaktiona tekijänoikeusteollisuuden vuosikymmeniä vanhalle demonisoivalle retoriikalle. Ruotsissa termi pirat onkin jo laajalti menettänyt pejoratiivisen merkityksensä nuoren sukupolven keskuudessa. Syynä on ollut suurelta osin Piratpartietin vaikutus poliittisessa keskustelussa. Samoin tulee täälläkin käymään. Nämä Ruotsin The Pirate Bayn piraatit tulee nähdä tietynlaisina kapinallisina. Ripaus anarkiaa on joka tapauksessa ollut aina tarpeen, kun kansanliikkeet ovat muuttaneet historian kulkua parempaan suuntaan.

The Pirate Bay on joutunut tietyssä mielessä samaan asemaan kuin ensimmäisen varteenotettavan mp3-soittimen Rio PMP300:n markkinoille tuonut Diamond Multimedia, jonka RIAA haastoi oikeuteen 1998, koska soitin mahdollisti laittomien kopioiden toistamisen. The Pirate Bay:n kaltainen torrentsivusto antaa käyttäjilleen mahdollisuuden jakaa vapaasti ja tehokkaasti keskenään informaatiota ja kulttuuria ilman että sivustolla itsellään on varsinaisesti mitään materiaalia. Kyseessä on mahdollistava teknologia – se toki mahdollistaa tekijänoikeuksien loukkauksia jossain määrin suuremmalla skaalalla, mikä monista on ikävää, mutta sen vastustaminen vain tästä syystä olisi kapeakatseista. Se, että osa käyttäjistä valitsee tekijänoikeusrikkomukset on tosiasia, josta itse tekniikan tarjoajaa ei tule syyttää. Rahan (potentiaalisesta) menetyksestä syytettiin vuorollaan ääninauhureita, videonauhureita, mp3-soittimia, nyt jopa lukulaite Kindle 2:n automaattista ääneenlukutekniikkaa (äänikirjat menettävät muka kuulijoita).

Miksi internet?

Mitä tulee ajatukseen netin laittomuudesta yleensä, ei oikeastaan täysin päde se, mitä monesti uskotaan nettisukupolven suhtautumisesta internetiin jonkinlaisena villinä läntenä tai lain harmaana alueena. Toki käsitykset netissä sovellettavasta lainsäädännöstä ovat usein hataria (semminkin kun lainsäädäntö ei aina ole ajan tasalla), mikä on omiaan ruokkimaan mainittua suhtautumista. Suuri osa nettinatiiveista kuitenkin tietää pääsääntöisesti, miten Suomen tekijänoikeuslainsäädäntö suhtautuu internetin tiedostonjakamiseen. Välinpitämätön suhtautuminen arkipäiväisen toiminnan laittomuuteen ei toki johdu siitä, että uskottaisiin netin olevan jotenkin erityistä laitonta aluetta, vaan siitä, että ei uskota lakia kyettävän toimeenpanemaan siten, että yksilöt itse joutuisivat toiminnastaan edesvastuuseen. Kun kaikki tekevät sitä, ajatellaan, todennäköisyys joutua syntipukiksi on todella pieni.

Internet ei siis ole laitonta maaperää, vaan asia on lähinnä päinvastoin: internet ei ole mikään erillinen maailma. Sukupolvien välisessä kuilussa onkin kyse siitä, että nousevalle sukupolvelle netti on aivan luonnollinen osa elämää, samoin kuin vanhemmalle sukupolvelle vaikkapa kännykät, autot ja televisio. Kehityksen perässä kulkeville internetin kommunikaatio on suurelta osin vain jotain ”extraa”. Kärjistettynä: miksi internetissä tapahtuvaan kommunikaatioon tulisi soveltaa kirjesalaisuutta, kun kerran kirjeitäkin voi lähettää? Todellinen ongelma syntyykin siitä, että koska netissä on mahdollista suorittaa tekijänoikeusrikkomuksia tehokkaammin ja laajemmin, halutaan sitä suitsia ankarammalla lainsäädännöllä. Tällöin periaatteet kuten sananvapaus, yksityisyyden suoja tai viestinnän salaisuus uhrataan paljon alttiimmin kuin jos kyse ei olisi internetistä.

Internet ei siis ole muusta yhteiskunnasta irrallinen yhteisö vaan olennainen osa yhteiskuntaa, yhä enemmän ja enemmän. Juuri siitä syystä kontrolloivampi lainsäädäntö (ja tiukempi lain tulkinta), jota esimerkiksi tekijänoikeusteollisuus lobbaa, on vaarallinen ja kaikin puolin kohtuuton. The Pirate Bay on osa liikettä, joka haluaa valjastaa internetin suomat valtaisat mahdollisuudet vastustaen samalla sen tuomia valvontayhteiskunnan uhkia, sillä nämä mahdollisuudet ja uhat todellakin koskevat koko yhteiskuntaa eivätkä vain jotain kummallista ryhmää piilossa tietokoneidensa äärellä.