Siirtoäänivaalitapa – mikä, miten ja miksi?

Siirtoäänivaalitavalle on olemassa useita laskentatapoja [1] ja se saattaa kuulostaa äkkikuulemalta monimutkaiselta. Käytännössä se ei kuitenkaan nykyiseen vaalitapaamme d’Hondtiin verrattuna ole erityisen vaikea, vaikkakin käytössä ylivoimainen. Sitä myös käytetään maailmanlaajuisesti jatkuvasti kasvavissa määrin [2].

Mikä?

Siirtoäänivaalitapa, lyhyemmin STV [3] (Single Transferable Vote) on laskentatapa, jossa äänestyslappuun voi laittaa useamman mieleisensä ehdokkaan paremmuusjärjestykseen ja ellei listan ensimmäinen kykene hyödyntämään ääntä, menee ääni seuraavalle. Ellei seuraavakaan kykene hyödyntämään ääntä, menee ääni kolmannelle ja niin edelleen. STV:tä voi soveltaa käytännössä mihin tahansa vaaleihin, äänestykseen tai valintaan, kunhan vaalissa valittavien määrä on enemmän kuin yksi ja ehdokkaita enemmän kuin kaksi.

Miten?

Suomessa käytetään perinteisesti vaaleissa (poislukien presidentinvaalit) d’Hondt’in laskentamenetelmää, jonka mukaan ääntenlaskennan ensimmäisessä vaiheessa lasketaan kunkin ryhmittymän, eli vaaliliittoon kuulumattoman puolueen, vaaliliiton, yhteislistan sekä yhteislistaan kuulumattoman valitsijayhdistyksen saama kokonaisäänimäärä. Seuraavaksi ehdokkaat asetetaan paremmuusjärjestykseen listojen sisällä ja annetaan jokaiselle äänimääriin perustuvat vertailuluvut. Lopuksi kaikkien listojen ehdokkaat asetetaan vertauslukujen mukaiseen paremmuusjärjestykseen ja tästä listasta valitaan voittajat.

D’Hondtia käyttäessä äänestäjä antaa vain yhdelle henkilölle kohdistetun yhden äänen.

Siirtoäänivaalitavassa äänestäjä saa edelleen antaa vain yhden äänen, mutta määritellä sille varavastaanottajat ellei listan ensimmäinen ääntä tarvitse. Varavalintojen määräksi voi olla ilmoitettu jokin maksimimäärä, mutta aina kuitenkin on kerrottava vähintään yksi vastaanottaja äänelle. Varakohteiden on tarkoitus vastaanottaa käyttämättömät äänet siinä järjestyksessä, kuin ne äänestyslappuun on merkitty. Ääni on jäänyt käyttämättä silloin, jos ehdokas pääsee läpi ilmankin sitä tai ehdokkaan äänet eivät riitä valituksi tulemiseen. Läpi päässeen ehdokkaan ylijäämä-äänet jakautuvat ehdokasta äänestäneiden seuraaville vaihtoehdoille tasapuolisesti. Kyse on siis niistä paljon puhutuista ”hukkaäänistä”, jotka nyt laitetaankin hyötykäyttöön.

Miksi?

Tilastollisesti vain reilu puolet äänestää puoluetta ehdokkaan sijaan [4]. Todellisuudessa nykyinen laskutapa kuitenkin laskee hyödyn ensisijaisesti puolueelle, ei henkilölle jonka arvoja olet kannattanut. Huonolla onnella äänesi saattaa nostaa voittajaksi ehdokkaan, joka on täysin arvomaailmasi vastakohta. Puoluetta tukeva laskutapa myös kannustaa voimakkaampaan puoluekuriin, sillä hajonta puolueen sisällä kannattaa saada mahdollisimman pieneksi, mutta niissä vähäisissäkään asioissa et enää voi luottaa ehdokkaasi saavan äänestää omien arvojensa mukaisesti, vaan puolue saattaa sanella äänestyskäyttäytymisen. STV:n avulla äänestäjä voi valita ehdokkaansa useammista eri puolueista, tai edelleen kaikki samasta puolueesta.

Todellinen ehdokasta tukeva laskutapa varmistaa myös sen, että vaikka olisit lähestulkoon varma ettei suosikkiehdokkaasi pääse läpi, voit häntä äänestää huoletta tietäen, että ääni menee hyötykäyttöön seuraavalle valitsemallesi hyvälle ehdokkaalle jos ensimmäinen ei sitä pystynyt hyödyntämään.

Jotta edustuksellinen demokratia voisi toimia kunnolla, tulee sen nojata arvomaailmaan perustuviin valintoihin, eikä umpimähkäiseen sattumaan ehdokasvalinnoissa ja siksi siirtoäänivaalitapa ei ole vain hyvä, vaan välttämätön korvaaja d’Hondtille.

7 vastausta artikkeliin ”Siirtoäänivaalitapa – mikä, miten ja miksi?

  1. Huh, aikamoiselta matopurkilta näytti toi algoritmi. Muutamia huomioita:
    * jackalopen äänestäjien äänet tuhottiin, kun seuraavia vaihtoehtoja ei ollut annettu. Näin kokonaismäärä muuttui, mutta raja pysyi ennallaan; korjaus oli lopuksi sanoa ”okei, loput pääsee”. Aika epäeleganttia, varmana tuosta seuraa jotain anomalioita. Parempi olisi jakaa tasan kaikille ehdokkaille.
    * jälkimmäisessäkään videossa ei kovin selvästi esitetty, miten siirretyt äänet jakautuvat; kuitenkin kakkosvaihtoehdot jakautuvat jossain määrin koko ehdokaskuntaan, eivät vain yhdelle. Jostain syystä videoissa ääniä käsiteltiin kvantittuneina eli ääniä siirrettiin kokonaisina paikasta toiseen. Tämä tietysti hajoaa siihen, että eri äänestäjillä on eri varavaihtoehdot, joten lopputuloksen kannalta on väliä ”mitkä äänet” siirtyvät. Parempi olisi käsitellä yhden ehdokkaan senhetkistä äänisaalista yhtenä puulina, josta tietyt osuudet on varaääninä tietyille muille ehdokkaille. Miten tämä tehdään vedenpitävästi ei videosta tullut ilmi eikä ole mitenkään triviaalia.
    * elegantissa algoritmissa ei tarvita diskreettejä ”aika-askeleita”, jolloin huonoin ehdokas lähtee. Kaikki tuollainen ajan diskretointi avaa järjestyksestä riippuvan matopurkin: esimerkiksi kilpparia ei eliminoitu millään kierroksella, koska se sai riittävästi varaääniä. Entä jos se olisi saanut juuri ja juuri liian vähän sen hetken varaääniä, mutta tullut myöhemmin valituksi myöhemmillä varaäänillä? Totta kai tärkeämpää on algoritmin deterministisyys kuin eleganssi, mutta luulisi että parempi olisi vain määritellä joku tavoitefunktio ja todistaa sille minimi – esimerkiksi ”tyytyväisyyssumma” annettujen äänten perusteella. Esimerkki voisi olla antaa haluamalleen määrälle ehdokkaita arvio nollasta yhteen, ja sitten valituksi tulisi sellainen joukko E, joka maksimoi summan \sum_{e \in E} \sum_ä { arvio_äe / S_ä }, missä S_ä = \sum_{e \in E} {arvio_äe}, ä:llä merkataan äänestäjää ja arvio_äe on äänestäjän arvio ehdokkaasta e. Tämä lopputulos ei valitettavasti ole välttämättä yksiselitteinen, mutta ainakin valittujen joukoilla E olisi täysi järjestys, joten parhaiden vaihtoehtojen väliltä voisi hyvillä mielin vaikka arpoa. Tietysti populaation kasvaessa todennäköisyys tasatulokselle vähenee.

  2. Piraatit saisi minusta näkyä enemmän myös perinteisessä mediassa. Tätäkin blogi tekstiä voisi referoituna tyrkyttää jokaisen sanomalehden yleisönosastolle. Jos ei muuta niin ainakin näkyvyyttä tulisi ja ehkä vähän keskustelua.

  3. Kuten munplogi tuossa jo totesikin, alkaa vaikuttaa jo sekavalta. Nimenomaan jos otetaan mukaan se että äänet ”siirtyvät” myös siinä tapauksessa että haluttu ehdokas menee läpi.
    Yksinkertaisesti käsitettävissä se on nimenomaan silloin kun pitää valita yksi kahta suuremmasta joukosta – nykyinen kaksivaiheinen vaali kun saattaa nostaa kaksi hyvinkin satunnaista ehdokasta toiselle kierrokselle – ja helposti nostaa kaksi tunteita herätävää ehdokasta sinne, ja se tyyppi joka monen mielestä olisi ”hyvä, jos mieliehdokkaani ei mene läpi”, ei tule valituksi.

    Lähes kaikki vaalikoneet muuten toimivat päin honkia: ne panevat ehdokkaita järjestykseen, mutta sitä tietoa, mikä puolue on keskimäärin lähinnä ajatuksiani, ei meinaa löytyä millään. Ja useimmiten kärki on kuin haulikolla ammuttu…

    Letonsaari: tuo ajatus että puolueet sinänsä ja varsinkin ns. puoluekuri olisi aina väistämättä paha asia, on jonkin verran outo. Kukaan kun ei ihan yksinään saa mitään aikaan, joten parempi liittoutua suunnilleen samanmielisten kanssa. Ja sitten tietenkin yhteisvoimin päätetään mikä valitaan kannaksi asioissa joissa ryhmän sisällä ollaan eri mieltä. Silloin kun tämän joku sanelee, niin sitten tietenkin mennään pieleen…

    P.s. Olen jo jokin vuosi sitten luvannut että jos ja kun Piraattipuole saa kansanedustajan niin tyhjennän kaapissa odottavan rommipullon yhdeltä istumalta. Juu, ja kotisivu on päivitetty hiisi ties milloin.

  4. Re: puoluekuri. Toinen esitetty vaihtoehto on Ruotsin mallin mukaiset suljetut listat, jolloin puolueen asettamat ehdokkaat ovat oletettavasti samaa mieltä puoluejohdon linjan kanssa, ja siten käytännössä äänestäjän käsitys siitä kenelle äänensä antaa vastaisi paremmin parlamentarismin todellisuutta.

    Sitten toinen mahdollisuus korostaa puoluedemokratian todellisuutta äänestäjille olisi yksinkertaisesti hieman muuttaa nykyistä äänestystapaa, esimerkiksi jonkinlainen Saksan mallin tapainen kompromissisysteemi, jossa äänestyslippuun laitettaisiin ensiksi ruksi puolueen kohdalle, ja sitten vasta toissijainen ääni henkilölle. Miten tämä käytännössä toimisi, on sitten toki kysymys.

    Ja kuten Kataja yllä sanoi, puoluedemokratia sinänsähän ei ole edes huono asia, jos ideaali ”puolueet ovat samanmielisten ihmisten yhteistyöelimiä asioiden ajamiseksi” toteutuisi. Ongelmaksi asia muodostuu jos puolueilla ei oikeastaan ole enää periaatteellisia, ideologisia eroja, vaan kyse on pikemminkin vain eri tavoin brändätyistä edustajien liitoista tavoitteena päästä eduskuntaan / hallitukseen, joissa hajontaa saattaa olla puolueiden sisällä (erityisesti kansanedustajaehdokkaiden ja puoluejohdon linjan välillä) enemmän kuin puolueiden välillä (nyky-Suomen todellisuus aika vahvasti).

    Sitten STV:stä. Mun kärsivällisyys ei riitä videoihin, mutta STV:stä on tusina erilaista versiota riippuen siitä miten niitä nk. hukkaääniä jaetaan eteenpäin. Mitä tässä nyt siis ehdotetaan? Hare? Gregory? Meek? Wright? Schulze? CPO-STV? (Esimerkiksi onko systeemissä jotain sattumaelementtiä miten siirrettävät äänet valitaan, mikä on vähän kyseenalainen periaate, vai esim. Gregoy-tyylinen täysin deterministinen systeemi jossa koko äänipotti siirretään ”suhteellisesti osittain”.)

    STV:ssä on myös se huono puoli että tulos voi olla myös epäintuitiivinen ja sen vastaavuus johonkin tavanomaiseen mielipidetiedusteluun on vähän hankalampi mieltää.

  5. Näppärä voisi olla myös joku standardisoitu neuroverkkoihin perustuva äänten-lukukone. Tällöin yhtä numeroa vois vastaa monta eri piirroksellista representaatiota. Taaskin tuli ihmeteltyä vääntelinkö koukerot lappuun oikein vai valahtiko ääni demareille.

  6. JanneHa: poikkiviiva seiskaan, ei koukkua ykköseen, nelonen ylhäältä auki. Silloin ei pitäisi mennä sekaisin. Olen aikoinaan lukenut tieteellisiä mittauksia, ja oli pakko oppia numerot jotka olivat takuulla yksiselitteiset.
    Kieltämättä äänestystä voisi kehittää vaikka jonkinlaisella pikku tulostimella tai kirjoituskoneella.
    Siis eri asia kuin sähköinen äänestys, joka saa jokaisen tietotekniikkaa vähänkin enempää tuntevan karvat tosissaan kauhusta pystyyn.

    P.s. rommipullo jäi odottamaan kunnallisvaaleja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*