Siirtoäänivaalitapa – mikä, miten ja miksi?

Siirtoäänivaalitavalle on olemassa useita laskentatapoja [1] ja se saattaa kuulostaa äkkikuulemalta monimutkaiselta. Käytännössä se ei kuitenkaan nykyiseen vaalitapaamme d’Hondtiin verrattuna ole erityisen vaikea, vaikkakin käytössä ylivoimainen. Sitä myös käytetään maailmanlaajuisesti jatkuvasti kasvavissa määrin [2].

Mikä?

Siirtoäänivaalitapa, lyhyemmin STV [3] (Single Transferable Vote) on laskentatapa, jossa äänestyslappuun voi laittaa useamman mieleisensä ehdokkaan paremmuusjärjestykseen ja ellei listan ensimmäinen kykene hyödyntämään ääntä, menee ääni seuraavalle. Ellei seuraavakaan kykene hyödyntämään ääntä, menee ääni kolmannelle ja niin edelleen. STV:tä voi soveltaa käytännössä mihin tahansa vaaleihin, äänestykseen tai valintaan, kunhan vaalissa valittavien määrä on enemmän kuin yksi ja ehdokkaita enemmän kuin kaksi.

Miten?

Suomessa käytetään perinteisesti vaaleissa (poislukien presidentinvaalit) d’Hondt’in laskentamenetelmää, jonka mukaan ääntenlaskennan ensimmäisessä vaiheessa lasketaan kunkin ryhmittymän, eli vaaliliittoon kuulumattoman puolueen, vaaliliiton, yhteislistan sekä yhteislistaan kuulumattoman valitsijayhdistyksen saama kokonaisäänimäärä. Seuraavaksi ehdokkaat asetetaan paremmuusjärjestykseen listojen sisällä ja annetaan jokaiselle äänimääriin perustuvat vertailuluvut. Lopuksi kaikkien listojen ehdokkaat asetetaan vertauslukujen mukaiseen paremmuusjärjestykseen ja tästä listasta valitaan voittajat.

D’Hondtia käyttäessä äänestäjä antaa vain yhdelle henkilölle kohdistetun yhden äänen.

Siirtoäänivaalitavassa äänestäjä saa edelleen antaa vain yhden äänen, mutta määritellä sille varavastaanottajat ellei listan ensimmäinen ääntä tarvitse. Varavalintojen määräksi voi olla ilmoitettu jokin maksimimäärä, mutta aina kuitenkin on kerrottava vähintään yksi vastaanottaja äänelle. Varakohteiden on tarkoitus vastaanottaa käyttämättömät äänet siinä järjestyksessä, kuin ne äänestyslappuun on merkitty. Ääni on jäänyt käyttämättä silloin, jos ehdokas pääsee läpi ilmankin sitä tai ehdokkaan äänet eivät riitä valituksi tulemiseen. Läpi päässeen ehdokkaan ylijäämä-äänet jakautuvat ehdokasta äänestäneiden seuraaville vaihtoehdoille tasapuolisesti. Kyse on siis niistä paljon puhutuista ”hukkaäänistä”, jotka nyt laitetaankin hyötykäyttöön.

Miksi?

Tilastollisesti vain reilu puolet äänestää puoluetta ehdokkaan sijaan [4]. Todellisuudessa nykyinen laskutapa kuitenkin laskee hyödyn ensisijaisesti puolueelle, ei henkilölle jonka arvoja olet kannattanut. Huonolla onnella äänesi saattaa nostaa voittajaksi ehdokkaan, joka on täysin arvomaailmasi vastakohta. Puoluetta tukeva laskutapa myös kannustaa voimakkaampaan puoluekuriin, sillä hajonta puolueen sisällä kannattaa saada mahdollisimman pieneksi, mutta niissä vähäisissäkään asioissa et enää voi luottaa ehdokkaasi saavan äänestää omien arvojensa mukaisesti, vaan puolue saattaa sanella äänestyskäyttäytymisen. STV:n avulla äänestäjä voi valita ehdokkaansa useammista eri puolueista, tai edelleen kaikki samasta puolueesta.

Todellinen ehdokasta tukeva laskutapa varmistaa myös sen, että vaikka olisit lähestulkoon varma ettei suosikkiehdokkaasi pääse läpi, voit häntä äänestää huoletta tietäen, että ääni menee hyötykäyttöön seuraavalle valitsemallesi hyvälle ehdokkaalle jos ensimmäinen ei sitä pystynyt hyödyntämään.

Jotta edustuksellinen demokratia voisi toimia kunnolla, tulee sen nojata arvomaailmaan perustuviin valintoihin, eikä umpimähkäiseen sattumaan ehdokasvalinnoissa ja siksi siirtoäänivaalitapa ei ole vain hyvä, vaan välttämätön korvaaja d’Hondtille.