Piraattien saavutukset europarlamentissa

Mitä piraatit tekisivät EU-parlamentissa? Teot puhuvat puolestaan. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Pirate Times -verkkosivustolla. (Kuva: CC-zero)

”Olemme  hyvin ylpeitä monista saavutuksissamme Brysselissä, vaikka meillä onkin  ollut parlamentissa vain kaksi edustajaa 750:stä eli 0,27 prosenttia  äänivallasta.” – Christian Engström, Ruotsin piraattipuolueen  europarlamentaarikko

Vuoden  2009 eurovaaleissa Ruotsin piraattipuolue sai 7,1 prosenttia äänistä.  Christian Engströmistä tuli ensimmäinen piraatti europarlamentissa, ja  hän sai seurakseen Lissabonin sopimuksen voimaantultua Amelia  Andersdotterin vuonna 2011. Piraattiparlamentaarikot ovat saaneet paljon  aikaan.

Piraattiparlamentaarikkojen neljä suurinta saavutusta:

ACTA:n pysäyttäminen

Työskentelemällä ahkerasti EU-parlamentissa, ja ulkopuolisten mielenosoitusten tukemina (erityisesti Puolassa), parlamentti kaatoi ACTA-sopimuksen vuonna 2012. ACTA oli kauppasopimus, joka olisi leikannut Internetin vapautta, sallinut tulliviranomaisten kaivella kiintolevyjä / puhelimia / muistitikkuja, ja antanut tekijänoikeusteollisuudelle lisää valtaa heidän taistelussaan tiedostojen jakajia vastaan.

”Kolmesta poikki” -lakien pysäyttäminen

EU:n  telemarkkinapaketti johti osaltaan siihen, että EU-parlamentti edellytti, että jos jonkun Internet-yhteys katkaistaisiin tiedostojen jakamisen vuoksi, se voi tapahtua vasta oikeudenkäynnin jälkeen. Tämä muutos oli yksi asioista, joita Christian Engström auttoi runnomaan läpi paketin valmistelun loppusuoralla. Tämä muutos teki Ranskan  ”Hadopi”-laista, ”kolmesta poikki” -sääntöineen, täysin hampaattoman. Hadopi-virasto  on lähettänyt miljoonia varoituskirjeitä, mutta onnistunut katkaisemaan vain yhden tiedostojen jakajan verkkoyhteyden kahdeksi viikoksi, ja nyt Ranskassa puhutaan koko järjestelmän lakkauttamisesta.

Vihreiden parlamenttiryhmä kopioi piraattien tekijänoikeuskantoja

Piraattien europarlamentaarikot päättivät liittyä Euroopan parlamentissa Vihreät / Euroopan vapaan allianssi -ryhmään. Marraskuussa 2011 ryhmä päätti omaksua Ruotsin piraattimeppien tavoitteet tiedostojen jakamisen suhteen.

Verkkoneutraliteetin turvaaminen

Piraattiedustajat ovat ahkerasti työskennelleet verkkoneutraliteetin puolustamiseksi, ja vastustaneet ajatusta ”erityisten palveluiden” etuajo-oikeudesta Internetissä.  Äänestyksessä torstaina 3. huhtikuuta joukko keskustavasemmistolaisia ja liberaaleja europarlemntaarikkoja kannatti muutoksia, joiden avulla estettiin palveluntarjoajia manipuloimasta verkkoliikennettä tai estämästä pääsyä tietyille verkkosivustoille.

Neljän suuren saavutuksen lisäksi Engström ja Andersdotter ovat puuttuneet moneen muuhunkin asiaan:
  • Puolustaneet ihmisten oikeutta päättää heitä koskevien henkilötietojen käytöstä (tämä työ saatetaan päätökseen seuraavan vaalikauden aikana tietosuojauudistuksen yhteydessä).
  • Edistäneet näkövammaisten oikeutta päästä käsiksi kirjallisuuteen. Aiemmin voimassa on ollut tekijänoikeuksien poikkeus, joka salli kirjallisten töiden muuttamisen saavutettavampaan muotoon (kuten kohokirjoitukseksi), mutta näitä ei  saanut jakaa kansallisten rajojen yli. Nyt ”Euroopan parlamentti on ilmaissut vahvan tukensa sitovalle kansainväliselle sopimukselle WIPO:n puitteissa”.
  • Parantaneet niin kutsuttujen orpoteosten saatavuutta. Syyskuussa 2012 EU-parlamentti hyväksyi direktiivin, joka lisäisi sellaisten töiden digitalisointia, joiden oikeudenhaltijat eivät ole tiedosa (valitettavasti edelleen ehdolla, että tekijänoikeuskorvauksia judutaan maksamaan, jos oikeudenhaltija myöhemmin löytyy).
  • Työskennelleet kasettimaksuja vastaan ja saaneet näkökulmalleen tukea monilta muiltakin europarlamentaarikoilta.
  • Aikaansaaneet tavaramerkkisäännöksiin poikkeuksen, jonka mukaan tavaramerkin omistaja ei voi missään tilanteessa kieltää käyttämästä merkkiään taideteoksissa, yhteiskunnallisessa mielipiteenilmaisussa, tuotevertailuissa tai -arvosteluissa.
  • Edistäneet sitä, että SWIFT-sopimus jäädytettiin toistaiseksi. SWIFT:n tarkoitus oli sallia Yhdysvalloille täysi pääsy kaikkiin europpalaisiin tilisiirtoihin, mutta he keräsivät enemmän tietoa kuin alunperin sovittiin.
  • Edistäneet sitä, että parlamentti tuomitsi Visan, MasterCardin ja Paypalin väärinkäytökset, kun nämä aiemmin estivät joidenkin asiakkaidensa maksuliikenteen: parlamentti ”katsoo,  että on yleisen edun mukaista määritellä objektiiviset säännöt,  joissa  kuvataan olosuhteet ja menettelyt, joiden mukaisesti   korttimaksujärjestelmät voivat yksipuolisesti kieltäytyä   korttimaksumahdollisuuden myöntämisestä”.
  • Edistänyt hintakattoa matkapuhelinten roaming-maksuille Euroopassa. Valitettavasti maksut ovat yhä erittäin korkeat, jopa 20-kertaiset verrattuna valtion sisäiseen mobiililiikenteeseen.
  • Työskennellyt tietosuoja-asetuksen parissa, jotta EU:n alueelle saataisiin yhtenäiset säännökset henkilötietojen suojasta. Big data -yritysten lobbaus on ollut ”erittäin tiivistä”, sillä ne yrittävät tehdä tietosuojasääntelystä mahdollisimman hampaatonta.
  • Työskennellyt tupakkadirektiivin löyhentämiseksi, sillä direktiivi uhkasi rajoittaa nuuskan, sähkösavukkeiden ja vaporisaattorien saatavuutta.
  • Työskennellyt kansallisten teleyritysten monopolistisia käytäntöjä vastaan, ja vaatinut nopeita tietoliikenneinvestointeja.
  • Pyrkinyt parantamaan kansalaisten pääsyä tutkimustuloksiin, sekä selkeyttänyt ja lisännyt avoimuutta tutkimustyöhön liittyvien patenttien osalta.
  • Edistänyt ”digitaaliset vapaudet” huomioonottavaa ulkopoliittista strategiaa, jonka EU on nyt ottanut käyttöön ulkopolitiikassaan.
  • Ollut lisämässä tekijänoikussännösten valmistelun avoimuutta ja demokraattisuutta. Lausuntokierrokset on avattu lobbareiden lisäksi kansalaisille. Tämän myötä julkiseen lausuntokierrokseen saatiin yli 11 000 vastausta.
  • Lisännyt EU-parlamentin toiminnan avoimuutta ja avannut europarlamentaarikon työtä suurelle yleisölle Exile6e-verkkovideosarjan kautta.
Tämä listaus saavutuksista (ja joistakin keskeneräisistä hankkeista) ei ole täydellinen, mutta se kertoo osaltaan siitä, mitä piraattien europarlemntaarikot ovat tehneet EU-parlamentissa päättymässä olevalla kaudella.

 

Päälähteet:

 

 

Pieni yösoitto piraattinäkökulmasta

Muutama päivä sitten uutisoitiin, että Neil Hardwick kielsi julkaisemasta ohjaamansa Pieni yösoitto -elokuvan DVD-versiota, koska julkaisija MTV oli vaihtanut elokuvan musiikin. MTV halusi pihistellä tekijänoikeuskorvauksissa ja vaihtoi tunnetut kappaleet korvauksettomaan hissimusiikkiin. Hardwick selostaa tapausta myös tuoreessa kirjoituksessaan Suomen elokuvaohjaajaliiton verkkosivuilla.

Tapauksessa näkyy se, miten tekijänoikeudet nykyisellään heikentävät teosten saatavuutta. MTV on katsonut oikeuksien hankkimisen elokuvan alkuperäiseen musiikkiin liian työlääksi ja kalliiksi. Koska muutettu versio ei ymmärrettävästi kelpaa ohjaajalle, teos jää toistaiseksi vaille DVD-julkaisua. En löytänyt verkosta tietoa, että elokuvaa olisi julkaistu aiemmin myöskään VHS-tallenteena. Piraattipuolue ajaa tekijänoikeussuojan lyhentämistä enintään kymmeneen vuoteen teoksen julkaisusta. Miten Pienelle yösoitolle olisi käynyt piraattien mallissa?

Ensin muutamia taustapohdintoja.

Ensinnäkin, jos piraattien agenda olisi jo toteutettu, MTV:llä ei olisi ollut mitään syytä pyrkiä vaihtamaan elokuvassa ollutta musiikkia. Sekä elokuvan että musiikin tekijänoikeussuoja olisi jo rauennut, joten MTV olisi halutessaan voinut uudelleenjulkaista elokuvan alkuperäisellä musiikilla täysin vapaasti.

Neil Hardwickille taikka elokuvan muille tekijöille saati musiikin tekijöille ei olisi tarvinnut maksaa korvauksia. Toisaalta elokuva olisi saatu aiempaa laajempaan levitykseen alkuperäisessä muodossaan. MTV (tai levittäjä Finnkino) olisi tehnyt työn DVD-julkaisun aikaansaamiseksi ja markkinoimiseksi, ja saanut siitä myös mahdollisen rahallisen hyödyn. Tosin DVD:n painosmäärä on nytkin ollut niin pieni, joitain satoja kappaleita, joista kaupoille toimitettu 120, että julkaisu olisi varmaaankin joka tapauksessa ollut tappiollinen. Tekijöiden saamatta jäänyt tulo olisi siis joka tapauksessa pieni, oli kyse sitten nykymallista tai piraattien mallista.

Piraattien mallissa alkuperäiset tekijät olisivat myös voineet alun perin tehdä MTV:n kanssa sopimuksen, jossa olisivat esimerkiksi sitoutuneet olemaan antamatta teosta kenenkään muun julkaistavaksi sillä ehdolla, että MTV teoksen mahdollisesti myöhemmin julkaistessaan maksaa heille korvauksia. Tällaiseen sopimusmenettelyyn ei tarvita erillistä tekijänoikeuslainsäädäntöä. Mikäli tällaista sopimusta ei olisi tehty, tekijät olisivat itse voineet antaa teoksen kenen tahansa muun tahon julkaistavaksi korvausta vastaan jo ennen vuotta 1997.

Piraattien ajaman mallin puitteissa joku olisi periaatteessa halutessaan voinut julkaista vuoden 1997 jälkeen elokuvasta myös version, jossa musiikit olisi vaihdettu. (Mitään kannustinta musiikin vaihtamiseen ei tosin olisi ollut.) Tällöin teoksen markkinoinnissa olisi pitänyt tehdä selväksi, että teosta on muutettu. Piraatithan ovat myös voimakkaasti kuluttajansuojapuolue. Emme halua, että teosta voi markkinoida Pienenä yösoittona, jos se ei enää ole alkuperäinen Pieni yösoitto, sillä tämä olisi kuluttajan harhaanjohtamista.

Mutta mitä olisi tapahtunut Neil Hardwickin ohjaamalle, vuonna 1987 valmistuneelle elokuvalle Pieni yösoitto, mikäli piraattien tekijänoikeusmalli olisi ollut voimassa jo elokuvan valmistumisaikana?

1) Luultavasti MTV olisi julkaissut elokuvan ennen vuotta 1997 VHS-nauhalla. Tähän sillä olisi ollut kannustin, koska tekijänoikeuden päättyessä 1997 kenellä tahansa muullakin olisi ollut julkaisuoikeus, ja MTV olisi halunnut varmaankin hyödyntää ”kuka ehtii ensin” -tilanteen. MTV olisi luultavasti kiirehtinyt julkaisemaan elokuvan myös DVD-formaattiin siirtymisen yhteydessä. Tähänkin sillä olisi ollut etu muihin nähden, koska sillä on ollut hallussaan elokuvan alkuperäiskopio, varmasti VHS-laatua parempi. Elokuva olisi siis ollut yleisön saatavilla nykyistä paremmin.

2) Elokuva olisi julkaistu alkuperäisen musiikin kanssa. MTV:llä ei olisi ollut mitään syytä vaihtaa musiikkia.

3) Elokuvan tekijät joko olisivat saaneet korvausta julkaisusta myös vuoden 1997 jälkeen tai sitten eivät. Tämä olisi riippunut heidän MTV:n kanssa tekemästään sopimuksesta.

4) Jokin kolmas taho olisi voinut julkaista elokuvan vuoden 1997 jälkeen myös lupaa kysymättä ja korvauksia maksamatta. Mikäli tämä kolmas taho olisi kuitenkin halunnut julkaista teoksen mahdollisimman hyvälaatuisena alkuperäisnauhan pohjalta, se olisi joutunut vuokraamaan tai ostamaan alkuperäisnauhan MTV:ltä. Elokuva olisi ollut joka tapauksessa paremmin saatavilla, ja vaikutus vaikkapa Neil Hardwickin tulotasoon plus-miinus-nolla nykyjärjestelmään verrattuna (nythän julkaisua ei tapahdu, eli ei tule rojalttejakaan).

5) Tekijät itse olisivat myös voineet antaa alkuperäisnauhan korvausta vastaan kenelle tahansa taholle, joka olisi ollut halukas julkaisemaan sen. Tämä kolmas taho olisi saattanut olla vaikkapa tämäntyyppisten elokuvien uudelleenjulkaisuun erikoistunut taho, jolla olisi ollut suurempi motivaatio sen markkinointiin kuin MTV:llä. Tällöin tekijöiden saama taloudellinen hyöty olisi voinut olla jopa suurempi kuin nykyjärjestelmän puitteissa.

Tämän esimerkkitapauksen pohjalta voidaan siis sanoa, että Piraattipuolueen ehdottama tekijänoikeusmalli parantaisi teosten saatavuutta. Pieni yösoitto olisi hyvin todennäköisesti ollut jo vuosia saatavilla DVD:nä. Seuraukset tekijöiden teoksesta saaman taloudellisen hyödyn määrään olisivat voineet olla nykyjärjestelmään verrattuna kielteiset, plus-miinus-nolla, tai jopa myönteiset, tilanteesta riippuen.

Koska nykyjärjestelmä ei ole kannustanut teoksen asialliseen uudelleenjulkaisuun, tekijät eivät ole hyötyneet uudelleenjulkaisun tuomasta rahasta. Toisaalta MTV ei selkeästikään ole odottanut merkittävää kysyntää kun painosmäärä on ollut niin vähäinen ja musiikki on vaihdettu korvauksien maksamisen välttämiseksi. Tekijöiden mahdollisesti saamat tulot olisivat siis joka tapauksessa olleet vähäisiä. Piraattien ajamassa järjestelmässä tämä sama vähäinen raha olisi varmaankin niin ikään jäänyt saamatta, mutta teos olisi nyt paremmin yleisön saatavilla ja aivan alkuperäisessä muodossaan. Riippuu kunkin eettisistä lähtökohdista, kumpaa lopputulosta pitää parempana.