Neuvoja Arhinmäelle

Suuri osa kansalaisista tuntuu olevan sitä mieltä, että tekijänoikeuslaissa on ainakin kaksi kohtuutonta seikkaa: suurimmillaan satoihin tuhansiin euroihin nousevat tavallisten yksityishenkilöiden maksettavaksi määrätyt korvaukset ja aggressiiviset toimintatavat maksuvaatimuskirjeiden lähettelyssä.

Näitä edellämainittuja arvosteli myös kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki kirjoituksessaan. Arhinmäen soisi havaitsevan olevansa sellaisella paikalla, josta hän voi konkreettisesti puuttua asiaan. Hän voi lopettaa ylimitoitetun toiminnan parilla yksinkertaisella lakimuutoksella.

Koska Arhinmäki on mielestäni ehkäpä mukavin tyyppi tämänhetkisestä ministerikööristä, ajattelin auttaa ja muotoilla nämä muutokset konkreettisten lakiehdotusten muotoon. Ei tarviste kuin kopioida ja liittää (ehdotusten seuraukset selkokielisesti alempana).

1. Laki tekijänoikeuslain 56 a §:n ja 57 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

lisätään tekijänoikeuslain (404/1961) 56 a §:ään uusi 3 momentti, ja

muutetaan lain 57 §:n 1 momentti seuraavasti:

56 a §
Tekijänoikeusrikkomus 

————-

Tekijänoikeusrikkomuksena ei pidetä sellaista tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla tapahtuvaa tämän lain säännösten vastaista tekoa, jossa teos on asetettu saataville ilman ansiotarkoitusta.

57 §
Hyvitys ja korvaus 

Joka vastoin tätä lakia tai 41 §:n 2 momentin nojalla annettua määräystä käyttää teosta taikka tuo maahan tai Suomen alueelle edelleen kolmanteen maahan kuljetettavaksi teoksen kappaleen, on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Vastoin lakia tapahtuvasta teoksen kappaleen valmistamisesta yksityistä käyttöä varten on hyvitysvelvollisuus vain siinä tapauksessa, että kappaleen valmistaja on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että kopioitava aineisto on saatettu yleisön saataviin vastoin tätä lakia. Yksityishenkilön suorittaman kohtuullisen hyvityksen suuruus on enintään 20 000 euroa.

Tämä laki tulee voimaan _ päivänä _kuuta 20_.

2. Laki rikoslain 49 luvun 1 §:n 3 momentin muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rikoslain 49 luvun 1 §:n 3 momentti seuraavasti:

1 §
Tekijänoikeusrikos

————

Tekijänoikeusrikoksesta tuomitaan myös se, joka tietoverkossa tai tietojärjestelmän avulla ylläpitää ensisijaisesti tekijänoikeuksien loukkaamiseen tarkoitettua palvelua tai palvelinta, ja teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa tai vahinkoa loukatun oikeuden haltijalle.

Tämä laki tulee voimaan _ päivänä _kuuta 20_.

Näiden muutosten vaikutukset olisivat seuraavat:

  • Tavalliselle yksityishenkilölle esim. vertaisverkkopalvelun ylläpitämisestä tuomittavat korvaukset olisivat enintään 20 000 euroa, verrattuna siihen että nyt on tuomittu useita kertoja 200 – 800 000 euron korvauksia. Tällöin maksimikorvaus olisi edelleen yksityishenkilölle tuntuva, muttei tekisi esim. työntekoa kannattamattomaksi eikä siten olisi omiaan aiheuttamaan tuomitun syrjäytymistä yhteiskunnasta. Muutoksen myötä enimmäiskorvaus olisi samaa luokkaa mitä tyypillisesti henkirikoksen uhriksi joutuneen ihmisen lähiomainen saa henkisistä kärsimyksistä.
  • Tiedostonjakaminen / lataaminen vertaisverkon kautta ei olisi enää rikosasia, eikä oikeuttaisi kotietsintää.
  • Tekijällä tai hänen edustajallaan olisi edelleen oikeus saada teleyritykseltä tiedostonjakajan yhteystiedot oikeuden päätöksellä ja lähetellä maksuvaatimuskirjeitä. Asian voisi kuitenkin viedä oikeuteen vain riita-asiana, ei rikossyytteenä. Asian selvittämisessä ei voisi käyttää tietokoneen takavarikoimista, kuulusteluja tai muitakaan poliisin toimenpiteitä.
     
    (Huom. Riita-asiassa ei ole syyttömyysolettamaa vaan yksinkertaisesti arvioidaan ovatko kantajan vai vastaajan esittämät todisteet uskottavampia. Toisaalta kun nytkin oikeudessa riittää kuvakaappaus vertaisverkko-ohjelmasta vedenpitäväksi todisteeksi niin tämä ei millään tavalla heikentäisi epäillyn tekijänoikeuksien rikkojan asemaa nykyisestä.)
  • Ison erityisesti tekijänoikeuksien rikkomiseen käytetyn palvelun (kuten Pirate Bay) ylläpitäminen olisi edelleenkin rikosasia ja oikeuttaisi kotietsinnän.

En ole oikeusoppinut, joten näissä ehdotuksissa voi olla jotakin juridista hienosäädettävää, mutta niihin sisältyvät ideat ovat sellaisia, että ne voidaan toteuttaa kansainvälisten sopimusten, EU-direktiivien tai hallitusohjelman sitä estämättä.

Bernin sopimus ei koske rikosoikeudellisia toimenpiteitä. TRIPS-sopimus (Artikla 61) edellyttää vain kaupallisen piratismin kriminalisointia. EU:n tekijänoikeusdirektiivi edellyttää ”asianmukaisia seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja” (8 artikla), eli se ei edellytä epäkaupallisen nettipiratismin kriminalisointia.

Hallitusohjelman mukaan ”luovien aineistojen luvatonta käyttöä kitketään tiedotuksen keinoin sekä kehittämällä lainsäädäntöä ja tehostamalla sen täytäntöönpanoa”. Kirjaus ei varsinaisesti kehota lieventämään lainsäädäntöä, muttei toisaalta kiellä tässä kirjoituksessa käsiteltyjen epäkohtien poistamista.

Näille lakimuutoksille ei siis pitäisi olla mitään poliittista eikä oikeudellista estettä. Koetin muotoilla ne siten, että ne vastaisivat mahdollisimman hyvin keskivertokansalaisen maalaisjärkeä.

Ps. Nämä lakimuutokset olisivat omasta näkökulmastani ensimmäinen ja kaikkein kipeimmin muutosta kaipaava kohta tekijänoikeuslainsäädännössä. Omani ja Piraattipuolueen perimmäiset päämäärät ovat toki pidemmälle meneviä.

Antipiratismin epätoivoiset kasvot

TTVK ry on taas päässyt julkisuuteen usuttamalla poliisit takavarikoimaan 9-vuotiaan tytön tietokoneen ja vaatimalla tämän isältä kuuttasataa euroa korvauksena yhden albumin lataamisesta. Moni on pitänyt tapausta kohtuuttomana, mitä se toki onkin. Räikeät tapaukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä piraattien jahtaaminen on tämän yksityisen yhdistyksen päivittäistä toimintaa: tätä varten se on olemassa.

Suomen markkinat ovat rajalliset, ja netissä on näistä teoksista laajassa luvattomassa levityksistä vain pieni osa. Näitä TTVK seuraa. Aina kun julkaistaan jokin teos, jonka odotetaan nousevan listahuippuun, antipiraatit tarkkailevat torrent-sivustoja, ja kun julkaisut päätyvät niille, he seuraavat niiden lataamista.

Kerätään lista IP-osoitteista, jotka ovat ladanneet tiettyä julkaisua, jonka jälkeen haetaan oikeusistuimelta liittymien haltijoiden tiedot. Sitten lähetetään uhkakirjeet näiden koteihin, joissa vaaditaan tietty summa rahaa, tällä kertaa 600€. Tutkintapyyntö tehdään niistä, jotka eivät vastaa tai suosta maksamaan, minkä jälkeen tapaus etenee, usein kyseenalaiseen kotietsintään.

Joitain kuukausia sitten TTVK sai ensin Elisan ja sitten Soneran oikeuden päätöksellä estämään käyttäjiltään pääsyn The Pirate Bay -palveluun. Tämän seurauksena julistettiin riemulla, että palvelun käyttö on vähentynyt 70 prosentilla. Soneran ja Elisan osuus laajakaistaliittymistä on Suomessa käsittääkseni runsas 70%, ja näistä liittymistä ei enää suoraan pääse Piratebay’hin. Moni kiertää eston, koska se on varsin helppoa; tätä ei liene TTVK:n propagandaosasto ottanut huomioon laskuissaan.

Tietotekniikkaa tuntevat kommentaattorit suhtautuvat pääsääntöisesti epäuskoisesti antipiraattien edesottamuksiin ja pitävät näiden yrityksiä rajoittaa laitonta lataamista toimimattomina ja usein jopa naurettavina.

Uhkauskirjeiden lisäksi TTVK vaatii kohteiltaan täyttä vaitioloa oikeusjutun uhalla. Se esittäytyy viranomaisena, vaikka se on täysin yksityinen yhdistys vailla viranomaisasemaa, eikä se hoida viranomaistehtävää. Julkisuuslaki ei siis koske TTVK:ta.

Antipiraatit ovat nyt saaneet päällensä kritiikin vyöryn sosiaalisessa mediassa, ja onkin tärkeää että näistä asioista keskustellaan vakavasti. On kyse oikeusturvasta ja toisaalta myös luovan alan rahoituksesta ja rahankäytöstä. Piratismin vastaisessa sodassa raha menee käytännössä kaivoon.

Meidän on kuitenkin katsottava asiaa toisesta näkökulmasta. Mikä saa antipiraatit näin epätoivoisiksi? Mikä saa tekijänoikeusjärjestöt sekä tekijät ja artistit turvautumaan tällaisiin toimiin, jotka selvästikään eivät luovan työn tekijöitä auta saati vähennä laitonta lataamista?

Yksi syy on lainsäädäntö. Uusimman tapauksen kommentit ilmentävät selkeää hätää: TTVK puolustelee toimintaansa sanomalla että heillä ei ole mitään muuta keinoa puuttua asiaan, ja tämän järjestön ainoa tarkoitus on puuttua asiaan. Luovalla alalla kommentoidaan, että tekijöiden oikeuksia pitää puolustaa jotenkin ja laki ei anna muita mahdollisuuksia.

Tämä on dogmaattisuutta pahimmasta päästä. Dogmit ovat seuraavat:

  1. Laiton lataaminen vähentää tekijöiden tuloja, joten laittoman lataamisen vähentäminen lisää tekijöiden tuloja.
  2. Oikeusjutut ja uhkailut vähentävät laitonta lataamista.

Näillä dogmilla tekijänoikeusjärjestöt ovat toimineet kymmeniä vuosia, eivätkä heidän toimensa ole tuottaneet odotettuja tuloksia. Mitä dogmaatikko tekee kun tulokset kyseenalaistavat dogmit? Hän lyö päätä seinään yhä lujempaa. Keinoja muutetaan ja kehitetään, mutta dogmeja ei kyseenalaisteta. Jos pelotevaikutus ei toimi, lisätään pelotetta. Korvausvaatimukset lyödään pilviin ja toivotaan että sillä estetään laiton lataaminen. Eipä ole toiminut.

Tällä hetkellä tekijänoikeuslainsäädäntömme perustuu muun muassa juuri näihin virheellisiin dogmeihin. Mikäli sisällöntuottajat kyseenalaistaisivat nämä oletukset, se kyseenalaistaisi samalla TTVK:n olemassaolon ja suuren osan sen lobbaustyöstä viimeisten vuosikymmenien ajalta. Moinen käännös ei ole helppoa, eikä se tule tapahtumaan ennen kuin tekijät sitä oikeasti vaativat.

Tämäkään ei kuitenkaan ole helppoa, sillä nykyinen järjestelmämme ei ole kovin muuntautumiskykyinen. Se perustuu siihen että tekijät kuuluvat kaikki alansa yhteen tekijänoikeusjärjestöön, joka hallinnoi kaikkia sen asiakkaiden oikeuksia. Jaloilla ei yksinkertaisesti ole mahdollista äänestää jos haluaa toimia luovalla alalla, varsinkin kun on täytynyt sopia itsensä levy-yhtiöön tai muuhun julkaisijaan, jotta on ylipäänsä päässyt alalle.

Näkisin että ainoa järkevä etenemiskeino ja ensimmäinen askel tekijänoikeusuudistuksessa on muuttaa lainsäädäntöä niin, että kaikki lataaminen on laillista. Ensinnäkin tämä poistaisi motivaation ohjata resursseja hyödyttömään ”piraattien vastaiseen sotaan”. Toiseksi se pakottaisi luovan alan hylkäämään virheelliset dogminsa ja auttaisi ottamaan vastaan myös tuoreempia ansaintamalleja.

Kaikille olisi hyödyksi, että hylkäisimme yhteiskuntana vanhat harhaluulot. On vuosi 2012 ja puhutaan yhä piratismin vaaroista kuin missäkin 80-luvun kasettikopioinnin vastaisessa mainoksessa! Pitäisikö sitten tekijänoikeuksien haltijoiden nostaa kätensä pystyyn yksityisen kopioinnin edessä? Kyllä pitäisi. Tai oikeastaan sen pitäisi ojentaa kätensä kohti faneja ja asiakkaita ja lakata pitämästä näitä kaiken aikaa potentiaalisina rikollisina. Luvaton lataaminen ei ole koskaan merkittävästi vähentänyt luovan alan tuloja. Väittäisin että pikemminkin antipiratismi ja asiakkaiden jatkuva syytteleminen saa monet suhtautumaan koko alaan kyynisesti. Tämä jos mikä on ollut tuhoisaa luovan alan rahoituksen kehitykselle.

Et ehkä usko niihin tutkimuksiin, joiden mukaan piraatit käyttävät keskimäärin enemmän rahaa kulttuuriin, tai niihin, joiden mukaan luvattomalla lataamisella ei ole merkittävää vaikutusta luovan alan tuloihin. Saatat suhtautua skeptisesti uusiin, optimistisiin, rahoitusmalleihin, jotka eivät ole erityisen riippuvaisia tekijänoikeuksista. Mutta eikö sinustakin jotain ole mennyt pahasti pieleen, kun luova ala suojelee oikeuksiaan lähettämällä sadoille ihmisille kiristyskirjeitä vaitiolovaatimusten kera?

Yksittäisiä toimijoita ei välttämättä ole hyvä lähteä syyttelemään, vaan tärkeintä on kyseenalaistaa ne virheelliset oletukset, jotka ovat ajaneet luovan alan näin epätoivoiseen asemaan. TTVK ry:n toimintaa voi toki kritisoida. Yhdistyksen jäsenet ovat: Gramex, Kopiosto, Teosto, Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat SATU ry, Suomen elokuvatoimistojen liitto SEL ry, Suomen elokuvatuottajien keskusliitto SEK ry, Suomen muusikkojen liitto SML ry, Musiikkituottajat – Ifpi Finland ry, Av-tuottajien tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry, Suomen Musiikkikustantajat ry, Säveltäjät ja Sanoittajat ELVIS ry,Kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestö Sanasto ry, Suomen Kustannusyhdistys ry, MTV Oy, Yleisradio Oy sekä Sanoma Entertainment Oy.

Kunnallisvaalien jälkipuintia

Kunnallisvaalitulos oli tällä kertaa erikoinen sikäli että jossain mielessä kaikki hävisivät. Kaikki puolueet menettivät kannatusta edellisiin kunnallisvaaleihin verrattuna paitsi Perussuomalaiset, joiden kannatus taas romahti sekä eduskuntavaalitulokseen että odotuksiin nähden. Jos katsoo pelkästään kunnallisvaalien kannatusta, Perussuomalaiset oli selkeä vaalivoittaja, mutta tulosten analysointi mediassa ei ole koskaan näin yksinkertaista.

Vain vähän yli puolet äänioikeutetuista (58,3%) äänesti. Tulos ei ole ennenkuulumattoman heikko, mutta jonkin verran kertoo demokratian tilasta, että porukkaa ei vain kiinnosta riittävästi. Syitä tähän voi etsiä monesta suunnasta, mutta haihattelua on kuvitella sähköisen äänestyksen tai edes nettiäänestyksen tuovan ratkaisua.

Piraattipuolue ei saanut yhtään valtuustopaikkaa, mikä oli meille pettymys. Muun muassa eduskuntavaalitulosten perusteella pidimme useampaa valtuustopaikkaa todennäköisenä. On toki selvää, että eduskuntavaaleissa äänestetään eri lähtökohdista kuin kunnallisvaaleissa, mutta emme odottaneet eron olevan näin suuri, varsinkin kun kunnallisvaaleissa on ”helpompi” päästä läpi ja sen vuoksi ajatus äänikynnyksestä ei merkittävästi estä äänestämästä uusia puolueita. Emme myöskään osanneet odottaa näin matalaa äänestysaktiivisuutta ja sen vaikutusta; ilmeisesti kunnallisvaalit ja erityisesti ne teemat, joista mediassa eniten puhuttiin, eivät innostaneet nuoria äänestäjiä.

Nämä olivat kuitenkin Piraattipuolueen ensimmäiset kunnallisvaalit, ja minusta teimme siihen nähden hyvän ja voimakkaan kampanjan. Onnistuimme tuomaan hyvin konkreettisia ja realistisia tavoitteita paikallistasolle ja saimme monilla paikkakunnilla kasvatettua ehdokasmäärää voimakkaasti. Ehdokkaita olisi kuitenkin pitänyt olla kenties jopa puolet enemmän, jotta valtuustopaikka olisi saavutettu esimerkiksi Tampereella tai Helsingissä.

Harri Kivistö

Räiskäleenpaistoa Tampereen keskustorilla

Kampanjoin itse Tampereella, jossa pidimme vaalimökkiä auki aamusta iltaan ja esimerkiksi paistoimme muurinpohjalettuja muutamana päivänä vaaliviikolla. Puolueen nimi tuli näin monille tutuksi ja varmasti tällainen imagonrakennus parantaa puolueen kannatusta vähitellen, vaikkei se realisoitunutkaan vielä menestykseksi näissä vaaleissa.

Eurovaaleihin on nyt aikaa runsas puolitoista vuotta. Uskon että meillä on menestyksen avaimet, mutta puoluetta tulee tuoda yhä voimakkaammin yleiseen tietoisuuteen. Euroopan parlamentti on kuitenkin se areena jossa piraatteja kaikkein eniten tarvitaan, ja sen vuoksi nämä vaalit ovat erityisen tärkeät. Uskoisin että äänestäjille niissä vaaleissa Piraattipuolue on luontevampi vaihtoehto kuin paikallispolitiikassa.

Koko kampanjaväki ansaitsee joka tapauksessa kiitoksen aherruksestaan viime kuukausien aikana. Näissä vaaleissa monet saivat poliittisen tulikasteensa ja sen mukana tärkeää kokemusta vaalityöstä. Nyt on aika tutkia tuloksia, kehittää toimintaa ja vahvistaa rivejä.

Miten sinusta vaalit sujuivat omalla paikkakunnallasi? Mitä voisi tehdä paremmin? Onko puolueen suunta hyvä vai pitäisikö ruoria kääntää? Kommentoi vapaasti.