Musiikki&Media -tapahtuman piratismipaneelin satoa

Osallistuin juuri Jone Nikulan erotuomaroimaan paneelikeskusteluun, johon osallistui lisäksemme Scandinavian Music Groupin rumpali Antti Lehtinen, IFPI musiikkituottajat ry:n Lauri Rechardt, varapormestari Olli-Poika Parviainen (vihr), joka tuurasi Outi-Alanko Kahiluotoa sekä Teliasoneran edustaja Kimmo Kivisilta, jolla on työhistoriaa levybisneksessä.

Lähdin paneeliin altavastaajan asemasta. Kaikki alkuperäiset panelistit olivat jollain tavalla tekemisissä musiikin kanssa. Alanko-Kahiluotokin on eduskunnan musiikkikerhosta vetovastuussa. Minulta kysyttiin piraattipuolueen näkemyksiä mm. siitä, miten turvata artistien ansainta, kun on piratismia.

Lauri Rechardt halusi enimmäkseen tähdentää, ettei piratismiongelmaan voida puuttua muuten kuin palveluntarjoajia kiusaamalla ja palveluita sulkemalla. Keskustelussa pelattiin tosi pitkään vanhan tiedon varassa ja puhuttiin siitä, onko oikein, kun ihmiset hakevat musiikkinsa ilmaiseksi netistä.

Kiitos Olli-Poika Parviaiselle tähän väliin hänen terävistä kommenteistaan. Hän oli varmasti asiantuntevampi panelisti, kuin kautensa aikana kaksi aloitetta muusikoiden eteen tehnyt Kahiluoto, joka vetää eduskunnan musiikkikerhoa. Parviainen totesi välikommenttina Rechardtin Internetsensuurivaatimuksiin: ”Miksi luoda lakeja, joita ei voi valvoa?”

Itse keskityin tarjoamaan ratkaisumalleja muusikoiden/musiikintuottajien taloudelliseen itsenäistämiseen.

Huomautin yhdessä vaiheessa, että Suomen rahankeräyslaki estää joukkorahoituksen toteuttamisen.

Kickstarter.com -palvelussa voi luoda oman joukkorahoitetun projektin. Homma toimii siten, että ihmiset lähtevät mukaan rahoittamaan projektia ennen kuin se on valmis. Raha vaihtaa omistajaa sitten kun määrätty summa on täyttynyt. Tällöin rahoittajat / asiakkaat saavat vastikkeensa.

Mikäli meillä olisi vastaava, se muuttaisi (myös osaltani) kaiken. Voisin tuottaa pelejä ilman lainaa tai sijoittajaa. Käytännössä Euroopassa ei voi toimia tuon tyyppistä palvelua, mutta USA:ssa voi. Lisäksi kickstarteriin pääsee mukaan vain, jos Amazon payments toimii sinulla ja sillä voi vastaanottaa rahaa vain USA:n kansalainen.

Huomauttaisin, että tuotimme yrityksellämme juuri Duudsonit -lautapelin (tulee joulumarkkinoille) sijoittajan rahalla ja vuonna 2008 julkaisin Bilekuosi -korttipelin Finnverasta saamallani lainalla, jota makselen vieläkin takaisin. Olisin mieluummin joukkorahoittanut projektin, kuin ollut valtion tukeman lainayrityksen armoilla.

Yhtenä argumenttina paneelissa kuulin, että levy-yhtiö ottaa artistin puolesta riskin ja siksi niitä tarvitaan. Tosiasiassa usein tämä tarkoittaa sitä, että artisti jää levy-yhtiölle velkaa ns. ”recoupable” -tyylisesti, eli siten, että levy-yhtiö rahoittaa levyn ja maksaa artistille rojalteja pitkällä hännällä takaisin ja artisti pääsee voitolle, mikäli levy myy tarpeeksi. Levy-yhtiöt eivät siis käytännössä aina ota riskejä artistin puolesta ja artisti voi jäädä velkaa levy-yhtiölle. Artisti maksaa.

Syy siihen miksi rahankeräyslaki on sellainen kuin on ja joukkorahoitusta ei voi toteuttaa vielä meillä, on minulle tuntematon. Tajuan kuitenkin sen, että mikäli voisin julkaista demon tuotteestani netissä ja kerätä rahaa varsinaisen tuotteen toteuttamiseksi, olisi se pois lähinnä mahdollisilta julkaisijoilta, sijoittajilta ja lainaa antavilta yrityksiltä, kuten pankeilta. Eli iso raha puhuu rahankeräyslain nykymallin puolesta.

Lauri Rechardt lupasi ajaa joukkorahoituksen mahdollistamista tulevaisuudessa, mikäli Piraattipuolue tekee lausunnon siitä, että ihmisten tulisi maksaa musiikistaan. Melkoinen kädenojennus. Mielestäni ihmisten olisi hyvä tukea lempiartistejaan taloudellisesti, mutta sitä varten on luotava mahdollisuus projektin joukkorahoittamiselle. Jokaisella ei ole takataskussa kahtakymmentä tuhatta euroa projektin aloittamiseen ja riskinotto itsessään nostaa kynnystä julkaista mitään.

Joukkorahoituksella jokainen kykenevä voisi tuottaa:

  • Elokuvia
  • Pelejä
  • Musiikkia
  • Graafista taidetta
  • Oppikirjoja
  • Lähes mitä tahansa, mitä startup-yritys voi tuottaa

Malli toimii etenkin digitaalisissa julkaisuissa, joissa ei ole varastoriskiä ja jotka ovat esimerkiksi ilmaisia julkaisun jälkeen.

Jos haluamme kehittää suomalaista kulttuurituotantoa, meidän on lähdettävä joukkorahoituksen mahdollistamisesta. Piraattipuolueen Pasi Palmulehto on työstänyt rahoita.net -palvelua, joka toimii käytännössä kuin kickstarter, mutta on Suomalaisille tarkoitettu. Laittakaahan joukkorahoitusprojektinne sinne, sitten kun saamme yhdessä artistien kanssa vietyä lakialoitteen rahankeräyslain muuttamisesta läpi.

Kaikkien odotusten vastaisesti löysimme paneelissa yhteisen sävelen ja haluan kutsua tällä keskustelunavauksella kaikki kynnelle kykenevät kampanjoimaan tämän asian puolesta pian, sillä se vaikuttaa merkittävästi Suomen kilpailukykyyn, sekä ihmisten mahdollisuuksiin toteuttaa itseään täällä ja menestyä.

Rahoituslaki pitää ensisijaisesti saada kuntoon. Katsotaan vasta sitten yksittäisen kulttuurikuluttajan tai palveluntarjoajan artistille aiheuttamaa ”haittaa”.

Lisää joukkorahoituksesta:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Joukkorahoitus

http://mesenaatti.me/

http://betabeat.com/2012/01/these-guys-built-a-crowd-investing-platform-even-though-its-not-legal-yet/

https://wefunder.com/

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/joukkorahoitus-kompastui-suomessa-lakiin-ei-ole-tulossa-muutoksia

http://lassemannisto.fi/2012/09/crowdfunding-on-laillista-2/

http://senjaopettaa.fi/2012/09/10/poliisihallitus-ei-ilmaissut-kantaansa-joukkorahoitus-peruutetaan/

Suomiräppäri Steen1 yritti joukkorahoittaa levynsä – todettiin laittomaksi

 

Loppukevennys: Mitä IFPIn tiedottaja kuunteli ennen LP-levyjä? – No CD:itä.

 

Olen ehdolla kunnallisvaaleissa Tampereella. Ehdokasnumeroni on 402.

Suomen teollisuuden isä oli tamperelainen piraatti

Tamperelainen piraatti Mika Isomaa kertoo, miten James Finlayson -niminen piraattien esikuva perusti Suomen teollisuuden.

Teksti on enimmäkseen suoraa lainausta James Finlaysonin -wikipedia-sivulta, mutta siitä on lihavoitu piraattiagendaan liittyvät vapausasiat, kuten tiedon vapaa kulku, uskonvapaus, patenttien kaltaiset teollisuuden yksinoikeudet sekä teollisen tuotannon avoimuus. Olkaa hyvä.

Glasgowssa vuonna 1772 syntynyt James Finlayson oli kotimaassaan Skotlannissa syrjitty uskontonsa vuoksi. Hän oli kveekari ja vaatimattomasta yhteiskunnallisesta asemasta, eikä tämän vuoksi saanut muodollista koulutusta, joten hän itseopiskeli työskentelemällä konepajassa.

Englannista modernien koneiden vienti oli ankarasti kiellettyä, joten tietotaidon vienti oli ainoa keino teollisuuden käynnistämiseksi muualla. Syrjityn asemansa vuoksi hän muutti ensin venäjälle noin 20 vuodeksi, tutustui keisariin ja rakensi kehruuteollisuutta Pietariin. Tämän jälkeen hän muutti Suomeen ja haki keisarilta uskonvapautta itselleen ja seuraajilleen.

Aleksanteri I suostui pyyntöön ja tämän seurauksena kaikilla Finlaysonin työntekijöillä oli uskonvapaus.

Saatuaan porvarioikeudet ja senaatin privilegiokirjeen Finlayson rakennutti lainan turvin Tampereelle konepajan ja valimon vuonna 1820 tuottamaan karstaus- ja kehruukoneita tekstiiliteollisuudelle. Keisari myönsi Tampereelle erivapauden tuoda raaka-aineita ja koneita ilman tullia.

Tilauksia ei tullut ja hän pyysi lainaa puuvillatehtaan perustamiseen. Edullisen valtion lainan vastineeksi määrättiin, että jokaisen suuriruhtinaskunnan kansalaisen oli halutessaan päästävä tutustumaan tuotantoon. Tämä loi pohjan Tampereen kehitykselle teollisuuskaupunkina ja siitä alkoi Suomessa teollisuus.

Jokainen tietää, miltä Tampere näyttää ja jokainen tietää, miten teollisuuden synty Suomessa on vaikuttanut tämän maan rakentamiseen. Tämä maa on syrjityn piraatin rakentamaa, joten onkin sopivaa, että Suomen Piraattipuolue on perustettu nimenomaan Tampereella.

Toivomme kaikkien olevan kiitollisia niistä vapauksista, mitä Finlaysonille annettiin ja siitä, mitä vapauksia meillä nykypäivänä on. Taistellaan niistä.

Seuraava rintama on rahankeräyslain muutos.

 

Piraattipuolue on kaikkein avoimin puolue

Jos haluat politiikkaan avoimuutta, Piraattipuolue on ainoa varma vaihtoehto. Moni puolue puhuu avoimuuden puolesta, mutta piraatit ovat vakuuttavimpia ainakin kolmesta konkreettisesta syystä:

1.) Piraattipuolueen ehdokkaat ovat täyttäneet ahkerimmin vaalirahoitusilmoituksen ennakkoon. Kaikista ehdokkaista 93% täytti ilmoituksen ennen ennakkoäänestyksen alkamista. Tämä prosenttilukema on aivan omassa luokassaan; muut puolueet eivät pääse lähellekään. Esimerkiksi Tampereella kaikki piraattiehdokkaat ovat ilmoittaneet vaalirahoituksensa.

2.) Piraattipuolue julkisti ensimmäisenä vaalirahoituksensa ennakkoon ja ainoastaan vihreät on piraattien lisäksi toiminut samoin. Tämä jos mikä osoittaa, että oikeasti pidämme avoimuutta oleellisena asiana emmekä puhu siitä vain lämpimiksemme.

3.) Piraattipuolueen ehdokkaat ovat vastanneet aktiivisimmin Ylen vaalikoneeseen (91%) ja muutenkin täyttäneet vaalikoneita esimerkillisesti. Tämä on tärkeää avoimuutta: meille politiikka on konkreettisia linjauksia ja valintoja, ei vain kivalta näyttäviä vaalimainoksia.

Toki piraatit tuntevat myös niitä teknisiä ratkaisuja joita tarvitaan päätöksenteon parantamiseksi, ja tulemme esimerkiksi tuomaan yhä enemmän julkiseen keskusteluun palautevirta-järjestelmää, joka on edistyksellinen työkalu uudistaa vallitsevaa järjestelmää yhdistämällä suoran demokratian ja parlamentarismin vahvat puolet.

Oleellisinta kuitenkin minusta on se, että me piraatit näytämme esimerkkiä ja osoitamme vahvasti, että teot vastaavat sanoja. Oman toiminnan avoimuus on välttämätön lähtökohta, jotta voidaan avata kaikkien yhteistä kunnallista päätöksentekoa.