Miten piraattien pitäisi suhtautua kulttuurialaan?

Tekijänoikeuksia koskevissa keskusteluissa usein vaaditaan piraatteja ottamaan huomioon muutakin kuin ”oma napansa”. Tämä syytös esitettiin hiljattain esimerkiksi Liberalismin petos -pamfletin tekijöiden haastattelussa. Sanottakoon nyt ensin, että puolueen perustaminen ja rakentaminen siihen kuntoon, että on mahdollisuuksia menestyä vaaleissa, on sen verran työlästä ettei kukaan ryhdy siihen vain tuijotellakseen omaa napaansa.

On kuitenkin aika yleistä peräänkuuluttaa piraateilta parempaa vastapuolen ymmärtämistä. Heitän nyt pallon yleisölle, ja pyydän kertomaan, millaisina he haluaisivat piraattien näkevän vastapuolensa. Taustoitan kysymystä hieman.

Eräs aiempaa kirjoitustani kommentoinut totesi: ”Mitä nyt koitan sanoa on se, että ilmeisesti kulttuurialalla on heidän näkökulmastaan vankat perusteet kannattaa nettisensuuria. Miksi asiat ovat menneet siihen pisteeseen, on ehdottomasti pohtimisen paikka, jotta vastaaviin äärimmäisyyksiin ei päädytä tulevaisuudessa.”

Asiat ovat menneet siihen pisteeseen, koska vanhojen teollisten suurvaltojen kauppapoliittisissa intresseissä on ylläpitää vahvoja immateriaalioikeuksia.

Asiat ovat menneet siihen pisteeseen, koska monet oikeudenhaltijat ja heidän edustajansa sinänsä ymmärrettävästi, mutta empiirisen todistusaineiston valossa aivan liioitellusti, pelkäävät Internetin aiheuttamia muutoksia ihmisten käyttäytymiseen ja jopa moraaliin.

Jos globalistisen ajattelun voisi jotenkin kiteyttää, kiteyttäisin sen niin, että muiden hyvinvointi lisää myös meidän hyvinvointiamme. En lähde tässä purkamaan tämän taustalla olevia argumentteja. Mikäli tällainen ajattelu hyväksytään, oman maan kauppapoliittisten intressien ei enää ajatella pidemmän päälle lisäävän omaa hyvinvointia, mikäli ne ovat ristiriidassa muiden hyvinvoinnin kanssa.

Immateriaalioikeudet ovat ”rikkaan valkoisen miehen” etuoikeuksia. Niiden tehtävä globaalissa taloudessa on hidastaa köyhien elintason paranemista. Globalistisen ajattelun mukaisesti tämä hidastaa myös meidän elintasomme paranemista. Meidän kannattaisi alkaa purkaa globaalisti immateriaalioikeuksia nyt, sillä muussa tapauksessa Kiina ja Intia kyykyttävät meitä tulevaisuudessa vaikeuttamalla tietotaidon leviämistä, eikä toisin päin kuten aiemmin.

Näistä asioista pitäisi puhua tekijänoikeuksia koskevassa debatissa, eikä jumittua keskustelemaan siitä, montako CD-levyä missäkin myydään ja miksi. Se ei ole ollenkaan kiinnostava kysymys. Tekijäpuolella vain harvoin tuntuu olevan kiinnostusta katsoa tätä asiaa omaa napaa pidemmälle.

Toinen, mitä tekijäpuolella vielä vähemmän halutaan tunnustaa, on se, ettei empiirinen aineisto todellakaan osoita mitään tulossaolevaa katastrofia minkään kulttuurialan kohdalla. Ei haluta myöskään tunnustaa sitä, että silloin kun viitteitä tulojen laskusta on, tiedostonjakaminen, jos se ylipäänsä on syy siihen, ei ole ainakan ainoa tai edes merkittävin syy.

Yksi tällainen syy on kulttuuri- ja viihdemuotojen monipuolistuminen, kuten pelialan kasvu, joka syö samoja viihteeseen ja kulttuuriin meneviä kuluttajien rahoja. Rahat ovat tosiaankin pitkälti samoja kuin aiemminkin. Tilastojen mukaan virkistyksen, kulttuurin ja koulutuksen osuus suomalaisten kotitalouksien kulutusmenoista on kasvanut 35 vuoden aikana vain 10 %:sta 12 %:iin.

Toinen syy on laillisen ilmaisen viihde- ja kulttuuritarjonnan helpompi saatavuus ja sen tuottamisen helpottuminen tietotekniikan myötä. Lisätään tähän vielä Internetin hömppäkulttuuri, kuten hassut kissakuvat. Ne ovat viihdyttäviä juuri niiden tietynlaisen aitouden ja ruohonjuuritason meiningin takia, joita vastaan tuotteistetun viihdeteollisuuden on vaikea taistella.

Mielikuvat tiedostonjakamisen vaikutuksista vain on niin vahvoja, että monien kyky ottaa vastaan järkiperusteista informaatiota on vakavasti heikentynyt. Toinen ongelma on se, että vastapuolen viestintäkoneisto tavoittaa yleisönsä paljon tehokkaammin, mikä on paljolti rahakysymys. Jossain vaiheessa tulee piste, jolloin kannattaa vain lopettaa inttäminen näiden ihmisten kanssa. Mielestäni se piste on jo saavutettu.

Sitä ei myöskään tekijäpuolella tunnusteta, että vaikka Internet olisikin johtamassa katastrofiin kulttuurialan ja viihdeteollisuuden nykyisten liiketoimintamallien suhteen, se katastrofi voidaan välttää ainoastaan siten, että alat käyvät vapaaehtoisesti läpi merkittävän rakennemuutoksen. Internetin yhteysnopeuksien ja kovalevyjen tallennuskapasiteetin kasvua ei voida pysäyttää.

Näiden syiden vuoksi ennenpitkää tulee vastaan tilanne, jossa tekijänoikeudet ovat käytännössä menettäneet merkityksensä ihmisten välisessä verkkoviestinnässä. Kuinka monta oikeusmurhaa ja toimimatonta, perusoikeuksia heikentävää lakia joudumme vielä sietämään sen vuoksi, ettei alalla suostuta näkemään tämän kehityssuunnan väistämättömyyttä?

Kulttuurialalta ja viihdeteollisuudesta ei kuulu mitään viitteitä siihen, että he haluaisivat estää tämän hulluuden. Eivätkä he tunnusta sitä hulluudeksi, vaikka suuri määrä hyvää informaatiota osoittaa siihen suuntaan, että se on hulluutta. Piraattijahti vain kiihtyy. Ottaen kaiken tämän huomioon, mitä meidän piraattien oikein pitäisi tässä vaiheessa vastapuolesta ajatella?

29 vastausta artikkeliin ”Miten piraattien pitäisi suhtautua kulttuurialaan?

  1. Vastapuolesta ajattelen, että he ovat suurimpia merirosvoja ja kaappareita.

    He katsovat oikeudekseen ottaa haltuunsa paitsi artistien työt, myös asiakkaidensa oikeudet, valtioiden lainsäädännöt, ja suuren osan kaikista julkisen sektorin sijoituksista kulttuuriin.

    Ja jos heitä ei pysäytetä, muutama monikansallinen yritysrypäs omistaa lopulta ihmiskunnan kulttuuriperinnön, tiedon, taidon ja välineet. Ollen vahvempia kuin valtiot.

    Mitä muuta tämä on kuin ryöstöä? Suhtaudun heihin siis ryöstäjinä.

  2. Tässäpä onkin se syy, miksi itse en ole jaksanut olla enää aktiivinen puoluetoiminnan suhteen. Näyttää vahvasti siltä, ettei mitään fiksua keskusteluyhteyttä voi saada nykymuotoisen tekijänoikeuden kannattajiin. Siksi poliittisen vaikuttamisen kautta ei luultavasti tulla saamaan kovin paljon mitään aikaan, koska tekijänoikeusmafialla on kuitenkin paremmat suhteet ja enemmän rahaa käytettävissään.

  3. Samuli, miksi olet yrittänyt tehdä muuttaa heidän ajattelua? Ei heidän tule saada muuttamaan omaa mielipidettä vaan meidän tulee osoittaa heille oma pieni nurkkauksensa tässä yhteiskunnassa.

  4. Piraattien pitää muistaa, että vastapuolella ei ole koko kulttuurialan väki. Ei pidä maalata kulttuurialaa ”pahikseksi” kokonaan, ne on vain ne isot kankeat järjestöt jotka ovat jääneet ajastansa jälkeen. Itse olen kulttuurialalla ja olen piraatti, enkä näe siinä ristiriitaa, vaan tulevaisuuden.

  5. Niklas Hirvelä: Olet toki oikeassa, että kulttuurialallakin toimivien keskuudessa on monenlaisia eri mielipiteitä ja jotkut ovat suorastaan piraatteja. Kulttuurialan ääntä käyttävät, kulttuurialalla työskentelevien puolesta oikeudenkäyntejä ajavat ja lakeja lobbaavat järjestöt ovat kuitenkin harvinaisen yksimielisiä julkilausumissaan. Tämän vuoksi puhun ”kulttuurialasta” yhtenä yksikkönä, koska tämä yksi mielipide on se, joka sieltä lähes yksinomaisesti välittyy julkisuuteen.

  6. Samuli Pahalahti: Puoluetoiminnan kautta saa kuitenkin yhteyksiä moniin, joilla ei ole vahvaa mielipidettä asiasta, sekä saa mobilisoitua niitä ihmisiä, joilla on jo valmiiksi sama mielipide. Ymmärrän turhautumisesi, ja kuten teksteistäni on viime aikoina näkynyt, sitä on minullakin, mutta toivoa en ole heittänyt. Erityisesti näen tärkeäksi pitää julkisesti niiden puolta, jotka joutuvat kärsimään nykyisestä tekijänoikeusjärjestelmästä.

    Jos ei jaksa olla puoluetoiminnassa mukana niin voi toki lohduttautua sillä, että warettaminen on vaikuttamista. Kyllä kielletyn asian sallimisen ensimmäinen askel on siinä, että kieltoa rikotaan.

  7. Piraattipuolueen ja tekijänoikeusasioista puhuvien olisi mielestäni äärimmäisen tärkeä ymmärtää ja oikeasti sisäistää se, että vastapuoli ei ole moniliittimainen… noh, vastapuoli, joka ajattelee näitä asioita abstraktisti, analysoiden ja omasta elämästä etäisenä yhteiskunnan parantamisena.

    Etenkin tekijäpuoli on useimmiten ihan tavallisia jamppoja, joille se Teostolta tai Gramexilta tuleva tilitys on juttu, millä maksetaan vuokra tai asuntolainan viimeisin siivu. Siinä vaiheessa kun puree kynsiään tili miinuksella, abstraktit ajatukset immateriaalioikeuksien teknisistä eroista verrattuna materiaalisten esineiden ominaisuuksiin tuntuu lähinnä vittuilulta. Piraattipuoluelaisten pitäisi ymmärtää, että etenkin tekijäpuoli ei ole mitään kokaiinia snorttailevaa riistojengiä joka aivan kuin ilkeyttään tai suunnitelmallisesti olisi ylläpitämässä nykyistä järjestelmää, vaan kulttuurialan työläisiä, jotka voivat olla aidosti huolissaan siitä tuleeko leivän päälle metwurstia vai ylähuuli. Myös, jengiä joka voi ihan oikeasti olla kahvilla kuin Paulig-tyttö nettimaailmaan liittyvistä asioista. Tässä ei – ja pahoittelen loukkaavaa ilmaisua – asperger-logiikka auta. Viestin menemiseen läpi näille ihmisille vaatii sen, että he saavan fiiliksen että toisella puolella on jonkinlainen perusymmärrys kyseisen alan realiteeteista.

    Toinen asia, mikä on tärkeää ymmärtää, että tekijän suhde teokseensa ei ole välttämättä täysin rationaalinen. Se romaani, jota on miettinyt kymmenen vuotta ja kirjoittanut kaksi, voi olla sellainen ”osa itseä”, että sen vertaaminen tuoliin tai autoon tai mitä näissä keskusteluissa käytetäänkään otetaan helposti melkoisena henkilökohtaisena loukkauksena tai vittuiluna. Koska tässä tehdään lakeja ja järjestelmiä ihmisille, ei muurahaisille tai vulcanuslaisille, myös tämä taiteilijan suhtautuminen teokseensa pitäisi osata ja ymmärtää ottaa huomioon. Omalta puleltani esimerkkinä: jos kirjoitan perustason artikkelin, minulle on aika yks hailea mitä sillä tehdään, kunhan saan siitä korvauksen ja niin kauan kuin oma nimeni on siinä alla, tekstiä ei muokata sellaiseksi että se heijastuisi huonosti meikäläiseen. Toisaalta jos joku haluaisi siirtää kirjoittamani romskun, novelleita tai muita tekstejä vapaaseen kaupalliseen levitykseen minulta kysymättä viiden vuoden, vitutus olisi melkoinen. Ja minä sentään julkaisen kamani CC-lisenssillä.

    Tässä pari omaa huomiotani näin aidalla keikkujana: toisaalta henkilönä, joka on tienannut tekijänoikeuskorvauksista ja viihde- ja media-alalla elantonsa melkein koko vuosituhannen, toisaalta tyyppinä jonka mielestä nykyinen mediateollisuus ja etenkin median levittäminen on hanurista ja syvältä, ja tekijänoikeuskerho TTVK ry:n kaltaisten puljujen kohtuuttomat korvausvaatimukset täyttä oikeusmurhaa.

    Ihan pelkkä logiikka ei politiikassa riitä, pitää kuitenkin ymmärtää että eri mieltä olevat ovat ihmisiä ja yksilöitä.

  8. …ja pieni lisäys, kyllä tekijäpuolellakin kuunnellaan, kunhan asia esitetään sellaisesta kulmasta, ettei puhuja tunnu olevan ihan helvetin kuutamolla siitä miten asiat nykyään toimivat (ts. millä nämä ihmiset maksavat laskunsa…). Monille keskustelijoille jää aika epäselväksi se, että piraattien ajamat asiat kuulostavat monille alan toimijoille yhtä älyttömiltä ja typeriltä kuin ”no blokataan vaan ne piraattisivut niin sillä se loppuu” -ehdotukset kuulostavat tietotekniikkaa tunteville. Itselleni ne tietty käyvät järkeen koska minulla on jotain tajua nettimaailmasta ja verkkoyhteisöistä, mutta tällaista tietoa ei ole kaikilla.

    Piraattipuolen pitäisi kerätä tätä tietoa ja vaatia sitä alan tekijöiltä. Minua itseäni ärsyttää myös ihan älyttömästi kulttuuri- ja media-alan tapa kitistä että heitä ei ymmärretä, samalla kun sitten mitään ei loppujen lopuksi kerrota kenellekään. Vähän on vaikea ymmärtää! Avauduin asiasta täällä aiemmin:

    http://blog.vornaskotti.com/2012/01/20/the-problem-with-piracy-is-ignorance-or-artists-stop-whining-and-tell-the-people-how-you-make-money/

    Nämä asiat eivät nimittäin ole millään tavalla itsestäänselviä, kuten toivottavasti tuosta blogauksessa olevasta eurooppalaisen leffa-alan rahoituskuvauksesta käy ilmi.

    Mitä tekijäpuoleen vaikuttamiseen tulee, se että kirjoittaa vulcanuslais-loogisen blogauksen ei ole paskankaan verran arvoa. Sillä olisi, että istutaan oikeasti pöydän ääreen KESKUSTELEMAAN asioista tekijöiden kanssa – ei vain kertomaan miksi vastapuoli on väärässä vaan myös kuuntelemaan mitkä siellä ovat realiteetit. Ja tämä koskee kumpaakin puolta aidasta. Tällaisten keskustelujen järjestäminen ja rohkaiseminen on se, millä asia alkaa ratketa.

    Mielestäni hyvä ja kuuntelemisen arvoinen piraattimielipide on se, missä puhuja tietää jonkun tekijän alasta ja sen tapahtumista enemmän kuin tekijä itse. Tämä on ihan mahdollista, kulttuurialalla jengi ei välttämättä perehdy taloudellisiin, teknisiin tai muuten tällaisiin kuvioihin mitenkään aktiivisesti. Kun tipahtaa sinne keskelle kertoen esim. maailmalla olleista menestystarinoista jossa vanhan toiminnan muotti on rikottu, yllättäen alkaa jengi kuunnella.

    Tämä tietty vaatii sen, että tekee jotain muuta kuin viisastelua ja filosofointia irkkikannulla samaa mieltä olevien kanssa.

  9. +1 Janokselle. Olen täysin samaa mieltä siinä, että on virhe nähdä kulttuurintuottajat yhtenä oliona. Siellä on porukkaa joka lähtöön ja mä luulen, että tekijänoikeusjärjestöjenkin tarkoituksena on toimia viisaasti, vaikka se ei aina onnistuisikaan. Järjestöjen tarkoitus on ajaa jäseniensä asiaa. Totta kai siellä on paljon vanhanaikaista ajattelua, mutta tilanne ei muutu syyttelemällä.

    Esimerkiksi Teosto usein muistaa mainita, että heidän päättäjänsä ovat myös musantekijöitä itse ja tottahan se taitaa olla. Olisi siis tärkeää ymmärtää, miksi he tekevät sellaisia päätöksiä kuin tekevät, eikä vain kuitata kaikkea ”TO-mafian riistoksi”. Todellisuus ei ole näin yksinkertainen. Itse en suhtaudu kovin myötämielisesti tekijänoikeusjärjestöjen tempauksia kohtaan, mutta siitä huolimatta tahdon koittaa ymmärtää niitä.

    Mä en tällä hetkellä tunne kovin hyvin Teoston päättäjien taustoja ja tässä esimerkiksi on mulle sellainen asia, josta tarvii ottaa selvää, jotta voisin ymmärtää heitä paremmin.

    Lisäksi mua kiinnostaisi tietää, kenelle Teoston suurimmat tilitykset menevät, se kun ei ole julkista tietoa. Voi olla että sieltä löytyy sellaisia tyyppejä, jotka itse eivät ole musantekijöitä ollenkaan, vaan ovat saaneet oikeudet itselleen esim. perintönä. Silloin voitaisiin oikeutetusti kyseenalaistaa järjestelmän oikeellisuus. Mutta niin kauan kun ei tietoa ole, ei pitäisi myöskään kauhean pitkälle mennä arvailuissa. Se vaan nakertaa ”meidän” uskottavuutta.

    Piraattipuolue on kummallisen näkymätön porukka. Joskus olen kuullut selitykseksi, että lehdistö ei julkaise PiPun tekstejä, vaikka niitä niille kovasti lähetellään. Voisko tämä johtua siitä, että koko jengiä on vaikea ottaa tosissaan?

    Hiljattain oli jossain keskustelua PiPun ehdottamasta 5-10 vuoden suoja-ajasta, joka kuitenkin kuulemma ”on vain keskustelunavaus”. Tämmöset hommat syö uskottavuutta. Oikeasti puolueohjelmaan kannattaisi kirjata sellasia tavoitteita, joilla voisi olla mahdollisuus totetutua sellaisenaan, tai ainakin lähes sellaisenaan.

    Itse olen seuraillut kiinnostuneena Piraattipuolueen toimintaa jonkin aikaa, mutta en mielelläni siirry tarkkailijasta osalliseksi niin kauan, kun puolueella ei ole todellisia tavoitteita eikä uskottavia edustajia. Tällaiseksi puolueen ainakin koen tällä hetkellä.

    Mun mielestä Piraattipuoluetta tarvitaan, mutta tahtoisin näkisin enemmän konkreettisia tekoja, tai ainakin jonkinlaista realistisuutta ja rakentavuutta yhteiskunnallisissa asioissa. Pitäisi tulla näkyväksi, vakavastiotettavaksi ryhmäksi. Jotenkin.

  10. Aika ihkun helppo dualistinen maailmankuva. On me, jotka ollaan oikeessa ja viholliset, jotka on väärässä.

    Kummalle puolelle tässä asetetaan klubeilla ja bileissä musaa pyörittävät tiskijukat? Entä ne niitten kaverit, jotka noita bileitä eli kulttuuritapahtumia on järjestämässä? Miten tähän vaikuttaa se, että samat tiskijukat on joskus myös muusikoita ja tekijänoikeusmaksuliikennettä kulkee molempiin suuntiin?

    Entä mihin sijotettais joku teatteri, joka tekijänoikeuksien suojaamansa esityksen osana käyttää tekijänoikeuksien suojaamia teoksia?

    Eikä tässä ole edes kyse pelkästään musasta, vaan tekijänoikeudethan toki on jotakuinkin kaikella. Myös sillä koodilla. Lukekaa niitä lisenssejä.

    Jumalauta jätkät, PP näyttäytyy ulkopuolelta kattoen siltä, että joukko nettinörttejä on kerääntyny jonnekin pommisuojaan ja sulkenu ovet hitsipillillä ja siellä sitten keskenään juttelevat siitä mitä ulkomaailmassa tapahtuu ja miten ulkomaailman pitäis muuttua että ne uskaltais tulla ulos.

    Puolueeseen suhtautumista ei yhtään auta, jos ehdokaslauma on haalittu laajalti siten, että kukin halukas otetaan ehdokkaaksi ja nämä sitten antavat parta päristen keskenään ristiriitaisia lausuntoja ja saavat Teijo Tavallisen väistämään toiselle puolen katua päätään pyöritellen.

    Kuten Janos ystävällisesti huomautti, tarvitaan asiansa ajamiseen semmoinen tavoite, joka realiteetit huomioonottaen voisi toteutua ja joka toteutuessaan olisi Hyvä Asia kaikkien asiaan liittyvien ja liittymättömien osapuolten mielestä. Ei mitään ”pannaan niin paljon överiks että kompromissi asettuu sopivasti” -meininkiä. Tän tavoitteen ja vallitsevan tilanteen välille tarvitaan joku suunniteltu polku. Maailma pitää kuitenkin refaktoroida siten, että kaikki väliversiot matkan varrella toimii.

    Nämä tavoitteet ja polut pitäis vieläpä osata kommunikoida oman porukan ulkopuolelle jotenkin viestin kovin pahasti muuttumatta. Insaidläpät ei nyt ihan toimi eikä ylipäänsäkään mikään nettimeemi. Huumori on yleensä hyvästä, muttei se sais rikkoa substanssia. Taas jälleen Teijo Tavallisen pitäis nostatella suupieliään ja tuntea olevansa jo valmiiks melkein samaa mieltä viestin esittäjän kanssa. Että ”joo nää jätkät on oikeessa, mä äänestän niitä” olis semmonen perusfiilis jonkin mainoksen tai pamfletin luettuaan. Tän puolen persut osaa kohtuuhyvin, vaikka niillä ei olekaan mitään kovin yhtenäistä asiaa esitettäväkseen.

  11. ”Kyllä tekijäpuolellakin kuunnellaan, kunhan asia esitetään sellaisesta kulmasta, ettei puhuja tunnu olevan ihan helvetin kuutamolla siitä miten asiat nykyään toimivat –”

    Kerro ihmeessä, miten asiat nykyään toimivat.

    ”Piraattipuolen pitäisi kerätä tätä tietoa ja vaatia sitä alan tekijöiltä.”

    Meillä ei ole hirveästi resursseja tutkimustyöhön, ja alan tekijät tuskin antavat hirveästi tietoa sen vuoksi että piraatit vaativat. Kirjoitin kuitenkin Kaj Sotalan kanssa Jokapiraatinoikeus-nimisen kirjan aiheesta. Kirjan laatimisessa on käytetty paljon tilastoja ja tutkimusaineistoa.

    ”Sillä olisi, että istutaan oikeasti pöydän ääreen KESKUSTELEMAAN asioista tekijöiden kanssa – ei vain kertomaan miksi vastapuoli on väärässä vaan myös kuuntelemaan mitkä siellä ovat realiteetit.”

    Olemme käyneet Teostossa, jolloin paikalla oli mm. suomalaisia eturivin muusikkoja ja Teoston henkilökuntaa. Keskustelu oli enimmäkseen juupas-eipäs-väittelyä. Piti selitellä, miksi tiedostonjakamisen laillistaminen ei aiheuttaisi katastrofia, ja kuitenkin jäi se fiilis ettei perusteluja uskottu. En muista kuulleeni siellä mitään, mitä en olisi sinne mennessäni jo tiennyt.

    Peräänkuuluttamasi kaltainen tapaaminen on tälläkin hetkellä suunnitteilla, mutta en vastaa itse sen järjestämisestä joten en tarkalleen tiedä keitä sinne on tulossa tekijäpuolelta. Otamme vastaan kutsuja. Ehkä pitäisi olla myös oma-aloitteisempi asiassa.

    Sitä tosin voi kysyä, miksi meidän pitäisi erityisesti yrittää vakuuttaa juuri tekijöitä tavoitteistamme? Olen valmis tunnustamaan, että lyhyt kaupallisen käytön suoja-aika vaikuttaisi nykytilanteeseen verrattuna jonkin verran epäedullisesti osaan tekijöistä. En vain pidä tätä erityisen merkittävänä seikkana verrattuna lyhentämisestä koituviin hyötyihin. En odota, että ne tekijät, joihin tämä vaikuttaisi epäedullisesti, koskaan asettuvat kannattamaan piraattien agendaa, eikä heidän tarvitsekaan. Agendan voi toteuttaa ilman heitäkin.

    Jos nyt mietitään suoja-ajan merkittävän lyhentämisen tuomia etuja tekijöille niin ensimmäisenä tulee mieleen se, että jaettavissa olevat korvausrahat jakautuisivat juuri nyt työskenteleville tekijöille, eikä sille, joka joskus 50 vuotta sitten teki sen yhden hitin.

    ”Piraattipuoluelaisten pitäisi ymmärtää, että etenkin tekijäpuoli ei ole mitään kokaiinia snorttailevaa riistojengiä joka aivan kuin ilkeyttään tai suunnitelmallisesti olisi ylläpitämässä nykyistä järjestelmää, vaan kulttuurialan työläisiä, jotka voivat olla aidosti huolissaan siitä tuleeko leivän päälle metwurstia vai ylähuuli.”

    Ja sinun pitäisi ymmärtää, että piraattipuoluelaiset ovat tavallisia ihmisiä, joista myös osa kamppailee päivittäisen tulonsaannin kanssa. Silloin kun verotietojen mukaan 80 000 euroa vuodessa tienaava muusikko valittaa piraattien vievän tulot (esimerkki, jonka kerran tarkistin, en muista enää kuka oli kyseessä), niin ei tällaista 6 000 euron vuosituloilla pärjäilevää hirveästi lämmitä. On varsin loukkaavaa vihjata, ettemme olisi tavallisia ihmisiä tavanomaisine ongelmineen.

  12. ”Piraattipuolue on kummallisen näkymätön porukka. Joskus olen kuullut selitykseksi, että lehdistö ei julkaise PiPun tekstejä, vaikka niitä niille kovasti lähetellään. Voisko tämä johtua siitä, että koko jengiä on vaikea ottaa tosissaan?”

    Olemme taatusti näkyvin eduskunnan ulkopuolinen puolue. On totta, että lehdistö ei kovin laajasti julkaise lähettämiämme lehdistötiedotteita, mutta itse en ole kyllä missä vaiheessa odottanutkaan, että julkaisisi. Ei se johdu siitä, että meitä olisi ”vaikea ottaa tosissaan”, vaan siitä, että lehdet nyt saavat tsiljoona lehdistötiedotetta päivässä ja tsiljoonan muita uutisaiheita ilman lehdistötiedotteitakin. Sieltä nyt eivät jonkin eduskunnan ulkopuolisen puolueen ininät nouse ykkösprioriteetiksi. Tämä ei ole valitusta, vaan toteamus.

  13. ”Aika ihkun helppo dualistinen maailmankuva. On me, jotka ollaan oikeessa ja viholliset, jotka on väärässä.”

    Seura tekee kaltaisekseen.

    ”Kummalle puolelle tässä asetetaan klubeilla ja bileissä musaa pyörittävät tiskijukat?”

    Piraattinuorten puheenjohtaja Lari Yltiö on DJ. Voinevat asettua kummalle puolelle huvittaa.

    ”Eikä tässä ole edes kyse pelkästään musasta, vaan tekijänoikeudethan toki on jotakuinkin kaikella. Myös sillä koodilla.”

    Toivoisimmekin pääsevämme keskustelemaan joskus jostain muusta kuin musiikista. Esim. haastatteluissa jankataan kuitenkin aina vain musiikkista.

    ”Puolueeseen suhtautumista ei yhtään auta, jos ehdokaslauma on haalittu laajalti siten, että kukin halukas otetaan ehdokkaaksi ja nämä sitten antavat parta päristen keskenään ristiriitaisia lausuntoja –”

    Olemme havainneet kantojen ristiriitaisuudesta muodostuvan ongelman ja siksi laajensimme joulukuussa puolueohjelmaa jonkin verran.

    ”Jumalauta jätkät, PP näyttäytyy ulkopuolelta kattoen siltä, että joukko nettinörttejä on kerääntyny jonnekin pommisuojaan ja sulkenu ovet hitsipillillä ja siellä sitten keskenään juttelevat siitä mitä ulkomaailmassa tapahtuu ja miten ulkomaailman pitäis muuttua että ne uskaltais tulla ulos.”

    Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa:

    1) raahaat ympäri universumia säteilevän kermaperseesi seuraavaan piraattipuolueen paikallistapaamiseen, mikä heijastusvaikutustensa ansiosta korjaa välittömästi asian,

    2) rahoitat piraattipuolueen aktiiveille toivomasi kauneusleikkaukset ja esiintymiskoulutuksen.

    ”Ei mitään “pannaan niin paljon överiks että kompromissi asettuu sopivasti” -meininkiä.”

    Tämä meininki on osoittautunut toimivaksi. Sekä vihreät nuoret että Euroopan parlamentin vihreä ryhmä ovat ottaneet tavoittekseen 20 vuoden kaupallisen suoja-ajan. Tätä ei olisi saatu aikaan näin nopeasti, jos piraateilla olisi ollut ”realistisempi” tavoite suoja-ajan suhteen. Itse Suomen vihreissäkin puhutaan nyt paljon suoja-aikojen lyhentämisestä.

    ”Taas jälleen Teijo Tavallisen pitäis nostatella suupieliään ja tuntea olevansa jo valmiiks melkein samaa mieltä viestin esittäjän kanssa.”

    Veikkaan että ”Teijo Tavalliset” eivät tule koskaan äänestämään Piraattipuoluetta, samalla tavalla kuin vasemmistoliberaalit kalliolaishipit eivät koskaan tule äänestämään perussuomalaisia.

  14. Globaalististen immateriaalioikeuksien purkamisesta voi olla mielenkiintoista keskustella, mutta se ei ole kauhean konkreettista keskustelua. Se taitaa olla vielä jotain, johon on aika hankala vaikuttaa esim. Suomen poliittisella tasolla. Toki ihanteet on hyvä olla ja niitä voi käyttää perusteluina. Mutta ”vastapuolelle” se keskustelu taitaa olla ihan sitä konkreettista keskustelua, jolle voi tehdä päätöksiä Suomen poliittisella tasolla. Asiat joista minun mielestäni pitäisi keskustella, on kasettimaksu, onko laillista rajoittaa pääsy jollekin tietylle sivulle tai mistä DJ:n pitäisi maksaa. Toki näistä on keskusteltukin, mutta nämä on minusta paljon lähempänä sitä ”paljonko CD:tä myydään” keskustelua kuin ”globaalien immateriaalioikeuksien purkaminen.” Jos halutaan keskustella niistä isomman mittakaavan asioista, niin foorumi tai ainakin keskustelualue on väärä. Ja me oikeasti tarvittaisiin tällä Suomenkin tasolle järkevää keskustelua asiasta.

  15. Tero Mäntylä: Otit esille hyviä keskustelunaiheita. Minusta kylläkin ensisijaisesti pitäisi keskustella siitä, onko oikein lätkäistä harmittomille ihmisille satojen tuhansien eurojen korvauksia ja ehdollisia vankeustuomioita piratismista. Tämänkaltaiset tuomiot haluaisin saada ensimmäisenä lopetettua.

    ”Paljonko CD:tä myydään” -keskustelu sen sijaan on turhauttava, koska a) tilastot koskevat vain ”virallista” levymyyntiä ja b) myynnin nousuun/laskuun voi olla monia syistä alkaen taloudellisesta taantumasta ja CD-formaatin kehnoudesta ja päätyen ulkomaisiin nettiradioihin ja Internetin hassuihin kissakuviin, joita ihmiset katsovat mielummin kuin keskittyvät kuuntelemaan musiikkia.

    Silti lähes aina keskustelu ajautuu CD-myynnin laskemiseen, ja kun sanoo, että juu se näkyy olevan ainoa asia jossa kenties piratismilla on osuutta myynnin alenemiseen, mutta aleneminen ei ole katastrofaalista ja musiikin nettimyynti korvaa sitä koko ajan, niin ei tämä mene perille kuitenkaan.

  16. Ahto:

    “Kerro ihmeessä, miten asiat nykyään toimivat.”

    No luitko sen blogilinkin minkä laitoin, siellähän mä eräästä vinkkelistä asiasta kerroin. Itselleni oli ainakin silmiä avaavaa tutustua tuohon kuvioon ja tajuta, että leffantekijät eivät ihan vaan silkkaa typeryyttään ole laittamatta rainaansa ladattavaksi ja PayPal-linkkiä viereen, vaan kuvio on aika häkellyttävän monimutkainen.

    Ja juu, tämä on aihepiiri josta keskustelminen on aika helkkarin turhauttavaa. Bunkkerit ja juoksuhaudat on kaivettu aika saamarin syviksi, ja puheenaihe on vaikea vaikka olisi itse toimimassa alan sisällä. Olen käynyt itsekin näitä eipäs-juupas-väittelyitä tekijäpuolen kanssa, jossa vastapuoli on sitä mieltä että hommahan on ihan selvä – ei muuta kuin IP-osoite talteen ja karhukirje perään. Siinä vaiheessa tekee mieli hakata päätä pöydän kulmaan, useimmiten omaansa.

    Politiikkahan ei valitettavasti ole skabaa siitä, kuka on oikeassa, vaan siitä, kuka esittää kantansa parhaiten. Tämä sitten tarttee valitettavasti myös toistoa, toistoa ja toistoa, joka on ihan helvetin turhauttavaa, mutta minkäs teet. Itse olen ollut mukana tekijänoikeusväännössä aktiivisesti vuodesta 2005 ja onneksi paljon on jo siitäkin menty eteenpäin.

  17. Uskoisin, että levy-yhtiöt omistavat useimpiin vanhempiin levyihin sen verran oikeuksia, että he käytännössä kontrolloivat ko. levyjen kaupallisen hyödyntämisen. Levy-yhtiöthän saavat käsittääkseni myös Gramexilta, ainakin radiosoitosta korvauksen.

    Käittääkseni 60 – 80 luvulla levy-yhtiöiden kontrolli oli niin vahva, studiot, mainostus, jakelu, että bändi/artisti myi kaikki oikeudet levyynsä, että sai levynsä jakoon.

    Alla asiasta jonkintasoista pohdintaa.
    http://www.wisegeek.com/who-owns-the-rights-to-a-song.htm

    Kommenteista löytyy myös hyviä pohdintoja.

  18. ”piraattipuoluelaiset ovat tavallisia ihmisiä, joista myös osa kamppailee päivittäisen tulonsaannin kanssa. Silloin kun verotietojen mukaan 80 000 euroa vuodessa tienaava muusikko valittaa piraattien vievän tulot (esimerkki, jonka kerran tarkistin, en muista enää kuka oli kyseessä), niin ei tällaista 6 000 euron vuosituloilla pärjäilevää hirveästi lämmitä.”

    Eli sinun mielestäsi niiltä, jotka tienaavat enemmin kuin sinä tai joku piraattituhnu, voi viedä mahdollisuuden suojata omia oikeuksiaan ja omaisuuttaan.

    Ihan hyvä, että tulee ilmi toiminnan motiivi, joka on tyypillinen punamädättäjän kateus.

  19. Liskohallitus (osuva nimi?), tekijäinoikeudet eivät koskaan ole olleet kenekkään omaisuutta vaan ne ovat kehitetty turvaamaan teokseen laitettuja panostuksia. Aluksi suojaiaka oli 5 vuotta sitten 15 jne. Mitä tehokkaaminen ja mitä pidemmälle teknologinen kejhtiys on edennyt ja mitä halvemmaksi tuotanto ollaan saatu niin hullunkurisesti sitä pidemmäksi on mennyt suojaika.

    Tämä on aika hassua.

    Nyt on nähtävissä se että kohta tekijäinoikeutta käytetään väkivallan ja sorron välikappaleena kansaa vasten vain sen takia että ’valkoinen rikas mies’ saisi lisää rahaa jossakin valtameren takana.

  20. ”Esimerkiksi Teosto usein muistaa mainita, että heidän päättäjänsä ovat myös musantekijöitä itse ja tottahan se taitaa olla.”

    Jep, mutta ei niitä huono-osaisia. Kannattaa pitää mielessä, että pieni osa myös ihan tekijöitäkin hyötyy korporaatioiden siivellä vanhasta lainsäädännöstä. Voi yleistää, että lähes kaikille Teoston asiakkaille korvaukset ovat korkeintaan karkkirahaluokkaa.

  21. ”…joukko nettinörttejä on kerääntyny jonnekin pommisuojaan ja sulkenu ovet hitsipillillä…”

    Itse koen nimenomaan tulleeni ulos bunkkerista, missä olin hyvässä turvassa kököttänyt jo vuosikaudet, anonyyminä ja näkymättömänä, tekemässä vain omia juttujani, kun maailma ympärillä muuttui päivä päivältä paskemmaksi.

    Tämä on Piraattipuolueen ansiota. Ainoa poliittinen liike, jota saatan kannattaa, ja joka ajaa pelkästään oikeita asioita, eikä yhtään väärää.

  22. Voin allekirjoittaa täysin rinnoin Ville Hautakankaan kommentit: juuri Piraattipuolue oli se, mikä minut sai liikkeelle, toimimaan ja ylipäätään kiinnostumaan käytännön tason politiikasta. Ja se on kannattanut: olen myös saanut omalla esimerkilläni muita kiinnostumaan. En koe mitenkään päin olevani missään bunkkerissa hapomassa virtuaalisia partakarvojani, mutta toki kurjaa, jos se on se, miten ”jotkut” hahmottava tilanteen. En sitten tiedä kummassa on vika siinä kohtaa, mutteihan se toki ole lopulta edes oleellista.

  23. Tekijänoikeuden puolustajat paljastavat itseoikeutetun ylimielisen asenteensa joka viestissään. Yhteiskunnan pitäisi heiltä kysyä ”miten asiat nykyään toimivat” ja varmistaa että ne toimivat samoin ikuisesti. Tästä vaatimuksesta ovat kuitenkin ne peräänkuuluttamanne ”realiteetit” kaukana. Maailma muuttuu, muuttukaa mukana tai jäätte jalkoihin.

    Tekijänoikeuslait, kuten kaikki muutkin lait, ovat olemassa hyödyttääkseen koko yhteiskuntaa. Tai ainakin niiden kuuluisi olla. Se, että tekijät itse hyötyvät niistä on vain keino saavuttaa yhteiskunnallista hyötyä. Jossain vaiheessa on päätetty, että kopiointimonopolin myöntäminen tietyksi ajaksi kannustaa luomaan kulttuuriteoksia siinä määrin että saavutettu hyöty ylittää rajoituksista yhteiskunnalle koituvan haitan. Alunperin tämä onkin ollut hyvin helposti perusteltavissa, sillä kopioiden valmistus ei kuitenkaan ollut tavallisille kansalaisille edes mahdollista.

    Nykyään asiat ovat kuitenkin toisin. Mitä tahansa digitaalisessa muodossa olevaa voi kuka tahansa kopioida ja levittää loputtomasti ja ilman kustannuksia. Kopiointirajoitusten valvomiseksi tässä ympäristössä, ylikansalliset suuryritykset ja näiden etujärjestöt vaativat kansalaisten perusoikeuksien romuttamista ja ovat tässä usein onnistuneetkin. Yksittäisille syntipukeille tuomitaan täysin hatusta vedettyjä ”vahingonkorvauksia,” vahingoista joiden olemassaoloa saati todellista arvoa kukaan ei pysty todistamaan. Samalla suoja-aikoja venytetään säännöllisesti ja takautuvasti (ettei vaan kukaan muu pääsisi piirtämään Mikki Hiirtä), joten monopoleilla ei käytännössä enää ole mitään aikarajaa. Haitat ovat ajat sitten hukuttaneet alleen kaikki mahdolliset hyödyt.

    Se, tarvitaanko kulttuurin tekemiseen ylipäätään mitään kannustinta valtion taholta, on mielipidekysymys. Tekijänoikeuden puolustajat toki esittävät tuon tarpeen absoluuttisena ja ikuisena itsestäänselvyytenä mutta tosiasia on että kulttuuria tehtiin tuhansia vuosia ennen tekijänoikeuksien keksimistä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että markkinatalous kyllä hoitaa tarjontaa alalle jos kerran kysyntää on ja jos alan nykyiset toimijat eivät keksi muuta keinoa ansaita työllään rahaa kuin valtion ylläpitämät monopolit, niin tilalle tulee uusia jotka keksivät. Nyky-ympäristössä tekijänoikeudet ovat lähinnä kuin polkupyörän apupyörät, jotka estävät kulttuurialaa oppimasta miten pysyä itse pystyssä. Ja joka tapauksessa minä ainakin eläisin mieluummin maailmassa, jossa ei ole minkäänlaista ammattimaista kulttuurintuotantoa kuin maailmassa, jossa kansalaisoikeudet uhrataan turvaamaan ”sisältöteollisuuden” vanhentuneita liiketoimintamalleja.

  24. Ja taas mennään… Eipäs juupas, eipäs juupas, minä olen oikeassa, eikun minäpäs.

    Entistä selvemmältä näyttää, että tekijäpuolen on tullut aika näyttää persettä SEKÄ ”heidän etujaan ajaville” järjestöille ja mediajäteille ETTÄ piraateille. Kumpikaan ei todellisuudessa tunnu ymmärtävän todellisuudesta yhtään mitään.

    Siis vieno toive: jättäkää tekijät rauhaan ja lopettakaa heidän käyttämisensä keppihevosinanne! Tapelkaa keskenänne, mutta älkää sekoittako kultturintekijöitä ikuiseen ja todennäköisesti tuloksettomaan sotaanne.

  25. ”Tekijänoikeuden puolustajat paljastavat itseoikeutetun ylimielisen asenteensa joka viestissään. Yhteiskunnan pitäisi heiltä kysyä “miten asiat nykyään toimivat” ja varmistaa että ne toimivat samoin ikuisesti. Tästä vaatimuksesta ovat kuitenkin ne peräänkuuluttamanne “realiteetit” kaukana. Maailma muuttuu, muuttukaa mukana tai jäätte jalkoihin.”

    En tiedä laskitko minun viestini tähän mukaan, mutta jos laskit niin sori – metsään meni analyysisi. Minä olen aivan tismalleen samaa mieltä siitä, että tekijäpuolen pitää lopettaa kitiseminen sopeutua siihen miten nettimaailma toimii, tai jäädä kehityksen jalkoihin, piste.

    Sitten taas, on sietämättömän naivia ajatella että tällainen muutos voitaisiin tehdä oikeasti yhdellä rysähdyksellä ja jollain ihmeellisellä vallankumouksella. Tästä syystä on tärkeää ymmärtää, miten järjestelmä toimii tällä hetkellä, ja mikä olisi näppärä tapa siirtää liiketoimintaa uuteen maailman malliin.

    Rautalangasta: on aika naivia alkaa vaatimaan, että noh, puretaas nyt tämä koko teollisuudenala alkutekijöihinsä yhdellä rysäyksellä, romahdutetaan helkkarinmoisen ihmismäärän taloudellinen toimeentulo määrittämättömäksi ajaksi ja katsotaan sitten, miten asiat voisivat mennä paremmin. Funktionaalista on koettaa tutustua siihen, miten asiat tällä hetkellä toimivat ja koettaa löytää niitä kohtia, joista netin hyödyntämisen ja vapaammat ajatukset saa puskettua läpi, ja jotka toimisivat paremmin kuin vanhat rakenteet.

    Yhteiskunnan hyötyä tässä ajatellaan, joo, mutta se yhteiskunta ei ole mikään punkkukeskustelun abstrakti rakenne, vaan kokoelma ihmisiä, joista osa on ahneita rahaa kahmivia kusipäitä, mutta huomattavasti suurempi osa tavallisia jamppoja ja duunareita. Valitettavasti kulttuurialalla iso osa näistä tyypeistä ymmärtää yhtä paljon netistä ja nettimaailmasta kuin villisika separaattorista, ja poterot ovat perkeleen syvät.

    Libertardit jupinat markkinatalouden näkymättömän käden lempeästä hyväilystä jätän omaan arvoonsa. Taloudellinen libertarismi on ”kommunismia teekkareille” – täydellisen maailman naivi ideologia, joka toimii hyvin paperilla, kun jätetään ihmiset ja inhimilliset realiteetit kokonaan huomioimatta.

    Olen myös itse sitä mieltä, että Piraattipuolueella on ollut tärkeä tehtävä tekijänoikeuskeskustelun aktivoijana ja siinä, että se on repinyt yhä enemmän asiasta kiinnostuneita ihmisiä mukaan kansalaisvaikuttamiseen ja politiikkaan.

  26. Ahto Apajalahti: ”En vain pidä tätä erityisen merkittävänä seikkana verrattuna lyhentämisestä koituviin hyötyihin.”

    Mitähän nämä hyödyt ovat piraattien mielestä? Avoimen lähdekoodin kohdalla homma on hyvin ymmärrettävää, mutta taiteen kohdalla tuo ei päde. Itse en ainakaan koe, että jonkin teoksen hyödyntäminen omiin ansaintatarkoituksiin esim. viiden vuoden päästä teoksen alkuperäisestä ilmestymisestä palvelisi ketään. Maailma hukkuisi vanhoihin biiseihin perustuviin pastisseihin ja tällä olisi nimen omaan luovuutta vähentävä vaikutus, kun mitään uutta ei tarvitisi keksiä, kun aina voisi lainata jotain teosta, jonka suoja-aika on umpeutunut.

    N: ”Nykyään asiat ovat kuitenkin toisin. Mitä tahansa digitaalisessa muodossa olevaa voi kuka tahansa kopioida ja levittää loputtomasti ja ilman kustannuksia.”

    Kyllä vain, mutta sen alkuperäisen teoksen tekeminen ei ole ollut ilmaista. Siihen on kulunut aikaa, vaivaa ja rahaa.

  27. ”Kyllä vain, mutta sen alkuperäisen teoksen tekeminen ei ole ollut ilmaista. Siihen on kulunut aikaa, vaivaa ja rahaa.”

    Missä ajassa kuvittelet saavasi panostukseen laitetut rahasi takaisin? Paljonko luulet saavasi esim. 70 vuoden päästä? Taitaa olla zippo.Taitaa olla että periiliset voivat saada jotakin mutta sekin menee pelkkin hallintokuluihin. Mutta vielä 70 vuoden päästä sinunkin kappalellasi voidaan käyttää massiiviseen lakimiesarmeijan ylläpitämiseen mutta _sinä_ et saa siitä hyötyä.

    Kyllä sinun tähtäin on vuoden – viiden vuoden mittainen, siinä ajassa sinä saat rahasi mutta sen jälkeen et saa.

    Jos sinä pimputat jonkun sävelmän sinun pitää mietiä se loukkaako _sinun_ tekeleesi jotain 70 sisällä tehtyä musiikkia, jos loukkaat niin et missään tapauksessa voi esittää sitä omanasi – sehän olisi tekijäinoikeusrikkomus. Ja taasen meni aikaa ja tupakkaa hukkaan. Ja CC musiikit mukaanlukien.

    Ja nyt musiikin tekeleet tekevät musiikkia ihan eri tavalla kuin esim 70 luvulla. Musiikkia tehdään tehdään aivan uskomattoman paljon.

  28. > Mitähän nämä hyödyt ovat piraattien mielestä? Avoimen lähdekoodin kohdalla homma on hyvin ymmärrettävää, mutta taiteen kohdalla tuo ei päde.

    Päinvastoin, suljettua lähdekoodia tuskin tullaan vapauttamaan vaikka aika umpeutuisikin. Millä tavoin avokoodi hyötyisi?

    Lyhentämisestä koituvat hyödyt ovat ilmeiset. Kulttuuri ei häviä johonkin, niin kuin on vaarana tapahtua nyt. Tarpeeksi lyhyt aika mahdollistaa sen että teokset ovat vielä vapautuessaan saatavilla, joten ne oikeasti vapautuvat eivätkä kuole. Näin niin kuin esimerkiksi.

    Äänestäjä: Kyllä puolue Saksaa tarkkaan katsoo ja linjoja onkin jo laajennettu, ja huhut kertovat että on aikomus laajentaa vielä vähän lisääkin. Kuitenkin iso ongelma on tunnettuus ja medianäkyvyys sun muuta, kuten myös aktiivien määrä ja rahoitus. Saksassa on monta osavaltiota ja monet vaalit, mikä auttaa näkyvyydessä myös vahvasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*