Miten piraattien pitäisi suhtautua kulttuurialaan?

Tekijänoikeuksia koskevissa keskusteluissa usein vaaditaan piraatteja ottamaan huomioon muutakin kuin ”oma napansa”. Tämä syytös esitettiin hiljattain esimerkiksi Liberalismin petos -pamfletin tekijöiden haastattelussa. Sanottakoon nyt ensin, että puolueen perustaminen ja rakentaminen siihen kuntoon, että on mahdollisuuksia menestyä vaaleissa, on sen verran työlästä ettei kukaan ryhdy siihen vain tuijotellakseen omaa napaansa.

On kuitenkin aika yleistä peräänkuuluttaa piraateilta parempaa vastapuolen ymmärtämistä. Heitän nyt pallon yleisölle, ja pyydän kertomaan, millaisina he haluaisivat piraattien näkevän vastapuolensa. Taustoitan kysymystä hieman.

Eräs aiempaa kirjoitustani kommentoinut totesi: ”Mitä nyt koitan sanoa on se, että ilmeisesti kulttuurialalla on heidän näkökulmastaan vankat perusteet kannattaa nettisensuuria. Miksi asiat ovat menneet siihen pisteeseen, on ehdottomasti pohtimisen paikka, jotta vastaaviin äärimmäisyyksiin ei päädytä tulevaisuudessa.”

Asiat ovat menneet siihen pisteeseen, koska vanhojen teollisten suurvaltojen kauppapoliittisissa intresseissä on ylläpitää vahvoja immateriaalioikeuksia.

Asiat ovat menneet siihen pisteeseen, koska monet oikeudenhaltijat ja heidän edustajansa sinänsä ymmärrettävästi, mutta empiirisen todistusaineiston valossa aivan liioitellusti, pelkäävät Internetin aiheuttamia muutoksia ihmisten käyttäytymiseen ja jopa moraaliin.

Jos globalistisen ajattelun voisi jotenkin kiteyttää, kiteyttäisin sen niin, että muiden hyvinvointi lisää myös meidän hyvinvointiamme. En lähde tässä purkamaan tämän taustalla olevia argumentteja. Mikäli tällainen ajattelu hyväksytään, oman maan kauppapoliittisten intressien ei enää ajatella pidemmän päälle lisäävän omaa hyvinvointia, mikäli ne ovat ristiriidassa muiden hyvinvoinnin kanssa.

Immateriaalioikeudet ovat ”rikkaan valkoisen miehen” etuoikeuksia. Niiden tehtävä globaalissa taloudessa on hidastaa köyhien elintason paranemista. Globalistisen ajattelun mukaisesti tämä hidastaa myös meidän elintasomme paranemista. Meidän kannattaisi alkaa purkaa globaalisti immateriaalioikeuksia nyt, sillä muussa tapauksessa Kiina ja Intia kyykyttävät meitä tulevaisuudessa vaikeuttamalla tietotaidon leviämistä, eikä toisin päin kuten aiemmin.

Näistä asioista pitäisi puhua tekijänoikeuksia koskevassa debatissa, eikä jumittua keskustelemaan siitä, montako CD-levyä missäkin myydään ja miksi. Se ei ole ollenkaan kiinnostava kysymys. Tekijäpuolella vain harvoin tuntuu olevan kiinnostusta katsoa tätä asiaa omaa napaa pidemmälle.

Toinen, mitä tekijäpuolella vielä vähemmän halutaan tunnustaa, on se, ettei empiirinen aineisto todellakaan osoita mitään tulossaolevaa katastrofia minkään kulttuurialan kohdalla. Ei haluta myöskään tunnustaa sitä, että silloin kun viitteitä tulojen laskusta on, tiedostonjakaminen, jos se ylipäänsä on syy siihen, ei ole ainakan ainoa tai edes merkittävin syy.

Yksi tällainen syy on kulttuuri- ja viihdemuotojen monipuolistuminen, kuten pelialan kasvu, joka syö samoja viihteeseen ja kulttuuriin meneviä kuluttajien rahoja. Rahat ovat tosiaankin pitkälti samoja kuin aiemminkin. Tilastojen mukaan virkistyksen, kulttuurin ja koulutuksen osuus suomalaisten kotitalouksien kulutusmenoista on kasvanut 35 vuoden aikana vain 10 %:sta 12 %:iin.

Toinen syy on laillisen ilmaisen viihde- ja kulttuuritarjonnan helpompi saatavuus ja sen tuottamisen helpottuminen tietotekniikan myötä. Lisätään tähän vielä Internetin hömppäkulttuuri, kuten hassut kissakuvat. Ne ovat viihdyttäviä juuri niiden tietynlaisen aitouden ja ruohonjuuritason meiningin takia, joita vastaan tuotteistetun viihdeteollisuuden on vaikea taistella.

Mielikuvat tiedostonjakamisen vaikutuksista vain on niin vahvoja, että monien kyky ottaa vastaan järkiperusteista informaatiota on vakavasti heikentynyt. Toinen ongelma on se, että vastapuolen viestintäkoneisto tavoittaa yleisönsä paljon tehokkaammin, mikä on paljolti rahakysymys. Jossain vaiheessa tulee piste, jolloin kannattaa vain lopettaa inttäminen näiden ihmisten kanssa. Mielestäni se piste on jo saavutettu.

Sitä ei myöskään tekijäpuolella tunnusteta, että vaikka Internet olisikin johtamassa katastrofiin kulttuurialan ja viihdeteollisuuden nykyisten liiketoimintamallien suhteen, se katastrofi voidaan välttää ainoastaan siten, että alat käyvät vapaaehtoisesti läpi merkittävän rakennemuutoksen. Internetin yhteysnopeuksien ja kovalevyjen tallennuskapasiteetin kasvua ei voida pysäyttää.

Näiden syiden vuoksi ennenpitkää tulee vastaan tilanne, jossa tekijänoikeudet ovat käytännössä menettäneet merkityksensä ihmisten välisessä verkkoviestinnässä. Kuinka monta oikeusmurhaa ja toimimatonta, perusoikeuksia heikentävää lakia joudumme vielä sietämään sen vuoksi, ettei alalla suostuta näkemään tämän kehityssuunnan väistämättömyyttä?

Kulttuurialalta ja viihdeteollisuudesta ei kuulu mitään viitteitä siihen, että he haluaisivat estää tämän hulluuden. Eivätkä he tunnusta sitä hulluudeksi, vaikka suuri määrä hyvää informaatiota osoittaa siihen suuntaan, että se on hulluutta. Piraattijahti vain kiihtyy. Ottaen kaiken tämän huomioon, mitä meidän piraattien oikein pitäisi tässä vaiheessa vastapuolesta ajatella?

Huomio tekijä: etujärjestösi kannattaa sensuuria

Tekijänoikeustoimikunta julkaisi tammikuussa mietinnön, jossa ehdotettiin uudenlaista sensuurilakia. Laki mahdollistaisi “piraattisivustojen” pysyvän sensuroinnin. Piraattipuolue vuoti salaisesti valmistellun esityksen keväällä 2011 julkisuuteen. Mietintö on ollut lausuntokierroksella, ja Piraattipuoluekin antoi siitä lausunnon (yhteenveto mietinnön sisällöstä ja Piraattipuolueen kannoista löytyy aiemmasta blogauksesta).

Haluan nostaa lausunnoista esille kaksi havaintoa:

  1. Lähes kaikki tekijänoikeusjärjestöt ja kulttuurialan etujärjestöt kannattavat teleyrityksille asetettavaa velvollisuutta sensuroida ”piraattisivustot” oikeuden päätöksellä.
  2. Juuri kukaan muu ei kannata nettisensuuria, ainakaan varauksettomasti.

Muutamat lukijat pahastuivat aiemmassa blogauksessa tekemästäni jaosta ”pahiksiin” ja ”hyviksiin” tekijänoikeusasioiden neuvottelukunnan jäsenistön osalta. Ehkäpä havainnot tämän lausuntokierroksen tuloksista hieman avaavat sitä, mistä tällainen käsitys vastakkainasettelusta saattaa tulla. Ainoina valopilkkuina tekijäpuolelta sentään taiteilijajärjestö MUU ry ja Journalistiliitto suhtautuivat ehdotukseen varauksellisesti.

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki toisti jälleen tekijänoikeuspäivänä 23.4. aiemminkin ilmaisemansa mielipiteen, ettei kannata tämäntyyppistä sensuuria. Arhinmäeltä vaatii paljon sisua olla edistämättä sensuuriesitystä kun koko kulttuuriala sitä suureen ääneen vaatii.

”Piraattisivustojen” sensuroimista kannattavat (22):

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK)
Helsingin käräjäoikeus
Sanasto ry
Suomen Muusikkojen Liitto ry

  • ”…kovin suurta painoa [ei] pidä laittaa sille, että sivustolla saattaa olla myös jotakin laillista aineistoa…”

Suomen tietokirjailijat ry

  • ”…pitää ehdottoman tärkeänä, että sitä [piratismia] pyritään torjumaan tehokkain keinoin…”

Musiikkituottajat IFPI Finland ry

  • ”Muutos on tärkeä…” ”Ehdotus on tasapainoinen…”

Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus (Tekes)
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry
Elvis ry

  • ”…ehdotus… on välttämätön…”

Suomen kirjailijaliitto ry

  • ”Suomalainen kirjallisuus ja kirjailijat eivät selviä hengissä, mikäli kirjallisten teosten laajamittainen laiton lataaminen yleistyy. Keinot, joilla puututaan teosten laittomaan käyttöön, ovat erittäin kannatettavia.”

Suomen Anti-piratismiyhdistys ry
Gramex ry
Finlands svenska författareförening rf
Suomen kaupan liitto ry
Suomen Näytelmäkirjailijat ry
Suomen Konservatorioliitto ry

  • ”Sananvapautta ei saa väärinkäyttää suojaamaan laittoman aineiston levitystä.”

Taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Forum Artis ry

  • ”Ei materiaalisen omaisuudenkaan suojaa höllennetä sen takia, että sen varastaminen uuden teknologian avulla on helpompaa ja valvonta työlästä.”

Suomen Teatterit ry
Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry

  • ”Ehdotettu lainmuutos vahvistaa tekijänoikeuksien täytäntöönpanoa ja ehkäisee rikoksia.”

Suomen Elokuvaohjaajaliitto SELO ry
MTV Media Oy

  • ”…ehdotus… on mielestämme välttämätön.”

Suomen näyttelijäliitto ry.

TTVK:n jäsenyyden kautta sensuuria kannattavat myös seuraavat tahot, jotka eivät antaneet omaa lausuntoaan:

Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat SATU ry
Suomen elokuvatoimistojen liitto SEL ry
Suomen elokuvatuottajien keskusliitto SEK ry
Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry
Av-tuottajien tekijänoikeusyhdistys Tuotos ry
Suomen Musiikkikustantajat ry
Suomen Kustannusyhdistys ry
Yleisradio Oy
Sanoma Media Finland Oy.

Esitykseen varauksellisesti suhtautuvat (12):

Kirkkohallitus
Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry

Liikenne- ja viestintäministeriö
Kuluttajavirasto
Teknologiateollisuus ry
Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto MTL ry
Viestintävirasto
Taiteilijajärjestö MUU ry
Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry
Suomen Journalistiliitto ry
Akava ry
Työ- ja elinkeinoministeriö
Keskuskauppakamari.

Esitystä vastustavat (10):

Ammattikorkeakoulu Metropolia
Elisa Oyj
Finnet-liitto ry
Aalto-yliopiston Faktat ja tietoyhteiskuntaviestintä -kurssin opiskelijat
TeliaSonera Finland Oyj
Kuluttajaliitto ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry
Electronic Frontier Finland ry (Effi)
Piraattipuolue r.p.

Termien selitys:
”Sensuuria kannattaviksi” olen laskenut ne tahot, jotka selkeästi ilmoittavat kannattavansa esitystä, ja ”sensuuria vastustaviksi” ne, jotka selkeästi ilmoittavat vastustavansa. ”Varauksellisesti suhtautuviksi” olen laskenut ne, jotka eivät suoraan ilmoita vastustavansa sensuuriesitystä, mutta esittävät sitä kohtaan huomattavaa kritiikkiä.

Ranskan piraattilain ”menestys” on vitsi

Toissapäivänä Suomessa raportoitiin tekijänoikeusjärjestöjen innostuneen Ranskan piratisminvastaisen lain menestyksestä. TTVK:n Antti Kotilainen toisteli ranskalaiskollegojensa tarkasti valikoituja lukuja: suurin osa varoituskirjeen saaneista piraateista oli kuulemma lopettanut tiedostojen jakamisen, ja suurin osa muista lopettaisi, jos saisi varoituskirjeen.

Toisissa uutisissa puhuttiin jopa piratismin romahduksesta – ja huomautettiin, että se ei nostanutkaan musiikin tai elokuvien myyntiä: Englanniksi Torrentfreak, suomeksi Digilelut.fi.

Hadopin väitteet ”menestyksestä” ovat kuitenkin hyvin kyseenalaisia. Ranskalaislehti Le Figaro oli kumonnut väitteet piratismin vähenemisestä jo edellisellä viikolla.

Piratismi erikseen valvotuissa, nimetyissä P2P-verkoissa oli kyllä ensimmäisen vuoden aikana vähentynyt kolmanneksella. Tämän oli mitannut yksityinen tutkimusyritys Médiamétrie.

Miten mitattiin

Hadopin raportissaan käyttämä Médiamétrie // NetRatings Panel on kuluttajatutkimus, joka suoritetaan sekä puhelinkyselyin, että seuraamalla vapaaehtoisia Internetin käyttäjiä näiden koneille asennetulla seurantaohjelmalla, joka raportoi selailutottumukset Médiamétrielle verkon välityksellä.

Moniko teistä asentaisi koneelleen vakoiluohjelman vapaaehtoisesti? Moniko luottaisi ulkopuoliselle yritykselle kaiken selaimenkäyttönsä?

Tutkimus siis ei tällaisenaan varsinaisesti vakuuta. Mutta leikitään nyt vielä hetki, että tuo osaamattomien, yksityisyydestään välittämättömien käyttäjien lauma olisi todella kattava halkileikkaus Internetin käyttäjistä Ranskassa. Pardonnez-moi, mes amis!

Ainoastaan näiden käyttäjien selailua on siis seurattu. Hadopin raportin mukaan seuraaja ei voi tietää, mitä muuta käyttäjät tekevät koneellaan – heille on ainoastaan laskettu käyttäjiä ja käyntejä joillakin luetelluilla piraattisivustoilla, sekä tiettyihin tiedostonjako-ohjelmiin liittyvillä sivuilla.

Huomioita

1. Valvonnassa ollut ”piratismi” oli alkanut vähentyä jo kuukausina ennen lain voimaantuloa, eli valveutuneimmat näistäkin käyttäjistä minimoivat varoituskirjeiden riskin valmistautumalla hyvissä ajoin.

2. Samaan aikaan, kun vertaisverkkojen käyttö oli vähentynyt, streaming-palvelut ja suorat lataukset ovat lisääntyneet, ja olivat suositumpia kuin P2P-palvelut – jo ennen kuin yhtäkään varoituskirjettä oli lähetetty. Piratismi oli siis myös näiden valvottujen käyttäjien keskuudessa ainoastaan muuttanut muotoaan – poispäin jakamisesta, ja takaisin kohti perinteistä ”tyhmää” lataamista. (1)

3. Koko tutkimus on relevantti vain laillisen myynnin osalta, koska siitä on saatavilla tietoa kauppiailta itseltään. Spotifyn käyttäjämäärä oli moninkertaistunut (kuten muuallakin maailmassa), iTunes oli suvereeni markkinajohtaja ja lisäsi myyntiään reilusti (kuten muuallakin maailmassa). Pienemmät palvelut, erityisesti pelkästään Ranskaan ”piratismin kilpailijoiksi” suunnatut, ovat menestyneet huonommin (kuten arvata saattoi). Olisi kannattanut kilpailla hinnalla ja käytettävyydellä, eikä pelkästään laillisuudella?

4. Musiikin myynti perinteisillä levyillä sun muilla lärpäkkeillä on vähentynyt reilusti, kuten muuallakin maailmassa. Sille nyt ei voi mitään. Ja kokonaisuutena musiikkiteollisuus varmasti kärsii, sillä sen bisnes on ollut monopoliasemassa kerätä hervottomat katteet nimenomaan levyistä.

Ranskan presidenttiehdokkaista joka ainoa on tähän mennessä ilmoittanut olevansa valmis kumoamaan Hadopin ostaman, typerän, kansalaisoikeuksia loukkaavan ja äärimmäisen epäsuositun lain. Nopeastikohan mieli muuttuu, kun joku heistä lopulta valitaan?

(1) Pelkästään tiedostoja lataava piraatti muuttuu aktiivisesta jakajasta passiiviseksi kuluttajaksi, ja piratismista katoaa paljolti se välitön, puskaradiomainen mainostuselementti, joka vapaammassa ympäristössä lisää myös laillisten tuotteiden suosiota.

Vertaisverkossa kustannat kiinnostavan sisällön jakamisen itse, ja jaat sitä kaikkein tehokkaimmin naapureillesi. Suorista latauksista tai streaming-sivustoilta bitit tukkivat runkoverkkoa tuhansien kilometrien matkalta, ja kustannukset lankeavat palvelun tarjoajalle. Joka saattaa olla jopa voittoa tuottava yritys – ja näin ollen tekee rahaa tekijänoikeuksien alaisilla sisällöillä. Kumpi olikaan parempi vaihtoehto?