Tekijänoikeuksia koskevissa keskusteluissa usein vaaditaan piraatteja ottamaan huomioon muutakin kuin ”oma napansa”. Tämä syytös esitettiin hiljattain esimerkiksi Liberalismin petos -pamfletin tekijöiden haastattelussa. Sanottakoon nyt ensin, että puolueen perustaminen ja rakentaminen siihen kuntoon, että on mahdollisuuksia menestyä vaaleissa, on sen verran työlästä ettei kukaan ryhdy siihen vain tuijotellakseen omaa napaansa.

On kuitenkin aika yleistä peräänkuuluttaa piraateilta parempaa vastapuolen ymmärtämistä. Heitän nyt pallon yleisölle, ja pyydän kertomaan, millaisina he haluaisivat piraattien näkevän vastapuolensa. Taustoitan kysymystä hieman.

Eräs aiempaa kirjoitustani kommentoinut totesi: ”Mitä nyt koitan sanoa on se, että ilmeisesti kulttuurialalla on heidän näkökulmastaan vankat perusteet kannattaa nettisensuuria. Miksi asiat ovat menneet siihen pisteeseen, on ehdottomasti pohtimisen paikka, jotta vastaaviin äärimmäisyyksiin ei päädytä tulevaisuudessa.”

Asiat ovat menneet siihen pisteeseen, koska vanhojen teollisten suurvaltojen kauppapoliittisissa intresseissä on ylläpitää vahvoja immateriaalioikeuksia.

Asiat ovat menneet siihen pisteeseen, koska monet oikeudenhaltijat ja heidän edustajansa sinänsä ymmärrettävästi, mutta empiirisen todistusaineiston valossa aivan liioitellusti, pelkäävät Internetin aiheuttamia muutoksia ihmisten käyttäytymiseen ja jopa moraaliin.

Jos globalistisen ajattelun voisi jotenkin kiteyttää, kiteyttäisin sen niin, että muiden hyvinvointi lisää myös meidän hyvinvointiamme. En lähde tässä purkamaan tämän taustalla olevia argumentteja. Mikäli tällainen ajattelu hyväksytään, oman maan kauppapoliittisten intressien ei enää ajatella pidemmän päälle lisäävän omaa hyvinvointia, mikäli ne ovat ristiriidassa muiden hyvinvoinnin kanssa.

Immateriaalioikeudet ovat ”rikkaan valkoisen miehen” etuoikeuksia. Niiden tehtävä globaalissa taloudessa on hidastaa köyhien elintason paranemista. Globalistisen ajattelun mukaisesti tämä hidastaa myös meidän elintasomme paranemista. Meidän kannattaisi alkaa purkaa globaalisti immateriaalioikeuksia nyt, sillä muussa tapauksessa Kiina ja Intia kyykyttävät meitä tulevaisuudessa vaikeuttamalla tietotaidon leviämistä, eikä toisin päin kuten aiemmin.

Näistä asioista pitäisi puhua tekijänoikeuksia koskevassa debatissa, eikä jumittua keskustelemaan siitä, montako CD-levyä missäkin myydään ja miksi. Se ei ole ollenkaan kiinnostava kysymys. Tekijäpuolella vain harvoin tuntuu olevan kiinnostusta katsoa tätä asiaa omaa napaa pidemmälle.

Toinen, mitä tekijäpuolella vielä vähemmän halutaan tunnustaa, on se, ettei empiirinen aineisto todellakaan osoita mitään tulossaolevaa katastrofia minkään kulttuurialan kohdalla. Ei haluta myöskään tunnustaa sitä, että silloin kun viitteitä tulojen laskusta on, tiedostonjakaminen, jos se ylipäänsä on syy siihen, ei ole ainakan ainoa tai edes merkittävin syy.

Yksi tällainen syy on kulttuuri- ja viihdemuotojen monipuolistuminen, kuten pelialan kasvu, joka syö samoja viihteeseen ja kulttuuriin meneviä kuluttajien rahoja. Rahat ovat tosiaankin pitkälti samoja kuin aiemminkin. Tilastojen mukaan virkistyksen, kulttuurin ja koulutuksen osuus suomalaisten kotitalouksien kulutusmenoista on kasvanut 35 vuoden aikana vain 10 %:sta 12 %:iin.

Toinen syy on laillisen ilmaisen viihde- ja kulttuuritarjonnan helpompi saatavuus ja sen tuottamisen helpottuminen tietotekniikan myötä. Lisätään tähän vielä Internetin hömppäkulttuuri, kuten hassut kissakuvat. Ne ovat viihdyttäviä juuri niiden tietynlaisen aitouden ja ruohonjuuritason meiningin takia, joita vastaan tuotteistetun viihdeteollisuuden on vaikea taistella.

Mielikuvat tiedostonjakamisen vaikutuksista vain on niin vahvoja, että monien kyky ottaa vastaan järkiperusteista informaatiota on vakavasti heikentynyt. Toinen ongelma on se, että vastapuolen viestintäkoneisto tavoittaa yleisönsä paljon tehokkaammin, mikä on paljolti rahakysymys. Jossain vaiheessa tulee piste, jolloin kannattaa vain lopettaa inttäminen näiden ihmisten kanssa. Mielestäni se piste on jo saavutettu.

Sitä ei myöskään tekijäpuolella tunnusteta, että vaikka Internet olisikin johtamassa katastrofiin kulttuurialan ja viihdeteollisuuden nykyisten liiketoimintamallien suhteen, se katastrofi voidaan välttää ainoastaan siten, että alat käyvät vapaaehtoisesti läpi merkittävän rakennemuutoksen. Internetin yhteysnopeuksien ja kovalevyjen tallennuskapasiteetin kasvua ei voida pysäyttää.

Näiden syiden vuoksi ennenpitkää tulee vastaan tilanne, jossa tekijänoikeudet ovat käytännössä menettäneet merkityksensä ihmisten välisessä verkkoviestinnässä. Kuinka monta oikeusmurhaa ja toimimatonta, perusoikeuksia heikentävää lakia joudumme vielä sietämään sen vuoksi, ettei alalla suostuta näkemään tämän kehityssuunnan väistämättömyyttä?

Kulttuurialalta ja viihdeteollisuudesta ei kuulu mitään viitteitä siihen, että he haluaisivat estää tämän hulluuden. Eivätkä he tunnusta sitä hulluudeksi, vaikka suuri määrä hyvää informaatiota osoittaa siihen suuntaan, että se on hulluutta. Piraattijahti vain kiihtyy. Ottaen kaiken tämän huomioon, mitä meidän piraattien oikein pitäisi tässä vaiheessa vastapuolesta ajatella?